Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Sotarikollinen sankarina - Suomen kansan historian raskas taakka

Perjantai 2.6.2017 klo 18:24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen tutkinut luovaa vuorovaikutusta koko elämäni ja kirjoittanut aiheesta kirjoja. Inhimillinen kasvu ja yhteisö sekä Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun ovat tärkeimmät.

Jotta ihminen voi tuntea, minkälaisessa yhteiskunnassa hän elää hänen tulee tuntea itsensä. Kyky eläytyä toisten tilanteeseen paljastaa olosuhteet, joiden seurauksena omat ja tuon kanssaihmisen mahdollisuudet elää ja selvitä paljastuvat. Mahdollisuus vaikuttaa omiin olosuhteisiin ja oikeudenmukaisuuden tunnistaminen asuinyhteisössä, valtiossa ja maailmassa vaikuttavat yksilön yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen todellisuudentajuun.

Valitettavan usein, jo varhaislapsuudesta lähtien lapselle opetetaan mitä hänen tulee ajatella, sen sijaan, että hän voisi eläytymällä itse arvoida miltä asiat tuntuvat. Lapsi opii tottelemaan, jotta aikuiset osoittaisivat hyväksyvänsä lapsen, joka on täysin heistä riippuvainen.

Suomen sisällissota vuonna 1918, jossa nälän ja epäoikeudenmukaisen kohtelun alainen työväki joutui taistelemaan oikeuksistaan, jakoi kansan. Sodassa suojeluskunnista muodostettu porvarillisen hallituksen armeija yhdessä Saksan armeijan kanssa kukisti kapinaan nousseet työläiset.

Maan hallitus valitsi valkoisen armeijan johtoon Carl Gustaf Emil Mannerheimin, jolta puuttui lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien eläytymiskyky ja oikeudentunto.

Hän oli tunettu ilkeydestä, valehtelusta, väkivaltaisuudesta veljeään ja koulutovereitaan kohtaan. Hänet erotettiin valmistavasta koulusta tappeluiden ja ikkunoiden rikkomisen takia. Hänet erotettiin kadettikoulusta valehtelun, koevilpin, röyhkeyden ja tovereiden pahoipitelyn takia. Hän mielisteli ihmisiä, joilta hän halusi jotakin, kuten rahaa sukulaisilta.

Opiskelu Pietarissa tyssäsi siihen, että hän ei läpäissyt sotilasakatemian pääsykokeissa. Komean ulkomuodon ja suhteiden avulla hän eteni kuitenkin urallaan. Hän meni naimisiin varakkaan pietarilaisen naisen kanssa, mutta tuhlasi tämän omaisuuden muutamassa vuodessa ja pari erosi. Hänet oli määrätty maksamaan vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen elatusapua. Hän kuitenkin luonteelleen tyypillisesti mitään ilmoittamatta puolitti sen eikä vastannut vaimonsa kysymyksiin ennenkuin vaimo joutui kääntymään yhteisen ystävän puoleen, jotta tämän kautta saisi vastauksen. Vaimo joutui kulkemaan Pariisissa koko talven pelkkä kumisadetakki päällään kun ei ollut pystynyt lunastamaan ulsteriaan räätäliltä.

Sisällissodan päiväkäskyssä hän muun muassa vannoo valloittavansa Venäjän Karjalan. Hän antaa myös "ammutaan paikalla"- käskyn, jonka tulkittiin sallivan mielivaltaiset teloitukset. Hänen itserakkautensa ylitti kaiken. Viipurissa valkoiset olivat koonneet kodeistaan parisataa venäjää puhuvaa siviiliä, kuljettaneet heidät kulkueena kaupungin läpi ja teloittaneet. Mannerheim suhtautui tähän raakaan joukkomurhaan piittaamattomasti ja vakavaan luonnehäiriöön viittaavalla asenteella.

Sisällissodan jälkeen Saksan miehitys kesti vain vuoden 1918 loppuun. Saksan keisarikunnan romahdettua Suomi joutui suuntautumaan vähemmän saksalaiseen hallintoon. Valtionhoitaja Svinhufvud ei voinut jatkaa tehtävässä liian saksalaissuuntautuneena. Vankiloissa oli kymmeniätuhansia työläisvankeja. Mannerheimilla ei ollut saksalaisystävyyden painolastia, joten hänen katsotiin sopivan valtiohoitajaksi.Valintaa ennen oli kuitenkin laadittava armahduslaki, jossa valkoisten mm. Mannerheimin rikokset mitätöitiin. 

Valtionhoitaja Mannerheim toimi jälleen laeista ja oikeudesta piittaamatta. Hän salli heimosotureiden hyökätä Venäjän Karjalaan tavoitteenaan Pietarin valloitus ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Kesällä 1919 K.J.Ståhlberg tuli valituksi ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi. Mannerheimin hävisi vaalin. Ståhlberg ei hyväksynyt heimosotaretkiä. Hänestä tuli oikeudentuntonsa ja määrätietoisuutensa vuoksi Mannerheimin tärkein vihollinen. Ståhlberg esti Mannerheimia muodostamasta suojeluskunnista omaa yksityistä armeijaansa.

Vaikka Manerheimilla ei ollut viralista asemaa, hän pelasi täysillä verkostojensa avulla kulisseissa. Hän oli oikeusministeri Åkesonin hyvä ystävä. Åkesonin käskystä etsivä keskuspoliisi pidätti 3.elokuuta 1923 Suomen Työväenpuolueen johtajat ja koko eduskuntaryhmän kaikkiaan yli 200 ihmistä. Mitään todisteita valtiopetoksellisesta toiminnasta ei löytynyt.

Myöhemmin 1930 Lapuanliikeen liepeillä toimivat Kai Donner, Rudolf Walden, Petter Forström muut vanhat aktivistit pyrkivät nostamaan Mannerheimin diktaattoriksi. Mannerheim antoi 30. syyskuuta julkilausuman: "Minä toivon, että jokainen, joka muistaa vuoden 1918, on antava tukensa näille epäitsekkäille isänmaallisille pyrinnöille, jotka Lapuan liikkeen vaikutuksesta ovat päässeet julkiseen elämäämme vaikuttamaan."

Svinhufvud oli kutsunut, heti presidentiksi tultuaan,  Mannerheimin uudistetun puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Tiivis yhteistyö saksalaisten kanssa jatkui koko 1930-luvun. Herman Göring, Gestapon perustaja, oli aloittanut toisinajattelijoiden vangitsemiset ja heidän toimittamisensa keskitysleireihin. Göring kertoi Mannerheimille 1934 Saksan tulevista suunnitelmista. Hänelle kerrottin myös tulevasta sodasta. Mannerheimille ilmeisesti annettiin lupaus siitä, että Saksa antaisi aseapua Suomelle, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.

Talvisodan alla Mannerheim oli myös määrännyt kaikkien poliittisesti epäluotetavien henkilöiden vangisemisesta. 1930 luvulta vuoteen 1944 Suomessa vangittiin poliittisista syistä 4500 ihmistä. Pelkästään lokakuussa 1939 Valtiollinen poliisi vangitsi 272 ihmistä.

Talvisodassa Mannerheimin strategiana oli Leningradin ja Karjalan valtaus - ei Suomen puolustus. Hän pyrki varmistamaan Ruotsin ja Saksan tuen sotahankkeelle nk. "Pohjoismaisen yhteistyön" nimen alla. 

Mannerheim liittoutui Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan elokuussa 1940 presidentti Kallion selän takana. Seraavana päivänä hän sopi asiasta pääministeri Rytin kanssa. Ulkopolitiikasta vastaava presidentti sai tiedon asiasta vasta kymmenen päivää myöhemmin. Tiedon saatuaan presidentti Kallio sai järkytyksestä halvauskohtauksen. Hallituksen enemmistö sai tietää asiasta vasta 24.9.1940 Eduskunnalle ulkoministeri Witting kertoi asian vasta , kun saksalaiset olivat olleet maassa jo viikon.

Hitler oli tiedustellut suomalaisilta rajatoivomuksista. Yksi tiedustelun kohteista oli Mannerheim. Jos Neuvostoliitto tuhoutuisi täydellisesti rajan tulisi kulkea Äänisjärven itäpuolta Jäämereen.

Jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941 Mannerheim viittasi jälleen "Vapaussotaan 1918" ja kutsui suomalaisia "pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan" Suomen ja Itä-Karjalan vapauttamiseksi. Siten myös jatkosota oli talvisodan ohella valloitussota.

Mannerheim toimi valloitetun Neuvostoiiton Itä-Karjalan yksinomaisena johtajana. Hän johti niin sotilas- kuin siviilihallintoa koko miehityksen ajan 1941 - kesään 1944.

Mannerheim antoi heinäkuun 8. päivänä, jo ennen kuin Suomen armeija lähti liikkeelle, käskyn, jossa määrättiin Itä-Karjalasta vallattavien alueiden väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Tarkoituksena oli Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan. Kansallinen karjalan kieltä puhuva väestö sai vihreän oleskeluluvan ja epäkansalliseen, venäjänkieliseen väestöön kuuluvat saivat punaisen oleskeluluvan. Kansallista väestöä oli 37 601 ja epäkasallista 49 295.

Miehitetty Itä-Karjala oli sotilashallinnon alainen, ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Ylipäällikön antamalla julistuksella 8.7.1941 kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Keskitysleireissä oli yhteensä 23 984 vangittua. Rakennuksia ympäröivät piikkilanka ja vartiotornit. Keskitysleireille sijoitetut olivat pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942, jolloin se oli 400-500 henkilöä kuukaudessa. Kaikkiaan kuolleisuus Itä-Karjalan leireillä oli vuoden 1942 aikana 3516.

Puolustusvoimien hygieenikon T.W.Wartiovaaran mukaan juomaveden laatu todettiin bakteriologisissa tutkimuksissa ala-arvoiseksi. Samoin käymälät. Tarjottu ruoka oli ala-arvoista eikä siitä voinut saada riittävää määrää ravintoa. Tarttuvat taudit, nälkä ja rangaistuksina annetut pahoinpitelyt johtivat kuolemiin.

Paitsi Itä-Karjalan leirejä Mannerheimin ylipäällikkyydessä myös suomalaiset toisinajattelijat joutuivat vastaavanlaisille keskitysleireille tai asepalvelusta suorittamattomina etulinjaan tai miinanraivaajiksi. 

Venäläisten sotavankien kohtelu oli omaa luokkaansa. Maailman tilastoissa on harvoja maita, joiden sotavankileireillä olisi menehtyneitä enemmän kuin Mannerheimin alaisilla leireillä. Lisäksi sotavangit luokiteltiin eri ryhmiin joista osa luovutettiin saksalaisille tietoisina siitä, että he joutuisivat välittömästi teloitetuiksi.

Mannerheimista sanotaan, että hän ei ollut natsi. Nimityksellä ei ole merkitystä sillä häntä ajoi voimakas ylemmyydentunne ja tunneköyhyys. Hän oli rasisti. Hänen vihollisiaan olivat juutalaisbolsevikit, joiden kitkeminen juurineen oli hänen tavoitteensa.

Mannerheimin johdolla suomalaisiin iskostettiin Suur-Suomi aatetta ja venäläisvihaa, jotka antoivat sotapropagandan mukaan oikeutuksen äärimmäiseen epäinhimillisyyteen ja sotarikoksiin. Mannerheim ei joutunut Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen eikä suomalaiseen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Hän lähti Stalinin luvalla pois maasta lomalle Portugaliin samaan aikaan kun hänen alaisensa olivat syytettyinä sodasta vastuullisina tai asekätkennästä.

Mannerheim ei tuntenut rahtuakaan empatiaa lähimpiään, syytetyksi ja tuomituiksi joutuneita  upseereita kohtaan. Lojaliteettia hän tunsi muun muassa saksalaista kenraali Erfurthia kohtaan, mikä ilmeni vierailukäynnilla tämän luona sodan runtelemassa Saksassa.

Hänet oli valittu presidentiksi siksi, että hänen johdollaan suomalaiset voisivat alistua rauhaan kesällä 1944. Hän oli johtanut Suomen valloitussotaan, nyt hän oli ainoa henkilö, joka auktoriteetillaan voisi johtaa suomalaiset ulos siitä loukosta johon hän oli kansan johtanut.

Suomessa on ollut vaikutusvaltaisia poliittisia piirejä, jotka ovat käyttäneet Mannerheimista muodostettua sankarikuvaa omien tavoitteidensa apuna. Mannerheim ei astunut ulos aatelissäädyn luomasta kuplasta koskaan. Hän ei ymmärtänyt demokratiaa eikä ollut kiinnostunut ihmisoikeuksista. Hänelle sisällissodan punaiset olivat roistoja ja huligaaneja, joiden elämä ja kärsimykset olivat hänelle yhdentekeviä. Vielä viimeisinä elinpäivinäänkin hän oli sitä mieltä, että punaisten saamat rangaistukset olivat liian lieviä.

Tämä Mannerheimin asenne on antanut tukea valkoisen Suomen historiankirjoitukselle ja valkoiselle sankaritarustolle. Se on tukenut oikeiston hegemoniaa ja estänyt punaisen osapuolen kohtelun ja oikeudettomuuden tuoman kärsimyksen käsittelyn maassamme.

Olen pyrkinyt kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja tuomaan yllä kuvaamiani seikkoja esiin perusteellisesti ja lähdeviitteillä varustettuna jotta kansalaisina voisitte kanssani miettiä, miten on mahdollista, että selkeästi sotarikoksiin syyllistynyt Mannerheim on nostettu suomalaiseksi sankarihahmoksi. Miksi lapsille opetetaan ulkoa, ilman, että he tietävät minkälainen henkilö Mannerheim oli, ihailemaan häntä?

Tässä on se vaara, että suomalaiset, jotka eivät havaitse Mannerheimin julmuutta, eivät havaitse myöskään Euroopan maissa nousevia julmia liikehdintöjä, joissa on sama rasistinen pohjavire kuin mikä Mannerheimilla oli. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheimin keskitysleirit, Mannerheim, sotarikokset, rikosten peittely, empatian puute, sotapropaganda

Vallankaappaus Ukrainassa ja Suomessa

Keskiviikko 25.1.2017 klo 11:12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ukrainan presidentti Poroshenko on vierailullaan Suomessa kertonut ihailevansa Mannerheimia ja verrannut Suomen Talvisotaa Ukrainan nykytilanteeseen. Eikä ihme! Neo-fasistinen ajattelu on noussut Ukrainan viralliseksi ajatteluksi ja maan johto haluaa kietoa niin monta maata kuin mahdollista ideologiansa piiriin.

Suomen media myötäilee tätä kehitystä. Tosin presidentti Trumpin valtaannousu on synnyttänyt lievää epäröintiä, voiko samalla "valheiden" linjalla jatkaa kuten ennenkin. Helsingin Sanomien Pekka Hakala kertoo lehdessään ensimmäistä kertaa jotakin Itä-Ukrainan arjesta. Syy- seuraussuhteista toki vaieten. Eihän lehti voi myöntää tietävänsä jotakin Yhdysvaltojen ja EU:n provosoimasta ja edesauttamasta väkivaltaisesta vallankaappauksesta, Itä-Ukrainan väestön kielellisten ja poliittisten oikeuksien poistamisesta, eläkkeiden ja sosiaalitukien maksamisen lopettamisesta jne.

Mediamme ei tunnusta tietävänsä sitä, että sodan julisti Kiovan laiton vallankaappaushalltus, kutsuen sotaansa terrorisminvastaiseksi sodaksi. Demokratiaa vaativien kansalaisten muilutukset, elävältäpolttamiset ja oikeudettomaksi jättämiset jätetään raportoimatta. Sitten kuin "avaruudesta" ilmestyvätkin Venäjän ruplat, eläkkeet, ruoka-apu. Mitä Helsingin Sanomat odottaa? Sitäkö, että itä-ukrainalaiset kuolisivat paitsi Kiovan tykkituleen, myös nälkään, janoon ja kylmyyteen. Valheet ja humanismin puute jylläävät.

Tässä tilanteessa presidentti Poroshenkon puheet vajoavat otollisiin suomalaisiin mieliin. Maagiset sanat Talvisota ja Mannerheim! Tiedotusvälineet ovat vuosisadan ajan valheillaan ja peittelyllään vaienneet Mannerheimin sotarikoksista, keskitysleireistä ja työväenluokan vainosta koko sisällissodan jälkeisen ajan niin kauan kun tämä eli. Vielä valikoitua totuutta esittävissä muistelmissaan Mannerheim sai vahvistettua tuota työväenluokkaa halventavaa asennettaan.

Suomessa, kuten nyt 2014 Ukrainassa, suoritettiin äärioikeiston vallankaappaus kesällä 1917. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta, jonka puhemiehenä toimi Kullervo Manner, julisti Suomen itsenäiseksi Valtalain avulla 18.7.1917. Vähemmistöön jääneet äärioikeistolaiset kansanedustajat halusivat estää työväenvaltaan perustuvan itsenäisyyden sekä työväestön oikeuksien demokraattisen toteutumisen. He kääntyivät Venäjän porvarillisen väliaikaisen hallituksen puoleen, joka antoi eduskunnan hajotusmanifestin. Näille porvarillisille edustajille porvarillinen Venäjän alamaisuus oli enemmän heidän taloudellisten etujensa mukainen kuin itsenäisyys, jossa sosialidemokraateilla oli enemmistö.

Työväestö piti vallassa ollutta eduskuntaa laillisena. Porvaristo sen sijaan valmistautui uusiin väliaikaisen Venäjän halltuksen määräämiin vaaleihin muodostamalla vaaliliiton. Vasemmisto hävisi vaalit. Vaalit voittanut porvaristo muodosti puhtaasti porvarillisen senaatin eli hallituksen. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan aikana senaatissa oli herrasmiesmäisesti puolet sosialidemokraatteja ja puolet porvareita sosialidemokraattisen puheenjohtajan äänen ratkaistaessa ellei päätös ollut sopuisa.

Tämän puhtaasti porvarillisen senaatin toiminta yltyi mielivallaksi. Heti joulukuun 1917 itsenäisyysjulistuksen tunnustamisen jälkeen, 11.1.1918 porvarienemmistöinen eduskunta päätti suojeluskuntien muodostamisesta Suomen viralliseksi armeijaksi. Työväestön alistamiseen ei enää riittänyt juonittelulla synnytetty porvarienemmistöinen eduskunta sekä puhtaasti prvarillinen hallitus vaan lopullinen alistaminen suoritettiin porvarillisen armeijan avulla.

Maassa oli samaan aikaan työväenkaarteja ja suojeluskuntia. Yhdellä päätöksellä suojeluskunnat laillistettiin viralliseksi armeijaksi. Eduskunnan vasemmistolaiset edustajat olisivat halunneet armeijalle valvontaelimen, jossa olisi ollut yhtä paljon vasemmiston ja porvariston edustajia, jotta jollakin tasolla myös työväestön turvallisuus olisi taattu. Lain perusteellinen käsittely valiokunnissa ja kaikki oikeudenmukaisuutta lisäävät seikat estettiin porvarillisen enemmistön toimesta. Eduskuntakeskustelun päätteeksi edustaja Airola lausui " Minä ehdotan, että eduskunnan istunto lopetetaan niin, että porvaristo veisaisi `Syttynyt on sota julma`.

Porvarillisen luokka-armeijan luominen, nälkä, torpparien ja mäkitupalaisten oikeudeton asema, työväestön puuttuva vaikutusvalta kunnallisissa asioissa sekä se, että Mannerheim jätti noudattamatta senaatin sähkettä olla määräämättä liikekannallepanoa, olivat ratkaisevia subjektiivisia seikkoja sodan alkamiseen. ( yksityiskohdat teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja)

Sisällissodan jälkeen työläisiä tuomitsemaan perustettiin tuomioistuimia, joissa pidättäjät, syyttäjät, todistajat, tuomarit ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoisten rikoksia ei tutkittu vaan heidät armahdettiin vuoden 1918 lopulla. Tämä kaikki jätti yhteiskuntaan mielivallan ja "laillisen" syrjinnän ilmapiirin työläisiä kohtaan. Vasemmistolaisten eduskuntaryhmien vangitsemiset, työväenjärjestöjen kieltämiset, tuhansien vangitsemiset paitsi välittömästi sisällissodan jälkeen myös 1930- ja 1940-luvulla koettiin valtaväestön taholla luonnollisina ilmiöinä. Sotapropaganda ja kirkko muovasivat ihmisten mieliä kuten valtamedia tänään.

Kirjassani kuvaan myös kuinka Suomen valmistautuminen Talvisotaan oli huolellista ja tapahtui yhteistyössä Saksan ja Ruotsin, mutta myös fasistisen Italian ja muidenkin länsimaiden kanssa, joiden tavoitteena oli Neuvostoliiton murskaaminen. Keskeiset lähteet ovat Ison-Britannian ja Saksan valtionarkistoista sekä Italian ulkoministerin päiväkirjat.

Ei ole ihme, että presidentti Poroshenko ihailee Talvisotaa ja Mannerheimia. Mannerheimhan halusi kitkeä juutalais-bolshevismin juurineen. Hänen koko elämänsä suuntana oli saattaa Venäjälle takaisin porvarivalta vaikka sitten Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä. Ukrainan neo-fasistit haluavat taistella demokratiaa vaativia venäjänkielisiä itä-ukrainalaisia ja venäläisiä vastaan yhdessä Yhdysvaltojen ja Saksan/EU:n kanssa ylläpitääkseen oligarkkien ja korruptoituneiden pääomapiirien valtaa.

Suomen pääomapiirien valta on aina pohjautunut liittolaisuuteen Saksan kanssa. 1918 Suomi antautui Saksan vasallivaltioksi porvarillisen tynkäeduskunnan (josta sosialidemokraattien osallistuminen oli estetty) toimesta 1918. Talvisota oli toisen maailmansodan esinäytös Saksan näkökulmasta. Toisen maailmansodan ja jatkosota-valloitussodan tavoitteena oli pelastaa läntinen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ja rakentaa Suur-Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa.

Hävityn sodan jälkeen Suomen porvarillisten pääomapiirien oli nöyrryttävä demokratiaan ja hyviin suhteisiin "arkkivihollisensa" Neuvostoliiton kanssa, joka ei 25 miljoonaa kansalaistaan menetettyäänkään vielä kaatunut. Tuohon Neuvostoliiton kaatumiseen tarvittiin paljon taloudellista saartoa, teknologiasaartoa, kaupan rajoitteita ym. Suomi hyödynsi bilateraalia kauppaa ja kukoisti.

Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui siitä huolimatta, että yli 70% kansalaisista äänesti sosialismin säilyttämisen puolesta. Hajoaminen ei tapahtunut demokraattisesti vaan läntisen kapitalismin vallalla. Ilmainen koulutus, terveydenhuolto, täystyöllisyys ja kohtuuhintainen asunto ja solidaarisuus hävisivät itsekkyydelle ja läntiselle varakkuuteen perustuvalle vapaudelle.

Suomen pääomapiirit kiiruhtivat hyödyntämään syntynyttä kansainvälistä tilannetta jälleen kiipeämällä tutun Saksan syliin. Round Table of Industrialists suuryrittäjät olivat suunnitelleet EU:n kapitalismin hyvinvoinnin takaajaksi. EU:lla oli Yhdysvaltojen suurpääomapiirien tuki. Sinne Suomen Saksa-suuntauksen perilliset myös halusivat. Työväenluokan alistamiseen eivät enää omat kotimaiset voimat riittäisi, tarvittiin EU:n jäsenyyden tukea vahvistetuna USA-kuorrutuksella.

Siitä huolimatta, että Saksa oli heti yhdistymisensä jälkeen sotapolulla Suomessa eivät mitkään hälytyskellot kilkattaneet. Jugoslavian hajotukseen Yhdysvaltojen rinnalla osallistunut Saksa tuntui Suomen poliittisesta eliitistä niin tutulta tukiessaan neo-fasisteja Kroatiassa. Saksa pommitti jälleen Belgradia kuten natsi-Saksa aikaisemmin. Suomikin halusi EU jäseneksi päästyään tukea Kroatian EU-jäsenyyttä olihan Suomi tunnustanut fasistisen Kroatiankin 1940-luvulla.

EU-jäsenyys oli Suomen pääomapiireille jälleen mahdollisuus porvarillisen komentonsa säilyttämiseen vaikka siinä itsenäisyys menikin. Oikeistolle porvarillisen Venäjän alamaisuus oli suotuisampi kuin Valta-lain tarjoama itsenäisyys, Saksan alamaisuus 1918 oli mieluisampi kuin itsenäisyys, natsi-Saksan avulla saavutettava Suur-Suomi ja Saksan valtakunnan osana oleminen oli oman vallan kannalta tärkeämpää kuin itsenäisyys ja nyt "kamalan" Kekkosvallan ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika Neuostoliitto-Venäjän kanssa itsenäisenä kansainvälistäkin rauhaa tavoittelevana demokratiana saatiin vihdoin päättymään liittymällä EU:un.Nyt aikaisemmin piilossa ollut "ryssä-viha" on taas hovikelpoista. Talouspakotteet ovat eräänlainen esiliina.

Suomen poliittinen eliitti on silitellyt Ukrainan vallankaappaus-oligarkkeja 3 vuotta myötäkarvaan. Presidentti Poroshenkon yritys käyttää Mannerheimia, jonka sotarikoksia ja keskitysleirejä ei Suomessa ole käsitelty, oman sotapropagandansa välineenä käynee mahdottomaksi suomalaisten nuorten halutessa tietää enemmän Suomen historiasta. Talvisotamyyttikin avautuu kiinnostuneille nuorille vaikka perinteistä historiakäsitystä ylläpitävät säätiöt korruptoimiensa historioitsijoiden avulla yrittävät jatkaa tavoitteidensa mukaisten "historiateosten" painamista.

Suomalaiset nuoret irroittautuvat valtamedian otteesta eivätkä Helsingin Sanomien Pekka Hakalan jutut mene enään läpi Poroshenkon ja USA:n entisen varapresidentin Bidenin haluamalla tavalla. Jopa Suomen presidentti Niinistö puhui varovaisesti mahdollisuudesta pakotteiden purkamiseen. Minskin sopimuksen täytäntöönpano on yksinomaan presidentti Poroshenkon vastuulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys, Valtalaki, Ukrainan vallankaappaus, Poroshenko, Mannerheim, sota "terroristeja"vastaan

HeSa:n TEEMA-liite:suomalaislapset opetetaan ihailemaan sotarikollista

Maanantai 28.11.2016 klo 10:21 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen ja Yhdysvaltojen valtamediat katsovat Trumpin valinnan johtaneen totuudenjälkeiseen aikaan. Ne katsovat edustaneensa yli sadan vuoden ajan totuutta ja nyt yht'äkkiä on tapahtunut käänne valheen aikaan.

Tuota valhetta edustaisivat netin uutissivustot ja bloggaajat kärkenään Venäjän uutismediat RT ja Sputnik news. Valtamedian ohella Euroopan parlamentti on päättänyt varustautua tuon informaatiosodan vastaiseen taisteluun. Suomen edellinen ja nykyinen valtioneuvosto ja Yle ovat jo hyvissä ajoin lähteneet liikkeelle lähettämällä kansalaisia informaatiosotavalmennukseen yhdysvaltalaiseen Harvardin yliopistoon ja kutsumalla kansainvälisen NATO:n tukeman informaatio/kybersotayksikön Suomen maaperälle. Yle on myös haastanut Docventures -ohjelmassa kansalaiset trollijahtiin.

Toisin sanoen asevarustelu on hyvässä mallissa. Mikä on tehnyt suomalaisen asenneilmaston suotuisaksi tälle toiminnalle?

Suomessa on vallinnut 1918 sisällissodasta lähtien valkoinen porvarillinen todellisuus, jossa valkoinen armeija, kirkko, valtioneuvostot, parlamentti, oikeusjärjestelmä, virkamieskunta ja valtamedia ovat edustaneet Saksan avulla sodan voittanutta porvarillista kansanosaa.

Marsalkka Mannerheimin ihailu ja hänen omaksumansa rasistinen russofobia - Venäjä-vihamielisyys ovat olleet valkoisen todellisuuden toteuttaman propagandan keskeisiä tekijöitä.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa demokraattipuolue otti keskeiseksi vaalikikakseen Venäjän ja Venäjän presidentti Putinin.

Hitlerin Saksassa juutalaisten väitettiin vetävän yhteiskunnan kaikkia naruja ja olevan syypää kaikkiin vääryyksiin ja pahaan oloon mitä saksalaiset kokivat. Nyt USA:ssa  demokraatit ja heitä tukeva valtamedia väittivät Venäjän ja presidentti Putinin olevan kaikkien heidän vaikeuksiensa aiheuttajia tai syyllisiä niiden synnyttämiseen.

Yhdysvalloissa synnytetty ja markkinointitoimistojen avulla kautta läntisen maailman levinnyt Venäjän syyttely on antanut vahvaa sivustatukea Suomen valkoisen valheen esiinnostamiselle - kuin uudestisyntyneenä.

Valtamedian kärkijulkaisu Helsingin Sanomat on julkaissut TEEMA-lehden Mannerheimin syntymän vuosipäivän kunniaksi.

En kyseenalaista vilpittömien, maailmankuvaltaan ehjien valkoisen todellisuuden sisäistäneiden kansalaistodistajien kuvauksia Mannerheimin käytöksestä heitä kohtaan tai heidän kohtaamisistaan marsalkan kanssa.

Sen sijaan kysenalaistan Suomen historian vääristelyn. Lehti väittää muun muassa Venäjän osallistuneen sisällissotaan kuten Saksakin. En voi käsittää, että toimittaja Unto Hämäläinen antaa nimensä moisen tekeleen takaajana.

Lehti vaikenee Mannerheimin heinäkuussa 1941 antamasta käskystä, jonka perusteella miehitettäväksi tulevan Itä-Karjalan väestö tuli rotuopillisin perustein jakaa venäjää ja karjalaa puhuviin ryhmiin, joista venäjääpuhuville henkilöille tuli jakaa punainen henkilökortti ja karjalaapuhuville vihreä kortti.

Venäjää puhuvilta tuli takavarikoida omaisuus ruokavaroineen Suomeen kuljetettavaksi tai karjalaisille annettavaksi ja siirtää ihmiset keskitysleireihin. Vangittuja oli yhteensä 23 984 henkilöä. Kohtelu sisälsi ruoan puutteen lisäksi raipparangaistuksia, työntekoa vuorotta sekä eriasteisia eristämisiä. Pelkästään vuonna 1942 Äänislinnan/Petroskoin leirillä kuoli 3017 henkilöä.

Päivittäin kymmeniä laihoiksi luukasoiksi muuttuneiden leiriläisten ruumiita kuljetettiin reellä syvään kuoppaan ja kipattiin sinne, ilman nimiä tai seremonioita.

Mannerheim oli kaiken Itä-Karjalan hallinnon suunnittelija ja päällikkö. Miehitetty Itä-Karjala oli sotilashallinnon alainen ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintokunta. Ylipäällikön antamalla julistuksella 8.7. 1941 kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhteyksien kenttäoikeuksissa.

Tämä sotarikoksen tunnusmerkit täyttävä toiminta oli uusintanäytös sisällissodan tapahtumista 1918. Mannerheimin vakavaan luonnehäiriöön viittaava toiminta johti sisällissodan aikana ja jälkeen mielivaltaisiin teloituksiin, siviilien summittaisiin tappamisiin ja kansalaisoikeuksien mielivaltaisiin kumoamisiin.

Mannerheimin pyrkimys päästä yksityisen suojeluskunta-armeijan päälliköksi ja tuki Lapuan liikkeen toiminnalle 1930-luvulla ja luvan antaminen toiminnalle nostaa hänet mahdollisesti diktaattoriksi ovat vain eräitä TEEMA-lehden unohtamia yksityiskohtia.

TEEMA-lehden valheellinen, yksinkertaistettu ja lapsellekin ymmärrettävä historiaväärennös on mahdollinen vain Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan Venäjä-vastaisen  väärennetyn tiedonvälityksen aikana. 

Suomen valtamedian edustajaa ei kiinnosta se, että opettamalla suomalaislapset ihailemaan sotarikollista, lapset oppivat ihailemaan muitakin samalla lailla toimivia johtajia. Kroatian tai Ukrainan uusnatsit eivät tunnu kammottavilta vaan tutuilta " ihan niin kuin mekin". 

 TTIP-sopimuksen valtapeli tai totuus Monsantosta tai Roundupista tai jihadisteista, joista RT antaa perusteelliset analyysit, on tuomittava kybersodaksi, koska totuus vahingoittaa  maailman rahaeliitin totuttua vallankäyttöä. Clintonin valinta olisi jatkanut totuttua 1%:n rikastumista, demokraattisen tiedonvälityksen lopullista katoamista valtamediasta ja aseteollisuutta palvelevaa jatkuvan sodan logiikkaa.

TEEMA- lehden toimituksella oli Unto Hämäläiselle lähetettynä ja työryhmälle erikseen toimitettuna käytössään kirjoittamani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. Kirja oli kyllä hankittu, mutta sen tiedot eivät kelvanneet.

Joukkopsykoosiin ei ole enää pitkä matka kun lapsille opetetaan totuus valheena ja valhe totuutena. Mannerheimin glorifioinnille on ulkomaisia esimerkkejä,esimerkiksi Kroatian Ante Pavelic, Ukrainan Stefan Bandera ja tietysti Adolf Hitler. Venäläisille tarjotaan juutalaisten paikkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: totuudenjälkeinen aika, HeSa:n Mannerheim TEEMA-numero, lasten kasvatus kansanmurhan hyväksyjiksi, Itä-Karjalan keskitysleirit

Trump tulee - mitä Obaman hallinto pelkää?

Perjantai 18.11.2016 klo 11:11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä Obaman hallinto pelkää? Mitä Suomen valkoinen armeija pelkäsi sisällissodan jälkeen? Mitä Mannerheim pelkäsi toisen maailmansodan jälkeen.

Suomen sisällissodan jälkeen kaikki valkoisten suorittamista rikollisista teloituksista ja joukkomurhista kertovat asiakirjat tuhottiin. Valkoinen osapuoli armahdettiin ennen kuin Mannerheim nousi valtionhoitajaksi v. 1918 lopulla. Toisen maailmansodan jälkeen kaikki asiakirjat, joiden pelättiin paljastavan Mannerheimin suorittamia valtiopetoksellisia seikkoja tai sotarikoksia myös tuhottiin, vaiettiin tai piilotettiin.

Yhdysvaltojen demokraattien presidentinvaalikampanjassa pyrittiin voittoon demonisoimalla Venäjä ja presidentti Putin. Hanke oli hyvin suunniteltu ja pitkäkestoinen. Hill&Knowlton markkinointitoimisto oli palkattu tuohon tehtävään. Koko valtamedia ja sen vaikutuksenalainen kongressi ajettiin lähes psykoosiin. 

Afganistanista 1980-luvulla lähtenyt jihadistien käyttö USA:n päämäärien toteuttamiseksi on jatkunut saumattomasti presidentti Obaman kaudella. Samoin tuki neo-natseille, ensin Jugoslavian hajottamiseksi Bill Clintonin kaudella ja nyt senaattorien Mc Cainin ja varapresidentti Bidenin johdolla Ukrainassa. Kammottavimmat seuraukset tämä politiikka on nähnyt Irakissa, Libyassa ja Syyriassa, Ukrainaa vähättelemättä.

Bushin aloittaman Irakin sodan miljoona ihmisuhria ja ISIS:in synnyttäminen ja voimistaminen ovat niin Bushin kuin Obaman vastuulla. Syyrian kaikkia uskontoja samanarvoisina pitävän presidentti Assadin kaataminen välineenä jihadismin nousulle palvelemaan USA:n tarpeita on yksinomaan Obaman vastuulla. Jihadistit ja väkivalta olivat alusta pitäen läsnä Syyriaan provosoiduissa mielenosoituksissa. Ensimmäiset uhrit olivat turvallisuusjoukkojen jäseniä ja poliiseja - ei mielenosoittajia.

Libyassa kuten Jugoslaviassa USA:n pommitusten kohteena olivat siviilikohteet. Lastentarhat, sairaalat, koulut, autotehtaat, tupakkatehtaat, sillat, öljyjalostamot, hallintorakennukset ja varsinkin Libyassa rakkaudella ja huolenpidolla rakennetut vesijohdot, joiden tarkoituksena oli taata vesi jokaiselle Libyalaiselle.

Ulkoministeri Clinton tuki jihadisteja toinen toisiaan vastaan aiheuttaen oman suurlähettiläänsä joutumisen hengenvaaraan Libyassa. Välttääkseen ottamasta vastuuta vääristä arvioistaan ja teoistaan Hillary Clinton antoi tuhota niitä paljastavia sähköpostejaan.

Presidentinvaalien päähuomio kohdistui Clintonin sähköposteihin ja Trumpin epäasiallisiin puheisiin. FBI luopui sähköpostien perusteellisemmasta tutkimisesta ja totesi että ne eivät anna perusteita jatkotutkimuksiin.

Vaalien jälkeen hävinnyt osapuoli on jatkanut Venäjä-propagandaansa. Presidentti Obama on Euroopassa jäähyväiskierroksella. Täällä hän on vaatinut Trumpia pidättäytymään suhteiden rakentamisesta Venäjään. Soros on rahoittanut Trump-vastaisia mielenosoituksia ympäri Yhdysvaltoja. Valtamedia esimerkiksi CNN on paheksunut sitä, että "vihollisvaltio" on puuttunut USA:n vaaleihin. Kongressi on syyttänyt Syyriaa ja Venäjää sotarikoksista Syyriassa, toimista, joiden tarkoituksena on vapauttaa Itä-Aleppo Yhdysvaltojen tukemista terroristeista.

Mikä on tämän massiivisen kohinan takana? Obama häärää Euroopassa, demokraattisissa vaaleissa hävinneet ehdokkaat nostattavat kuohua koko Yhdysvaltojen mantereella.

Presidentti Trumpin astuessa Valkoiseen taloon, hän ja hänen varsin epämuodollinen henkilöstöpäällikkönsä pääsevät käsiksi arkistoihin, jotka paljastavat "rakkaussuhteen" jihadistien kanssa. Trumpin läheiset työtoverit, Trumpin itsensä ohella ovat julistaneet jihadismin päävihollisekseen. Totuus tulee olemaan hätkähdyttävä.

Elleivät nykyisin vielä vallassaolevat viranhaltijat pysty tuhoamaan arkistoja kuten Hillary Clinton teki omien raskauttavien sähköpostiensa suhteen, paljastuu Obaman ja hänen hallintonsa rikokset.

Trumpille ja koko maailmalle paljastuu kuinka suunnitelmallisia suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin puuttumiset ja väkivaltaiset hallituksenvaihdokset ovat olleet. Kuinka etenkin liittoutumattomia, arabisosialismin perillisiä on kohdeltu. Valtioita, jotka ovat rakentaneet kansalaisilleen ilmaisen terveydenhuollon, koulutuksen ja turvallisen elämän on tuhottu. Kuinka Syyriaa, vanhaa kulttuurimaata, joka tarjosi Yhdysvaltojen Irakin sotaa pakeneville 1,5 miljoonalle irakilaiselle turvapaikan 0,5 miljoonalle palestiinalaisen lisäksi, on demonisoitu ja ahdistettu talouspakotteilla ja nöyryyttävällä kohtelulla.

Obaman hallinto on vastuussa NATO:n arrogantista laajentumisesta Venäjän rajoille. Obaman hallinto on vastuussa Ukrainan kaaoksesta, mikä vastuu on yritetty peittää massiivisella Venäjänvastaisella propagandalla. Se on onnistunut vaikuttamaan myös Euroopan eliittin, mutta ei todennäköisesti suurta osaa kansalaisista. Obaman hallinto ja valtamedia on vastuussa Yhdysvallat ja Euroopan vallanneeseen vihan ilmapiiriin, jossa totuus ja valhe ovat vaihtaneet paikkaansa. Ennakkoluulo on korvannut eläytymisen ja viha rakkauden.

Yhdysvallat on miehittänyt Saksaa toisesta maailmansodasta lähtien. Saksan maaperällä on 40.000 yhdysvaltalaista sotilasta ja yhdysvaltalaisia ydinohjuksia. Saksa on toiminut liittokansleri Merkelin johdolla Yhdysvaltojen kuuliaisena vasallina hyötyen tästä liittolaisuudestaan taloudellisesti. Saksa on Ison-Britannian ohella välttämätön yhteistyökumppani Obaman lennokkimurhissa, jotka kohdistuvat Afrikan alueelle. Siten ei ole ihme, että Obama esittää joutsenlaulunsa juuri Saksassa liittokansleri Merkelin huomassa. Muistakaa vihata Venäjää! Venäjä on vaarallinen! sanoo maailman jihadismin liittolainen, miljoonia ihmisuhreja tuottaneen maan presidentti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheim, Trump, Obama, Valkoisen talon salaisuudet, jihadisti-yhteistyö, tiedostojen tuhoaminen

Teemu Keskisarja erehtyy

Lauantai 29.10.2016 klo 15:40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Muuten niin mainio historioitsija/kirjailija Teemu Keskisarja erehtyy. Helsingin Sanomien artikkelissa Keskisarjan kirjasta 29.10.2016 päädytään harhaanjohtaviin päätelmiin Mannerheimin uran lopputuloksesta.

Keskisarjalla näyttää haastattelusta päätellen olevan vakaumus Mannerheimin sankaruudesta. Huolimatta siitä, että Mannerheim oli kiusannut pikkuveljiään, ollut väkivaltainen koulussa ja erotettu sieltä sekä myöhemmin kadettikoulusta eikä myöhemminkään mitkään sopimukset ja säännökset näyttäneen koskevan häntä, Keskisarja luonnehtii häntä sankariksi.Mannerheim aloitti sisällissodan huolimatta sodan aloittamisesta luopumista tarkoittavaa sähkettä, jossa viitattiin siihen, että Venäjä ei tule puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin. Mannerheim luonteensa mukaisesti ei antanut sähkeen vaikuttaa omiin suunnitelmiinsa sodasta bolsevismin lopettamiseksi Venäjällä Suomen vasta 11.1.1918 perustetun valkoisen porvarillisen senaatin ja eduskunnan armeijan avulla.

Tämän hankkeen hän aloitti sisällissodassa ja jatkoi talvi- ja jatkosodissa seurauksista välittämättä.

Kuvaan kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä Mannerheimin päinvastoin täysin omapäisenä omia tavoitteitaan ajavana sotarikollisena, joka panetutti toisiajattelijat Suomessa vankilaan ja joka perusti venäläisille siviileille kuolemanleireja Itä-Karjalassa.

Itä- Karjalassa vallitsi Mannerheimin johdolla siviili- ja sotilashallinto, jossa tuomiot pantiin täytäntöön kenttäoikeuksissa. Julmuus, jota Mannerheim osoitti niin sisällissodan punaisia kuin Itä-Karjalan venäläisiä kohtaan,on täysin johdonmukainen seuraus hänen vakavasta luonnehäiriöstään.

Mannerheim johdatti suppean sotakabinetin avulla suomalaiset uskomaan hänen viittoittamaansa tiehen. Kestääkseen sodan aiheuttamat järkyttävät ihmisuhrit ja maaperän menetykset Mannerheim oli nostettava sankariksi koska mikään kansakunta ei kestäisi katsoa totuutta silmiin katastrofin hetkellä. 

On vastuutonta, että suomalaiset on propagandan avulla johdatettu uskomaan Mannerheimiin sankarina vielä 100 vuoden jälkeenkin.

Osoitan kirjassani yksityiskohtaisesti sekä psykiatrina, että historiallisia tosiasioita keränneenä tutkijana, että Teemu Keskisarja sekä hänen haastattelijansa pyrkivät osoittamaan mahdottoman mahdolliseksi. Niistä aineksista, joista Mannerheim on luotu ei kukaan asiantunteva voi päätyä sankarilliseen lopputulokseen.

Mitä pikemmin Suomen kansa saa faktapohjaista tietoa Mannerheimista, sen parempi. Muussa tapauksessa poliitikkomme ja tiedotusvälineemme jatkavat 100 vuotta toteuttamaansa sotapropagandaa ja toistavat traagisimmat historiamme virheet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teemu Keskisarja, marsalkka Mannerheim, sankari, sotarikollinen, valkoinen propaganda

Lahtari, Punikki ja Teurastaja - kenen harkintakyky petti?

Sunnuntai 18.9.2016 klo 16:53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Otavan mediapäällikkö Petri Korhonen esittelee twitterissä teostani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Mannner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Into) ja päätyy siihen, että Into-publishing julkaisee hyvin laadukasta kamaa,"mutta tossa Mladic-fanikirjassa harkintakyky petti".

Mikä saa Otavan edustajan näin huolestumaan?

Kirjani on omistettu lapsenlapsille. Sen tarkoituksena on kertoa dokumentoitu totuus Suomen historiasta. Se ei ole kenenkään fanikirja vaan surullinen tarina siitä, miten sotapropaganda vääristää totuuden. Kuinka valheen totuudeksi omaksuneet kansat toistavat historian virheitä.

Lukiessani eduskunnan pöytäkirjoja vuosilta 1917 ja 1918 en voinut käsittää kuinka ilmiselvät tosiasiat on painettu pimentoon, jotta voittajien todellisuus jäisi vallitsevaksi totuudeksi. Työväenkaartien ja porvarillisten suojeluskuntien maassa porvarillinen hallitus ja eduskunta julistivat 11.1. 1918 tuon porvarillisen suojeluskunnan maan lailliseksi armeijaksi!

Sisällissodan päätyttyä eduskunta jatkoi yhtä lukuunottamatta puhtaasti porvarillisena "tynkäeduskuntana" josta siis puuttui lähes puolet kansanedustajista. Tuo eduskunta päätti viidenkymmenenkuuden sosialidemokraattisen kansanedustajan vangitsemisesta 15. toukokuuta 1918.

Heinäkuun 5. päivänä tuo eduskunta vuorostaan keskusteli voimaan saattamansa kuolemanrangaistuksen käytännön toteutuksesta. Lain ensimmäisen pykälän mukaan kuolemanrangaistuksen toteuttamistapa olisi ampuminen. Monet edustajat olivat sitä mieltä, että mestausta tulisi myös voida harkita täydentävänä menetelmänä, koska tapauksia olisi niin paljon. Pääteltiin, että mestaajan ammattiin olisi vaikea saada työntekijöitä koska ammattia ei kunnioitettu. Siksi ehdotettiinkin virkaan muun muassa romaniteloittajia.

Sisällissotaan osallistuneet tai heihin myötämielisesti suhtautuneet sodan hävinneet työläiset joko teloitettiin tai tuomittiin pitkiin keskitysleirirangaistuksiin. Heidän omaisensa jäivät puille paljaille. Pidättäjät, syyttäjät,todistajat, tuomarit, teloittajat ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoiset armahdettiin lailla vuoden 1918 lopulla.

Kuvaan Mannerheimiä ja Manneria psykiatrin ja ihmisoikeustuntijan näkökulmasta. Kuvan Suomen historian kulkua itsenäisyyden sadan vuoden ajalta tuoreesta näkökulmasta - ihmisoikeuksien kannalta. Lukija voi tapahtumatiedoista päätellä miten itse suhtautuu tapahtumiin.

Miksi Bosnian serbikenraali Ratko Mladic kuuluu samaan kirjaan? Hän joutui Jugoslavian liittovaltiota suunnitelmallisesti hajoittamaan pyrkivän ja siinä onnistuneen Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten propagandan päämaaliksi.

Bosnian sisällissota muistuttaa Suomen sisällissotaa. Myös siinä voittajat (jihadisti-terroristeja ja neonatseja tukeneet maailman vahvimmat sotavoimat/taloudelliset voimat) sanelivat lopputuloksen.

Jugoslavian liittovaltio oli liittoutumaton demokraattista sosialismia toteuttava YK:n perustajavaltio, joka ei uhannut ketään. Silti jo presidentti Reaganista lähtien sen hajottamista alettiin valmistella. Paras kansantajuinen esitys tästä on dokumenttielokuva "Weight of Chains" I ja II. Kun hajottamisen alusta on kulunut yli 20 vuotta, tapahtumien kulkua alkavat valottaa myös asianosaiset kuten edellisessä blogissani mainitsemani kellonsoittajaksi ryhtynyt entinen CIA:n agentti Robert Baer, joka on teoksessaan "Secrets of the White House" kertoo saamistaan kymmenistä miljoonista dollareista, joita hän sai eri kansalaisjärjestöjen rahoittamiseen jotta ne vaikuttaisivat kansanryhmien välisiä ristiriitoja kärjistävästi. Tietyt avainhenkilöt kuuluivat rahoituksen kohteisiin. Monesta tuli sittemmin Bosnian, Kroatian ja Slovenian presidenttejä.

Suomen diplomaatit ja valtiojohto alkoivat Suomen lähentyessä EU:ta nähdä kansainvälisen politiikan yhä voimakkaammin USA:n ja sen tahtoa toteuttavan Saksan silmälasien läpi. Saksa koki Jugoslavian hajottamisen itselleen taloudellisesti hyödylliseksi ja USA vuorostaan näki sotilaallisen vallan laajentamisen ja muun muassa energiavirtojen valvonnan Euroopassa tulevan mahdolliseksi.

Kymmenen vuoden sotimisen ja epävakauden aikana Jugoslavian liittovaltiota ja sen etua ylläpitäneet voimat (lähinnä enemmistönä olleet serbit) oli tarkoituksenmukaista demonisoida. Yhdysvaltojen taloudellinen, sotilaallinen ja sotilasjohdollinen tuki Bosniassa kalifaattia rakentavalle presidentti Izetbegovicille ja hänen muslimiarmeijalleen johti Bosnian serbikylien ja kaupunginosien tuhoon muistuttaen toisen maailmansodan aikuista serbien kansanmurhaa.Myös talouspakotteet määrättiin vain serbeille/Jugoslavialle.

Bosnian serbikenraali, joka viimeisessä henkikirjoituksessa ennen sotaa oli merkinnyt identiteetikseen jugoslaavi, tuli symboloimaan kaikkea sitä pahaa mitä Yhdysvallat ja mainostoimisto Ruder-Finn halusi hänen edustavan. Kirjassani kerron kuitenkin minkälainen hän todellisuudessa on.

Bosnian sodan jälkeen pidättäjät (NATO-sotilaita) kuulustelijat, todistajat ja tuomarit edustivat kaikki voittanutta osapuolta. Haagin Jugoslavia-tribunaali perustettiin kiinnittämään huomio sodassa kärsineisiin ja sodan hävinneisiin syyllisinä kun taas sodan aloittajat, aseistajat ja terroristeja tukeneet jatkoivat presidentteinä(Clinton) tai pääministereinä.

Miksi tämä ärsyttää Otava-kustantamon edustajaa? Ärsyttää jopa niin paljon, että katsoo Into-kustantamon harkintakyvyn pettäneen tämän julkaistessa teokseni.

Otava on tunnetusti Mannerheim-myytin keskeinen rakentaja - Mannerheimin ikonisoija. Otava maksoi merkittävän summan rahaa Mannerheimille saadakseen hänestä sankarimuistelmat, joiden avulla valkoinen todellisuus Suomen sodista saisi uuden vahvistuksen. Muistelmat kirjoitti päämajan tiedusteluosaston päällikkö Aladar Paasonen, jota oli kehotettu pakenemaan Suomesta jatkosodan jälkeen asekätkennän ja Stella-Polaris-asiakirja- salakuljetuksen vuoksi. Hän työskenteli CIA:n palveluksessa. Muistelmissa annetaan marsalkasta todellisuutta vastaamaton kuva ja siinä suhtautuminen Neuvostoliittoon on erittäin kielteistä. Mannerheim katsoi, että minkään muunlaiset kirjat eivät lännessä myisi hyvin.

Ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi samoin Mannerheimin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Millainen käsitys suomalaisille halutaan jättää näistä merkkivuosista. Todellinen vai onnettomuuden ja surun toistamiseen johtava harhainen käsitys.

Eräs lapsenlapsistani totesi haluavansa viedä kirjani hänen historianopettajalleen, joka oli sanonut, että Suomessa ei ollut keskitysleirejä. Punaisia säilöneet vankileirit, tuhannet Itä-Karjalan keskitysleireillä kuolleet ja 20.000 sotavankileirillä kuollutta venäläistä sotavankia olisi historianopettajan mukaan haihtunut ilmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisällissota, Lahtari, Punikki ja Teurastaja, Otavan mediapäällikkö, Into-kustannus, Mannerheim, Mladic,

Helsingin Sanomien ja Yle:n propaganda ylittää sairauden rajan

Keskiviikko 20.5.2015 klo 10:34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien ja Yle:n propaganda ylittää sairauden rajan. 20.5.2015 Jussi Niemeläinen kuvaa venäjämielisen ukrainalaisen päätoimittajan murhan tapahtuneen sopivaan aikaan, jotta "Ukraina saatettaisiin näyttämään kaoottiselta". Niemeläinen viittaa ukrainalaisen tutkija Fesenkon käsityksiin. Jos ajatusta jatkaa pidemmälle varmaankin venäläisten on ollut pantava pystyyn fasistinen näytelmä Ukrainassa jotta maa saataisiin näyttämään epäluotettavalta ja kaoottiselta.

HeSa ja Yle tarvitsevat psykiatria.

Asioita seuraavat tietävät, että päätoimittajan lisäksi on murhattu kansanedustajia, kaupunginvaltuutettuja ja muita poliitikkoja. Sadat ukrainalaiset ovat kokeneet uhkauksia, pahinpitelyjä roska-astioihin heittämisiä. Fyysinen väkivalta siviilialueilla on jokapäiväistä.Televisionkatsojat näkivät Maidanin synkän väkivaltaisen terrorin, jonka tekijöitä ei ole pyrittykään saamaan kiinni koska heidän toimintansa sai aikaan Yhdysvaltojen ja EU:n tukeman vallanvaihdon.

Uusfasistit palasivat Eurooppaan Jugoslavian hajottamisen yhteydessä. Saksa ja Yhdysvallat etunenässä tukivat heitä asehankinnoin ja taloudellisesti. Kroatian uusfasistit ja Bosnian jihadistista kalifaattia rakentavat voimat saivat Saksan, Yhdysvaltojen ja NATO:n tuen. Pääomapiirien tavoitteita ajettiin kammottavilla sodilla.

Helsingin Sanomat ja Yle eivät koskaan kertoneet suomalaisille mitä Kroatiassa ja Bosniassa - myöhemmin Kosovossa todella tapahtui. Nyt jälleen tosiasiat on itse haettava, jos haluaa tietää geopoliittisten taustavoimien merkityksen Ukrainan arjessa.

Miksi HeSa ja Yle tarvitsevat psykiatria. Niiden tapa kuvata asioita perustuu tosiasioiden kieltämiseen. Ylivoimainen ahdistus johtaa tarpeeseen kieltää tosiasiat. Miksi HeSa:n ja Yle:n taustavoimat, pääomapiirit, ovat ahdistuneita. Se johtuu heidän kyvyttömyydestään käsitellä meidän suomalaisten omaa historiaa ja sen kipupisteitä.

Suomen oikeisto - pääomapiirit suorittivat sisällissodan aikana suojeluskuntien toimesta kymmenientuhansien työläisperheiden jäsenten miesten, naisten jopa lasten kansanmurhan. Vastuussa oli ylipäällikkö Mannerheim. Vasta presidentti Ståhlberg esti suojeluskunnista muodostumasta Mannerheimin yksityisarmeijaksi velvoittamalla sen liitettaväksi osaksi Suomen armeijaa.

Toisen maailmansodan aikana Suomi oli alusta saakka liitossa fasistisen Saksan kanssa jopa siten, että Pohjois-Suomen armeija oli Saksan armeijan alainen. Suomi miehitti Itä-Karjalan, jonne perustetun siviili- ja sotilashallinnon päällikkö oli Mannerheim. Hän perusti henkilökohtaiseti valvomansa rotupohjaiset keskitysleirit, joista suurimmat olivat Petroskoissa. Päivässä haudattiin 50-70 ihmistä ja kalmanhaju leijui leirissä, kuvaa leiriltä hengissä selvinnyt nainen Marja-Leena Mikkolan teoksessaa Menetetty lapsuus.

Rauhansopimuksessa fasistisina pidetyt järjestöt kuten suojeluskunnat jouduttiin lakkauttamaan.

Neuvostoliiton hajottua nuo järjestöt kokivat uuden tulemisen. Entistä uhmakkaammin puolustamaan kaikkea sitä mikä oli suomalaisten työläisten arvoja ja venäläisten ihmisarvoa alentavaa ja omaa oikeistolaista suomalaista oikeassaolemista korostavaa.

Tälle ajalle on kuvaavaa, että kieltäminen kattaa koko Euroopan. Yhdysvalloista ja oikeistolaisesta Saksasta on tullut uuden todellisuuden tukijoita. Baltian maissa kieltäminen on johtanut oman fasistisen menneisyyden kieltämiseen, juutalaisvainojen unohtamiseen ja tiiviiseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Tuo asenne on johtanut yhteistyöhön vankien kidutuskeskuksissa ja NATO:n laittomissa sodissa. YK ja ihmisoikeudet sysätään yhä syrjemmälle ahneuden ja väkivallan ohjatessa pääomapiirien tavoitteiden toteutumista.

Yle ja Helsingin Sanomat omaavat tiedonvälityksen vallan Suomessa. Todellisuuden kieltäminen vaikuttaa koko Suomen kansaan.

Puheenjohtaja Soini ja moni muu median ohjaamaa todellisuutta kantava poliitikko ottaa mielellään valokuvan itsestään marsalkka Mannerheimin patsaan edessä. Entä jos hevosen kaulaan olisi ripustettu kyltti " tämä henkilö on vastuussa viattomien suomalaisten työläisten teloituksista ja Itä-Karjalan keskitysleirien perustamisesta venäläisille."

Tämä suomalaisen todellisuuden kieltäminen aiheuttaa sen, että sitä ei ole voitu käsitellä eikä surra. Kirjallisuus, elokuvat ja musiikki auttavat tietoisuuden avautumisessa totuudelle. Suomalainen kirjallisuus ei tarjoa rakennuspuita. Päinvastoin. Sofi Oksasen historiallisiin puolitotuuksiin pohjautuvat tekstit tukevat kieltämistä. Niiden saama suosio kuitenkin heijastaa niiden välttämättömyyttä torjunnan vahvistajina.

Presidentti Niinistö on ilmoittanut arvostavansa eniten presidentti Rytiä- ei Ståhlbergia, Kekkosta tai Paasikiveä. Hän on näyttäytynyt voimistuvan militarismin tukijana. Hän pitää Sofi Oksasta ulkopoliittisena asiantuntijana Jari Tervon rinnalla. Presidentti Poroshenkon tapaamisessa ruumiinkieli ilmensi liittolaisuutta.

Näissä olosuhteissa median sallitaan jatkaa sairauden asteen ylittänyttä propagandaa. Ukrainan fasistisia soihtukulkueita ei nähdä televisiossa. Odessan joukkomurhaa ei käsitellä, USA:n ja Saksan osuutta väkivallassa peitellään.

Suomi on aina ollut Saksan liekassa. Saksan liittolaisuus USA:n kanssa oli toisessa maailmansodassa peitellympää, nyt salakuuntelu ja lennokkiyhteistyö paljastavat yhteistyön vastenmieliset piirteet. Suomen oikeisto ei koskaan ole halunnut oikeata itsenäisyyttä. Ei nytkään. Koska se ei kykene. Militarismi on aina pidettävä varmuuden vuoksi takataskussa. Jotta työväki ei koskaan enää nouse.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti Niinistö, helsingin Sanomat, Yle, propaganda, fasismin kieltäminen, Ukraina, Mannerheim, Suomen keskitysleirit

Sanavapaus, rasismi ja enemmistön valta

Sunnuntai 18.1.2015 klo 12:11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pariisin terrori-iskun tekijät olivat algerialaistaustaisia miehiä. Heidän käydessään koulua 1980- luvulla Ranskassa, siirtomaavalta oli lain mukaan opetettava myönteisenä. Kahdeksan vuotta kestänyt Algerian itsenäistymissota oli ranskalaisessa kielenkäytössä "järjestyshäiriö". Vasemmisto vaati siirtomaavallan hyväksyvään lakiin muutosta, mutta ei saanut sitä läpi. Lopulta Ranskan presidentti v.2006 pyysi perustuslakituomioistuinta ottamaan asiassa kantaa. Päätökseksi tuli, että asia ei kuulu lailla säädettäväksi vaan se on hallinnollinen kysymys.

Tuntuisi selvältä, että ilmapiirissä, jossa väestön enemmistö kokee alistavan asenteen tiettyä kansanryhmää kohtaan luonnollisena, alistetun ryhmän pyhiin asioihin kohdistettu pilkka olisi erityisen vauriottavaa. Ylemmyyttään luonnolisena pitävä kansanosa ei huomaa asenteessaan mitään vikaa, koska se on luonnollinen. 

Suomessa lestadiolaisia, helluntailaisia ja ateistisia lapsia on voitu pilkata niin opettajien kuin lasten toimesta. Sitä on pidetty luonnollisena. Seimikuvaelma on itsestään selvyys, sen kyseenalaistaminen on koettu luonnottomaksi.

Helsingin Sanomien Laura Saarikoski kuvaa 18.1. laajassa artikkelissaan mustien asemaa Yhdysvalloissa. Hän matkaa mustan 71-vuotiaan Annie Pearl Averyn kanssa katsomaan elokuvaa, joka kertoo mustien kansalaisoikeusmarssista äänioikeutetuksi rekisteröitymisen puolesta 1965. Tapahtumat huipentuivat Selman kaupungin Edmund Pettusin sillalla, jossa poliisi otti mielenosoittajat vastaan pampuin, ruoskin ja asein. Tapahtumaa kutsutaan verisunnuntaiksi. Pohjoisesta tulleita mustien puolustajia tapettiin, mm. kaksi valkoista opiskelijaa murhattiin.

Vaikka Selman kaupungin asukkaat ovat valtaosin nykyisin mustia, silta on edelleen Edmund Pettusin silta. Prikaatikenraali Edmund Pettus kuului mustia lynkkaavan Ku-Klux-Klanin johtoon. Ehkä syy siihen, että sillan niemeä ei ole muutettu, johtuu mustien huonosta itsetunnosta. Avery pohtii mustien ongelman olevan siinä, että "yhteytemme omaan historiaamme on katkennut. Emme tiedä mistä tulemme, ja meillä on siksi huono itsetunto. Ajattelemme, ettei meille oikeastaan kuulu parempaa."

Suomessa Helsingin kaupunki nimesi 1942 Heikikadun Mannerheimintieksi. Syyskuun 14. päivänä 1939 Akateeminen Karjalaseura oli julistanut: "Nyt on aika iskeä. Sotilaittemme uljas sankarihenki ja päällystömme henkinen ylivoimaisuus oppimattoman ja sivistymättömän ryssäläispäällystön rinnalla. Voittomme on varma. Kohta tulee hetki, jolloin emme enää taistele yksin."

Kesällä 1941 Mannerheim oli määrännyt Neuvostoliiton Itä-Karjalan miehitetyllä alueella karjalaisille ja venäläisille siviileille henkilökortit. Karjalaa puhuville vihreät ja venäjää puhuville punaiset. Venäläiset määrättiin sijoitettavaksi keskitysleireihin. Vuonna 1942, jolloin Mannerheim sai kunnianosoituksena pääkaupungin valtakadun nimitetyksi omalle nimelleen, 3516 siviiliä kuoli suomalaisten pystyttämillä keskitysleireillä. Samaan aikaan kun Olga Mihailovna määrättiin keskitysleirillä lopettamaan seitsemän kuukauden ikäisten vauvojensa imettäminen ja liukuminen kuolemaan, Mannerheim antoi 10.5.1942 päiväkäskyllä vapaudenristin kaikille Suomen äideille kollektiivisesti.

Tämä päiväkäsky Suomen äideille koristaa edelleen useiden Suomen kirkkojen seiniä, samoin kuin useissa Suomen kaupungeissa kansalaiset asuvat Mannerheimintiellä, kuten kesäisin minäkin.

Vaikuttava osa Suomen sivistyneistöä koki asiat kuten Akateeminen Karjala-seura. Rasismi venäläisiä kohtaan oli ylevöitetty osaksi suomalaisen sivistyneistön identiteettiä.

Voisiko olla niin, että nykyinen Suomen median järjettömyyden asteen ylittänyt Putin-viha ja Venäjä-vastaisuus, jota myös eduskunta myötäilee voisi liittyä osittain siihen, että venäläiset eivät ole algerialaisia eivätkä USA:n mustia. Venäläiset ovat itsenäisiä ja heillä on hyvä itsetunto. Se herättää Yhdysvaltojen valtaa myötäilevässä mediassa raivoa, jota ei pelkkä vahvemman myötäily tyynnytä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheim, Venäläiset, Pariisin terroristi-isku, sanavapaus, rasismi, siirtomaavalta, orjuus

Dalai Lama ja puolitotuudet

Sunnuntai 14.8.2011 klo 11:32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kaupallisessa mediassa kirjoittelevat toimittajat ja yleisö hämmästelevät Suomen valtiojohdon haluttomuutta tavata Dalai Lamaa. Dalai Lamasta ja tiibetiläisistä kerrotaan osatotuuksia. Kaikille osatotuudet eivät riitä. Kirjoituksissa ei yleensä mainita, että Tiibet, josta Dalai Lama lähti ei ollut demokratia vaan feodaalinen harvainvaltaan perustuva järjestelmä. CIA maksoi Dalai Laman palkan. 

Uutta Dalai Lamaa valittaessa vaaleihin saivat osallistua vain Tiibetin ulkopuolella asuvat tiibetiläiset. Uusi Dalai Lama ei ole koskaan käynyt Tiibetissä. On selvää, että Yhdysvaltojen presidentit ottavat mielellään Dalai Laman vastaan. En myöskään epäile, etteikö juuri poliittisen virkansa jättänyt Dalai Lama olisi syvällinen lämmin ihminen.

Myös Nelson Mandela on laajasti arvostettu humaani lämmin ihminen. Hän on kuitenkin aina toiminut demokratian puolesta. Tämän rohkean toimintansa vuoksi hän on ollut vuosikymmenet Etelä-Afrikan rotusortohallituksen vankilassa. Yhdysvallat poisti hänet vasta pari vuotta sitten Yhdysvaltojen kongressin terroristien listalta.

Marsalkka Mannerheim antoi tuhansien punaisten kuolla nälkään ja tauteihin sisällissodan jälkeisillä vankileireillä. Hän henkilökohtaisesti antoi käskyn keskitysleirien perustamisesta Itä-Karjalaan ja venäläisten naisten lasten ja vanhusten sulkemisesta niihin. Leireillä kuoli vuonna 1942 tuhansia nälkään, tauteihin ja pahoinpitelyihin. Suomalaiset kommunistit eivät ole koskaan perustaneet keskitysleirejä vaan ovat toimineet demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Jos Bosnian serbit päättäisivät nyt pystyttää ratsastajapatsaan Ratco Mladicille, sotarikolliselle, pitäisimme tekoa vastenmielisenä. Kuitenkaan emme pidä suosituimman suomalaisen ratsastajapatsasta vastenmielisenä.

Mietimmekö lainkaan mistä itsestään selvä vihapuhe Suomessa on lähtöisin? Kyseessä on torjunta, jolla kiellämme vihapuheen olemassaolon koska meillä on historiassamme ja tietoisuudessamme niin paljon torjuttavaa.

"Ryssät" ja kommunistit ovat olleet yleisesti hyväksyttyjä vihapuheen kohteita ilman, että on tarvinnut edes ajatella mitä puhuu. Niin kauan kun näin on, ei ole toivoa populismia viisaammasta käyttäytymisestä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dalai Lama.Nelson Mandela, Mannerheim, Ratco Mladic