Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Turkin presidentti Erdogan ja Azovin natsijohtajien vapauttaminen Ukrainaan.

Sunnuntai 9.7.2023 klo 12.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivien kansainväliset uutiset ovat kertoneet Turkin presidentti Erdoganin vapauttaneen Mariupolin Azovstalin terätehtaan bunkkereista keväällä 2022 löydetyt ja Venäjän pidättämät Azovin natsipataljoonan johtajat. Turkin ja Venäjän välillä oli sovittu, että nämä johtajat pidetään Turkissa kriisin loppuun saakka.

Mariupolin Azovstalin valtaisa terästehdas toimi Ukrainan natsipataljoonien linnakkeena. Paitsi ukrainalaisia, sieltä löytyi natsien panttivankeina pitämiä satoja siviilejä sekä kansainvälisiä NATO-upseereita.

Vastaavanlaisia löytöjä saatiin lännen NATO-maiden rakentamista sementtibunkkereista Syyriassa. Suomen kirkkojen soittaessa hätäkelloja, ISISin yhteistyökumppanit tuhottiin ja NATOn toiminta paljastettiin Syyrian ja Venäjän armeijoiden yhteistyöllä.

                                                           ***

Kiistelyä on käyty siitä, oliko Kanadan armeijan päälliköksi nimitetty kenraali  Trevor Cadieu Azovstalin pidätettyjen joukossa. Kanadassa on vahva, järjestäytynyt natsi-diaspora. Jopa maan hallituksessa on Maidanilla läsnäollut poliitikko, Victoria Nulandin läheinen liittolainen, joka ei kätke juuriaan vaan osallistuu natsi-mielenosoituksiin.

Victoria Nuland, Joe Biden, Jake Sullivan ja Antony Blinken suunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä CIA:n ja Norjan armeijan kanssa venäläis-saksalaisen NordStream- kaasuputki-räjäytyksen. Tutkivalla toimittaja Seymoyr Hearshillä on vakuuttavat todisteet tämän terroriteon valmistelusta ja toteutuksesta. 

Natsismi on terroria. Se perustuu valheiden levittämiseen, pahuuden projisioimiseen ja aseelliseen voimaan. Toisen maailmansodan aikana Göbbels hoiti propagandan ja kansan avuttomuus ja kostonhalu hävitystä sodasta kokosi saksalaiset liittolaisineen juutalaisia, serbejä, kommunisteja/venäläisiä ja mustalaisia vastaan.

Nykyaikana Yhdysvaltalaisjohtoinen valtamedia totaalisine valheineen ylläpitää länsimaiden väestön lamaannusta ja kyvyttömyyttä tiedostaa, mikä on inhimillistä ja totta.

                                                      ***

Mikä merkitys presidentti Erdoganin toimenpiteellä on? Azovin pataljoonan natsijohtajien vapauttaminen ennen sovittua hetkeä on monimerkityksinen toimenpide.

Yhdysvallat ja lännen NATO-maat ovat julistaneet omat maansa ja natsismiin vajonnen Ukrainan demokratioiksi ja kaiken hyvän puolella olijoiksi. Äidinkieleltään venäläisten sorto on tullut hyväksytyksi Ukrainassa ja yhä lisääntyvästi Baltian maissa Tätä on alettu kutsua demokratiaksi.

Turkin presidentti tapasi Ukrainan presidentti Zelenskyn. Hän katsoi Ukrainan ansaitsevan tulla NATO:n jäseneksi samalla kun vapautti natsi-johtajat.

Venäjälle Ukrainan NATO-jäsenyys on yhtä vakava turvallisuusuhka kuin Suomenkin NATO-jäsenyys. Yhdysvaltojen johtaman sotilasliiton läsnäolo aseineen ja tukikohtineen ohjuksenkantaman päässä Pietarista ja Moskovasta on provokaatio, jota Turkki nyt suorittaa kannattamalla Ukrainan tuloa NATOon.

Toisaalta Azovin-natsien nostaminen maailman tietoisuuteen juuri NATO:n tärkeimmän kokouksen alla ei ole yksiselitteistä. Erdogan tulee ehkä tahtomattaan osoittaneeksi minkälaisten voimien kanssa NATO-maat toimivat. Jokainen ajatteleva ihminen pystyy yhdistämään natsismin, Yhdysvaltojen terrorin ja NATO:n. Voi myös pohtia, onko tässä itse mukana.

Viime vuotisessa YK:n äänestyksessä Yhdysvallat, Ukraina ja EU-maat eivät enään äänestäneet natsismin ja fasismin ihannoimista vastaan. Tämän Venäjä ja muut natsismia vastustavat maat joutuvat kohtaamaan. Koko "länsi" on natsismin puolella tai ainakin piittaamaton sen ilmenemismuodoista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turkki, Venäjä, Erdogan, Putin, Azovstalin terästedas, natsi-johtajien vankeus Turkissa, Kanadan natsi-liittolaisuus, USA/EU natsismi, terrorismi

Kreikka ja Serbia Turkin puristuksessa

Lauantai 14.3.2020 klo 19.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kreikan Suomen-suurlähettiläs Georgios Ayfantis kuvasi tänään julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka Erdogan "pyrkii muuttamaan Kreikan etnistä koostumusta erityisesti Kreikan saarilla. Tätä tapahtuu myös Syyriassa, jossa Turkki suorittaa etnistä puhdistusta pakottamalla kurdit muuttamaan ja tuomalla tilalle sunniarabeja ja jihadisteja."

Lähettilästä ärsyttää Saksan esittämä arvostelu Kreikan toimia kohtaan erityisesti Morian leirillä.

"Saksalla on toki näyttöjä leirien pyörittämisestä, mutta Morian leiriä ei pyöritä Kreikka vaan sitä tekevät kansalaisjärjestöt Saksan ja EU:n rahoilla."

Kreikan, Saksan ja Turkin välinen konflikti toi mieleeni "ahaa"-elämyksen. Tämän olen kokenut ennenkin.

Ortodoksista uskontoa tunnustavat kreikkalaiset isenäistyivät turkkilaisesta ottomaanien vallasta 1832. Toinen ortodoksista uskontoa tunnustava Balkanin maa, Serbia, itsenäistyi ottomaanien vallasta 1878.

Katolinen natsi-Saksa ja kiihkokatolinen ja fasistinen Kroatia tavoittelivat serbien kansanmurhaa ja kreikkalaisten joukkotuhoa toisen maailmansodan aikana. Keskitysleireissä pyrittiin ortodoksisten ryhmien joukkotuhoon juutalaisten tavoin.

Ortodoksista uskontoa tunnustava keisarillinen Venäjä oli ratkaisevassa asemassa ottomaanien imperiumin hajottamisessa ja Balkanin maiden intsenäisyyden saavuttamisessa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tilanne Balkanilla muuttui. Yhdysvaltojen ja rakenteilla olevan EU:n johtovaltion Saksan intresseihin tuli Balkanin sotilaallinen miehitys ja infrastruktuurin haltuunotto.

Serbit vastustivat ylikansallisia hankkeita ja heidät demonisoitiin. Yhdysvallat ja keskeiset EU-maat tukivat ja rahoittivat Lähi-Idästä tuotettuja, muslimikalifaattia Bosniaan rakentamaan kiiruhtaneita joukkoja, jotka taistelivat serbejä vastaan.

Yhdysvallat ja EU tukivat myös kymmenen vuoden ajan 1990-1999 demokratian ulkopuolelle jättäytyneitä, suoraan toimintaan ryhtyneitä albaaniterroristeja Serbiaan kuuluvan Kosovon alueella näiden pyrkiessä rakentamaan etnisesti puhtaan muslimivaltion demokraattisia periaatteita noudattavan Serbian maakuntaan.

Albaaniterroristeja koulutettiin Saksan rahoituksella Turkissa. Heillä oli jopa saksalaiset sotilasunivormut.

HS: "Kreikan suurlähettiläs syyttää nykyisessä Kreikan ja Turkin välisessä kriisissä  EU:n johtovaltiota Saksaa hiljaisesta hyväksynnästä Turkin toimille, koska Saksa pitää Turkkia strategisena kumppanina."

Serbian kohdalla tämä strateginen kumppanuus EU:n ja Turkin välillä on johtanut Kosovon maakunnan laittomaan itsenäistämiseen, siellä tapahtuneeseen serbialaisen kulttuurin tuhoon ja serbi-asukkaiden tappamiseen tai karkottamiseen omilta synnyinseuduiltaan. 150 ortodoksista luostaria ja kirkkoa on poltettu EU:n tukemien albaanien juhliessa ympärillä.

Syyriassa ortodoksiset armenialaiset, jotka olivat saaneet turvan turkkilaisten suorittaman historiallisen joukkotuhon aikana, olivat EU:n tukemien muslimijihadistien ensimmäiset uhrit.

EU:n johtava valtio Saksa on julkisuudessa vaiennut jo 20 vuotta sitten aloitetusta suunnitelmasta korvata sekulaarinen Syyrian hallinto muslimiveljeskunnalla. Siten Turkki, jonka uskonto on sama kuin EU:n tavoittelema, on saanut rauhassa kouluttaa ja tukea Syyriaan kuljettamiaan jihadisteja, varastaa yhdessä Ranskan ja Yhdysvaltojen kanssa Syyrian öljyä ja aiheuttaa pakolaisuutta, jonka pysäyttämisestä EU on sitten maksanut pakolaisuuden aiheuttajalle Turkille.

Samalla tavalla kuin Kreikka näkee päivittäin Turkin masinoimaa etnistä asujaimiston muokkausta, myös Serbia koki ja kokee vaivihkaisia muslimiväestön siirtoja alueilleen.

Sekulaarinen eri uskontoryhmien harmoniaan pyrkivä politiikka on vallalla Kreikassa, Serbiassa ja Syyriassa. Ylikansallisen pääoman tarpeisiin vastaa nationalistinen puhdasoppisuus, jossa sotilaallinen ylikansallinen valta kumoaa demokratian ja kansalaisten itsenäisen ajattelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: etnisen koostumuksen muuttaminen, Kreikka, Turkki, hybridivaikuttaminen, suurlähettiläs Ayfantis

Turkin invaasio on jatkoa EU:n ja USA:n invaasiolle Syyriassa

Torstai 17.10.2019 klo 12.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on pudonnut tuoliltaan. Mistä Venäjä on tupsahtanut Syyrian ongelmia ratkaisemaan? 

Syyian sota ja hallituksenvaihto-operaatiohan ovat Yhdysvaltojen ja Saksan yhteistyön tulosta. Projektiin ovat liittyneet Ranska ja Iso-Britannia Israelista puhumattakaan.

Suomen media on vaiennut tosiasioista. Se on kuuliaisesti noudattanut Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian sopimusta siitä, että Venäjän johtamasta Astana-rauhanprosessista ei puhuta eikä kirjoiteta mitään.

Astana-prosessin seurauksena Venäjä, Syyria, Iran ja Turkki ovat neuvotelleet vuosia rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi konfliktiin. Yhdysvallat ja EU:n ovat kunnostautuneet panemalla kapuloita rattaisiin.

USA:n ja EU:n tavoite saada presidentti Assadin hallinto kaatumaan voimakkaan NATO-propagandan ja muslimiveljeskunnan avulla on epäonnistunut. Muslimiveljeskunnan jihadistinen ideologia on alkanut mietityttää Saksan Angela Merkeliä. Kahdenkymmenen vuoden projekti, jonka saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jefrrey Feltman aloittivat vuonna 2001 on epäonnistunut.

Yksinapaisen räikeän uusliberaalin, ahneuden ja sotien kulttuuri on kääntymässä moninapaisuuden, rakentavaan yhteistyöhön kannustavan toiminnan suuntaan.

Suomen ulkopoliittisen johdon ja median on Venäjän "maalittamisen" sijaan, otettava tosiasiat huomioon.

Venäjä "pilasi" USA/EU:n suorittaman väkivaltaisen Ukrainan vallankaappauksen tukemalla väkivallan uhan alla olleita Krimin ja Itä-Ukrainan asukkaita.

Maailma on nyt muuttumassa. EU:n ja Yhdysvaltojen on pakko nähdä, että Jugoslavian, Irakin,Libyan ja Syyrian valtioiden infrastruktuurin ja väestön tuhoamisen kaltaiset projektit eivät enää ole tätä aikaa. Ahneuttaan ei voi enää tyydyttää väkivallalla.

Venäjän diplomatia, yhteistyön korostaminen vihollisuuksien sijaan on ansaitsemassa kansojen hyväksynnän. Niin olisi parasta myös täällä meillä Suomessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU-maat Syyrian kimpussa, Turkki, USA, Suomen media

Turkin invaasio on jatkoa EU:n ja USA:n invaasiolle Syyriassa

Torstai 17.10.2019 klo 12.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on pudonnut tuoliltaan. Mistä Venäjä on tupsahtanut Syyrian ongelmia ratkaisemaan? 

Syyian sota ja hallituksenvaihto-operaatiohan ovat Yhdysvaltojen ja Saksan yhteistyön tulosta. Projektiin ovat liittyneet Ranska ja Iso-Britannia Israelista puhumattakaan.

Suomen media on vaiennut tosiasioista. Se on kuuliaisesti noudattanut Yhdysvaltojen, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian sopimusta siitä, että Venäjän johtamasta Astana-rauhanprosessista ei puhuta eikä kirjoiteta mitään.

Astana-prosessin seurauksena Venäjä, Syyria, Iran ja Turkki ovat neuvotelleet vuosia rakentavan ratkaisun aikaansaamiseksi konfliktiin. Yhdysvallat ja EU:n ovat kunnostautuneet panemalla kapuloita rattaisiin.

USA:n ja EU:n tavoite saada presidentti Assadin hallinto kaatumaan voimakkaan NATO-propagandan ja muslimiveljeskunnan avulla on epäonnistunut. Muslimiveljeskunnan jihadistinen ideologia on alkanut mietityttää Saksan Angela Merkeliä.

Kahdenkymmenen vuoden projekti, jonka saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jefrrey Feltman aloittivat vuonna 2001, on epäonnistunut.

Yksinapaisen,räikeän uusliberaalin, ahneuden ja sotien kulttuuri on kääntymässä moninapaisuuden, rakentavaan yhteistyöhön kannustavan toiminnan suuntaan.

Suomen ulkopoliittisen johdon ja median on Venäjän "maalittamisen" sijaan otettava tosiasiat huomioon.

Venäjä "pilasi" USA/EU:n suorittaman väkivaltaisen Ukrainan vallankaappauksen tukemalla  uhan alla olleita Krimin ja Itä-Ukrainan asukkaita.

Maailma on nyt muuttumassa. EU:n ja Yhdysvaltojen on pakko nähdä, että Jugoslavian, Irakin,Libyan ja Syyrian infrastruktuurin ja väestön tuhoamisen kaltaiset projektit eivät enää ole tätä aikaa. Ahneutta ei voi enää tyydyttää väkivallalla.

Venäjän diplomatia, yhteistyön korostaminen vihollisuuksien sijaan, on ansaitsemassa kansojen hyväksynnän. Niin olisi parasta myös täällä meillä Suomessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU-maat Syyrian kimpussa, Turkki, USA, Suomen media

Ovatko Suomen poliittinen eliitti ja media jälleen neo-natsien ja terroristien asialla

Torstai 14.4.2016 klo 10.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kapitalismi tarvitsee sotaa selvitäkseen maapallolla voittajana - viis ihmisistä tai luonnosta. Markku Kuisma kutsui Yle:n nettisivun artikkelissaan pääomaliikkeiden vapauttamista Suomessa helvetinkoneen irtipääsyksi. En tiedä onko termi hänen omaa keksintöään, mutta se on hyvä.

Suomen liittoutuessa natsi-Saksan ja sen taustalla vaikuttavien Yhdysvaltojen oikeistolaisten teollisuusmiesten kanssa sotavalmisteluihin Venäjä/Neuvostoliittoa vastaan, toteutuksen valmisteluihin tarvittiin sotapropagandaa.

Sotapropaganda oli jatkunut Suomen sisällissodan jälkeen nöyrän Suomen kansan pitämiseksi pimennossa sotavalmistelujen vaiheista. Pääomaliikkeet olivat jo kauan olleet vapaat muualla "lännessä" ja mediasisällöt olivat sen mukaisia. Saksan ja sen liittolaisten ihmisoikeusrikkomuksista ja keskitysleireistä vaiettiin kymmenillä kielillä. Serbien holokaustista vaietaan edelleen.

Koska Suomi ei ole käsitellyt rehellisesti sisällissodan aikaista ja sen jälkeistä historiaansa, maamme joutuu toistamaan sitä. Viimeisten vaalien alla nykyisten hallituspuolueiden edustajat vaikenivat tavoitteistaan ja media teki tuon vaikenemisen mahdolliseksi. Niin media kuin poliittinen eliitikin ovat taloudellisesti riippuvaisia pääomapiirien hyväksymisestä. Valtaan päästyään SSS-hallitus on paljastanut niin sisäpoliittisen kuin ulkopoliittisen karvansa. Militarismi on noussut uuteen kukoistukseen Suomen osallistuessa NATO-EU:n ulkopolitiikkaan. NATOon sitoutunut valtamedia on levittänyt vuodesta toiseen voimistuvaa sotapropagandaa. Se edellyttää valehtelua, puolitotuuksia ja vaikenemista tosiasioista. 

Ketkä ovat Suomen ulkopoliittisen johdon lähimpiä liittolaisia? Keitä tasavallan presidentti ja ministerit ovat kutsuneet Suomeen? Tällä hallituskaudella mieliinpainuvinta on ollut Yhdysvaltojen kongressin puhemiehen vierailu yhdessä laivaston kanssa ETYJ-juhlakokouksessa samaan aikaan kun Venäjän edustajan saapuminen estettiin. USA:n sotarikokset, lennokkimurhat, laittomat sodat Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa eivät tule esille mediassa eikä poliitikkojen puheissa. Niistä vaietaan kuten natsi-Saksan keskitysleireistä tai myöhemmin Korean ja Vietnamin tuhoista jne. USA:n rasismi, homovastaiset lait, mielivaltaiset talouspakotteet milloin mitäkin valtiota vastaan, joka ei tottele Yhdysvaltojen 1%:n taloudellisia etuja.

Ukrainan sota ja Itämeren uusi sotilaallinen tilanne on toistettu mantra. Sen tulkinta Suomen poliittisessa johdossa ja mediassa ei pidä yhtä totuuden kanssa. Tulkinnan on tarkoitus vahvistaa sotapropagandaa, joka vuorostaan tekee mahdolliseksi vahvistaa militarismia ja ongelmien aseellista ratkaisemista. Pariisin terrori-iskujen silmiinpistävin seuraus oli aseteollisuuden pörssikurssien nousu. Terrorismin mahdollistajat, Saudi-Arabia ja Yhdysvallat vahvistivat omilla toimillaan aseteollisuuden maailmanvaltaa. Aseteollisuus ja huumekauppa pyörittävät miljardibisnestä.

Ukrainan sota on yhdysvaltalainen luomus. Värivallankumoukset, jotka edetessään maasta toiseen saavat yhä väkivaltaisempia piirteitä. Saksa on Jugoslavian hajoittamisesta ja omasta yhdistymisestään lähtien ollut USA:n lähin liittolainen värivallankumouksista hyötymään pyrkivänä maana. Ukrainan Maidan oli hyvin suunniteltu ja tarkka-ampujat olivat nykyhallituksen ja oikean sektorin kannattajia, mikä on tieteellisissä perusteellisissa tutkimuksissa todettu ja prof Steven Cohenin viimeisessä John Batchelorin haastatteluojelmassa mainittu. Ukrainan neo-natsien voimistunut vaikutusvalta, natsien kunnianpalautus, patsaat ja kadut eivät ole vaikuttaneet Suomen poliittisen eliitin suhtautumiseen Ukrainan poliittiseen tilanteeseen. Yhdysvaltojen valitsemat ministerit, omaa hyötyänsä toteuttavan politiikan rahoitus Ukrainassa, neo-natsipataljoonien aseistus ja koulutus kongressin päättämällä rahoituksella ei ylitä Suomessa uutiskynnystä eikä vaikuta suomalaisten poliitikkojen asenteisiin.

Liittokansleri Angela Merkel on lennokkimurhissa, tiedustelussa ja Ukrainan tilanteessa täysin riippuvainen Yhdysvalloista. Ennen Minsk II sopimusta hänen oli käytävä Yhdysvalloissa saamassa ohjeita. Minskin sopiimuksen täytäntöönpanon valvonta on täysin retuperällä, jolloin neo-natsien uhkaukset ja kiristys ovat saaneet vallan ratkaisujen puuttuessa. Yhdysvaltojen suojatti Georgian maanpaossa oleva entinen presidentti Shaakashvili on senaattori Mac Cainin erityissuojatti. Hänelle on myönnetty pikamenettelyllä Ukrainan kansalaisuus ja Yhdysvaltojen vaatimuksesta nimitetty Odessan kuvernööriksi. Hän on ilmoittanut "heidän ottavan" asiat omiin käsiinsä, ellei presidentti Poroshenko tee niin kuin hän haluaa. Toisaalla oikea sektori-puolue on luvannut murhata Poroshenkon ellei hän toimi heidän tahtonsa mukaan.

Suomeen kutsutuista "tärkeistä liittolaisista" Yhdysvaltojen jälkeen on mainittava juuri Poroshenko, johon presidentti Niinistö on luonut veljelliset suhteet. Sisäpoliittisen kriisin johdosta Poroshenko joutui peruuttamaan tulonsa.Hän on ilmoittanut hollantilaisten äänestäneen EU:n periaatteiden vastaisesti kun he hylkäsivät EU-Ukraina lähentymissopimuksen. Lisäksi Poroshenko kirjoitti New York Timesille vastineen lehden kriittiseen kirjoitukseen Ukrainasta ja Poroshenkosta. Hän ilmoitti NYT:n olevan Venäjän presidentti Putinin asialla. Korruptoitunut oligarkki, jonka valinta presidentiksi ei Cohenin mielestä ollut demokraattinen ja joka johtaa väkivaltaan omia kansalaisiaan vastaan harjoittavaa romahtavaa valtiota on siis enemmän EU:n arvojen mukainen kuin hollantilaiset.

Itämeren pitäisi olla rauhan meri. Tämä oli todellisuutta ennen "helvetinkoneen irtipääsyä". Suomen media ja poliittinen eliitti antavat ymmärtää, että tilanteen muuttuminen olisi Venäjän syytä. Venäjä on paikoillaan, sen kansainväliset vesialueet ovat ennallaan. Vain Yhdysvallat on siirtynyt Itämerelle lisäämään sodanuhkaa. Baltian maat ovat USA:n NATO-liittolaisia ja hyväksyvät USA:n toimet. Baltian maat vaikenevat keskitysleireistään ja natsi-sympatioistaan. He juhlivat SS-pataljooniaan vuosipäivien marsseilla. Kun Venäjän media muistuttaa natsien ja heidän balttiliittolaistensa hirmutöistä, Suomen media kiirehtii välittämään balttien valituksia Venäjän propagandasta.

Seuraava ystävä on Turkki. Turkin pääministeri vieraili Suomessa saaden erinomaisen ystävällisen vastaanoton. Turkin sodasta omia kansalaisiaan, kurdeja vastaan vaietaan. Turkin yhteistyö ISIsin kanssa; Syyriasta varastetun öljyn kauppa, terroristien toiminnan tukeminen Syyriassa ja haavoittuneiden hoito Turkissa ei saa minkäänlaista huomiota  Suomessa. Sananvapauden rajoitukset vangitsemalla toimittajia, lakkauttamalla lehtiä ja valmistelemalla lakia, joka poistaisi kurdeilta tai kurdi- ja ihmisoikeusmyönteisiltä parlamentaarikoilta koskemattomuuden ovat joitakin esimerkkejä turkkilaisesta todellisuudesta.

Suomen poliittinen eliitti, median tukemana hyväksyy Ukrainan ja Turkin hallitusten sodan omia kansalaisiaan vastaan. Se hyväksyy USA:n sivustatuella toimeenpannut väkivaltaiset"värivallankumoukset", tuorein on meneillään Makedoniassa. Se hyväksyy neo-natsi- sotajoukot, -ideologian. Se hyväksyy sen, että Ukraina kielsi poliittisia puolueita ja maassa tehtiin poliittisia murhia ja murhayrityksiä. Jo Kroatian jäljet pelottivat. Suomi ei millään tavoin arvostellut itsenäistyneen Kroatian rasistista perustuslakia, päinvastoin, Suomi edesauttoi Kroatian EU-jäsenyyttä.

Venäjä joutui tekemäään valtavan uhrauksen taistelussa natsismia vastaan. Suomi pääsi natsi-liittolaisuudestaan vähällä. Nyt Suomen poliittinen eliitti ja media näyttävät toistavan historiaamme. Presidentti Niinistö ihailee presidenteistä eniten presidentti Rytiä, joka tunnusti serbien holokaustin toteuttaneen fasistisen Kroatian.

Emme tule pääsemään historian toistamisesta, ennen kuin "helvetinkone" saadaan pysäytettyä. Kapitalismi tarvitsee sotaa, sotapropagandaa, rasismia, natsismia ja terrorismia. Onko mielemme jo pysyvästi muokattu immuuniksi empatialle, humanismille ja totuudelle? Vain nämä voisivat tehdä meistä helvetinkoneen pysäyttäjiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen sotapropaganda, neo-natsit ja Suomi, Turkki, Ukraina, Baltia, kapitalismi

Hurskastelua terrorismista

Keskiviikko 23.3.2016 klo 9.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jokaisen terrori-iskun jälkeen läntiseen mediaan vyöryy sama pinnallinen yksilöihin ja suurkaupunkien surkeisiin lähiöihin kiinnittyvä voivottelu. Massiivisella mediavyöryllä peitetään terrorismin todellisiin syihin paneutuva analyysi.

Aseistamalla ja rahoittamalla terroristeja Yhdysvallat lähimpine liittolaisineen on synnyttänyt tuon lohikäärmeen, jolla yhden pään katkaisu synnyttää viisi uutta päätä lisää.

Yhdysvaltojen sotilaallinen ja taloudellinen maailmanvalloitus on tarvinnut välineekseen terroristeja. USA alkoi rahoittamalla ja aseistamalla jihadisteja Afganistanissa 1980-luvulla näiden taistellessa Afganistanin hallituksen maahan kutsumia neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Terrorismin tukeminen oli väline pitkässä sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Yhdysvaltojen suuri ideologinen ja sotilaallinen projekti liittoutumattoman Jugoslavian hajottamiseksi ja tuhoamiseksi tapahtui presidentti Clintonin henkilökohtaisesti rahoittamien, Afganistanista ja Lähi-idästä tuotettujen jihadistiarmeijoiden avulla. Bosniassa Clinton toimi vielä Osama bin Ladenin rinnalla. 

Bosniaan tuotujen jihadistien terrorismia suunnittelevia soluja jäi Bosniaan ja Saksaan. Saksa toimi Yhdysvaltojen rinnalla Jugoslavian hajottamisprosessissa. Kaksoistornien iskuissa oli niin suunnittelijoina kuin lentäjinä useita USA:n rahoittamia, Bosniassa taistelleita jihadisteja. 

Yhdysvaltojen brutaali Irakin sota ja sen kidutusvankiloissa haudutetut vangit voimistivat kalifaattia rakentavien jihadistien motivaatiota taisteluun. Hyökkäys Libyaan voimisti vihaa länttä kohtaan. Yhdysvallat ja jopa eräät EU-maat tukivat Syyrian sodan kapinallisia esimerkiksi Jordanian harjoitusleireillä usean vuoden ajan. USA joutui myöntämään, että maltillisia koulutettuja kapinallisia on alle 10 henkilöä. Aseet ja koulutetut "kapinalliset" ovat siirtyneet parempaa palkkaa maksaviin jihadistiryhmiin, Al-Nusraan ja kymmeniin muihin. 

Länsi on sitkeästi propagandassaan kuvannut järkyttävää tuhoa Syyriassa aiheuttaneet jihadistit milloin "siviileiksi" milloin maltillisiksi. EU tekee yhteistyötä Turkin kanssa, joka tukenut ja huoltanut jihadisteja. Turkki on huolehtinut myös terroristien taloudesta ostamalla Syyriasta varastettua öljyä ja hoitanut haavoittuneita terroristeja samalla kun se on hyökännyt terroristeja vastaan taistelevien kurdien kimppuun niin Syyriassa kuin omassa maassaan.

Turkin NATO-jäsenyys näyttää antavan sille suojan samanlaiseen rankaisemattomuuden todellisuuteen kuin mistä USA nauttii. USA ja Saksa hoitivat Jugoslavian demokratiaa puolustavat johtajat ja upseerit sotarikostuomioistuimeen vaikka heidän omat johtajansa joutaisivat kuulua sinne.

Totuus on valhetta ja valhe totuutta tässä läntisen propagandan kyllästämässä Euroopassa. Terrorismia ratkaistaan tunnekuohun vallassa. Lisää poliiseja, lisää sotilaita ja lisää arkielämän rajoituksia tavallisille kansalaisille. Se on hinta siitä, että Yhdysvaltojen aseteollisuuden valta maailmassa, ahneus, piittaamattomuus demokratiasta ja kyynisyys eivät paljastuisi.

Juurihan presidentti Obama todisti kuinka humanismia ja tasa-arvoa kammottavasta taloussaarrosta huolimatta rakentanut Kuuba loukkaa ihmisoikeuksia. Hänen mukaansa Yhdysvallat sen sijaan on demokratia. Tätä totuutta on jaettu Suomen mediassa. Raoul Castron puhetta ei ole kuultu. Voisiko parempaa osoitusta demokratiastamme löytää.

Olemme Yhdysvaltojen maailmanvallan palvelijoita tukien sen "poikkeuksellisuutta", rankaisemattomuutta ja terrorismin tukemista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turkki, Kuuba, terrorismi, USA, Bosnia, Afganistan, Syyria, Irak

Israel terrorisoi jälleen viattomia siviilejä

Torstai 3.6.2010 klo 16.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin mielenkiinnolla ja syvän liikutuksen vallassa Turkin päministeri Erdoganin Israelia koskevaa puhettaTurkin parlamentissa tiistaina. Puhe simultaanitulkittiin englanniksi.Ensimmäistä kertaa kuulin asioista puhuttavan syvän rehellisesti ilman diplomaattisia sanakäänteitä. Erdogan julisti kuinka Israel on todella näyttänyt, että se osaa tappaa viattomia ihmisiä ja lapsia, viitaten paitsi laivasaattueen tapahtumiin, myös Gazan tuhoisiin siviilien pommituksiin ja murhiin. Erdogan vetosi kansainväliseen yhteisöön, jolta se vaati vihdoinkin toimia Israelin jatkuvia kansainvälisten lakien rikkomuksia vastaan. Vaikka parlamentissa on hyvin eri tavoin pääministeriin suhtautuvia ryhmiä, nähdäkseni kaikki taputtivat seisaalleen nousten antaakseen yksimielisen tuen Erdoganin vaatimuksille ja solidaarisuuden osoitukselle Gazan väestölle.

Erdogan sanoi olleensa edellisenä päivänä yhdessä Angela Merkelin kanssa Chilessä ja puhuneensa tilanteesta ja aikoen puhua hänen kanssaan uudelleen vielä samana päivänä. Samoin hänellä oli sovittuna puhelu Britannian pääministerin David Cameronin kanssa sekä ilta kahdeksalta presidentti Obaman kanssa. Kaikesta saattoi päätellä, että Erdoganin mielestä on tultu käännekohtaan, josta on aloitettava vaatia Israelilta uudenlaista lakeja ja ihmisarvoa kunnioittavaa käyttäytymistä ja, että hän itse tekee voitavansa saadakseen kansainvälisen yhteisön toimimaan eikä vain puhumaan.

Turkin ulkoministeri vuorostaan antoi lentokentällä palatessaan USA:sta saman päivän iltana suorapuheisen lausunnon. Hän totesi, että Israel on syyllinen veritekoihin. Ei syyllinen voi tutkia syyllisyyttään vaan tutkimus on tehtävä lainmukaisesti ja kansainvälisten tahojen toimesta.

Yhdysvallat, jonka omissa toimissa olisi paljon tuomioistuimille tutkittavaa,on käännepisteessä. Voiko rauhan Nobelisti Obama jatkaa sotarikollisia suojelevaa asennetta kotimaasaan ja niin ollen johdonmukaisuuden vuoksi myös Israelissa. Vai onko Obaman moraalinen selkäranka sellainen, jonka kuvan hän antoi vaalikampanjansa aikana sekä omaelämäkerrallisissa kirjoissaan. Silloin USA:n politiikassa tapahtuisi täys'käännös. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turkki, Israel, kansainvälinen yhteisö