Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

KAKSI SUOMEN DEMOKRATIAN HETKEÄ

Perjantai 17.3.2023 klo 15.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on elänyt runsaan sadan vuoden itsenäisyyden aikana kaksi demokratialta muistuttavaa hetkeä.

Valmius ylläpitää työnantajan perinteistä, lähes rajatonta valtaa vaikka asein toteutettiin ensimmäistä kertaa 13. heinäkuuta 1917 Huittisissa. Siellä työläiset pyrkivät saavuttamaan kahdeksantuntisen työpäivän lakon avulla, kun se ei lakeja säätämällä ollut onnistunut. Meijerityöläiset järjestivät mielenosoitusmarssin, jolloin heitä kohti alettiin ampua halkopinojen takaa. Kuusi lakkolaista haavoittui. Tätä tapahtumaa pidetään yhteiskuntaluokkien vastakkainasetteluun perustuvan sisällissodan ensimmäisenä enteenä.

Eduskunnassa oli työväen enemmistö. Kullervo Manner oli valittu eduskunnan puhemieheksi. Puhemiesvakuutuksessaan hän ei vannonut uskollisuutta Venäjän hallitukselle vaan lausui tahtovansa puolustaa eduskunnan ja Suomen kansan oikeuksia perustuslakien mukaan.

Eduskunta hyväksyi perustuslain tasoisen lain, jolla aikaisemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suurruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle, kuitenkin ilman ulkopolitiikan hoitoa ja sotilasasioita, jotka olisivat jääneet edelleen Venäjän vastuulle.

Valtalaki hyväksyttiin 18.7.1917. Sen mukaisesti Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait. ---Eduskunta lopullisesti päättää myös kaikkien muiden Suomen asiain ratkaisusta, jotka keisari ja suurruhtinas tätä ennen - - on ratkaissut. –Eduskunta määrää Suomen toimeenpanevan vallan.

Valtalakia tukivat sosialidemokraattien lisäksi Maalaisliitto, osa muiden porvarillisten puolueiden kansanedustajista, joten laki sai määräenemmistön.

Kansanedustajat ja lehteriyleisö olivat innoissaan tästä ”itsenäisyysjulistuksesta”. Äänestyksen jälkeen kansanedustaja Lucina Hagman pyysi puheenvuoron: ”Minä rohkenen pyytää, että puhemies pyytäisi eduskuntaa yhtymään eläköön huutoon vapaalle Suomelle. Eläköön.” Eduskunnan jäsenet ja lehteriyleisö yhtyivät eläköönhuutoon voimakkaasti.

Lakia ei suunniteltu lähetettävän vahvistettavaksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle vaan että siitä annettaisiin ainoastaan tiedotus.

Suomalaisen puolueen edustaja, Ernst Nevanlinna ryhtyi vaikuttamaan ulkoparlamentaarisesti asiaan. Hän sai Suomen ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin Pietarissa taivuttelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan Suomen eduskunnan, jotta Valtalaki kumoutuisi. Tämä häviölle jääneiden kansanedustajien hanke toteutui ja Venäjä lisäsi venäläisten sotajoukkojensa määrää Suomessa.

Suomen demokratian hetki murskautui.

 

                                                         ***

Sisällissodan seurauksena jatkui voittaneen porvariston hegemonia. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaatineet ja näiden asioiden puolesta taistellut työväestö suljettiin keskitysleireille ja vankiloihin. Demokratiaa ei ollut nimeksikään. Sen sijaan koko 1920-30 luvun maassa vallitsi vainon ilmapiiri.

Sensuuri alkoi jopa aikaisemmin kuin Saksassa.

Porvaristo pyrki jatkamaan työväestön alistamista Saksan avulla kuten sisällissodassa.

Hävityn sodan vv 1939 – 45 jälkeen ja Pariisin rauhansopimuksen seurauksena, Suomessa  järjestettiin paitsi sotarikosoikeudenkäynnit myös sen historian ensimmäiset demokraattiset vaalit. Vaaleissa äänioikeutettuja olivat lähes kaikki suomalaiset, myös keskitysleireistä vapautetut Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran jäsenet, joita ei ollut ehditty teloittaa.

Nämä vuoden 1945 vaalit olivat toinen demokratian hetki Suomen historiassa.

Vuoden 1945 vaalien tulosta juhlittiin spontaaneilla tanssiaisilla Helsingin rautatientorilla. Vaaleissa suurimman äänimäärän saivat sisällissodan hävinnyttä osapuolta edustaneet kommunistit ja edistykselliset sosialidemokraatit, jotka liittyivät kansandemokraattien ryhmään eduskunnassa.

 

                                                          ***

Vuoden 1945 Rautatientorin tanssien jälkeen demokratia on kitkutellut vastatuulessa mutta viisaiden presidenttien suojeluksessa 1970-luvulle saakka. Presidentti Urho Kekkonen kykeni sitomaan porvarilliset teollisuuspiirit näkemään Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön taloudelliset edut.

Saksan natsi -liittolaisuuden kannattajat eivät kadonneet, mutta alistuivat. Presidentti Kekkonen pystyi huomautuksillaan ”neulanpistopolitiikasta” kaitsemaan suurpääoman mediaa viimeisillä voimillaankin. Hän varoitti päästämästä Valtalain ulkoparlamentaarisia voimia eli Kokoomusta hallitukseen.

Presidentti Mauno Koivistolla ei ollut Kekkosen kaltaista luovuutta. Vasta presidentin viran jälkeen hän havahtui näkemään mihin Suomen liittyminen EU:hun ja NATO-yhteistyöhön johtaisi. Hän kirjoitti kiihkeän esipuheen Jarkko Laineen teokseen ”Toisenlainen totuus Kosovosta”. Teos on jyrkkä NATO-kritiikki. ”Mikä NATO” Koivisto usein tokaisi.

 

                                                     ***

Suomi on vajonnut syvälle. Demokratia on totaalisesti kadonnut valtiollisen sensuurin ja ulkoparlamentaaristen NATO-voimien pimentoihin. Suomi on liitetty läheiseen yhteistyöhön maailman epädemokraattisimman, taloudellista ja sotilaallista terrorismia harrastavan Yhdysvaltojen kanssa.

Äärimmäinen esimerkki on mahdollinen osallistuminen NordStream kaasuputken räjäytykseen. Arvostetun tutkivan journalistin Seymour Hearshin mukaan kesällä 2022 Suomenlahdella pidettyjen Baltops NATO-harjoitusten yhteydessä Venäjän ja Saksan yhteishankkeen Nordstreamin kaasuputkeen kiinnitettiin räjähteet, jotka NATO-maa Norja syyskuussa 2022 laukaisi aiheuttaen räjähdyksen.

Suomi osallistui Baltops-harjoitukseen yhdessä useiden NATO-maiden kanssa. Mikäli suomalaiset sotilaat eivät itse henkilökohtaisesti laskeneet räjähteitä putkeen, he auttoivat niitä, jotka laskivat ne. Suomalaiset muonittivat ja antoivat monenlaista tukea yhdysvaltalaisille aluksille.

Etsimättä mieleen tulee Suomen liittolaisuus natsi-Saksan kanssa. Suomi miinoitti kesäkuussa 1941 yhteistyössä eestiläisten ja natsi-Saksan armeijan kanssa koko Suomenlahden. Miinojen räjähdyksissä kuoli 16 000 eestiläistä ja venäläistä Saksan armeijaa Tallinnasta Leningradiin pakenevaa siviiliä ja sotilasta.

 

                                                     ***

Tällä hetkellä näyttää siltä kuin Suomi olisi vajonnut kauas demokratian hetkistään. Suomen eduskunta ei ole itsenäisen kansan eduskunta. Sensuuria ylläpitävän median, virkamieskunnan ja fasismiin viehtyneiden johtajiensa toimesta maamme on sidottu yhteistyöhön enemmän natsi-Saksaa kuin demokratiaa muistuttavaan järjestelmään. 

Jäämme odottamaan onko maamme tulevaisuus viisaiden maamme ulkopuolisten kehityskulkujen kannateltavissa vai ajaudummeko nykyisen valtiojohtomme johdolla katastrofiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen demokratian tila, Valtalaki, vuoden 1945 vaalit, ulkoparlamentaariset voimat, kokoomus, NATO, pääomapiirit, Kekkonen, Koivisto, Nordstream, terrorimi, miinat, sensuuri, fasismi

Suomen rauhanpolitiikka EUhun liittymisen jälkeen

Maanantai 25.10.2021 klo 12.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

SUOMEN RAUHANPOLITIIKKA EUhun LIITTYMISEN JÄLKEEN

puhe YK:n päivänä Lapin rauhanpuolustajien rauhanmarssin jälkeen järjestämässä tilaisuudessa


Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen rauhanpolitiikka päättyi 27.1.1982 Suomen tasavallanpresidentti Urho Kekkosen jäädessä sairauslomalle ja saman vuoden syksyllä luopuessa virastaan sairauden vuoksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen, YYA sopimuksen ystävyydestä ja yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa ja sopinut asevarustelun rajoituksista ja sitoutunut olemaan tuomasta ydinaseita Suomen maaperälle.

Kolmekymmentäluvun kokemukset tiiviistä yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa sekä Mannerheimin johtaman sotilaskomitean valta Suomen politiikassa oli johtanut siihen, että presidentti Kekkonen suhtautui armeijaan etäisesti ja kirkkoon vielä etäisemmin.

Suomen pääomapiirien vallankäyttö Suomen sisällissodassa ja liittoutuminen Saksan kanssa työväen lyömiseksi ja Suomen liittämiseksi Saksan keisarikuntaan oli vähitellen johtanut pysyvään asennemuutokseen myös Kekkosen mielessä.

Presidentti Kekkonen piti oikeistolaista kokoomuspuoluetta vaarana Suomen rauhanpolitiikalle.

Presidentiksi Kekkosen jälkeen tullut Mauno Koivisto nimitti vuoden 1987 vaalien jälkeen Suomeen hallituksen kokoomuksen Harri Holkerin johdolla. Muina puolueina olivat sdp, rkp ja maaseudun puolue. Tämän hallituksen aikana valmisteltiin Suomen liittymistä tiiviimmin läntiseen Eurooppaan.

Suomen pääomapiirit oletettavasti kokivat myönteisenä sen, että European Round Table of Industrialists, Euroopan teollisuuspiirien yhteenliittymä, valmisteli tulevan Euroopan Unionin peruskirjan artiklat.

Eduskunnan puhemiesneuvosto harkitsi vuonna 1987 varoituksen antamista minulle salaisuuksien kertomisesta eduskunnan täysistunnossa. Olin nimittäin kertonut ruotsalaisen Round Table of Industrialists järjestön puheenjohtajan, Volvon pääjohtaja Per Gyllenhammarin, istuvan myös Yhdysvaltojen toiseksi suurimman aseteollisuusyrityksen hallituksessa. Päättelin aseteollisuuden etujen tulevan liian ratkaiseviksi tulevan EU:n toiminnassa.


Tämä arvioni on osoittautunut oikeaksi.

Aseteollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja muun sotilaallisen toiminnan on osoitettu olevan maapallon pahin saastuttaja. Ovatko Suomen tai muiden EU-maiden poliitikot nostaneet tämän hälyttävän seikan ilmastonmuutoksen torjunnan pääkohteeksi? Eivät. Sotateollisuuden ympärillä on tässä suhteessa täysi hiljaisuus.

Euroopan ollessa 1990-luvulla myllerrysten kourissa Suomen valtiolliset toimijat katsoivat kansainvälispoliittisen tilanteen mahdollistavan Suomelle livahtamisen Länsi-Euroopan syliin. Presidentti Koivisto myöntyi irrottautumiseen Pariisin rauhansopimuksesta. RKP:n puolustusministeri Elisabeth Rehn nosti asekätkijät ja Lotta Svärd-järjestön uuteen kukoistukseen. Äärimmäisestä taloudellisesta hätätilasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät. 1930-luvun ilmapiiri oli palannut.

YYA-sopimus sovittiin purettavaksi ja korvattavaksi ystävyyteen perustuvalla Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella.

MITÄ SUOMEN POLIITIKKOJEN MIELESSÄ LIIKKUU?

Olen työskennellyt 25 vuotta, elämäni tärkeimmät vuodet psykoottisten, mieleltään hajonneiden ihmisten parissa. Kanssakäyminen on mahdollista vain äärimmäisen aitouden ja tunneherkkyyden varassa. Psykoottinen ihminen tunnistaa aitouden ja tulee kanssakäymiseen vain tuota aitouden siltaa pitkin.

Sama pätee lapsiin. Vain aito vuorovaikutus ja lapsen kuuntelu tekee mahdolliseksi sen, että hän kasvaa inhimilliseksi ihmiseksi.

Miten meille suomalaisille käy toistuvasti niin, että johtajamme valitsevat meille inhimillisyyden sijaan väkivaltaan, aseisiin ja vallankäyttöön perustuvat puitteet.

Sisällissotaan jouduttiin kesällä 1917 itsenäisyyden taanneen valtalain vastustajien salaisten neuvottelujen ja niitä seuranneen eduskunnan hajottamisen kautta. Keisarillisen Saksan yhteyteen pyrkineet voimat saivat yliotteen, perustivat porvarillisen armeijan tammikuussa 1918 ja yhteistyössä Saksan armeijan kanssa murskasivat demokratiaa ja nykypäivänä itsestään selviä oikeuksia vaatineet työläisjoukot.

Siten voidaan sanoa, että asiat päätettiin kulisseissa.

Presidentti Ståhlberg esti kenraali Mannerheimia saamasta itselleen suojeluskunnista yksityistä armeijaa eikä Mannerheim onnistunut heimosotien avulla tuhoamaan neuvostovaltiota. Hän ei tohtinut ryhtyä lapualaisten päälliköksi vaan toimi Suomen saksalaissuuntauksen virrassa yhteistyössä Göringin kanssa perehtyen Hitlerin menetelmiin. Suomen demokratia purettiin jopa Saksaan verrattuna etuajassa. Saksan armeijan kenraalit juhlivat Mannerheimin rinnalla ”Vapaussodan voittoa” vuotuisissa kekkereissä joissa ”Alte kameraden”-laulu raikui.

Toisinajattelijoiden vangitsemiset ja teloitukset olivat 1930 luvulla todellisuutta. Talvisotaan lähdettiin, rinta rottingilla olihan Hitler luvannut, että hän sallii ruotsalaisten auttaa suomalaisia sodassa Neuvostoliittoa vastaan, vaikka itse ei vielä Molotov-Ribbentropin sopimuksen johdosta pysty auttamaan. Italialaisten fasistien apu Suomen armeijalle talvisodan aikana oli myöskin saanut Italian ulkoministeri Cianon mukaan Hitlerin siunauksen. Pohjoismaiden johtajat taputtivat lokakuussa 1939 yhteisessä päämiesten neuvottelussa Suomen hallitusta selkään: kyllä sota tulee hyvin menemään.

Suomen Saksa-suuntautuneelle eliitille toisen maailmansodan jälkeinen aselepo ja Pariisin rauhansopimus oli järkytys. Fasististen järjestöjen lakkautus ja demokraattiset oikeudet kaikille olivat ennenkuulumattomat sodan alusaikaan verrattuna.

Presidentti Urho Kekkosen aika oli jatkuvaa ponnistelua rauhan ja hyvien suhteiden ylläpitämiseksi erityisesti Neuvostoliittoon.

YK:n jäsenyys, 1970 -80-lukujen työväenjärjestöt ja -sanomalehdet, YK:n päivän rauhanmarssit ja puhetilaisuudet ylläpitivät perheissä ja kouluissa demokratian ja rauhan kunnioitusta.

Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushin George Sorosin ja nk talousgurujen yhdessä Neuvostoliiton uusien oligarkkien ja Jeltsinin kanssa suorittama presidentti Gorbatsovin vallasta syökseminen ja kansallisvarallisuuden ryöstö romahduttivat Neuvostoliiton.

Neuvostoliiton merkitys kansainvälisen rauhan ja kehittyvien maiden tukijana väistyi. Samaan aikaan mureni Saksan demokraattinen tasavalta, joka johti Saksojen yhdistymiseen.

Näiden sosialististen maiden tuhoutuminen johtui pitkälti läntisen valtamedian vaikutuksen voimistumisesta, läntisen taloudellisen vallan suuresta merkityksestä sekä siitä että sosialistisissa maissa ihmisten olisi tullut henkisesti kyetä ylittämään kulutusyhteiskunnan synnyttämät tarpeet ja korvata ne solidaarisuuden tuomalla tyydytyksellä. Missään Euroopan sosialistisessa maassa johtajat ja politrukit eivät näyttäneet esimerkkiä vaatimattomuudesta hyveenä.

Saksojen yhdistyminen aiheutti liittokansleri Kohlille tarpeen lähteä ryöstöretkelle Jugoslaviaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat halusivat sotilaallisen sillanpääaseman Balkanille.

Euroopan yhteisö ja Euroopan unioni olivat muotoutumassa. Liittokansleri Kohl, Angela Merkel hänen ministerinään ylipuhuivat vastustelevat EU-jäsenkandidaatit Jugoslavian hajottamisen puolelle Maastrichtin kokouksessa v.1992. Hajottamisen lähtölaukaus oli Kroatian itsenäisyyden tunnustaminen hetkellä, jolloin Kroatia oli säätänyt serbivastaisen rasistisen perustuslain, piti sotilaallisesti hallussaan vain 1/3 Jugoslavian liittotasavallan Kroatian alueesta. Tämä kansainvälisten lakien ja Jugoslavian perustuslain vastaisuus ei mietityttänyt.

Kohl ajoi USA:n presidentiksi tulleen Bill Clintonin, Osama bin Ladenin ja Yhdysvaltojen kroaatti- ja natsidiasporan rahoittamana Jugoslavian hajottamisen myrskyn lailla. Yhdysvallat ja CIA olivat aloittaneet fasistien ja muslimiveljeskunnan tukemisen jo 1950- luvun alkupuolella, diasporan antaessa sivustatukea.

Aseita hankittiin DDR:n ylijäämäasevarastoista sekä Osama bin Ladenin lentorahdilla Lähi-idästä. On liikuttavaa suomalaisten näkökulmasta, kun Suomen EU-jäsenyyden pääneuvottelija Pertti Salolainen kehui saaneensa Kohlin ja ulkoministeri Klaus Kinkelin avulla Suomelle aseita samasta DDR:n varastosta.

Klaus Kinkel totesi heti ulkoministeriksi tultuaan että ”serbit on saatava polvilleen.” Olivathan he jo olleet polvillaan toisen maailmansodan aikana, jolloin Saksan liittolaisilla, natsi -kroaateilla, muslimit apulaisinaan oli keskitysleirit serbeille. Muun muassa Jugoslavian presidentti Milosevicin vaimon äiti oli kuollut keksitysleirillä.

Yhdysvaltalainen senaattori Joe Biden totesi serbien oleva ”kretiinejä”, vajaa -älyisiä. Siis natsi -ajan tapaan epäihmisiä.

Mitä suomalaiset tiesivät Balkanin kansoista. Mitä suomalaiset käsittivät tapahtuvan ympärillään Euroopassa, johon he suin päin syöksyivät. Oliko niin, että vanha intuitio siitä, että natsien kanssa on hyvä olla liitossa, oli ottanut vallan. Mitä muuta serbien kohtelu oli kuin natsismia.

Suomen poliitikot vaikenivat tosiasioista Jugoslavian hajottamisen alkuaikoina 1992-95. Asioista, joista Yhdysvallat halusi vaiettavan, vaiettiin. Presidentti Clintonin tilaamat lavastukset tiedotettiin tosina.
Suomalaiset eivät tienneet yhdysvaltalaiskenraaleiden johtavan muslimiarmeijan taisteluita Sarajevossa.
Suomalaiset eivät tienneet että Sarajevon toriräjäytykset lavastettiin serbien tekemäksi. Niiden muslimien suorittamien räjäytysten seurauksena muslimiarmeija tilasi muutaman tunnin sisällä NATO-pommitukset serbien niskaan koska todellisten syyllisten paljastamiseen kului päiviä ja viikkoja. Suomalaiset eivät tienneet Yhdysvaltalaiskenraalien harjoittavan kroaattiarmeijaa suorittamaan serbien kansanmurhaa Kroatian Krajinassa.

Liittolaisuus Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa oli tuolloin kuten nytkin totuutta tärkeämpää.

Presidentti Clinton oli tilannut vuonna 1993 Bosnian muslimipuolueelta 5000 ruumista Srebrenicasta. Jokainen voi Youtubesta nähdä videon, jossa muslimipuolueen edustajat kokouksessaan ihmettelevät, mistä ruumiit saataisiin ja kuka niitä haluaa. Clintonin mukaan, jos sellainen määrä ilmoitettaisiin, NATO voisi ryhtyä pommittamaan serbejä.

Muslimien hyökkäyksissä Srebrenicaa ympäröivin serbikyliin vuosina 1992-93 kuoli yli 2000 siviiliä askareissaan. Bosnian serbikenraali Mladic ilmoitti, että näin ei voi jatkua. Srebrenicaa ei ollut lupauksista huolimatta demilitarisoitu vaan sieltä käsin muslimiarmeija ja jihadistit (Osama bin Ladenin presidentti Izetbegovicin pyynnöstä toimittamat taistelijat) tekivät brutaaleja hyökkäyksiä rauhallisiin kyliin. He videoivat itse niitä ja näyttivät länsilehtimiehille ylpeinä. Yhtäkään näistä videoista ei esitetty ICTY-tuomioistuimessa, jonka NATO-maat pystyttivät serbejä tuomitsemaan.

Kenraali Mladic otti Srebrenican haltuunsa heinäkuussa 1995 käytännössä ilman vastarintaa. Rauhallisten neuvottelujen jälkeen sovittiin järjestettäväksi bussikuljetus niille, jotka haluavat laskea aseensa ja lähteä kaupungista. Jokaiseen bussiin oli Mladicin määräyksellä tultava YK-sotilas turvaksi.

Aseita laskemaan haluttomat tuhannet Srebrenican muslimiarmeijan ja siviilien joukot lähtivät kulkemaan metsien ja miinakenttien läpi 60km päässä olevaan Tuzlan kaupunkiin, jossa oli Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Matkan varrella käytiin lukuisia taisteluita. Osa serbitaistelijoista olivat niitä, joiden kotikyliin oli aikaisemmin hyökätty, osa muslimitaistelijoista oli niitä, jotka olivat hyökänneet ja polttaneet serbikyliä.

Sarajevossa muslimijoukkoja johti yhdysvaltalainen kenraali John Galvin.

Parin viikon päästä Tuzlassa olevat yhdysvaltalaiset tiedottajat väittivät Srebrenicassa tulleen teloitetuksi 8000 muslimimiestä ja poikaa vaikka siitä ei ollut mitään todisteita. Väite oli 60km päässä tapahtumapaikalta tehty tarkoitushakuinen päätelmä. Punainen risti oli ilmoittanut tuhansien ihmisten olevan kadoksissa omaisiltaan. Tätä punaisen ristin ilmoitusta ja Srebrenican joukkomurha -lavastusta käytettiin harhautuksena. YK:n sotilastarkkailijoiden mukaan näytti siltä, että Srebrenicaa koskevalla sensaatiomaisella uutisella haluttiin peittää samaan aikaan , elokuun taitteessa Kroatian puolella, 350 km päässä Tuzlasta tapahtuva serbien kansanmurha.

Ennen toista maailmansotaa Kroatian alueella asui 2, 5 – 3 miljoonaa serbiä. Heidän määränsä oli laskenut n. 750 000:een vuoteen 1990 mennessä.

Yhdistetyt kroaatti- ja albaanijoukot olivat 10 kk harjoittelun jälkeen lähdössä ajamaan kaikki satoja vuosia Kroatiassa asuneiden serbisukujen edustajat ulos Kroatiasta. Kroatian presidentti Tudjman vaati puheessaan 31.7.1995, että serbien on kadottava Kroatiasta. ”Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta.”

Karkotustaistelun nimi oli Operaatio myrsky. 250 000 serbiä ajettiin maasta tuhansien kuollessa matkalla pommeihin ja tykkituleen. Tämän operaation oli harjoittanut yhdysvaltalaiset kenraalit. Yhdysvalloissa tätä taistelua kutsutaan ”hienoimmaksi taisteluksi sitten toisen maailmansodan.”

Srebrenican lavastusta sekä Sarajevon Markale-torin räjähdys -provokaatiota käytettiin perusteluna serbeihin kohdistetuille NATO-pommituksilla.

Suomalaiset Elisabeth Rehn ja Helena Ranta esiintyivät useissa Yle:n dokumenteissa ja uutisissa valittaen muslimien kohtaloa. Kertaakaan ei heidän suustaan kuullut sitä mitä Bosniassa todella tapahtui. Kertaakaan he eivät maininneet olleensa kalifaatin rakentamisessa auttaneen Osama bin Ladenin puolella. He ovat ainoastaan vahvistaneet Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita; lavastuksia, harhaanjohtavia tietoja, tunnepitoisia dokumenttielokuvia ja historiaan jääviä Wikipedia -tietoja.

Nykyisin Srebrenican joukkomurhan kieltäminen on julistettu laittomaksi Bosniassa. Siten tieteellisyys on myös tullut kielletyksi. Sama koskee myöhemmän Kosovon Racakin taistelun tosiasioiden kertomista. Kosovossa asuva serbikansanedustaja Ivan Todosijevic tuomittiin hiljan 2 vuoden vankeuteen totuuden kertomisesta Racakin kylän taistelusta.

Daytonin rauhansopimuksessa Bosniaan määrättiin eräänlainen siirtomaaherra hoitamaan presidentin virkaa ja alue jaettiin muslimien ja kroaattien osaan sekä serbeille kuuluvaan Republika Srpskaan. Daytonin sopimuksesta livetään EU:n NATO-maiden ja Yhdysvaltojen toimesta vähä vähältä. YK:n päätösvaltaa yritetään siirtää EU:n NATO-maille. Serbitasavallan oikeuksia pyritään vähä vähältä kaventamaan.


Suomen liityttyä EU:hun alkoi Kosovon irrottaminen Serbiasta. Suomen hallituksella ja presidentti Ahtisaarella on merkittävä rooli tässä prosessissa.

Suomen liittyessä EU:hun Bosnian sota oli lopuillaan. CIA jatkoi Kosovon albaanien sotilaskoulutusta Albanian puolella Serbian rajan tuntumassa. Saksa ja Osama bin Laden rahoittivat vielä vuoteen 1998 terroristeiksi kutsuttujen Kosovon albaanien koulutuksen mm Turkissa.

Vuosien 1998-99 taitteessa sissien nimitys muuttui Yhdysvaltojen ulkoministeriön puheenparressa vapaustaistelijoiksi.

Kymmenen vuoden aikana 1990-luvun alusta lähtien Serbian maakunnan Kosovon albaanien enemmistö ei ollut halunnut osallistua monipuoluevaaleihin. He halusivat suoralla toiminnalla, ajoittain väkivalloin muodostaa oman valtion, toteuttaa oman vain albaaneille tarkoitetun koulujärjestelmän, terveydenhuollon jne. Albaanit kieltäytyivät myös toimimasta valtion viroissa tai valtion yrityksissä. Suoritustasoltaan nämä ”omat” laitokset eivät olleet tasoltaan Jugoslavian valtion tai kansainvälisen toiminnan tasolla.

Kehityksen seurauksena albaaniväestö luonnollisesti köyhtyi. Myös albaanien suorittamat väkivallanteot poliiseja, serbisiviilejä ja serbien kanssa yhteistyötä tekeviä albaaneja kohtaan lisääntyivät. Jugoslavian hajottamista tavoittelevat USA ja EU sekä valtamedia kuitenkin ihastelivat ja rohkaisivat tätä suoraa toimintaa.

Jugoslavian hallitus ja niin kutsuttu kansainvälinen yhteisö kuitenkin pyrki rauhoittamaan tilannetta ETYJ:n tarkkailijoiden avulla vuosina 1998-99. Nämä tarkkailijat seurasivat ja arvostelivat kuitenkin vain sitä noudattaako Jugoslavian armeija sopimuksia, sissien saadessa toimia kuten halusivat.

Yhdysvaltojen ETYJ:n tarkkailijat olivat enimmäkseen myös CIA:n palveluksessa. He antoivat satellitti-puhelimensa sissien käyttöön ja useilla sissipäälliköillä oli NATO n päällikön Wesley Clarkin suora puhelinnumero käytössään serbien niskaan suunnattavien pommitusten ohjailua varten. Albaanisissit toimivat omaa etua ajaessaan NATOn suorina yhteistyökumppaneina.

Jugoslavian hajottaminen oli käytännössä Euroopan ja Yhdysvaltojn kansalaisille suunnattu näytelmä, jossa USA:n NATO:n ja erityisesti Saksan tavoitteet esiteltiin hyvinä ja humaaneina ja holokaustin uhreille serbeille oli varattuna Hitlerin rooli.

Yhdysvaltojen tosiasiallinen tavoite oli koko Balkanin sotilaallinen miehitys. Bosnian NATO-miehitys oli jo toteutettu ja Yhdysvallat oli pienintä yksityiskohtaa myöten päättämässä kaikesta mitä maassa tapahtui.

Rambuillet’in neuvottelut keväällä 1999 oli kutsuttu koolle, jotta Jugoslavian hallitus ja kapinalliset albaanit voisivat sopia rauhanomaisesta kehityksestä. Tavoite oli kuitenkin näennäinen. USA liittoutui neuvottelussa, jota se yksinvaltiaasti myös hallinnoi, Kosovon väkivaltaista Drenican mafia -järjestöä johtaneen Hashim Thacin kanssa jättäen neuvotteluja ja rauhaa kannattavan Ibrahim Rugovan syrjään. Yhdysvallat ei halunnut rauhanomaista kehitystä. Se halusi NATO-miehityksen.

Rambuillet’in neuvottelut päättyivät salaisena pidetyn b-asiakirjan tuomiseen neuvottelupöytään. Tämä b-liite edellytti koko Jugoslavian NATO-miehitystä. Mikä valtio tällaiseen voisi suostua?

Asuin vuonna 1999 Brysselissä ja päivälehtenäni oli De Morgen, flaaminkielinen, maan toiseksi suurin sanomalehti. Lehti harrasti tutkivaa journalismia. Lehdessä oli painettuna Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin puhe parlamentissa kokonaisuudessaan. Sen lisäksi lehti, suurena poikkeuksena länsilehtien joukossa julkaisi myös Rambuilletin neuvottelujen b-liitteen.

Minulle kävi aivan selväksi, että mikään valtio ei voisi hyväksyä tuota neuvottelusopimuksen b-liitettä. De Morgen artikkeli oli käänteentekevä epäilykseni heräämisessä koko Jugoslavian hajottamisen todellisuutta ja siitä tiedottamista kohtaan.

Ymmärsin, että Yhdysvallat haluaa pommittaa Jugoslavian polvilleen kuten Saksan ulkoministeri Kinkel oli jo virkaan astuessaan ilmoittanut.

SUOMEN EPÄINHIMILLINEN TOIMINTA


Ennen Rambuillet’ia yhdysvaltalainen ETYJ:n Kosovo-joukkojen päällikkö William Walker oli lavastanut joukkoteurastuksen Racakin kylään. Tämän lavastuksen seurauksena kaikkien NATO- maiden hallitukset olivat joukolla sitä mieltä, että vain pommitukset voivat ratkaista tilanteen.

Tosiasiassa Racak oli siviileistä tyhjennetty albaanikylä Kosovossa, joka oli muodostunut juoksuhaudoilla varustetuksi sissien tukikohdaksi, josta käsin suoritettiin hyökkäyksiä ja tapettiin serbipoliiseja.

Jugoslavian hallitus ilmoitti tyhjentävänsä poliisivoimin kylän ja ottavansa aseet haltuunsa. Hallitus oli kutsunut tiedotusvälineet paikalle ja AP:n televisioryhmä kuvasi päivän taistelut. ETYJ tarkkailijat seurasivat tapahtumia kylää ympäröivillä kukkuloilla.

Taistelujen jälkeen Jugoslavian oikeusviranomaiset, mm tutkintatuomari, eivät kyenneet selvittämään kuinka moni poliisi tai sissi oli kuollut koska rinteiltä alettiin heti ampua tutkintatuomarin alkaessa kavuta rinteelle.

Lehtimiehet haastattelivat ihmisiä kylän torilla ja totesivat iltapäivällä tilanteen rauhoittuneen.

Seuraavana päivänä tutkintatuomarin seurueineen palatessa tutkimaan tilannetta, ETYJ:n amerikkalainen puheenjohtaja William Walker oli jo paikalla suuren lehtimiesjoukon saattelemana. Hän oli vienyt toimittajat kuopalle, joka oli täynnä ruumiita. Siinä hän päivitteli, että ei ole koskaan nähnyt tällaista teurastusta: ”päitä katkottu”, uhrit pakotettu polvistumaan kuopan reunalle, ammuttu niskalaukauksella, jotkut yrittäneet ryömiä kuopasta. Hän viestitti eri NATO-maiden hallituksille ennen kuulumattomasta joukkomurhasta.

Koska oli viikonloppu eikä paikalla olleiden toimittajien raportit olleet vielä julkisuudessa, tämä Walkerin välittämä selostus tuli NATO-maiden hallitusten toimenpiteiden pohjaksi.

Vasta parin päivän kuluttua ranskalaiset lehtimiehet ja TV yksikkö raportoivat mitä todella oli tapahtunut. Sillä ei ollut merkitystä. Oikea tieto hukkui valhevyöryn alle.

Jugoslavian hallitus kutsui suomalaisen oikeuslääkäriryhmän tutkimaan ruumiit ja selvittämään tieteellisesti, miten henkilöt ovat kuolleet.

Oikeuslääkärit totesivat, että ketään ei ollut teloitettu, ketään ei ollut ammuttu läheltä, puhumattakaan että päitä olisi katkottu. Kaikki olivat taistelussa kaatuneita.

Suomen ja Saksan hallitukset halusivat salata oikeuslääkäreiden tutkimustulokset. He halusivat antaa Clintonin toteuttaa pommitukset.

Suomen ulkoministeriö oli valinnut Helena Rannan, hammaslääkärin, oikeuslääkäreiden ryhmän puheenjohtajaksi. Olisi kuvitellut, että hän olisi kertonut tiedotustilaisuuksissa mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Mutta ei. Hän puhui sen, minkä Saksan ulkoministeriön edustaja edellytti hänen puhuvan.

Ranta kuvaili, että tapahtuma on ”rikos ihmisyyttä vastaan” kun siinä kuoli niin monta yhtä aikaa. Hän ei kertaakaan paljastanut sitä, mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Hän kekseliäästi pohdiskeli julkisesti harmitellen, ettei ollut tutkinut ruumiiden kynnenaluksia, olisiko niissä merkkejä ryömimisestä ulos kuopasta, ikään kuin tuon tutkiminen kuuluisi hammaslääkärin toimenkuvaan.

Presidentti Clinton viittasi Helena Rannan tiedotustilaisuuden jälkeen siihen, kuinka ihmisiä, jopa lapsia oli raahattu kodeistaan, päät leikattu irti ja ammuttu kuoppaan niskalaukauksella. New York Times ja Washington Post vihjaisivat, että tutkimustuloksia ei ehkä koskaan julkaista ”niiden arkaluonteisuuden vuoksi”.

Oikeuslääkäreiden tutkimusryhmän keskeisin asiantuntija, kansainvälisesti tunnettu professori Antti Penttilä, joka oli mukana suorittamassa tutkimuksia, oli pöyristynyt ulkoministeriön käytöksestä ja tietojen salaamisesta ja siten todellisuuden muuttamisesta.

Hän ei pystynyt estämään pommituksia, mutta hän sai työtovereidensa kanssa tutkimustulokset julkaistuiksi kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä, kaksi vuotta myöhemmin.

Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen, varapääministeri Sauli Niinistö ja ulkoministeri Tarja Halonen loivat toisen konkreettisen paalun Suomen irrottautumisessa rauhan politiikasta.

Irtisanoutuminen Pariisin rauhansopimuksesta, YYA-sopimuksen purkaminen, fasististen järjestöjen kunnianpalautus ja hävittäjähankinnat olivat ensimmäinen konkreettinen paalu.

Liittoutumattoman, hyvinvointivaltio Jugoslavian hajottamisessa Suomella oli merkittävä rooli.

Liittokansleri Kohl oli kutsunut Suomen valtiovarainministeri Sauli Niinistön EDU:n puheenjohtajaksi 1998. Niinistön omien sanojen mukaan järjestön keskeisin tehtävä on kommunismin kitkeminen Euroopasta.

Presidentti Martti Ahtisaari oli kutsuttu rauhanneuvottelijaksi pommitusten päättämiseksi kesäkuussa 1999. Hän uhkasi Jugoslavian presidenttiä mattopommituksilla, joissa kuolisi 0,5 miljoonaa ihmistä, ellei Jugoslavia suostuisi rauhaan.

Rauhanneuvottelujen tulos vahvistettiin YK:n päätöslauselmalla 1244, jonka mukaan vain Kosovon alueelle, ei koko Jugoslaviaan tulee NATO-miehitys ja Kosovo säilyy Serbian maakuntana.

Pommitusten jälkeen Kosovoon syntyi täydellinen anarkia. Yhdysvallat alkoi rakentaa jättimäistä Bondsteel-sotilastukikohtaa alueelle, joka siis on Serbian maakunta. NATO- joukkojen läsnäolosta huolimatta albaaniväestö aloitti serbisiviileihin kohdistetut pogromit. Ortodoksikirkkoja ja luostareita poltettiin albaanien juhliessa ympärillä.

Kosovon tilapäisenä päämiehenä toimi YK:n pääsihteerin erityisedustaja. Tämän toimesta alkoi serbiomaisuuden konfiskointi kuten toisen maailmansodan fasistisessa Kroatiassa.

Martti Ahtisaari johti työryhmää, jonka tehtävänä oli Kosovon tulevan aseman selvittäminen. Ryhmän jäsenten käsityksen mukaan Ahtisaarella oli mielessään ainoastaan Kosovon itsenäisyys.

Kysehän oli Yhdysvaltojen tavoitteen toteuttamisesta. Laiton jättimäinen sotilastukikohta vieraan valtion alueella tarvitsi laillisen maapohjan. Ahtisaari halusi antaa apuaan. 7 vuoden neuvottelujen jälkeen Ahtisaari meni hakemaan YK:lta tukea itsenäistymiselle. Turvallisuusneuvoston jäsenten enemmistö niin pysyvät kuin vaihtuvat jäsenet eivät hyväksyneet Ahtisaaren ehdotusta.

Sen jälkeen Ahtisaari sai Kosovon harjoitteluparlamentin jäsenet äänestämään itsenäisyyden puolesta. International Court of Justice katsoi henkilöiden äänestäneen yksityishenkilöinä koska YK:n alaisen harjoitteluparlamentin äänestäminen olisi ollut laiton.

Presidentti Ahtisaaren myötä Suomen ulkopolitiikka ja kansainvälinen toiminta on muuttunut yhä absurdimmaksi. Kosovon albaanien suoran toiminnan tukeminen Yhdysvaltojen eduksi ei ole rauhanpolitiikkaa. Tästä politiikasta kuitenkin Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Vuonna 2021 Kosovon nykyisessä väliaikaisessa parlamentissa toiminut serbi -kansanedustaja Ivan Todosijevic sai kahden vuoden vankeustuomion totuuden kertomisesta Racakista. Hän oli Jugoslavian pommitusten alkamisen 20-vuotis muistotilaisuudessa sanonut Racakin joukkosurman olleen lavastus.

Suomen hallitus tietää, että William Walkerin näytelmä oli todellakin lavastus. Nyt Suomen hallituksella olisi tilaisuus paljastaa, miten Racakin taistelun uhrit kuolivat ja pelastaa kansanedustaja Todosijevic vankilalta.

Yhdysvaltojen ETYJ:n joukkojen johtajalle Walkerille on pystytetty vuonna 2017 patsas Racakin kylään. Paljastustilaisuudessa hän kertoi, kuinka hän oli alusta lähtien sitä mieltä, että Kosovo kuuluisi Albaniaan.

Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan on pystytetty presidentti Bill Clintonin patsas.

Kosovon itsenäistämisprosessin ohella Suomi lähti Afganistanin sotaan 2002. Minkälainen valmistelu eduskunnassa tehtiin ennen sotaan lähtöä ei ole tiedossani. Presidentti Halonen, joka oli ulkoministeri Jugoslavian pommitusten aikaan, on suhtautunut Afganistanin sotatoimiin julkisuudessa hyväksyvästi.

Sota on siis muodostunut Suomen kansainvälisessä politiikassa uudeksi työvälineeksi.

Ihmisten tappaminen ei herätä kauhua eikä aiheuta tunnontuskia.

Sotateollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja sotien merkitys ilmastonmuutoksessa on tuhoisin kaikista yksittäisistä asioista. Suomen poliitikot katsovat tämän asian yhteydessä muualle.

Yhä enemmän on alkanut näyttää siltä, että armeija ja tasavallan presidentti johtavat ulkopolitiikkaa. Ahtisaari ja Niinistö ovat merkittävimmät suunnan muuttajat toki Halosen rinnalla.

De Morgen sanomalehden kaltaista faktojen kertojaa ei enää ole. Suomen kansan oletetaan uppoutuvan TV-viihteen pariin ja lopettavan ajattelun.

Tämän seurauksena presidentti Niinistön kaudella Suomi on ottanut hurjan harppauksen kohti tiedottomuutta. NATOn isäntämaasopimuksen solmiminen ilman eduskuntakäsittelyä kertoo karun tilanteen jo lähteneen käsistä.

Kataisen /Stubbin hallituksen valmistelema ja Sipilän hallituksen toteuttama toimittajien ja virkamiesten propagandakoulutus Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa on muuttanut faktapohjaisen tiedonvälityksen lopullisesti propagandaksi.

Presidentin ja puolustusministerin toki armeijan ja NATO-maiden kanssa tiiviissä yhteistyössä sopimat 60 erillistä sotilaallista yhteistyösopimusta ovat sitoneet Suomen kansan sormista varpaisiin saakka täydelliseen avuttomuuden tilaan. Venäjä-vastaisuutta on rakennettu tukehtumiseen saakka.

Alexander Stubb väitti v. 2008 Venäjän hyökänneen Georgiaan totuuden vastaisesti. Suomen hallitus vaikenee USA:n ja eräiden EU-maiden kouluttamista tarkka-ampujista ja väkivaltaisen vallankaappauksen tapahtumista Ukrainassa kevättalvella 2014 kiinnittäen vain huomiota siihen, että Venäjä otti vastaan Krimin autonomisen alueen anomuksen päästä Venäjän yhteyteen, turvaan väkivaltaisilta natsi-joukoilta, jotka olivat osoittaneet tapansa vallankaappausviikkojen aikana laillista hallitusta tukeneita Krimin asukkaita kohtaan.

LUOPUMINEN KANSAINVÄLISISTÄ LAEISTA JA YK:n peruskirjasta


Ulkoministeri Pekka Haavisto ilmoitti Venäjän vierailunsa aikana hiljattain, että Suomi kuuluu sopimusvaraiseen demokraattisten maiden yhteisöön. Tämä yhteisö on Yhdysvaltojen ja EU:n uusi doktriini Venäjää vastaan.

Sitä edelsi vuoden 2000 Bratislavan kokous, jossa Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, mikäli ne estävät sen tavoitteiden toteuttamista. Tavoitteena on mm NATO:n vaikutusvallan laajentaminen Baltiasta Ukrainan Odessaan ja Venäjän pääsyn estäminen Itämerelle.

Viime YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2021 YK:n peruskirjan ystävämaat pitivät kokouksen huomattuaan, että monet näistä ”sopimusvaraisen” yhteistyön kannattajista eivät piittaa peruskirjan tai kansainvälisten lakien määräyksistä.

Suomi ei ollut peruskirjan ystävien kokouksessa eikä Suomi viime vuosikymmenten aikana ole kuten edellä mainitsemistani seikoista voi päätellä, erityisemmin piitannut siitä mitä YK:n peruskirja tai kansainväliset lait sanovat.

YK:n peruskirjan ystävien kokoukseen osallistuivat Algeria, Angola, Valko-Venäjä, Bolivia, Kambodza, Kiina, Kuuba, Korean demokraattinen tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Iran, Laos, Nicaragua, Palestiina, Venäjä, St Vincent ja Grenada, Syyria ja Venezuela, useimmat maita, joita ”sopimusvaraisen demokraattisten valtioiden yhteisö” katsoo pitkin nenänvarttaan ja joiden sisäisiin asioihin ne katsovat oikeudekseen puuttua.

Vaikuttaa siltä, että Suomi ajelehtii ilman rauhaa ja demokratiaa tavoittelevaa peräsintä. Kekkosen ajan kokeneille kansalaisille tämä tuntuu katastrofilta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Helena Ranta, Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Elisabeth Rehn, Paavo Lipponen, julmuuksien lavastukset, totuuden puhumisesta rankaiseminen, USAn kenraalit, NATO, Bill Clinton, Helmut Kohl, Klaus Kinkel, Osama bin Laden

Suomi Saksan ja USA:n vasallina

Sunnuntai 5.7.2015 klo 14.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Paavo Haavikko totesi kerran, että Suomen itsenäisyydestä on jäljellä vain lippu.

Suomen ulkopolitiikan viime vuosien muutos on painajaismainen. Historia näyttää toistavan itseään. Sivistyneen toinen toistaan kunnioittavan yhteistyön sijaan voimapolitiikka ja militarismi ovat vallanneet alaa.

Viime vuosisadan alkupuolella 1918 Suomi antautui Saksan vasalliksi tuoreesta itsenäisyydestä nauttimisen sijaan. Porvarien maahan kutsuma Saksa miehitti Suomen ja painosti porvarillisen tynkäeduskunnan (jossa sosialidemokraattien toiminta oli estetty vangitsemisten ja teloitusten uhalla) valitsemaan saksalaisen kuninkaan. Eduskunnan päättäessä kuninkaan valinnasta Saksa vahvisti sotilaallista läsnäoloaan ja toi pari sotalaivaansa Etelä-satamaan. Eduskunta valitsi kuninkaan.

Ennen talvisotaa kesäkuun 18 päivänä 1939 Englannin kotijoukkojen päällikkö Walter Kirke saapui silloisen ulko- ja vt puolustusministeri Eljas Erkon kutsumana Suomeen viiden päivän vierailulle. Vierailun aikana Kirke suoritti "tarkastusmatkan" Viipurin alueelle. Hän seurasi tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia ja neuvotteli Mannerheimin kanssa Neuvostoliiton ehdotuksista, jotka tarkoittivat yhteistyötä Saksan hyökkässuunnitelmia vastaan.Mannerheim lausui käsityksenään, että jos Neuvostoliiton ehdotukset hyväksyttäisiin, niin se tulisi vaatimaan sanavaltaa Suomen puolustussuunnitelmien laatimisessa, mitä "Suomi ei tietenkään voisi sietää". Ministeri Erkon tarjoamilla juhlapäivällisillä pitämässään puheessa kenraali Kirke viittasi Neuvostoliiton ehdotuksiin ja antoi tunnustuksensa Suomen vallanpitäjien asenteelle.

Neuvostoliiton ja Suomen yhteisen turvallisuuden sijaan Suomi valitsi arrogantisti sodan Saksan rinnalla.

ETYK oli Neuvostoliiton ja Suomen yhdessä ajama hanke. Maiden keskinäinen yhteistyöhön perustuva turvallisuusperiaate haluttiin laajentaa koko maailmaa käsittäväksi.

ETYK-kokouksen jälkeisenä 40 vuotena Suomi on liittynyt Euroopan unioniin ja sen pääomapiirien vallan takaavaan yhteisvaluutta euroon. Fiskaalisen vallan kadottua Suomi joutuu luopumaan hyvinvointivaltiosta siirtyäkseen yhdysvaltalaiseen pienen pääoman omistajien joukon valtapiiriin. Yhteisvastuun moraali katoaa korvautuakseen röyhkeyden valheiden ja keinottelun moraalilla, jonka takuumiehenä on aseellinen valta.

Suomi osoitti uskollisuutensa tälle uudelle valtapiirilleen jättämällä kutsumatta Venäjän ETYK:in 40v juhlakokoukseen. Kuten Saksan laivasto v. 1918 osoitti valtansa tuomalla sotalaivojaan Etelä-satamaan ratkaisevan eduskuntaäänestyksen aikana, myös Yhdysvallat osoitti mahtiaan tuomalla sotalaivansa Helsingin Etelä-satamaan ETYK:in juhlakokouksen ajaksi. Yhdysvaltojen laivaston soittokunta antoi myös konsertin Helsingin edustan Suomenlinnan kirkossa. Suomenlinna symboloi erilaisine vivahteineen niin Ruotsin kuin Venäjän vallan aikaa Suomessa. Missäpä muualla kuin siellä USA:n laivasto näyttää mahtiaan Yhdysvaltojen kansallispäivänä. USA:n sotavoimat osoittavat myös, että sillä on mahti, Suomea välikappaleenaan käyttäen, estää Venäjän pääsy kokoukseen, jonka historia on yhteistyön historia mutta nykyisyys Yhdysvaltojen sotilasmahdin todellisuus.

Suomen ulkopolitiikka on kokoomuspuolueen käsissä. Kokoomuksesta valittu presidentti Niinistö päätti Suomen liittämisestä Yhdysvaltojen sotilaallisen vallan organisaation NATO:n isäntämaasopimukseen eduskunnan ja maan hallituksen selän takana.

Italian ulkoministeri vastusti v. 1999 alunperin Yhdysvaltojen vaatimia Jugoslavian siviilikohteiden NATO-pommituksia. Kun hänelle luvattiin pääsy suurvaltojen johtajien käymiin päivittäisiin keskinäisiin neuvotteluihin, hän suostui. Tämä narsistinen tyydytys vahvojen joukkoon kuulumisesta voi sopeuttaa kammottaviinkin ratkaisuihin.

Presidentti Ryti tunnusti fasistisen Kroatian valtion, joka oli julistanut serbien ja juutalaisten holokaustin.

Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg totesi Yle:n haastattelussa, että Suomi ei ole käsitellyt riittävästi äärioikeistonsa historiaa. Vain tämä historian tuntemattomuus ja käsittelemättömyys voi olla syynä nykyiseen ulkopolitiikan tilaan. Samalla tavalla Suomen ja Venäjän välisen historian tuntemattomuus voi olla syynä nykyiselle median käsitykselle Venäjästä. Kyky tuntea ja eläytyä katoaa nykyisessä rahaa ja USA:n sotilaallista maailmanvaltaa ihannoivassa kulttuurissame.

Presidentti Kekkonen ja hänen toimintaansa tutkineet historioitsijat näkevät että Venäjää ei voi ymmärtää ellei ihmisellä ole kykyä tuntea. Presidentti Kekkosen luovuus ja eläytyvyys loivat edellytykset johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ystävyyden ilmapiirissä.

Tutustuin presidentti Kekkoseen henkilökohtaisesti ja syvemmin tutkiessani hänen lapsuuttaan, kirjeitään ja puheitaan kirjaani "Suuri yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet" varten. 

Kuinka nopeasti nykyiset poliittiset johtajamme ovatkaan pystyneet tuhoamaan Suomen kansan ja Urho Kekkosen rakentaman ystävällisen suhteen Venäjään. Kekkonen varoi kokoomus puoluetta ulkopoliittisista syistä. Nyt hänen pelkonsa ovat käyneet toteen karmealla tavalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen itsenäisyys, kokoomuksen ulkopolitiikka, presidentti Niinistö, Kekkonen, Venäjä-suhteet

Gaza ja Ukraina

Torstai 31.7.2014 klo 11.59 - Pirkko Turpeinen-Saari

Gazan ja Ukrainan kriisit ovat osoitus ns. läntisen kansainvälisen yhteisön syvästä demokratia- ja ihmisoikeuskriisiä. Tiedonvälitys kuvaa päivittäisiä tapahtumia kokonaisuudesta irroitettuina yksityiskohtina, ruumiiden määrinä ja pommin sirpaleina, jättäen taustalla toimivat valtaryhmittymät ja vallankäytön pimentoon.

Yhdysvaltojen ja Ukrainan oligarkkien huolellisesti suunnittelema Ukrainan "haltuunotto" johti väkivaltaan. Vallankaappaus "länsimielisille" voimille tapahtui väkivallan uhkaa käyttäen. Väkivallan ja sen uhan avulla Ukrainan parlamentista ajettiin ulos parlamentin enemmistöä edustaneita Alueiden puolueen edustajia. Väkivaltaisen kansanjoukon osan huutoäänestyksellä valitsema hallitus, jota Yhdysvallat tuki, jatkoi hallitsemista "tynkäparlamentin" kanssa. Ukrainan perustuslakia rikkoen presidentin virkaa alkoi hoitaa tynkäparlamentin puhemies. Itä-Ukrainalaisia alettiin nimittää terroristeiksi. Presidentti ryhtyi yhdessä laittoman hallituksen kanssa aseelliseen hyökkäykseen Itä-Ukrainalaisia, hallitusta vastustavia joukkoja vastaan.

Tästä seurasi Venäjän tarve Krimin haltuunottoon.

Toukokuussa Ukrainan kommunistisen puolueen puheenjohtaja käytti parlamentissa presidentin ja hallituksen toimintaa kritisoivan puheenvuoron. Hän totesi, että jos hän johtaisi maata, hän vetäisi armeijan pois Itä-Ukrainasta. Tästä lähtivät liikkeelle toimenpiteet kommunistisen puolueen lakkauttamiseksi Ukrainassa. Tynkäeduskunta sääti lain, nykyinen laillisesti valittu presidentti Poroshenko allekirjoitti sen ja kommunistisen puolueen edustajat ajettiin ulos parlamentista.

Kaikissa vaiheissa Yhdysvaltojen keskeiset poliitikot ja sotilasasiantuntijat ovat olleet läsnä Ukrainassa. Apulaisulkoministeri Victoria Nuland ilmoitti toukokuussa Ukrainassa olevan 3300 neuvonantajaa. Viime kuussa presidentti Obama ilmoitti lähettävänsä lisää neuvonantajia ja tukea aseistuksen kehittämiselle ja käytölle.

EU on solminut lähentymissopimukset tällaista demokratiaa edustavan joukon kanssa. Entisenä kansanedustajana ja edelleen ihmisoikeusaktivistina koen tämän hämmentävänä. Oudoksun myös sitä, että EU ei ole edellyttänyt Yhdysvaltoja ja useita EU-maita lopettamasta sekaantumista Ukrainan sisäisiin asioihin. Pidän Yhdysvaltoja Venäjää keskeisempänä syynä kriisiin.

Gaza-uutisointi on vielä Ukrainaakin epätyydyttävämpää. Palestiinalaiset ovat Israelin, Länsirannan ja Gazan alkuperäisväestöä. 1900-luvun alkupuolella, ennen juutalaisten siirtolaisuuden alkua, Palestiinassa asui vain muutamia kymmeniätuhansia juutalaisia. Väestö oli arabeja, palestiinalaisia. Saksan aiheuttaman holokaustin seurauksena YK päätti perustaa juutalaisille oman valtion arabien asuttamaan Palestiinaan. Palestiina jaettiin arabien ja juutalaisten valtioihin. Arabit häädettiin kodeistaan, jotta juutalaiset voisivat ne valloittaa.

Gazasta ammutaan raketteja Ashkeloniin, israelilaiseen kaupunkiin. Monella gazalaisella on kuitenkin taskussaan askelonilaisen kodin avain. Heille jäi jäljelle vain avain, kun he joutuivat pakenemaan henkensä edestä. 

Presidentti Urho Kekkonen korosti aina puheissaan palestiinalaisten kokemaa vääryyttä ja katsoi, että niin kauan kun tuota vääryyttä ei korjata, maailmassa ei missään voi olla rauhaa.

Kun seuraan Yhdysvaltojen 3 miljardilla vuodessa tukeman Israelin hallituksen ja Israelin kansan tukemien asevoimien suorittamaa palestiinalaislasten teurastusta, kaipaan Urho Kekkosen oikeudentuntoa, kykyä eläytyä ja vaatimusta korjata tilanne.

Kaipaan myös Urho Kekkosen viisautta hänen katsoessaan Suomen aseman edellyttävän pysymistä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Pahoittelen Suomen joutumista Yhdysvaltojen väkivaltaan turvautuvan politiikan hiljaiseksi yhtiömieheksi. Katson Yhdysvaltojen olevan vastuussa Ukrainan ja Gazan väkivallan synnystä ja jatkumisesta. Suomalaiset poliitikot ja media ovat tietenkin vastuussa siitä, että nykyinen "hiljaisen yhtiömiehen" asema kuvataan ruusuisena ja siten annetaan lapsille ja nuorille paikkansa pitämätön kuva demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA Ukrainassa, Ukrainan tynkäparlamentti, Gaza, demokratia, ihmisoikeudet, Urho Kekkonen,

Puoluejohtajien Venäjä- pelko johtuu puuttuvasta todellisuudentajusta

Perjantai 25.4.2014 klo 8.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle-Femin Eurovaalikeskustelu oli suuri kielteinen yllätys. Lapsista suuri osa ei pelännyt Venäjää mutta jokainen läsnäollut puoluejohtaja pääministeriä myöten ilmoitti pelkäävänsä. Onneksi Jutta Urpilainen ei ollut paikalla. Toivon, että hän tiedostaisi globaaleja suhteita niin kuin ne ovat.

Ukrainan tilanne vaikuttaa vaaleihin. Kuitenkaan poliittiset johtajat eivät ole selvillä tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä. Propaganda näyttää vallanneen heidän mielensä. Yle ja Helsingin Sanomat ovat keskeisiä sopankeittäjiä.

Toinen keskeinen vaaliteema on suhtautuminen maahanmuuttajiin. Pitäisikö heitä ottaa enemmän ja miten jaetaan taloudellinen vastuu kustannuksista.

Ongelmat liittyvät toisiinsa. Yle-Femin illan ainoa valon sekunti välähti miestoimittajan USA-kommentista.

Yhdysvallat on  kymmenen vuoden ajan pyrkinyt destabiloimaan Ukrainaa globaalin valtapolitiikkansa osana 5 miljardilla dollarilla. Tavoitteet ovat sekä taloudellisia että sotilaspoliittisia. EU osallistui tähän destabilointiin auttamalla perinteisessä USA:n suorittamassa hallituksenvaihdos-operaatiossa. 10v kestänyt destabilointi on nostanut äärioikeistolaisia voimia. Toisen maailmansodan aikaiset fasistijohtajat ovat saaneet patsaat ja heidän aatemaailmaansa kannattavat joukot ovat kasvaneet. Hallituksen vaihdos johti siihen, että armeija, turvallisuuspalvelu ja tiedustelu on äärioikeistolaisen pääsihteerin vallassa. Toisin sanoen Maidanin aseelliset joukot ovat siirtyneet johtoon.

Tilanne on identtinen Kroatian 1990 aseellisen itsenäistymisprosessin kanssa. Saksasta ja Itävallasta Unkarin kautta toimitetut aseet päätyivät puoluejohtaja Tudjimanin fasistissävytteisen puolueen jäsenten käsiin. Toisen maailmansodan aikaisten fasistien Pavelicin ja Stepanecin maine palautettiin. Kun Jugoslavian liittovaltion presidenttineuvosto(kroaatti puheenjohtaja) päätti laittomien aseiden riisumisesta, Tudjiman painatti 50.000 poliisin identiteettikorttia jakaen ne asemiehille. Siten aseet muuttuivat laillisiksi. Myöhemmin aseellinen vahvistus tuli presientti Clintonin järjestämistä asetoimituksista ja 250.000 serbiä karkotettiin väkivaltaisesti yhden viikonlopun aikana ikiaikaisilta asuinsijoiltaan. Tuhansia tapettiin. Serbien kansalaisoikeudet Kroatiassa muutettiin, kyrilliset kirjaimet kiellettiin."Lähtivät niin että eivät ehtineet ottaa edes likaisia rahojaan tai alusvaatteitaan" totesi Tudjiman.

Pakolaispolitiikan taustalla on Yhdysvaltojen edun mukaiset sodat. Vietnam, Chile, Irak, Syyria luku on lähes loputon. Mitä useampi EU:n jäsenmaa liittyy NATO:on sitä varmemmin näiden maiden silmät sulkeutuvat todellisuudelta. Miljoonat pakolaiset ovat sotapolitiikan seurausta. Euroopan maista Jugoslavian väkivaltainen hajottaminen aiheutti mittavimman pakolaisongelman kuolonuhreista puhumattakaan. EU-maat erityisesti Saksa, Iso-Britannia ja Ranska, vanhat siirtomaat pyrkivät hyötymään taloudellisesti hajotussodista Yhdysvaltojen rinnalla.

Aluksi USA perusteli sotiaan kommunistien tappamisella, sitten tulivat vuoroon vasemmistolaiset ja nyt riittää se, että on liittoutumaton ja/tai suhtautuu kriittisesti Yhdysvaltojen hallituksen laittomuuksiin. Syyria on esimerkki viimeksimainitusta.

Venäjä on ainoa, joka pystyy asettamaan peilin USA:n ja NATO-EU:n eteen. Se, että kuva on ruma, ei ole Venäjän vika. EU osallistui Ukrainan laittoman hallituksen pystyttämiseen. Se ei pysty tunnustamaan, että seuraukset; Krimin liittäminen ja laitonta hallitusta vastustavien puolustaminen on seurausta USA:n ja EU:n laittomista epädemokraattisista ja epäparlamentaarisista toimista. Psykiatrin näkökulmasta todellisuuden kieltäminen on vakava ongelma.Kansainvälisessä politiikassa ongelma on vaarallinen.

Presidentti Urho Kekkonen totesi, että politiikan pajaan tulevilla ei usein ole kokemusta muuta kuin oman lähiyhteisönsä asioista. Laaja näkökulma, maapallon laajuisesta näkökulmasta puhumattakaan, puuttuu. Kekkosen asenne oli ymmärtäväinen. USA:n globaalin sotilaallisen yksinapaisen vallantavoittelun, kaiken kattavan vakoilun ja pääomapiirien taloudellisen eduntavoittelun maailmassa poliittisilta johtajilta on syytä edellyttää tietoisuuden avartamista.Feissareiden jakaminen ja sosiaalisen median tekstivirta ei riitä ratkaisujen pohjaksi. Propagandasota on aseellisen- ja taloussodan osa.

Summary in English:

The SITUATION IN UKRAINE RESEMBLES THAT OF CROATIA in 1990

Russia puts the mirror in front of the face of the US and NATO-EU. If the picture is not beautiful, is not Russia's Fault. Many politicians in EU have lost the sense of reality. It is dangerous in the present world situation, where the US strives for absolute world power, through military, economical and propaganda means with the help of NATO-countries.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yle, HeSa, Venäjä-pelko, Ukraine, Croatia 1990, Pavelic, Bandera, Ukraina, Kroatia 1990, Venäjän-pelko, puoluejohtajat, vastuunpuute, globaali todellisuus, Kekkonen

Urho Kekkosen persoonallisuus

Lauantai 21.1.2012 klo 9.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli mielenkiintoista lukea Erkki Tuomiojan kirjavinkki, joka koski Ruotsin entisen pääministerin ja sosialidemokraattien puheenjohtajan Tage Erlanderin päiväkirjoja vuosilta 1961-62.

Tage Erlander pohtii muun muassa ns noottikriisiä, jossa Neuvostoliitto esitti konsultaatioita Suomen kanssa. Konsultaatiot koettiin Suomessa uhkaavina ja moni Urho Kekkosen poliittinen vastustaja katsoi Kekkosen itse tilanneen nootin vahvistaakseen asemaansa tulevassa presidentin vaalissa.

Tage Erlander tulee toiseen tulokseen. Tuomiojan referaatin mukaan, hän pohtii asiaa ja perustelee kielteistä kantaansa sillä, että hän tuntee Kekkosen persoonan ja isänmaallisuuden, eikä siksi pidä moista tilaamista todennäköisenä.

Kirjoittaessani kirjaa Suuri Yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin Kekkosen persoonaan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kautta. Hänen kouluaineensa, kirjeensä ja hän itse henkilönä, näyttäytyi psykiatrin silmin empaattisena, aitona, rehellisenä ja jatkuvasti kypsyvänä ja viisastuvana. Hänen mielipiteensä eivät voineet olla aina suosittuja maassa, joka oli ns valkoisen valheen vallassa.

 Erlanderin mielipide tukee käsitystäni Kekkosesta. Toivottavasti seuraava presidenttimme on henkisesti Urho Kekkosen työn jatkaja. Kekkosen - Halosen linja on Suomen linja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti, isänmaallisuus, rehellisyys, empatia, Kekkonen

Mikael Pentikäisen Kekkonen

Tiistai 7.9.2010 klo 13.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suurimpien suomalaisten sanomalehtien päätoimittajat ilmoittivat joitakin vuosia sitten olevansa Suomen NATO:oon liittymisen kannalla. Mikael Pentikäinen ei tuolloin ollut päätoimittaja mutta 7.9. 2010 HeSa:n artikkelinsa pohjalta hänet voisi lukea tuohon joukkoon.

Päätoimittaja Pentikäisen mielestä "NATO-jäsenyyttä voisi kelpo perustein pitää kekkoslaisena ajatteluna".

Perusteluna Pentikäinen pitää Kekkosen lausahdusta "Vaikka koko muu Eurooppa muuttuisi kommunistiseksi, Suomi jää perinteisen pohjoismaisen kansanvallan pohjalle".

Lukija jää ihmettelemään miten NATO ja yllämainittu lause liittyvät toisiinsa. Päinvastoin Suomen jääminen omien intressiensä mukaisesti valitsemansa kaltaiseksi osoittaa riippumattomuutta ja itsenäisyyttä eikä liittoutumispyrkimystä.

Pienikin perehtyminen Kekkosen ajatteluun ja toimintaan osoittaa sen, että hän ei missään tapauksessa olisi NATO-jäsenyyden kannalla. Kekkosen johtoajatus oli puolueettomuus. Siis ei pelkästään liittoutumattomuus vaan puolueettomuus. Hänen mielestään Suomen ulkopoliittinen linja perustuu maantieteeseen. Suomi on pysyvästi suurvallan naapuri ja Suomen on otettava huomioon sen intressit. Suurin uhka Suomelle olisi lännen ja nykyisen Venäjän välinen konflikti, jossa Suomi olisi vastakkaisessa leirissä kuin Venäjä. Pienenkin ajatusprosessin jälkeen tuo on itsestään selvyys. Vain uskottava sotilaallinen liittoutumattomuus takaa Suomen turvallisuuden.

Kekkosen mukaan Suomen linja on pysyttäytyminen suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella. Tätä hän toisteli.

Kekkosen ajattelun kaltaista viisautta ja kypsyyttä löytää vain harvassa nykypoliitikossa, toimittajien omien ajatusten syvällisyys tai sen puute ei useinkaan paljastu.

Urho Kekkosen ajattelu johti siihen, että aikaisempi melko musta-valkoinen ajattelu muuttui luovaksi prosessiksi, jonka parhaat ilmentymät näkyvät 1970-luvun alkupuolen kirjoituksissa ja teoissa. Kekkonen oli sitä mieltä, että Suomi voi voida hyvin vasta kun kaikki muutkin maapallon maat voivat hyvin.Eli muiden hyvinvointi on myös Suomen etu. 

Jos tämä suhteutetaan Suomen Venäjä-suhteisiin voitaisiin sanoa, että Suomi voi hyvin sitten kun Venäjä voi hyvin.Toisin sanoen kaikki mitä Suomi voi omassa pienuudessaan tehdä suuren Venäjän hyväksi on toimintaa, minkä Kekkonen hyväksyisi. Tästä seuraa- Kekkosen prosessiajattelua seuraten, että Venäjäkin suhtautuisi Suomeen samalla tavalla. Kielteisyys ei ruoki tällaista kehitystä vaan myönteisyys. Myönteisyys ei ole pelkuruutta tai kyyristelyä.Se on ainoa pohja luoville suhteille niin ihmisten kuin kansakuntien välillä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: HeSa:n päätoimittaja, Kekkonen ja NATO