Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

UPI:n johtajavalinta - myrsky vesilasissa

Perjantai 13.9.2019 klo 16:47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mediassa on kohistu ulkopoliittisen instituutin täpärästä johtajavalinnasta. EU- ja eurooppa -painotteinen Juha Jokela hävisi yhdellä äänellä kyberturvallisuutta ja USA-painotteista globaaliapolitiikkaa tutkimuksissaan painottavalle Mika Aaltolalle.

Tulos on kuitenkin yhdentekevä. Suomen korruptoituneessa järjestelmässä toimivat samat mekanismit kuin Yhdysvalloissa. Siellä senaattorit ja korkeat virkamiehet siirtyvät sujuvasti yksityisten yritysten, usein aseteollisuuden palvelukseen ja palaavat taas virkamiehiksi tai pankkiireiksi.

Meillä virtaus tapahtuu virkauran ja NATO:n välillä. Valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantila, joka johti Venäjän vastaista hybridisotaa vuodesta 2014, siirtyi suoraan NATO:n palvelukseen Latviaan.

UPI:n johtaja Teija Tiilikainen vuorostaan siirtyy eduskunnan Ulkopoliittisen instituutin johtajan paikalta suoraan NATO:n Helsingissä sijaitsevan hybridikeskuksen johtajaksi.

Kun tarkastelemme eduskunnalle ja kansalle ulkopoliittista asiantuntemusta jakavaa UPI:a, lienee yhdentekevää kuka sitä johtaa. Hän ei muuta NATO:n hybridikeskukselle alisteista linjaa.

Jos katsoo UPI:n hallitusta, voi sanoa, että Suomen puolueet eivät pidä tärkeänä, mitä ulkopoliittisessa tutkimuksessa tapahtuu. Puolueet eivät muutamaa poikkeuksta lukuunottamatta valitse erityisiä ulkopoliittisia osaajia hallitukseen. Vasemmistoliiton SM-tason nyrkkeilijä ja rakennusliiton luottamusmies Varkaudesta valvoo instituutin tieteellisen tutkimuksen tasoa.

Instituutin neuvottelukunta on yhtä kirjava.

Instituutilla on oma kansainvälisistä tutkijoista koostuva tieteellinen neuvosto, jossa on kolme brittiä, yksi yhdysvaltalainen, norjalainen,eestiläinen, ruotsalainen ja saksalainen.

Tuo saksalainen on mielenkiintoinen valinta ja heijastelee, kuka sitten ehdotukset tekeekin, erinomaisella tavalla tavoiteltavaa ulkopoliittista ideologiaa. Saksalainen tutkija on Volker Perthes, joka on keskeisen saksalaisen tutkimuslaitoksen johtaja. Mikä mielenkiintoisinta, hän on jo 20 vuoden ajan suunnitellut yhdessä yhdysvaltalaisen Jeffrey Feltmanin kanssa Syyrian valtion kaatamista, perustuslain kumoamista, parlamentin lakkauttamista ja vallan siirtämistä sekulaariselta nykyhallinnolta jihadia ohjenuoranaan pitävälle muslimiveljeskunnalle. Hän oli esittelemässä suunnitelmaansa mm. Bilderberg -ryhmässä jo vuonna 2008.

Tieteellisessä neuvostossa on yksi venäläinen, joka on varmuudella uskollinen NATO-linjalle. Hän edustaa Moskovan amerikkalaisperäistä Carnegie- instituuttia ja hänellä on sidoksia niin Gaidariin kuin Chubaisiin, jotka molemmat  edesauttoivat Yhdysvaltojen suorittamaa  Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden ryöstöä, yritysten yksityistämistä ja kansantalouden rappiota. Lisäksi hän on toiminut mm oppositio - lehti Novaja Gazetan päätoimittajana.

Entä sitten ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden lausunnot mediassa?

En ole kuullut tai nähnyt UPI:lta yhtäkään objektiivista prosessikuvausta Lähi-Idän kriiseistä tekijöineen, en Ukrainan vallankaappauksesta tekijöineen ja taustavaikuttajineen puhumattakaan Neuvostoliiton, Puolan tai Jugoslavian hajottamisen tekijöistä. Katolisen kirkon rooli on vaiettu. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan harrastama jihadistien käyttö Bosniassa, Kosovossa ja Tsetseniassa sotilaallisen ja taloudellisen vallan saavuttamiseksi ja demokratian murskaamiseksi - täydellinen hiljaisuus niistäkin.

Edellisessä blogissani olen kuvannut tuota jihadistien palkka-armeijoiden käyttöä Syyriassa.

Tämäkö UPI auttaa eduskuntaa "tieteellisen" näkemyksen saamiseksi globaaleista konflikteista? Tämäkö on se ulkopolitiikan taso, jolla puolueet vasemmistosta oikeistoon haluavat Suomen toimivan?Tälläkö valistuksella Suomen kansan rahoittama Yle jakaa ulkopoliittisia viisauksiaan?

Toden totta. Tässä tilanteessa on yhdentekevää, kuka UPIa johtaa. Ulkopoliittisessa tutkimuksessa ja sen tulosten jakamisessa tarvitaan täydellinen uudelleen arviointi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: UPI, Aaltola, Jokela, NATO:n hybridikeskus, ulkopolitiikka

Ulkopoliittinen instituutti ja NATO:n hybridikeskus

Sunnuntai 18.8.2019 klo 11:31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen Kuvalehti kirjoitti Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen tulleen valituksi Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen johtajaksi.

Aikaisemmin osaamiskeskuksen tutkimusjohtajaksi oli valittu Aleksanteri-instituutissa työskennellyt Hanna Smith.

Hybridikeskuksen "asiakkaiksi" voivat liittyä Euroopan unionin ja NATO:n jäsenvaltiot.

NATO:n apulaispääsihteeri Arndt Freytag von Loringhoven totesi syyskuussa 2017 keskuksen avajaistilaisuudessa puhuessaan, että Venäjä on keskuksen pääkohteita. Entisen valtioneuvoston viestintäjohtajan, nyt jo Latviaan NATO:n palvelukseen siirtyneen Markku Mantilan mukaan Venäjä on keskuksen perustamisen syy.

Asioita tarkkaavaisesti seuranneet henkilöt ovat voineet todeta eduskunnan alaisen Ulkopoliittisen instituutin toimineen eräänlaisena NATO:n hybridikeskuksena koko toimintansa ajan. Sen virkamiesten asiantuntijalausunnot eivät ole olleet ristiriidassa NATO-maiden tavoitteiden kanssa.

UPI:n viranhaltijoiden siirtyminen Venäjävastaista toimintaa harjoittavaan, Suomen lainsäädännön ulottumattomissa olevaan järjestöön vaikuttaa siten luontevalta.

Valtioneuvoston tiedotusjohtajan siirtyminen sujuvasti virastaan NATO:n palvelukseen merkinnee sitä, että valtion virkamiehistössä etenkin ulko- ja puolustusministeriöissä on vahva Venäjävastainen ja NATO-myönteinen ilmapiiri.

Muistamme, että Suomen ja Saksan ulkoministeriöt järjestivät edellytykset Jugoslavian laittomille NATO-pommituksille maaliskuussa 1999. Siten tuo NATO-myönteisyys saattaa johtaa myös kansainvälisten lakien vastaisiin julmuuksiin.

NATO-myönteiseen tiedottamiseen sitoutuneet valtiollisen sensuurin alaiset, Mediapooliin kuuluvat tiedotusvälineet ovat viime kuukausina nostaneet metelin Antti Rinteen hallituksen avustajien määrästä ja heidän palkkaukseensa kuluvista määrärahoista.

Tosiasia kuitenkin on se, että merkeistä päätellen menneet porvarihallitukset ovat miehittäneet virkamieskunnan lännen rikoksia vähättelevillä NATO-myönteisillä henkilöillä. Jotta lakien ja jollakin tavoin laillisuutta kunnioittava lakien valmistelu voisi olla mahdollista, lienee välttämätöntä, että tälle työlle luodaan avustajakunnan avulla edellytykset.

Viimeisten presidenttikausien ja porvarienemmistöisten hallitusten aikana Suomi on johdettu kuilun partaalle. Voiko maamme vielä palata kansainvälisissä suhteissa oikeusvaltion perinteen noudattajaksi? Vai kumarrammeko vain Yhdysvaltojen ja entisten siirtomaavaltojen ahneutta, laittomuutta ja propagandaa sen toivossa, että nuo maat ostaisivat meidät edes käyvällä hinnalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teija Tiilikainen, UPI, NATO, Suomen ulkopolitiikka, NATO-virkamiehistö

George Soros, Helsingin Sanomien ja UPI:n sankari

Keskiviikko 23.1.2019 klo 16:31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Liikutuksen kyyneleet silmissä luin Anni Lassilan kirjoittamaa George Sorosin ylistystä 23.1.2019 Helsingin Sanomista otsikolla "Salaliittoteorioiden pääpiru".

Soros kuvataan sankarina, jota äärioikeisto ja salaliittoteoreetikot vainoavat.

UPI:n Mika Aaltola kuvaa George Sorosia seuraavasti: "Hän loi omaisuutensa johtamalla perustamaansa Quantum Fund -sijoitusrahastoa menestyksekkäästi. Sorosin tunnetuin operaatio on vuodelta 1992, jolloin hän pakotti valuuttakeinottelulla Englannin keskuspankin polvilleen ja Britannian irti Euroopan valuuttajärjestelmästä."

Aaltola kuvaa Sorosin toimintaa Itä-Euroopassa kaikin puolin myönteisesti:

"Poutasään aikaan Sorosin toiminta oli kaikkien mielestä hyveellistä ja Itä-Eurooppaa integroivaa. Sen jälkeen liberalismi on muuttunut näissä maissa paheelliseksi ja epäilyttäväksi aatteeksi, joka tukahduttaa kansallista omaleimaisuutta."

Tutkin kansanedustaja-aikanani vuosina 1983 - 87 yhteisöllisen omistajuuden murskaamista ja ylikansallisen pääoman vallan rajoittamatonta kasvua. Keskeinen tuolloin havaitsemani toimija oli monimiljardööri George Soros. Hän rikastui muun muassa valuuttakeinottelulla.

Laskin tuolloin, että Ison-Britannian keskuspankin joutuessa puolustamaan punnan arvoa, jokainen britti joutui maksamaan verorahoistaan 16 000 markkaa. Soros varasti jokaiselta britiltä tuon summan. Olisiko rahalla ollut parempaa käyttöä Britanniassa kuin Sorosin rahapussissa.

Toki Soros on harrastanut hyväntekeväisyyttä. Olenhan minäkin vieraillut hänen Open Society järjestön toimistossaan New Yorkissa etsiessäni sopivaa asiantuntijaa huumeiden väärinkäyttäjien metadonihoito-asioissa. Sain hyvän suosituksen.

Valuuttakeinottelu on vain pieni osa-alue Soroksen  "demokratia"-työtä. Hän osallistui kaikkien sosialististen maiden ryöstöön yhdessä Yhdysvaltojen presidentti George H.W. Bushin ja Harvardin ekonomisti Jeffrey Sachsin kanssa.

Puolan, Neuvostoliiton ja Jugoslavian vallankaappauksissa sekä myöhemmin Lähi-Idän maiden  "arabikeväissä" ja viimeiseksi Ukrainan natsi-vallankaappauksessa – kaikissa Sorosilla on ollut ahkerat ja ahneet sormensa pelissä.

Soros kehuu itseään surutta kirjoissaan ja katsoo valloitettujen maiden ihmisten elintason laskun kehitysmaiden tasolle hänen ja hänen kumppaneidensa toimesta olleen vain osa onnistunutta projektia.

Yhteisölliseen omistukseen perustuneen kansallisvarallisuuden ryöstö ja muun muassa Venäjän valtion ja kommunistisen puolueen kullan ja varallisuuden salainen kuljetus länteen, muunmuassa Sveitsiin on vain sulka kumppaneiden Bush, Soros ja Sachs hatuissa.

Presidentti Bushin suorittaman ryöstön aikana Soros huolehti ruplan destabilisaatiosta ja arvon rajusta alenemisesta, koska ryöstön vuoksi Venäjällä ei ollut varoja puolustaa ruplaa. Venäjän keskuspankin Gosbankin johtaja Victor Gerashenko joutui ilmoittamaan duumalle, että noin 2000 -3000 tonnia kultaa oli kadonnut keskuspankista ja että hän ei tiennyt minne. F.William Engdahl kirjassaan Manifest Destiny; Democracy as Cognitive Dissonance toteaa, että se, että hän ei tiennyt, oli tietenkin vale.

USA:n korruptoima presidentti Jeltsin keskitti kaiken vallan itselleen. Anatoly Chubais ja Jegor Gaidar toimivat hänen korruptoituneina apureinaan.

George Soros, joka  oli rahoittanut Jeffrey Sachsin toiminnan, ui itse Venäjän yksityistämisprojekteihin yhteistyössä korruptoituneiden venäläisten oligarkkien kanssa, jotka olivat suostuneet kavaltamaan isänmaansa yhteistyössä presidentti Bushin kanssa.

Soros rahoitti kansanäänestyksen yksityistämisprosessin jatkamisesta. Jeltsinin uudelleenvalinnan takasi Yhdysvaltojen veronmaksajat yhdessä Sorosin kanssa. Chubais ja Soros huolehtivat Jeltsinin uudelleenvalintakampanjan 1996.

USA:n presidentiksi oli vaihtunut Clinton, joka seurasi oppi-isänsä Bushin jälkiä. Chubais oli Jeltsinin kampanjapäällikkö. Seitsemän oligarkkia omisti 2 TV-asemaa ja Jeltsin hallitsi valtion TV-kanavaa. Kilpakumppanin Zuganovia estettiin ostamasta TV-aikaa.

The Guardian kirjoitti 1994 kuinka "Sorosin erinomainen rooli, ei vain maailman menestyneimpänä sijoittajana mutta nyt luultavasti loistavana, yksittäisenä kaikkein vaikutusvaltaisimpana ulkopuolisena vaikuttajana koko entisessä Neuvostoliiton valtakunnassa, herättää enemmänkin epäilyksiä kuin uteliaisuutta."

Soros on koonnut voimansa oligarkkien, muun muassa Horodkovskin kanssa kaataakseen presidentti Putinin hallinnon. Heidän Open Society rahastonsa ovat tätä varten.

Siten ei ole ihme, että 30 vuoden ajan NATO-propagandaan vihkiytynyt Helsingin Sanomat ja koko olemassaolonsa ajan tiukkaa Putin-kritiikkiä harrastanut Eduskunnan Ulkopoliittinen Instituutti ovat yhdessä nousseet puolustamaan George Sorosin mainetta.

George Soros ja Yhdysvallat ovat vaikuttaneet kaikkien hajotettujen ja osin pommitettujen maiden vaaleihin. Seurasin huvittuneena Hollannin vaalien aikaan Sorosin rahoittaman Avaaz -järjestön oransseja vaalibusseja. CIA ja monet niin kutsutut "demokratia"-järjestöt kanavoivat rahaa haluamilleen puolueille ja ryhmille.

Tavoitteena ei ole demokratia vaan ylikansallisen pääoman kasvulle tuottoisan ilmapiirin rakentaminen kaikkialle maailmaan. 

Samaan aikaan kun sosialistiset maat, joissa yritykset olivat sosiaalisesti omistettuja, kansalaisilla oli ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja täystyöllisyys hajotettiin, Eurooppaan pystytettiin EU, jonka säädöksissä estetään yhteisöllisyyden asema valtiossa. 1990-luvulla perustettu Euroopan Unioni, takaa sopimuksella sen, että pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palveluiden vapaalla liikkumisella EU-alueella on perustuslain takaama oikeus. Taloudellisia periaatteita ei määritetä EU:ssa demokraattisesti vaan oikeusistuin tulkitsee ovatko periaatteet sopusoinnussa perussopimuksen kanssa. Pääoman vapaus voittaa aina yhteisöllisyyden ja ihmisten välisen yhteisvastuun.

Helsingin Sanomien ja UPI:n viesti on se, että Soros ryöstelyn ja pääoman vallan symbolina on sankari. Voiko siihen mitään lisätä? 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat, UPI, George Soros, kansojen ryöstö