Toivo on palaamassa

Tiistai 12.9.2023 klo 13.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan Unionin kääntyminen yhä rasistisempaan ja kulttuurivihamielisempään suuntaan on rasittanut jokaisen tuntevan ihmisen mieltä. Järjettömät Venäjä-vastaiset pakotteet, venäläisten rasistinen syrjintä ja yksipuolinen sensuroitu tiedonvälitys olivat lähes uskomattomia asioita pari vuotta sitten.

Suomen tasavallan presidentin ja poliittisen kerman asettuminen Yhdysvaltojen ja NATOn palvelukseen laput silmillä on tukahduttanut ajattelun.

Euroopan talouksien ajautuminen taantumaan on alistumisen seurausta. USA:n yhteistyössä NATOn ja Norjan hallituksen kanssa suorittama Nordstream kaasuputken räjäytys on paitsi symboli EU:n alistumisesta Yhdysvaltojen vallan alle, myös eräs syy halvan energian puutteeseen ja taloudelliseen ahdinkoon.

                                                         ***

Seurasin tarkkaan BRICS-maiden kokousta Etelä-Afrikassa, G-20 maiden kokousta Intiassa sekä tänään EEF:n kokousta Vladivostokissa. 

Eastern Economic Forum on perustettu  presidentti Putinin määräyksellä vuonna 2015. Se kokoaa Venäjän ja Aasian maat yhteen keskustelemaan monista aiheista, taloudesta kulttuuriin ja esim infrastruktuurin kehittämiseen. Tänä vuonna osanottajina oli jälleenn uusia maita.

Seurasin tunnin ajan presidentti Putinin ja Laosin varapresidentin kolme tuntia kestänyttä paneelia. Siinä käsiteltiin aihepiirejä uraaniammuksista, Ukrainan tilanteesta urheiluun saakka.

Presidentti Putin sai lämpimimmät aplodit kansainväliseltä yleisöltä sanoessaan että olemme Ukrainassa puolustamassa venäläisiä.

Tälle yleisölle edellämainittu oli selvää. Samoin BRICS-yleisölle Etelä-Afrikassa kuten myös G-20 maiden enemmistölle sen julkilausumasta päätellen. 

Maailman kansalaisten enemmistö ei enää taivu myötäilemään Yhdysvaltojen/EUn siirtomaaisäntien  mielivaltaan ja vallankaappauksiin perustuvaa maailmanmahtia.

Eräs edellämainitun maailmanmahdin uhreista- Syyrian presidentti Basar al Assad totesi hiljattain haastattelussaan, että länsi vihaa presidentti Putinia siksi, että tämä on niin älykäs.

Todellakin tässä näkemässäni EEF:n paneelikeskustelussa hän puhui 3 tunnin ajan monipuolisesti, ilman papereita, hyväntuulisesti. (onhan se joillekin hänen katoamistaan toivoville harmillista. Näitä löytyy Suomestakin)

                                                            ***

Vaalit Venäjällä ja vasta Venäjään liittyneissä Donbassin tasavalloissa olivat myös merkki presidentti Putinin suosiosta ja Venäjän avun arvostamisesta. Donetskissa ihmiset lauloivat ja musisoivat kaduilla siitä huolimatta että Ukrainan natsi-hallinto on suunnannut ohjuksia nimenomaan Donetskin kaupungin siviilikohteisiin kohta 10 vuoden ajan.

Presidentti Zelenskyn uhkaus Ukrainasta EU-alueelle muuttaneiden ukrainalaisten kostosta, ellei ase- ja rahalähetyksiä tule vilkkaasti on selvä merkki lopun alusta mitä sotatoimiin tulee.

Euroopan unionin maiden on pakko ryhtyä myöntämään minkälaiseksi Yhdysvallat on vuoden 2014 vallankaappauksesta lähtien muuttanut Ukrainan. Korruptoituneeksi fasistiseksi valtioksi. EU-maiden tuki on voimistanut Yhdysvaltojen ja NATO:n toimien vaikutusta. Valtamedia on tukenut valheellisilla mielikuvilla Ukrainan olemusta.

Kuten edellisistä blogeistani voitte myös lukea, Suomi on omassa kansallisessa historiassamme ollut altis fasistiselle kehitykselle Euroopan maiden eturintamassa. Toistammeko EU:n jäsenenä tätä historiaamme - vai onko suhtautumisemme Ukrainaan jonkinlainen fasistinen poikkeama.

SUOMEN VAALIT - FARSSI VAI TRAGEDIA

Keskiviikko 29.3.2023 klo 18.35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kävin tänään Helsingissä. Euroopan ensimmäisen natsi-valtion sitten vuoden 1945, Ukrainan, lippu liehuu Helsingin päärautatieaseman katolla tervehtimässä pääkaupunkiin tulevia.

Suomi on pieni kieliryhmä. Maassamme on paljon kansalaisia, jotka hallitsevat vain tämän kielen. Siten voi sanoa, että Suomen yleisradion tiedonvälitys on ratkaiseva koska se tulee joka kotiin verovaroilla kustannettuna.

Oletteko kuulleet tai nähneet kertaakaan sellaista ohjelmaa, jossa eriteltäisiin natsi-valtio Ukrainan valtiollista toimintaa, puoluekirjoa ja etnisin perustein suoritettua syrjintää, joka Itä-Ukrainassa Donbassin alueella on saavuttanut kansanmurhan mittasuhteet?

Kielitaitoiset toimittajat, jotka tietävät totuuden, kertovat kuitenkin kansalaisille paikkansa pitämättömiä asioita.

Suomen eduskunnan jäsenet toimivat samoin. Niin myös ylempi valtiojohto. Euroopan unionin tasolla vuorostaan olemme saaneet tietää, myös Suomen kielellä, että Ukrainan sisällissodan, josta on ollut kyse 9 vuoden ajan, ratkaisemiseksi sovittu Minskin rauhansopimus heitettiin Saksan liittokanslerin ja Ranskan presidentin toimesta roskakoriin. Rauhansopimusta ei ollut tarkoitettukaan noudatettavaksi.

Kiovan natsi -hallitus oli päättänyt kukistaa Donbassin lopullisesti saatuaan vakuutuksen, että Ranska ja Saksa eivät pane vastaan sisällissodan aloittaneesta Yhdysvalloista puhumattakaan. Yhdysvallat oli harjoittanut Ukrainan armeijaa NATOn avulla samalla kun Ukrainan hallitus huolehti kirjojen polttamisesta, natsijohtajien patsaiden pystyttämisestä, venäjän kielen kieltämisestä, venäjänkielisten sanomalehtien ja TV-asemien lopettamisesta, teiden ja katujen uudelleen nimeämisestä natsi -johtajien kunniaksi, soihtukulkuein heidän syntymäpäiviensä juhlistamisesta, puolueiden lopettamisesta ja palkkamurhista.

Donbass oli suunniteltu tuhottavan helmikuussa 2022. Kiovan hallituksen aloitettua hyökkäyksen Donbass julistautui itsenäiseksi ja pyysi Venäjältä apua. Venäjä suostui siihen koska sen tukema ja YK:n hyväksymä Minskin sopimus oli NATO-maiden toimesta heitetty roskakoriin.

 

                                                   ***

Suomen Yleisradio on vaiennut Donbassin kansanmurhasta. Sen sijaan se on vuoden ajan esittänyt Yle Areenassa Donbass -nimistä elokuvaa, jonka alussa ohjelman kerrotaan olevan satiiri. Se on Kiovan hallituksen tuottama propagandaelokuva, jossa Donbassin asukkaiden käytös kuvataan sellaiseksi millä tavoin natsit käyttäytyvät. Donbassin asukkaiden kuvataan teippaavan vihamiehiään lyhtypylväisiin ja pakottavan heidät ryömimään, kun heitä samalla hakataan kepeillä. Toiminta on samanlaista, miten natsit itse toimivat Maidanin vallankaappauksen jälkeen Kiovassa sekä Odessan ammattiyhdistysten talon tuohopolton jälkeen, jossa natsit lukitsivat demokratian kannattajat rakennukseen ja sytyttivät sen palamaan.

Olisiko verovaroin rahoitettu Yleiradio esittänyt satiirin Auschwitzista, jossa rakennuksiin kerätyt juutalaiset ja kommunistit olisivat vitsikkäästi työntäneet SS-miehiä kaasukammioihin.

Tällainen Yleisradion toiminta on osa aivopesua, jossa koko viime vuoden on demonisoitu Venäjää, presidentti Putinia ja venäläisiä. Venäjä tuli pitkällisen harkinnan jälkeen pysäyttämään Donbassin kansanmurhan ja auttamaan palauttamaan normaalit ihmisoikeudet kaikille Ukrainan sitä pyytäville kansalaisille.

Kansainvälisiä tiedonlähteitä seuraaville ja Euroopan unionin sensuurin ohittamaan pystyville kansalaisille totuus on karmaiseva. Totuus siitä kuinka Suomen kansa on pystytty keskeisesti Yleisradion toiminnan avulla ja iltapäivälehtien sivustatuella muuttamaan zombeiksi, joita voidaan ajaa kuin karjaa pilttuuseen.

Yhdysvaltalainen kansainvälisesti tunnustettu YK: n  asetarkastaja ja sotilasasiantuntija Scott Ritter on todennut aseteollisuuden johtavan Yhdysvaltojen hallintoa. Hän kuvaa USAn tappajaksi, jolla ei ole ystäviä. On ainoastaan liittolaisia, joiden on toteltava. Elleivät tottele, seuraa rangaistuksia. Suomen presidentti ja pääministeri ovat asettuneet tähän Yhdysvaltojen liittolaisten rooliin. He vaativat Kiovan hallituksen voittoa ja kansanmurhan täydentämistä mahdollisimman monilla Donbassin asukkaita auttamaan tulleilla venäläisillä.

Lopuksi suosittelen katsomaan Netflixiin äskettäin ilmestyneen Petain-elokuvan. Sitä katsoessa havaitsee, kuinka helposti fasistinen viha on synnytettävissä kansakunnan sisällä. Jokaisella ihmisellä on jossakin määrin vihaa synnyttäviä kokemuksia sisällään. 

Suomen valtiojohto, presidentti ja pääministeri ovat tukeneet Yleisradion kansalaisiin pumppaamaa keinotekoista Venäjä-vihaa vaatien kansalaisia aseistamaan Kiovan hallitusta. Verovaroja on tuhlattu valtavia summia natsismin tukemiseen ja venäläisten tappamiseen.

Suomi oli toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan liittolainen. Suomella oli 20 000 venäjää puhuvaa karjalaista nääntymässä nälkään keskitysleireillä. Yleisradio ei ole esittänyt dokumentteja tai näytelmiä kuolemaa tekevistä pikkuvauvoista.

Tuolloin Suomen julkisten rakennusten katoilla ja tien varsilla liehuivat natsi-Saksan hakaristiliput. Nyt liehumassa on natsi-Ukrainan sinikeltainen lippu. Suomalaiset on opetettu kunnioittamaan sitä. Eduskunta kunnioitti seisaalleen nousten natsi-valtion johtajan puhetta.

Miten tällaisen aivopesun alaisena ollut Suomen kansa voisi olla järjissään äänestäessään ensi sunnuntain vaaleissa. Koen sen tragediana.

 

 

KAKSI SUOMEN DEMOKRATIAN HETKEÄ

Perjantai 17.3.2023 klo 15.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on elänyt runsaan sadan vuoden itsenäisyyden aikana kaksi demokratialta muistuttavaa hetkeä.

Valmius ylläpitää työnantajan perinteistä, lähes rajatonta valtaa vaikka asein toteutettiin ensimmäistä kertaa 13. heinäkuuta 1917 Huittisissa. Siellä työläiset pyrkivät saavuttamaan kahdeksantuntisen työpäivän lakon avulla, kun se ei lakeja säätämällä ollut onnistunut. Meijerityöläiset järjestivät mielenosoitusmarssin, jolloin heitä kohti alettiin ampua halkopinojen takaa. Kuusi lakkolaista haavoittui. Tätä tapahtumaa pidetään yhteiskuntaluokkien vastakkainasetteluun perustuvan sisällissodan ensimmäisenä enteenä.

Eduskunnassa oli työväen enemmistö. Kullervo Manner oli valittu eduskunnan puhemieheksi. Puhemiesvakuutuksessaan hän ei vannonut uskollisuutta Venäjän hallitukselle vaan lausui tahtovansa puolustaa eduskunnan ja Suomen kansan oikeuksia perustuslakien mukaan.

Eduskunta hyväksyi perustuslain tasoisen lain, jolla aikaisemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suurruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle, kuitenkin ilman ulkopolitiikan hoitoa ja sotilasasioita, jotka olisivat jääneet edelleen Venäjän vastuulle.

Valtalaki hyväksyttiin 18.7.1917. Sen mukaisesti Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait. ---Eduskunta lopullisesti päättää myös kaikkien muiden Suomen asiain ratkaisusta, jotka keisari ja suurruhtinas tätä ennen - - on ratkaissut. –Eduskunta määrää Suomen toimeenpanevan vallan.

Valtalakia tukivat sosialidemokraattien lisäksi Maalaisliitto, osa muiden porvarillisten puolueiden kansanedustajista, joten laki sai määräenemmistön.

Kansanedustajat ja lehteriyleisö olivat innoissaan tästä ”itsenäisyysjulistuksesta”. Äänestyksen jälkeen kansanedustaja Lucina Hagman pyysi puheenvuoron: ”Minä rohkenen pyytää, että puhemies pyytäisi eduskuntaa yhtymään eläköön huutoon vapaalle Suomelle. Eläköön.” Eduskunnan jäsenet ja lehteriyleisö yhtyivät eläköönhuutoon voimakkaasti.

Lakia ei suunniteltu lähetettävän vahvistettavaksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle vaan että siitä annettaisiin ainoastaan tiedotus.

Suomalaisen puolueen edustaja, Ernst Nevanlinna ryhtyi vaikuttamaan ulkoparlamentaarisesti asiaan. Hän sai Suomen ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin Pietarissa taivuttelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan Suomen eduskunnan, jotta Valtalaki kumoutuisi. Tämä häviölle jääneiden kansanedustajien hanke toteutui ja Venäjä lisäsi venäläisten sotajoukkojensa määrää Suomessa.

Suomen demokratian hetki murskautui.

 

                                                         ***

Sisällissodan seurauksena jatkui voittaneen porvariston hegemonia. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaatineet ja näiden asioiden puolesta taistellut työväestö suljettiin keskitysleireille ja vankiloihin. Demokratiaa ei ollut nimeksikään. Sen sijaan koko 1920-30 luvun maassa vallitsi vainon ilmapiiri.

Sensuuri alkoi jopa aikaisemmin kuin Saksassa.

Porvaristo pyrki jatkamaan työväestön alistamista Saksan avulla kuten sisällissodassa.

Hävityn sodan vv 1939 – 45 jälkeen ja Pariisin rauhansopimuksen seurauksena, Suomessa  järjestettiin paitsi sotarikosoikeudenkäynnit myös sen historian ensimmäiset demokraattiset vaalit. Vaaleissa äänioikeutettuja olivat lähes kaikki suomalaiset, myös keskitysleireistä vapautetut Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran jäsenet, joita ei ollut ehditty teloittaa.

Nämä vuoden 1945 vaalit olivat toinen demokratian hetki Suomen historiassa.

Vuoden 1945 vaalien tulosta juhlittiin spontaaneilla tanssiaisilla Helsingin rautatientorilla. Vaaleissa suurimman äänimäärän saivat sisällissodan hävinnyttä osapuolta edustaneet kommunistit ja edistykselliset sosialidemokraatit, jotka liittyivät kansandemokraattien ryhmään eduskunnassa.

 

                                                          ***

Vuoden 1945 Rautatientorin tanssien jälkeen demokratia on kitkutellut vastatuulessa mutta viisaiden presidenttien suojeluksessa 1970-luvulle saakka. Presidentti Urho Kekkonen kykeni sitomaan porvarilliset teollisuuspiirit näkemään Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön taloudelliset edut.

Saksan natsi -liittolaisuuden kannattajat eivät kadonneet, mutta alistuivat. Presidentti Kekkonen pystyi huomautuksillaan ”neulanpistopolitiikasta” kaitsemaan suurpääoman mediaa viimeisillä voimillaankin. Hän varoitti päästämästä Valtalain ulkoparlamentaarisia voimia eli Kokoomusta hallitukseen.

Presidentti Mauno Koivistolla ei ollut Kekkosen kaltaista luovuutta. Vasta presidentin viran jälkeen hän havahtui näkemään mihin Suomen liittyminen EU:hun ja NATO-yhteistyöhön johtaisi. Hän kirjoitti kiihkeän esipuheen Jarkko Laineen teokseen ”Toisenlainen totuus Kosovosta”. Teos on jyrkkä NATO-kritiikki. ”Mikä NATO” Koivisto usein tokaisi.

 

                                                     ***

Suomi on vajonnut syvälle. Demokratia on totaalisesti kadonnut valtiollisen sensuurin ja ulkoparlamentaaristen NATO-voimien pimentoihin. Suomi on liitetty läheiseen yhteistyöhön maailman epädemokraattisimman, taloudellista ja sotilaallista terrorismia harrastavan Yhdysvaltojen kanssa.

Äärimmäinen esimerkki on mahdollinen osallistuminen NordStream kaasuputken räjäytykseen. Arvostetun tutkivan journalistin Seymour Hearshin mukaan kesällä 2022 Suomenlahdella pidettyjen Baltops NATO-harjoitusten yhteydessä Venäjän ja Saksan yhteishankkeen Nordstreamin kaasuputkeen kiinnitettiin räjähteet, jotka NATO-maa Norja syyskuussa 2022 laukaisi aiheuttaen räjähdyksen.

Suomi osallistui Baltops-harjoitukseen yhdessä useiden NATO-maiden kanssa. Mikäli suomalaiset sotilaat eivät itse henkilökohtaisesti laskeneet räjähteitä putkeen, he auttoivat niitä, jotka laskivat ne. Suomalaiset muonittivat ja antoivat monenlaista tukea yhdysvaltalaisille aluksille.

Etsimättä mieleen tulee Suomen liittolaisuus natsi-Saksan kanssa. Suomi miinoitti kesäkuussa 1941 yhteistyössä eestiläisten ja natsi-Saksan armeijan kanssa koko Suomenlahden. Miinojen räjähdyksissä kuoli 16 000 eestiläistä ja venäläistä Saksan armeijaa Tallinnasta Leningradiin pakenevaa siviiliä ja sotilasta.

 

                                                     ***

Tällä hetkellä näyttää siltä kuin Suomi olisi vajonnut kauas demokratian hetkistään. Suomen eduskunta ei ole itsenäisen kansan eduskunta. Sensuuria ylläpitävän median, virkamieskunnan ja fasismiin viehtyneiden johtajiensa toimesta maamme on sidottu yhteistyöhön enemmän natsi-Saksaa kuin demokratiaa muistuttavaan järjestelmään. 

Jäämme odottamaan onko maamme tulevaisuus viisaiden maamme ulkopuolisten kehityskulkujen kannateltavissa vai ajaudummeko nykyisen valtiojohtomme johdolla katastrofiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

FASISMIN JOHTOVALTIO EI OLE ITALIA VAAN YHDYSVALLAT JA SAKSA

Keskiviikko 28.9.2022 klo 15.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeen liittoutunut natsi-Saksan vannoutuneiden Hitlerin ihailijoiden kanssa. Se tuki fasistista Espanjaa ja Portugalia samalla kun se taisteli kommunisteja ja muita vasemmistolaisia vastaan koko maailmassa.

Yhdysvallat on osoittautunut Euroopan tuhoajaksi miehittämällä sotilaallisesti Saksan ja tuhoamalla yhdessä sen kanssa hyvinvointivaltio Jugoslavian yhteistoiminnassa Kroatian natsi-diasporan ja Osama bin Ladenin jihadistien kanssa.

Euroopan unionin perustavassa kokouksessa Maastrichtissa v. 1992 USA:n vasalli, Saksan liittokansleri Helmut Kohl sai liittymään pyrkivät Euroopan maat tunnustamaan Jugoslavian osavaltion Kroatian itsenäisyyden. Hän tiesi julistuksen johtavan sotaan perustuslakiaan puolustavaa Jugoslavian liittovaltiota vastaan.

Yhdysvallat oli suunnitellut Jugoslavian haltuunottoa ja miehitystä jo presidentti Ronald Reaganin aikana vuodesta 1984 lähtien.

Jugoslavian talouden tuhosi terroristinen, kaikkien Jugoslavian USA:lta saamien lainojen irtisanominen yhteistyössä IMF:n ja Maailmanpankin kanssa yhden yön aikana.

Kymmenen vuotta kestänyt läntisen propagandan siivittämä sota hyödytti Saksaa Yhdysvaltojen ohella.

Jugoslavian jäännösvaltiot liitettiin NATO on ja ne tulivat taloudellisesti riippuvaisiksi miehittäjistään. Syntyneiden itsenäisten valtioiden ilmapiirit alkoivat muistuttaa toisen maailmansodan aikaista fasistisen Kroatian ilmapiiriä.

Yhdysvallat sai määräävän aseman Serbialta ryöstämässään, laittomasti itsenäistetyssä Kosovossa mutta myös Albaniassa. Yhdysvaltojen rakentama sotilastukikohta Bondsteel ja ylikansallisen pääoman haltuun siirretty kosovolainen serbiomaisuus yhdessä NATO-joukkojen läsnäolon kanssa ovat takeena Yhdysvaltojen valtapolitiikan lujittumiselle. Yhteistyökumppani Saksan hegemonia vallitsee Kroatiassa, Sloveniassa ja Bosniassa.

***

Saksa on osoittautunut kyvyttömäksi itsenäistymään kansainvälisen fasismin johtovaltiosta Yhdysvalloista ja tämän palveluksessa olevasta Ukrainasta.

Maailma on sallinut Yhdysvalloille oikeuden sortaa haluamiaan valtioita käyttäen aseellista voimaa tai talouspakotteita. YK on palvellut Yhdysvaltojen tarpeita maan toimiessa järjestön merkittävänä rahoittajana.

Saksa on ollut mukana useimmissa Yhdysvaltojen sodissa. Yhdysvaltojen miehitysarmeija käsittää Saksassa presidentti Trumpin mukaan enää 68 000 sotilasta sen vahvuuden ollessa Jugoslavian hajottamisen alkaessa vielä 300 000. Sotilaallinen voima ei enää ratkaise Saksan toimintoja vaan Yhdysvaltojen hegemonian läpitunkevuus.

***

Venäjän rooli on vahvistunut sen ryhtyessä rakentamaan Yhdysvaltojen yksinapaisen maailman sijaan moninapaista valtioiden yhteistyöhön perustuvaa maailmaa. Venäjän yhteisvastuuta korostava asenne on saanut taakseen, väkiluvulla mitattuna, maailman valtioiden enemmistön, BRICS ja SCO esimerkkeinä.

Saksakin on havainnut yhteistyön Venäjän kanssa hyödyttävän sitä taloudellisesti enemmän kuin Yhdysvaltojen johdolla tehdyt ryöstöretket. Venäjältä saadut edulliset öljy ja maakaasu siivittivät Saksan talouden ennätyksiin.

Yhdysvallat ei ole katsonut suopeasti sen aikaisemmin natseihin ja jihadisteihin tukeutuneen liittolaisensa kehitystä.

Euroopan unionin piti muodostua European Round Table of Industrialists-järjestön johdolla aseteollisuutta palvelevaksi NATO-organisaatioksi. Yhdysvaltojen johtaman NATO:n piti muuttaa maailma USA:n kaltaiseksi kaikkea hyvinvointivaltioon vivahtavaa välttäväksi järjestelmäksi.

Öljyn varastamisen milloin Irakista, Libyasta tai Syyriasta tuli muuttua arkipäiväksi myös Baltian maille, Ruotsille ja Suomelle. Valtion kustantaman koulunkäynnin, terveydenhuollon ja rauhan tuli korvautua asehankinnoilla ja massiivisilla sotaharjoituksilla päämääränä globaalia ryöstämistä vastustavan Venäjän mitätöinti ja mikäli mahdollista tuhoaminen.

***

Venäjän tuhoamisen tavoitteen toteuttamiseksi Yhdysvallat otti määräysvallan toisesta maailmansodasta lähtien natsi-aatetta vaalineessa Ukrainassa. Nämä kaksi maata ovat vannoutuneita natsismin tukijoita – vuoden 2021 YK:n äänestyksessä ainoita.

USA ja sen NATO-liittolaiset ovat tukeneet suorittamastaan Ukrainan vallankaappauksesta lähtien Ukrainan natsihallintoa ja aseistaneet sitä sodassa Itä-Ukrainan venäjänkielistä Donbassin aluetta vastaan. Länsimedian raportointi sotavuosista on ollut ala-arvoista. Natsi-pataljoonien rikokset on ohitettu vaikenemalla eivätkä valtion rakenteiden purku ja demokratian riisuminen ole herättäneet hämmennystä.

Saksa, joka vielä 1990-luvulla osallistui USA:n natsidiasporan ja jihadistien rinnalla Jugoslavian hajottamiseen, on Ukrainan sodan yhteydessä ajautunut vedenjakajalle. Luopuako kokonaan moraalista ja demokratiasta ja palvella Yhdysvaltoja, joka ottaa vastaan kongressissaan Ukrainan Azovin natsipataljoonan edustajia kunnioitettuina vieraina, vai tulisiko suorittaa uudelleenarviointi.

Saksan vahva talous on ollut riippuvainen Venäjältä saadusta kaasusta ja öljystä. Saksan kanssa tehtyjen sopimusten perusteella Venäjä rakensi kaksi kaasuputkea, jotka toivat suoraan kaasua Venäjältä Saksaan. Viimeisin Nordstream 2 maksoi Venäjälle 10 miljardia euroa.

Yhdysvalloilla on runsaasti kansallista lainsäädäntöä, joka asettaa muille maille ehdot kaupankäynnille. Venäjältä saatava kaasu ja öljy loivat Saksalle liian hyvät kaupalliset edellytykset suhteessa Yhdysvaltoihin. Sen perusteella Yhdysvallat alkoi kiristää Saksaa ja uhkasi estää Saksaa käyttämästä kaasuputkia.

Pari päivää sitten Yhdysvallat toteutti presidentti Joe Bidenin ja apulaisulkoministeri Victoria Nulandin uhkaukset ja räjäytti molemmat putket Tanskan Bornholmin saaren lähettyvillä. Pinnalle pulppuava kaasu muodostaa ympäristölle ja merenkululle mittavan uhkan. Saksa ei edes niin halutessaan saa käyttönsä edullista venäläistä kaasua. Se ajaa Saksan talouden täydelliseen katastrofiin, joka vie koko Euroopan mukanaan.

Pari viikkoa sitten ukrainalainen provokaattori yritti räjäyttää Turkin kautta kulkevan kaasuputken. Siten kaikki merkittävät edullisen kaasun lähteet Euroopasta olisi saatu fasistien toimesta tukittua. Serbian kautta kulkeva Turkish-stream on myös Unkarille merkittävä kaasulähde.

Saksa ei ole enää Euroopan Unionin vaikutusvaltaisin maa. Yhdysvallat, NATO ja EU- kansanedustajia rahoittava Gorge Soros ovat saaneet ylivallan. Euroopan parlamentin päätökset ovat Yhdysvaltojen tavoitteiden mukaisia koskivat ne sitten Venäjää, Venezuelaa tai muita kansainvälisiä asioita, joissa Yhdysvalloilla ja BRICS-mailla on eroavat näkökulmat.

Tyypillinen erimielisyyden kohde on Ukrainasta irrottautuvat Donetsk, Lugansk, Zaporodze ja Herson. Nämä alueet ovat joutuneet kokemaan Kiovan natsihallinnon jatkuvia pommituksia ja terroria. Niiden asukkaat ovat äänestäneet kansainvälisten tarkkailijoiden läsnä ollessa itsensä itsenäisiksi ja halukkaiksi liittymään Venäjään.

Yhdysvaltojen vallan alla olevat EU-maat pitävät kansanäänestyksiä laittomina eivätkä ne tunnusta liittymistä Venäjään. Sen sijaan ne tunnustivat Kosovon itsenäistymisen Serbiasta v. 2008 vaikka itsenäistymisjulistuksen teki 109 yksityishenkilöä vastoin YK:n päätöstä 1244, jonka mukaan Kosovo on Serbian maakunta.

***

Tällainen EU uhkailee komission puheenjohtajan suulla Italiaa, jos se äänestää valtiollisissa vaaleissa ”väärin”. Emme toistaiseksi tiedä kuinka fasistiseksi Italian uusi hallitus muotoutuu. Mutta varmuudella tiedämme, että maailman fasistisin liittouma on Yhdysvallat/ Ukraina. Niiden terroriteot käsittävät yksityishenkilöiden kidutukset ja tapot keskellä kirkasta päivää Kiovan kadulla turvallisuuspalvelun toimesta, ydinreaktorin pommitukset ydinsaasteen aikaansaamiseksi koko Eurooppaan sekä Venäjän rakentamien kaasuputkien räjäytykset Itämerellä Euroopan upottamiseksi taloudelliseen kaaokseen.

Euroopan Unionin maat eivät vielä syksyllä 2021 YK:n äänestyksessä ilmoittautuneet fasismin kannattajiksi, mutta vuoden 2022 kevään aikana osoitettu pidättelemätön tuki Kiovan natsihallinnolle ja Yhdysvaltojen saama tuki sen tekemille terroriteoille osoittanevat kaikille, että fasismi on vallalla koko Euroopan unionissa niin mediassa kuin valtioiden tasolla.

Ensimmäiset NATO-eduskuntavaalit

Sunnuntai 31.3.2019 klo 13.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Koemme nyt ensimmäisten NATO-vaalien vaalinalusaikaa. Kaksi vuotta sitten Helsinkiin perustettu USA/NATO-EU:n hybridikeskus on ehtinyt toimia presidentinvaaleissa, mutta eduskuntavaaleissa näemme sen vaikutuksen ensimmäistä kertaa.

Ylikansallisen pääoman etujen laajentaminen edellyttää varmuutta siitä, että laajentamista estävät voimat eivät pääse eduskuntaan. Yhdysvallat toimii ylikansallisen pääoman etujen toteutumisen hegemonisena johtajana.

Kuten aikaisemmissa blogeissani olen kuvannut tuo hegemonia henkilöityi Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushiin ja miljardööri George Sorokseen. Heidän johdollaan tapahtuivat sosialististen maiden Puolan ja Venäjän ryöstöt sekä Jugoslavian hajottaminen ja sotilaallinen ja taloudellinen haltuunotto NATO- pommitusten ja NATO-propagandan avulla.

Tuon hegemonian luomisen alkutahtien jälkeen Yhdysvaltojen sotilaalliseen ja propagandaan perustuvaan toimintaan perustuvat kaappaukset ovat jatkuneet epäonnistuneina värivallankumouksina Lähi-Idässä, Libyan pommituksina ja Syyrian jihadistien rahoittamisena ja kouluttamisena. Ukrainan vallankaappaus oli myöskin huolellisesti valmisteltu ja rahoitettu, mutta Venäjä ei alistunut Jugoslavian kohtaloon.

Presidentinvaaleissa vuosi sitten Paavo Väyrynen oli ainoa ehdokas, joka kyseenalaisti NATO:n vallan Suomessa. Hän kyseenalaisti kansan selän takana solmitun NATO:n isäntämaasopimuksen, jota ei käsitelty eduskunnassa kuten Ruotsi teki. Ruotsi asetti myös ehtoja. Ydinaseita ei saisi tuoda Ruotsin maaperälle. Yleisradion hybridisotaan koulutetut toimittajat välttivät kaikin keinoin ottamasta isäntämaasopimusta käsittelyyn.

Kaappaukset tarvitsevat sotilaallisen selkärangan. Koska suomalaiset eivät kannata NATO:oon liittymistä, heidän mielensä tulee muuttaa NATO-myönteiseksi. Tätä varten Sipilän, Orpon ja Bernerin markkinahallitus perusti mediapoolin. Se on julkisesti sitoutunut sopeuttamaan tiedotuksen yhteensopivaksi NATO:n hybridikeskuksen kanssa. 

Ensimmäinen askel Suomen tiedonvälityksen ja NATO:n hybridikeskuksen integroinnissa oli Stubbin monipuoluehallituksen toteuttama 100 toimittajan ja viranhaltijan lähettäminen Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin opiskelemaan Venäjä-vastaista hybridisotaa. Otsikkona tietenkin oli "Venäjän hybridiuhka".Tuon joukon lähettäjä, valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantlla on jo siirtynyt NATO:n palvelukseen Baltiaan.

Mediapoolia rahoittaa valtion turvallisuuskomitean alainen huoltovarmuuskeskus. Turvallisuuskomitean puheenjohtaja on puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti, varapuheenjohtajanaan valtiosihteeri Paula Lehtomäki. Jäseninä ovat tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö Jukka Siukosaari, ulkoministeriön valtiosihteeri Matti Anttonen, oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen, sisäministeriön kansliapäällikkö Ilkka Salmi, valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki, opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen, maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen, työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson, sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee, ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka, sisäministeriön pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka, poliisihallituksen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, puolustusvoimien pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Timo Kivinen, rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen, tullin pääjohtaja sekä huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Raimo Luoma.

Tasavallan presidentti on nyt astunut esiin ihmettelemään miksi eduskuntavaaliohjelmissa ei ole puhuttu lainkaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Eihän tämä voi olla presidentille yllätys. Ei kai hän ole niin ulkona siitä, mitä Suomen hallitukset suunnittelevat yhdessä NATO:n hybridikeskuksen kanssa, päätellen siitä, että hänen oma kansliapäällikkönsä on turvallisuuskomitean jäsen.

Suomen kansa ei osoittanut hyväksyvänsä KELA -uudistusta, taksi -uudistusta, raiteiden myymistä, terveyspalvelujen siirtämistä ylikansallisille yrityksille veroeurojen siirtämiseksi ulkomaisille sijoittajille, työttömien perheiden lasten jättämistä päiväkotien ulkopuolelle.

Koska mediapooliin kuuluvat niin vasemmisto- kuin yksityistä pääomaa tukeva media sekä kustannustalot, ei Yleisradion vaalikeskusteluihin hyväksymissä puolueissa ole näkynyt minkäänlaista säröä suhteessa NATO:oon. NATO:sta ei ole puhuttu minkään puolueen Yle:n puolue-esittelyissä sanaakaan.

Mediapooli on ottanut opikseen siitä, mitä hämmennystä kansalaisissa saattaisi aiheuttaa se, että joku puhuisi totta vaalitenteissä kuten presidentinvaalien aivan loppusuoralla oli päästä tapahtumaan.

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksen päällikkö Jouko Jokinen on ottanut ohjat tiukasti käteen. Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike on jätettävä kullekin eduskuntapuolueen puheenjohtajalle varattujen vaaliohjelmien ulkopuolelle. Näin hän on diktatoorisesti päättänyt.

Mielipidetiedustelut ovat osoittaneet sosialidemokraattisen puolueen olevan suosituin puolue. Se tuntuu loogiselta. Vasemmistopuolueet ja mediassa sivuuntyönnetty Seitsemän tähden liike ovat johdonmukaisesti vastustaneet Sipilän hallituksen markkinaliberaalia toimintaa.

Nyt mediapoolille on tullut kiire. Sillä on sisältötyöryhmä, joka koordinoi aihepiirejä, joilla markkinat ja NATO saataisiin sittenkin nousuun.

Media on alkanut nostaa kokoomusta ja perussuomalaisia, joista molemmat kannattavat NATO:a ja ainakin perussuomalaisten puheenjohtaja on ainoana suomalaisena puolueena pitänyt Venäjää vihollisena, mikä kanta luonnollisesti tyydyttää NATO:a.

Helsingin Sanomien missikilpailujen kaltaisessa "suosituin pääministeriksi" -kilpailussa kokoomuksen puheenjohtaja Orpo pärjäsi hyvin. Sosialidemokraattien Antti Rinnettä kuvataan toistuvasti kielteisemmin.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla- ahon vaalitentissä Ylessä väläytettiin lyhyesti   viestiä: "Hän ihailee Väinö Tanneria". Toisin sanoen tarkoituksena oli viestittää: kaikki oikeistodemarit siirtykää perussuomalaisiin.

Libanonin sodan aikana Israel käytti runsaasti subliminaalisia, lähes havaitsemisen ulkopuolella toimivia tietoiskuja, vastapuolen eli Libanonin TV:ssä. Yle ei näytä jäävän paljoa jälkeen.

Helsingin Sanomien 31.3.2019 sunnuntain lukupaketti ei kaihtanut perussuomalaisten markkinointia. NATO-myönteisyys ja Venäjä-kielteisyys yhdistävät NATO-mediapoolia ja perussuomalaisia.

Kokoomus ja RKP kannattavat NATO:on liittymistä. Kokoomuksen takana on raha. Valtavat mainosbussit, kivitalon kokoiset julisteet, Narinkkatorin videomainosten vyöry. Koko media välittää maksettua kokoomuksen sanomaa.

Media nostaa Ylessä veronmaksajien varoilla rinnalle vielä vuosi sitten Halla-ahon vuoksi hyljeksittyä puoluetta koska niin NATO-media kuin kokoomus ovat havainneet, että nostamalla kokoomus ja perussuomalaiset hallitukseen saamme sittenkin oikeistohallituksen kokoomuksen, RKP:n, perussuomalaisten ja keskustan varaan.

Viimeiset viikot mediapoolin tehtävänä on iskeä Väyrysen Seitsemän tähden liikettä, Vasemmistoliittoa ja demareita. Kansalla olisi valta estää se, mikäli tietoa olisi riittävästi. Stubbin lupaus Suomen liittymisestä NATO:on on vaarallisen lähellä.

Voiko Yle:n uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin luottaa?

Sunnuntai 13.1.2019 klo 14.57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Voiko Yle:n uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin luottaa? Vievätkö sidonaisuudet pohjan pois luotettavlta vaaliohjelmilta?

Jyrki Kataisen johtama hallitus aloitti virkamiesten ja toimittajien kouluttamisen venäjävastaiseen hybridisotaan keväällä 2014. Alexander Stubbin tultua kesällä pääministeriksi, hän, puolustusministeri ja ulkoministeri, yhteistyössä presidentti Niinistön kanssa solmi vuonna 2014 NATO:n isäntämaasopimuksen eduskunnan ja kansan selän takana.

Alexander Stubb on luvannut Yhdysvalloille, että Suomi liittyy NATO:on. Venäjävastaisen ja USA-myönteisen viitekehyksensä perusteella hän väitti vuonna 2008 Venäjän hyökänneen Georgiaan kun tosiasiassa USA:n tukema presidentti Saakashvili hyökkäsi venäläisten rauhanturvaajien kimppuun Etelä-Ossetiassa.

Kokoomus on ainoa puolue, joka on selkeästi ja johdonmukaisesti liputtanut Suomen NATO:on liittymisen puolesta.

Puolustusvoimat on yhdessä Helsinkiin perustetun NATO:n hybridikeskuksen, Ulkopoliittisen istituutin ja Mediapoolin kanssa luonut kansanedustajista, virkamiehistä ja asiantuntijoista militarismiin myönteisesti suhtautuvan yhteisön. Sen julkisanottuna sitoumuksena on myönteinen suhtautuminen NATO:on. Valtiovalta – ei kansa – on sitoutunut edellämainittuun yhteisöön Huoltovarmuuskeskuksen kautta. Muu kuin NATO-myönteinen esiintyminen olisi näin ollen vaarallista Suomen kansalliselle turvallisuudelle.

On hätkähdyttävää havaita keitä istuu Ulkopoliittista instituuttia valvovissa elimissä joko asiantuntijoina tai poliittisina päättäjinä. Ulkopoliittisen instituutin tieteellinen neuvosto koostuu kaikki NATO-maiden tutkijoista. Yksi venäläinen nimi luettelossa esiintyy, mutta hän edustaa yhdysvaltalaisen Carnegie- instituutin yksikköä, joka sijaitsee kyllä Moskovassa. 

Saksalaisia tutkijoita edustaa Stiftung Wissenschaft und Politik –tutkimuslaitoksen johtaja Volker Perthes. Hänet olen maininnut useissa Syyria koskevissa blogeissani. Perthes on nimittäin johdonmukaisesti vuodesta 2001 lähtien pyrkinyt edistämään Syyrian pilkkomista yhdessä yhdysvaltalaisen entisenLibanonin suurlähettilään Jeffrey Feldmanin kanssa Yhdysvaltojen ulkoministeriön ja puolustusvoimien tavoitteiden mukaisesti.

Perthes esitti Bilderberg ryhmässä kuinka hajotus tapahtuisi. Sen hän teki jo kauan ennen kuin USA:n ja muiden entisten siirtomaaisäntien edustajat ryhtyivät tukemaan Syyrian vallankaappausta ja sotaa. Sekulaarinen kansalaisten tasaveroisia oikeuksia (ilmainen koulutus, terveydenhuolto 1,5 miljoonan Irakin  ja Palestiinan pakolaisen turvan tarjonta) kunnioittava Syyria olisi otettava muslimiveljeskunnan avulla "lännen" oligarkkien haltuun.

Sanomalehtien, Yle:n ja MTV:n muodostaman Mediapoolin hallituksen puheenjohtaja oli vuoteen 2019 saakka kokoomuslainen Yle:n toimitusjohtaja Kivinen. Nyt puheenjohtajana on Kustannusyhtiö Otava-median toimitusjohtaja.

Tulevia eduskuntavaaleja ajatellen mieleen nousee monia epäilyksiä. Yle:n sitoutuminen NATO-myönteisyyteen vaikuttaa NATO:on kielteisesti suhtautuvien oikeuksiin. Tämä koskee myös kansanedustajaehdokkaita.

Yle:n hallintoneuvoston tehtävänä on 6§:n 4 momentin mukaan "laatia 6 a§:ssä tarkoitettu palveluiden ja toimintojen ennakkoarviointi suhteessa julkiseen palveluun ja viestintämarkkinoiden kokonaisuuteen sekä suhteessa siihen, vastaavatko ne yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, sekä arvioinnin perusteella päättää palvelun tai toiminnan aloittamisesta tai aloittamatta jättämisestä ja julkaista päätös perusteluineen.

Yleisradiolaki toteaa yhtiön tehtävistä seuraavaa: "7§ 1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia.

7a§. Yhtiön on toiminnallaan edistettävä sananvapautta, korkeatasoista journalismia ja median monimuotoisuutta."

Kansalainen havaitsi ennen presidentinvaaleja, kuinka Yle:n toimittajat eivät puuttuneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan epäkohtiin. NATO:n isäntämaasopimus ei saanut sen tärkeyteen kuuluvaa käsittelyä.

Yle:n poliitikoista koostuvan hallintoneuvoston tulisi arvioida uudelleen, sitooko Mediapooliin kuuluminen verovaroin kustannetun tiedotusvälineen kansan tahdon vastaiseen NATO-myönteisyyteen.

 Yle käytti ennen presidentinvaaleja valtaosassa ajankohtaisohjelmiaan asiantuntijoina Ulkopoliittisen instituutin virkamiehiä. Käytännössä kaikki suhtautuivat NATO:on myönteisesti ja siten kriittisesti NATO:n viholliseksi kokemaan Venäjään. 

Ulkopoliittisen instituutin ja valtioneuvoston keskeisten virkamiesten urapolku osoittaa ideologista sitoutumista enemmän kuin demokratiassa olisi suotavaa. Ulkopoliittisen instituutin virkamies siirtyi muitta mutkitta Helsinkiin perustetun USA/NATO- hybridikeskuksen johtoon. Hybridikeskus ei ole Suomen lainsäädännön alainen laitos. Suomen valtioneuvoston tiedottaja, joka organisoi Venäjä-vastaista hybridisota – informaatiota muun muassa kansanedustajille, siirtyi suoraan NATO:n palvelukseen Latviaan.

Suomen perustuslain mukaan presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Siten ei ole yhdentekevää ketkä muodostavat ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan. Kysymys kuuluukin. Mennäänkö vaaleihin kokoomuspuolueen johtamalla Yle:n ja Alexander Stubbin viittoittamalla NATO- polulla vai heijastelevatko vaalit kansan edustaman rauhantahdon ja rauhaa haluavien puolueiden voittoa?

Suomi käy vaaleihin rikotuin lyhdyin

Tiistai 1.1.2019 klo 12.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lentokoneen saadessa moottorivaurion keskellä valtamerta sen selviämiselle on oleellista onko kone ohittanut "point of no returnin". Eli onko kone jo niin kaukana turvallisesta lähtökentästä, että se ei ehdi palata ehjänä takaisin.

Suomen ulkopolitiikan lyhtyä, turvallisuutta, ei ole vain sammutettu vaan se on tahallaan rikottu. Tulevaisuuden näköalaksi tarjotaan sotaa ja siihen valmistautumista.

Suomen poliittinen eliitti ja valtamedia arvostelevat mielellään joitakin EU-maita totalitarismista, mutta eivät huomaa sitä, kuinka ovat itse tehneet Suomesta totalitaristisesti hallitun maan.

Suomen kuuden puolueen porvarienemmistöinen Alexander Stubbin johtama hallitus, jossa molemmat vasemmistopuolueet olivat mukana, sosialidemokraatti ulkoministerinä, lähti varustamaan Suomea Venäjän vastaiseen taisteluun.

Ensin valmistauduttiin hybridisotaan lähettämällä 100 virkamiestä ja toimittajaa Harvardiin opiskelemaan hybridisotaa.

Alexander Stubb ja valtamedia olivat ilmoittautuneet jo vuosikymmen sitten Suomen NATO:on liittämisen kannattajiksi. Vuoden 2014 syyskuussa Suomen armeijan komentaja, presidenti Niinistön läsnäollessa, allekirjoitti NATO:n isäntämaasopimuksen. Sopimuksen perusteella USA ja muut NATO-maat voivat tuoda joukkojaan maaperällemme, ilmatilaamme ja satamiimme. He voivat tuoda ydinaseita mukanaan. 

Nykyisen porvarihallituksen aikana massiiviset NATO:n sotaharjoitukset maassame ovat arkipäivää.

Suomen kansa on sotaa vastaan. Se ei halua Suomen liittyvän NATO:n jäseneksi. Siksi kansan taivuttelemiseksi Suomen johtoa korruptoineen Yhdysvaltojen ja NATO:n on ollut rakennettava massiivinen propagandakoneisto. 

Suomen tasavallan presidentti ja hallitus ovat kutsuneet Suomeen Yhdysvaltojen ja eurooppalaisten NATO-maiden hybridikeskuksen, käymään hybridisotaa Venäjää vastaan kuten Yhdysvalloissa ja keskeisissä NATO-maissa on markkinointitoimistojen avulla käyty jo vuosikausia.

Maamme porvarihallituksen aikana on perustettu Mediapooli, koordinoimaan NATO:n ja CIA:n haluamaa Venäjä-vastaista tiedottamista. Mediapooliin kuuluvat kaikki keskeiset päivälehdet, Yle, MTV ja keskeiset kirjankustantamot. Valtioneuvoston osuus tässä totalitaristisessa mielipidevaikuttamisessa tulee Huoltovarmuuskeskuksen kautta, joka tekee yhteistyötä Mediapoolin ja NATO:n hybridikeskuksen kanssa. Annetaan ymmärtää, että NATO:n hybridikeskuksen ja Mediapoolin tiedottaminen takaa Suomen valtion turvallisuuden. 

Kaikki Mediapoolin ja hybridikeskuksen ulkopuolinen tiedottaminen on siten kansallisen turvallisuuden nimessä julistettava ei toivottavaksi, muodikkaasti, valeuutisiksi.

Ennen toista maailmansotaa Suomi oli äärioikeistolaisen valkoisen Suomen, suojeluskuntien ja Saksa-myönteisyyden valtakunta. Mediapoolin korvikkeena oli VIA/SAT vakoilu ja mielipiteenmuokkausjärjestelmä, mikä muodosti joka kylään ja mökkiin saakka ulottuvan propaganda- ja vakoiluorganisaation.

Sosialidemokraatti Tanner kehoitti työläisiä liittymään suojeluskuntiin.

Suomessa pääministerille on keskitetty valta johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Pääministeri Sipilä ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta historiaan, sen opetuksiin eikä suurvaltasuhteiden vaikutukseen maahamme.

Myös presidentti Niinistön käsitykset Suomesta osana globaaleja suhteita on jäänyt hämäräksi.

Gallupit osoittavat sosialidemokraattien ja kokoomuksen kilpailevan melko tasaväkisesti pääministerin paikasta. Kokoomus ja sen kannattajat ovat selkeästi ilmaisseet kannattavansa Suomen liittymistä NATO:on. Presidentti Niinistön jäljet peloittavat. Kestämmekö vielä nykyisen presidentin aikana porvarienemmistöisen hallituksen.

Antti Rinne on ratkaisijan paikalla. Onko hän tannerilainen kokoomuksen ja USA/NATO:n tavoitteita myötäilevä vai vangittuja kuutosia muistuttava rauhan poliitikko?

Äänestäjät edellyttävät Antti Rinteen ulko-ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja. Tulevat vaalit ovat NATO-vaalit.

Osa Euroopan sosialidemokraateista ja sosialidemokraattisista puolueista on ollut Blairiläisen sotapolitiikan kannattajia.

Äänestäjien on saatava tietää onko mahdollinen tuleva pääministeri Mediapoolin, NATO:n hybridikeskuksen ja Huoltovarmuuskeskuksen viitoittamalla tiellä, vai edustaako hän rauhaa rakastavan Suomen kansan demokraattista vaihtoehtoa.

Suomi sallii USA:n ja NATO-EU:n sekaantumisen Suomen vaaleihin

Sunnuntai 25.11.2018 klo 15.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on seurannut tarkalla silmällä väitettyä Venäjän vaikuttamista USA:n ja eräiden Euroopan maiden vaaleihin. Rasismia lähentelevä kritiikki Venäjää vastaan yltyi USA:n ja NATO-EU:n väkivaltaan päätyneen Ukrainan vallankaappauksen jälkeen vuonna 2014.

USA:n presidentit, CIA, eri CIA:ta pehmeämmät niin kutsutut USA:n "demokratiaa" edistävät järjestöt rahoittivat ja toteuttivat Neuvostoliiton, Puolan, Jugoslavian ja Ukrainan vallankaappaukset.Niihin liittyi kohdemaiden poliitikkojen korruptointi ja propaganda yhteiskuntajärjestelmien muuttamiseksi ja infrastruktuurin ottamiseksi ylikansallisten pääomapiirien haltuun.

USA:n ja NATO-EU:n toimien seurauksena kohdemaat taantuivat kehitysmaiden luokkaan oltuaan siihen saakka sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavia itsenäisiä valtioita. Orjuutta harjoittaneessa ja rasismia ylläpitäneessä Yhdysvaltojen johtoeliitissä, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sosialismista puhumattakaan on ollut kirosana - este ylikansalliselle kyseisten maiden kansallisvarallisuuden haltuunotolle. Yhdysvallat edesauttoi Mandelan vangitsemista ja yritti viimeiseen saakka estää rotuerottelun lopettamista myös Etelä-Afrikassa.

Ukrainan kohdalla USA:n ja NATO-EU:n propaganda ja Venäjän, erityisesti presidentti Putinin demonisointi annettiin Hill&Knowlton markkinointiyhtiön tehtäväksi.

USA:n entisen presidentin Bill Clintonin, presidentti Obaman varapresidentin Bidenin, ulkoministeri Hillary Clintonin, apulaisulkoministeri Victoria Nulandin ja koko Jaltalle syyskuussa 2013 kokoontuneen eurooppalaisen eliitin eufoorisen Ukrainan haltunottokokouksen tunnelma lässähti puoli vuotta myöhemmin, kun vallankaappaus ei onnistunutkaan täydellisesti. 

Neuvostoliiton hajottamisprosessista ja Jugoslavian hajotuksen strategian ja taktiikan nähtyään Venäjä ei alistunutkaan omien turvallisuusetujensa tuhoamiseen. Se ei myöskään katsonut mahdolliseksi jättää Krimin väestöä neo-natsistisen väkivallan alaiseksi. Krimillä oli/on luonnostaan Sevastopolin tukikohdassa 20 000 venäläistä sotilasta. Siten autonomisella Krimillä sotilaiden läsnäolo oli arkea eikä kyseessä ollut "miehitys".

Vallankaappauksen jälkeen Ukrainan hallitus oli täysin Yhdysvaltojen hallussa Varapresidentti Biden antoi suoraan ohjeita Ukrainan parlamentissa, Radassa ja puhui pääministeri Jatsenjukin kanssa enemmän kuin oman vaimonsa kanssa. Suuri osa ministereistä oli perustuslain vastaisesti ulkomaalaisia, valtiovarainministeri yhdysvaltalainen. Venäjän kieli, jota käytännössä kaikki ukrainalaiset osaavat, haluttiin kieltää ja vallankaappaushallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" itä-ukrainalaisille, jotka pitivät vallankaappauksella synnytettyä hallitusta laittomana.

Kiovan hallitus jatkaa tätä "terrorismin vastaista sotaa" omia kansalaisiaan vastaan, kykenemättä neuvottelemaan ja lopettamaan sodan

Suomen Sipilän johtama valtioneuvosto on syyttänyt Ukrainan kriisistä Venäjää. Se ei ole suostunut tuomaan Suomen kansalle esiin tapahtumiin liittyviä tosiasioita vaikka suomalainen, Sipilän puoluetoveri Olli Rehn, oli kriisiä edeltävänä aikana EU:n laajentumiskomissaarina ja talouskomissaarina. Olli Rehn oli komissiossa vastuussa siitä, että valmistelu oli huonosti tehty, Ukrainan talouden syvää riippuvuutta Venäjästä ei ollut otettu huomioon, eikä sitä, että Ukrainan kansa ei halunnut liittyä NATO:oon. Siitä huolimatta EU:n lähentymissopimuksessa sotilaalliset artiklat ovat ensimmäisinä ja niihin ukrainalaisten olisi tullut sitoutua.

Venäjän kyky suojata krimiläisiä ja pitää hallussaan Venäjälle ikiaikaisesti kuulunut Sevastopolin sotilastukikohta sai väkivallalla asioitaan ajamaan tottuneen USA:n ja NATO-EU:n raivon valtaan. Tilanteesta alettiin syyttää Venäjää. Peili olisi kertonut, kuka kriisin oli synnyttänyt.

Sotilaallisella väkivallalla ja talouspakotteilla valtioita alistamaan tottuneet USA ja NATO-EU ovat määränneet talouspakotteita Venäjälle, joka vuorostaan on määrännyt vastapakotteita. Venäjä-vastaista propagandaa on taitavasti voimistettu kaikkien entisten eurooppalaisten siirtomaavaltojen tiedustelupalveluiden toimesta.

Suomen edellinen valtioneuvosto alkoi toimia Venäjän väitettyä hybridivaikuttamista vastaan. Valtioneuvosto ei sanallakaan maininnut vallankaappausta ja muun muassa EU:n vastuuta ,vaan keskittyi sen seurauksena syntyneisiin Venäjän toimiin. Irrottamalla syyn ja seuraukset, Suomen valtioneuvosto osallistui USA:n ja NATO-EU:n propagandaan täysin rinnoin.

Valtioneuvosto päätti lähettää 100 suomalaista toimittajaa ja avainhenkilöä Harvardin yliopistoon, joka on tunnettu opinahjona, josta " Harvardin pojat", sosialististen maiden vallankaappauksia johtaneet talousasiantuntijat ovat lähtöisin. Harvardissa suomalaisille on opetettu toimimista "Venäjän hybridivaikuttamista vastaan". Käytännössä tämä on merkinnyt kattavaa neo-natsistista rasismia lähentelevää Venäjä-vastaista päivittäistä propagandaa. Tältä propagandalta kukaan ei pääse pakoon.

Suomeen on perustettu "mediapooli", joka kokoaa kaikki merkittävät sanomalehdet, Yle:n ja MTV:n kollektiiviksi, joka on liitossa huoltovarmuuskeskuksen ja Helsingissä sijaitsevan USA/NATO- hybridikeskuksen kanssa. Yhdessä Harvardin koulutuksen kanssa tämä joukko muodostaa raudanlujan propagandayhteenliittymän. Yhteenliittymä on vaarallinen.  Kun se yhdistyy kansalliseen turvallisuusdoktriiniin, joudutaan päättelemään, että jokainen, joka ei ilmaise ajatuksiaan mediapoolin ideologian mukaisesti, on Suomelle turvallisuusuhka.

Tästä "rautapanssari-ideologiasta" johtuu muun muassa se, että suomalaiset eivät saa totuuteen pohjautuvaa tietoa Neuvostoliiton hajottamisesta ja länteen siirrettyn kansallisvarallisuuden kohtalosta, Puolan Solidaarisuuden korruptiosta, Jugoslavian sotien al Qaida-kytköksistä, Ukrainan kriisin syistä, USA:n ja NATO-EU:n tuesta jihadisteille Syyriassa.

Eduskuntavaalien ja EU-vaalien lähestyessä medipooli tulee huolehtimaan, että Yle:n, MTV:n ja sanomalehtien vaalipropaganda on yhteneväinen USA/NATO-hybridikeskuksen tavoitteiden kanssa, mistä tavoitteista ei voine erehtyä. Valtioneuvosto on osoittanut katsovansa, että hybridikeskuksen tavoitteet ovat myöskin tämän hallituksen turvallisuuspoliittiset tavoitteet.

Jos olen oikein ymmärtänyt IKL:ään ja Mäntsälän kapinaan myönteisesti suhtautuva puolustusministeri yhdessä tasavallan presidentin kanssa on sitonut armeijaa koskevissa päätöksissä Suomen syvään integraatioon USA/NATO:n kanssa. Suomen eduskunta on vastuussa kansalaisille siitä, että se ei ole käyttänyt hallussaan olevia menettelytapoja kyseenalaistaakseen isäntämaasopimuksen, lukuisat NATO-sotaharjoitukset ja kahdenväliset yhteistyösopimukset monien NATO-maiden kanssa.

Tulossa olevan vaalikampailun aikana kansalaiset joutuvat kysymään ehdokkailta, ovatko nämä halukkaita alistumaan USA/NATO-hybridikeskuksen tulkintaan maailman valtasuhteista ja erityisesti Venäjän toimista. Vai onko tavoitteena edelleen itsenäinen, itsenäiseen puolustukseen ja liittoutumattomuuteen nojaava Suomi, jolle lähin naapuri Venäjä on ystävä eikä vihollinen?

Venäjävastaisen hybridivaikuttamisen rautakehikko on jo rakennettu. Valtioneuvosto ja hybridikeskus valmistautuvat vaaleihin. Sallimmeko suomalaisina alistumisen verovaroilla maksamamme YLE:n Venäjä- vastaisiin puolitotuuksiin ja vihjailuihin vai vaadimmeko edelleen oikeusvaltio-periaatteen noudattamista, jossa tosiasiat on nostettava esiin ensin ja johtopäätökset tehdään vasta sen jälkeen?

Ensimmäiseksi on avattava Ukrainaan liittyvät tosiasiat. Yle voisi aloittaa esittämällä Oliver Stonen erinomaisen Ukraina-dokumentin.

Valehteleeko presidentti Niinistö Suomen kansalle median suojellessa

Lauantai 27.1.2018 klo 10.56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle otti viimeisessä vaalitentissään, Suomen solmiman NATO: n isäntämaasopimuksen käsittelyyn.Lähes puolet äänestäjistä oli jo äänestänyt. Käsille ottaminen oli nihkeää asian koskiessa lähinnä presidentti Niinistöä.

Presidentti Niinistö näytti kiemurtelevan ja kiertävän asiaa ottaen muita puheenaiheita esille ensin. Toimittajien tivatessa, yllättävää kyllä, vastausta siihen miksi isäntämaasopimus on solmittu, Niinistö aloitti paljon puhuvan kiertelyn.

Hän väitti ympäripyöreästi isäntämaasopimusta käsitellyn eduskunnan valiokunnissa. Niinistö vetosi ulkoministeri Erkki Tuomiojaan väittäen tämän kertoneen valiokuntakäsittelystä. Hän loi myös mielikuvaa kuinka NATO:n toiminta olisi lähinnä harjoituksia ja että sopimus koskisi materiaalisia asioita ja niiden hankkimiseen liityviä taloudellisia vastuusopimksia.

Lopuksi hän ikäänkuin puolustuksekseen asian käsittelemättömyyden puolesta totesi syyksi sen, että puolueetkaan eivät vaatineet eduskuntakäsittelyä.

Tosiasiassa puolustusvoimien komentaja Jorma Lindberg allekirjoitti 4.9.2014 pääministeri Stubbin hallituksen ja presidentin valtuuttamana Walesin NATO-kokouksessa Suomen hallituksen puolesta ja presidentti Sauli Niinistön läsnäollessa USA-johtoisen NATO:n isäntämaasopimuksen.

Sopimus antaa NATO-joukoille mahdollisuuden käyttää Suomen maaperää, lentokenttiä, satamia ja ilmatilaa NATO:n harjoitus ja hyökkäystoimintaan Venäjää vastaan. Venäjä-sanaa ei sopimuksessa mainita, mutta tietäen Yhdysvaltojen kongressin sodanjulistuksen Venäjälle, Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon 172 maassa ja NATO:n vaikutuspiirissä olevien maiden suorittaman Venäjän piirityksen, ei asiasta ole epäselvyyttä. Suomi tuli osaksi USA/NATO-EU:n hyökkäysoperaatiota Venäjälle, mitä täydellä voimalla on harjoiteltu jo vuosia.

Presidentti Niinistön ei tarvitse mennä ulkoministeri Tuomiojan selän taakse koskien allekirjoitukseen päätynyttä prosessia. Vuoden 2014 kansanedustajat tietävät yhtä hyvin kuin presidenttikin, että NATO:n isäntämaasopimusta ei käsitelty eduskunnassa. Eduskunnan jotkin valiokunnat saivat muistion aikeesta, mutta yhdelläkään valiokunnalla ei ollut mitään tietoa sopimuksen sisällöstä. Nimenomaan siitä, että sopimuksessa käsitellään myös maamme alistamista Venäjälle suoritettavan sotilaallisen hyökkäystoiminnan alustaksi.

Eduskunta oli niin asian valmistelun kuin allekirjoituksen aikaan kesälomalla.

Paljon allekirjoituksen jälkeen jotkut suomalaiset poliittiset toimijat hankkivat englanninkielisen sopimuksen käsiinsä. Yksityisin varoin ja voimin teksti käännettiin suomeksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisella ministerivaliokunnalla eikä presidentillä ollut mitään aikomusta kertoa kansalle tai eduskunnalle mitä sopimus sisälsi. Ulko-ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan, NATO:on innokkaasti halunneen kokoomuksen Alexander Stubbin pääministerikaudella, kuuluivat Erkki Tuomioja ja Carl Haglund (RKP), joista Tuomioja on ilmoittautunut Niinistön uudelleen valinnan kannattajaksi, samoin NATO:a kannattava RKP.

Presidentti Niinistön väite, että eduskuntaryhmät eivät olisi halunneet/vaatineet sopimuksen käsittelyä eduskunnassa, ei Vasemmistoliiton silloisen puheenjohtaja Arhinmäen mukaan pidä paikkaansa.

TV:n vaalitentin toimittajat pelastivat jälleen Niinistön, kuten koko 6 vuoden ajan. Muiden osallistujien yrittäessä kommentoida Niinistön väitteitä siitä, että eduskunnassa asiaa olisi käsitelty, toimittajat nopeasti lopettivat keskustelun tästä aiheesta ja siirtyivät toiseen aiheeseen.

Paavo Väyrynen on ainoa presidenttiehdokas, joka on pysyvän liittoutumattomuuden kannalla. Hän on jopa ehdottanut allekirjoitukseen päätyneen prosessin selvittämistä eduskunnassa. USA-johtoisen NATO:n isäntämaasopimuksen allekirjoittaminen on poliittinen viesti Suomelta. Vaikka sopimus voidaan 6 kuukauden varoitusajan jälkeen purkaa, jokainen voi kuvitella mitä siitä seuraisi! Se olisi isku NATO:n kasvoille, enkä usko, että kukaan sitäkään haluaisi tehdä. Suomi on siis presidentti Niinistön johdolla ajettu umpikujaan.

Pahinta tässä on se, kuten muutamaa blogia aikaisemmin totesin, että tämä umpikuja on presidentti Niinistön ja NATO:on kallellaan olevan median pitkäaikaisen yhteistyön tulos, jolla on vahvistettu militaristista äärioikeistoa. Meillä on tällä hetkellä leppoisaksi maanisäksi naamioitu presidentti ja populistista äärioikeistoa edustavat ulkoministeri ja puolustusministeri. Tilanne on pahempi kuin toisen maailmansodan alla.

Ylipäällikkö Mannerheim kutsui elokuussa 1940 presidentin selän takana 200.000 saksalaista sotilasta Suomeen. Tämän teon hyväksyttäminen kansalla edellytti Mannerheimin sankarikuvaa,vahvaa sensuuria ja sotapropagandaa sekä median tukemaa Saksan ihannointia. Eduskunta kuuli asiasta kuukautta myöhemmin, kun saksalaiset jo olivat Suomessa.

Presidentti Niinistön teot ovat edellyttäneet median kehittämää russofobiaa, jota vaalien alla on Yle:ssä tuettu yhdysvaltalaisella propagandaelokuvalla "Putinin kosto". Yle:n vaalitentit ovat olleet puuduttavaa viihdettä koska oleelliset ulko- ja turvallisuuspoliittiset aiheet ovat olleet median itselleen hyväksymiä tabuja.

Yle:n toimitusjohtaja Lauri Kivinen siirtyy pois Yle:stä. Hän on tehtävänsä suorittanut. Valtioneuvoston hankkimalla Harvardin propagandakoulutuksella militaristista uusliberalismia aidosti edustava presidentti on hoidettu Yle:n toimesta niin hyvin jatkokaudelle kuin mahdollista. Kansan itsensä verorahoilla maksama tiedotusväline on keskittynyt hula-hula-viihteeseen ja Lennu-koiran hyvinvointiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan asemasta.

Unto Hämäläinen, missä on pihvi?

Sunnuntai 7.1.2018 klo 11.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Unto Hämäläinen jatkaa viimeisessä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä tutuksi tullutta historian popularisointiaan. Hän kuvaa talvisodan jälkeistä aikaa ja sitä kuinka Neuvostoliitto vaikutti vahvasti siihen, kenet se halusi valittavan Suomen presidentiksi.

Unto Hämäläinen ei sanallakaan mainitse miksi tätä vaikuttamista harjoitettiin. Hämäläisen kuvauksessa Neuvostoliitolla oli vain musta lista, jolle osa suomalaisia poliitikkoja päätyi.

Hämäläinen aloittaa tarinansa 5.12.1940. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs herätettiin ennen keskiyötä, koska ulkoministeri Molotovilla oli asiaa. Molotov kertoi Paasikivelle kuulleensa, että presidentti Kallio on pyytänyt eroa sairauden vuoksi ja 300 valitsijamiestä kokoontuisi piakkoin Helsinkiin valitsemaan uuden presidentin. "Haluaako Suomi rauhaa Neuvostoliiton kanssa – sen tulemme päättelemään siitä, kuka valitaan presidentiksi", luetellen neljä sopimatonta nimeä, jotka olivat Tanner, Mannerheim, Svinhufvud ja Kivimäki.

" Elettiin välirauhan aikaa, ja Euroopassa riehui toinen maailmansota. Suomi oli maaliskuussa 1940 joutunut solmimaan ankarin ehdoin talvisodan rauhan. Stalin ja Hitler olivat liitossa keskenään. Kahden diktaattorin sopimuksella Suomi kuului Stalinille,"kirjoittaa Hämäläinen.

"Hitler tosin suunnitteli salassa hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja hänen lähipiirissään kaavailtiin Suomen vetämistä Saksan puolelle."

Molotov antoi suosikkiensa nimilistan Paasikivelle, joka on "arvokas historiallinen dokumentti, sillä Paasikiven ja Molotovin tapaamisesta alkoi itsenäisen Suomen historiassa surullinen aika, jota me suomalaiset emme mielellämme muistele".

"Neljänkymmenen vuoden aikana Suomi ei saanut valita presidenttiä yhtä ainutta kertaa ilman Neuvostoliiton painostusta", jatkaa Hämäläinen.

Hämäläinen unohtaa ilmeisen tarkoituksellisesti miksi eroava presidentti Kallio oli sairastunut. Mannerheim oli nimittäin kutsunut natsi-Saksan armeijan Suomeen yli 3 kuukautta ennen Paasikiven saamaa yöllistä herätystä. Kutsuminen oli tapahtunut presidentin, ylipäällikön selän takana. Myöskään hallitusta, puhumattakaan eduskunnasta ei oltu informoitu. Presidentin kuullessa asiasta, hän järkyttyi ja sai halvauskohtauksen, josta ei koskaan enää toipunut terveeksi.

Tilanne muistuttaa presidentti Niinistön suorittamaa USA/NATO:n isäntämaasopimuksen allekirjoittamista hallituksen ja eduskunnan selän takana syyskuussa 2014. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomeksi, puhumattakaan, että sitä olisi käsitelty peustuslain mukaisesti eduskunnassa.

Hämäläinen unohtaa siis mainita, että Suomi oli kutsunut elokuussa 1940 Saksan armeijan Lappiin ja valmisteli tiestöä siellä saksankielisin tienviitoin, järjesti olosuhteet parhain päin. Suomen Lapin armeija oli Saksan armeijan alaisuudessa.Jopa tulevat Itä-Karjalan keskitysleiritkin suunniteltiin saksalaisten innoittamina hyvissä ajoi ennen yhteishyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Demokratiaa ja rauhaa kannattavat toisinajattelijat olivat vankiloissa, myöhemmin jopa Koverin keskitysleirillä. Vaalikelpoisuus oli estetty suurelta määrältä suomalaisia.

Arveleeko Hämäläinen, että Neuvostoliitto ei olisi tiennyt Saksan armeijan ja Suomen armeijan suhteista. Suomen henkinen ilmapiiri oli natsimyönteinen ja saksalaisia ihailtiin. Kyse oli tietenkin suomalaisten luotettavuudesta. Voiko presidentin sanaan luottaa, vai onko konekivääri selän takana piilossa.

Sodan jälkeen liittoutuneet edellyttivät rauhansopimuksessa fasistisiksi luonnehdittujen järjestöjen kieltämistä.Näiden kannattajat eivät hävinneet mihinkään – ei myöskään poliitikkojen piiristä.

Käsittääkseni Neuvostoliitolla oli perusteltu syy suhtautua torjuvasti militaristisiin ja nyrkki taskussa toimiviin henkilöihin. Nämä joukot tuottivat myös presidentti Kekkoselle eniten huolta hänen pyrkiessään rakentamaan aitoa luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Hämäläinen kuvaa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen toiminnan pelinä, ilman sisältöä. Siitä päästäänkin jutun huipennukseen. " Yrittääkö Venäjä jälleen vaikuttaa Suomen presidentin valintaan – mutta nyt uusin keinoin?"

Hämäläisen julkaisualusta HelsinginSanomat on tunnettu Erkon lehtenä - amerikkalaisvaikutteisena julkaisuna. Talvisotaa kutsuttiin puolustus/ulkoministeri Erkon sodaksi. Talvisodan alla Erkko kutsui Suomeen niin Ison-Britannian kuin Saksan armeijoiden komentajat kesällä 1939. Suursotaharjoituksia seurasivat myös kaikki muut Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet paitsi Neuostoliiton edustaja. Sodan alla Hitler lupasi, että Saksa ei estä Ruotsia auttamasta Suomea tulevassa sodassa. Pohjoismaiden päämiehet kokouksessaan juuri talvisodan alla ilmottivat uskovansa Suomen pärjäävän tulevassa sodassa. Jo syyskuussa Akateeminen Karjalaseura uhosi – nyt on aika iskeä! Erkko kielsi Neuvostoliittoon sodan alla matkanneita neuvottelijoita suostumasta Neuvostoliiton sovitteluehdotuksiin, todistaa Tanner.

Kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat jo yli vuosikymmen ilmoitaneet tukevansa Suomen liittymistä NATOon. Ne luonnolisesti ovat tehneet väliajan intensiivistä työtä liittymisen eteen. Markkinoinnin tuotoksena on sopivasti odotetun roolinsa näyttelevä presidentti Niinistö. Emme ole kuulleet häneltä ainoatakaan analyyttistä esitystä globaalista maailmantilasta. Sen sijaan hän piiloutuu NATO/EUn kannanottojen taakse korvaten totuuden tarkoituksenmukaisuudella.

Hän on vaiennut NATO/EU:n toimista globaalien pääomapiirien vallan laajentumisen mahdollistajana. Kuinka mielivalta ja laittomuus ovat korvanneet valtioiden suvereniteetin ja kansainväliset lait. NATO/EU on liittoutunut jihadistien ja natsien kanssa (Kroatia, Bosnia, Kosovo, Syyria, Ukraina,Tsetsenia) polkien alleen omat ja muiden perustuslait silloin kun mielivalta on palvellut heidän tarkoitusperiään.

Eräät kustantajat ovat kertoneet totuutta arvostavien toimittajien siirtyneen järjestöjen pääsihteereiksi tai yritysten palvelukseen koska nykyisessä valheellisessa ilmapiirissä ei voi kirjoittaa, mikä on totta.

Nyt toimittajan, myös Hämäläisen, jopa eläkkeellä, julkaisualustastaan riippuen on julistettava Venäjän vaikutamisyritysten vaaraa, koska se on muotia Yhdysvaltojen äärimmäisen aggressiivisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Mitään vaikuttamista ei ole todistettu olleen, mutta Hämäläinen suhtautuu siihen tosiasiana. Yhdysvaltojen ja NATOn hybridikeskus Suomessa vaikuttaa ilmeisesti niin, että paitsi toimittajat myös tasavallan nykyinen presidentti haluavat mukautua sen toiveisiin. Suomen sisäministeriössä ei vielä ole kokonaista kerrosta varattu CIA:n virkailijoille kuten Ukrainassa Maidanin aikaan, mutta vaikutus on sama.

Myös suomalaiset rakastavat sitä kun USA:ta palvelleet virkamiehet saavat Nobelin palkintoja osallistuttuaan tuon globaalin vallankäyttäjän sotien ja vallan laajentamisen mahdollistamiseen. Sotaleikit ja sotaan valmistautuminen aiheuttavat monissa sellaista värinää, että tuntuu kuin olisi elossa. Neuvostoliitto halusi tylsää rauhaa ja hyvinvointia niin itselleen kuin meille suomalaisille. Se yritti suorastaan "pakottaa" meidät rauhanomaisiksi. Neuvostoliiton kadottua olemme päässeet taas tuttuun militaristiseen pöhinään Niinistön, kokoomuksen ja lopunkin aseveliakselin myötä.

Tähänkö Unto Hämäläinen haluat meitä jälleen totuttaa?

Kultaranta-keskustelut, presidentti Niinistön ja Yle:n vaalikampanjan avaus

Tiistai 21.6.2016 klo 3.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen juuri sulkenut TV:n karamellinkorean kuvan Kultarannan puutarhasta. Presidentti Niinistö on pannut pisteen säröttömälle maailman turvallisuuspolitiikan kuvaukselle, jossa Venäjä on vihollinen, jota vastaan Eurooppa suojautuu USA:n turvaan luottaen. Presidentti Niinistön ei tarvitse sanoa pahinta sanaa Venäjästä, Ruotsi sanoo sen. Presidentin kasvoille nousee tyytyväinen hymy Ruotsin pääministerin mainitessa äskeisen Pohjoismaiden johtajien vierailun presidentti Obaman luona. 

Suomalaisten odotetaan, hartaana kuin 1900-luvun alun kirkon penkissä istuvan lukutaidottoman maanmiehemme, uskovan tätä näin vakuuttavaa arvovaltaista sanomaa. Venäjä uhkaa, mutta Saksan/USA:n armeija pelastaa. Yle takaa sen, että suomalaisten mieleen ei nouse muita ajatuksia.

Avaan TV:n suljettuani juuri postista hakemani Noam Chomskyn kirjan "Who Rules the World". Sen takakannessa New York Times Book Review toteaa Chomskyn olevan "maailmankuulu ilmiö... Hän on luultavasti planeetan luetuin amerikkalainen ulkopolitiikan ääni", New Statesman toteaa vuorostaan: "Jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän maailmasta, jossa elämme... on vain yksi vastaus: lukea Noam Chomskya."

Luvun 17 otsikko on: Yhdysvallat on johtava terroristivaltio. Chomsky kuvaa kuinka minkään muun valtion kohdalla ei tulisi kuulonkaan, että maan tiedustelupalvelu selostaisi maan presidentille hallituksen suorittamia terrorioperaatioita eri puolilla maapalloa pyrkien arvioimaan niitä tekijöitä, jotka johtivat joko niiden onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Chomsky viittaa New York Times-lehden asiaa koskevaan kirjoitukseen jossa kuvataan presidentti Obaman selostaneen kuinka hän antoi CIA:lle tehtäväksi tutkia asiaa, jotta voitaisiin selvittää"mitkä tavat rahoittaa ja aseistaa kapinallisryhmiä tietyissä maissa toimivat hyvin. Ja eivät löytäneet paljoakaan."

Chomsky toteaa, että tieto asiasta ei hätkähdyttänyt ketään. Hänen mukaansa "Läntisessä poliittisessa kulttuurissa on luonnollista ja hyväksyttävää, että Vapaan maailman johtomaa on terroristinen roistovaltio ja avoimesti julistaa kunnostautuvansa vastaavissa rikoksissa. Ja että on vain luonnollista ja hyväksyttävää, että Nobelin rauhanpalkinnon saaja, koulutukseltaan perustuslakijuristi, joka pitää vallan ohjaksia käsissään on vain huolissaan siitä kuinka näitä rikoksia tehtäisiin entistä tehokkaammin.

Suomi liittoutui Venäjää vastaan taistelevan Saksan keisarin kanssa, jonka tehtäväksi tuli murskata suomalaisten työläisten toive oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Suomi liittoutui myös Hitlerin Saksan kanssa. Hitlerin valtakunta ei ollut yhtä laaja kuin se mitä USA nykyisin hallitsee.

Ruotsi on liittoutunut vallan kanssa pysyen sivussa sodista 200 vuoden ajan, mutta ei ulkopuolella.Ruotsalaiset auttoivat saksalaisten rinnalla murskaamaan suomalaiset työläiset. Hitler pystyi sotimaan Ruotsin malmivarojen avulla.Oikeudenmukaisempaa Ruotsia rakentaneet kommunistit kortistoitiin CIA:n avulla 1960-70 luvuilla.Samaan aikaan Indonesian kommunistit, 1,5 miljoonaa, tapettiin CIA:n luetteloiden avulla mutta omien naapureiden toimesta. Ruotsissa vain kortistoitiin. 1980-luvun Suomen eduskunnassa tiedettiin, että Ruotsin suurlähettilään kanssa puhuminen oli sama kuin olisi puhunut Yhdysvaltojen kanssa.

Muistamme kuinka CIA auttoi Mandelan vangitsemisessa. Kuinka Yhdysvallat tuki Etelä-Afrikan rotusortoa, jonka murtumisessa Kuuban tuki Angolassa oli avainasemassa. Kuuba ja Neuvostoliitto/Venäjä ovat johdonmukaisesti tukeneet kansojen itsemääräysoikeutta ja vapautta. Chomsky käy läpi maailmanpolitiikan vaiheita itsenäisyys, solidaarisuus ja tasa-arvo johtotähtenään.

Kultarantakeskusteluista, niinkuin Yle ne välitti jäi loppupäätelmäksi kammottava näytelmä, jossa Suomen ulkopoliittinen johtoeliitti on muuttunut saumattomaksi osaksi Yhdysvaltojen maailmanvaltaa. Tuon eliitin oikeustaju on peruuttamattomasti vaurioitunut. Lännen, niin USA:n, EU:n kuin NATO:n rikokset eivät ole rikoksia ollenkaan. Chomsky tuo esimerkkinä esiin Belgradin pommituksissa 1999 tahallaan tuhotun TV-aseman. "Kaikki murskautui. Ei päässyt ulos. Savua kaikkialla. Ihmiset huusivat. Oli kuin painajaisessa." New York Timesin Erlanger raportoi. NATO:n ohjus tuhosi Serbian valtiollisen TV-kanavan rakennuksen tappaen 16 toimittajaa. Chomsky ironisoi: ei ollut maailmanlaajuisia surunvalitteluja "olemme Charlie" tapaan, kuten terroristien tapettua ranskalaisen lehden toimittajia. Päinvastoin. Yhdysvaltalainen diplomaatti Richard Holbrooke julisti: onnistunut isku TV-asemaan oli" äärimmäisen tärkeätä ja uskoakseni positiivista kehitystä". Haagin Jugoslavia tribunaali ei pitänyt rikosta rikoksena lainkaan ja vaikka uhreja oli "valitettavan paljon, niiden määrä ei ollut suhteeton".

Tällaiseen "Lännen rikollisjengiin" olemme nyt siis virallisesti ja hymyssä suin uineet sisään kuin kalat veteen. Minusta tuntuu kuitenkin niljakkaalta enkä suostu siihen. Toivon, että moni muukaan ei suostu. Historiamme jäljet peloittavat.

Lasse Lehtisen ja Uutispäivä Demarin kootut selitykset vaalitappiosta

Perjantai 27.1.2012 klo 17.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uuutispäivä Demari antoi jälleen kokonaisen aukeaman Lasse Lehtisen selityksille. Olisi kuitenkin syytä nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua asiaa.

Lasse Lehtisellä, Paavo Lipposella ja Uutispäivä Demarilla näyttäisi olevan yhteinen linja, joka kuitenkaan ei ole kaikkien demareiden linja.

Lasse Lehtinen luopui näyttävästi presidenttiehdokas- ehdokkuudestaan kun Lipponen, kolme päivää ennen kuin Heinäluoma oli luvannut ilmoittaa mahdollisesta suostumuksestaan ehdokkaaksi, piti näyttävän oman tiedotustilaisuuden.

Yllämainitun linjan edustajat eivät olisi missään tapauksessa halunneet Erkki Tuomiojaa puolueen puheenjohtajaksi, silloin kun tuo vaali oli ajankohtainen. Sen ainakin Lipponen muistaakseni ilmoitti julkisesti TV:ssäkin, mikä kummastutti suurta joukkoa SDP:n jäseniä ja äänestäjiä. Jos puheenjohtajasta olisi järjestetty neuvoa antava jäsenäänestys, Tuomioja olisi mitä todennäköisimmin ollut voittaja.

Viimeisen puolen vuoden aikana ennen eduskuntavaaleja SDP löysi kuitenkin, Lehtisen linjasta poikkeavan, aatteellisen pohjansa ja menestyi vaaleissa tästä johtuen. Jutta Urpilaisesta kehittyi puheenjohtaja, jonka toimiin oli ilmestynyt ideologisesti vankka runko. Tämä johti hyviin hallitusneuvotteluihin ja hyvään ministerilistaan.

Lasse Lehtistä tällainen meno ei näytä tyydyttävän. Uskoessaan Lipposen toteuttavan Lehtisen linjaa hän tyytyi antamaan sivustatukea kirjoituksillaan ja kolumneillaan. Niissä hän haukkuu Suomen kansan typeräksi ja pimeyden laaksossa kulkevaksi, kun se ei ymmärrä NATO:on liittymisen ihanuutta. Hän haluaisi Suomeen Blairin keskustaa kosiskelevaa linjaa, joka Britanniassa on jo kuopattu ja siirrytty pelin politiikasta aatteellisemmalle pohjalle.

Lehtinen saatta ihailla Blairin politiikkaa myös siksi, että Blair oli vankkumaton Yhdysvaltojen sotapolitiikan kannattaja.

Suuri osa sosialidemokraatteja ja puolueen kannattajia varmasti tuskastuneena odotti milloin kiusallinen presidentinvaalitaisto loppuisi. Sen jälkeen päästäisiin kylmältä sodalta kalskahtavasta "länteen asemoitumisesta" ja NATO:n kannattamisesta, lähemmäs puolueettomuus- ja liittoutumattomuus- politiikkaa.Euroopan Unionin jäsenenäkin voi olla puolueeton ja liittoutumaton eli itsenäisesti ajatteleva ja rakentavan panoksensa antava valtio.

Lipponen julistautui kaikkien presidenttien, Paasikiven, Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen linjan kannattajaksi. Näen kuitenkin yhtäläisyyttä vain Ahtisaaren kanssa. Kekkosen - Halosen-linja on toisenlainen.

Lisää NATON kannattajia presidentinvaaleihin

Torstai 11.8.2011 klo 18.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä enemmän NATO:on liittymisen kannattajia ilmoittautuu presidentinvaalikilpaan sitä tyytyväisempänä kaupallinen media hykertelee. Suuri osa merkittävien lehtien päätoimittajista on jo aikoja sitten julkisesti ilmoittautunut NATO:n kannattajaksi. Lasse Lehtinen ja Paavo Lipponen ovat olleet Niinistön ohella median lempiehdokkaita. Mikä heitä presidentteinä erottaisikaan toisistaan.

Demarit hylkäsivät (tosin puolueen ulkopuolisten avulla) aikanaan Kalevi Sorsan ja valitsivat NATOa ja Yhdysvaltojen ja NATO:n laittomia sotia kannattavan Ahtisaaren hänen sijaansa. Spekulointi porvarillisilla äänillä ohitti pidempiaikaisen kannatuksen takaavan aatteellisuuden ja työväen moraalin.

Painettaisiinko nyt jarrua - juuri kun demarit ovat pystyneet toimimaan aatteensa pohjalta linjakkaasti niin eduskuntavaaleissa kuin hallitusta muodostettaessa ja ministereitä valittaessa ja sen vuoksi kyenneet palauttamaan uskottavuutensa kansalaisten silmissä?

Heitettäisiinkö puoluekokouspäätökset ja kansan mielipide NATO:n suhteen romukoppaan? Heitettäisiinkö samalla menemään myös Tarja Halosen hienot presidenttikauden saavutukset?

Jos demarit valitsevat presidenttiehdokkaakseen NATO:a ja laittomiin sotiin lähtemistä kannattavan ehdokkaan, minkä valinnan eteen kansalainen joutuu? Tähänastisista mahdollisista ehdokkaista vain Timo Soini on suhtautunut NATO:on kuten suomalaisten enemmistö, kielteisesti. Vihreiden Pekka Haavisto on ilmaissut kielteisen kantansa pehmeämmin, mutta se on kielteinen.

Tarja Halonen uskalsi todeta Irakin sodan laittomaksi YK:n yleiskokouksen puheessaan. Hetken tuntui hyvältä olla suomalainen. 

Kun nyt katsoo asetelmaa, huoli pyrkii puseroon. Eipä ihme, että eräässä lounaskeskustelussa jo ehdotettiin leikkisästi poikkeuslakia Tarja Halosen valitsemiseksi kolmannelle kaudelle.

Obama Tea Partyn panttivankina

Sunnuntai 7.8.2011 klo 12.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen kongressin kyvyttömyys ratkaista taloudellisia ongelmia kärjistyy Tea Party'n toimintaan. Tea Partyn poliitikot edustavat kirkkaimmin piittaamattomuutta ja narsistista kyvyttömyyttä eläytyä kanssaihmisten asemaan. Yhdysvalloissa demokratian alasajo on tapahtumassa oleva tosiasia.

Keskiluokka maksoi pankkikriisin, rikkaiden katsoessa vierestä. Jonkinlainen kohtuus olisi edellyttänyt, kestävän ratkaisun pohjaksi, rikkaiden verorasituksen nostamista lainakaton nostamisen sijaan.Republikaanien joukossa Tea Party pystyi kiristämään paitsi omaa  puoluettaan myös vaaleihin valmistautuvaa Obamaa.Se vaaransi paitsi USA:n luottoluokituksen, myös maailman talouden.Narsistinen piittaamattomuus on huikea.

Rikkaiden vastuun lisäämisen sijaan republikaanit saivat aikaan menoleikkauksia. Jo entuudestaan surkeassa tilassa oleva sosiaalihuolto ja koulujärjestelmä kurjistuvat entisestään.

Presidentti Obaman puheiden ja tekojen välillä oleva ristiriita kasvaa. Myös hän on presidentinvaalien alla riippuvainen rahoituksen saamisesta kampanjalleen.

Kun öljyteollisuus ja aseteollisuus ovat olleet perinteisesti republikaanien tukijoita, Obaman on turvauduttava Wall Streetiin.

Tiheästi toistuvat vaalit ja rahoituksen haaliminen kampanjan toteuttamiseen estävät demokratian ja moraalisesti vastuullisen politiikan toteuttamisen.Obaman kirjoitukset ja kirjat ovat kuin toisesta todellisuudesta verrattuna hänen tekoihinsa presidenttikauden aikana.

Äärioikeiston ideologinen ALEC-järjestö(American Legislative Exchange Council),yksityisyritysten ja oikeistolaisten kongressin jäsenten järjestö, on tehokkaasti ajamassa alas kaikki yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta edustavat rakenteet Yhdysvalloissa, korvaten ne yksityiseen voitontavoitteluun perustuvilla rakenteilla.

ALEC:in tavoitteissa on kylmäävällä tavalla yhtäläisyyksiä Suomen edellisen porvarihallituksen jo toteutuneisiinkin tavoitteisiin.

Suomalainen media vaikenee Yhdysvaltojen äärioikeiston ideologiasta ja sen käytännön "saavutuksista".Miksiköhän?

Ovatko suomalaiset vaalit demokraattisia ja moraali korkealla

Keskiviikko 3.9.2008 klo 12.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Media ja suomalaiset puolueet uskottelevat kansalaisille Suomen vaalien olevan demokraattiset mutta muualla, varsinkin Venäjällä ja ns.uusissa demokratioissa on suuria puutteita. ETYJ:n vaalitarkkailua suorittava ODIHR lähetetään tarkkailemaan vaaleja noihin " ongelmamaihin" mutta Suomessa tarkkailijoita ei ole tarvittu. Päinvastoin, "kehittymättömistä" maista kutsutaan Suomeen vierailulle ja ottamaan oppia rehellisistä vaaleista.

Keskustann puoluekokouksessa puoluesihteeri Jarmo Korhonen sai kenttäväeltä voimakkaan tuen hoidettuaan Keskustann hunnigolla olleet talousasiat kuntoon.Korhonen ylpeili sillä kuinka hän oli saanut kompensoitua verovaroista eduskuntapuolueille säädetyn vaalirahamenetyksen verovaroista maksetun puoluetuen nostolla. Toisin sanoen: eduskuntapuolueet ovat sulle-mulle tyyliin säätäneet lain puoluetuesta, jolla eduskuntapuolueet saavat kokonsa mukaan satojentuhansien eurojen summia ns.puoluetukea.Kun ruokahalu kasvoi ja vaalien mediakulut nousivat keksittiin säätää laki vaalirahasta, jossa eduskuntapuolueille jaetaan verovaroista erityista vaalirahaa puoluetuen lisäksi. Tällainen tuki veronmaksajilta on sekä eduskuntapuolueiden että median etu. Ilmeisesti ODIHRin jälkitarkkailussa vaalirahaa pidettiin "epädemokraattisena" ja siitä luovuttaessa Keskustan Korhonen piti omana ansionaan sitä, että tuo menetys kompensoitiin puoluetuen nostolla.

Viime eduskuntavaaleissa 18 puoluetta oli asettanut ehdokkaita.Kahdeksan niistä sai puoluetukea ja vaalirahaa verovaroista. Television 158 :ssa vaaleihin liittyvässä ohjelmassa ja panelissa 12 eduskunnan ulkopuolista puoluetta esiintyi 3:ssa ohjelmassa ja 8 eduskuntapuoluetta 155:ssä.Ulkopuoliset puolueet eivät esiintyneet ainoassakaan ohjelmassa yhdessä eduskuntapuolueiden kanssa.Suuri osa ohjelmista oli Yleisradion kanavilla,jotka ovat eduskuntapuolueiden,yleisradion hallintoneuvoston kautta, hallitsemia kanavia.

Paavo Lipponen sanoi hiljattain tuohtuneena iltapäivälehtien päättävän politiikasta.Media ottaa sen vallan,jonka poliitikkojen ja median yhteiset edut sille antavat.Aidon demokratian ja inhimillisyyden puute poliittisessa elämässä johtaa mielivaltaan ja taloudellisen vallan lisääntymiseen, jossa yksittäiset kansalaiset passivoidaan "roskan" passiivisiksi kuluttajiksi.Ainoa tie on Kimmo Kiljusen ehdottama ETYJ:in vaalitarkkailun laajentaminen myös kaikkiin länsimaihin, jolloin olemme pakotetut näkemään itsemme sellaisina kuin olemme.

Korruptionomainen vaalirahasotku oli vain eräs yleisen politiikan moraalittomuuden ja epädemokraattisuuden ilmentymä. Eräissä  puolueissa moraalittomuus ja oman edun tavoittelu on suurempaa kuin toisissa. Kansalaisten kyky erotella jyvät ja akanat on median moraalittomuuden johdosta mahdotonta. Valehtelu on päivän sana.