Kreikan Suomen-suurlähettiläs Georgios Ayfantis kuvasi tänään julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka Erdogan "pyrkii muuttamaan Kreikan etnistä koostumusta erityisesti Kreikan saarilla. Tätä tapahtuu myös Syyriassa, jossa Turkki suorittaa etnistä puhdistusta pakottamalla kurdit muuttamaan ja tuomalla tilalle sunniarabeja ja jihadisteja."

Lähettilästä ärsyttää Saksan esittämä arvostelu Kreikan toimia kohtaan erityisesti Morian leirillä.

"Saksalla on toki näyttöjä leirien pyörittämisestä, mutta Morian leiriä ei pyöritä Kreikka vaan sitä tekevät kansalaisjärjestöt Saksan ja EU:n rahoilla."

Kreikan, Saksan ja Turkin välinen konflikti toi mieleeni "ahaa"-elämyksen. Tämän olen kokenut ennenkin.

Ortodoksista uskontoa tunnustavat kreikkalaiset isenäistyivät turkkilaisesta ottomaanien vallasta 1832. Toinen ortodoksista uskontoa tunnustava Balkanin maa, Serbia, itsenäistyi ottomaanien vallasta 1878.

Katolinen natsi-Saksa ja kiihkokatolinen ja fasistinen Kroatia tavoittelivat serbien kansanmurhaa ja kreikkalaisten joukkotuhoa toisen maailmansodan aikana. Keskitysleireissä pyrittiin ortodoksisten ryhmien joukkotuhoon juutalaisten tavoin.

Ortodoksista uskontoa tunnustava keisarillinen Venäjä oli ratkaisevassa asemassa ottomaanien imperiumin hajottamisessa ja Balkanin maiden intsenäisyyden saavuttamisessa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tilanne Balkanilla muuttui. Yhdysvaltojen ja rakenteilla olevan EU:n johtovaltion Saksan intresseihin tuli Balkanin sotilaallinen miehitys ja infrastruktuurin haltuunotto.

Serbit vastustivat ylikansallisia hankkeita ja heidät demonisoitiin. Yhdysvallat ja keskeiset EU-maat tukivat ja rahoittivat Lähi-Idästä tuotettuja, muslimikalifaattia Bosniaan rakentamaan kiiruhtaneita joukkoja, jotka taistelivat serbejä vastaan.

Yhdysvallat ja EU tukivat myös kymmenen vuoden ajan 1990-1999 demokratian ulkopuolelle jättäytyneitä, suoraan toimintaan ryhtyneitä albaaniterroristeja Serbiaan kuuluvan Kosovon alueella näiden pyrkiessä rakentamaan etnisesti puhtaan muslimivaltion demokraattisia periaatteita noudattavan Serbian maakuntaan.

Albaaniterroristeja koulutettiin Saksan rahoituksella Turkissa. Heillä oli jopa saksalaiset sotilasunivormut.

HS: "Kreikan suurlähettiläs syyttää nykyisessä Kreikan ja Turkin välisessä kriisissä  EU:n johtovaltiota Saksaa hiljaisesta hyväksynnästä Turkin toimille, koska Saksa pitää Turkkia strategisena kumppanina."

Serbian kohdalla tämä strateginen kumppanuus EU:n ja Turkin välillä on johtanut Kosovon maakunnan laittomaan itsenäistämiseen, siellä tapahtuneeseen serbialaisen kulttuurin tuhoon ja serbi-asukkaiden tappamiseen tai karkottamiseen omilta synnyinseuduiltaan. 150 ortodoksista luostaria ja kirkkoa on poltettu EU:n tukemien albaanien juhliessa ympärillä.

Syyriassa ortodoksiset armenialaiset, jotka olivat saaneet turvan turkkilaisten suorittaman historiallisen joukkotuhon aikana, olivat EU:n tukemien muslimijihadistien ensimmäiset uhrit.

EU:n johtava valtio Saksa on julkisuudessa vaiennut jo 20 vuotta sitten aloitetusta suunnitelmasta korvata sekulaarinen Syyrian hallinto muslimiveljeskunnalla. Siten Turkki, jonka uskonto on sama kuin EU:n tavoittelema, on saanut rauhassa kouluttaa ja tukea Syyriaan kuljettamiaan jihadisteja, varastaa yhdessä Ranskan ja Yhdysvaltojen kanssa Syyrian öljyä ja aiheuttaa pakolaisuutta, jonka pysäyttämisestä EU on sitten maksanut pakolaisuuden aiheuttajalle Turkille.

Samalla tavalla kuin Kreikka näkee päivittäin Turkin masinoimaa etnistä asujaimiston muokkausta, myös Serbia koki ja kokee vaivihkaisia muslimiväestön siirtoja alueilleen.

Sekulaarinen eri uskontoryhmien harmoniaan pyrkivä politiikka on vallalla Kreikassa, Serbiassa ja Syyriassa. Ylikansallisen pääoman tarpeisiin vastaa nationalistinen puhdasoppisuus, jossa sotilaallinen ylikansallinen valta kumoaa demokratian ja kansalaisten itsenäisen ajattelun.