Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Mannerheim ja presidentti Niinistö

Maanantai 9.10.2017 klo 10:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mannerheimin toiminnan pohjavire oli militarismi ja antihumanismi. Suomessa toimiessaan hänen tavoitteekseen muodostui työväenluokan murskaaminen sekä Itä-Karjalan ja Leningradin valloittaminen johtamansa armeijan avulla ja valkoisen vallan palauttaminen Neuvosto-Venäjälle ja Neuvostoliittoon.

Saksalaiset tarjosivat Mannerheimille sisällissodan voittajan kruunun. Työväen miesten, naisten jopa lasten mielivaltaiset teloitukset sodan jo päätyttyä tulivat mahdollisiksi Mannerheimin päiväkäskyjen tulkintojen perusteella. Suomessa porvarillisen tynkäeduskunnan kansanedustajat saivat täysistunnossa tuossa ilmapiirissä heinäkuussa 1918 rauhassa pohdiskella mestaajien pestaamista koska teloittaminen ampumalla olisi liian hidasta. Ongelmaksi muodostui se, että ammatti ei olisi suosittu, joten kansanedustajat harkitsivat mustalaisten palkkaamista tehtävään.

Valtionhoitaja-aikanaan heti sisällissodan jälkeen vuonna 1919  – valkoisen armeijan rikosten tultua armahdetuiksi ja asiakirjojen tuhotuiksi –  Mannerheim tuki laittomien heimosoturijoukkojen taisteluita  Venäjän puolella. Ståhlbergin tultua presidentiksi sisäministeri Ritavuori lopetti retket ja sai maksaa siitä hengellään. Salamurhaaja tappoi hänet kotiovelle.

Seuraavina vuosina Mannerheim pyrki muodostamaan suojeluskunnista itselleen porvarillisen yksityisarmeijan. Sen presidentti Ståhlberg esti.

Mannerheim toimi pitkälti kulisseissa. Hänen seurassaan usein nähty oikeusministeri Åkesson pidätytti koko sosialistisen työväenpuolueen eduskuntaryhmän ja puolueen johtajat, kaikkiaan 200 ihmistä, valtiopetoksen valmistelusta 3. elokuuta 1923. Perusteita pidätyksille ei kuitenkaan löytynyt. 

Fasistisen lapuanliikkeen noustessa esiin sen johtajat halusivat nostaa Mannerheimin diktaattoriksi. Hanke epäonnistui. Presidentti Svinhufvud ei tohtinut tukea lapualaisia enempää, vaan tultuaan presidentiksi valitsi Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Se oli ollut lapuanliikkeen vaatimus.

Lapuanliikkeen aattetta jatkamaan synnytettiin isänmaallinen kansanliike IKL, joka yhteistyössä kokoomuspuolueen kanssa sai vaaleissa 1933 14 kansanedustajaa. Fasistista puoluetta pyrittiin turhaan lakkauttamaan. Vaikeus heijasteli fasistista asennetta, joka oli pesiytynyt sisällissodan jälkeen oikeuslaitokseen, akateemiseen sivistyneistöön, papistoon, lehdistöön ja yleiseen oikeustajuun.

1930-luvun puolivälistä lähtien Mannerheim ryhtyi opportunistiseen tyyliinsä tiivistämään suhteitaan Saksan johtoon ja asevoimiin. Hän käytti Saksaa ja suomalaisia sotilaita omien pyrkimystensä toteuttamisen välineinä.Tavoitteena oli vallan vaihtaminen Neuvostoliitossa ja Suur-Suomen muodostaminen.

Ennen talvisotaa Mannerheim pidätytti kaikki toisinajattelijat ja kommunisteiksi epäilemänsä henkilöt. Myytti talvisodan yhteishengestä synnytettiin peittämään kyynisen laskelmoinnin aiheuttamat ihmisuhrit ja aluemenetykset. Kuolema ylevöitettiin sankaruudeksi ja oikeutettu katkeruus oli työväestössä painettava jälleen kerran voimattomuuden ja alistumisen kuoreen.

Valtaa pitävien ryhmien oli kehitettävä strategia yhteishengen voimistamiseksi. Niinpä maahan luotiin Suomen Aseveljien Työjärjestö ja Vapaus Isänmaa Aseveljeys.( SAT ja VIA.) Järjestöt harjoitti propagandaa ja mielialojen hoitoa siviiliväestön keskuudessa välirauhan ja jatkosodan Suomessa vuosina 1940 - 1944. Niiden johdossa toimi joukko Suomen vaikutusvaltaisimpia henkilöitä esimerkiksi työmarkkinajärjestöistä, puolustusministeriöstäja valtiollisesta poliisista. Keskeisenä tehtävänä oli talvisodan synnyttämän kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen. ( Lähde mm. Karoliina Vuopalan opinnäytetyö.)

Liittoutuminen Saksan armeijan kanssa Neuvostoliittoa vastaan elokuussa 1940 oli Mannerheimin oma salainen hanke, joka hän teki presidentti Kallion selän takana. Eduskunta sai tietää asiasta vasta, kun saksalaiset joukot olivat jo Lapissa.

Joka kylään ulottuvien SAT/VIA – organisaatioiden avulla Suomen kansan todellisuudentaju muovatiin myötäilemään militaristista ja fasistista asennetta. Toisinajattelijoiden vangitsemiset olivat arkipäiväisiä ja sisällissodan oikeuskäytäntöjen aiheuttamat kansalaisoikeuksien menetykset ja työväenluokan osattomuus oli koettava hyväksyttävänä.

Ulkopolitiikassa fasistisen Kroatian tunnustaminen ja serbien ja juutalaisten holokausti, joka Kroatiassa oli sinetöity lainsäädännöllä, ei näyttänyt vaikuttavan Suomen ilmapiiriin mitenkään. Ehkä siksi serbien kokema holokausti on ollut helppo unohtaa NATO/EUn pommittaessa heitä uudestaan 1995 ja 1999.

Presidentti Urho Kekkosen lämmin persoonallisuus, myötäeläminen alistettuja kohtaan ja rauhantahtoisuus loivat hänen presidenttikaudestaan rauhan kauden suomalaisten elämässä. Hän varoitti militarismista eikä halunnut  muun muassa siksi kokoomusta Suomen hallituksiin.Liittoutumattomuus ja puolueettomuus olivat hänelle tärkeitä. Hän piti Palestiinan-kysymyksen ratkaisua mittarina. Hän sanoi, että vasta kun palestiinalaiset saavat oikeutta, voi maailmassa vallita rauha.

Kekkosen jälkeen ja erityisesti EU:hun liittymisen jälkeen tilanne on jyrkästi muuttunut. Karuinta muutos kielteiseen on ollut Sauli Niinistön presidenttikaudella. 

Suomen valtamedia ilmoittautui päätoimittajiensa suilla jo yli 10 vuotta sitten NATO:on liittymisen tukijaksi. NATO:n johtavan maan Yhdysvaltojen yli 130 sotilastukikohtaa ja jatkuvat sodat, joihin se sitoo toiset NATOon kuuluvat maat, ei mediassamme herätä kritiikkiä. NATO:n Jugoslaviassa suorittamat laittomat pommitukset ja sen nauttima rankaisemattomuus  eivät kohota kenenkään kulmakarvoja.

Massiivisella propagandalla musta muutetaan valkoiseksi ja valkoinen mustaksi.

USA:n ja Saksan johtaman Jugoslavian hajottamisen yksityiskohdista Srebrenican "kansanmurha"-väite antaa esimerkin valtapolitiikasta, johon Suomi osallistuu USA:n ja Saksan lakeijana. Srebrenican kansanmurhaväitettä, jonka mukaan 7000 muslimipoikaa ja miestä tapettiin, tarvittiin peittämään samaan aikaan tapahtunutta todellista serbien joukkomurhaa ja 250.000 serbin karkotusta kotiseudultaan Kroatian Krajinasta. Serbien karkotus oli yhdysvaltalaisten kenraalien johdolla tapahtunut kroatialaisten asemiesten operaatio Myrsky (Operation Storm).

Tapahtumien yksityiskohdat olen kuvannut teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. (Kirjan voi tilata Into-kustantamosta.)

Propagandan ylläpidon vuoksi Srebrenica-myytti on pidettävä elossa. Tämä tapahtuu monin dokumentein, valedokumentein ja uhriksi leimattujen haastatteluin. Suomalaiset Elisabeth Rehnistä, Helena Rantaan ja Pekka Haavistoon ovat sitoutuneet ylläpitämään myyttiä.

Srebrenica on rinnastettu 6 miljonan juutalaisen holokaustiin. (Jugoslavia-tribunaalin oikeuslääkeopillisissa ruumiinavauksissa on todettu Srebrenican "kansanmurhan" yhteydessä n. 400 henkilön tulleen teloitetuiksi.) Serbien holokaustissa uhreja oli vähemmän kuin juutalaisten kokemassa. Unohtamalla serbit unohdetaan myös se, että he olivat rakentaneet Jugoslavian liittovaltion turvakseen. Tuon demokraattisen ja humanismia korostavan valtion tuhoamista NATO:n uraanipommeilla ei ole kriminalisoitu mutta puolustaneet serbit on.

 Euroopan parlamentissa, Bosniassa ja Serbiassa on pakkosäädetty lakeja joilla  kriminalisoidaan Srebrenican "kansanmurhan" kieltäminen. Jotta sellainen laki voidaan säätää, on tietenkin ensin "myönnettävä" että kansanmurha on totta. Sen jälkeen on säädettävä laki, että kansanmurhan kieltäminen on rikollista.

Jugoslaviaa laittomasti pommittanut Iso-Britannia on vaatinut YK:ta julistamaan Srebrenican kansanmurhan kieltämisen rikolliseksi. Tämä kuvaa NATO-maiden röyhkeyttä.

EU:n taloudellisesta tuesta riippuvaiset maat on ollut helppo ostaa propagandan taakse. Jugoslaviaa pommittaneen Ison-Britannian pääministeri ja  sotarikoksista syytetty Tony Blair on ollut Serbian nyky-hallituksen neuvonantajana EU:n lähentymisessä. Kiristämällä Serbiaa taloudellisesti ja estämällä normaali kauppa Serbian ja Venäjän välillä myös serbejä on painostettu säätämään laki, joka kriminalisoi Srebrenican kansanmurhan kieltämisen. Vasta sitten NATO/EU suhtautuisi serbeihin myötämielisesti. Siis maata laittomasti pommittanut entinen pääministeri saisi laatia ehdot.

Tämän asteinen propaganda on massiivisempaa kuin Suomessa vallinnut VIA/SAT propaganda. Kyvyttömyys omaksua sen edellyttämä maailmankuva (Srebrenican "kansanmurha") johtaa vankilaan samoin kuin Suomessa aikanaa toisinajattelijat raahattiin vankiloihin ja keskitysleireille.

Presidentti Niinistö on käyttänyt hyväkseen tätä USA:n vaikutuksesta Euroopassa vallitsevaa  laittomuuden ilmapiiriä. Kyse ei ole äärioikeistolaisista pikkuryhmistä vaan militaristisen oikeiston hegemoniasta EU:ssa – samanlaisesta ilmapiiristä, joka vallitsi Suomessa ja Euroopassa laajemmin 1940-luvulla.

Suomessa rasistinen venäjä-viha on ollut vallitsevaa. Välillä se on ollut pinnan alla, mutta nyt EU:n militarisoitumisen myötä se on saanut pulputa erityisesti Yle:ssä, valtamediassa ja varsinkin kulttuuripiireissä. Kulttuuriväki ja kansanedustajat näyttävät omaksuneen kaiken sen mikä palvelee USA/NATO:n etuja.

Tässä NATO:a ja EU:ta koskevassa rankaisemattomuuden ilmapiirissä presidentti Niinistö yhdessä Stubbin ja Sipilän hallitusten kanssa on rakentanut Suomeen uuden SAT/VIA- propaganda -ja vakoilujärjestelmän.

Stubbin hallituksen ulkoministeri Tuomiojan ja puolustusministeri Haglundin kanssa kenraali Lindbergin allekirjoituksella vahvistettiin NATOn isäntämaa-sopimus. Se mahdollistaa USA/NATO:n toimimaan Suomessa sille tyypillisellä rankaisemattomuuden periaatteella.

USA:n kongressi valtuutti keväällä 2015, puoli vuotta ennen isäntämaasopimuksen allekirjoittamista, Yhdysvaltojen presidentin ryhtymään sotaan Venäjää vastaan tarvitsematta uudelleen kääntyä kongressin puoleen. Tästä sodanjulistuksesta tietäen Niinistön Suomi allekirjoitti sotilaallisen rajoittamattoman yhteistyösopimuksen täydentäen katastrofia vielä kahdenvälisillä sotilaallisilla yhteistyösopimuksilla USAn ja NATO-Iso- Britannian ja Yhdysvaltojen miehittämän NATO-Saksan kanssa.

Näiden Venäjää vastaan rakennettujen sopimusten lisäksi Suomi on Sipilän hallituksen ja presidentti Niinistön tuella tarjoutunut maksamaan Venäjää vastaan toimivan USA/NATO hybridikeskuksen toiminnan Suomen maaperällä, jossa kuin silmänlumeeksi on Ruotsi mukana. Keskusta koskeva laki meni läpihuutojuttuna eduskunnassa.

Monikansalliset sotaharjoitukset maassamme ja Suomen armeijan osallistuminen Venäjää vastaan suunnattuihin sotaharjoituksiin milloin missäkin, ovat paitsi ylettömän kallista, myös kaikkea muuta kuin maailmanrauhaa rakentavaa toimintaa.

Suomen ilmapiiriä on muokattu militarismia ihailevaksi ja Yhdysvaltojen yksinapaista maailmaa tukevaksi EUhun liittymisestä lähtien. Presidentti Ahtisaari oli aktiivinen USA:n sotadoktriinien toteuttaja ja NATO:n kannattaja. Presidentti Halonen kykeni YK-puheessaan kutsumaan Irakin sotaa laittomaksi, mutta muuten keskittyi muuhun kuin valtapolitiikkaan. Vasta presidentti Niinistö edustaa puhdasta militarismia, josta Kekkonen varoitti. Niinistö tukee EU:n militarisoitumisen vahvistamista ja propagandalla kansalaisten mieliin syötettyä Venäjä-kuvaa.

Niinistön suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on röyhkeätä. Paras esimerkki on ETYK:in juhlakokous vuonna 2015. Suomi esti, ETYK:in idean luojan ja Kekkosen tässä asiassa yhteistyökumppanin, Venäjän pääsyn Suomeen juhlakokoukseen. Sen sijaan se salli Yhdysvaltojen laivastovierailun Helsingin satamaan samaan aikaan ja laivaston orkesterin konsertin Suomenlinnan kirkossa.

Negatiivisen suhtautumisensa Venäjään hän ohjaa sännönmukaisesti EU:hun. En minä, mutta EU. Niinistön käyttäytyminen vahvistaa median propagandaa. Niinistö ja media pelaavat erinomaisesti yhteen.

Yle:n Docventures -ohjelman juontaja kehoitti katsojia ryhtymään trollijahtiin. Paljastamaan Venäjän trolleiksi epäilemiään henkilöitä. Erkki Tuomioja istui vaieten vieressä. Stubbin hallitus  päätti lähettää 100 henkilöä Harvardin yliopistoon opiskelemaan Venäjän oletettua hybridivaikuttamista. Toisin sanoen toimimaan VIA/SAT- propagandan ja mielipiteisiin vaikuttamisen menetelmien mukaisesti.

Niinistö vertautuu Mannerheimiin siinä, että militarismi on sekä keino että tavoite.

Presidenttien Ståhlberg ja Kekkonen oikeudentunto ja selkeä lämpö kanssaihmisiä kohtaan ja pyrkimys rauhaan näyttäytyy tällä hetkellä selkeimmin Paavo Väyrysessä. Hänen kansainvälisen uransa rinnalla hän on kotitilallaan Pohjanrannassa johtanut syrjäytyneiden lasten nuorisokotia. Esitelmöidessäni siellä syrjäytymisuhasta ja luovasta kasvusta en voinut olla huomaamatta sitä lämpöä, joka henkilökunnan ja Paavo Väyrysen ja nuorten välillä vallitsi. Väyrynen oli läsnäoleva ja läheinen kanssaihmisilleen.

Tarvitsemme lämpimän, oikeudentuntoisen presidentin, emme fraaseja toistelevaa yhdysvaltalaisen sotilasvallan ja hyvin toimeentulevien etujen puolustajaa. 

Mannerheim toimi kulisseissa ja toimet tehtiin myös piilossa eduskunnalta. Niinistön presidenttikaudella eduskunta on ohitettu keskeisten itsenäisyyttämme rapauttaneiden asioiden valmistelusta. Herääkin kysymys, elämmekö Mannerheimin haaveilemassa mutta Niinistön toteuttamassa diktatuurissa, jossa media, erityisestí Yle ja eduskunta ovat tulleet niin aivopestyiksi, että eivät itse sitä edes huomaa. Sallimme hybridisodan omia kansalaisiamme vastaan. Totuuden tavoittelu on jälleen tullut kielletyksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Väyrynen, presidentti Niinistö, Tuomioja, militarismi, sensuuri, propaganda, kokoomus, demarit, trollijahti

Teloituskolikkoskandaali ja historiallinen totuus

Torstai 27.4.2017 klo 10:40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu Suomi 100-juhlarahan ympärillä osoittaa kuinka voimakkaan tunnepitoisesta asiasta on kysymys. Maamme poliittinen eliitti ja virallista kanonisoitua historiantutkimusta edustavat historioitsijat ovat julistaneet juhlarahassa esitetun teloituskuvan sisällissodan symbolina mauttomaksi.

Keskustelu on käännetty kuvan mahdolliseen aitouteen kun pääaiheen olisi luullut olevan siinä, mikä vaikutus teloituksilla on ollut koko Suomen kansaan - niin teloitettujen sukuihin ja ystäviin kuin teloittajiin.

Entinen ulkoministeri ja historioitsijoitamme julkisuudessa edustava Erkki Tuomioja on suivaantunut siitä, "ettei Suomessa vieläkään osata käsitellä sisällissodan tapahtumia kokonaisvaltaisesti". Hän kehuu poliitikoita kuinka "onneksi meillä näyttää poliittisella tasolla olleen varsin selvä yhteisymmärrys, kuinka typerää ja sopimatonta tuollainen oli", hän toteaa Ilta-Sanomissa 26.4. 2017.

Tuomioja toteaa myös, että "historioitsijoiden kesken ei ole enää mitään avoimia konflikteja tai riitoja."

Olen ymmärtänyt asian toisin. On historioitsijoita kuten Heikki Ylikangas ja Juhani Suomi, jotka ovat joutuneet monenlaisen syrjinnän kohteeksi pyrkiessään kyseenalaistamaan hyväksyttyjä totuuksia. Ylikangas on jopa todennut, että Suomessa tutkija ei saa apurahoja mikäli tutkimusaihe pyrkii murtamaan vallitsevia eliitin hyväksymiä tabuja.

Olen kirjoittanut näkemyksistäni viimeisessä teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Tuon esiin uusia tietoja. Sen lisäksi kuvaan sitä kuinka Suomen hallitukset toinen toisensa jälkeen toistavat historian virheitä juuri siksi, että kansakuntana emme ole tiedostaneet emmekä käsitelleet juuri niitä kipukohtia, joita kolikossa pyrittiin käsittelemään.

Tämän teokseni Erkki Tuomioja pyrki mitätöimään blogissaan varsin pinnallisilla ja kyynisillä argumenteilla, mikä todistaa, että jokin kirjassani häntäkin kosketti.

Myös Unto Kiiskisen vastailmestynyt teos Kesän 1918 muistot nostaa myötäelämisen tunteet pintaan. Kiiskinen kuvaa arkisin kääntein uhrien ja heidän perheidensä kohtaloita.

Vaikka valtaeliitti olisi hyväksynyt vallitsevan historiallisen "totuuden", se ei riitä.

Psykiatrina tiedän, että aihepiiri ei ole loppuunkäsitelty. Olen hoitanut lukuisia potilaita, joiden  taustalla edelleen vaikuttavat sisällissodan traumat. Eräs potilaani oli myös sveitsiläisen psykoanalyytikon hoidossa. Jo viiden tapaamiskerran jälkeen hän totesi minulle, että potilaani "taustalla on teidän sisällissotanne".

Kymmenen vuotta sitten istuin katsomassa Ville Suhosen venäläisten sotavankien julmaa kohtelua käsittelevää "Jäämarssi"- dokumenttia pimeässä katsomossa. Naapuri-istuimella istuva nainen alkoi itkeä ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Elokuvan päätyttyä kysyin häneltä mikä hänelle tuli. Hän kertoi olevansa työläisperheen lapsi, joka erotettiin sisällissodan jälkeen perheestään uudelleenkasvatettavaksi Pohjanmaalle. Hän tapasi äitinsä uudelleen vasta 50-vuotiaana.Julmuus koskettihäntä.

Vaikka valtatodellisuutta edustavat historioitsijat olisivat sopineet siitä, mikä Suomen sisällissodan todellisuus on, syrjään sysätyt kansalaiset, teloitettujen omaiset ja keskitysleireillä nälkään nääntyneiden veljet, sisaret, äidit ja lapset eivät ole saaneet tunteellisesti kokea omaa ihmisyyttään palautetuksi.

Kenraali Mannerheimin päiväkäskyt ja hänen epäinhimillinen asenteensa teki mahdolliseksi brutaalin teloituskulttuurin ja oikeusjärjestelmän täydellisen romahduksen.

Kuvaan kirjassani sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan, vielä kesällä 1917 Suomen itsenäiseksi julistaneen eduskunnan puhemiehen ja myöhemmin kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan Kullervo Mannerin kahden veljen kohtalon valkoisten teloittajien käsissä sodan jo päätyttyä. Nämä veljet eivät olleet osallisia sisällissotaan. Toinen, lainopin ylioppilas, opetti työväentalolla voimistelua eikä toinen ollut missään tekemisissä punaisten kanssa, mutta oli kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan veli. Toinen selvisi juuri ja juuri hengissä Suomenlinnan vankileiriltä valkoisen työnantajansa avulla, toinen ammuttiin tienvarteen kolmen muun kiinniotetun kanssa.

Teloitettavaksi haettiin sodan jo päätyttyä työväelle myötämielisä henkilöitä sekä luottamustehtävissä olleita, työväen piirissä kunnioitettuja kansalaisia. Joukkoteloitukset tapahtuivat hiekkakuoppien reunoilla, joihin kuoppiin ruumiit myös haudattiin. Suot olivat myös suosittuja teloituspaikkoja. 

Kyyninen juhlakolikkojen analysoija toteaa  ikäänkuin osoituksena valokuvan epäaitoudesta, että teloitettavista osalla on kravatit kaulassa. Ajan hengestä tiedetään, että luottamustehtäviä suorittavat työläiset pukeutuivat pukuun ja kravattiin. Teloitettavat haettiin tehtäviensä parista kuka mistäkin. Eivät teloituskuvat kuvanneet aina vankileireillä viruneita punaisia vaan myös kodeistaan paikalle raahattuja miehiä ja naisia.

Teloitettujen suvut eivät ole saaneet välttävääkään myötäelämistä saksalaisten avulla työväestön murskanneilta valkoisilta voittajilta, jotka voittajat ja teloittajat armahdettiin 1918 syksyllä.

Mitä olisi sanottava siitä, että vasta 1980-luvulla Tammisaaren keskitysleirillä tapetut saivat nimensä kaiverrettuna muistopaateen. Aivan äsken paateen on lisätty 300 uutta nimeä.

Mitä olisi sanottava siitä, että teloitetut haudattiin kirkon hautausmaiden ulkopuolelle häpeään. Näille joukkohaudoille on vähä vähältä saatu muistomerkkejä. Kirkon maillekin pystytetyt muistomerkit ovat syrjinnän kohteena. Mitä olisi sanottava siitä, että Vantaan Hiekkaharjussa on 400 punaisen hauta, mutta tapettujen nimien kaivertamiseen ei ole saatu lupaa? Minulle on kerrottu, että kirkko vastustaa.

Unto Kiiskisen kirja kertoo useasta kirkon miehestä, joka on tokaissut "rikkaruohojen" olevan syytä tulla kitketyiksi. Vaikka historioitsijat sanovat, että Suomen sisällissota on loppuun käsitelty, ei se tunteellisesti ole vielä alkanutkaan. Kirkkojen seinissä riippuvat edelleen Mannerheimin päiväkäskyt, jotka muistuttavat jokaiselle ajasta, jolloin valtio, kirkko ja mielivalta olivat yhtä.

Koska sisällissota on tunteellisesti käsittelemättä, valtiovalta voi jatkaa hallitsemistaan kansalle ulkoaopetetun historiatarinan pohjalta. Kesällä 1917 Venäjän porvarillinen armeija takasi äärioikeiston vallankaappauksen ja itsenäisyyden murskaamisen vasemmistoenemistöisen eduskunnan hajottamisella.

Kesällä 1918 pääoman ja oikeiston valta keskitysleireineen tuli turvattua Saksan armeijan avulla. Toisen maailmansodan aikana pääoma oli Saksan ja Hitlerin puolella mikä tuki Suomen sotaponnistuksia Venäjää vastaan osana Saksan suurta suunnitelmaa.

Nyt Suomen oikeistohallitukset palvelevat ylikansallisen pääoman valtaa ylikansallisen NATO:n sotajoukon avulla. Viime kädessä pääoman ja NATO:n tavoitteena on demokratiaa ja itsenäistä ajattelua tukevan kansanosan kurissapitäminen kuten 100 vuotta sitten.

Ei ihme, että ylikansallista vallankäyttöä puolustavat historioitsijat haluavat vaientaa tarkkanäköiset hyvän oikeudentunnon omaavat ammattiveljensä. Globaali historiatietoisuus halutaan pimittää koska globaali pääomanvalta voisi vaarantua. Propaganda ei ole täysin hiljentänyt tuntevia taiteilijoita. Voisiko sisällissotaa paremmin yhdellä kuvalla kuvata kuin mitä Ilkka Suppanen kolikossaan on ilmentänyt?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Erkki Tuomioja, juhlakolikkoskandaali, sisällissodan teloitukset, historiantajun puute

Syyrian sota - Jugoslavian hajotuksen kopio

Perjantai 7.4.2017 klo 10:09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Syyrian "kaasuisku"-provokaatio on kopio muista jihadistien ja terroristien suorittamista provokaatioista, jotka ovat palvelleet USA:n ja entisten siirtomaavaltioiden vaikutusvallan laajentamisen etuja. Suomi on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vapautunut osallistumaan näihin valloitusretkiin oppipoikana.

Suurvallat, Suomen kohdalla erityisesti Saksa palkitsevat kuuliaista oppilasta taloudellisesti ja sotavoimalla. Eilisessä puheenjohtajien vaalikeskustelussa pääministeri Sipilä kehui sijoituksia nyt tulevan. Onhan SOS-hallitus myymässä Suomea polkuhintaan vastapalvelukseksi globaalin pääoman vallan suosiosta.

Ylikansallisen pääoman hallussa oleva läntinen valtamedia kauhisteli Syyrian sodan keskivaiheilla jihdistien suorittamia kaulojen katkaisuja, mikä ei estänyt USA:ta liittolaisineen rahoittamasta ja aseistamasta näitä. Se ei myöskään Bosnian sodan aikana paheksunut Afganistanista ja Lähi-Idästä tuotettujen taistelijoiden suorittamia kaulojen katkaisuja, koska teloitetut olivat serbejä, joille valtio ja perustuslaki olivat puolustamisen arvoisia.

Bosnian presidentti Izetbegovic oli julistanut perustavansa islamilaisen kalifaatin Balkanille. Hänen laatimaansa Islamilaista julistusta oli levitetty vuodesta 1970. Jugoslavian oikeusjärjestelmä piti hänen toimintaansa valtiopetoksena ja tuomitsi hänet vankilaan. Tämä ei estänyt USA:n presidentti Clintonia liittoutumasta hänen kanssaan 20v myöhemmin, jolloin Izetbegovic oli lännen avustuksella valittu presidentiksi vaikka ei vaaleja voittanutkaan.

Bosnian sodassa Yhdysvallat toimi Izetbegovicin ilmavoimina. Hedelmätori- ja leipäjono räjäytykset toimivat provokaationa, joissa syyttävä sormi osoitettiin serbeihin ja vain tunteja Izetbegovicin joukkojen suorittaman provokaation jälkeen NATO-sai käskyn pommittaa uraanipommeilla Bosnian serbejä.

Kosovon sodan kohdalla 1999 Racakin kylän taistelu kuvattiin teloituksena ja teurastuksena kuten nyt Syyrian "kaasuiskut", jotka molemmat, sekä Goutan että nyt Idlibin maakunnassa tapahtuneet provokaatiot toimivat yllykkeenä NATO-maiden pommituksille. Asioista perillä olevat tietävät, että Jugoslavian hajotus suunniteltiin 1980-luvulta lähtien USA:n ja Saksan yhteisenä projektina. (Kuvaan asian kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja, marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä)Samoin Syyrian hajotusta on valmisteltu vuodesta 2001 lähtien myös Yhdysvaltojen ja Saksan projektina. Toki Lähi-Idän entiset siirtomaavallat Iso-Britannia ja Ranska tukevat hanketta.

Suomalaisuus muuttuu yhä vastenmielisemmäksi, mitä paremmin tutustuu Suomen julkisuuteen nostettujen kansainvälisten toimijoiden Martti Ahtisaaren, Elisabeth Rehnin, Helena Rannan ja Pekka Haaviston käyttäytymiseen USA:n ja Saksan palvelijoina.

Suomen ulkoministeriö ja valtamedia ovat systemaattisesti asettuneet Syyrian hajottamaan pyrkivien USA:n ja NATO-maiden jihadistipalkkasotureiden puolelle. USA:n johtavat turvallisuusasiantuntijat ovat todistaneet senaatille, että Syyriassa heidän palkkasotureissaan on vain yhden käden sormilla laskettava määrä maltillisia henkilöitä.

Suomen valtamedia on nostanut ainoaksi tietolähteekseen al qaidaan liitetyn yhden miehen tietotoimiston Syrian observatory for human rights. Koko länsimedia, joka edustaa presidentti Obaman ja NATO:n tavoitteita Syyriassa käyttää samaa lähdettä, minkä vuoksi Suomen media voi viitata läntisiin lähteisiin halutessaan harhauttaa suomalaisia. Kuinka kauan suomalainen lelukuljettaja Adham saikaan esitellä käsityksiään suomalaisessa julkisudessa ex ulkomisteri Tuomiojan rinnalla.

Olin läsnä ensimmäisessä laajassa Suomen YK-liiton järjestämässä Syyria-seminaarissa, jossa puhuivat ulkoministerimme lisäksi Free Syrian Armyn (joka liitettään al-qaidaan) edustaja. Ketään ei vaivannut se, että paikalla ei ollut Syyrian hallituksen edustajaa. Siis YK-liiton tilaisuus ja näin vino. Suomen media ei ole tähän päivään mennessä kuvannut minkälainen valtio Syyria on. Minkälaista tuholaistoimintaa USA liittolaisineen on sen varalle suunnitellut.

Olen kuvannut tammikuun 2016 blogissani Thierry Meyssaniin viitaten saksalaisen Volker Perthesin ja yhdysvaltaltojen Libanonin suurlähettilään suunnitelman Syyrian jaosta. Samat henkilöt ovat esitelleet hankettaan Bilderberg -ryhmän kokouksessa. Prosessissa Saksa on vähätellyt muslimiveljeskunnan militanttisuutta aivan kuten presidentti Clinton vähätteli Izetbegovicin jihadismia.

Toisin sanoen kauloja voi katkoa, kaasuiskuja ja joukkosurmia voi tehdä, kunhan media saa ne osoitettua hallitusten (Jugoslavian, Syyrian) tekemiksi, jotta suurvallat pääsevät taloudellisiin ja valtapoliittisiin tavoitteisiinsa.

Sotatoimien laannuttuakin on osoittautunut tärkeäksi, että propagandaa jatketaan hellittämättä, sillä globaalin vallan haltuunotto on vielä kesken. Jugoslavian kohdalla laillisuuden puolustaja serbit on asetettu syytteeseen NATO.maiden tuomioistuimessa. Sama hanke on tekeillä "Assadin sotarikosten" tuomitsemiseksi. Suomalainen Elisabeth Rehn on kunnostautunut serbien "hirmutekojen" maineen ylläpitäjänä sen sijaan, että hän kertoisi objektiivisen totuuden. Jokainen halukas voi katsoa dokumenttifilmin "Weight of Chains" tai Sarajevo Ricochet, jossa tapahtumien kulku ja poliittiset taustat paljastuvat. Ne katsottuaan voi verrata Elisabeth Rehnin tarinoita dokumentteihin.

Syyrian sodan NATO-propaganda on voimissaan. Al-Qaidan länsirahoitteinen Valkokypärät on saanut oman propagandaelokuvansa, joka voitti Hollywoodin Obama-huumassa Oscarin. Obaman USA on kansainvälisten lakien vastaisesti liittolaisineen tunkeutunut Syyrian valtion alueelle kuten Turkkikin. Mitä talouspakotteita YK on asettanut näille valtioille? Mitä kaupan rajoitteita näille valtioille vaaditaan. USA:n lentokoneet tappoivat 62 Syyrian armeijan sotilasta yhdellä iskulla. Verratkaa tätä verettömään Krimin siirtymiseen autonomisesta Ukrainan alueesta äänestyksellä Venäjään.

Suomi on mukana tässä kansainvälisessä tragediassa oppipojan roolissa. Militarismi on korvannut rauhan ja ystävyyden. Aseellinen "kumppanuus" on nykyajan ystävyyttä. Luotettavuus on osoitettava niin hallituksessa, eduskunnassa kuin mediassa. Kiltisti kerjäävälle koiralle heitetään luu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaasuprovokaatiot, Ahtisaari, Tuomioja, Elisabeth Rehn, Syyrian sota, jihadismi, Jugoslavian hajotus, Suomi jihadistien tukijana

Voiko aktiivipoliitikko olla myös objektiivinen historiantutkija

Keskiviikko 1.2.2017 klo 14:41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin puolustusministeri Jussi Niinistön Tammisunnuntain juhlassa pitämän puheen. Jussi Niinistö on filosofian tohtori ja Suomen historian dosentti Helsingin yliopistossa ja Suomen sotahistorian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa. Yllätykseni oli melkoinen kun hän puheessaan kuvasi Suomen sisällisodan vapaussotana venäläisiä vastaan. Hän kertoi Paul Gerichin tulosta pohjalaisten talonpoikien luo sodan alla ja referoi tämän puhetta.

On tunnettua, että Mannerheim pystyi usein ajamaan kaksilla rattailla. Joillekin ryhmille hän sanoi taisteltavan venäläisiä vastaan toisille käytävän sotaa suomalaisia roistojoukkoja vastaan. Mannerheimin julkilausuma, jonka hän julkaisutti Wasabladetissa 5.2.1918, oli kirjoitettu sekä venäjäksi että ruotsiksi. Siinä hän korostaa, että suomalaiset eivät taistele venäläisiä vastaan ja antoi uskoa, että hän arvostaa venäläisiä sotilaita, joiden hän toivoo antavan suomalaisten hoitaa omat asiansa keskenään.

Luin kirjaani Lahtari, Punikki ja Teurastaja varten myös Jussi Niinistön kirjan Isontalon Antti. Niinistö luo teokseen hyvin lämpimän myötäelävän ilmapiirin, joka tekee lukemisesta miellyttävän.Lukija pystyy tuntemaan empatiaa päähenkilöä kohtaan. Sen ei silti pitäisi antaa aihetta hyväksyä tämän poliittisia suorastaan fasistisia yhteiskunnallisia tavoitteita.

Historialliset tapahtumat kerrotaan yleensä tuoreeltaan vallan ja voittajien näkökulmasta. Salaisiksi julistetut asiakirjat ja muut tiedot paljastuvat vasta vuosikymmenten kuluttua. Tuona aikana kuitenkin historia on kirjoitettu tuosta voittajien näkökulmasta ja se tieto on iskostettu nuorison ja aikuisväestönkin tajuntaan totuutena, jota on vaikeata muuttaa esimerkiksi 50 vuotta myöhemmin.

Välittömästi sisällissodan jälkeen voittajien tavoitteena oli samaistaa työläiset venäläisiin ja iskostaa suomalaisten mieliin sota vapaussotana. Ohessa tuli tarkoituksenmukaiseksi lietsoa vihaa venäläisiä kohtaan. Sitä lietsontaa suorittamaan perustettiin "Vihan veljet"- järjestö, joka on toiminut 1920-luvulta lähtien. 

Rasistinen suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on viime vuosikymmeninä noussut jälleen hovikelpoiseksi. Samaan aikaan kun kaikkinainen muu syrjintä maahanmuuttajia, homoja, transsukupuolisia ja vammaisia kohtaan on torjuttu, russofobia kukoistaa.

Poliittisen johdon rasismi on peitettyä. Se kääritään EU-paperiin. "Emme voi suhtautua tasa-arvoisesti venäläisiin, koska EU on määrännyt talouspakotteet ja vierailukiellot." EU- määräyksien perusteita ja totuudenmukaisuutta ei kyseenalaisteta. Tasavallan presidentti kutsuu maahan juuri sellaisten maiden päämiehiä, joilta tiedotustilaisuudessa saadaan russofoobisia kommentteja, jolloin presidentin ei itse tarvitse tuoda julki rasistista asennettaan.

Puolustusministeri Niinistö on nostanut esiin Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisten epäluotettavuuden asepalveluksen suorittajina ja armeijan virkoihin valittaessa. Siten koko kaksoiskansalaisten joukko demonisoidaan. Tämä syrjintä puetaan rationaaliseen viittaan - kelpoisuusehtoihin. Tämä asenne vastaa "Vihan veljien" tavoitetta demonisoida kaikki venäläiset.

Herää kysymys, voiko ministeri Niinistö opettaessaan Helsingin Yliopistossa ja Sotakorkeakoulussa olla objektiivinen historioitsija? Suomen sisällissodan valkoinen osapuoli armahdettiin sotarikoksistaan ja kaikki raskauttavat asiakirjat poltettiin. Sama asiakirjojen tuhoaminen teki vaikeaksi tutkia objektiivisesti marsalkka Mannerheimin sotarikoksia.

Sitten tuo toinen historian tutkija, Erkki Tuomioja.

Tuoreemmat sotatapahtumat - Bosnian sota ja Jugoslavian NATO-pommituksethan ovat myös saaneet voittajien tulkinnan historiassa. Suomen liittyminen EU:un juuri sodan aikana aiheutti sen, että Suomi näytti ottavan vielä voimakkaamman voittajien näkemyksen kuin voittajat itse.

Noiden sotavuosien aikana Suomen ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen ja Tarja Halonen. Myös Erkki Tuomioja oli valtioneuvoston jäsen. Tuomioja on perustanut järjestön "Historiantutkijat ilman rajoja" ja identifioituu voimakkaasti tutkijan rooliisa. Hän on arvioinut Bosnian sotaa käsittelevää yllämainittua teostani. Hän katsoo, että googlaamisestaan huolimatta hän ei ole löytänyt mitään mikä muuttaisi hänen käsitystään Srebrenican tapahtumista.

Srebrenica on ollut Yhdysvaltojen propagandan keskeinen kohde. "8000 serbien teloittamaa muslimipoikaa ja miestä" on muodostunut kyseenalaistamattomaksi dogmiksi. Ihmisen kuolintavan määritys on kuitenkin lääketieteellinen ruumiinavaus. Olen lääkäri ja katson lääketieteellisen tieteen olevan tiedettä siinä missä historiatiedekin on. Srebrenican lääketieteellisissä ruumiinavauksissa on löydetty 400 teloitettua ja alle 2000 sotatoimissa kuollutta kaikkiaan. Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin tehdyissä muslimijoukkojen suorittamissa tapporetkissä surmattiin 3000 siviiliä, joista useiden päät iskettiin aidanseipäisiin ja kodit poltettiin. Naser Oric, joka johti serbikyliin hyökänneitä muslimijoukkoja, julistettiin Haagin tribunaalissa syyttömäksi. Serbikenraalit ovat saanet kymmenien vuosien vankeustuomioita.

Jos Tuomioja ei löydä omaa käsitystään tukevia tietoja googlaamalla, miksi hän ei hyväksy lääketieteellisiä todisteita, jotka tarjoan? Hän osoittaa arviossaan hyväksyvänsä myös ICTY:n eli Haagin tribunaalin toiminnan. Osoitan kuitenkin, että hyväksyessään tribunaalin toiminnan hän tulee hyväksyneeksi samanlaisen rikostutkimuksen ja rangaistusten täytäntöönpanon kuin mikä vallitsi Suomen sisällissodan jälkeen. Valkoiset voittajat toimivat pidättäjinä, syyttäjinä, todistajina, tuomareina, teloittajina ja keskitysleirin vartijoina. Bosnian ja Jugoslavian pommitusten tuomiokäytännössä NATO-sotilaat toimivat pidättäjinä, pidätysselleihin saattajina, muslimit ja NATO-upseerit toimivat todistajina,  amerikkalaisten ja kanadalaisten maksamat juristit toimivat tuomareina. Oikeuskäytäntö poikkeaa täysin normaalista oikeuskäytännöstä. Tuomioistuimeen tuodut on julistettu etukäteen syyllisiksi ja heidän odotetaan osoittavan syyttömyytensä.

Jos kaikki suomalaiset historiantutkijat omaksuvat Yhdysvaltojen ja NATO-maiden edellyttämän totuuden myös historiatieteellisesti päteväksi, olemme päätyneet samaan kuin 100 vuotta sitten. Feodaalista omistamiseen perustuvaa valtaa puolustavat suomalaiset ja saksalaiset olivat sankareita kuten ylikansallista pääoman valtaa levittävät NATO- maat USA:n ja Saksan johdolla. Demokratiaa ja tasaveroisia ihmisoikeuksia puolustavat työläiset ja tasaveroisia ihmisoikeuksia puolustavat serbit ovat vuorostaan konnia. Niinkö?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: voittajien historia, historiatiede, poliitikon historiakäsitys, Jussi Niinistö, Sauli Niinistö, Erkki Tuomioja

Elisabeth Rehn, Bosnian ja Aleppon kansanmurhat ja läntinen propaganda

Torstai 27.10.2016 klo 10:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Elisabeth Rehn toimi eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajana 1983-87. Olin saman valiokunnan jäsen. Valiokunnan jäsenet seurasivat hymyillen kuinka puheenjohtaja kävi hakemassa ohjeet vallankäyttäjien kammareista Cristoffer Taxellilta. Hän sai aikaan optiolakiin pääomanomistajiia hyödyttävän porsaanreiän, joka tukittiin laista vasta 10 vuoden kuluttua.

Puolustusministeriksi tultuaan Rehn toimi Hornet-hävittäjähankinnoissa naisellisena NATO- mannekiinina. Neuvostoliiton hajottua hän ryhtyi nostamaan liittoutuneiden fasistisina kiellettyjä järjestöjä arvoon arvaamatomaan. Hän osoitti myös kiitoksensa asekätkijöille.

Yhdysvaltojen suorittaessa NATO-liittolaistensa kanssa Jugoslavian hajottamista kyynisellä tavalla Elisabeth Rehn toimi voimakkaasti USA:n hankkeiden ja propagandan tukena.Hän toistaa propagandistista myyttiä Srebrenican 8000 teloitetusta muslimimiehestä ja -pojasta sekä kansanmurhaväitettä minkään tosiasian estämättä.

Suomen poliittinen eliitti uskoi ja edelleen uskoo kaikki USA:n ja NATO:n väitteet tosina huolimatta siitä, että tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittavat väitteet paikkansapitämättömiksi on kasakaupalla.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomiojakin kertoo arvioidessaan teostani Lahtari, Punikki ja Teurastaja, että "Koitin googlata kirjan Bosnia-osion lähteitä. Se johti nopeasti netin alamaailmaan, jossa muslimien ja serbien joukkomurhasyytökset ja "todisteet" ottavat mittaa toisistaan usein toistensa peilikuvia muistuttavin argumentein. Sellaista jonka sellaisenaan olisin voinut katsoa täyttävän tieteellisen kuvauksen vaatimuksia ei vastaan tullut."

Tässä historijoitsijan ja poliitikon roolit saattavat mennä sekaisin. Omien poliittisten toimien puolustelua ei voine perustella sillä, että on historioitsija.

Srebrenican kansanmurhan mahdottomuuden olen todistanut kirjassani monipuolisesti. Historiatieteen ohella lääketiede on tiedettä. Haagin Jugoslavia-tribunaalin esiinkaivamat vainajat on tutkittu oikeuslääketieteellisin metodein. Kaikin perustein teloitetuiksi tunnistettavia vainajia oli 400, kuudenkymmenen kilometrin matkalla taisteluissa kuolleita, joiden haavojen syntymistapa on kuvattu tarkoin, on alle 2000. Taistelupaikat olen myös luetellut.

Serbit olivat toisen maailmansodan kansanmurhan uhreja samoin kuin juutalaiset. Kroatian fasistinen hallitus oli säätänyt lain serbien kansanmurhasta. Jugoslavian hajottamissodissa Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel vaati toimittajien läsnäollessa, että serbit on saatava polvilleen. Siis kansanmurhan uhrit on saatava häviämään?

Yhdysvaltojen Eurooppa-joukkojen ja NATO:n komentaja, neljän tähden kenraali Wesley Clark on ilmoittanut nähneensä Pentagonissa paperin, jossa todetaan Yhdysvaltojen ohjelmassa olevan seitsemän maan haltuunottaminen. Ensin Irak sitten Syyria, Libanon, Libya,Somalia, Sudan ja lopuksi Iran. Kaikesta päätellen viimeisten vuosien aikana Venäjä on noussut listalla.

Vieraiden itsenäisten valtioiden haltuunotossaan Yhdysvallat liittolaisineen on tappanut miljoonia. Se on tuhonnut maiden infrastruktuurin. Jugoslavian pommituksissa Yhdysvaltojen nimenomainen vaatimus NATO-liittolaisilleen oli siviilikohteiden pommitus. Kohteina olivat sairaalat, autotehtaat, öljysäiliöt, sähköverkot, koulut päiväkodit ja presidentin virka-asunto yrityksenä murhata päämies.

Afganistanin jihadistiliikkeen synnyttäminen ja sen jäsenten leviäminen Eurooppaan on USA:n ansiota. Youtube-video Sarajevo Ricochet näyttää kaulojakatkovien jihadistien valkopukuisten joukkkojen marssin Sarajevossa. Yhdysvallat tuki näitä joukkoja yhdessä Osama bin Ladenin rinnalla. Tämän olen kirjassani osoittanut "historiatieteellisesti". Paras lähde Jugoslavian hajottamiseen on George Szamuely: Bombs for Peace, jonka olen lähettänyt silloiselle ulkoministerillemme jo teoksen käsikirjoitusvaiheessa jo ennen kuin Amsterdam University Press julkaisi teoksen. Toinen erinomainen kansantajuinenkin lähde on Weight of Chains 1 ja 2 dokumenttielokuvat. Dokumentissa on filmattu läheltä todisteena USA:n virallisia asiakirjoja, joissa päätetään Jugoslavian hajottamisen yksityiskohdista. Lisäksi CIA:n kellonsoittajaksi ryhtynyt agentti Robert Baer on teoksisssaan paljastanut minkälaisia valtavia dollarimääriä hän sai aikaansaadakseen nationalismin nousun Jugoslaviassa ja lahjoakseen poliitikkoja.

Aikaisemmin poliittisesti kiusalliset asiat saatiin peitettyä julistamalla asiakirjat salaisiksi jopa 60 vuoden ajaksi. Nyt Jugoslavian hajottamiseen liittyvät asiakirjat paljastuvat pala palalta jo  25 vuoden sisällä. Syyrian tilanteesta saadaan jo lähes tosiaikaista tietoa. Siten tosiasioiden peittelyyn tarvitaan tajunnan murtavaa propagandaa, jota Suomessakin päivittäisissä Yle:n uutisissa ja iltapäivälehdissä saamme melkoisen annoksen. Valkokypäräiset terroristien mannekiinit, joita eräät EU-maat ja USA rahoittavat näkyvät uutisissa päivittäin.

Elisabeth Rehnin haastattelut nousevat ikäänkuin kumpujen yöstä. Hän yhdistää "Srebrenican kansanmurhan" ja Aleppon "kansanmurhan". Siten hän pyrkii kuohuttamaan ihmisten tunteita ja pitämään kansan Yhdysvaltojen propagandan takana voidakseen saada kauhistuneet kansalaiset tukeutumaan NATO:on ja voimistamaan rasistista suhtautumista Venäjään ja venäläisiin.

Aleppo on lähes 2 miljoonan asukkaan kaupunki, jonka itäistä n. 100.000 asukkaan osaa YK:n terroristeiksi luokittelemat ryhmät pitävät vallassaan. Asukkaat eivät tarkka-ampujien ja miinoitusten pelossa uskalla paeta turvaan hallituksen hallussaan pitämään Länsi-Aleppoon.

Yhdysvallat on kouluttanut ja rahoittanut terroristeja yhdessä Saudi-Arabian ja eräiden muiden Lähi-Idän maiden kanssa. On paradoksaalista, että New Yorkin WTC torneihin törmänneet saudi-taistelijat olivat saman Al-Qaidan jäseniä kuin Al-Nusra-terroristit Itä-Aleppossa. Yhdysvaltojen tiedustelu- ja sotilasjohto on todennut, että maltillisiksi luokiteltavia heidän kouluttamiaan joukkoja on n 4-5 kappaletta. Toisin sanoen kaikki rahat ja aseet ovat menneet jihadisteille oli nimi mikä tahansa, eli palkkasotureille. Libyassa Hillary Clintonin ohjauksessa Yhdysvaltojen lähettiläs oli järjestelemässä rahaa ja varusteita Syyriassa taisteleville terroristeille, kun toinen terroristiryhmä hyökkäsi lähetystöön tappaen lähettilään.

Venäjä on kansainvälisten lakien mukaisesti lähtenyt Syyriaan tukemaan maan hallituksen mahdollisuuksia ottaa se laillisen hallituksen kontrolliin mikä lienee jokaisen itsenäisen valtion hallituksen tavoite. Kun terroristit hyökkäsivät Pariisiin ja Nizzaan, presidentti Hollande julisti poikkeustilan ja pyysi muita hallituksia apuun. Näin jokainen terroristien uhkaama hallitus tekee.

Jäämme odottamaan milloin paljastuu se, että Nizzan, Pariisin, Brysselin tai muualla Euroopassa tulevaisuudessaa suoritetut terrori-iskut onkin suorittanut Yhdysvaltojen, Ranskan ja Ison-Britannian rahoittamat henkilöt. Samalla tavalla kuin Bosnian jihadistit ja Kosovon albaaniterroristit myös Syyrian terroristit ovat USA:n ja useiden NATO-maiden synnyttämiä palvelemaan näiden maiden tavoitteita ottaa kohdemaat haltuunsa sekä sotilaallisesti että taloudellisesti.

Syyriassa Yhdysvaltojen tavoite on kaataa Syyrian hallitus ja ottaa maa vaikutuspiiriinsä. Tavoitteeseensa se on pyrkinyt systemaattisesti. Jo Jugoslavian hajottamista ja taloudellista tukahduttamista koskevissa asiakirjoissa mainitaan myös Syyria. 

Niin Irakin kuin Syyrian "haltuunotossa" talouspakotteilla on merkittävä osuus siviilien kärsimyksissä. Paitsi terroristien tukemista ja aseistamista Yhdysvallat liittolaisineen on käyttänyt talouspakotteita saadakseen laillisen vaaleilla valitun Syyrian sekulaarisen hallituksen polvilleen.

Elisabeth Rehn mainitsi rauhanmielenosoituksessa antamassaan haastattelussa olevansa pahoillaan siitä, että USA:n vaalit estävät sen tehokkaat toimet Syyriassa. Hillary Clintonhan on todennut, että hän panisi toimeen lentokiellon Syyriaan (millä mandaatilla?). Lentokielto tarkoittaa kyseisen valtion ilmatorjunnan tuhoamista pommituksilla. Näin tehtiin Libyassa, jossa maa saatiin perusteellisesti tuhottua ja johtaja tapettua. Elisabeth Rehn pahoitteli tuolloin, että Suomi ei osallistunut lentokiellon toteuttamiseen.

Elisabeth Rehn toteaa siis Aleppon pommitusten, joita Venäjä tekee terroristeja vastaan, olevan kansanmurha. Samaan aikaan Damaskoksessa, muualla Aleppossa ja enemmistössä Syyrian alueista kannetaan presidentti al- Assadin ja presidentti Putinin kuvia sekä heilutetaan Syyrian ja Venäjän lippuja. Yhdysvallat yhdessä Saudi-Arabian kanssa rahoittaa ja aseistaa terroristeja mutta niitä media ei syytä kansanmurhasta. WTC-tornien tuhoajat ja Yhdysvaltojen sotilasjohto taistelevat rintarinnan YK:n vetoomuksesta terroristeja vastaan taistelevia Venäjää ja Syyriaa vastaan.

Suomen YK-mandaatilla toimineet poliitikot ovat tukeneet vahvasti Yhdysvaltojen aivopesua lähentelevää propagandaa. YK on, myöntävät he sitä tai ei, korvattu NATO:lla.

Heistä Martti Ahtisaari on jo saanut palveluksistaan Nobelinsa, Elisabeth Rehn, Helena Ranta ja Pekka Haavisto ovat jonossa.

Suomalaisten todellisuuden muokkaus löysi huippuhetkensä kun tiettyjen yksityishenkilöiden aloitteesta ja monien rauhanjärjestöjenkin toimesta kutsuttiin koolle "rauhanmielenosoitus" Aleppon pommitusten uhreille ja kirkkojen kellot saatiin soittamaan heille kellojaan. Viha kohdistettiin terroristeja vastaan taistelevaan Venäjään ja jo aikaisemmin yksityisesti hankitun rahoituksen avulla oli järjestetty kynttilämielenosoitus Venäjän lähetystön edustalle.

Suomalaisten mielet pyritään ohjaamaan sotapolulle Venäjää vastaan. Tosiasiassa Venäjä on toiminut johdonmukaisesti aina ja kaikkialla fasismia ja terrorismia vastaan Yhdysvaltojen ja EU-NATO:n tukiessa, päinvastaisista puheistaan huolimatta terroristeja.

Elisabeth Rehnin haastattelu 27.10. Ilta-Sanomissa toimii todisteena röyhkeästä propagandasta, jossa ei ole tieteellisyyden tai totuuden hiventäkään.Eikö ole paradoksaalista että henkilö, joka propagoi NATOa ja on profiloitunut militarismin symbolina, pyydetään yksityisten henkilöiden alullepanemaan "rauhanmielenosoitukseen" puhujaksi, josta kokoomusnuoret lehtitietojen mukaan halusivat jatkaa Venäjän lähetystön eteen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elisabeth Rehn, Erkki Tuomioja, kansanmurhat, Bosnia, Aleppo, propaganda

Venäjän ja USA:n arvomaailma

Perjantai 19.9.2014 klo 11:30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle:n uutis- ja ajankohtaistoimituksella on oma Venäjävastainen, propagandistinen ideologia.18.9.A-studio oli hyvä esimerkki. Keskustelijoina olivat Tuomioja, Väyrynen, Kanerva ja Hautala. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan katselijoille olisi ollut mahdollista välittää tosiasioita, joita maan parhaat kansainvälisissä neuvotteluissa läsnäolleet poliitikot olisivat voineet antaa.

Mutta ei. Toimittajan taustavoimilla oli oma agenda. Taustoituksella ja filminpätkillä tarjottiin Venäjä-vastainen agenda ja läsnä oli Venäjä-vastaisuuden johtaja, Heidi Hautala. Keskustelussa kävi ilmi, että EU:n jäsenmaat eivät ole yksimielisiä. Miksi olisivat? Jokainen totuutta etsivä katsoja olisi halunnut kuulla Tuomiojalta, näistä erilaisuuksista. Kanerva totesi käyneensä hiljattain Moskovassa neuvotteluja, joiden ilmapiiristä hänellä oli sanottavaa. Kuuntelu, tiedon välittäminen, yhdessä pohtiminen ei ollut toimittajan ohjelmassa. Sen sijaan hän keskeytti puhujat juuri kun olisi saatu murunen asiantuntijoiden käsityksiä.

Haastateltavat olettivat Venäjän kääntyvän pois läntisestä arvomaailmasta ja siirtyvän euraasialaiseen arvomaailmaan.Oli se euraasialaisuus mitä tahansa, olisi se varmaan jotakin alempiarvoista. Poliitikot ja asiantuntijat katsovat oikeudekseen käsitellä Venäjää objektina, ei subjektina. "Mitä Venäjälle olisi tehtävä"-tyyliin. Psykiatrina näkisin, että parasta politiikkaa olisi kysyä venäläisiltä itseltään. Milloin Yle on antanut ulkoministeri Lavroville tai presidentti Putinille puheenvuoron.Yle:n tapana on ollut tarjoilla katsojille virke sieltä toinen täältä ja sen jälkeen antaa "ulkopoliittiselle asiantuntijalle" Marja Manniselle tai muulle toimittajalle oikeus, hieman alentuvasti, esittää tulkinta siitä mitä Lavrov tai Putin tarkoittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että toimittajakunta kyllä tietää paremmin.

Yle antaa runsaasti tilaa eläkkeelläoleville syystä tai toisesta syrjään joutuneille, Yhdysvaltojen palvelukseen siirtyneille venäläisille tutkijoille, oligarkeille tai poliitikoille.

Aamulla 19.9. saan sähköpostiini Yhdysvaltojen demokraattien, Barack Obama mukaanluettuna, sähköposteja, joissa pyydetään lahjoitusta demokraattien vaalikampanjaan koska republikaaneja rahoittava miljardööri on juuri antanut miljardiluokan lahjoituksen republikaanien loanheittoon presidentti Obamaa vastaan.

Samana aamuna Yle:n klo 10 uutiset antavat runsaasti tilaa Virossa luennoineelle yhdysvaltalaista ajatushautomoa edustavalle venäläiselle, joka antaa neuvoja suomalaisille.

Olemme itse yhä syvemmällä yhdysvaltojen republikaanihaukkojen arvomaailmassa, jossa ristiriidat ratkaistaan asein, ei neuvottelemalla. Presidentti Obama on liukumassa yhä kauemmas aiemmista periaatteistaan. Hän on lähdössä sotimaan ISIS:tä vastaan vaikka itse hyvin tietää Yhdysvaltojen synnyttäneen jihadisti-liikkeen rahoittamalla heitä. Ensin 1980-luvulla Afganistanissa, sen jälkeen 1990-luvulla Bosniassa ja Kosovossa, 2000-luvulla uudestaan Afganistanissa, Somaliassa, Jemenissä, Libyassa ja viimeiset 3 vuotta Syyriassa. Yle:n Ulkolinja ei voi vaikuttaa dokumenttiensa sisältöön ja juuri siksi katsojat saavat joskus objektiivistakin tietoa. Viikko sitten nähtiin dokumentti Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Tanskan laittomasta hyökkäyssodasta Irakiin 2003. Yhdysvaltojen johdon ja armeijan touhu ja tuho oli käsittämätöntä ottaen huomioon miljoona irakilaista uhria.

Käsityksekseni Venäjän arvomaailmasta on tullut se, että sen jälkeen kun se on vuosikymmenten ajan tukenut demokratiaa, rotusorron vastaista toimintaa ja vapautusliikkeitä niin Etelä-Amerikassa kuin Afrikassa, se jatkaa samalla tiellä. Sen sijaan Yhdysvallat, joka tuki rotusortoa Etelä-Afrikassa ja tukee edelleen mm palestiinalaisten sortoa, ylläpitää rotusortoa omassa maassaan, on militarisoinut kansalliset poliisivoimat ja ylläpitää maapallon laajuista netti- ja puhelinvakoilua, tappaa lennokeilla henkilöitä kansalaisuudesta riippumatta missä tahansa haluamassaan valtiossa voidakseen kontrolloida koko maapalloa, katsoo edustavansa muita korkeampia arvoja.Se on kuitenkin aloittanut, viime aikoinakin,  laittomia sotia (Bosnia,Jugoslavia,Afganistan,Irak,Syyria), mikä Nürnbergin oikeusistuimen mukaan on pahin sotarikos. Montako yhdysvaltalaista on tuomittu sotarikoksista tai onko Yhdysvalloille asetettu talouspakotteita? Malesialainen ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi George.W.Bushin ja hänen avustajansa sotarikoksista, mutta sillä ei ole arvovaltaa, koska se ei ole lännen rahoittama, kuten Haagissa sijaitsevat tribunaalit.

Käsittääkseni Venäjä vastustaa tätä Yhdysvaltojen arroganssia, jonka tukemiseen Suomikin on vajonnut yhä syvemmälle, lojaliteetista EU:n USA:ta myötäileviä maita kohtaan. Ellei Suomi itse myönnä EU:n virheitä Ukrainassa, joihin on ollut osallisena, ellei näitä virheitä käsitellä, Suomi joutuu mukautumaan epädemokraattisiin, jopa fasistisiin käytäntöihin. Elleivät suomalaiset tiedä USA:n pyrkimyksiä Ukrainan ja Euroopan infrastruktuurin suhteen. Elleivät suomalaiset myönnä EU:n säädösten syntyneen Euroopan suurimpien teollisuusjättien pyöreän pöydän piirustusten tuloksena, eikä jonakin rauhanprojektina, Suomi jatkaa itsepetostaan eikä voi ainakaan kehua edustavansa joitakin yleviä arvoja, kun todellinen arvopohja on osallistuminen puhtaaseen ylikansalliseen ahneuteen toivoen siitä olevan hitusen hyötyä itsellekin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuomioja, Kanerva, Hautala, Väyrynen, ISIS, Euroopan teollisuusjättien pyöreä pöytä, Venäjän arvomaailma, USA:n arvomaailma, Yle:n propaganda, historiattomuus,

A-studio:Talkin mahalasku Ukrainasta

Perjantai 31.1.2014 klo 12:03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuinka tietämätön toimittaja saa olla vetäessään kansainvälispoliittista ajankohtaisohjelmaa??A-studion keskustelu oli tietämätöntä taivastelua ja käsittämätöntä asioiden sotkemista. Edes ulkoministeri Tuomiojan asialliset näkökohdat eivät pystyneet pelastamaan tilannetta.Terho jäi odottavalle kannalle.

Toimittajaa ei ihmetyttänyt se, että NATO:n pääsihteeri oli juuri edellisenä päivänä todennut, että Ukrainan lähentymissopimus EU:n kanssa olisi ollut merkittävä lisä Euro-Atlanttiseen turvallisuuteen. Toimittaja ei myöskään ihmetellyt, miksi Yhdysvaltojen eturivin vaikuttajat ovat käyneet tukemassa mielenosoittajia ja ulkoministeri Kerry aikoo tavata heidän johtajiaan Saksassa.

Toimittaja ei tiennyt, että Yhdysvallat on jo vuodesta 1983 lähtien CIA:n miedommalla versiona National Endowment for Democracylla pyrkinyt vaikuttamaan entisen Neuvostoliiton eri osien lähentämiseen NATO:oon ja globaalin talouden osiksi. Toimittaja ei käsitä, että Ukrainaan pyritään sovittamaan samoja toimenpiteitä, joilla Jugoslavia hajotettiin ja ajettiin sisällissotaan. Ensin hajotetaan talous ja omavarainen maanviljelys- ja teollisuustuotanto. Hankitaan Yhdysvaltojen lahjomat poliitikot tukemaan IMF:n Maailmanpankin suunnittelemaa talouden "tervehdyttämistä" romahduksen kautta.

Ukrainan entinen keskuspankin johtaja ja myöhemmin päämisteri Justchenko toimi eräänä tällaisena Yhdysvaltojen nukkena. Hän osallistui v 1994 talouden "shokkihoitoon". Leivän hinta kohosi yhdessä yössä 300 prosentilla, sähkön hinta 600%, joukkoliikenne 900% ja elintaso romahti, aivan kuten Jugoslaviassa Yhdysvaltojen ja Maailmanpankin irtisanoessa Jugoslavian lainat yht'äkkisellä päätöksellä.

Ukraina tunnetaan viljavainioistaan ja raskaasta teollisuudestaan. USA:n ja IMF:n kanssa tehdyn taloussopimuksen seurauksena Ukrainaan alettiin dumpata Yhdysvaltalaista ylijäämäviljaa, jonka seuraukset olivat samat kuin missä tahansa kehitysmaassa. Viljantuotanto Ukrainassa laski 45%.

Yhdysvaltojen kouristuksenomaisen tarpeen saada Ukraina kokonaan omaan valtaansa on ymmärrettävissä käyttämällä dokumenttiohjaaja Rainer Vossin vertausta taloudellisesta keinottelusta addiktiona, sairautena. Yhdysvaltojen 1%:lle addiktio rahaan ja valtaan  on peliriippuvuuttakin pahempi addiktiosairauden muoto. Jos sen käsittää voi myös ymmärtää USA:n väkivaltaistenkin  toimien logiikan.Tämä itsekäs sairaus on humanismin ja solidaarisuuden vastakohta.

 USA on vuosikymmenten ajan sijoittanut rahaa, vaikutusvaltaa, värivallankumousta ja propagandaa Ukrainaan hankkien oikeistolaista EU-politiikkaa ajavan EU:n rinnalleen.Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että konkurssinkin uhalla Ukrainan "olisi tullut" liittyä USA:n ja Euroopan rahamaailman havittelemaan kauppayhteisöön. Peruuttaminen viime hetkellä oli kuin alkoholistilta ottaisi pullon suusta, ennen kipeästi kaivattua naukkua.

Venäjän asenne on turvallisuuspoliittisesti ymmärrettävä. Yhdysvaltojen rahamaailmaa edustavat oikeistolaiset poliitikot pitävät Venäjää päävihollisena. Ne haluavat saartaa Venäjän NATO-mailla. Kysyä voikin kumman maan kultturi, kieli ja uskonto on lähempänä Ukrainaa, Venäjän vai Yhdysvaltojen.Kuinka mielekäs globaalin vallan etuja puolustava NATO on Ukrainalle?

Addiktion tyydyttäminen johti Jugoslaviassa Yhdysvaltojen fasististen liittolaisten salaiseen aseistamiseen sisällissodan synnyttämiseksi ja hallituksen ja yhteiskuntajärjestelmän vaihtamiseksi. Toistaiseksi Ukrainassa mielenosoittajille on annettu vähemmän tulivoimaa, mutta tavoite on sama.Tuki äärioikealle jopa fasistisille liikkeille on tullut USA:sta ja Saksasta.

Jugoslavialaisilla ei ollut varaa ostaa romahdutettua infrastruktuuriaan vaan yritykset jouduttiin myymään pilkkahintaan ylikansallisille sijoittajille. Suuri osa lehdistöä ja TV-asemia on nyt ylikansallisilla yhtiöillä, jotka tulkitsevat sodankin kulkua totuuden vastaisesti. Jugoslavian jäännösvaltiot kuulevat omista tiedotusvälineistään "lännen" tulkinnan omista prosesseistaan ja historiastaan.

Kun Jugoslavia aikoi haastaa NATO:n kansainväliseen tuomioistuimeen laittoman sodan aloittamisesta, sille todettiin, että se ei voi tehdä sitä, koska ei ole rajojen muututtua enää YK:n jäsen. Siis YK:n perustajavaltion jäännös ei ollut enää jäsen. 

Tämä osoittaa minkälaista mielivaltaa kansainvälisessä politiikassa USA-johtoisen NATO:n politiikkaan liittyminen merkitsee. Jugoslavian kohtalo tulee olemaan Ukrainankin kohtalo, ellei Euroopan unionin vaaleissa tapahdu jyrkkää käännöstä demokratian ja rauhanomaisen yhteistyön suuntaan. 

1 kommentti . Avainsanat: Jan Andersson, Tuomioja, Terho, A-studion toimittajan tiedot, Ukrainan talouskriisi, Jugoslavia, USA, NED, IMF, CIA, NATO

Lasse Lehtisen ja Uutispäivä Demarin kootut selitykset vaalitappiosta

Perjantai 27.1.2012 klo 17:02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uuutispäivä Demari antoi jälleen kokonaisen aukeaman Lasse Lehtisen selityksille. Olisi kuitenkin syytä nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua asiaa.

Lasse Lehtisellä, Paavo Lipposella ja Uutispäivä Demarilla näyttäisi olevan yhteinen linja, joka kuitenkaan ei ole kaikkien demareiden linja.

Lasse Lehtinen luopui näyttävästi presidenttiehdokas- ehdokkuudestaan kun Lipponen, kolme päivää ennen kuin Heinäluoma oli luvannut ilmoittaa mahdollisesta suostumuksestaan ehdokkaaksi, piti näyttävän oman tiedotustilaisuuden.

Yllämainitun linjan edustajat eivät olisi missään tapauksessa halunneet Erkki Tuomiojaa puolueen puheenjohtajaksi, silloin kun tuo vaali oli ajankohtainen. Sen ainakin Lipponen muistaakseni ilmoitti julkisesti TV:ssäkin, mikä kummastutti suurta joukkoa SDP:n jäseniä ja äänestäjiä. Jos puheenjohtajasta olisi järjestetty neuvoa antava jäsenäänestys, Tuomioja olisi mitä todennäköisimmin ollut voittaja.

Viimeisen puolen vuoden aikana ennen eduskuntavaaleja SDP löysi kuitenkin, Lehtisen linjasta poikkeavan, aatteellisen pohjansa ja menestyi vaaleissa tästä johtuen. Jutta Urpilaisesta kehittyi puheenjohtaja, jonka toimiin oli ilmestynyt ideologisesti vankka runko. Tämä johti hyviin hallitusneuvotteluihin ja hyvään ministerilistaan.

Lasse Lehtistä tällainen meno ei näytä tyydyttävän. Uskoessaan Lipposen toteuttavan Lehtisen linjaa hän tyytyi antamaan sivustatukea kirjoituksillaan ja kolumneillaan. Niissä hän haukkuu Suomen kansan typeräksi ja pimeyden laaksossa kulkevaksi, kun se ei ymmärrä NATO:on liittymisen ihanuutta. Hän haluaisi Suomeen Blairin keskustaa kosiskelevaa linjaa, joka Britanniassa on jo kuopattu ja siirrytty pelin politiikasta aatteellisemmalle pohjalle.

Lehtinen saatta ihailla Blairin politiikkaa myös siksi, että Blair oli vankkumaton Yhdysvaltojen sotapolitiikan kannattaja.

Suuri osa sosialidemokraatteja ja puolueen kannattajia varmasti tuskastuneena odotti milloin kiusallinen presidentinvaalitaisto loppuisi. Sen jälkeen päästäisiin kylmältä sodalta kalskahtavasta "länteen asemoitumisesta" ja NATO:n kannattamisesta, lähemmäs puolueettomuus- ja liittoutumattomuus- politiikkaa.Euroopan Unionin jäsenenäkin voi olla puolueeton ja liittoutumaton eli itsenäisesti ajatteleva ja rakentavan panoksensa antava valtio.

Lipponen julistautui kaikkien presidenttien, Paasikiven, Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen linjan kannattajaksi. Näen kuitenkin yhtäläisyyttä vain Ahtisaaren kanssa. Kekkosen - Halosen-linja on toisenlainen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalitappio, Lehtinen-Lipponen akseli, NATO, Länsi, Tuomioja

Tuomioja nosti peilin puolueen eteen

Torstai 30.10.2008 klo 8:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eräät sosialidemokraatit ovat paheksuneet kansanedustaja Erkki Tuomiojaa siitä, että hän on omassa blogissaan ilmaissut mielipiteensa puolueensa ja sen puheenjohtajan kunnallisvaalikampanjasta. Hän ei siis jakanut käsitystään STT:lle vaan harrasti yksinpuhelua, jonka sisällöstä kukin aktiivinen utelias saattoi tietenkin ottaa selvää.

Tuomiojaa väitettiin narsistiksi, raukkamaiseksi kun ei itse osallistunut vaaleihin.

Mielestäni Tuomioja on vain nostanut peilin puolueen eteen. Hän itse tarjoutui vaivojaan säästämättä osallistumaan puheenjohtajakilpaan. Puheenjohtajakiertueeseen, jonka syvänä punaisena lankana oli estää Tuomiojan valinta, jonka molemmat edelliset puheenjohtajat julkisesti monin tavoin ja useasti ilmaisivat.

Tuomioja nauttii laajaa kannatusta. Jos SDP:n puheenjohtajavaalissa olisi käyty neuvoa-antava jäsenäänestys, voittaja olisi ollut Tuomioja.Kannatus ei rajoitu puolueen jäseniin vaan kattaa laajat kansankerrokset. Tuomiojan ei tarvitse etsiä yhteyksiä rauhanliikkeeseen, ATTACiin, muihin kansanliikkeisiin- hän on jo siellä- luontevasti ja nuorekkaasti.

Narsisti hän ei ole. Päinvastoin hienotunteisuus ja sovittelunhalu saattaa aiheuttaa jopa sen, että hänen oma mielipiteensä, solidaarisuudesta esim tasavallan presidenttiä kohtaan, voi jäädä julkisuudessa näkymättä.

Jos hän olisi puheenjohtaja, uskottavuuskriisiä ei laman aikana olisi.Hänen toiminnassaan sisältö ja aatteellisuus ovat ensisijaisia.Sitä puolueen nyt kokonaisuudessaan toivoisi hakevan.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sdp, kunnallisvaalikannatus, Tuomioja-kritiikki