Teemu Keskisarja erehtyy

Lauantai 29.10.2016 klo 15.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Muuten niin mainio historioitsija/kirjailija Teemu Keskisarja erehtyy. Helsingin Sanomien artikkelissa Keskisarjan kirjasta 29.10.2016 päädytään harhaanjohtaviin päätelmiin Mannerheimin uran lopputuloksesta.

Keskisarjalla näyttää haastattelusta päätellen olevan vakaumus Mannerheimin sankaruudesta. Huolimatta siitä, että Mannerheim oli kiusannut pikkuveljiään, ollut väkivaltainen koulussa ja erotettu sieltä sekä myöhemmin kadettikoulusta eikä myöhemminkään mitkään sopimukset ja säännökset näyttäneen koskevan häntä, Keskisarja luonnehtii häntä sankariksi.Mannerheim aloitti sisällissodan huolimatta sodan aloittamisesta luopumista tarkoittavaa sähkettä, jossa viitattiin siihen, että Venäjä ei tule puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin. Mannerheim luonteensa mukaisesti ei antanut sähkeen vaikuttaa omiin suunnitelmiinsa sodasta bolsevismin lopettamiseksi Venäjällä Suomen vasta 11.1.1918 perustetun valkoisen porvarillisen senaatin ja eduskunnan armeijan avulla.

Tämän hankkeen hän aloitti sisällissodassa ja jatkoi talvi- ja jatkosodissa seurauksista välittämättä.

Kuvaan kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä Mannerheimin päinvastoin täysin omapäisenä omia tavoitteitaan ajavana sotarikollisena, joka panetutti toisiajattelijat Suomessa vankilaan ja joka perusti venäläisille siviileille kuolemanleireja Itä-Karjalassa.

Itä- Karjalassa vallitsi Mannerheimin johdolla siviili- ja sotilashallinto, jossa tuomiot pantiin täytäntöön kenttäoikeuksissa. Julmuus, jota Mannerheim osoitti niin sisällissodan punaisia kuin Itä-Karjalan venäläisiä kohtaan,on täysin johdonmukainen seuraus hänen vakavasta luonnehäiriöstään.

Mannerheim johdatti suppean sotakabinetin avulla suomalaiset uskomaan hänen viittoittamaansa tiehen. Kestääkseen sodan aiheuttamat järkyttävät ihmisuhrit ja maaperän menetykset Mannerheim oli nostettava sankariksi koska mikään kansakunta ei kestäisi katsoa totuutta silmiin katastrofin hetkellä. 

On vastuutonta, että suomalaiset on propagandan avulla johdatettu uskomaan Mannerheimiin sankarina vielä 100 vuoden jälkeenkin.

Osoitan kirjassani yksityiskohtaisesti sekä psykiatrina, että historiallisia tosiasioita keränneenä tutkijana, että Teemu Keskisarja sekä hänen haastattelijansa pyrkivät osoittamaan mahdottoman mahdolliseksi. Niistä aineksista, joista Mannerheim on luotu ei kukaan asiantunteva voi päätyä sankarilliseen lopputulokseen.

Mitä pikemmin Suomen kansa saa faktapohjaista tietoa Mannerheimista, sen parempi. Muussa tapauksessa poliitikkomme ja tiedotusvälineemme jatkavat 100 vuotta toteuttamaansa sotapropagandaa ja toistavat traagisimmat historiamme virheet.

Mikä terveydenhuollossa on ensisijaista?

Sunnuntai 23.5.2010 klo 14.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kolmekymmentä vuotta sitten tein käsikirjoituksen Suomen lääkäriliiton ammatinvalintaan tarkoitettuun elokuvaan lääkärin ammatista. Korostin työn ihmisläheisyyttä ja erityisesti yhteistyötä eri ammattiryhmien kuten sairaanhoitajien, lääkäreiden ja psykologien välillä. Lääkärin nopea tavoitettavus ja kotikäynnit olivat tuolloin ajankohtaisia.

Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Lääkäriliitto teki uuden ammatinvalintaelokuvan. Siinä haluttiin- lehtitietojen mukaan- korostaa lääketieteen teknologiaa, haastavuutta ja sellaisia seikkoja, jotka houkuttelisivat myös miehiä hankkiutumaan ammattiin.

Ajan hengen mukaisesti kaikki valtion liikenevät taloudelliset voimavarat on kohdennettu erikoissairaanhoitoon. Pääministerin mukaan 15.000 uutta virkaa kun samaan aikaan perusterveydenhuoltoon ei yhtään.

Valtakunnan laajalevikkisin sanomalehti kuvaa tänään 23.5.2010 kuinka sydänkirurgit suorittavat sydämensiirtoa herooisessa ilmapiirissä, suihkukoneiden ja taksien osallistuessa elinten kuljetukseen. Tekstin sydänkirurgit ovat kaikki miehiä. Neljäkymmentä vuotta sitten istuin Christian Barnardin vieressä Houstonilaisessa luentosalissa. Hän oli tehnyt ensimmäisen sydämen siirron maailmassa mutta itse kuoli banaaliin allergiakohtaukseen uima-altaan äärellä.

Samaan aikaan kun sydänkirurgit tekevät siirtoaan terve riuska maanviljelijä menee rintakipuisena pienen kunnan terveyskeskukseen. Lääkäriä ei ole paikalla. Hoitaja kehoittaa ottamaan särkylääkettä ja menemään kotiin. Illalla nuori maanviljelijä on kuollut täysin parannettavissa olevaan tulehdustautiin. Jäljelle ovat jääneet pienet lapset, vaimo ja maatila.

Samaan aikaan kun nuori pienet kipunsa hyvin kestävä riuska maanviljelija kuolee on hänellä kymmeniä turhaan kuolevia kohtalotovereita kymmenillä paikkakunnilla ympäri Suomea. Byrokratia, sankaritöiden arvostus ja helpous saada rahaa ja sairausvakuutuskorvauksia hienoihin toimenpiteisiin ja laitteisiin on johtanut siihen, että Suomessa on yksityisiä magneettitutkimuslaitteita, ylellisiä yksityisiä terveysasemia ja palveluita varakkaiden tarpeisiin mutta terveyskeskukset näivettyvät toivottoman alkeellisiin työmenetelmiin ja asenteisiin mutta ensisijaisesti päättävien tahojen ja mielestäni myös Suomen lääkäriliiton yksityislääkäritoimintaa ja erikoissairaanhoitoa suosiviin asenteisiin.

Keneltä HUS:in hallitus kysyy mielipiteen keskeisistä ratkaisuistaan? Lääkäreiltä. Kuka uskaltaa kyseenalaistaa lääkärin perustelut lääketieteellisissä ratkaisuissa? Suomen lääkärilehti toteaa lääkäreiden olevan arvoiltaan oikeistolaisia. Kuinka voimme odottaa silloin muuta kuin  nykyisenkaltaisen tilanteen jatkuminen, jonka myötä koululaisten, varattomien, työttömien ja suuren osan eläkeläisistä terveystilanne edelleen huononee kun samaan aikaan muutamien harvojen erikoissairaanhoitoa ja erikois-erikoissairaanhoitoa tarvitsevien tilanne entisestään paranee, minkä seurauksena perusterveydenhuollon rappeutuminen johtaa entistä mittavampaan kalliin erikoissairaanhoidon tarpeeseen.

Lääkäriliiton tavoite miesten saamisesta tekemään sankarillisia leikkaustoimenpiteitä on toteutunut. Milloin lääketieteen kehittämisessä sydäntautien ja muiden estettävissä olevien tautien ennaltaehkäisy ja ihmisläheinen  myös sydäntauteja ennaltaehkäisevä yhteistyön ja läsnäolon ilmapiiri terveyskeskuksissa määritellään asiantuntijoiden ykköstavoitteeksi?