Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Suomen rauhanpolitiikka EUhun liittymisen jälkeenMaanantai 25.10.2021 klo 12.05 - Pirkko Turpeinen-Saari SUOMEN RAUHANPOLITIIKKA EUhun LIITTYMISEN JÄLKEEN puhe YK:n päivänä Lapin rauhanpuolustajien rauhanmarssin jälkeen järjestämässä tilaisuudessa
Suomen rauhanpolitiikka päättyi 27.1.1982 Suomen tasavallanpresidentti Urho Kekkosen jäädessä sairauslomalle ja saman vuoden syksyllä luopuessa virastaan sairauden vuoksi. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen, YYA sopimuksen ystävyydestä ja yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa ja sopinut asevarustelun rajoituksista ja sitoutunut olemaan tuomasta ydinaseita Suomen maaperälle. Kolmekymmentäluvun kokemukset tiiviistä yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa sekä Mannerheimin johtaman sotilaskomitean valta Suomen politiikassa oli johtanut siihen, että presidentti Kekkonen suhtautui armeijaan etäisesti ja kirkkoon vielä etäisemmin. Suomen pääomapiirien vallankäyttö Suomen sisällissodassa ja liittoutuminen Saksan kanssa työväen lyömiseksi ja Suomen liittämiseksi Saksan keisarikuntaan oli vähitellen johtanut pysyvään asennemuutokseen myös Kekkosen mielessä. Presidentti Kekkonen piti oikeistolaista kokoomuspuoluetta vaarana Suomen rauhanpolitiikalle. Presidentiksi Kekkosen jälkeen tullut Mauno Koivisto nimitti vuoden 1987 vaalien jälkeen Suomeen hallituksen kokoomuksen Harri Holkerin johdolla. Muina puolueina olivat sdp, rkp ja maaseudun puolue. Tämän hallituksen aikana valmisteltiin Suomen liittymistä tiiviimmin läntiseen Eurooppaan. Suomen pääomapiirit oletettavasti kokivat myönteisenä sen, että European Round Table of Industrialists, Euroopan teollisuuspiirien yhteenliittymä, valmisteli tulevan Euroopan Unionin peruskirjan artiklat. Eduskunnan puhemiesneuvosto harkitsi vuonna 1987 varoituksen antamista minulle salaisuuksien kertomisesta eduskunnan täysistunnossa. Olin nimittäin kertonut ruotsalaisen Round Table of Industrialists järjestön puheenjohtajan, Volvon pääjohtaja Per Gyllenhammarin, istuvan myös Yhdysvaltojen toiseksi suurimman aseteollisuusyrityksen hallituksessa. Päättelin aseteollisuuden etujen tulevan liian ratkaiseviksi tulevan EU:n toiminnassa.
Aseteollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja muun sotilaallisen toiminnan on osoitettu olevan maapallon pahin saastuttaja. Ovatko Suomen tai muiden EU-maiden poliitikot nostaneet tämän hälyttävän seikan ilmastonmuutoksen torjunnan pääkohteeksi? Eivät. Sotateollisuuden ympärillä on tässä suhteessa täysi hiljaisuus. Euroopan ollessa 1990-luvulla myllerrysten kourissa Suomen valtiolliset toimijat katsoivat kansainvälispoliittisen tilanteen mahdollistavan Suomelle livahtamisen Länsi-Euroopan syliin. Presidentti Koivisto myöntyi irrottautumiseen Pariisin rauhansopimuksesta. RKP:n puolustusministeri Elisabeth Rehn nosti asekätkijät ja Lotta Svärd-järjestön uuteen kukoistukseen. Äärimmäisestä taloudellisesta hätätilasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät. 1930-luvun ilmapiiri oli palannut. YYA-sopimus sovittiin purettavaksi ja korvattavaksi ystävyyteen perustuvalla Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella. MITÄ SUOMEN POLIITIKKOJEN MIELESSÄ LIIKKUU? Olen työskennellyt 25 vuotta, elämäni tärkeimmät vuodet psykoottisten, mieleltään hajonneiden ihmisten parissa. Kanssakäyminen on mahdollista vain äärimmäisen aitouden ja tunneherkkyyden varassa. Psykoottinen ihminen tunnistaa aitouden ja tulee kanssakäymiseen vain tuota aitouden siltaa pitkin. Sama pätee lapsiin. Vain aito vuorovaikutus ja lapsen kuuntelu tekee mahdolliseksi sen, että hän kasvaa inhimilliseksi ihmiseksi. Miten meille suomalaisille käy toistuvasti niin, että johtajamme valitsevat meille inhimillisyyden sijaan väkivaltaan, aseisiin ja vallankäyttöön perustuvat puitteet. Sisällissotaan jouduttiin kesällä 1917 itsenäisyyden taanneen valtalain vastustajien salaisten neuvottelujen ja niitä seuranneen eduskunnan hajottamisen kautta. Keisarillisen Saksan yhteyteen pyrkineet voimat saivat yliotteen, perustivat porvarillisen armeijan tammikuussa 1918 ja yhteistyössä Saksan armeijan kanssa murskasivat demokratiaa ja nykypäivänä itsestään selviä oikeuksia vaatineet työläisjoukot. Siten voidaan sanoa, että asiat päätettiin kulisseissa. Presidentti Ståhlberg esti kenraali Mannerheimia saamasta itselleen suojeluskunnista yksityistä armeijaa eikä Mannerheim onnistunut heimosotien avulla tuhoamaan neuvostovaltiota. Hän ei tohtinut ryhtyä lapualaisten päälliköksi vaan toimi Suomen saksalaissuuntauksen virrassa yhteistyössä Göringin kanssa perehtyen Hitlerin menetelmiin. Suomen demokratia purettiin jopa Saksaan verrattuna etuajassa. Saksan armeijan kenraalit juhlivat Mannerheimin rinnalla ”Vapaussodan voittoa” vuotuisissa kekkereissä joissa ”Alte kameraden”-laulu raikui. Toisinajattelijoiden vangitsemiset ja teloitukset olivat 1930 luvulla todellisuutta. Talvisotaan lähdettiin, rinta rottingilla olihan Hitler luvannut, että hän sallii ruotsalaisten auttaa suomalaisia sodassa Neuvostoliittoa vastaan, vaikka itse ei vielä Molotov-Ribbentropin sopimuksen johdosta pysty auttamaan. Italialaisten fasistien apu Suomen armeijalle talvisodan aikana oli myöskin saanut Italian ulkoministeri Cianon mukaan Hitlerin siunauksen. Pohjoismaiden johtajat taputtivat lokakuussa 1939 yhteisessä päämiesten neuvottelussa Suomen hallitusta selkään: kyllä sota tulee hyvin menemään. Suomen Saksa-suuntautuneelle eliitille toisen maailmansodan jälkeinen aselepo ja Pariisin rauhansopimus oli järkytys. Fasististen järjestöjen lakkautus ja demokraattiset oikeudet kaikille olivat ennenkuulumattomat sodan alusaikaan verrattuna. Presidentti Urho Kekkosen aika oli jatkuvaa ponnistelua rauhan ja hyvien suhteiden ylläpitämiseksi erityisesti Neuvostoliittoon. YK:n jäsenyys, 1970 -80-lukujen työväenjärjestöt ja -sanomalehdet, YK:n päivän rauhanmarssit ja puhetilaisuudet ylläpitivät perheissä ja kouluissa demokratian ja rauhan kunnioitusta. Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushin George Sorosin ja nk talousgurujen yhdessä Neuvostoliiton uusien oligarkkien ja Jeltsinin kanssa suorittama presidentti Gorbatsovin vallasta syökseminen ja kansallisvarallisuuden ryöstö romahduttivat Neuvostoliiton. Neuvostoliiton merkitys kansainvälisen rauhan ja kehittyvien maiden tukijana väistyi. Samaan aikaan mureni Saksan demokraattinen tasavalta, joka johti Saksojen yhdistymiseen. Näiden sosialististen maiden tuhoutuminen johtui pitkälti läntisen valtamedian vaikutuksen voimistumisesta, läntisen taloudellisen vallan suuresta merkityksestä sekä siitä että sosialistisissa maissa ihmisten olisi tullut henkisesti kyetä ylittämään kulutusyhteiskunnan synnyttämät tarpeet ja korvata ne solidaarisuuden tuomalla tyydytyksellä. Missään Euroopan sosialistisessa maassa johtajat ja politrukit eivät näyttäneet esimerkkiä vaatimattomuudesta hyveenä. Saksojen yhdistyminen aiheutti liittokansleri Kohlille tarpeen lähteä ryöstöretkelle Jugoslaviaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat halusivat sotilaallisen sillanpääaseman Balkanille. Euroopan yhteisö ja Euroopan unioni olivat muotoutumassa. Liittokansleri Kohl, Angela Merkel hänen ministerinään ylipuhuivat vastustelevat EU-jäsenkandidaatit Jugoslavian hajottamisen puolelle Maastrichtin kokouksessa v.1992. Hajottamisen lähtölaukaus oli Kroatian itsenäisyyden tunnustaminen hetkellä, jolloin Kroatia oli säätänyt serbivastaisen rasistisen perustuslain, piti sotilaallisesti hallussaan vain 1/3 Jugoslavian liittotasavallan Kroatian alueesta. Tämä kansainvälisten lakien ja Jugoslavian perustuslain vastaisuus ei mietityttänyt. Kohl ajoi USA:n presidentiksi tulleen Bill Clintonin, Osama bin Ladenin ja Yhdysvaltojen kroaatti- ja natsidiasporan rahoittamana Jugoslavian hajottamisen myrskyn lailla. Yhdysvallat ja CIA olivat aloittaneet fasistien ja muslimiveljeskunnan tukemisen jo 1950- luvun alkupuolella, diasporan antaessa sivustatukea. Aseita hankittiin DDR:n ylijäämäasevarastoista sekä Osama bin Ladenin lentorahdilla Lähi-idästä. On liikuttavaa suomalaisten näkökulmasta, kun Suomen EU-jäsenyyden pääneuvottelija Pertti Salolainen kehui saaneensa Kohlin ja ulkoministeri Klaus Kinkelin avulla Suomelle aseita samasta DDR:n varastosta. Klaus Kinkel totesi heti ulkoministeriksi tultuaan että ”serbit on saatava polvilleen.” Olivathan he jo olleet polvillaan toisen maailmansodan aikana, jolloin Saksan liittolaisilla, natsi -kroaateilla, muslimit apulaisinaan oli keskitysleirit serbeille. Muun muassa Jugoslavian presidentti Milosevicin vaimon äiti oli kuollut keksitysleirillä. Yhdysvaltalainen senaattori Joe Biden totesi serbien oleva ”kretiinejä”, vajaa -älyisiä. Siis natsi -ajan tapaan epäihmisiä. Mitä suomalaiset tiesivät Balkanin kansoista. Mitä suomalaiset käsittivät tapahtuvan ympärillään Euroopassa, johon he suin päin syöksyivät. Oliko niin, että vanha intuitio siitä, että natsien kanssa on hyvä olla liitossa, oli ottanut vallan. Mitä muuta serbien kohtelu oli kuin natsismia. Suomen poliitikot vaikenivat tosiasioista Jugoslavian hajottamisen alkuaikoina 1992-95. Asioista, joista Yhdysvallat halusi vaiettavan, vaiettiin. Presidentti Clintonin tilaamat lavastukset tiedotettiin tosina. Liittolaisuus Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa oli tuolloin kuten nytkin totuutta tärkeämpää. Presidentti Clinton oli tilannut vuonna 1993 Bosnian muslimipuolueelta 5000 ruumista Srebrenicasta. Jokainen voi Youtubesta nähdä videon, jossa muslimipuolueen edustajat kokouksessaan ihmettelevät, mistä ruumiit saataisiin ja kuka niitä haluaa. Clintonin mukaan, jos sellainen määrä ilmoitettaisiin, NATO voisi ryhtyä pommittamaan serbejä. Muslimien hyökkäyksissä Srebrenicaa ympäröivin serbikyliin vuosina 1992-93 kuoli yli 2000 siviiliä askareissaan. Bosnian serbikenraali Mladic ilmoitti, että näin ei voi jatkua. Srebrenicaa ei ollut lupauksista huolimatta demilitarisoitu vaan sieltä käsin muslimiarmeija ja jihadistit (Osama bin Ladenin presidentti Izetbegovicin pyynnöstä toimittamat taistelijat) tekivät brutaaleja hyökkäyksiä rauhallisiin kyliin. He videoivat itse niitä ja näyttivät länsilehtimiehille ylpeinä. Yhtäkään näistä videoista ei esitetty ICTY-tuomioistuimessa, jonka NATO-maat pystyttivät serbejä tuomitsemaan. Kenraali Mladic otti Srebrenican haltuunsa heinäkuussa 1995 käytännössä ilman vastarintaa. Rauhallisten neuvottelujen jälkeen sovittiin järjestettäväksi bussikuljetus niille, jotka haluavat laskea aseensa ja lähteä kaupungista. Jokaiseen bussiin oli Mladicin määräyksellä tultava YK-sotilas turvaksi. Aseita laskemaan haluttomat tuhannet Srebrenican muslimiarmeijan ja siviilien joukot lähtivät kulkemaan metsien ja miinakenttien läpi 60km päässä olevaan Tuzlan kaupunkiin, jossa oli Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Matkan varrella käytiin lukuisia taisteluita. Osa serbitaistelijoista olivat niitä, joiden kotikyliin oli aikaisemmin hyökätty, osa muslimitaistelijoista oli niitä, jotka olivat hyökänneet ja polttaneet serbikyliä. Sarajevossa muslimijoukkoja johti yhdysvaltalainen kenraali John Galvin. Parin viikon päästä Tuzlassa olevat yhdysvaltalaiset tiedottajat väittivät Srebrenicassa tulleen teloitetuksi 8000 muslimimiestä ja poikaa vaikka siitä ei ollut mitään todisteita. Väite oli 60km päässä tapahtumapaikalta tehty tarkoitushakuinen päätelmä. Punainen risti oli ilmoittanut tuhansien ihmisten olevan kadoksissa omaisiltaan. Tätä punaisen ristin ilmoitusta ja Srebrenican joukkomurha -lavastusta käytettiin harhautuksena. YK:n sotilastarkkailijoiden mukaan näytti siltä, että Srebrenicaa koskevalla sensaatiomaisella uutisella haluttiin peittää samaan aikaan , elokuun taitteessa Kroatian puolella, 350 km päässä Tuzlasta tapahtuva serbien kansanmurha. Ennen toista maailmansotaa Kroatian alueella asui 2, 5 – 3 miljoonaa serbiä. Heidän määränsä oli laskenut n. 750 000:een vuoteen 1990 mennessä. Yhdistetyt kroaatti- ja albaanijoukot olivat 10 kk harjoittelun jälkeen lähdössä ajamaan kaikki satoja vuosia Kroatiassa asuneiden serbisukujen edustajat ulos Kroatiasta. Kroatian presidentti Tudjman vaati puheessaan 31.7.1995, että serbien on kadottava Kroatiasta. ”Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta.” Karkotustaistelun nimi oli Operaatio myrsky. 250 000 serbiä ajettiin maasta tuhansien kuollessa matkalla pommeihin ja tykkituleen. Tämän operaation oli harjoittanut yhdysvaltalaiset kenraalit. Yhdysvalloissa tätä taistelua kutsutaan ”hienoimmaksi taisteluksi sitten toisen maailmansodan.” Srebrenican lavastusta sekä Sarajevon Markale-torin räjähdys -provokaatiota käytettiin perusteluna serbeihin kohdistetuille NATO-pommituksilla. Suomalaiset Elisabeth Rehn ja Helena Ranta esiintyivät useissa Yle:n dokumenteissa ja uutisissa valittaen muslimien kohtaloa. Kertaakaan ei heidän suustaan kuullut sitä mitä Bosniassa todella tapahtui. Kertaakaan he eivät maininneet olleensa kalifaatin rakentamisessa auttaneen Osama bin Ladenin puolella. He ovat ainoastaan vahvistaneet Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita; lavastuksia, harhaanjohtavia tietoja, tunnepitoisia dokumenttielokuvia ja historiaan jääviä Wikipedia -tietoja. Nykyisin Srebrenican joukkomurhan kieltäminen on julistettu laittomaksi Bosniassa. Siten tieteellisyys on myös tullut kielletyksi. Sama koskee myöhemmän Kosovon Racakin taistelun tosiasioiden kertomista. Kosovossa asuva serbikansanedustaja Ivan Todosijevic tuomittiin hiljan 2 vuoden vankeuteen totuuden kertomisesta Racakin kylän taistelusta. Daytonin rauhansopimuksessa Bosniaan määrättiin eräänlainen siirtomaaherra hoitamaan presidentin virkaa ja alue jaettiin muslimien ja kroaattien osaan sekä serbeille kuuluvaan Republika Srpskaan. Daytonin sopimuksesta livetään EU:n NATO-maiden ja Yhdysvaltojen toimesta vähä vähältä. YK:n päätösvaltaa yritetään siirtää EU:n NATO-maille. Serbitasavallan oikeuksia pyritään vähä vähältä kaventamaan.
Suomen liittyessä EU:hun Bosnian sota oli lopuillaan. CIA jatkoi Kosovon albaanien sotilaskoulutusta Albanian puolella Serbian rajan tuntumassa. Saksa ja Osama bin Laden rahoittivat vielä vuoteen 1998 terroristeiksi kutsuttujen Kosovon albaanien koulutuksen mm Turkissa. Vuosien 1998-99 taitteessa sissien nimitys muuttui Yhdysvaltojen ulkoministeriön puheenparressa vapaustaistelijoiksi. Kymmenen vuoden aikana 1990-luvun alusta lähtien Serbian maakunnan Kosovon albaanien enemmistö ei ollut halunnut osallistua monipuoluevaaleihin. He halusivat suoralla toiminnalla, ajoittain väkivalloin muodostaa oman valtion, toteuttaa oman vain albaaneille tarkoitetun koulujärjestelmän, terveydenhuollon jne. Albaanit kieltäytyivät myös toimimasta valtion viroissa tai valtion yrityksissä. Suoritustasoltaan nämä ”omat” laitokset eivät olleet tasoltaan Jugoslavian valtion tai kansainvälisen toiminnan tasolla. Kehityksen seurauksena albaaniväestö luonnollisesti köyhtyi. Myös albaanien suorittamat väkivallanteot poliiseja, serbisiviilejä ja serbien kanssa yhteistyötä tekeviä albaaneja kohtaan lisääntyivät. Jugoslavian hajottamista tavoittelevat USA ja EU sekä valtamedia kuitenkin ihastelivat ja rohkaisivat tätä suoraa toimintaa. Jugoslavian hallitus ja niin kutsuttu kansainvälinen yhteisö kuitenkin pyrki rauhoittamaan tilannetta ETYJ:n tarkkailijoiden avulla vuosina 1998-99. Nämä tarkkailijat seurasivat ja arvostelivat kuitenkin vain sitä noudattaako Jugoslavian armeija sopimuksia, sissien saadessa toimia kuten halusivat. Yhdysvaltojen ETYJ:n tarkkailijat olivat enimmäkseen myös CIA:n palveluksessa. He antoivat satellitti-puhelimensa sissien käyttöön ja useilla sissipäälliköillä oli NATO n päällikön Wesley Clarkin suora puhelinnumero käytössään serbien niskaan suunnattavien pommitusten ohjailua varten. Albaanisissit toimivat omaa etua ajaessaan NATOn suorina yhteistyökumppaneina. Jugoslavian hajottaminen oli käytännössä Euroopan ja Yhdysvaltojn kansalaisille suunnattu näytelmä, jossa USA:n NATO:n ja erityisesti Saksan tavoitteet esiteltiin hyvinä ja humaaneina ja holokaustin uhreille serbeille oli varattuna Hitlerin rooli. Yhdysvaltojen tosiasiallinen tavoite oli koko Balkanin sotilaallinen miehitys. Bosnian NATO-miehitys oli jo toteutettu ja Yhdysvallat oli pienintä yksityiskohtaa myöten päättämässä kaikesta mitä maassa tapahtui. Rambuillet’in neuvottelut keväällä 1999 oli kutsuttu koolle, jotta Jugoslavian hallitus ja kapinalliset albaanit voisivat sopia rauhanomaisesta kehityksestä. Tavoite oli kuitenkin näennäinen. USA liittoutui neuvottelussa, jota se yksinvaltiaasti myös hallinnoi, Kosovon väkivaltaista Drenican mafia -järjestöä johtaneen Hashim Thacin kanssa jättäen neuvotteluja ja rauhaa kannattavan Ibrahim Rugovan syrjään. Yhdysvallat ei halunnut rauhanomaista kehitystä. Se halusi NATO-miehityksen. Rambuillet’in neuvottelut päättyivät salaisena pidetyn b-asiakirjan tuomiseen neuvottelupöytään. Tämä b-liite edellytti koko Jugoslavian NATO-miehitystä. Mikä valtio tällaiseen voisi suostua? Asuin vuonna 1999 Brysselissä ja päivälehtenäni oli De Morgen, flaaminkielinen, maan toiseksi suurin sanomalehti. Lehti harrasti tutkivaa journalismia. Lehdessä oli painettuna Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin puhe parlamentissa kokonaisuudessaan. Sen lisäksi lehti, suurena poikkeuksena länsilehtien joukossa julkaisi myös Rambuilletin neuvottelujen b-liitteen. Minulle kävi aivan selväksi, että mikään valtio ei voisi hyväksyä tuota neuvottelusopimuksen b-liitettä. De Morgen artikkeli oli käänteentekevä epäilykseni heräämisessä koko Jugoslavian hajottamisen todellisuutta ja siitä tiedottamista kohtaan. Ymmärsin, että Yhdysvallat haluaa pommittaa Jugoslavian polvilleen kuten Saksan ulkoministeri Kinkel oli jo virkaan astuessaan ilmoittanut. SUOMEN EPÄINHIMILLINEN TOIMINTA
Tosiasiassa Racak oli siviileistä tyhjennetty albaanikylä Kosovossa, joka oli muodostunut juoksuhaudoilla varustetuksi sissien tukikohdaksi, josta käsin suoritettiin hyökkäyksiä ja tapettiin serbipoliiseja. Jugoslavian hallitus ilmoitti tyhjentävänsä poliisivoimin kylän ja ottavansa aseet haltuunsa. Hallitus oli kutsunut tiedotusvälineet paikalle ja AP:n televisioryhmä kuvasi päivän taistelut. ETYJ tarkkailijat seurasivat tapahtumia kylää ympäröivillä kukkuloilla. Taistelujen jälkeen Jugoslavian oikeusviranomaiset, mm tutkintatuomari, eivät kyenneet selvittämään kuinka moni poliisi tai sissi oli kuollut koska rinteiltä alettiin heti ampua tutkintatuomarin alkaessa kavuta rinteelle. Lehtimiehet haastattelivat ihmisiä kylän torilla ja totesivat iltapäivällä tilanteen rauhoittuneen. Seuraavana päivänä tutkintatuomarin seurueineen palatessa tutkimaan tilannetta, ETYJ:n amerikkalainen puheenjohtaja William Walker oli jo paikalla suuren lehtimiesjoukon saattelemana. Hän oli vienyt toimittajat kuopalle, joka oli täynnä ruumiita. Siinä hän päivitteli, että ei ole koskaan nähnyt tällaista teurastusta: ”päitä katkottu”, uhrit pakotettu polvistumaan kuopan reunalle, ammuttu niskalaukauksella, jotkut yrittäneet ryömiä kuopasta. Hän viestitti eri NATO-maiden hallituksille ennen kuulumattomasta joukkomurhasta. Koska oli viikonloppu eikä paikalla olleiden toimittajien raportit olleet vielä julkisuudessa, tämä Walkerin välittämä selostus tuli NATO-maiden hallitusten toimenpiteiden pohjaksi. Vasta parin päivän kuluttua ranskalaiset lehtimiehet ja TV yksikkö raportoivat mitä todella oli tapahtunut. Sillä ei ollut merkitystä. Oikea tieto hukkui valhevyöryn alle. Jugoslavian hallitus kutsui suomalaisen oikeuslääkäriryhmän tutkimaan ruumiit ja selvittämään tieteellisesti, miten henkilöt ovat kuolleet. Oikeuslääkärit totesivat, että ketään ei ollut teloitettu, ketään ei ollut ammuttu läheltä, puhumattakaan että päitä olisi katkottu. Kaikki olivat taistelussa kaatuneita. Suomen ja Saksan hallitukset halusivat salata oikeuslääkäreiden tutkimustulokset. He halusivat antaa Clintonin toteuttaa pommitukset. Suomen ulkoministeriö oli valinnut Helena Rannan, hammaslääkärin, oikeuslääkäreiden ryhmän puheenjohtajaksi. Olisi kuvitellut, että hän olisi kertonut tiedotustilaisuuksissa mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Mutta ei. Hän puhui sen, minkä Saksan ulkoministeriön edustaja edellytti hänen puhuvan. Ranta kuvaili, että tapahtuma on ”rikos ihmisyyttä vastaan” kun siinä kuoli niin monta yhtä aikaa. Hän ei kertaakaan paljastanut sitä, mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Hän kekseliäästi pohdiskeli julkisesti harmitellen, ettei ollut tutkinut ruumiiden kynnenaluksia, olisiko niissä merkkejä ryömimisestä ulos kuopasta, ikään kuin tuon tutkiminen kuuluisi hammaslääkärin toimenkuvaan. Presidentti Clinton viittasi Helena Rannan tiedotustilaisuuden jälkeen siihen, kuinka ihmisiä, jopa lapsia oli raahattu kodeistaan, päät leikattu irti ja ammuttu kuoppaan niskalaukauksella. New York Times ja Washington Post vihjaisivat, että tutkimustuloksia ei ehkä koskaan julkaista ”niiden arkaluonteisuuden vuoksi”. Oikeuslääkäreiden tutkimusryhmän keskeisin asiantuntija, kansainvälisesti tunnettu professori Antti Penttilä, joka oli mukana suorittamassa tutkimuksia, oli pöyristynyt ulkoministeriön käytöksestä ja tietojen salaamisesta ja siten todellisuuden muuttamisesta. Hän ei pystynyt estämään pommituksia, mutta hän sai työtovereidensa kanssa tutkimustulokset julkaistuiksi kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä, kaksi vuotta myöhemmin. Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen, varapääministeri Sauli Niinistö ja ulkoministeri Tarja Halonen loivat toisen konkreettisen paalun Suomen irrottautumisessa rauhan politiikasta. Irtisanoutuminen Pariisin rauhansopimuksesta, YYA-sopimuksen purkaminen, fasististen järjestöjen kunnianpalautus ja hävittäjähankinnat olivat ensimmäinen konkreettinen paalu. Liittoutumattoman, hyvinvointivaltio Jugoslavian hajottamisessa Suomella oli merkittävä rooli. Liittokansleri Kohl oli kutsunut Suomen valtiovarainministeri Sauli Niinistön EDU:n puheenjohtajaksi 1998. Niinistön omien sanojen mukaan järjestön keskeisin tehtävä on kommunismin kitkeminen Euroopasta. Presidentti Martti Ahtisaari oli kutsuttu rauhanneuvottelijaksi pommitusten päättämiseksi kesäkuussa 1999. Hän uhkasi Jugoslavian presidenttiä mattopommituksilla, joissa kuolisi 0,5 miljoonaa ihmistä, ellei Jugoslavia suostuisi rauhaan. Rauhanneuvottelujen tulos vahvistettiin YK:n päätöslauselmalla 1244, jonka mukaan vain Kosovon alueelle, ei koko Jugoslaviaan tulee NATO-miehitys ja Kosovo säilyy Serbian maakuntana. Pommitusten jälkeen Kosovoon syntyi täydellinen anarkia. Yhdysvallat alkoi rakentaa jättimäistä Bondsteel-sotilastukikohtaa alueelle, joka siis on Serbian maakunta. NATO- joukkojen läsnäolosta huolimatta albaaniväestö aloitti serbisiviileihin kohdistetut pogromit. Ortodoksikirkkoja ja luostareita poltettiin albaanien juhliessa ympärillä. Kosovon tilapäisenä päämiehenä toimi YK:n pääsihteerin erityisedustaja. Tämän toimesta alkoi serbiomaisuuden konfiskointi kuten toisen maailmansodan fasistisessa Kroatiassa. Martti Ahtisaari johti työryhmää, jonka tehtävänä oli Kosovon tulevan aseman selvittäminen. Ryhmän jäsenten käsityksen mukaan Ahtisaarella oli mielessään ainoastaan Kosovon itsenäisyys. Kysehän oli Yhdysvaltojen tavoitteen toteuttamisesta. Laiton jättimäinen sotilastukikohta vieraan valtion alueella tarvitsi laillisen maapohjan. Ahtisaari halusi antaa apuaan. 7 vuoden neuvottelujen jälkeen Ahtisaari meni hakemaan YK:lta tukea itsenäistymiselle. Turvallisuusneuvoston jäsenten enemmistö niin pysyvät kuin vaihtuvat jäsenet eivät hyväksyneet Ahtisaaren ehdotusta. Sen jälkeen Ahtisaari sai Kosovon harjoitteluparlamentin jäsenet äänestämään itsenäisyyden puolesta. International Court of Justice katsoi henkilöiden äänestäneen yksityishenkilöinä koska YK:n alaisen harjoitteluparlamentin äänestäminen olisi ollut laiton. Presidentti Ahtisaaren myötä Suomen ulkopolitiikka ja kansainvälinen toiminta on muuttunut yhä absurdimmaksi. Kosovon albaanien suoran toiminnan tukeminen Yhdysvaltojen eduksi ei ole rauhanpolitiikkaa. Tästä politiikasta kuitenkin Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vuonna 2021 Kosovon nykyisessä väliaikaisessa parlamentissa toiminut serbi -kansanedustaja Ivan Todosijevic sai kahden vuoden vankeustuomion totuuden kertomisesta Racakista. Hän oli Jugoslavian pommitusten alkamisen 20-vuotis muistotilaisuudessa sanonut Racakin joukkosurman olleen lavastus. Suomen hallitus tietää, että William Walkerin näytelmä oli todellakin lavastus. Nyt Suomen hallituksella olisi tilaisuus paljastaa, miten Racakin taistelun uhrit kuolivat ja pelastaa kansanedustaja Todosijevic vankilalta. Yhdysvaltojen ETYJ:n joukkojen johtajalle Walkerille on pystytetty vuonna 2017 patsas Racakin kylään. Paljastustilaisuudessa hän kertoi, kuinka hän oli alusta lähtien sitä mieltä, että Kosovo kuuluisi Albaniaan. Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan on pystytetty presidentti Bill Clintonin patsas. Kosovon itsenäistämisprosessin ohella Suomi lähti Afganistanin sotaan 2002. Minkälainen valmistelu eduskunnassa tehtiin ennen sotaan lähtöä ei ole tiedossani. Presidentti Halonen, joka oli ulkoministeri Jugoslavian pommitusten aikaan, on suhtautunut Afganistanin sotatoimiin julkisuudessa hyväksyvästi. Sota on siis muodostunut Suomen kansainvälisessä politiikassa uudeksi työvälineeksi. Ihmisten tappaminen ei herätä kauhua eikä aiheuta tunnontuskia. Sotateollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja sotien merkitys ilmastonmuutoksessa on tuhoisin kaikista yksittäisistä asioista. Suomen poliitikot katsovat tämän asian yhteydessä muualle. Yhä enemmän on alkanut näyttää siltä, että armeija ja tasavallan presidentti johtavat ulkopolitiikkaa. Ahtisaari ja Niinistö ovat merkittävimmät suunnan muuttajat toki Halosen rinnalla. De Morgen sanomalehden kaltaista faktojen kertojaa ei enää ole. Suomen kansan oletetaan uppoutuvan TV-viihteen pariin ja lopettavan ajattelun. Tämän seurauksena presidentti Niinistön kaudella Suomi on ottanut hurjan harppauksen kohti tiedottomuutta. NATOn isäntämaasopimuksen solmiminen ilman eduskuntakäsittelyä kertoo karun tilanteen jo lähteneen käsistä. Kataisen /Stubbin hallituksen valmistelema ja Sipilän hallituksen toteuttama toimittajien ja virkamiesten propagandakoulutus Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa on muuttanut faktapohjaisen tiedonvälityksen lopullisesti propagandaksi. Presidentin ja puolustusministerin toki armeijan ja NATO-maiden kanssa tiiviissä yhteistyössä sopimat 60 erillistä sotilaallista yhteistyösopimusta ovat sitoneet Suomen kansan sormista varpaisiin saakka täydelliseen avuttomuuden tilaan. Venäjä-vastaisuutta on rakennettu tukehtumiseen saakka. Alexander Stubb väitti v. 2008 Venäjän hyökänneen Georgiaan totuuden vastaisesti. Suomen hallitus vaikenee USA:n ja eräiden EU-maiden kouluttamista tarkka-ampujista ja väkivaltaisen vallankaappauksen tapahtumista Ukrainassa kevättalvella 2014 kiinnittäen vain huomiota siihen, että Venäjä otti vastaan Krimin autonomisen alueen anomuksen päästä Venäjän yhteyteen, turvaan väkivaltaisilta natsi-joukoilta, jotka olivat osoittaneet tapansa vallankaappausviikkojen aikana laillista hallitusta tukeneita Krimin asukkaita kohtaan. LUOPUMINEN KANSAINVÄLISISTÄ LAEISTA JA YK:n peruskirjasta
Sitä edelsi vuoden 2000 Bratislavan kokous, jossa Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, mikäli ne estävät sen tavoitteiden toteuttamista. Tavoitteena on mm NATO:n vaikutusvallan laajentaminen Baltiasta Ukrainan Odessaan ja Venäjän pääsyn estäminen Itämerelle. Viime YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2021 YK:n peruskirjan ystävämaat pitivät kokouksen huomattuaan, että monet näistä ”sopimusvaraisen” yhteistyön kannattajista eivät piittaa peruskirjan tai kansainvälisten lakien määräyksistä. Suomi ei ollut peruskirjan ystävien kokouksessa eikä Suomi viime vuosikymmenten aikana ole kuten edellä mainitsemistani seikoista voi päätellä, erityisemmin piitannut siitä mitä YK:n peruskirja tai kansainväliset lait sanovat. YK:n peruskirjan ystävien kokoukseen osallistuivat Algeria, Angola, Valko-Venäjä, Bolivia, Kambodza, Kiina, Kuuba, Korean demokraattinen tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Iran, Laos, Nicaragua, Palestiina, Venäjä, St Vincent ja Grenada, Syyria ja Venezuela, useimmat maita, joita ”sopimusvaraisen demokraattisten valtioiden yhteisö” katsoo pitkin nenänvarttaan ja joiden sisäisiin asioihin ne katsovat oikeudekseen puuttua. Vaikuttaa siltä, että Suomi ajelehtii ilman rauhaa ja demokratiaa tavoittelevaa peräsintä. Kekkosen ajan kokeneille kansalaisille tämä tuntuu katastrofilta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Helena Ranta, Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Elisabeth Rehn, Paavo Lipponen, julmuuksien lavastukset, totuuden puhumisesta rankaiseminen, USAn kenraalit, NATO, Bill Clinton, Helmut Kohl, Klaus Kinkel, Osama bin Laden |
Helsingin henki haiseeTiistai 3.8.2021 klo 17.33 - Pirkko Turpeinen-Saari Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ehdottanut ETYKin 50-vuotisjuhlakokouksen järjestämistä. Hän on kirjoittanut aiheesta artikkeleita myös ulkomaisiin julkaisuihin ja ottanut puhelimitse yhteyttä asiastaan Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentteihin. Mutta onko Suomi rauhaa ja yhteistyötä rakentava maa kuten vuonna 1975? Onko presidentti Niinistö rauhan presidentti? Vuonna 1975 maatamme johti kansainvälisesti arvostettu rauhaa ja ystävyyttä kansojen välillä rakentamaan pyrkinyt presidentti Urho Kekkonen. Suomi oli tunnustetusti puolueeton maa ja sillä oli ystävyys- ja yhteistyösopimus naapurinsa Neuvostoliiton kanssa. Suomessa on historiallisesti ollut vallalla kilpailu demokraattisten voimien ja harvainvaltaa kannattavien välillä. Kesällä 1917 harvainvaltaa kannattavat tekivät vallankaappauksen syrjäyttääkseen Valtalailla aikaansaadun itsenäisyyden Venäjästä. Harvainvaltaa kannattanut eduskunnan vähemmistö kääntyi Venäjän väliaikaisen hallituksen puoleen saadakseen Valtalakipäätöksen kumotuksi eduskunnan hajottamisen avulla. Harvainvallan kannattajat liittoutuivat keisarillisen Saksan kanssa liittyäkseen osaksi Saksaa muodollisen itsenäistymisen avulla Venäjästä. Venäjän myönnettyä Suomen porvarilliselle hallitukselle itsenäisyyden tuo hallitus perusti porvarillisen armeijan tuhotakseen demokratiaan pyrkivät työläisvoimat Saksan kanssa solmitun aseellisen yhteistyön avulla. Valtalain kesällä 1917 säätäneet tahot jäivät Saksan avulla suoritetuissa sotatoimissa häviölle ja joutuivat poliittisissa oikeudenkäynneissä tuomituiksi joko kuolemaan tai keskitysleireille. Demokratiasta ei ollut tietoakaan. Valtalain kannattajien mahdollisuuksia osallistua vaaleihin rajoitettiin voimakkaasti koko 1920-30 lukujen aikana. Yhteistyö nousevan natsi-Saksan kanssa vahvistui. Sinettinä olivat jokavuotiset ”vapaus”-sodan voitonjuhlat Alte-kamerad -marsseineen, laivastovierailuineen ja Saksan armeijan komentajan tarkastuskäynteineen kesällä 1939 Karjalassa. Hävittyjen sotien jälkeen Suomi demokratisoitui. Äänioikeuden saivat lähes kaikki kansanryhmät. Natsi-henkiset ja fasistiset Lotta- ja Suojeluskuntajärjestöt lakkautettiin rauhansopimuksen perusteella. Presidentit Paasikivi ja Kekkonen takasivat demokratian laajenemisen. Työläisten omat järjestöt, lehdet ja kokoustoiminta takasivat kansalaisten tiedon hankkimisen omista oikeuksistaan. Erityisesti presidentti Kekkonen puuttui kärkkäästi kaikkeen saksalaissuuntauksen aikana tyypilliseen Neuvostoliiton vastaiseen kirjoitteluun. Saksa on toisesta maailmansodasta lähtien ollut Yhdysvaltojen sotilaallisesti miehittämä maa. Nuo maat koordinoivat sotilas- ja puolustuspolitiikkaansa. Jo 1950-luvulla Yhdysvallat alkoi jälleen tukea natsi- ja fasistisia voimia Euroopassa. Sen lisäksi Yhdysvalloissa on laaja natsi -diaspora; Euroopasta katolisen kirkon avulla paenneita natseja on vaikutusvaltaisissa asemissa myös CIA:ssa. Euroopan siirtomaavallat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Espanja, Portugali, Hollanti ja Italia joutuivat taistelemaan itsenäistymään pyrkiviä alusmaitaan vastaan. Yhdysvallat tuki eurooppalaisia maita pyrkien alusmaiden asukkaiden itsenäistymishalujen tukahduttamiseen ideologisen, kommunismin vastustamisen nimissä. Itsenäisyyttä, sosiaalisten oikeuksien edistämistä ja demokratiaa kutsuttiin yleisnimellä kommunismi. Aseteollisuus ja Euroopan aseellinen hallinta edellyttivät toimia myös Euroopassa. Kommunismin kitkentä oli suoritettava myös Vanhalla mantereella. Euroopan demokraattinen unioni -järjestö suoritti tätä tehtävää, puheenjohtajanaan muun muassa Sauli Niinistö. European Round Table of Industrialists, jonka puheenjohtajana oli Ruotsin Volvon johtaja Per Gyllenhammar, edisti aktiivisesti Euroopan Unionin muodostamista. Gyllenhammar oli myös erään johtavan Yhdysvaltojen aseteollisuusyrityksen hallituksessa. Euroopan unionin peruskirja laadittiin Pyöreän pöydän johtoryhmän tavoitteiden mukaisesti. Euroopan unioniin liittyvän valtion on jo lähentymisvaiheessa sitouduttava yhteiseen sotilaalliseen sopimukseen, joka on yhtä kuin yhteistyöhön NATO-sotilasliiton kanssa. Neuvostoliiton tultua hajotetuksi ja ryöstetyksi ulkopuolisten voimien avulla se joutui heikkouden ja epävarmuuden tilaan. Suomen jo sisällissodassa harvainvaltaa kannattaneet ja natsi-Saksan kanssa liittoutuneet voimat havaitsivat hetkensä koittaneen. Vastenmielinen demokratia voitaisiin taas kaataa. Liittymällä Euroopan unioniin oltaisiin taas Saksan liittolaisia, nyt kuitenkin USA/Saksa konglomeraatin kanssa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (ilmainen koulutus, terveydenhuolto, huokea asuminen, täystyöllisyys) sijaan saataisiin yhteiskunta, jossa yksilö vastaa itse itsestään ja ostaa markkinoilta niitä palveluja, joihin on varaa – Yhdysvaltojen mallin mukaan. Euroopan unionin perustavassa kokouksessa unioni lähti sotaan Jugoslavian enemmistöryhmää, holokaustin uhreja serbejä vastaan, jotka vastustivat liittovaltion hajottamista. EU tuki Yhdysvaltojen albaani/natsi -diasporan rahoittamia ja Saksan ja Osama bin Ladenin aseistamia kroaatteja ja Bosnian muslimeja. Muslimeja johti presidentiksi vaalien tuloksen vastaisesti valittu Alija Izetbegovic. Hän oli v. 1970 kirjoittanut islamistisen julistuksen, jossa hän kuvasi tulevan Bosnian yhteiskunnaksi, missä paras serbi on kuollut serbi. Julistuksesta otettiin uusia painoksia vuonna 1990. Kroaattien johtaja presidentti Tudjman oli holokaustin kieltäjä. Nämä ideologiset tekijät eivät häirinneet suomalaisten innostusta liittyä joukkoon. Jugoslavian hajottamissotien Bosnia-osuuden päättyessä Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Suomi oli valmis omaksumaan Yhdysvaltojen ja Saksan ideologiset ja sotilaalliset tavoitteet. Suomen harvainvaltaa kannattava eliitti ja kansainvälisessä työssä olevat poliittiset toimijat omaksuivat täysin Ruder-Finn markkinointitoimiston esittämän Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita tukevan näkökulman. Suomen media esitteli demokraattista Jugoslavian perustuslakia ja etnisten ryhmien välistä tasa-arvoa toteuttaneet serbit Hitlereinä ja islamilaista kalifaattia jihadistien avulla Bosniaan rakentaneet muslimit uhreina. Kuinka monta Yle-dokumenttia olemmekaan nähneet Elisabeth Rehnistä vaikertamassa muslimien kohtaloa tai Helena Rannasta puolustamassa Osama bin Ladenin ja Turkin ja Saksan tukemien Kosovon albaanien asiaa. Presidentti Clintonin ja ulkoministeri Albrightin kielto muslimien aiheuttamien serbikylien pogromien kuvaamisesta toimi myös Suomessa. EU-jäsenyys on tuonut Suomen uuden tilanteen eteen. Samalla tavalla kuin Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa miinoitti koko Suomenlahden auttaen tappamaan 16 000 Tallinnasta natseja pakenevaa kansalaista, EU edellyttää Suomen osallistuvan NATO-EU:n käymiin sotiin. Ensimmäinen suuri palvelus, josta suomalaisille ei ole kerrottu, oli Jugoslavian massiivisten pommitusten edellytysten luominen. Suomen hallitus salasi 1999 suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustulokset Racakin taistelun uhreista. Tuo salaaminen antoi presidentti Clintonille tekosyyn aloittaa luultavasti eräät maailman epäinhimillisimmistä pommituksista – myös uraaniaseilla. Yhdysvaltojen rakentaessa laittomasti heti pommitusten jälkeen kesällä 1999 jättimäisen sotilastukikohdan Serbian Kosovon maakuntaan Suomen hallitus ja media vaikenivat. Suomen hallitus ja media tukivat poliittisia, Suomen sisällissodan jälkeisiä poliittisia oikeudenkäyntejä muistuttavia Jugoslavia tribunaaleja, ICTY:tä, joissa holokaustin uhrit, etnisten ryhmien tasa-arvoa toteuttaneet serbit tuomittiin ”sotarikoksista” kuten Suomen ”punaiset”. Helena Ranta kävi Suomen hallituksen tukemana todistamassa Racakin valheet tosiksi ja presidentti Milosevicin sotarikolliseksi. Holokaustin uhria lähemmäksi ei Milosevicin kohdalla voine päästä. Hänen vaimonsa äiti oli kuollut keskitysleirissä. Milosevic puolusti Jugoslavian etnisten ryhmien tasa-arvoa korostavaa perustuslakia. Huolimatta Kosovon albaanien jatkuvasta terrorista serbiasukkaita kohtaan ja 150 ortodoksisen kirkon ja osin keskiaikaisen luostarin polttamisesta yöllisissä bakkanaaleissa kuten toisen maailmansodan aikana, Suomen hallitus ja media ovat vaienneet. Presidentti Ahtisaaren johdolla käydyssä prosessissa Kosovon alueen serbiomaisuus on konfiskoitu eli siirretty parempiin käsiin ja alue julistettu laittomasti itsenäiseksi. YK:n päätöksellä 1244 vuodelta 1999 Kosovo on Serbian maakunta. Suomen valtion edustajat ovat tukeneet laitonta, YK:n päätöksen vastaista itsenäistämistä, jota Yhdysvallat on vaatinut. On ennenkuulumatonta, että jättimäinen sotilastukikohta on rakennettu valtion maaperälle, joka sitä ei halua. Kosovon laitonta itsenäistämistä on seurannut yleinen laittomuus alueella NATO-miehityksestä huolimatta. Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa on 7 000 sotilasta. Yhdessä Saksaan sijoitettujen 68 000 sotilaan sekä Kosovon NATO-joukkojen kanssa Eurooppa alkaa muistuttaa Yhdysvaltojen sotilasleiriä, jossa Suomi on toiminut apulaisena. Ensimmäinen alueella toiminut tuomari, ruotsalainen Christer Karphammar on kirjoittanut valaisevan teoksen ”Domare i laglösa länder” Jugoslavian hajottamissotien karmaisevista seurauksista. Karphammarin teksti on kovaa luettavaa. Sitäkin ankarampaa tekstiä on Euroopan neuvoston senaattori Dick Martyn laaja selostus Kosovon albaanien harjoittamasta elinkaupasta. Suomen roolina on toimia EU:n sodissa sekä osallistujana että avustajana. Yhdysvaltojen sodat joko yksin tai EU:n kanssa Irakissa, Libyassa ja Syyriassa eivät ole saaneet Suomen poliittista johtoa pidättäytymään osallistumisesta. Laiton Afganistanin sota satojen tuhansien siviilien tappamisineen ei ole estänyt Suomea sotimasta siellä. Presidentti Clintonin läheisen yhteistyökumppanin Osama bin Ladenin väitetty oleskelu Afganistanin alueella ei oikeuttanut hyökkäämään Afganistaniin, joka ei muodostanut uhkaa muille. Silti Suomen hallitukset ovat osallistuneet sotaan. EU:n jäsenyyden aikana Suomi on jälleen harvainvaltaa tukevien Saksan kanssa liittoutuvien voimien käsissä. Demokratiaa ei enää ole. Suomi on luopunut suvereniteetista ja liittoutumattomuudesta. Suomeen on valitun linjan turvaamiseksi luotu ennennäkemätön sensuurijärjestelmä, joka kattaa koko median ja kustannustoiminnan. Valtioneuvoston turvallisuuskomitean huoltovarmuuskeskus rahoittaa Mediapoolia, joka säätelee tiedottamista. Mediapooli on ilmoittanut tekevänsä yhteistyötä NATO:n Helsingissä sijaitsevan hybridikeskuksen kanssa. Siten NATO:n etu tulee huolehdituksi Suomen viestinnässä. Yhdysvaltalainen CNN -kanava ihaili, kuinka myös lapsiin kohdistuva tiedotus on näin huolellisesti säädeltyä. Tilanne muistuttaa 1930- lukua, jolloin harvainvaltaa kannattavilla ja Saksan tukemilla voimilla oli sanavalta Suomessa ja toisinajattelijat olivat vankilassa. Vielä ei eri mieltä olevia ole pantu kaltereiden taakse; vaientamisen sumppu riittää toistaiseksi. Valtavirtamedialle ei ole vastavoimia. Vuonna 2000 Yhdysvaltojen ulkoministeriö piti Bratislavassa kokouksen, josta Willy Wimmer, Saksan valtiopäivien pitkäaikainen edustaja ja puolustuspoliittinen asiantuntija on raportoinut. Hän kertoi USA:n ulkoministeriön julistaneen kokouksessa luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, jos ne estävät Yhdysvaltoja toteuttamasta päämääriään. Kokouksessa julistettiin tavoitteiksi NATO:n laajentamineen Baltiasta Odessaan (Suomi luetaan usein Baltiaan) ja Venäjän Itämerelle pääsyn estäminen. Kuin luonnostaan herää ajatus, että tätä estämistä suorittamaan Suomea miinalaivoineen tarvitaan kuten 1941. Presidentti Niinistö on paitsi EDU:n puheenjohtajana osallistunut ”kommunismin kitkemiseen Euroopasta” myös esittänyt, että Suomen tulisi liittoutua sotilaallisesti suoraan Yhdysvaltojen kanssa. Objektiivisesti arvioituna Yhdysvallat on pahin terroristivaltio maailmassa salaisine kidutusvankiloineen, laittomine pommituksineen, talouspakotteineen ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edustavien Kuuban, Chilen, Libyan ja Syyrian tuhoamisyrityksineen puhumattakaan Vietnamista, Kambodshasta, Indonesiasta tai Jugoslaviasta ja monista muista supervallan terrorin kohteista. Miksi Suomen pitäisi liittoutua juuri tämän natsi-Saksaa muistuttavan maan kanssa? Ylikansallista pääoman valtaa ja Suomen harvainvaltaa edustavat voimat ovat jälleen liittoutuneet keskenään. Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n sodat ovat aiheuttaneet kohdemaissaan tuhoa ja asukkaiden tarpeen paeta muualle. Suomikin pyrkii käyttämään näitä pakenevia joukkoja taloudellisesti hyväkseen saaden halpatyövoimaa voittojen lisäämiseksi. Euroopan unioni yrittää pakottaa ottamaan näitä hädänalaisia halpatyövoimaksi, mutta ei pyri estämään jäsenmaittensa sotia, jotka tätä pakolaisuutta synnyttävät. Ranskan armeija oli Syyriassa jo ensimmäisenä vuonna ahnehtimassa entisen siirtomaansa öljyä. Mitään tarvetta suojella Syyrian valtiota ja sen sekulaarisia asukkaita ei löytynyt. EU-maiden on vaikea käsittää, että syyrialaiset eivät halua sharia-lakiin perustuvaa valtiota. Yhdysvaltojen tukemat kalifaattia-rakentavat joukot saavat Suomen hallitukselta ja presidentiltä tukea. Suomen kansa ei ole koskaan halunnut Suomen liittyvän NATO:oon. Siitä huolimatta presidentti Niinistö on liittänyt Suomen NATO:n isäntämaasopimukseen, joka edellyttää Suomen palvelevan Yhdysvaltojen ja sen johtaman NATO:n vihamielisiä tarpeita kautta maailman. Pilakuva demokratiasta on lisäksi se tapa, millä Niinistö UTVA-ryhmineen hoiti isäntämaasopimuksen allekirjoitusprosessin eduskunnan ohi – junailu tehtiin eduskunnan kesäloman aikana. Suomi on palannut aikaan, joka vallitsi 1800-luvulla, jolloin lukutaito oli harvinaisuus eikä työväenliike ollut vielä syntynyt. Mediapooli huolehtii NATO-propagandasta niin tehokkaasti, että suomalaisilla on vaihtoehtoina joko tyytyminen viihteeseen tai lukutaidottomuuteen verrattava kyvyttömyys käsittää mitä maailmassa todella tapahtuu. Suomi on epärehellinen maa, jossa asuu rehellinen kansa. Hallitseva ylhäisö vie eikä lukutaidottomuuteen ajautunut kansa vastustele. Suomi ei tue ystävyyteen ja rauhaan pohjautuvaa eri valtioiden erilaisuuden hyväksyvää suhtautumista. Suomen kansan selän takana liittoudutaan sotilaallisesti muiden tarpeita tyydyttäviin tavoitteisiin, ei suomalaisten. Suomi ei ole kelvollinen järjestämään ETYK:n juhlakokousta eikä presidentti Niinistö ole sopiva sellaista ehdottamaan, koska toteutuessaan ajatus halveksisi Suomen ja Urho Kekkosen perintöä. Helsingin henki on alkanut haista. Lähteet: Pirkko Turpeinen-Saari: Lahtari, Punikki ja Teurastaja, marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (2018) Pirkko Turpeinen-Saari: Lupa olla julma (2020)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ETYK, Sauli Niinistö, Elisabeth Rehn, Ahtisaari, Helena Ranta, Helsingin henki, paluu harvainvaltaan, kadonnut demokratia, Saksa-sidos, EU, NATO, USA, |
Suomen hallituksen tulisi pyytää anteeksi Serbian hallitukselta ja Serbian kansaltaPerjantai 27.12.2019 klo 12.03 - Pirkko Turpeinen-Saari Jugoslavian tuhoaminen EU:n NATO-maiden ja USA:n toimesta on suurin kansainvälinen rikos Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Jokainen näihin sotiin osallistunut tai niitä rahoittanut tai aseistanut valtio rikkoi lukuisia kansainvälisiä lakeja ja omia perustuslakejaan. Jugoslavian osavaltiot itsenäistettiin laittomien asejoukkojen avulla. Jugoslavian liittoarmeijalla olisi ollut oikeus puolustaa itsenäisyyttään ja monikultturista demokratiaansa. Itsenäisen valtion tukemisen sijaan sille asetettiin hirviömäiset talouspakotteet ja demokratiallaan ylpeilevät EU-maat alkoivat tukea etniseen puhtauteen pyrkivää separatismia. Bosnia Hertzegovinan tultua miehitetyksi NATO-joukoilla, USA ja EU halusivat jatkaa lopunkin Jugoslavian miehitykseen. Serbia oli tähtäimessä. Erityisesti Saksa ja USA, mutta myös muut NATO- maat alkoivat rahoittaa ja aseistaa Serbian maakunnan Kosovon albaaniterroristeja. Albaanien tavoitteena oli ollut koko 1990-luvun ajan muodostaa etnisesti puhdas albaani-Kosovo. Jugoslavian presidentti Milosevic ei suostunut kansainvälisen yhteisön edellyttämään koko Jugoslavian (Serbia, sen autonomiset alueet Voivodina ja Kosovo sekä Montenegro) NATO-miehitykseen. Silloin USA ja NATO-maat halusivat päästä maaliin, pommittamalla. Syksyllä NATO esitti uhkavaatimuksensa ja muuttui puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. Albaaniterroristit olivat tappaneet muutaman vuoden aikana 50 poliisia, serbejä ja maltillisia albaaneja. Racakin kylän lähellä talvella 1998 oli jälleen tapettu kaksi poliisia. Poliisi ilmoitti tyhjentävänsä terroristien tukikohtana pidetyn, vallihaudoilla varustetun Racakin kylän, josta siviilit olivat lähteneet jo edellisenä kesänä. Poliisi kutsui tiedotusvälineet paikalle. Televisioryhmä kuvasi päivän tapahtumat ja ETYJ:in tarkkailijat seurasivat tilannetta. Toisin sanoen tilanne oli varsin julkinen.Taistelussa kuoli sekä poliiseja että terroristeja. Seuraavaksi päiväksi yhdysvaltalainen ETYJ: in johtaja William Walker oli järjestänyt terroristijohtajien kanssa näytelmän. Rinteessä oleva kuoppa oli täytetty ruumiilla ja paikalle kutsuttu joukko toimittajia ja lähikylien asukkaita "toteamaan", että poliisit ovat teloittaneet suuren joukon kylän "asukkaita". Seurasi vaikerrusta ja kauhistelua. Tarina joukkomurhasta, jossa naisia ja lapsia on temmattu kodeistaan, raahattu kuoppaan ja teloitettu niskalaukauksella alkoi Walkerin toimesta levitä NATO-maiden hallituksiin ja YK:hon. Vasta muutaman päivän kuluttua ranskalaiset lehtimiehet saivat julki todellisten tapahtumien selostukset. Sillä ei ollut enää merkitystä. Provokaatio toimi ja Yhdysvallat ja muut NATO-maat saivat syyn pommituksille. Jugoslavian hallitus kutsui oikeuslääkäriryhmän tutkimaan uhrien kuolintavan. EU valitsi tutkijoiksi suomalaiset oikeuslääkärit, joista tunnetuin oli professori Antti Penttilä. Lääkärityöryhmä tuli samaan tulokseen kuin jugoslavialainen oikeuslääkäriryhmä: ketään ei ollut ammuttu läheltä. Uhrit olivat taistelussa kaatuneita. Professori Antti Penttilä ei yllättävästi ollutkaan ryhmän puheenjohtaja tai tiedottaja. Sen sijaan hammaslääkäri Helena Ranta, joka ei luonnollisestikaan pysty tutkimaan kuolinsyytä, oli Suomen ulkoministeriön toimesta nimetty ryhmän puheenjohtaja/tiedottajaksi. Sen sijaan, että Ranta olisi kertonut asiallisesti ryhmän tutkimustulokset, hän puhui, mitä Saksan ulkoministeriön edustaja oli hänen käskenyt puhua. Teksti oli käsittämätöntä ja epäasiallista. Satuilua. Suomen ulkoministeriö ei antanut julkistaa tutkimusten tuloksia. Ne ovat edelleen jossakin arkistossa. Tälla tavoin Suomen ulkoministeriö antoi presidentti Bill Clintonille mahdollisuuden yhdessä NATO-maiden kanssa aloittaa koko Jugoslavian, myös siviilikohteiden iskut uraanipommeilla ja ohjuksilla. Kätkemällä totuuden he antoivat Clintonille mahdollisuuden pitää tunteikkaita puheita kodeistaan riistetyistä lapsista, irtileikatuista päistä jne. Suomen ulkoministeriö edesauttoi myös Serbian hallituksen, presidentti Milosevicin ja koko Serbian kansan demonisoinnissa, joka oli edellytyksenä sille, että Euroopan ja Yhdysvaltojen kansat saattoivat hyväksyä pommitukset. Se oli myötävaikuttamassa presidentti Milosevicin vangitsemiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan Haagissa. Helena Ranta kävi sielläkin toistamassa Saksan ulkoministeriön tarinoita. - - - Belgian hallitus oli osallisena Kongon ensimmäisen vaaleilla valitun pääministerin Patrice Lumumban murhaan 1961. Belgialaiset olivat paikalla kun Lumumba teloitettiin, paloiteltiin ja ruumis tuhottiin hapolla. Presidentti Eisenhower oli varsinainen teon hyväksyjä, mutta Belgian sotilaat olivat yhdessä paikallisten Lumumban vastustajien kanssa läsnä. Katolinen kirkko oli myötävaikuttajana. Vuoden 2000 alussa Belgian hallitus pyysi anteeksi myötävaikuttamistaan pääministeri Lumumban murhaan. --- Kansainvälisen väkivallan ja valheiden jatkuessa jonkun on pysäytettävä tuo kierre. Jonkun on tunnustettava oma osuutensa ja etsittävä sovintoa. Suomen hallitus oli osavastuussa Jugoslavian hirviömäisistä pommituksista, koko maan infrastruktuurin tuhosta, jokien myrkytyksistä, ihmisten kuolemista lääkkeiden puutteessa myös ennaltaehkäistäviin tauteihin.Yli 8 vuotta jatkuneet totaaliset talouspakotteet Balkanin miehityksen saavuttamiseksi olivat tuhonneet maan. Kosovo siirtyi pommitusten jälkeen YK:n hallinnoimaksi ja NATO:n miehittämäksi osaksi Serbian valtiota. YK:n päätöksen 1244 mukaan Kosovo on edelleen osa Serbian valtiota. Suomen presidentti Ahtisaaren johdolla Kosovo itsenäistettiin laittomasti yksityishenkilöiden päätöksellä. Serbian maakuntaan Kosovoon on pommitusten päätyttyä rakennettu valtava Yhdysvaltojen sotilastukikohta, jonka maaperä on siis laittomasti itsenäistetyllä alueella. Serbia ei luonnollisestkaan tarjoaisi maaperää itseään pommittaneelle USA:lle. Suomen hallituksen johtavana periaatteena näyttää olevan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen. Jos tämä hallitus haluaa todistaa itse noudattavansa tuota periaatetta, tulisi sen ensimmäiseksi Belgian hallituksen tavoin pyytää anteeksi Serbian hallitukselta ja Serbian kansalta pommitusten edesauttamista sekä Kosovon miehittämistä. Suomen edustajan Harri Holkerin toimiessa YK:n edustajana Kosovossa 2004 albaanit suorittivat paitsi jatkuvaa serbeihin kohdistetua terroria ja luostarien ja kirkkojen tuhopolttoja myös kahden vuorokauden erikois-pogromin. Tämä on jäänyt käsittelemättä. Paitsi anteeksipyyntöä Serbian hallitukselta ja Serbian kansalta, Suomen hallituksen tulisi pyytää anteeksi oikeuslääkärityöryhmältä ja erityisesti sen kansainvälisesti tunnetulta professorilta Antti Penttilältä. Suomen hallitus piilotti tämän työryhmän kansainvälisen oikeuden kannalta tärkeän työn tuloksen ja edesauttoi näin sotarikoksen, massiivisten laittomien pommitusten ja siihen liittyvän sotapropagandan toteuttamista.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Ahtisaari, Helena Ranta, Suomi osasyyllinen Serbian pommituksiin, Suomi ja Kosovon miehitys, Racak, professori Antti Penttilä |
Pekka Haavisto, NATO:lle mieluinen puheenjohtajaTiistai 6.11.2018 klo 11.23 - Pirkko urpeinen-Saari Suomessa on joukko poliitikkoja, virkamiehiä ja asiantuntijoita, jotka voi helposti tunnistaa yksilöiksi, jotka tarjoavat palveluksia USA/NATO:lle. Tutkittuani perinpohjaisesti Jugoslavian erittäin hyvin suunniteltua ja väkivaltaisesti toteutettua hajottamista ja sotilaallista haltuunottoa kohtaan yllättävän paljon siihen osallistuneita suomalaisia toimijoita. Olen tuonut esiin Yhdysvaltojen presidentti George H.W. Bushin yhdessä George Sorosin ja Harvardin talousasiantuntijoiden kanssa CIA:n sekä muiden "valedemokratiaorganisaatioiden" avulla suorittamat Puolan, Neuvostoliiton, Jugoslavian ja Kiinan hajottamiset/hajottamisyritykset. Bushin työtä jatkoi presidentti Clinton, jonka työkaluihin kuuluivat myös talouspakotteiden ohella pommitukset. Näistä projekteista Suomen media, nykyisin voi sanoa NATO:n kanssa tiiviissä yhteistyössä toimiva Mediapooli, ei ole puhunut tai esittänyt mitään. Tämän peittelyn tehostamiseksi Suomen media on täysin rinnoin osallistunut Jugoslavian kohdalla hajottamista vastustaneiden serbien demonisointiin, koska muutoin USA/NATO:n sotilaallista haltuunottoa ei olisi voitu perustella kansalaisille. Jugoslavian laiton hajottaminen on esitelty kunniakkaana hankeena. Olen aikaisemmin kuvannut oikeushammaslääkäri Helena Rannan toimintaa Saksan ulkoministeriön käskyjä noudattavana, NATO:n laittomat pommitukset mahdollistaneena henkilönä.Saksan ja Suomen ulkoministeriöitä ei vaivannut se, että serbit ovat juutalaisten tavoin holokaustin uhreja. Jugoslavian hajottamissodalla tuhottiin noiden uhrien turvakseen rakentama maa ja siirrettiin kukoistava, 24 sijalla maailmantilastossa oleva kansa kehitysmaaluokkaan. Jugoslavian presidentti Milosevicin vaimon äiti muun muassa oli teloitettu natsien toimesta. Bosnian armeijan päällikön kenraali Mladicin isä vuorostaan oli kuollut natseja vastaan taistellessaan saksalaisten lentopommin sirpaleesta. Toinen serbien demonisoinnissa kunnostautunut suomalainen poliitikko on Elisabeth Rehn. Hänet tunnetaan NATO:n hävittäjähankintoja markkinoineena puolustusminiserinä. Helena Rannan tavoin Rehn on useiden TV-ohjelmien ja haastattelujen avulla jatkanut sodan jälkeen serbien demonisointiin pyrkivää NATO-propagandaa. Erityisesti yhdysvaltalaisten kenraalien johtaman, kroaattiarmeijan suorittaman serbien kansanmurhan ja sen yhteydessä 250 000 serbin etniseksi puhdistukseksi Kroatian Krajinasta suoritetun Operaatio myrskyn peittelemiseksi keksitty, Srebrenican kansanmurha-teema on ollut lukuisia kertoja Elisabeth Rehnin TV-ohjelmien aiheena. Martti Ahtisaari toimi koko Jugoslavian hajottamisen ajan Yhdysvaltojen ja erityisesti siitä hyötymään pyrkivän George Sorosin kumppania. Yhdysvaltojen tavoitellessa koko Jugoslavian miehitystä Ahtisaari toimi "lujana" neuvottelijana ja presidentti Milosevicin grillaajana. Yhteisenä tavoitteena oli sotilastukikohdan aikaansaaminen Serbian alueelle Kosovoon. Pekka Haavisto vuorostaan käyskenteli Jugoslavian maaperällä geiger-mittarin kanssa mittaamassa radioaktiivisuutta, jota hän ei löytänyt, siitä huolimatta, että USA oli pommittanut Bosniaa ja Serbiaa uraanipommeilla. Mittaaminen oli vain näytelmää, sillä NATO ei ollut ilmoittanut millä alueilla se oli käyttänyt uraanipommeja.Propaganda saatiin kuitenkin hoidettua. Ei vaaraa! Radioaktiivisuutta ei ole. Tehtävä suoritettu. Mittaustuloksista huolimatta syöpään sairastavuus on noussut tietyillä pommitetuilla alueilla. Pekka Haavisto oli ainoa presidenttiehdokas, joka epäili venäläisten vaikuttaneen presidentin vaaleihin. Hänen "botti"-löytönsä tiedotettiin "Mediapoolissa" laajasti. Tosiasiassa näyttäisi siltä, että USA/NATO:n vaikutus oli monin verroin suurempi. Harvardin Venäjän-hybridisotaan valmennetut toimittajat eivät uskaltaneet kysyä presidenttiehdokkailta isäntämaasopimuksesta muuta kuin väkinäisesti viimeisessä vaalitentissä. Pekka Haaviston valinta johtamaan vihreiden eduskuntavaalikampajaa tullee varmistamaan sen, että Mediapooli ja USA/NATO:n Helsingin hybridikeskus voivat hengähtää ja luottavaisesti jatkaa kuten ennenkin. Valtioneuvosto tulee loppuajan koordinoimaan tiedotusta Mediapoolin kanssa niin, että kansallisen turvallisuden nimissä mitään poikkipuolista ei tulla käsittelemään suhteessa USA:n ja NATO:n väkivaltaan. Syntipukit löydetään Venäjältä, Kiinasta, Syyrian hallinnosta ja Iranista. NATO/EU saa jatkaa mediapimennossa kumppanuuttaan USA:n neokonservatiivien kanssa. Totuudesta USA/CIA/EU:n väkivaltaisesta vallankaappauksesta Ukrainassa vaietaan. Neljä vuotta jatkunut valtioneuvoston mantra on voimissaan. On mielenkiintoista havaita, miten kulttuurieliitti ja sen taustalla oleva pääoma nostaa juuri näitä NATO:n lähettiläitä esiin ja ikäänkuin normalisoi heidän ajattelunsa. Elisabeth Rehn päätti kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta, Helena Ranta arkkitehtuurin Finlandiasta, Martti Ahtisaari ja Pekka Haavisto nostetaan esiin kun puhutaan rauhasta. Elämme Orwellin kuvaamassa maailmassa vaikka atomisotaa ei ole vielä käyty. Median ja valtioneuvoston mielenhallinta on johtanut kaksoisajatteluun: Sota on rauhaa, Vapaus on orjuutta, Välinpitämättömyys on voimaa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Orwellin aika, NATO-propagandan tukihenkilöt, Haavisto, Elisabeth Rehn, Helena Ranta, Martti Ahtisaari |
USA, Ahtisaari ja mafia-valtio KosovoTorstai 17.5.2018 klo 11.30 - Pirkko Turpeinen-Saari Viimeisten viikkojen aikana Helsingin Sanomat on esitellyt Kosovoa ja sen presidentti Hasim Thaci on aukeaman kuvassa edustavasti. Yle valitteli EU kirjeenvaihtajansa välityksellä Kosovon viisumivaikeuksia. Kosovolaiset eivät pääse viisumitta Schengen alueelle. Kosovon valtio on USA:n ja presidentti Ahtisaaren luomus. Historiallisesti ja kansainvälisten lakien mukaan se on aina ollut osa Serbiaa. YK:n päätöksen 1244 mukaan Kosovo on yhä osa Serbiaa eikä päätöstä ole koskaan muutettu. Jugoslavian hajottaminen toteutettiin USAn ja Saksan voimakkaalla tuella. Kansainväliset lait, YKn peruskirja, NATO:n peruskirja, kansainvälisesti sovitut rajat –kaikki heitettiin romukoppaan. USA:n Foreign operations- laki edellytti että toisin kuin perustuslaki edellytti, pelkästään Jugoslavian osavaltioissa tulisi järjestää vaalit ehtona yht'äkkiä irtisanottujen Jugoslavian lainojen korvaamiseksi osavaltiokohtaisilla lainoilla.Jugoslavian liittovaltio ei saisi järjestää vaaleja. Siten taloudellisella kiristyksellä Yhdysvaltojen lainsäädänö pakotettiin toteutettavaksi Jugoslavian perustuslain sijaan. Saksa halusi saada haltuunsa Slovenian ja Kroatian infrastruktuurin. Maat olivat olleet natsi-Saksan liittolaisia ja fasistinen Kroatia oli keskitysleireissään toteuttanut serbien kansanmurhan. Tunnustamalla Kroatia ennenaikaisesti itsenäiseksi ilman Jugoslavian perustuslain edellyttämiä neuvotteluja rajoista, eri etniset ryhmät ajettiin sotaan keskenään. Perustuslakia kunnioittavat serbit ja Saksan vasalliksi pyrkivät kroaatit. Itsenäistyneet Slovenia ja Kroatia siirtyivät vastavuoroisesti vikkelasti NATO:n jäseniksi. USA vuorostaan pyrki saamaan vaikutusvaltaansa Bosnia-Hertsegovinan, jihadistien ja kroaattien avulla. Se sai Bosniaan NATO-miehityksen ja maa tuli sotilaallisesti USA:n vaikutuspiiriin. Jugoslavian hajottaminen pieniksi vasallivaltioiksi edellytti USA:n ja Saksan natsi/albaaniemigranttien rahoittamaa vahvaa ylikansallista propagandaa, jonka toteuttamisessa kunnostautui Ruder-Finn markkinointitoimisto, tietenkin CIAn vahvalla sivustatuella. USAn Balkanin valloitus ei rajoittunut Bosniaan, vaan strategisesti tärkeä Kosovon alue oli vielä keskeisempi. Siellä liittolaisiksi saatiin Kosovon itsenäisyyttä (ja Albaniaan liittämistä) väkivaltaisesti ajava KLA-terroristijärjestö. Perustuslaillisesti, demokraattisesti toimiva Serbia oli kantona kaskessa. Vapailla vaaleilla valittu presidentti Milosevic oli demonisoitava. Häntä (kuten myöhemmin kaikkia hajotettavien maiden johtajia) kutsuttiin Hitleriksi, vaikka serbit olivat holokaustin uhreja ja Milosevicin vaimon äitikin oli fasistien toimesta teloitettu. Demokraattisen perustuslain omaava Serbia demonisoitiin ja rasistisen nationalistisen perustuslain omaava Kroatia ja nationalistista puhdasta albaanivaltiota tavoittelevaa Kosovoa pidettiin tarkoituksenmukaisuussyistä suojeltavina. Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunoton jälkeen USA ja NATO/EU eivät löytäneet muuta keinoa lopun Balkanin haltuunottamiseksi kuin pommitukset. KLA toimi NATO:n jalkaväkenä. Se tappoi valtiota edustavia poliiseja, serbejä ja serbien kanssa yhteistyötä tekeviä albaaneja. KLA:n tapot ja provokaatiot jätettiin huomiotta ja laillisen armeijan vastatoimet tuomittiin. Erään poliisien ja terroristijärjestö KLA:n välisen, Racakin kylässä käydyn taistelun jälkeen, yhdysvaltalainen ETYJ-tarkkailijoiden johtaja, William Walker, joka toimi hyvässä yhteistyössä KLA:n johtajien kanssa, väitti kyseessä olleen 45 henkilön teloituksen. Tämän teloitusväitteen hän ETYJ:n nimissä viestitti USA:n ja Euroopan maiden hallituksille, jotka pommitusten mahdollisuutta odotellessaan hanakasti tarttuivat tähän provokaatioon mahdollisuutena. Koko valtamedia liittyi kampanjaan, olivathan median edustajat jo kymmenen vuoden ajan tottuneet siihen ketkä ovat konnia ja ketkä sankareita. Suomi tuli avainasemaan pääteltäessä oliko kyseessä teloitus vai taistelu. Luotettavaksi tunnetut suomalaiset oikeuslääkärit kutsutiin paikalle tekemään tutkimuksia yhdessä jugoslavialaisten ja valkovenäläisten oikeuslääkäreiden kanssa. He tulivat tulokseen, että ketään ei ollut teloitettu, päitä ei ollut leikattu irti, kuten presidentti Clinton ja valtamedia puheissaan väittivät. Presidentti Ahtisaari ja muu Suomen ulkopoliittinen johto estivät oikeuslääkäreiden tulosten julkistamisen. Pommituksiahan ei olisi aloitettu, jos olisi todettu kyseessä olleen terroristien ja poliisien välinen taistelu. Oikeuslääkäreillä ei ollut mahdollisuutta uhmata presidentin valtaa. Vasta kahden vuoden päästä he oma-aloitteisesti julkaisivat totuuden tietellisessä lehdessä. Tätä media ei uutisoinut. Suomen ulkopoliittinen johto oli valinnut oikeuslääkäreiden ryhmän puheenjohtajaksi hammaslääkäri Helena Rannan, joka ei tietenkään vastannut kuolinsyytutkimuksista. Siitä huolimatta hän ryhmän puheenjohtajana lausui Saksan ulkoministeriön sanelun mukaan täysin asiaankuulumattomia ja paikkansapitämättömiä asioita kansainväliselle medialle. Pommitukset aloitettiin ja ne kestivät maaliskuun 24. päivästä kesäkuun kymmenenteen päivään tuhoten koko Serbian ja Kosovon infrastruktuurin uraanipommeilla, jättäen ekokatstrofin ja täydellisen tuhon maahan, jolle poliittisista syistä oli asetettu totaaliset talouspakotteet jo vuonna 1992 ja jotka edelleen jatkuivat. KLA:n johtajilla oli satelliittipaikannusvälineet, joilla he ohjasivat NATOn pommikoneita. Heillä oli myös NATO:n komentajan, kenraali Wesley Clarkin puhelinnumero yhteydenpitoa varten.KLA toimi siis NATOn jalkaväkenä. Presidentti Ahtisaari astui kuvaan myös pommitusten aikana. Ennen pommituksia Jugoslaviaa oli uhattu koko maan NATO-miehityksellä. Kun pommitukset oli saatava loppumaan eikä Milosevic ja Jugoslavian armeija ollut valmis väkivallankaan alla alistumaan, Ahtisaari uhkasi neuvottelussa 2.6. 1999 että ellei Milosevic alistu NATO tulee mattopommittamaan Belgradia niin että Belgradissa 500 000 ihmistä kuolee viikossa.(Toisen maailmansodan alussa Saksa pommitti Belgradia niin, että 20 000 ihmistä kuoli yhden päivän aikana) Jugoslavia ei suostunut muuta kuin Kosovon NATO/YK -miehitykseen ja YK:n lupaukseen, että Kosovo on elimellinen osa Serbiaa. Välittömästi pommitusten päätyttyä USA alkoi rakentaa kansainvälisten lakien vastaisesti Serbiaan kuuluvaan Kosovoon valtavaa Bondsteelin sotilastukikohtaa. Sitä rakennettiin siis miehitetyyn maahan. USA pyysi Ahtisaarta suunnittelemaan Kosovon itsenäistämistä nk Ahtisaari-suunnitelman mukaan. Mielivaltaan perustuvassa kansainvälisessä järjestelmässähän se onnistui. Pommitusten aikana ja ennenkuin KFOR-joukot olivat tulleet rauhanturvaajiksi, KLA suoritti talosta taloon ulottuvia kostotoimenpiteitä ja ihmisryöstöjä. Se tuhosi satoja serbien ortodoksikirkkoja ja keskiaikaisia luostareita.Alueella vallitsi mielivalta. Satoja ihmisiä katosi ja huhuttiin elinkaupasta. Ahtisaaren johdolla Kosovo itsenäistettiin. KLA:n johtaja Hashim Thaci julistutti itsenä pääministeriksi. Hän oli tunnettu Euroopan vaarallisimpana mafia-pomona, jonka klaanipohjainen vallankäyttö ulottui kansainväliseen huumekauppaan ja elinkauppaan. Itsenäistyminen tapahtui parlamentissa vain osan jäsenistä ollessa paikalla. Ilmoitettiin, että äänestäessään jäsenet toimivat yksityishenkilöinä. Ulkopuoliselle tarkkailijalle ei känyt selväksi itsenäistyikö Kosovo Serbiasta vai YK:sta, jonka hallinnon alla alue oli. Serbian hallintoahan Kosovo ei ollut hyväksynyt alueelleen. Alueella vallitsi anarkia eivätkä mitkään itsenäistymisen kriteerit täyttyneet. Itsenäisyys julistuksesta ICJ, International Court of Justice, totesi pyydettäessä, että saahan jokainen maa vapaasti julistautua itsenäiseksi, mutta tuomioistuin ei sanonut kantaansa juuri Kosovon erityistapaukseen. Siten itsenäistyminen oli varsin tulkinnanvarainen. EU rakensi alueelle EULEX -järjestelmän tutkimaan lakien noudattamista ja auttamaan rikosten tutkinnassa. Se ei kuienkaan ole saanut vakiinnutettua lakia ja järjestystä. Kansainvälisen Jugoslavia-tribunaalin ensimmäinen yleinen syyttäjä Carla del Ponte paljasti 2008 kirjassaan Madame Prosecutor: Confrontations with Humanity's Worst Criminals and the Culture of Impunity" kuinka Hashim Thaci on elinkauppaan osallistunut väkivaltainen mafia-pomo. Kirjan perusteella ja kadonneiden omaisten toivomuksesta Euroopan neuvosto nimitti sveitsiläisen senaattori Dick Martyn tutkimaan paitsi USAn salaisia vankiloita Euroopassa, Pohjois Kaukasuksen rikoksia, mutta myös mahdollista elinkauppaa vuosina 1998 - 2000. Kun tämä pyysi ICTY:n toimistosta Calra del Ponten viittaamaa tutkimusaineistoa, toimistosta todettiin aineiston mystisellä tavalla kadonneen. Pikkuhiljaa on paljastunut Hashim Thacin (lempinimi käärme)väkivaltaisen Drenica-rikollisjärjestön osuus paitsi huumekaupassa myös elinkaupassa. Kosovo on keskeinen Afganistanista Eurooppaan ja edelleen Yhdysvaltoihin toimivien heroiiniliigojen risteyspaikka. Vuosien 1998 -99 aikana kaapatut serbit ja osin albaanit vietiin Albanian puolelle, jossa heidät tutkittiin, ruokittiin ja sitten tapettiin. Välitömästi tappamisen jälkeen heidän elimensä irrotettiin myytäväksi. Koska KLA:n johtajat Thaci ja Haradinaj olivat ja ovat edelleen huume- ja elinkaupassa USA:n liittolaisia, he ovat voineet mennä rehvakkaasti ICTY:n tuomioistuimeen "tutkittavaksi". NATO-maiden valitsemat tuomarit eivät heitä tuomitse –ja sitä paitsi Dick Martyn mukaan "kuka uskaltaisi mennä todistamaan heitä vastaan 20 vuotta tapahtumien jälkeen sillä niin moni todistaja on jo tapettu." Euroopan neuvosto hyväksyi Dick Martyn yksityiskohtaisen ja kattavan raportin. Dick Marty on työnsä aikana voinut todeta eri asiaan liittyvien valtioiden kyynisen reaalipolitiikan. Hän totesi työn aikana käyneen selväksi kuinka hallitukset valehtelevat ja manipuloivat, sanovat yhtä ja tekevät toista. Sunnuntaina he puhuvat ihmisoikeuksista ja maanantaina rikkovat niitä. Marty toteaa, että Kosovon tapauksessa oikeus on vain illuusio. Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset sulkivat silmänsä vaikka hyvin tiesivät minkälaisia rikoksia Kosovossa tapahtui ja kuka oli niistä vastuussa. Haagiin on perustettu erityinen Kosovon asioita käsittelevä Kosovo Specialist Chambers, jonka pitäisi kyetä tutkimaan ja tuomitsemaan elinkauppiaita. Marty ei usko tähän Euroopan unionin perustamaan tribunaaliin. EU vastaa puitteista, mutta syyttäjät ja tuomarit ovat yhdysvaltalaisia. Kuka nyt omaa jalkaväkeään ja liittolaisiaan tuomitsisi, olivat rikokset mitä tahansa. "Monet todistajat on jo tapettu" toteaa Dick Marty. Tilastot kertovat karusti USA:n ja NATO-EUn hallituksenvaihdos/miehitysprosessien tuloksista. YK:n perustajavaltio Jugoslavia oli 1990 liittoutumaton maa, jonka kansantuote oli maailmantilastossa sijalla 24. Kansalaisilla oli työtä, kuukauden palkallinen loma, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto.Työntekijät osallistuivat yritysten hallintoon ja saivat osan yrityksen tuotosta itselleen. USAn ja NATO-EUn suorittaman Jugoslavian sotilaallisen ja taloudellisen hajotuksen tuloksena syntyneiden vasallivaltioiden sijoitukset ovat seuraavat: Bosnia-Hertsegovina on sijalla 112 ja tilanne on pahentumassa, Kroatia sijalla 76 mutta Bloombergin mukaan maa on eräs maailman 10 surkeimman joukossa, Makedonia on sijalla130, Montenegro 149, Serbia 87 ja Slovenia 81. Kosovon aluetta luonnehditaan mafia-valtioksi, jonka työttömyysaste on yli 35. Terrorismi, rikokset ja poliittinen väkivalta vallitsevat. (Jugoslavian aikana autonomiselle Kosovolle jaettiin tasapuolisesti muiden paremmin toimeentulevien osavaltioiden budjeteista, sillä oli normaali tuomioistuinlaitos ja kansallinen terveydenhuolto,mistä kaikesta se halusi nationalistisista syistä irtautua.) Tässä prosessissa Suomen valtio on ohittanut tieteellisen totuuden ja asettunut palvelemaan suurpääomaa edustavia maita ja niiden aseellista siipeä NATOa. Totuutta arvostavana tutkijana liityn Dick Martyn pessimismiin. Suomen valtion lisäksi valtamedia on ollut tässä anarkiassa mukana. Viimesimpänä todistuksena Helsingin Sanomien tämän päiväinen uutinen Syyriasta. "Kloori-iskusta" toipuvan kärsivän näköisen miehen kuvan alla lukee:"Miestä hoidettiin Syyrian hallinnon kloorikaasuiskun jälkeen Saraqibissä helmikuussa" Tekstissä todetaan: nimeltä mainitsemattomien "tarkkailujärjestöjen mukaan Syyrian hallinto teki kemiallisilla aseilla iskun Saraqebiin 4.helmikuuta. 11 ihmistä joutui sairaalaan tehohoitoon." Kuitenkaan tekstissä lehti ei voi olla mainitsematta:"OPCW voi kertoa vain löytämistään todisteista eikä voi ottaa kantaa siihen, mikä sodan osapuolista käytti klooria. Idlibin alueella taistelevat Syyrian hallituksen joukot ja jihadistit." Helsingin sanomille ei riitä OPCW:n neutraali tutkimukseen perustuva kanta. Lähes 90% hesarin tiedonvälityksestä Syyriassa on perustunut kapinallisten ja heitä rahoittavien USA:n ja Iso-Britannian uutisvälineisiin.Näin tapahtui myös Jugoslavian hajottamisessa ja nykyisessä Kosovo uutisoinnissa. Kysymys onkin siitä, onko media kansainvälisen lain mukaisesti suvereenin valtion, sen perustuslakien ja kansanäänestysten vai globaalia pääoman valtaa väkivaltaisesti laajentavien, jihadisteja ja muita terroristeja esimerkiksi neo-natseja hyväksikäyttävien kyynisten maiden puolella, joille pakolaiset ja kuolevat lapset ovat vain "due price", kuten ex USA:n ulkoministeri Madeleine Ahlbright totesi. Suomi on Ahtisaaren kaudella totutettu olemaan hallitustenvaihdoksia ajavan valtapolitiikan ja NATO:n puolella. Ahtisaari on siten ansainnut Nobel-palkintonsa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helena Ranta, Racak, elinkauppa, Dick Marty, USA, Ahtisaari, Kosovo-mafia, Jugoslavia, NATO, Camp Bondsteel |
Suomen ulkoministeriö ja Jugoslavian pommituksetTorstai 8.2.2018 klo 16.35 - Pirkko Turpeinen-Saari Jugoslavian hajottaminen 1990-luvulla oli tarkoin suunniteltu prosessi. Taustalla olivat Yhdysvaltojen ja Saksan taloudelliset ja geopoliittiset intressit. NATO:n laajentaminen Balkanille oli keskeisenä tavoitteena. Toisen maailmansodan holokaustin uhrit serbit, olivat hakeneet turvaa yhtenäisestä Jugoslaviasta. Liittovaltion hajottamisessa voimansa yhdistivät entiset natsi-liittolaiset, fasistinen Kroatia ja Saksa. Tässä toisessa vainon kierteessä Yhdysvaltojen globaalin vallan intressit yhdistyivät Saksan ja kroaattien sekä presidentti Izetbegovicin ympärille kerääntyneiden kalifaattia rakentavien muslimien kanssa. Kroatia kokosi johtoonsa diasporasta Yhdysvalloista ja Kanadasta palaavia natseja jälkeläisineen. Izetbegovic vuorostaan hankki jihadisteja Lähi-Idästä ja Afganistanista. Kosovon suur-Albaniaa tavoittelevat terroristit saivat taloudellista ja sotilaallista tukea Yhdysvaltojen albaani diasporalta ja CIA:lta. Kroatian Krajinan serbien toinen kansanmurha toteutettiin yhdysvaltalaisten kenraalien johdolla. Operaatio Myrskyssä 250.000 serbiä karkotettiin keskiajalta peräisin olevilta kotiseuduiltaan ja tuhansia tapettiin yhden viikonlopun aikana elokuussa 1995. Tämän todellisen kansanmurhan peittämiseksi yhdysvaltalainen ja muu läntinen propaganda nosti Srebrenica "kansanmurha" provokaation peittämään todellista tapahtunutta serbien kansanmurhaa. Yhdysvaltalaiset kenraalit johtivat myös Izetbegovicin apuna jihadistijoukkoja Sarajevossa. CIA:n entinen toimihenkilö Robert Baer on kuvannut kirjoissaan 1990-luvun alusta lähtien suorittamaansa kansanryhmien vastakkainasettelun nostattamisen salaista ohjelmaa. Olen kuvannut suomen kielellä Jugoslavian hajottamisen taustatekijöitä kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Kansainvälisiä lähteitä on mm George Szamuely Bombs for Peace; NATOs humanitarian war on Yugoslavia. Yhdysvalloille ei Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunotto (itsenäistäminen) riittänyt, vaan se halusi haltuunsa myös jäljelle jääneen osan Jugoslaviaa eli Serbian ja Montenegron ja Makedonian. Kosovo on keskiajalta peräisin oleva Serbian maakunta. Sen kasvava albaaniväestö ei demokraattisista oikeuksistaan huolimatta halunnut kuulua Serbiaan. Se muodosti hallinnollisen rinnakkaisjärjestelmän ja pyrki itsenäistymään Albanian puolelta tulevien terroristien avulla pitkän tähtäyksen tavoitteenaan suur-Albania. Läsimaat lukivat KLA:n huume-, ihmis- ja elinkaupalla rahaa ja aseita hankkivaksi terroristijärjestöksi aina vuoteen 1998 saakka kunnes keväällä Yhdysvaltojen asenne muuttui. Yhdysvallat, Saksa ja Ranska alkoivat nähdä Jugoslavian sotilaallisen ja taloudellisen haltuunoton mahdolliseksi kärjistämällä Kosovon konfliktia. Koko vuoden 1998 ajan Yhdysvallat ja NATO uhkasivat toistuvasti pommittavansa Jugoslaviaa ellei sen armeija lopettaisi KLA terroristien tuhoamista ja toiminnan lopettamista. Jugoslavian hallitus ei olisi saanut pitää huolta turvallisuudesta maansa rajojen sisällä. KLA tappoi paitsi serbipoliiseja myös siviilejä ja albaaneja, jotka olivat valtion viroissa tai ystävällisissä suhteissa serbien kanssa. Yhdysvaltojen diplomaatit alkoivat neuvotella KLA:n johtajien kanssa. Jo kymmenen vuoden ajan vallitseva propaganda oli demonisoinut Jugoslavian johtoa nimittäen presidentti Milosevicia Hitleriksi. Tosiasiassa Milosevicin vaimon äiti oli tullut natsien teloittamaksi toisen maailmansodan aikana. Yhdysvallat ja NATO etsivät kuumeisesti tilaisuutta aloittaa pommitukset. Provokaatio löytyikin Racakin kylän taistelusta. 15.1.1999 Jugoslavian poliisi ilmoitti tyhjentävänsä kylän KLA terroristeista. Se kutsui paikalle ETYJ:n tarkailijat ja tiedotusvälineet. Ranskalainen AP:n televisioryhmä oli koko päivän paikalla ja kuvasi taistelut. Kylän ympärillä rinteessä oli juoksuhautoja ja ammunta alkoi heti poliisien ja kuvausryhmän saapuessa paikalle. Seuraavana päivänä paikalle saapui ETYJ:n tarkkailijoiden amerikkalainen johtaja William Walker lehtimiesjoukon sattelemana. KLA:n terroristit, jotka olivat ottaneet kylän yön aikana jälleen hallintaansa saattoivat kulkueen kuopalle, jossa oli 45 ruumista. KLA:n edustajat ja muut paikallaolijat kuvasivat ruumisröykkiötä teloitetuiksi. Välittömästi Walker totesi, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään niin hirveätä. Kyseessä on "rikos ihmisyyttä vastaan". Taistelu oli perjantaina ja jo viikonlopun aikana hallitukset ja NATO:n elimet kokoontuivat tuomitsemaan julmat serbit. Teloituksesta syytettiin Milosevicia ja Racakista tuli peruste häne haastamiselleen Jugoslavia Tribunaaliin Haagiin. Media, länsimaat ja NATO olivat päättäneet välittömästi, että taistelun sijaan kyseessä oli raaka teloitus. Presidentti Clinton ja ulkoministeri Albright lietsoivat hysteriaa USA:n keskusteluohjelmissa ja uutisissa. Albright vaati pommituksia. Viikonlopun jälkeen maanantaina ranskalaisissa lehdissä ilmestyi silminnäkijäraportteja siitä, mitä perjantai-päivän aikana todella tapahtui. Ruuminavaukset suoritettiin Pristinan oikeuslääkeopillisella laitoksella. Jugoslavialaisten oikeuslääkäreiden lisäksi paikalle kutsuttiin valkovenäläinen työryhmä.Jotta tutkimukset olisivat kaikin puolin objektiiviset, paikalle kutsuttiin vielä suomalainen oikeuslääkäriryhmä. Suomen ulkoministeriö oli valinnut ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ammattitaitonsa vuoksi ei ole mitään tekemistä kuolinsyyn tutkimusten kanssa. Sen sijaan varsinaista okeuslääketieteellistä asiantuntemusta edusti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen oikeuslääkäri professori Antti Penttilä. Ryhmät työskentelivät siten, että jugoslavialaisen lääkärin suorittaessa avausta, suomalainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen tarkkaili vieressä. Avausten päätyttyä suomalaiset ja jugoslavialaiset olivat yksimielisiä siitä, että uhreja ei ollut teloitettu vaan he olivat kuolleet taistelussa. Suomen ulkopolittinen johto, jonka tuohon aikaan muodostivat presidentti Ahtisaari ja ulkoministeri Tarja Halonen eivät antaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden allekirjoittaa lausuntoa yhdessä jugoslavialaisten kanssa. Lausunto luvatiin antaa myöhemmin, mutta päivää lykättiin toistamiseen. Lausunnon allekirjoittamisen sijaan puheenjohtajaksi määrätty hammaslääkäri Ranta antoi lausunnon, jossa hän kutsui tapahtumaa "rikokseksi ihmisyyttä vastaan", mikä termi kuvasi 6 miljoonan juutalaisen kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana. Kaius Niemen kirjoittamassa elämäkerrassa "Ihmisen jälki" Helena Ranta ilmaisee varsin rasistiselta vaikuttavan asenteen holokaustin kokeneita serbejä kohtaan. Hän asettuu näin julkisesti terroristien puolelle ja kuvaa kuinka hän auton takapenkin jalkatilassa pyrki matkustamaan tapaamaan terroristijohtajia. Hän nauhoitti salaa keskusteluja ja arvosteli Jugoslavian valtion edustajien läsnäoloa ja halua valvoa Helena Rannan tekemisiä. Teoksessa Ranta kuvaa kuinka saksalaiset diplomaatit asettivat sanat hänen suuhunsa, mitä hänen tulisi vastata tiedotusvälineiden kysymyksiin. Koska Suomi ja Saksa eivät tähän päivään mennessä ole luovuttaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden lausuntoa, presidentti Clinton, NATO ja media saivat vapaasti jatkaa sitä teloitustarinaa, jonka William Walker oli ETYJ:in nimissä tarjoillut. Presidentti Clinton kuvasi ennen pommitusten aloittamista pitämässään puheessa, kuinka siviilejä oli kiskottu kodeistaan, koottu kuoppaan ja ammuttu niskaan, kaulat katkottu, raajoja revitty irti ja kuinka joukossa oli naisia ja lapsia. Tosiasiassa kylä oli autio. Vain kahdesta piipusta oli pakkasaamuna noussut savua. Kyläläiset olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet terroristeja pakoon. Kylä oli KLA:n tukikohta ja kaatunut nainen oli naapurikylän KLA-päällikön tytär, joka myös oli osallistunut taisteluun. Helena Ranta tietenkin tiesi, mihin tulokseen ryhmän oikeuslääkärit olivat tulleet. Siitä tiedosta huolimatta hän sepitti epäasiallisia, paikkansa pitämättömiä kertomuksia, joista osaan hän oli saanut ohjeet suomalaisilta ja saksalaisilta virkamiehiltä. Mikä hankalinta, Helena Ranta todisti myös Milosevicin oikeudenkäynnissä Haagissa. Ranta kertoo kirjassaan kuinka myös siellä hän puhui saksalaisessa valmennuksessa määritettyjä lauseita. Suomen ulkoministeiö katsoi siis Helena Rannan edustavan ruumiinavausten tulosten suhteen totuutta paremmin kuin avaukset tehneet oikeuslääkärit. Viimeisen Helena Rannan tiedotustilaisuuden päivän aamuna, Washington Post- lehti ilmoitti kyseessä olleen teloituksen ja että ehkä koskaan ei tultaisi julkistamaan suomalaisten avaustuloksia. Pommitukset alkoivat muutama päivä Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jälkeen maaliskuussa 1999. Racak oli se provokaatio, jota Yhdysvallat, NATO ja Saksa tarvitsivat. Viimeinen neuvottelu KLA:n ja Jugoslavian hallituksen välillä käytiin Rambuillet'issa. Ryhmät eivät tavanneet kertaakaan samassa huoneessa. Yhdysvaltojen edustajat osoittivat olevansa KLA:n puolella. Neuvotteluasiakirjassa oli edellytetty koko Jugoslavian NATO-miehitystä, mihin Jugoslavian valtio ei tietenkään voinut suostua, joten tie pommituksiin oli myös tältä osin avautunut. Maaliskusta kesäkuuhun jatkuneet pommitukset tuhosivat uraanipommeilla koko Jugoslavian infrastruktuurin. Saksa osoitti 6.4. erityistä eleganssia sillä, että se pidättyi pommittamasta Belgradin 1941 pommitusten vuosipäivänä. Pommitukset päättyivät 10.6. Suomen presidentti Ahtisaari osallistui neuvotteluihin pommitusten päättämiseksi 2.6. Presidentti Milosevicin kysyessä mitä tapahtuu, jos hän ei hyväksy sopimusta, Ahtisaari siirsi pöydällä sijaitsevan valtavan kukkalaitteen syrjään ja pyyhkäisi laajalla käden liikkeellä pöytää." Mattopommitamme Belgradia niin, että viikossa kuolee puoli miljoonaa ihmistä". YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa todettiin, että Kosovo tulee YK:n hallintaan, se on osa Serbiaa ja sinne sijoitetaan aluksi 50 000 NATO-sotilasta ja 10 000 venäläistä sotilasta. Välittömästi pommitusten loputtua Yhdysvallat aloitti valtavan sotilastukikohdan rakentamisen Serbian valtion alueelle Kosovoon. Kosovon johtoon tuli entisiä KLA:n johtajia. Nykyinen presidentti Thaci pääsi pois Interpolin listalta vasta vuonna 2017. Hänen terroristinimensä oli "Käärme". Carla del Ponte, entinen Jugoslavia Tribunaalin pääsyyttäjä toteaa Kosovon olean mafia-johtajien ja sotarikollisten käsissä. NATO-joukkojen miehitysaikana on Kosovon alueella tuhottu 150 serbien ortodoksikirkkoa ja luostaria. Suomen ulkopoliittinen johto teki palveluksia Yhdysvaltojen, Saksan ja NATOn muodostamalle valtablokille. Nämä palvelukset jatkuvat myös Ukrainassa ja Syyriassa, joista suomalaisten ei sallita tietävän totuutta. Suomalaiset oikeuslääkärit julkaisivat tutkimustuloksensa kansainvälisessä julkaisussa, josta olen sen lukenut. Tiedemiehille kokemus oli traumaattinen. He eivät pystyneet estämään tragediaa. Meille jokaiselle, joka olemme tottuneet arvostamaan tieteellistä totuutta, on yhä vaikeampaa ymmärtää saati hyväksyä Suomen ulkopoliittisen johdon epähumaaniksi katsottavaa toimintatapaa, jossa valheet, kiristäminen, taloudellinen ja sotilaallinen vallankäyttö korvaavat totuuden ja tasa-arvoon perustuvan yhteistyön. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Racak, Tarja Halonen, Martti Ahtisaari, Helena Ranta, Antti Penttilä, Jugoslavian pommitukset |
Aseveljet ja tunneveljetLauantai 11.11.2017 klo 19.26 - Pirkko Turpeinen-Saari Katsoin eilen Teema-kanavalta Bernhard Schlinkin Lukija-nimisen kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa. Olin lukenut kirjan sen ilmestyttyä ja nyt elokuvan tarkkuus ja moniulotteisuus jälleen saivat ihailun ja ihmetyksen aikaan. Kirjan päähenkilöt ovat nuori poika ja lukutaidoton raitiovaunun rahastaja. Heillä on lyhyt suhde nuorukaisen ollessa 15 -vuotias. Suhteen ytimessä on se, että tapaamisten aikana poika lukee klassikkoja intensiivisesti kuuntelevalle rakastetulleen. Rakastettu katoaa. Rahastaja olisi työteliäisyytensä vuoksi saanut ylennyksen, mutta ei voinut ottaa sitä lukutaidottomana vastaan. Sen sijaan hän haki työtä Siemensiltä ja joutui keskitysleirin vartijaksi. Opiskellessaan lakia poika joutui seuraamaan keskitysleirin vartijoiden oikeudenkäyntejä. Kauhukseen hän havaitsi entisen rakastettunsa olevan yksi syytetyistä. Tuomari kysyi toistuvasti kaikilta syytetyiltä, tiesivätkö he mitä juutalaisille tapahtuisi sen jälkeen kun vartijat lähettivät heidät eteenpäin. Tähän kysymykseen nainen joutui vastaamaan, että oli lähetettävä, koska piti saada tilaa uusille. Nainen sai elinkautisen vankeustuomion. Samaan aikaan kun katsoin elokuvaa, mielessäni liukui kuvia marsalkka Mannerheimin rasistisella periaatteella pystytetyistä keskitysleireistä Itä-Karjalassa. Siellä kymmenet erilaiset viranhaltijat näkivät päivittäin ihmisten kuolevan nälkään, tauteihin, pahoinpitelyihin ja raskaaseen työhön. Nämä yli 20 000 siviiliä, naisia, vanhuksia ja lapsia olivat joutuneet jättämään koteihinsa vuoden vilja- ja juurikasvarastot ja lähtemään jääkylmissä karjavaunuissa kohti Petroskoita. Ketään ei haastettu oikeuteen vastaamaan kysymykseen: tiesittekö näiden vauvojen ja vanhusten kuolevan? Mitä teitte? Monet minua myöhemmin opettaneet professorit olivat tutkineet leirien olot ja havainneet ne hygieenisesti ala-arvoisiksi ja ravinnon täysin riittämättömäksi pitääkseen vangit hengissä. Pelkästään heinäkuussa 1942 500 ihmistä kuoli ja heitettiin nimettöminä yhteishautaan. Saksalaiset ovat tuominneet juutalaisten kansanmurhaan osallistuneita. Kukaan ei tänä päivänä uskoisi saksalaisten ryhtyvän uudestaan kaasuttamaan juutalaisia. Juutalaisten ohella Euroopassa suoritettiin myös serbien kansanmurha. Saksan kanssa liitossa toimiva fasistinen Kroatia laati keväällä 1941 paitsi juutalaisten mutta myös serbien kansanmurhan mahdollistavan lain. Saksalaiset, kroaatit ja natsien kanssa liittoutuneet Bosnian muslimit kokosivat voimansa serbien tuhoamiseen. Keskitysleirejä perustettiin 17, joista suurin oli Jasenovac. Lapsi-serbeille oli oma keskitysleiri Sisakissa. Kroaateilla oli erityinen serbileikkuri, nahkahihnaan ranteeseen sidottava käyrä veitsi, jonka avulla serbi-uhrin kaula voitiin kätevästi ja nopeasti katkaista. Sodan aluksi maaliskuussa 1941 Saksa pommitti Jugoslavian, nykyisen Serbian pääkaupunkia Belgradia. Yhden päivän aikana kuoli 17.000 asukasta. Serbit, kroaatit ja sloveenit rakensivat sodan jälkeen yhteisen Jugoslavian liittovaltion turvaamaan kaikkien etnisten ryhmien tasaveroiset oikeudet. Serbejä asui niin Kroatian, Bosnian kuin Serbian alueella. Serbit kokivat Jugoslavian olevan heidän turvansa. Välittömästi Saksojen yhdistymisen jälkeen ja Itä- Euroopan sosialismin kaaduttua Yhdysvallat ja Saksa alkoivat suunnitella Balkanin haltuunottoa sotilaallisesti ja taloudellisesti. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siirtyneet natsit ja albaanit lobbasivat Yhdysvaltojen kongressia ja siirtyivät takaisin Balkanille. Balkanin hajottamissotien alettua monelle alueen asukkaalle tuli mieleen toisen maailmansodan aika. Samat natsi-vaatteet ja sama juutalais- ja serbivastainen propaganda. Entinen fasistinen Kroatia itsenäistyi Saksan avulla. Bosnia sai NATO-miehityksen. Serbit eivät suostuneet alistumaan USA:n ja Saksan suunnitelmaan miehittää NATO:n avulla loputkin Jugoslaviasta. USA ja monet NATO-maat kouluttivat ja tukivat Albanian puolelta tulevia KLA:n terroristeja samalla tavalla kun ne olivat tukeneet Bosnian puolella kalifaattia rakentavia muslimeja. Serbi-poliisit ja armeija pyrkivät estämään heidän tihutyönsä serbejä ja serbien kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä toimivia albaaneja vastaan. Yhdysvallat halusi pommittamalla saada Balkanin haltuunsa. Se oli uhannut koko 1998-luvun tehdä niin. Bilderberg -ryhmä oli antanut vihreää valoa jo 1996. Britannian pääministeri Tony Blair ja Yhdysvaltain presidentti Clinton sopivat vuonna 1998 asiasta. Racakin kylässä käytyä poliisien ja KLA-terroristien välistä taistelua käytettiin provokaationa pommitusten aloittamiselle. Taistelun uhrien väitettiin olevan raa'an joukkomurhan uhreja. Jugoslavian hallitus kutsui suomalaisen oikeuslääkäriryhmän tekemään ruumiinavaukset ja tutkimaan olivatko uhrit taistelun vai teloituksen uhreja. Jugoslavialaiset oikeuslääkärit ja suomalaiset tutkivat ruumiit yhdessä siten, että jugoslavialaisen avatessa suomalainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen seurasi. Loppupäätelmät olivat samat. Kaikki olivat taistelussa kaatuneita, mahdollisesti yhden kohdalla laukaus oli tullut melko läheltä. Maailman lehdistö, YK, ETYJ, Euroopan maiden hallitukset olivat jo viikkojen ajan olleet propagandan kohteena. Kaikille oli uskoteltu, että kyseessä oli raaka joukkomurha. Ranskalainen TV-toimittaja ja sanomalehtilehtimies olivat olleet paikalla koko taistelupäivän. He olivat filmanneet koko päivän tapahtumat ja olleet paikalla myös illalla. Heidän tapahtumatietonsa olivat samat kuin Jugoslavialaisilla.TV-filmi ja lehtiartikkelit vahvistivat asian. Suomalaisten oikeuslääkäreiden lausunto oli avainasemassa. Suomen ulkoministeriö oli asettanut oikeuslääkäriryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta päätellä mitään kuolinsyystä tai tapahtumista, jotka johtavat kuolemaan. Suomen ja Saksan ulkoministeriöt kielsivät oikeuslääkäriryhmän raportin julkistamisen ja kielsivät lääkäreitä allekirjoittamasta yhdessä jugoslavialaisten kanssa lausuntoa, jossa he olivat yksimielisiä. Helena Ranta piti tiedotustilaisuuden, jossa hän johti tiedotusvälineitä harhaan. Sen sijaan, että hän olisi sanonut mitä lääkärit olivat löytäneet, hän alkoi kutsua tapahtumaa "rikokseksi ihmisyyttä vastaan" "koska siinä kuoli niin monta henkilöa". Rikos ihmisyyttä vastaan on termi, jota käytettiin juutalaisiin kohdistuneesta holokaustista, koska mitään vastaavaa ei ollut aikaisemmin tapahtunut ja tapahtuma haluttiin nimetä. Nyt siis Helena Ranta kutsui poliisien ja terroristien välistä taistelua "rikokseksi ihmisyyttä vastaan". Lopullisessa tiedotustilaisuudessa Helena Ranta käytti Saksan ulkoministerön opettamia lauseita. Hän ei kertonut sitä, minkä hänen työtoverinsa, oikeuslääkärit olivat tieteellisesti todenneet tapahtuneeksi. Amerikkalaiset lehdet ja presidentti Clinton käyttivät Helena Rannan mahdolliseksi tekemiä näkökohtia perusteena pommitusten aloittamiselle. Oikeuslääkärit, tiedemiehet joutuivat vaikenemaan. Vasta kaksi vuotta pommitusten jälkeen he julkaisivat tutkimustulokset tieteellisessä lehdessä, mutta Suomen maine luotettavana tieteellisesti ja objektiivisesti tutkimustuloksiaan kansainväliseen käyttöön antavana maana oli tuhoutunut. Vika ei ollut lääkäreiden vaan poliittiselle painostukselle alistuneen Helena Rannan. Saksa siis pommitti, nyt yhdessä muiden NATO-maiden kanssa, toisen maailmansodan natsi-holokaustin uhreja jälleen. Kukaan ei voisi kuvitella Saksan pommittavan Tel Avivia. Jugoslaviasta jäljelle jäänyt Serbia pommitettiin maan tasalle. Köyhdytetyt uraanipommit, ohjukset tuhosivat yötä päivää Tonavan yli vieviä rautatie- ja maantiesiltoja, petrokemian laitoksia autotehtaita, satoja kouluja, TV-aseman, sairaaloita. Koskaan ei ole aikaansaatu vastaavaa ekokatasrofia. Myrkyt valuivat myös Tonavaan. Bosnian sodan aikana Saksan ulkoministeri Kinkel sanoi "Serbit on saatava polvilleen". Propagandan halukkaasti uskonut Joschka Fischer vuorostaan totesi 1999, ettei ole kuullut mitään niin hirveätä kuin mitä Racakissa tapahtui. Hän lietsoi pommitusintoa. Saksa pommitti vastoin omaa perustuslakiaan. Suomi otti mallia keskitysleireihinsä Saksasta. Valkoinen Suomi oli rakentanut keskitysleirit jo sisällissodan aikana ja tuomitsi tuolloin punaisia valkoisten pidättäminä, valkoisten syyttäminä, valkoisten tuomitsemina porvarillisen tynkäeduskunnan säätämillä laeilla. Vielä viime viikkoina olen kuullut kaupungihallitusten evänneen punaisten hautamuistomerkkeihin vainajien nimien kaivertamisen. Toisaalla kirkko on estänyt samoin satojen punaisten vainajien nimen kirjoittamisen hautamuistomerkkeihin. Mistä tämä tunneköyhyys on peräisin? Samalla tavoin kun Siemens tuskin joutui paljoakaan kärsimään keskitysleirien pidostaan ei myöskään Mannerheim joutunut vastuuseen omista sotarikoksistaan tai vankileirin sadistiset vartijat kuolevista vangeistaan. Hyytävintä on se, että ruotsinkieliset suomalaiset ovat äänestäneet Mannerheimin toiseksi arvostetuimmaksi ruotsinsuomalaiseksi Tove Janssonin jälkeen. Samoin se, että rankaisemattomuuden periaatetta nauttivaan NATOon liittyminen on saanut ruotsalaisen kansanpuolueen presidenttiehdokkaan kannatuksen. Mistä tämä suomalaisten ja saksalaisten tunneköyhyys on peräisin? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helena Ranta, Clinton, Suomi, Saksa, keskitysleirit, tunneköyhyys, juutalaiset, serbit, kreikkalaiset |
Näin demokratia tuhotaan ja korvataan pääoman vallallaTiistai 13.12.2016 klo 14.58 - Pirkko Turpeinen-Saari Näin demokratia tuhotaan ja korvataan pääoman vallalla
Jugoslavian hajottaminen on eurooppalaisen itsenäisen valtion tuhoamisen laboratorio. Hajottamisen välineeksi tarvittiin Nixonin suorittama talouden sääntelyn lopettaminen. Siihen tarvittiin Reaganin CIA:n rinnalle perustettu NED, National Endowment for Democracy vaikuttamisrahasto, jolla voitiin korruptoida poliitikkoja ja perustaa ”ihmisoikeus-järjestöjä” ym kansalaisjärjestöjä, joiden naamion takana oli hallitusvallan vaihtamiseen vaikuttaminen. Siihen tarvittiin taloudellisia kiristysruuveja. Jugoslavian lainojen yht’äkkinen irtisanominen ja hajottamisen lähdettyä liikkeelle, talouspakotteiden asettaminen Jugoslavian hallitukselle, joka puolusti kansainvälisiä lakeja, omaa perustuslakiaan ja kansalaisten tasa-arvoisia oikeuksia. Euroopan Unionin perustaminen ja pääoman etujen ajaminen demokratian kustannuksella ajoittuvat yhteen. Maastrichtin kokouksen yhteydessä Saksa taivutteli muut EU-maat Jugoslavian hajottamisen kannalle. Muistamme myös Saksan sosialidemokraattien ideologisen jakolinjan ajoittuvan juuri samoihin aikoihin. Kun Oscar Lafontaine, SDP:n puheenjohtaja ajoi demokratiaa, jonka koettiin olevan Round Tablen jäsenten taloudellisten etujen vastaista, hänelle ilmoitettiin, että suuryritykset siirtyvät pois Euroopasta mikäli hän jatkaa linjallaan. Lafontaine hävisi ja pääoma voitti. Jugoslavia olisi ollut mahdollista jakaa pieniin valtioihin. Perustuslaki olisi antanut siihen edellytykset. Se olisi kuitenkin edellyttänyt neuvotteluja ja mm rajoista sopimista. Pääomapiirit ovat aina kiireisiä. Olisi ollut vaarana, että neuvotteluihin olisi kulunut aikaa ja ratkaistavana olisi ollut monia demokratian toteutumisen edellyttämiä kysymyksiä. Toisen maailmansodan aikana ongelmat ratkaistiin kansanmurhalla. Fasistinen Kroatia, liittolaisenaan SS-muslimijoukot saivat toimintansa tueksi lain, jolla säädettiin serbien kansanmurhasta. Murhaaminen aloitettiin välittömästi keväällä 1941. Saksalaiset ja fasisti-kroaatit muslimi-liittolaisineen toimivat tehokkaasti. Yhdysvaltojen pääomapiirit tukivat fasisteja. 1990-luvun alussa kansanmurhaa ei voinut säädyllisyyden nimissä julistaa. Toimintatapa pyrittiin rakentamaan siten, että kulissit peittäisivät toiminnan sisällön. Kroatian neo-fasistien tavoitteena oli rasistisen perustuslain säätämisen jälkeen puhdistaa Kroatia ja Hetzeg-Bosna eli Bosnian kroaattialue serbeistä. Kroaatit saivat Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin avulla solmittua kroaattien ja Bosnian muslimien liittoutuman serbejä vastaan. Bosnian muslimien johtaja oli jo 1970-luvulla laatinut suunnitelman islamilaisen kalifaatin rakentamiseksi Bosniasta aina Albaniaan saakka ja siitä eteenpäin. Suunnitelma oli nimeltään islamilainen julistus, jossa serbien tuhoaminen joko tappamalla, pakottamalla uskonnon vaihtamiseen tai varustaminen toisen luokan ihmisoikeuksilla oli tavoitteena. Jugoslavian hajottamisessa Yhdysvallat liittolaisineen rikkoi kaikkia mahdollisia kansainvälisiä lakeja, YK:n peruskirjaa, NATO:n perussopimusta , Helsingin sopimuksia ja Yhdysvaltojen kohdalla myös omaa perustuslakiaan. Yhdysvaltojen presidentti Clinton henkilökohtaisesti toimi aseiden hankkijana kroaateille ja muslimeille. Muslimiarmeijan vahvistukseksi hankittiin Lähi-Idästä ja Afganistanista jihadisteja, jotka taistelivat Yhdysvaltalaisten kenraalien (eläkeläisten) johdolla ja jotka Izetbegovic, Bosnian kalifaattia rakentava presidentti siunasi osaksi omaa armeijaansa. Yhdysvaltojen NATO- joukot toimivat muslimien ilmavoimina. Yhdysvaltalaisten kenraalien antaman 10 kk koulutuksen avulla Kroatian armeija suoritti 250.000 serbin etnisen puhdistuksen Kroatiasta, keskiajalta peräisin olevilta asuinsijoiltaan. Yhdysvaltojen pääomapiirien tavoitteena ja niitä palvelevan presidentti Clintonin avulla oli tarkoituksena miehittää koko se osa Balkania, joka ei täysin alistuisi pääoman komentoon kuten Slovenian ja Kroatian uskottiin tekevän. Serbien itsenäisyys ja demokraattisten ihmisoikeuksien taju oli suurimpana esteenä. Yhdysvallat esti 5 vuotta kestäneen sodan aikana kaikki rauhansopimukset, jotka olisivat rajoittaneet sen lopullista päämäärää Balkanin haltuunotosta. Yhdysvaltojen ja EU:n pääomapiirien tavoitteiden toteuttaminen vaati valtavan määrän tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä. Niiden aiheuttaman kauhun peittämiseksi tarvittiin suuri määrä propagandaa ja lahjontaa. Perustuslakiaan ja kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia puolustavat pääasiassa serbit oli demonisoitava. Toisen maailmansodan ja meneillään olevan sodan kansanmurhan uhrit oli nimettävä aggressoreiksi ja heidän johtajansa Hitlereiksi. Yhdysvalloissa toimivat neo-fasismia tukevat kroaatit ja albaanit toimivat kongressin ja senaatin jäsenten lobbareina ja korruptoijina. Samat tahot palkkasivat markkinointitoimisto Ruder-Finnin levittämään toimittajaverkostoihin tavoitteenmukaista propagandaa. Serbien etninen puhdistus ja tuhansien tappaminen karkotusmatkan aikana pyrittiin peittämään nostamalla niin kutsuttu Srebrenica-myytti etualalle. Yhdysvallat ja sen perustama ja rahoittama Jugoslavia tribunaali alkoi väittää serbien suorittaneen Srebrenicassa asuneiden muslimien kansanmurhan/ etnisen puhdistuksen. Mitään tosiasioita tuon väitteen tueksi ei ole löydettävissä. Srebrenican valtaus tapahtui väkivallatta. Aseensa laskeneet muslimit saivat joko jäädä tai lähteä. Lähteville YK järjesti bussien polttoaineen, joilla asukkaat pääsivät haluamiinsa kohteisiin. Serbikenraali Mladicin neuvotteluista YK:joukkojen komentaja Karremansin ja muslimiväestön edustajien kanssa on You-tubessa nähtävissä video ”Fontana-hotellin neuvotteut”. Yhdysvaltojen ja NATO:n liittolaisina toimivat muslimit ja albaanit suorittivat monia ihmisuhreja vaatineita häikäilemättömiä provokaatioita. Näistä syytettiin serbejä ja koska tapahtumat palvelivat myös ”kansainvälisen yhteisön” etuja. Kansainvälinen yhteisö halusi uskoa mitä propaganda näistä provokaatioista sanoi ja alkoi pommittaa ”rangaistukseksi” serbejä, joiden väitettiin olevan tekojen takana. Kymmenen vuotta kestänyt akuutti konflikti päättyi vasta jäljelle jääneen Serbian ja Montenegron muodostaman Jugoslavian liittovaltion laittomiin pommituksiin. Jugoslavian serbit haluttiin saattaa polvilleen kuten toisen maailmansodan aikana. Kansainvälinen yhteisö tuki Albaniasta Serbian Kosovoon tunkeutuvia albaaniterroristeja, koska he palvelivat kansainvälistä yhteisöä sen pääomapiirien pyrkiessä saamaan haltuunsa kaiken mitä Jugoslaviasta vielä oli ryöstettävissä. Jugoslavian hajottamisen lopputuloksena Yhdysvallat ja EU saivat kaksi NATO:n ja EU:n kuuliaista täysjäsentä Slovenian ja Kroatian. Yhdysvallat miehitti siirtomaa- alusmaan asemaan joutuneen täysin epäitsenäisen Bosnian. EU ja Yhdysvallat miehittivät Serbiaan kuuluvan Kosovon. Yhdysvallat alkoi välittömästi pommitustensa lakattua rakentaa Serbian maaperälle valtavaa Bondsteel - sotilastukikohtaa. Serbit puhdistettiin myös Kosovosta. Serbian alueella oli 800.000 pakolaista Kroatian Krajinasta, Slavoniasta ja Kosovosta. Maltilliset serbien kanssa yhdessä sopuisasti eläneet albaanit joutuivat myös pakenemaan Serbiaan albaaniterroristien väkivaltaa. Köyhtyneen jäljellejääneen Serbian infrastruktuuri otettiin haltuun. Tiedotusvälineet ovat ylikansallisessa omistuksessa, joten serbit kuulevat ja näkevät päivittäin läntisen tulkinnan itsestään. Pommitettujen autotehtaiden, tupakkatehtaiden, öljyjalostamojen, sairaaloiden, koulujen, siltojen, teiden, kirkkojen luostareiden jälleenrakennukseen tarvittavat lainat siirtävät omistuksen ylikansallisille yhtiöille, pankeille ja vakuutuslaitoksille. Serbia on EU-maiden piirittämä. Venäjälle asetettujen talouspakotteiden seurauksena Serbia ei voi viedä tuotteitaan Venäjälle EU-maiden läpi. Serbian parlamentin on painostuksen alla ollut ensin pyydettävä anteeksi Bosnian Srebrenican ”kansanmurhaa”. Sittemmin parlamentin on ollut säädettävä kansanmurhan kieltämisen kriminalisoiva laki, jonka seurauksena henkilö, joka kieltää Srebrenican ”kansanmurhan” voidaan tuomita viideksi vuodeksi vankeuteen. Tieteellisesti ja jopa kansanmurhan määritelmän mukaan Srebrenicassa ei ole voinut tapahtua kansanmurhaa. Siten totuus on muutettava valheeksi ja valhe totuudeksi. Totuuden sanomisesta voi seurata vankeusrangaistus/kotiaresti kuten Galileo Galileille, joka yleisen uskomukseen vastaisesti oletti maapallon kuuluvan aurinkokeskeiseen järjestelmään kykenemättä todistamaan sitä.. Pääoman valta edellyttää kansalaisten mielen manipulointia totaalisella tavalla. Lähestymme keskiaikaisen inkvisition ja noitavainojen aikoja. Pääoman edun noudattamisen on oltava uskonnon kaltainen, jota yksilö ei saa kyseenalaistaa. Euroopan unioni ei edistä demokratiaa – päinvastoin. Seuraava mielenkiintoinen pääoman vallan laboratorio on ollut Ukraina. Itä-Euroopan maiden EU:hun liittämisen ensisijainen tarkoitus on ollut sotilaspoliittinen. Jo lähentymissopimus-vaiheessa ensimmäiset artiklat edellyttävät sitoutumista yhteiseen puolustukseen = yhteistyöhön NATO: n kanssa. Toinen tavoite on halvan työvoiman liikkuvuus pitkään jäseninä olleisiin maihin, jolloin näiden maiden kansalaisten palkkoja ja työehtoja voidaan heikentää ulkomaisen työvoiman virratessa maahan. Tuoreena esimerkkinä on viisumivapaus Ukrainalle ja Georgialle. Totta kai Euroopan komissio ja Yhdysvallat tiesivät Ukrainan talouden, ihmissuhteiden ja kulttuurin tiiviin nivoutumisen Venäjään. Ne tiesivät Ukrainan korruptoituneisuuden. Feodaaliherroja muistuttavat oligarkit omine armeijoineen pitävät valtaa kansan kärsiessä. Ääniä ostetaan niin valtakunnallisisssa vaaleissa kuin parlamentin äänestyksissä Presidentti Janukovic oli yhtä länsimielinen kuin muutkin oligarkit, mutta viisaasti näki, että Ukrainalla ei ollut tuossa vaiheessa, vuonna 2013 taloudellisia edellytyksiä liittyä EU:n lähentymissopimukseen. Mutta pääomapiireillä oli kiire. Syyskuussa 2013 oligarkki Pintchuk oli kutsunut Yhdysvaltojen ja Euroopan pääomapiirien kerman Jaltalle pitämään Ukrainan haltuunottoa ennakoivaa laajaa kokousta. (The Economist). Suuren euforian vallassa molemmat Clintonit , Bill ja Hillary jälleen, mutta myös Janukovic, Poroshenko, Monti, Yhdysvaltojen entinen valtiovarainministeri ja Venäjän yksityistämisprojekteja paimentanut Lawrence Summers olivat mukana suunnittelemassa vallan haltuunottoa. Keinoja kaihtamaton kyynisyys oli vallalla kuten Jugoslavian hajottamisessa. Suunnitelmiin kuului GMO-maatalouden aloittaminen, johon miljardööri Soros halusi sijoittaa. Liuskekaasutuotanto oli myös suunnitelmissa, josta Summers piti alustuksen. Kaiken onnistumisen edellytyksen eräs osatekijä oli TTIP:n voimaansaattaminen, jolla pääoman valta olisi naulattu kumoamaan valtioiden vallan. Otpor-järjestö, joka Popovin johdolla ensimmäisessä projektissaan auttoi kaatamaan Milosevicin, valmisteli myös Ukrainassa vilpittömiä asioiden tilaan tyytymättömiä nuoria osoittamaan mieltään Janukovicia ja silloista hallintoa vastaan. Otpor tekee yhteistyötä Stratforin kanssa. Mielenosoittajien huolto tapahtui avoimesti mm USA:n lähetystöstä käsin. USA:n poliitikot, apulaisulkoministeri Victoria Nuland, monet EU-poliitikot näyttäytyivät Maidanilla. Ruokahuolto, lääkintähuolto ym toimivat suunnitelmallisesti. Maidanin mielenosoitusten jatkuttua pitkään ja muodostuttua väkivaltaisiksi, Klitscko, Jatsenjuk, Poroshenko asettuivat johtoon. Klitschko oli saksalaisen Konrad Adenauer säätiön rahoittama, Jatsenjuk oli USA:n varapresidentti Bidenin mukaan ”heidän miehiään”. Väkivaltainen vallankaappaus johti laittoman hallituksen pystyttämiseen. Henkensä puolesta pelkäävä presidentti pakeni maasta. Soihtukulkueet, fasistiset tunnukset parlamentin seinuksilla ja tuhopoltot, joissa kymmeniä laillisen hallituksen kannattajia menetti henkensä, synnyttivät pelon ilmapiirin. Laittomuuksia ei tutkittu eikä syyllisiä ole saatettu vastuuseen. Tynkäparlamentti kielsi venäjänkielen aseman virallisena kielenä. Itä-Ukrainan asukkaat valtasivat hallintorakennuksia protestoidakseen laittoman hallituksen ja laittomaksi muuttuneen eduskunnan päätöksiä. Laiton hallitus julisti itä- ukrainalaisia vastaan sodan, jota se kutsui terrorisminvastaiseksi sodaksi. Sodan aloittaminen on Nürnbergin tuomioistuimen mukaan kaikkein pahin sotarikos. Sodan lisäksi Ukrainan laiton hallitus lopetti eläkkeidenmaksun itä- ukrainalaisille. Se lopetti koululaitoksen, sosiaalituet, pankkilaitoksen ja kaiken sen, minkä varassa ihmiset voivat elää. Yhdysvallat ja EU:n keskeiset ulkoministerit suorittivat/ sallivat yhteistyössä eräiden Ukrainan johtajien kanssa vallankaappauksen, joka rikkoi kansainvälisiä lakeja. Vallankaappaus rikkoi myös ulkoministereiden ja presidentti Janukovicin sopimusta kriisin rauhanomaisesta ratkaisemisesta. Vallankaappauksen sallimisen lisäksi ja sen jälkeen monet EU:n NATO-maat ja Yhdysvallat ovat toimittaneet aseita, miehiä, neuvonantajia ja tarvikkeita Ukrainan armeijalle. Yhdysvaltojen kongressi on myöntänyt varoja neo-fasistiselle Azovin pataljoonalle. Yhdysvaltojen kongressi julisti myös sodan Venäjälle helmikuussa 2015 ilmoittaen, että presidentti Obaman ei sotimaan ryhtyessään tarvitse enää tässä asiassa kääntyä kongressin puoleen. Vallankaappaus tapahtui Sotshin talviolympialaisten aikaan. Venäjä otti haltuunsa varotoimena Krimin niemimaan pelastaen siellä asuvat väkivallalta. Niemimaa liittyi kansanäänestyksellä Venäjään. Suuri osa ukrainalaisia sotilaita siirtyi Venäjän puolelle. Sevastopolin elintärkeä venäläinen sotilastukikohta säilyi venäläisillä kuten vuosikymmenien aikana tätä ennen. Laukaustakaan ei ammuttu. Yhdysvallat edellytti talouspakotteiden asettamista Venäjälle, perustellen sitä kansainvälisten lakien rikkomisella ja taivutteli EU:n liittymään niihin. Vallankaappausta ja sodan aloittamista niin sanottu läntinen kansainvälinen yhteisö ei kriminalisoinut. Eestin ulkoministerin mukaan mielenosoittajia ja turvallisuuspoliiseja ampuneet olivat vallankaappauksen suorittajien joukosta. Tapauksia ei ole tutkittu eikä murhaajia ole saatettu vastuuseen. Yhdysvaltojen varapresidentin poika Hunter Biden nimitettiin suurimman Ukrainan energiayhtiön hallitukseen Puolan entisen presidentin Kwasniewskin rinnalla. Ukrainan hallitukseen nimitettiin yhdysvaltalainen valtiovarainministeri, liettualainen talousministeri, georgialainen sosiaali- ja terveysministeri eli Ukrainan ylikansallinen haltuunotto tapahtui ripeästi. Propaganda Ukrainan ympärillä on massiivista. Jugoslavian kohdalla syntipukiksi loihdittiin perustuslakia ja kansainvälisiä lakeja puolustaneet serbit. Laitonta vallankaappausta vastustanut ja neo-fasistisen väkivallan haittavaikutuksia lievittänyt Venäjä nostettiin Ukrainan tilanteessa syntipukiksi. Rasistisen syrjinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet itä- ukrainalaiset toivoivat Venäjältä apua. Miljoona pakolaista siirtyi Venäjälle. Uusliberaaliin vallankäyttöön sitoutunut EU ei ole täysin sovittautunut sotaa ja väkivaltaa käyttävään toimintamalliin. Korruptiolla voidaan yksittäisten poliitikkojen omaatuntoa kyllä hiljentää, mutta ei täysin. Toisen maailmansodan aikaisen natsismin omaksuneet sotajoukot ovat hyvä apuväline käytettäväksi, mutta vaaleilla valitut länsi- eurooppalaiset poliitikot eivät halua samaistua heihin täysin. Suomi on ottanut kuuliaisen uusliberaalin politiikan lakeijan roolin. Jugoslavian pommitusten aloittamisen syynä käytettiin Racakin kylän provokaatiota. Serbipoliisien ja albaaniterroristien välinen taistelu kuvattiin yhdysvaltalaisen diplomaatin avulla siviilien joukkoteloituksena. Uhrien oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset tehtiin kansainvälisesti tunnetun suomalaisen oikeuslääkärityöryhmän toimesta. Samanaikaisesti ja suomalaisten rinnalla avauksia tekivät jugoslavialainen ja valkovenäläinen työryhmä. Kaikki ryhmät päätyivät samaan tulokseen. Suomen ja Saksan ulkoministeriöt kielsivät suomalaista työryhmää antamasta loppulausuntoa, joka olisi vahvistanut jugoslavialaisen loppulausunnon. Kuolinsyytutkimuksen tehnyttä professorin johtamaa työryhmää ei päästetty ääneen. Ulkoministeriö oli nimennyt ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkärin, Helena Rannan, jolla ei ole pätevyyttä kuolinsyyn määrittämiseen. Poliittinen johto pani sanat Helena Rannan suuhun, joilla hän ilmaisi kyseessä olleen ”rikos ihmisyyttä vastaan” ”koska niin monta ihmistä oli kuollut samaan aikaan”! Rikos ihmisyyttä vastaan on termi, jota Nürnbergin sotarikostuomioistuin käytti holokaustista. Siis siviileistä tyhjän terroristitukikohdan puhdistaminen muuttui Suomen ulkoministeriön määräyksestä ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”, jonka tapahtuman terroristit myöhemmin itse myönsivät olleen provokaation kuten niin moni tapahtuma myös Bosnian sodassa. Kylän lähellä asuva vanhus oli ilmoittanut varovaisesti tapahtumista kyselleelle KFOR- in sotilaalle kuulleensa taistelun jälkeisenä yönä kuorma-auton äänen. Osa ruumiista oli ilmeisesti yöllä tuotu kuoppaan, josta ne yhdysvaltalaisen William Walkerin johdolla seuraavana päivänä ”löydettiin”. Suomalaisten salailu loukkasi oikeuslääkäreiden tieteellistä kunniaa. He joutuivat sivusta seuraamaan kuinka presidentti Clinton käytti Helena Rannan epämääräisiä lausuntoja Racakista pommitusten aloittamiseen. Vain muutama päivä Helena Rannan tiedotustilaisuuden jälkeen pommit Jugoslavian siviilien niskaan alkoivat pudota. Ulkoministeriö julisti suomalaiset tutkimustulokset salaisiksi. Tällä salailulla oli suuri merkitys myös presidentti Milosevicin oikeudenkäynnissä, jossa Helena Ranta kävi todistamassa saksalaisdiplomaattien ohjauksessa toistaen kryptisiä luonnehdintojaan kun ei voinut puhua totta. Oikeuslääkärit eivät voineet loputtomiin vaieta. He julkaisivat 2 vuotta tapahtumien jälkeen tutkimustuloksensa oikeuslääketieteellisessä kansainvälisessä julkaisussa. Katkeroituminen ei kuitenkaan hellittänyt. Ukrainan kohdalla voinee päätellä, että sekä laajentumiskomissaarina että talouskomissaarina ja komission varapuheenjohtajana toiminut Olli Rehn on ollut täysin perillä maan tilanteesta. Ukrainan uusliberalistinen pakotetusti nopeutettu lähentymishanke on johtanut sotaan ja väkivaltaan. Kuten todettu länsi- eurooppalaiset poliitikot pesevät kätensä tekojensa seurauksista ja jättävät kaaokseen joutuneen toimenpiteittensä kohteen syöksykierteeseen. Uusliberalistinen väkivaltaan rauhan ja yhteistyön sijaan perustuva uskonto on pakottanut niin Suomen kuin Serbian liittymään kansan tahdon vastaisesti NATO: n isäntämaasopimukseen. Suomalainen kaartin pataljoona auttoi osana Venäjän armeijaa Serbian itsenäistymään 1878. Nyt molemmat maat ovat faktisesti menettäneet itsenäisyytensä. Kiristykseen ja väkivaltaan perustuva EU käy mahdottomaksi. . |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Olli Rehn, Helena Ranta, ulkoministeriö, uusliberalismi, väkivalta, Jugoslavia, Ukraina, Clinton, |
Suomen hallitusten ja median tuki neo-fasisteille ja terroristeilleLauantai 10.9.2016 klo 12.27 - Pirkko Turpeinen-Saari Seurasin puolella korvalla iltauutisten urheiluruutua. Kosovolainen jalkapalloilija heilutteli muiden innostuneiden fanien kanssa Kosovon lippua, mutta joillakin oli Albanian lippu. Jalkapalloilija sanoi sen johtuvan siitä, että tavoitteena on yhteinen kotimaa. Sillä tarkoitetaan Suur-Albaniaa. Suomen hallitukset ja media eivät ole olleet toisesta maailmansodasta lähtien huomaavinaan keiden joukoissa seisovat. Käsittääkseni tämä huomaamattomuus on johtunut siitä, että omassa historiassa on niin paljon kiellettyjä aihepiirejä, joita ei ole voitu käsitellä. Suomen hallitukset tai media eivät ole olleet huomaavinaan toisen maailmansodan aikaista serbien kansanmurhaa kuten ne ovat huomanneet juutalaisten kansanmurhan. Suomen presidentti Ryti tunnusti Jugoslavian alueelle, Kroatiaan ja Bosniaan perustetun fasistisen Kroatian, jonka rasistiset lait tekivät serbien tappamisesta laillista. Pelkästään Jasenovacin keskitysleirissä tapettiin 700.000 serbiä. Kosovon alueella toimi kuten Kroatiassa muslimien ss-pataljoonat murhaten ja karkoittaen maasta serbejä. USA:n tuettua Afganistanissa Osama bin Ladenin joukkoja presidentti Clinton jatkoi edeltäjiensä tavoin niiden tukemista myös hajottaessaan Jugoslavian liittovaltiota. Entinen CIA:n agentti, nykyinen kellonsoittaja, Robert Baer on kirjoittanut erinomaisen kirjan "Secrets of the White House" (Valkoisen talon salaisuudet), jossa hän kuvaa kuinka hänen ryhmänsä sai miljoonia dollareita levittääkseen väärää informaatiota Jugoslaviassa. Tarkoituksena oli saada voimistettua eri kansanryhmien välille epäluuloja. Baer kertoo aloittaneensa 1991 Sarajevosta. CIA maksoi sellaisille johtajille, TV-päälliköille ja muille avainhenkilöille, joiden arveli joko vallanhalussaan tai itserakkaudessaan olevan valmiita palvelemaan USA:n tavoitteita. Niin Clinton kuin Osama bin Laden rahoittivat kalifaattia rakentavaa, Bosnian presidentiksi vaalitappiosta huolimatta julistautunutta Izetbegovicia. Tämä oli kirjoittanut Islamilaisen julistuksen, jonka pohjalta yhteiskunnalliset suhteet tulisi kalifaatissa rakentaa. Serbeiillä olisi siinä alisteinen asema, jos mielivät pysyä hengissä. Suosittelen kaikille Islamilaisen julistuksen lukemista, jotta voitte itse nähdä millaista kalifaattia USA oli Lähi-Idän maiden avulla rakentamassa Eurooppaan 1990-luvulla. Kalifaatti oli tarkoitus ulottaa Bosniasta Sanzakin kautta Kosovoon ja Albaniaan ja tulevaisuudessa vielä kauemmaksi. Suomalaiset poliitikot ja diplomaatit ovat olleet Yhdysvaltojen ahkerina apulaisina kaikissa Jugoslavian hajottamissodan vaiheissa. Srebrenica-myytti on saanut innokkaan tiedottajan Elisabeth Rehnistä, joka monissa TV-haastatteluissaan on välittänyt tunteikkaan, iso-äitimäisen, täysin USA:n ja Ruder-Finn mainostoimiston tavoitteiden mukaisen kuvan tapahtumista. Jugoslavian hajottamisen edettyä vuoteen 1998 albaaniterroristit, jotka Albanian tukikohdistaan tekivät hyökkäyksiä Jugoslavian poliiseja ja armeijaa vastaan, saivat paitsi CIA:sta myös Britti-armeijasta tukijansa. Albanian puolella jaettiin aseita ja opastettiin satelliitti-ohjauksen saloihin. USA:n tavoitteena oli Serbian ja Kosovon sotilaallinen miehitys Bosnian tapaan. (ks. Rambuillet'in sopimuksen B-osio) Pommitusten aloittamisen tekosyyksi valittiin provokaatio Racakin kylässä. AP:n TV-kamerat taltioivat aamuyön tunteina alkaneen terroristien ja Jugoslavian poliisin välisen taistelun. Kylä oli terroristien tukikohta, josta siviilit olivat lähteneet jo edellisenä kesänä. ETYJ:n tarkkailijat seurasivat kukkuloilla tapahtumia tarkasti ja poliisit olivat kutsuneet median paikalle todistajaksi.Illalla taisteluiden päätyttyä oli jo hyvin rauhallista. Seuraavana päivänä alkoi draama, jonka kaikki tahot ovat jälkeenpäin todistaneet näytelmäksi. Siitä huolimatta yhdysvaltalainen ETYJ-diplomaati William Walker (tunnettu Väli-Amerikassa USA:n "likaisista tempuista") levitti hallituksille ja tiedotusvälineille tietoa, että kylässä olisi suoritettu hurja joukkomurha. Siviilejä oli hänen mukaansa raahattu ulos kodeistaan ja ammuttu kuoppaan. Suomalainen oikeuslääketieteellinen ryhmä oli kutsuttu jugoslavialaisen ja valkovenäläisen ryhmän rinnalla tekemään ruumiinavaukset. Ryhmät toimivat hyvässä yhteistyössä ja saivat samanlaiset tulokset. Suomalaisen ryhmän puheenjohtajaksi Suomen ulkoministeriö oli valinnut oikeushammaslääkäri Helena Rannan eikä kansaivälisesti arvostettua oikeuslääketieteen professori Antti Penttilää. Oikeushammaslääkärillä ei ole asiantuntemusta sen suhteen miten henkilö on kuollut ja onko hän kuollut taistelussa vai teloitettuna. Tästä huolimatta Helena Ranta esiintyi tiedottajana ja oli itsestään kirjoitetun teoksenkin mukaan täysin poliittisessa ohjauksessa. Hän kieltäytyi allekirjoittamasta ruumiinavaustulosraporttia yhdessä jugoslavialaisen ryhmän kanssa vaikka koko maailman media odotti sitä. Jo vuoden ajan Yhdysvallat oli uhannut Jugoslaviaa pommituksilla. Oli selvää, että USA vain odotti tekosyytä aloittaa pommitukset. Suomalaisen kansainvälisesti arvostetun tutkijaryhmän tuloksia ei koskaan julkistettu. Jos tutkimuksissa olisi ollut jotakin raskauttavaa teloitusten suhteen, olisi Ranta ja ulkoministeriö toki julkistanut sen. Salaamalla Jugoslavialle myönteisen tuloksen, ryhmä aihetti sen, että pommitukset alkoivat muutaman päivän kuluttua "loppuselostuksen" jälkeen. Suomen tieteellinen luotettavuus ja tutkijaryhmän poliittinen neutraalius tuhottiin. Helena Ranta kuvaa kirjassaan kuinka saksalaiset diplomaatit sanelivat hänen lausuntonsa niin Racakin tiedotustilaisuudessa kuin Haagin Jugoslavia-tribunaalin Milosevic-oikeudenkäynnissä. Vasta joitakin vuosia myöhemmin professori Antti Penttilä työryhmineen saattoi tieteellisen totuuden esille julkaisemalla uhmakkaasti ruumiinavausten tulokset tieteellisessä aikakausilehdessä koska muuten totuus olisi jäänyt pimentoon. Ei varmastikaan löydy selvempää esimerkkiä siitä kuinka politiikka ohittaa totuuden ja kuinka valta murskaa demokratian. Jugoslavian jäännösvaltio Kroatia laati neo-fasisti- diasporan vaikutuksesta rasistisen perustuslain ja karkotti 250.000 serbiä vuosisataisilta asuinalueiltaan Kroatiasta, kielsi kyrilliset kirjaimet ja poisti serbeiltä valtion edut. Kuitenkin Suomen hallituksen edustajat ovat ylpeilleet kuinka he ovat helpottaneet ihailemansa presidentti Tudjmanin ja hänen seuraajiensa pyrkimyksiä EU:un liittymisessä. Kansanmurhaajat ovat suomalaisten erityisessä suojeluksessa. Kun Kosovon NATO-miehitys alkoi, serbien ja maltillisten albaanien joukkomuutto Belgradiin, Serbian pääkaupunkiin kiihtyi. Lopetettuaan siviilikohteiden pommitukset, USA alkoi välittömästi rakentamaan valtavaa sotilastukikohtaa Kosovon kaakkoisosaan (Serbian maaperälle). Presidentti Ahtisaari oli toiminut koko sodan ajan NATO-mielisenä taustavaikuttajana. Häneen USA luotti. Hänen johdollaan käytiin itsenäistymisneuvotteut, jonka seurauksena Kosovon parlamentti - ei kansa- äänesti itsenäisyydestä. Kosovon ollessa YK:n alainen ja NATO:n miehittämä, ei ulkopuoliselle oikein selvinnyt, koskiko äänestys irtautumista YK:sta vai mistä. Serbian kanssa ei asiaa neuvoteltu. Osa EU:n jäseniä ei ole tunnustanut tätä USA:n projektia. Suomen hallitukset, media ja kansa sen sijaan on opetettu olemaan innoissaan Kosovon itsenäisyydestä. Ei suremaan serbien kansanmurhaa, eikä karkotusta, eikä 150 ortodoksisen kirkon tai luostarin tuhoa Kosovon alueella. Bosnia on kansainvälinen USA:n protektoraatti, jota johtaa ei-bosnialainen kansainvälisen ryhmän nimeämä High-Comissioner. Samoin Kosovo on USA:n protektoraatti, mutta sitä johtaa Haagin ex syyttäjä Carla del Ponten mukaan sotarikollinen, elin- ja huumekauppias presidentti Hashim Thaci. Suuri osa kosovolaisista haluaa rakentaa suur-Albaniaa, ehkä yhdistää sen Bosniaan ja lisäksi vallata Sandzakin Serbiasta siihen. Bosniaan on jäänyt jihadisti-soluja, joiden jäseniä naapurusto pelkää. Miksi USA rakentaa muslimi- kalifaattia Balkanille. USA:n Lähi-Idän sotien pakolaisissa on todennäköisesti enemmän jihadisteja kuin Syyriaan ja Irakiin jääneissä kansalaisissa. USA tukee Syyriassa taistelevia ulkomaalaisia taistelijoita. Millä tavalla tällainen Euroopan kansojen muokkaaminen hyödyttää Yhdysvaltoja. Suomen hallitus on liittoutumassa yhdä syvemmin 1400 sotilastukikohdan ja yksityisten turvayhtiöjättien Yhdysvaltojen kanssa, joka on mitä ilmeisimmin globaali sotilasdiktatuuri. Mikäli Hillary Clinton tuo mukanaan sotarikollisen Bill Clintonin valkoiseen taloon tulee suomalaisten ottaa huomioon tämä omissa arvovalinnoissaan. Tekevätkö Suomen hallitukset tietoisesti Hitler-liittolaisuuden kaltaisia ratkaisuja? Onko se, että Ukraina on samanlainen USA:n epäonnistunut protektoraatti kuin Bosnia ja Kosovo Suomen hallituksille tiedostettu asia. Siitä ei välitetä, ettei suututeta diktaattoria. Suomen hallituksen jäsenet ja Suomen media eivät ole puhuneet halaistua sanaa neo-fasistien vallasta Ukrainassa. Ainoa looginen pääätelmä lienee se, että Suomen kansa ei tunne omaa historiaansa, vaan siitä johtuen hallitukset toistavat sitä. P.S. Tänään 11.9. Helsingin Sanomat kunnostautuu kertomalla terrori-iskuista WTC-torneihin. Ei sanaakaan, että henkilöinä samoja terroristeja, jotka lensivät koneita torneihin, taisteli presidentti Clintonin rahoittamana Bosniassa.Omat terroristit purivat. Sama HeSa haastattelee Elisabeth Rehniä. Hän jos kukaan on palvellut suurpääomaa niin lakivaliokunnan puheenjohtajana (optiolait) kuin puolustusministerinä. Yhdysvaltojen aseteollisuus sai hänestä yhteistyökumppanin. Hän arvostelee nationalismia, mutta ei huomaa omaa militarismiaan. Tätä on Suomen valtavirta palvellut sisällissodasta lähtien.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elisabeth Rehn, Helena Ranta, Kosovo, muslimi-kalifaatti, terrorismin tukeminen, USA-puolustusyhteistyö |
Kuinka alistumme USA:n maailmanvaltaanSunnuntai 10.3.2013 klo 12.58 - Pirkko Turpeinen-Saari Kenraali Ratco Mladic, Bosnian serbiarmeijan komentaja kysyi yhdysvaltalaisen CNN-televisiokanavan haastattelijalta vuonna 1995:"Mitä te tekisitte, jos terroristi uhkaisi ampua Washingtonin kadulla kohti Valkoista taloa?" Haastattelija vastasi:"Yrittäisimme pidättää hänet ja hän joutuisi pitkäksi aikaa vankilaan."" Ei! "sanoi Mladic. "Te ammuitte hänet televisiokameroiden edessä suoraan kadulle", viitaten hiljattain tapahtuneeseen terroristiksi epäillyn ampumiseen. "Te kysytte mitä terroristidivisioonalle on tapahtunut täällä, kun minä vain kysyn, mitä te teette yhdelle ainoalle terroristille". Afganistanissa, Bosniassa, Kosovossa ja nyt Syyriassa terroristit ovat Yhdysvaltojen erityissuojeluksessa. He saavat aikaan kaaoksen, jonka kuriin saattamiseen voidaan käyttää Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten aseita. Näin valta saadaan siirrettyä sellaisille voimille, jotka luovat edellytykset yksityisten yhdysvaltalaisten ja liittolaisen kaupallista voittoa tuottaville yrityksille.Terroristien valtaa ylläpidetään niin kauan, että kaupallisten yritysten "rauhaa" ei mikään taho häiritse.(Bosniassa "kenraalikuvernöörin" valtaa käyttänyt Paddy Ashdown erotti 56 serbivirkamiestä) Kosovossa UCK/KLA terroristijärjestö käytti vuosia aseellista valtaa niin maltillisiin albaaneihin kuin serbeihin.Terrori-iskuista syytettiin serbejä, jotta saatiin NATO pommittamaan näitä. Racakin massamurhan lavastamisessa tueksi tuli suomalainen oikeushammaslääkäri Helena Ranta, jonka epämääräisiä lausuntoja hyväksikäyttäen Yhdysvallat sai aikaan hyödyllisen hysterian. Sen voimalla NATO, Yhdysvaltojen johdolla aloitti Jugoslavian siviilikohteiden pommitukset. Italian ulkoministeri Alemma hyväksyi siviilikohteiden pommitukset. Näin tehdessään hän ylpeillen kertoi päässeensä USA:n, Britannian, Ranskan ja Saksan muodostamaan valtapiiriin, jonka sisällä käydään päivittäisiä puhelinneuvotteluja. Kun Yhdysvaltojen kongressi 1990 päätti Jugoslavian lainojen yht'äkkisestä irtisanomisesta ja edellyttäessään omien virkamiestensä tekevän IMF:ssä Jugoslavian suhteen saman, New York Times kirjoitti päätöksen aiheuttavan Jugoslaviassa verisen sisällissodan. Suomessa Martti Ahtisaaren nostaminen kansalliseksi vaikuttajaksi aiheutti maamme alistumisen USA:n valtaan. Italian malli toistui. Koiviston aikana ulkopolitiikkaa johti velvollisuus ja syyllisyyden tunteet,joissa molemmissa voi olla pyrkimystä totuuteen ja tunteiden huomioon ottamiseen. Ahtisaaren aikana Yhdysvaltojen ja Saksan miellyttämisestä tuli avain. Rambuilletin sopimus, NATO:n pommitukset ja NATO-vetoinen Kosovon miehitys Yhdysvaltojen valtapoliittisten etujen tyydyttämiseksi olivat Ahtisaaren listalla. Joka vuosi hän näytti odottavan Nobelin rauhanpalkintoa kiitokseksi oikeanlaisesta toiminnastaan.Koivisto sen sijaan arvosteli Helsingin Sanomissa NATO:n pommituksia YK:n peruskirjan ja NATO:n periaatteiden vastaisina. Saksa toteuttaa nyt Kreikassa yhdysvaltalaista politiikkaa. Yksityiset yhtiöt odottavat saaliikseen arvoltaan romahtaneita infrastrukstuuriyrityksia. Saksa ryntäsi Balkanin politiikassaan Yhdysvaltojen vanaveteen. Nyt Syyriassa ja Malissa ei enään ole mitään pidäkkeitä USA:n ja entisten siirtomaavaltojen aseilla toteutettaville valtapyrkimksille.Euroopan saksalaistamisen ja maailman amerikkalaistamisen sijaan jokaisen maan kansalaiset kaipaavat inhimillisyyden,yhteistyön ja rauhan nostamista pyrkimysten keskiöön. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terrorismi, USA, Ahtisaari, Koivisto, Mladic, Alemma, Helena Ranta |
Suomi, NATO ja Jugoslavian pommituksetTiistai 5.2.2013 klo 10.56 - Pirkko Turpeinen-Saari Ennen matkaa katsoin Belgradin kaupungin kotisivun "Historia"-osiota. Yksi osa luetteloi päivä päivältä maaliskuun lopulta kesäkuun alkuun 1999 kaikki ilmahälytykset, pommitusten kohteet ja niiden aiheuttamat tuhot. Päiväkoteja ja sairaaloita. Voimalaitosten pommitusten seurauksena laajat alueet koko maasta, jopa Republika Srbskan puolella, jäivät kokonaan ilman vetta ja sähköä. Presidentin palatsi, Sveitsin lähetystö. USA, Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Hollanti, Tanska, Turkki, Espanja, Kanada, Saksa ja Portugal olivat NATO:n laittomien pommitusten suorittajia. Italian ulkoministeri ehdotti vain sotilaskohteiden pommittamista mutta USA ehdottomasti vaati siviilikohteita. Pommituksia perusteltiin Jugoslavian käyttäytymisellä Kosovon alueen albaaniväestöä kohtaan. Maan albaaniväestön fundamentalistinen terrorijärjestö UCK oli aloittanut, runsas vuosi ennen pommitusten aloittamista serbipoliisien, serbien ja yhteistyötä serbien kanssa harjoittavien albaanien tappamisen pyrkiessään taisteluillaan saavuttamaan itsenäisen muslimivaltion ehkä osana suur-Albaniaa. Yhdysvaltojen ja USA:n vaikutuspiirissä olevan IMF:n irtisanoessa varoittamatta Jugoslavian saamat lainat, maan talouskurimus kiihtyi. Varakkaampien Slovenian ja Kroatian irtauduttua (EU:n ja USA:n voimakkaalla tuella) Jugoslaviasta, köyhä Kosovo jäi entistä enemmän Jugoslavian (Serbian) vastuulle, jolloin albaaniväestön asema heikkeni. Sosialistinen järjestelmä oli aikaisemmin taannut eri alueiden välisen tasauksen, mutta kriisin oloissa se ei ollut enää mahdollista.Albaaniväestön protesteja seurasi keskushallinnon kiristystoimia, jotka johtivat kriisin eskaloitumiseen. Kosovon alueella käytiin jatkuvasti kahakoita armeijan ja serbipoliisien toimesta kansainvälisiä jihadisteja ja UCK:n terroristeja vastaan. Molemmin puolin tapahtui joukkotappamisia. Erityisen symboliseen asemaan nousi Racakin kylästä löydetty kuoppa, jossa oli 23 ruumista. Osa mediaa ja NATO (USA:n diplomaatti Walkerin hahmossa) katsoivat tämän "joukkoteloituksen" kaltaisen toiminnan olevan osoitus Jugoslavian hallituksen ja erityisesti presidentti Milosevicin aikomuksesta suorittaa albaanien kansanmurha. Suomalainen oikeushammaslääkäri Helena Ranta työtovereineen tutki Racakin ruumiit. Miksi totuuden löytäminen kesti niin kauan, että NATO aloitti pommitukset ennen kuin työryhmä sai julki, että ruumiita ei ollut teloitettu vaan ne oli amuttu kaukaa, jotkut ehkä sattumalta pakoon juostessaan? Oletetun massamurhan päivänä pikkuruisessa kylässä taisteltiin aamusta iltaan. Siviilit olivat jo edellisenä kesänä lähteneet kylästä. Jugoslavian armeija oli ilmoittanut tiedotusvälineille |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ahtisaari, Helena Ranta, Pekka Haavisto, presidentti Niinistö, UCK, Naton pommitukset, Jugoslavia, Racak, ICJ, |