Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Teloituskolikkoskandaali ja historiallinen totuus

Torstai 27.4.2017 klo 10:40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu Suomi 100-juhlarahan ympärillä osoittaa kuinka voimakkaan tunnepitoisesta asiasta on kysymys. Maamme poliittinen eliitti ja virallista kanonisoitua historiantutkimusta edustavat historioitsijat ovat julistaneet juhlarahassa esitetun teloituskuvan sisällissodan symbolina mauttomaksi.

Keskustelu on käännetty kuvan mahdolliseen aitouteen kun pääaiheen olisi luullut olevan siinä, mikä vaikutus teloituksilla on ollut koko Suomen kansaan - niin teloitettujen sukuihin ja ystäviin kuin teloittajiin.

Entinen ulkoministeri ja historioitsijoitamme julkisuudessa edustava Erkki Tuomioja on suivaantunut siitä, "ettei Suomessa vieläkään osata käsitellä sisällissodan tapahtumia kokonaisvaltaisesti". Hän kehuu poliitikoita kuinka "onneksi meillä näyttää poliittisella tasolla olleen varsin selvä yhteisymmärrys, kuinka typerää ja sopimatonta tuollainen oli", hän toteaa Ilta-Sanomissa 26.4. 2017.

Tuomioja toteaa myös, että "historioitsijoiden kesken ei ole enää mitään avoimia konflikteja tai riitoja."

Olen ymmärtänyt asian toisin. On historioitsijoita kuten Heikki Ylikangas ja Juhani Suomi, jotka ovat joutuneet monenlaisen syrjinnän kohteeksi pyrkiessään kyseenalaistamaan hyväksyttyjä totuuksia. Ylikangas on jopa todennut, että Suomessa tutkija ei saa apurahoja mikäli tutkimusaihe pyrkii murtamaan vallitsevia eliitin hyväksymiä tabuja.

Olen kirjoittanut näkemyksistäni viimeisessä teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Tuon esiin uusia tietoja. Sen lisäksi kuvaan sitä kuinka Suomen hallitukset toinen toisensa jälkeen toistavat historian virheitä juuri siksi, että kansakuntana emme ole tiedostaneet emmekä käsitelleet juuri niitä kipukohtia, joita kolikossa pyrittiin käsittelemään.

Tämän teokseni Erkki Tuomioja pyrki mitätöimään blogissaan varsin pinnallisilla ja kyynisillä argumenteilla, mikä todistaa, että jokin kirjassani häntäkin kosketti.

Myös Unto Kiiskisen vastailmestynyt teos Kesän 1918 muistot nostaa myötäelämisen tunteet pintaan. Kiiskinen kuvaa arkisin kääntein uhrien ja heidän perheidensä kohtaloita.

Vaikka valtaeliitti olisi hyväksynyt vallitsevan historiallisen "totuuden", se ei riitä.

Psykiatrina tiedän, että aihepiiri ei ole loppuunkäsitelty. Olen hoitanut lukuisia potilaita, joiden  taustalla edelleen vaikuttavat sisällissodan traumat. Eräs potilaani oli myös sveitsiläisen psykoanalyytikon hoidossa. Jo viiden tapaamiskerran jälkeen hän totesi minulle, että potilaani "taustalla on teidän sisällissotanne".

Kymmenen vuotta sitten istuin katsomassa Ville Suhosen venäläisten sotavankien julmaa kohtelua käsittelevää "Jäämarssi"- dokumenttia pimeässä katsomossa. Naapuri-istuimella istuva nainen alkoi itkeä ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Elokuvan päätyttyä kysyin häneltä mikä hänelle tuli. Hän kertoi olevansa työläisperheen lapsi, joka erotettiin sisällissodan jälkeen perheestään uudelleenkasvatettavaksi Pohjanmaalle. Hän tapasi äitinsä uudelleen vasta 50-vuotiaana.Julmuus koskettihäntä.

Vaikka valtatodellisuutta edustavat historioitsijat olisivat sopineet siitä, mikä Suomen sisällissodan todellisuus on, syrjään sysätyt kansalaiset, teloitettujen omaiset ja keskitysleireillä nälkään nääntyneiden veljet, sisaret, äidit ja lapset eivät ole saaneet tunteellisesti kokea omaa ihmisyyttään palautetuksi.

Kenraali Mannerheimin päiväkäskyt ja hänen epäinhimillinen asenteensa teki mahdolliseksi brutaalin teloituskulttuurin ja oikeusjärjestelmän täydellisen romahduksen.

Kuvaan kirjassani sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan, vielä kesällä 1917 Suomen itsenäiseksi julistaneen eduskunnan puhemiehen ja myöhemmin kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan Kullervo Mannerin kahden veljen kohtalon valkoisten teloittajien käsissä sodan jo päätyttyä. Nämä veljet eivät olleet osallisia sisällissotaan. Toinen, lainopin ylioppilas, opetti työväentalolla voimistelua eikä toinen ollut missään tekemisissä punaisten kanssa, mutta oli kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan veli. Toinen selvisi juuri ja juuri hengissä Suomenlinnan vankileiriltä valkoisen työnantajansa avulla, toinen ammuttiin tienvarteen kolmen muun kiinniotetun kanssa.

Teloitettavaksi haettiin sodan jo päätyttyä työväelle myötämielisä henkilöitä sekä luottamustehtävissä olleita, työväen piirissä kunnioitettuja kansalaisia. Joukkoteloitukset tapahtuivat hiekkakuoppien reunoilla, joihin kuoppiin ruumiit myös haudattiin. Suot olivat myös suosittuja teloituspaikkoja. 

Kyyninen juhlakolikkojen analysoija toteaa  ikäänkuin osoituksena valokuvan epäaitoudesta, että teloitettavista osalla on kravatit kaulassa. Ajan hengestä tiedetään, että luottamustehtäviä suorittavat työläiset pukeutuivat pukuun ja kravattiin. Teloitettavat haettiin tehtäviensä parista kuka mistäkin. Eivät teloituskuvat kuvanneet aina vankileireillä viruneita punaisia vaan myös kodeistaan paikalle raahattuja miehiä ja naisia.

Teloitettujen suvut eivät ole saaneet välttävääkään myötäelämistä saksalaisten avulla työväestön murskanneilta valkoisilta voittajilta, jotka voittajat ja teloittajat armahdettiin 1918 syksyllä.

Mitä olisi sanottava siitä, että vasta 1980-luvulla Tammisaaren keskitysleirillä tapetut saivat nimensä kaiverrettuna muistopaateen. Aivan äsken paateen on lisätty 300 uutta nimeä.

Mitä olisi sanottava siitä, että teloitetut haudattiin kirkon hautausmaiden ulkopuolelle häpeään. Näille joukkohaudoille on vähä vähältä saatu muistomerkkejä. Kirkon maillekin pystytetyt muistomerkit ovat syrjinnän kohteena. Mitä olisi sanottava siitä, että Vantaan Hiekkaharjussa on 400 punaisen hauta, mutta tapettujen nimien kaivertamiseen ei ole saatu lupaa? Minulle on kerrottu, että kirkko vastustaa.

Unto Kiiskisen kirja kertoo useasta kirkon miehestä, joka on tokaissut "rikkaruohojen" olevan syytä tulla kitketyiksi. Vaikka historioitsijat sanovat, että Suomen sisällissota on loppuun käsitelty, ei se tunteellisesti ole vielä alkanutkaan. Kirkkojen seinissä riippuvat edelleen Mannerheimin päiväkäskyt, jotka muistuttavat jokaiselle ajasta, jolloin valtio, kirkko ja mielivalta olivat yhtä.

Koska sisällissota on tunteellisesti käsittelemättä, valtiovalta voi jatkaa hallitsemistaan kansalle ulkoaopetetun historiatarinan pohjalta. Kesällä 1917 Venäjän porvarillinen armeija takasi äärioikeiston vallankaappauksen ja itsenäisyyden murskaamisen vasemmistoenemistöisen eduskunnan hajottamisella.

Kesällä 1918 pääoman ja oikeiston valta keskitysleireineen tuli turvattua Saksan armeijan avulla. Toisen maailmansodan aikana pääoma oli Saksan ja Hitlerin puolella mikä tuki Suomen sotaponnistuksia Venäjää vastaan osana Saksan suurta suunnitelmaa.

Nyt Suomen oikeistohallitukset palvelevat ylikansallisen pääoman valtaa ylikansallisen NATO:n sotajoukon avulla. Viime kädessä pääoman ja NATO:n tavoitteena on demokratiaa ja itsenäistä ajattelua tukevan kansanosan kurissapitäminen kuten 100 vuotta sitten.

Ei ihme, että ylikansallista vallankäyttöä puolustavat historioitsijat haluavat vaientaa tarkkanäköiset hyvän oikeudentunnon omaavat ammattiveljensä. Globaali historiatietoisuus halutaan pimittää koska globaali pääomanvalta voisi vaarantua. Propaganda ei ole täysin hiljentänyt tuntevia taiteilijoita. Voisiko sisällissotaa paremmin yhdellä kuvalla kuvata kuin mitä Ilkka Suppanen kolikossaan on ilmentänyt?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Erkki Tuomioja, juhlakolikkoskandaali, sisällissodan teloitukset, historiantajun puute

Voiko aktiivipoliitikko olla myös objektiivinen historiantutkija

Keskiviikko 1.2.2017 klo 14:41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin puolustusministeri Jussi Niinistön Tammisunnuntain juhlassa pitämän puheen. Jussi Niinistö on filosofian tohtori ja Suomen historian dosentti Helsingin yliopistossa ja Suomen sotahistorian dosentti Maanpuolustuskorkeakoulussa. Yllätykseni oli melkoinen kun hän puheessaan kuvasi Suomen sisällisodan vapaussotana venäläisiä vastaan. Hän kertoi Paul Gerichin tulosta pohjalaisten talonpoikien luo sodan alla ja referoi tämän puhetta.

On tunnettua, että Mannerheim pystyi usein ajamaan kaksilla rattailla. Joillekin ryhmille hän sanoi taisteltavan venäläisiä vastaan toisille käytävän sotaa suomalaisia roistojoukkoja vastaan. Mannerheimin julkilausuma, jonka hän julkaisutti Wasabladetissa 5.2.1918, oli kirjoitettu sekä venäjäksi että ruotsiksi. Siinä hän korostaa, että suomalaiset eivät taistele venäläisiä vastaan ja antoi uskoa, että hän arvostaa venäläisiä sotilaita, joiden hän toivoo antavan suomalaisten hoitaa omat asiansa keskenään.

Luin kirjaani Lahtari, Punikki ja Teurastaja varten myös Jussi Niinistön kirjan Isontalon Antti. Niinistö luo teokseen hyvin lämpimän myötäelävän ilmapiirin, joka tekee lukemisesta miellyttävän.Lukija pystyy tuntemaan empatiaa päähenkilöä kohtaan. Sen ei silti pitäisi antaa aihetta hyväksyä tämän poliittisia suorastaan fasistisia yhteiskunnallisia tavoitteita.

Historialliset tapahtumat kerrotaan yleensä tuoreeltaan vallan ja voittajien näkökulmasta. Salaisiksi julistetut asiakirjat ja muut tiedot paljastuvat vasta vuosikymmenten kuluttua. Tuona aikana kuitenkin historia on kirjoitettu tuosta voittajien näkökulmasta ja se tieto on iskostettu nuorison ja aikuisväestönkin tajuntaan totuutena, jota on vaikeata muuttaa esimerkiksi 50 vuotta myöhemmin.

Välittömästi sisällissodan jälkeen voittajien tavoitteena oli samaistaa työläiset venäläisiin ja iskostaa suomalaisten mieliin sota vapaussotana. Ohessa tuli tarkoituksenmukaiseksi lietsoa vihaa venäläisiä kohtaan. Sitä lietsontaa suorittamaan perustettiin "Vihan veljet"- järjestö, joka on toiminut 1920-luvulta lähtien. 

Rasistinen suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on viime vuosikymmeninä noussut jälleen hovikelpoiseksi. Samaan aikaan kun kaikkinainen muu syrjintä maahanmuuttajia, homoja, transsukupuolisia ja vammaisia kohtaan on torjuttu, russofobia kukoistaa.

Poliittisen johdon rasismi on peitettyä. Se kääritään EU-paperiin. "Emme voi suhtautua tasa-arvoisesti venäläisiin, koska EU on määrännyt talouspakotteet ja vierailukiellot." EU- määräyksien perusteita ja totuudenmukaisuutta ei kyseenalaisteta. Tasavallan presidentti kutsuu maahan juuri sellaisten maiden päämiehiä, joilta tiedotustilaisuudessa saadaan russofoobisia kommentteja, jolloin presidentin ei itse tarvitse tuoda julki rasistista asennettaan.

Puolustusministeri Niinistö on nostanut esiin Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisten epäluotettavuuden asepalveluksen suorittajina ja armeijan virkoihin valittaessa. Siten koko kaksoiskansalaisten joukko demonisoidaan. Tämä syrjintä puetaan rationaaliseen viittaan - kelpoisuusehtoihin. Tämä asenne vastaa "Vihan veljien" tavoitetta demonisoida kaikki venäläiset.

Herää kysymys, voiko ministeri Niinistö opettaessaan Helsingin Yliopistossa ja Sotakorkeakoulussa olla objektiivinen historioitsija? Suomen sisällissodan valkoinen osapuoli armahdettiin sotarikoksistaan ja kaikki raskauttavat asiakirjat poltettiin. Sama asiakirjojen tuhoaminen teki vaikeaksi tutkia objektiivisesti marsalkka Mannerheimin sotarikoksia.

Sitten tuo toinen historian tutkija, Erkki Tuomioja.

Tuoreemmat sotatapahtumat - Bosnian sota ja Jugoslavian NATO-pommituksethan ovat myös saaneet voittajien tulkinnan historiassa. Suomen liittyminen EU:un juuri sodan aikana aiheutti sen, että Suomi näytti ottavan vielä voimakkaamman voittajien näkemyksen kuin voittajat itse.

Noiden sotavuosien aikana Suomen ulkoministerinä oli Paavo Väyrynen ja Tarja Halonen. Myös Erkki Tuomioja oli valtioneuvoston jäsen. Tuomioja on perustanut järjestön "Historiantutkijat ilman rajoja" ja identifioituu voimakkaasti tutkijan rooliisa. Hän on arvioinut Bosnian sotaa käsittelevää yllämainittua teostani. Hän katsoo, että googlaamisestaan huolimatta hän ei ole löytänyt mitään mikä muuttaisi hänen käsitystään Srebrenican tapahtumista.

Srebrenica on ollut Yhdysvaltojen propagandan keskeinen kohde. "8000 serbien teloittamaa muslimipoikaa ja miestä" on muodostunut kyseenalaistamattomaksi dogmiksi. Ihmisen kuolintavan määritys on kuitenkin lääketieteellinen ruumiinavaus. Olen lääkäri ja katson lääketieteellisen tieteen olevan tiedettä siinä missä historiatiedekin on. Srebrenican lääketieteellisissä ruumiinavauksissa on löydetty 400 teloitettua ja alle 2000 sotatoimissa kuollutta kaikkiaan. Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin tehdyissä muslimijoukkojen suorittamissa tapporetkissä surmattiin 3000 siviiliä, joista useiden päät iskettiin aidanseipäisiin ja kodit poltettiin. Naser Oric, joka johti serbikyliin hyökänneitä muslimijoukkoja, julistettiin Haagin tribunaalissa syyttömäksi. Serbikenraalit ovat saanet kymmenien vuosien vankeustuomioita.

Jos Tuomioja ei löydä omaa käsitystään tukevia tietoja googlaamalla, miksi hän ei hyväksy lääketieteellisiä todisteita, jotka tarjoan? Hän osoittaa arviossaan hyväksyvänsä myös ICTY:n eli Haagin tribunaalin toiminnan. Osoitan kuitenkin, että hyväksyessään tribunaalin toiminnan hän tulee hyväksyneeksi samanlaisen rikostutkimuksen ja rangaistusten täytäntöönpanon kuin mikä vallitsi Suomen sisällissodan jälkeen. Valkoiset voittajat toimivat pidättäjinä, syyttäjinä, todistajina, tuomareina, teloittajina ja keskitysleirin vartijoina. Bosnian ja Jugoslavian pommitusten tuomiokäytännössä NATO-sotilaat toimivat pidättäjinä, pidätysselleihin saattajina, muslimit ja NATO-upseerit toimivat todistajina,  amerikkalaisten ja kanadalaisten maksamat juristit toimivat tuomareina. Oikeuskäytäntö poikkeaa täysin normaalista oikeuskäytännöstä. Tuomioistuimeen tuodut on julistettu etukäteen syyllisiksi ja heidän odotetaan osoittavan syyttömyytensä.

Jos kaikki suomalaiset historiantutkijat omaksuvat Yhdysvaltojen ja NATO-maiden edellyttämän totuuden myös historiatieteellisesti päteväksi, olemme päätyneet samaan kuin 100 vuotta sitten. Feodaalista omistamiseen perustuvaa valtaa puolustavat suomalaiset ja saksalaiset olivat sankareita kuten ylikansallista pääoman valtaa levittävät NATO- maat USA:n ja Saksan johdolla. Demokratiaa ja tasaveroisia ihmisoikeuksia puolustavat työläiset ja tasaveroisia ihmisoikeuksia puolustavat serbit ovat vuorostaan konnia. Niinkö?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: voittajien historia, historiatiede, poliitikon historiakäsitys, Jussi Niinistö, Sauli Niinistö, Erkki Tuomioja

Elisabeth Rehn, Bosnian ja Aleppon kansanmurhat ja läntinen propaganda

Torstai 27.10.2016 klo 10:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Elisabeth Rehn toimi eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtajana 1983-87. Olin saman valiokunnan jäsen. Valiokunnan jäsenet seurasivat hymyillen kuinka puheenjohtaja kävi hakemassa ohjeet vallankäyttäjien kammareista Cristoffer Taxellilta. Hän sai aikaan optiolakiin pääomanomistajiia hyödyttävän porsaanreiän, joka tukittiin laista vasta 10 vuoden kuluttua.

Puolustusministeriksi tultuaan Rehn toimi Hornet-hävittäjähankinnoissa naisellisena NATO- mannekiinina. Neuvostoliiton hajottua hän ryhtyi nostamaan liittoutuneiden fasistisina kiellettyjä järjestöjä arvoon arvaamatomaan. Hän osoitti myös kiitoksensa asekätkijöille.

Yhdysvaltojen suorittaessa NATO-liittolaistensa kanssa Jugoslavian hajottamista kyynisellä tavalla Elisabeth Rehn toimi voimakkaasti USA:n hankkeiden ja propagandan tukena.Hän toistaa propagandistista myyttiä Srebrenican 8000 teloitetusta muslimimiehestä ja -pojasta sekä kansanmurhaväitettä minkään tosiasian estämättä.

Suomen poliittinen eliitti uskoi ja edelleen uskoo kaikki USA:n ja NATO:n väitteet tosina huolimatta siitä, että tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittavat väitteet paikkansapitämättömiksi on kasakaupalla.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomiojakin kertoo arvioidessaan teostani Lahtari, Punikki ja Teurastaja, että "Koitin googlata kirjan Bosnia-osion lähteitä. Se johti nopeasti netin alamaailmaan, jossa muslimien ja serbien joukkomurhasyytökset ja "todisteet" ottavat mittaa toisistaan usein toistensa peilikuvia muistuttavin argumentein. Sellaista jonka sellaisenaan olisin voinut katsoa täyttävän tieteellisen kuvauksen vaatimuksia ei vastaan tullut."

Tässä historijoitsijan ja poliitikon roolit saattavat mennä sekaisin. Omien poliittisten toimien puolustelua ei voine perustella sillä, että on historioitsija.

Srebrenican kansanmurhan mahdottomuuden olen todistanut kirjassani monipuolisesti. Historiatieteen ohella lääketiede on tiedettä. Haagin Jugoslavia-tribunaalin esiinkaivamat vainajat on tutkittu oikeuslääketieteellisin metodein. Kaikin perustein teloitetuiksi tunnistettavia vainajia oli 400, kuudenkymmenen kilometrin matkalla taisteluissa kuolleita, joiden haavojen syntymistapa on kuvattu tarkoin, on alle 2000. Taistelupaikat olen myös luetellut.

Serbit olivat toisen maailmansodan kansanmurhan uhreja samoin kuin juutalaiset. Kroatian fasistinen hallitus oli säätänyt lain serbien kansanmurhasta. Jugoslavian hajottamissodissa Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel vaati toimittajien läsnäollessa, että serbit on saatava polvilleen. Siis kansanmurhan uhrit on saatava häviämään?

Yhdysvaltojen Eurooppa-joukkojen ja NATO:n komentaja, neljän tähden kenraali Wesley Clark on ilmoittanut nähneensä Pentagonissa paperin, jossa todetaan Yhdysvaltojen ohjelmassa olevan seitsemän maan haltuunottaminen. Ensin Irak sitten Syyria, Libanon, Libya,Somalia, Sudan ja lopuksi Iran. Kaikesta päätellen viimeisten vuosien aikana Venäjä on noussut listalla.

Vieraiden itsenäisten valtioiden haltuunotossaan Yhdysvallat liittolaisineen on tappanut miljoonia. Se on tuhonnut maiden infrastruktuurin. Jugoslavian pommituksissa Yhdysvaltojen nimenomainen vaatimus NATO-liittolaisilleen oli siviilikohteiden pommitus. Kohteina olivat sairaalat, autotehtaat, öljysäiliöt, sähköverkot, koulut päiväkodit ja presidentin virka-asunto yrityksenä murhata päämies.

Afganistanin jihadistiliikkeen synnyttäminen ja sen jäsenten leviäminen Eurooppaan on USA:n ansiota. Youtube-video Sarajevo Ricochet näyttää kaulojakatkovien jihadistien valkopukuisten joukkkojen marssin Sarajevossa. Yhdysvallat tuki näitä joukkoja yhdessä Osama bin Ladenin rinnalla. Tämän olen kirjassani osoittanut "historiatieteellisesti". Paras lähde Jugoslavian hajottamiseen on George Szamuely: Bombs for Peace, jonka olen lähettänyt silloiselle ulkoministerillemme jo teoksen käsikirjoitusvaiheessa jo ennen kuin Amsterdam University Press julkaisi teoksen. Toinen erinomainen kansantajuinenkin lähde on Weight of Chains 1 ja 2 dokumenttielokuvat. Dokumentissa on filmattu läheltä todisteena USA:n virallisia asiakirjoja, joissa päätetään Jugoslavian hajottamisen yksityiskohdista. Lisäksi CIA:n kellonsoittajaksi ryhtynyt agentti Robert Baer on teoksisssaan paljastanut minkälaisia valtavia dollarimääriä hän sai aikaansaadakseen nationalismin nousun Jugoslaviassa ja lahjoakseen poliitikkoja.

Aikaisemmin poliittisesti kiusalliset asiat saatiin peitettyä julistamalla asiakirjat salaisiksi jopa 60 vuoden ajaksi. Nyt Jugoslavian hajottamiseen liittyvät asiakirjat paljastuvat pala palalta jo  25 vuoden sisällä. Syyrian tilanteesta saadaan jo lähes tosiaikaista tietoa. Siten tosiasioiden peittelyyn tarvitaan tajunnan murtavaa propagandaa, jota Suomessakin päivittäisissä Yle:n uutisissa ja iltapäivälehdissä saamme melkoisen annoksen. Valkokypäräiset terroristien mannekiinit, joita eräät EU-maat ja USA rahoittavat näkyvät uutisissa päivittäin.

Elisabeth Rehnin haastattelut nousevat ikäänkuin kumpujen yöstä. Hän yhdistää "Srebrenican kansanmurhan" ja Aleppon "kansanmurhan". Siten hän pyrkii kuohuttamaan ihmisten tunteita ja pitämään kansan Yhdysvaltojen propagandan takana voidakseen saada kauhistuneet kansalaiset tukeutumaan NATO:on ja voimistamaan rasistista suhtautumista Venäjään ja venäläisiin.

Aleppo on lähes 2 miljoonan asukkaan kaupunki, jonka itäistä n. 100.000 asukkaan osaa YK:n terroristeiksi luokittelemat ryhmät pitävät vallassaan. Asukkaat eivät tarkka-ampujien ja miinoitusten pelossa uskalla paeta turvaan hallituksen hallussaan pitämään Länsi-Aleppoon.

Yhdysvallat on kouluttanut ja rahoittanut terroristeja yhdessä Saudi-Arabian ja eräiden muiden Lähi-Idän maiden kanssa. On paradoksaalista, että New Yorkin WTC torneihin törmänneet saudi-taistelijat olivat saman Al-Qaidan jäseniä kuin Al-Nusra-terroristit Itä-Aleppossa. Yhdysvaltojen tiedustelu- ja sotilasjohto on todennut, että maltillisiksi luokiteltavia heidän kouluttamiaan joukkoja on n 4-5 kappaletta. Toisin sanoen kaikki rahat ja aseet ovat menneet jihadisteille oli nimi mikä tahansa, eli palkkasotureille. Libyassa Hillary Clintonin ohjauksessa Yhdysvaltojen lähettiläs oli järjestelemässä rahaa ja varusteita Syyriassa taisteleville terroristeille, kun toinen terroristiryhmä hyökkäsi lähetystöön tappaen lähettilään.

Venäjä on kansainvälisten lakien mukaisesti lähtenyt Syyriaan tukemaan maan hallituksen mahdollisuuksia ottaa se laillisen hallituksen kontrolliin mikä lienee jokaisen itsenäisen valtion hallituksen tavoite. Kun terroristit hyökkäsivät Pariisiin ja Nizzaan, presidentti Hollande julisti poikkeustilan ja pyysi muita hallituksia apuun. Näin jokainen terroristien uhkaama hallitus tekee.

Jäämme odottamaan milloin paljastuu se, että Nizzan, Pariisin, Brysselin tai muualla Euroopassa tulevaisuudessaa suoritetut terrori-iskut onkin suorittanut Yhdysvaltojen, Ranskan ja Ison-Britannian rahoittamat henkilöt. Samalla tavalla kuin Bosnian jihadistit ja Kosovon albaaniterroristit myös Syyrian terroristit ovat USA:n ja useiden NATO-maiden synnyttämiä palvelemaan näiden maiden tavoitteita ottaa kohdemaat haltuunsa sekä sotilaallisesti että taloudellisesti.

Syyriassa Yhdysvaltojen tavoite on kaataa Syyrian hallitus ja ottaa maa vaikutuspiiriinsä. Tavoitteeseensa se on pyrkinyt systemaattisesti. Jo Jugoslavian hajottamista ja taloudellista tukahduttamista koskevissa asiakirjoissa mainitaan myös Syyria. 

Niin Irakin kuin Syyrian "haltuunotossa" talouspakotteilla on merkittävä osuus siviilien kärsimyksissä. Paitsi terroristien tukemista ja aseistamista Yhdysvallat liittolaisineen on käyttänyt talouspakotteita saadakseen laillisen vaaleilla valitun Syyrian sekulaarisen hallituksen polvilleen.

Elisabeth Rehn mainitsi rauhanmielenosoituksessa antamassaan haastattelussa olevansa pahoillaan siitä, että USA:n vaalit estävät sen tehokkaat toimet Syyriassa. Hillary Clintonhan on todennut, että hän panisi toimeen lentokiellon Syyriaan (millä mandaatilla?). Lentokielto tarkoittaa kyseisen valtion ilmatorjunnan tuhoamista pommituksilla. Näin tehtiin Libyassa, jossa maa saatiin perusteellisesti tuhottua ja johtaja tapettua. Elisabeth Rehn pahoitteli tuolloin, että Suomi ei osallistunut lentokiellon toteuttamiseen.

Elisabeth Rehn toteaa siis Aleppon pommitusten, joita Venäjä tekee terroristeja vastaan, olevan kansanmurha. Samaan aikaan Damaskoksessa, muualla Aleppossa ja enemmistössä Syyrian alueista kannetaan presidentti al- Assadin ja presidentti Putinin kuvia sekä heilutetaan Syyrian ja Venäjän lippuja. Yhdysvallat yhdessä Saudi-Arabian kanssa rahoittaa ja aseistaa terroristeja mutta niitä media ei syytä kansanmurhasta. WTC-tornien tuhoajat ja Yhdysvaltojen sotilasjohto taistelevat rintarinnan YK:n vetoomuksesta terroristeja vastaan taistelevia Venäjää ja Syyriaa vastaan.

Suomen YK-mandaatilla toimineet poliitikot ovat tukeneet vahvasti Yhdysvaltojen aivopesua lähentelevää propagandaa. YK on, myöntävät he sitä tai ei, korvattu NATO:lla.

Heistä Martti Ahtisaari on jo saanut palveluksistaan Nobelinsa, Elisabeth Rehn, Helena Ranta ja Pekka Haavisto ovat jonossa.

Suomalaisten todellisuuden muokkaus löysi huippuhetkensä kun tiettyjen yksityishenkilöiden aloitteesta ja monien rauhanjärjestöjenkin toimesta kutsuttiin koolle "rauhanmielenosoitus" Aleppon pommitusten uhreille ja kirkkojen kellot saatiin soittamaan heille kellojaan. Viha kohdistettiin terroristeja vastaan taistelevaan Venäjään ja jo aikaisemmin yksityisesti hankitun rahoituksen avulla oli järjestetty kynttilämielenosoitus Venäjän lähetystön edustalle.

Suomalaisten mielet pyritään ohjaamaan sotapolulle Venäjää vastaan. Tosiasiassa Venäjä on toiminut johdonmukaisesti aina ja kaikkialla fasismia ja terrorismia vastaan Yhdysvaltojen ja EU-NATO:n tukiessa, päinvastaisista puheistaan huolimatta terroristeja.

Elisabeth Rehnin haastattelu 27.10. Ilta-Sanomissa toimii todisteena röyhkeästä propagandasta, jossa ei ole tieteellisyyden tai totuuden hiventäkään.Eikö ole paradoksaalista että henkilö, joka propagoi NATOa ja on profiloitunut militarismin symbolina, pyydetään yksityisten henkilöiden alullepanemaan "rauhanmielenosoitukseen" puhujaksi, josta kokoomusnuoret lehtitietojen mukaan halusivat jatkaa Venäjän lähetystön eteen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elisabeth Rehn, Erkki Tuomioja, kansanmurhat, Bosnia, Aleppo, propaganda