UPI:n johtajavalinta - myrsky vesilasissa

Perjantai 13.9.2019 klo 16.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mediassa on kohistu ulkopoliittisen instituutin täpärästä johtajavalinnasta. EU- ja eurooppa -painotteinen Juha Jokela hävisi yhdellä äänellä kyberturvallisuutta ja USA-painotteista globaaliapolitiikkaa tutkimuksissaan painottavalle Mika Aaltolalle.

Tulos on kuitenkin yhdentekevä. Suomen korruptoituneessa järjestelmässä toimivat samat mekanismit kuin Yhdysvalloissa. Siellä senaattorit ja korkeat virkamiehet siirtyvät sujuvasti yksityisten yritysten, usein aseteollisuuden palvelukseen ja palaavat taas virkamiehiksi tai pankkiireiksi.

Meillä virtaus tapahtuu virkauran ja NATO:n välillä. Valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantila, joka johti Venäjän vastaista hybridisotaa vuodesta 2014, siirtyi suoraan NATO:n palvelukseen Latviaan.

UPI:n johtaja Teija Tiilikainen vuorostaan siirtyy eduskunnan Ulkopoliittisen instituutin johtajan paikalta suoraan NATO:n Helsingissä sijaitsevan hybridikeskuksen johtajaksi.

Kun tarkastelemme eduskunnalle ja kansalle ulkopoliittista asiantuntemusta jakavaa UPI:a, lienee yhdentekevää kuka sitä johtaa. Hän ei muuta NATO:n hybridikeskukselle alisteista linjaa.

Jos katsoo UPI:n hallitusta, voi sanoa, että Suomen puolueet eivät pidä tärkeänä, mitä ulkopoliittisessa tutkimuksessa tapahtuu. Puolueet eivät muutamaa poikkeuksta lukuunottamatta valitse erityisiä ulkopoliittisia osaajia hallitukseen. Vasemmistoliiton SM-tason nyrkkeilijä ja rakennusliiton luottamusmies Varkaudesta valvoo instituutin tieteellisen tutkimuksen tasoa.

Instituutin neuvottelukunta on yhtä kirjava.

Instituutilla on oma kansainvälisistä tutkijoista koostuva tieteellinen neuvosto, jossa on kolme brittiä, yksi yhdysvaltalainen, norjalainen,eestiläinen, ruotsalainen ja saksalainen.

Tuo saksalainen on mielenkiintoinen valinta ja heijastelee, kuka sitten ehdotukset tekeekin, erinomaisella tavalla tavoiteltavaa ulkopoliittista ideologiaa. Saksalainen tutkija on Volker Perthes, joka on keskeisen saksalaisen tutkimuslaitoksen johtaja. Mikä mielenkiintoisinta, hän on jo 20 vuoden ajan suunnitellut yhdessä yhdysvaltalaisen Jeffrey Feltmanin kanssa Syyrian valtion kaatamista, perustuslain kumoamista, parlamentin lakkauttamista ja vallan siirtämistä sekulaariselta nykyhallinnolta jihadia ohjenuoranaan pitävälle muslimiveljeskunnalle. Hän oli esittelemässä suunnitelmaansa mm. Bilderberg -ryhmässä jo vuonna 2008.

Tieteellisessä neuvostossa on yksi venäläinen, joka on varmuudella uskollinen NATO-linjalle. Hän edustaa Moskovan amerikkalaisperäistä Carnegie- instituuttia ja hänellä on sidoksia niin Gaidariin kuin Chubaisiin, jotka molemmat  edesauttoivat Yhdysvaltojen suorittamaa  Neuvostoliiton kansallisvarallisuuden ryöstöä, yritysten yksityistämistä ja kansantalouden rappiota. Lisäksi hän on toiminut mm oppositio - lehti Novaja Gazetan päätoimittajana.

Entä sitten ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden lausunnot mediassa?

En ole kuullut tai nähnyt UPI:lta yhtäkään objektiivista prosessikuvausta Lähi-Idän kriiseistä tekijöineen, en Ukrainan vallankaappauksesta tekijöineen ja taustavaikuttajineen puhumattakaan Neuvostoliiton, Puolan tai Jugoslavian hajottamisen tekijöistä. Katolisen kirkon rooli on vaiettu. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan harrastama jihadistien käyttö Bosniassa, Kosovossa ja Tsetseniassa sotilaallisen ja taloudellisen vallan saavuttamiseksi ja demokratian murskaamiseksi - täydellinen hiljaisuus niistäkin.

Edellisessä blogissani olen kuvannut tuota jihadistien palkka-armeijoiden käyttöä Syyriassa.

Tämäkö UPI auttaa eduskuntaa "tieteellisen" näkemyksen saamiseksi globaaleista konflikteista? Tämäkö on se ulkopolitiikan taso, jolla puolueet vasemmistosta oikeistoon haluavat Suomen toimivan?Tälläkö valistuksella Suomen kansan rahoittama Yle jakaa ulkopoliittisia viisauksiaan?

Toden totta. Tässä tilanteessa on yhdentekevää, kuka UPIa johtaa. Ulkopoliittisessa tutkimuksessa ja sen tulosten jakamisessa tarvitaan täydellinen uudelleen arviointi.