Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Rauha ja totuus ovat Suomessa muuttuneet kirosanoiksi

Sunnuntai 10.9.2017 klo 12:11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rauha on Suomen mediassa muuttunut kirosanaksi. Jo yli kymmenen vuotta sitten kaikki pääpäivälehtien päätoimittajat ilmoittautuivat NATOn kannattajiksi. Kokoomuksen valta-asema Suomen mediassa Yle muaanluettuna on johtanut militarismin voimistumiseen, isäntämaasopimuksen merkityksen vähättelyyn ja russofobian lisääntymiseen käytännössä kaikissa tiedostusvälineissä.

Viime päivien keskustelunaiheisiin ovat kuuluneet Mannerheimin ideologia ja Ahvenanmaalla järjestetty ruotsalaisten ja venäläisten sodanvastustajien rauhanleiri.

Ruotsalaisen toimittajan väite Mannerheimista pikku-Hitlerinä on saanut julkisuudessa valikoidusti käytettyjen historioitsijoiden tuomion. Militarismin vallassa oleva media on tottunut käyttämään vain omaa ideologiaansa tukevia historioitsijoita.

Hänen tulkintansa on samansuuntainen kuin minun esittämäni, tutkimuslähteisiin perustuva käsitykseni teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja;marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. Helsingin kirjamessujen johto ilmoitti kustantajalleni, että teostani ei saa esitellä kirjamessuilla.

Vastaperustetun kansainvälisen hybridikeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith onkin vaatinut nykyistä historiakäsitystäme sekä sisällissodasta että toisesta maailmansodasta sementoitaviksi siten, että jos jonkin ulkovallan edustaja (nyt siis ruotsalainen toimittaja) esittää siitä poikkeavia käsityksiä, sitä on kutsuttava hybridisodaksi.

Oliko Manneheim natsi tai fasisti? Siinäpä pulma.

Mannerheimin elinikäinen tavoite oli "juutalaisbolsevismin ja kommunismin" kitkeminen juurineen, Leningradin ja Itä-Karjalan valloittaminen ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Hänen sankarimuistelmansa ja kiilotetun kuvan kirjoitti CIA:n palveluksessa työskennellyt ja Ranskan tiedustelua palvellut Aladar Paasonen. Kun suurin osa raakuuksista, ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista kertovasta materiaalista Mannerheimin toimesta tuhottiin, jäljelle jäi työläs tehtävä paljastaa totuus valheiden seasta.

Juhani Suomi on kuvannut erinomaisessa kirjassaan Mannerheim viimeinen kortti kuinka Mannerheimin tehtäväksi jäi taluttaa Suomen kansa takaisin rauhan polulle siltä valloitushaluiselta tieltä jonne Mannerheim itse oli sen johtanut.

Mannerheimin tavoitteet eivät palvelleet Suomen kansaa vaan hän käytti suomalaisia sotilaita palvelemaan omia tarkoitusperiään, joihin ei demokratia eikä rauha ollut koskaan kuulunut.

Sisällissodan raakuudet ja epäinhimilliset tavoitteet näkyvät kaikissa Mannerheimin päiväkäskyissä. Sisällisodan jälkeen heimosotureiden sotaretket Itä-Karjalaan ja raakuudet siellä saivat Mannerheimin tuen.

Oikeusoppineen presidentti Såhlbergin mukaan Mannerheim pyrki pystyttämään suojeluskunnista oman yksityisen armeijansa, jonka toimen Ståhlberg esti.

Fasismin nostaessa päätään Mannerheim toimi taustalla kun sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajat pidätettiin vaikka Ståhlbergin mukaan mitään perustetta pidätyksille ei löytynyt. Ståhlberg ei hyväksynyt uutta "tynkäeduskuntaa" vaan määräsi uudet vaalit.

1930-luvulla Lapuan liikkeen äärioikeistolaiset johtomiehet valmistautuivat Mannerheimin nostamiseen diktaattoriksi hänen suopealla lapualaismyönteisellä myötävaikutuksellaan. 

Vuosikymmenen puolivälistä lähtien Mannerheim tiivisti suhteitaan saksalaisiin ja tiesi keskitysleirien perustamisesta. Saksalaisjohtajat vierailivat luontevasti kesäisessä Suomessa 1930-luvulla.

Talvisotaan Mannerheim valmistautui huolella. Kesällä 1939 niin Saksan asevoimien ylipäällikkö Halder kuin Ison-Britannian asevoimien päällikkö Kirke vierailivat Suomessa ja seurasivat sotaharjoituksia Karjalassa. Akateeminen Karjala-seura uhosi syyskuussa "Nyt on aika iskeä". Pohjolan päämiehet pitivät yhteisen kokouksen juuri sodan alla ja päättelivät Suomen kyllä selviävän. Hitler oli luvannut, että Ruotsi saa auttaa Suomea tulevassa sodassa.

Talvisodan häviön jälkeen, kesällä1940, Mannerheim kutsui Saksan armeijan Suomeen presidentin selän takana. Eduskunta kuuli asiasta vasta kun sotajoukot olivat jo Lapissa. Suomen pohjoinen armeijakunta taisteli Saksan sodanjohdon alaisuudessa, ei Mannerheimin. Hitler oli tiedustellut Mannerheimilta, missä itärajan tulisi kulkea. Mannerheim oli asettanut vaihtoehtoja riippuen siitä tulisiko Leningrad tuhotuksi. Raja olisi häne mukaansa voinut olla Äänisessä. Hitler lupasi tuhota Leningradin ja antaa sen sitten Suomelle.

Hyvissä ajoin ennen kesän 1941 liikekannallepanoa Manneheim laaditutti suunnitelman Itä-Karjalan venäjää puhuvan siviiliväestön siirtämisestä keskitysleireihin. Yli 20 000 naista, vanhusta ja lasta lukittiin ala-arvoisiin oloihin, joissa esim heinäkuussa 1942 yli viisisataa henkeä kuoli kuukauden aikana nälkään, sairauksiin ja pahoinpitelyihin.

Onko henkilö, joka rasistisin perustein johtaa maan sotiin, perustaa keskitysleirejä ja estää alkeellisen inhimillisyyden sotavankien kohtelussa sankari vai natsi ja sotarikollinen?

Suomen lapset opetetaan koulussa ja median sotapropagandassa pitämään Mannerheimia sankarina. Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Mannerheimintieksi samaan aikaan vuonna 1942 kun sadat uhrit kuolivat Suomen keskitysleireillä ja vankileireillä, joissa pidettiin myös suomalaisia toisinajattelijoita ja natsismin vastustajia. Ratsastajapatsas pystytettiin Mannerheimin kuoleman jälkeen vahvistamaan Mannerheim-myytillä ylläpidettyä sotapropagandaa.

Tämän päivän militarismi tarvitsee sotapropagandaa. Saimme seurata hiljattan Yle:llä 5 tunnin ajan Jörn Donnerin ohjaamaa Mannerheimin sankari-myyttiä tukevaa propaganda-elokuvaa. Iltapäivälehdet julkaisevat sotapropagandan suoria toisintoja. Päivälehdet julkaisevat sydäntäsärkeviä kuvia kesän 1941 pommitusten tuhoista Helsingissä kertomatta sitä, että jo hyvissä ajoin ennen sitä Suomen lentokentiltä oli hyökätty pommittamaan Neuvostoliiton kaupunkeja.

Rauhanliike oli voimissaan vielä ennen kuin Suomi liittyi EU:hun. Sen jälkeen Suomi on nopeasti uinut jälleen Saksan vanaveteen. Kokonaisuuteen on kuulunut USA:n ja Saksan yhteistyössä suorittamat Jugoslavian hajottaminen ja Ukrainan vallankaappaus, joiden Suomen poliittisen johdon mielestä on tulkittava edistäneen demokratiaa ja rauhaa. 

Psykiatrina suurimmaksi huolekseni jäävät lapset ja nuoret, joiden mieli pyritään muokkaamaan niin, että totuudesta tulee valhe. Rauha opetetaan vaaralliseksi ja turvattomuutta aiheuttavaksi. Sota, liittoutuminen ja asehankintojen pohtiminen on opittava pitämään asiallisena ja toivottavana.Rauhanpalkinnon saavat maat ja presidentit, jotka ovat viime aikoina tehokkaimmin pommittaneet. (EUlle rauhanpalkinto Jugoslavian pommitusten jälkeen. Obamalle, tietämättä siitä, että hän tulee laajentamaan USA:n sotia ja lennokkimurhia)

Presidentti Urho Kekkonen varoitti kokoomuksesta ja militarismista. Tällä hetkellä presidenttiehdokkaaksi pyrkivistä vain Paavo Väyrynen edustaa pitkään Suomessa vallinnutta rauhantahtoista linjaa. Vaihtoehtoista rauhaa ja demokratiaa arvostavaa valtamediaa edustavaa julkaisua ei enää ole. Yle, jonka pitäisi palvella Suomen kansan tarpeita, edustaa eliittiä ja militarismia. Ei ihme, että kansalaiset eivät äänestä. Vain Yle:n militarismin omaksuneet löytävät oman suosikkipuolueensa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheim, fasismi, rauhanleiri, hybridikeskus, Yle,

Hybridikeskus rohkaissut Yle:n siirtymään puhtaaseen sotapropagandaan

Perjantai 14.4.2017 klo 11:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen perustaminen Suomeen näyttää rohkaisseen Yleä siirtymään alkeellisestikin totuuteen pohjaavasta tiedonvälityksestä paljaaseen sotapropagandaan.

"Damaskoksen despootti"- ohjelma piirsi Syyrian presidentti Bashar al Assadista ja hänen johtamastaan Syyriasta kuvan, joka muistutti Linnanmäen huvipuistossa aikanaan nähtyjen väärentävien peilien muodostamia kuvia. Esitys oli traagisuudessaankin huvittava. Vääristelyt ja puolitotuudet korvasivat tapahtumien todelliset kulut.

"Dokumentti" alkaa dramaattisesti Libanonin pääministerin Haririn murhasta autopommilla. Syyrian taakseen jättänyt aiempi syyrialainen vaikuttaja kertoo kuinka Assad oli pari päivää aikaisemmin sanonut, että Hariri ei ole Syyrian ystävä. Tämä lause jää leijumaan ikäänkuin todisteena sille, että Assad oli teon takana.

Historiasta muistamme, että välittömästi murhan jälkeen Ranska alkoi syyttää siitä Assadia. Suurvaltapoliittisiin toimiin ryhdyttiin heti ilman tutkimuksia, kuten aina ennenkin. Jos tutkittaisiin, asiat muuttuisivat liian monimutkaisiksi. 

Perusteellisissa tutkimuksissa ei löydetty mitään näyttöä al Assadin osuudesta murhaan. Sen sijaan vuosia kestäneet tutkimukset johtivat Libanonin sisäpoliittisiin motiiveihin. Silti "dokumentti" jätti Assadin syyllisyyden leijumaan ikäänkuin todisteena seuraaville yhtä toteen näyttämättömille hirmuteoille.

Jutun haastateltavat olivat mielenkiintoisia. Assadin neuvonantaja ja Assad itse saivat avata pienet ikkunat omaan todellisuuteensa. Pääosan saivat Syyrian aseellista oppositiota tukevat Yhdysvallat ja Ranska, entinen siirtomaaherra. Filmissä esiintyvät entiset syyrialaiset poliitikot, jotka kaikki asuvat ulkomailla.

Turkkilaiset kansanedustajat ovat todistaneet kuinka Turkki on ostanut ISIS:in Syyriasta varastamaa oljyä. Ilmakuvissa on nähty tankkiautojen vievän sitä Turkin rajan yli. Nyt nähty juttu kertoo kuitenkin Syyrian hallinnon jollakin merkillisellä keikauksella olevankin ISIS:in öljykauppojen hyötyjä ja ISIS:in tukija.

Senaattori Mc Cain on nähty neuvottelemassa ISIS:in edustajien kanssa Syyriassa. Obaman hallinto rahoitti julkisesti ja salaisesti useita aseellisia kapinallisryhmiä. Trumpin hallinto vuorostaan lopetti näiden rahoittamisen. Viime viikolla nähtiin FSA:n al Nusra-terrorijärjestöön liittyvän kapinallisryhmän edustajan puhe videolta, jossa hän uhkasi länsimaita elleivät nämä jatkaisi heidän rahoittamistaan ja aseistamistaan. Hän pyrki kiristämään USA:ta sillä, että hän paljastaisi kuka kemiallisten aseiden iskujen takana todellisuudessa on.

Damaskoksen Goutan alueella suoritettu kaasuisku esitettiin Damaskoksen despootti "dokumentissa" Syyrian hallituksen tekemänä. Tosiasiat puhuvat muuta. Heti iskun jälkeen v. 2013 asiaa tutkimaan lähetetty YK:n ryöryhmä tunnetun diplomaatin Carla del Ponten johdolla piti heti tuoreeltaan iskun todennäköisimpänä suorittajana kapinallisia. Luultavasti presidentti Obama tiesi asian oikean laidan ja esti ohjushyökkäyksen vaikka "dokumentissakin" nähdään kuinka Ranskan ulkoministeri Fabius on täpinöissään päästäkseen käyttämään siirtomaajohtajan valtaansa Syyria vastaan. Obama aiheutti pettymyksen. Myöhemmin MIT Massachusets Institute of Technology on myös todistanut, että Syyrian hallitus ei ollut teknisesti voinut olla iskun suorittaja.

Assad "dokumentti" on dokumentti häikäilemättömästä valehtelusta. Se jatkaa Goutaan liittyvää valhetta, koska se hyödyttää Yhdysvaltoja, Ranskaa ja NATO:a.

Venäjän aloitteesta asiassa päädyttiin rakentavaan päätökseen - Syyrian kemialliset aseet vietiin varmuuden vuoksi pois maasta tuhottaviksi.

Yle:n "dokumentti" jatkaa kuin mitään tutkimuksia ei olisi tehtykään. Propagandistinen syyllinen kaasuiskuihin on Syyrian hallitus. Dokumentti esittelee kaasuiskussa kuolleiden ruumiita tunteisiin vetoavasti osoituksena Assadin hirmuhallinnosta.

Samanlaisia kuvia viikko sitten esitteli USA:n YK-edustaja Nikki Haley osoittaakseen mihin kaikkeen Trumpin eläimeksi luonnehtima Assad on valmis. Viimeinen kaasuisku oli yhtä todennäköisesti kapinallisten tekemä kuin edellisetkin. Suomen presidentti oli kuitenkin valmis jo seuraavana päivänä osoittamaan syyttävän sormensa kohti Assadia. Miksi? Siksikö, että syyttävä sormi siinä tapauksessa osoittaisi myös Venäjään Syyrian valtion suojelijaan?

"Dokumentti" unohti kertoa minkälainen maa Syyria on. Keskustelin Syyrian ulkomisterin  kanssa vuonna 1985. Hänen maailmanpolitiikan tilan kuvauksestaan kävi ilmeiseksi, että Syyria ei kannata imperialismia, eli suurvaltojen yksinvaltaa. Sehän tietenkin on USA:n ja liittolaisten mielestä sietämätöntä. Syyria on liittoutumaton ja kannattaa kansalaisten mahdollisiman tasaveroisia oikeuksia.Syyria on sekulaarinen eikä korosta minkään uskonnollisen suuntauksen valtaa. Henkilötodistuksessa ei ole merkintää uskontokunnasta. Valtio takaa terveydenhuollon ja koulutuksen kaikille, myös pakolaisille. Tästä taloudellisesta vastuusta huolimatta suurvallat ovat arroganssissaan asettaneet Syyrialle talouspakotteet "sodan vuoksi".

Israel miehittää edelleen Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita ja makeanveden lähteitä. Israel uhkaa läsnäolollaan Syyriaa ja suorittaa ohjusiskuja tuon tuosta, ilman että kansainvälinen yhteisö piittaisi näistä kansainvälisen oikeuden loukkauksista.

Yhdysvaltojen ja NATO:n barbaarisen Irakin sodan yhteydessä Syyria joutui tarjoamaan turvan 1,5 miljoonalle pakolaiselle sen lisäksi, että maa oli tarjonnut turvapaikan jo 0,5 miljoonalle palestiinalaiselle. Syyria ei saanut mitään ulkopuolista taloudellista apua tuohon taakkaansa.

Irakin sodan velloessa Bushin ulkoministeri Condoleezza Rice kirjoitti 2008 New York Timesissa kuinka Syyriaan on saatava hallituksen vaihdos. Tutkiessani Jugoslavian hajottamiseen liittyviä USA:n lakeja, saatoin todeta Syyrian esiintyneen hajotuksen kohteena jo 1980-luvulla.

Assad-"dokumentti" unohtaa Syyrian hallituksen ja Venäjän roolin sodan lopettamisessa. Syyrian hallituksessa on sovittelusta vastaava ministeri. Hänen tehtävänään on johtaa toimia, joilla kapinalliset voivat aseista luovuttuaan saada armahduksen ja integroitua jälleen normaaliin yhteiskuntaan. Monin paikallisin tulitaukosopimuksin ja neuvotteluin halltus on pyrkinyt vähä vähältä lisäämään tätä toimintaa.

Tämän myönteisen prosessin ollessa täydessä vauhdissa kaasuisku ja USA:n ohjusisku keskeyttivät sen. Tuntui kuin hallituksen vaihdokseen alunperin pyrkineet USA, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia olisivat pettyneet siihen, että Syyrian hallitus Venäjän tuella olisi luomassa edellytyksen rauhanprosessiin ja siihen, että asukkaat voisivat vähitellen palata vapautetuille alueille ja koteihinsa. Siten aseellisen hallituksen vaihdoksen kannattajilla oli motiivi tuohon iskuun, hallituksella ei.

Yle:lle moisen "dokumentin" esittäminen on mahdollista vain nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Sotapropaganda korvaa totuuden. Suomen presidentti hyväksyy NATO:n ja USA:n lisääntyvän läsnäolon Suomessa niin sotaharjoituksina ilmassa kuin valtamediassa. Sini- punahallituksen trollijahtiin valmistanut koulutus Harvardissa Yhdysvalloissa on tehnyt propagandasta hyväksyttävän ja itse asiassa ainoan vaihtoehdon toimittajille.

Sotapropagandalla sotilaallisella toiminnalla vahvistettuna on meillä jo satavuotiset perinteet. Kun Suomen ensimmäinen itsenäisyysjulistus kesällä 1917 tuhottiin ja eduskunta hajotettiin, Venäjän porvarillinen hallitus lisäsi armeijan läsnäoloa Helsingissä. Kesällä 1918 Saksan armeija vuorostaan takasi sen, että työläiset pysyivät keskitysleireissään valkoisten juhliessa "demokratian" voittoa. Talvisodan alla toisinajattelijat olivat vankilassa Mannerheimin määräyksestä ja sotapropagandaa varten oli jokaiseen kylään ja torppaan saakka ulottuva vakoilu/ mielipiteenhallintaorganisaatio. Hitler oli luvannut, että Saksa ei hyökkää Ruotsin selkään, jos se auttaa Suomea tulevassa talvisodassa. Venäjän porvarillinen armeija, Saksan armeija ja nyt Yhdysvallat NATO-liittolaisineen ja hybridiuhkatoimistoineen takaavat sen, että suomalaiset saavat valtamediasta vain pääoman vallalle suotuisaa tietoa. 

Sadassa vuodessa ei mikään ole muuttunut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hybridikeskus, Yle:n sotapropaganda, Syyria, USA, Ranska, Bashar al Assad