Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kansanmurha keskellä EU-Eurooppaa

Lauantai 4.1.2020 klo 17:35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Serbit ovat joutuneet juutalaisten kanssa holokaustin mahdollistavan demonisoinnin kohteeksi toisen maailmansodan aikana.

Päinvastoin kuin juutalaiset, serbit joutuivat demonisoinnin kohteeksi uudestaan 1990-luvulla, jolloin demonisoinnin avulla heidän ihmisarvonsa pyrittiin kieltämään, jotta heidän valtionsa hajottaminen ja lopulta haltuunotto Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten kanssa kävisi mahdolliseksi.

Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel 1992: "Serbit on saatava polvilleen"

Iso-Britannian ex pääministeri Margaret Thatcher 1994: "Pysäyttäkää serbit. Välittömästi."

Paavi Johannes Paavali II: "Pommittakaa serbejä."

Ranskan presidentti Jacques Chirac:"Serbit ovat kansa, jolla ei ole lakia eikä uskontoa".

Lawrence Egleburger, USA:n entinen ulkoministeri: "Serbit eivät ole kovin fiksuja...serbilapset eivät tule enää nauramaan."

Saksan liittokansleri Helmut Kohl 1998:" Antakaa serbien vajota omaan lemuunsa."

Iso-Britannian pääministeri Tony Blair 1999:"Sota serbejä vastaan ei ole vain sotilaallinen konfliksti. Se on taistelu hyvän ja pahan välillä, barbarismin ja sivilisaation välillä."

Joe Biden, USA:n senaattori, 1992 "Serbit ovat jälkeenjääneitä,aggressiivisia, raiskaajia,lapsenmurhaajia ja teurastajia."

Kesällä 1993 Jugoslavian lähettiläs Dragomir Djokic lähetti YK:n pääsihteerille osoitetun muistion, jossa kuvataan Bratunacin, Skelaninnja Srebrenican alueilla Bosniassa serbeihin kohdistuneita sotarikoksia huhtikuun 1992 ja huhtikuun 1993 välisenä aikana, aikana, jolloin EU:n yleviä demokraattisia tavoitteita oltiin rakentamassa.

Eräänä todistajana on Gvozdenija Matic, Vidojen tytär Sikiricin kylästä, Bratunacin kunnasta, kansallisuudeltaan serbi, ammatti kotirouva, syntynyt 1938.

"Joulukuun 14 päivänä 1992 olin kotonaniSikiricissä kun ammunta alkoi noin kello 5.55 aamulla. Nukuin yläkerrassa, juoksin portaita alas keittiöön, minne mieheni seurasi minua. Desimir on maanviljelijä ja olemme eläneet koko elämämme tässä kylässä. Saavuttuani keittiöön sytytin valon, jolloin luoti, joka näytti tulevan Loznicka Rijekasta päin, iskeytyi ikkunan läpi osuen keittiön hellaan. Desimir ja minä juoksimme ulos."

"Jouduimme ankaran tulituksen kohteiksi ja näimme ison joukon muslimeja hyppäävän pensasaidan yli pihalle. Niitä on täytynyt olla sata. Joukossa oli sekä siviiliasuisia että univormuun. pukeutuneita aseistautuneita henkilöitä. Joukossa oli myös naisia ja nuorukaisia, joilla oli mukanaan säkkejä ryöstötavaroita varten."

"Se osa Sikiriciä, jossa asuimme oli pääasiassa serbien asuttama. Muslimien joukossa oli aseettomia henkilöitä suuret selkäreput mukanaan. Juoksin sikalaan, kun taas mieheni juoksi toiselle puolelle taloa, jossa hänet ammuttiin kuoliaaksi."

"Piileskelin possujen takana. Kun he tappoivat minun Desimirini, kuulin heidän sanovan:'Nuku vanha mies, nuku!' Samaan aikaan mieheni sisar, Bozana Ostojic nimeltään, pysytteli talossamme. Hän ei pystynyt pakenemaan, sillä juuri kun hän oli lähdössä juoksemaan, muslimit tappoivat hänet. Hän kuoli keittiön pöydän alle. Sieltä me hänet löysimme."

"Piileskellessäni sikalassa sinne saapui nuori tumma muslimimies, noin 25 vuoden ikäinen, jolla oli yllään värillinen univormu. En tiennyt kuka hän oli. Minut nähdessään hän käski minun mennä matalaksi ja kysyi, olisiko minulla jauhoja. Kerroinhänelle, että meillä oli talossa runsaasti kaikkea ja kehotin häntä ottamaan, mutta säästämään henkeni. Hänen perässään tuli toinen muslimimies tavallisiss vaatteissa. Hänet tunnistin Brezovicasta kotoisin olevaksi Residiksi. Hänellä oli reppu selässään. Hän ei nähnyt minua koska olin piilossa. Kun nuo kaksi lähtivät kiipesin kattoparruille, jotta minua ei löydettäisi."

"Myöhemmin ainakin sata heistä tunkeutui sikalaani katselemaan ympärilleen. Mutta pysyttelin siellä missä olin ainakin kello yhdeksään illalla. Kello kuuden aikaan neljä muslimia ilmestyi paikalle mukaan luettuna se nuori mies, joka oli nähnyt minut aamulla. Kuulin hänen selostavan muille, että hän oli löytänyt minut sieltä, mutta että nyt olin mennyt pois. Toinen joukosta sanoi: 'Olen odottanut täällä kaksi tuntia, hän ei ole voinut häipyä huomaamattani.'Vähän myöhemmin toiset neljä tai viisi miestä saapui teurastamaan. He ottivat seitsemän sikaa, tappoivat ne, paloittelivat, pakkasivat ja häipyivät. Kuulin yhden heistä sanovan muille:'Edo tai Medo, en ole varma kumpi, sinä tiedät miten sika teurastetaan.' Hän vastasi, että hän ei ollut koskaan teurastanut sikaa. Luulen, että he tarkoittivat Edoa, Osmacista Srebrenican kunnasta, joka oli asettunut Sikiriciin pari vuotta takaperin."

"Olin vielä piilopaikassani, kun noin 7.30 samat ihmiset, jotka teurastivat siat, sytyttivät molemmat talot ja molemmat tallit tuleen vieden lehmäni ja hevoseni mukanaan. Niiden muslimien joukossa, jotka polttivat kylämme maan tasalle ja tappoivat serbit, tunnistin ainakin Alia Ibricin Piricistä, hän oli tavallisissa vaatteissa eikä kantanut asetta, Bjadrudin Begzadicin Piricistä värikkäässä univormussa, Mehon Bajaricista ja hänen kaksi tytärtään ja Esma Kivericin, opettajan Srebrenicasta, jonka kuulin sanovan selkeästi:'Menkää ovelta ovelle, odottakaa niitä ja tappakaa ne, ja kun olette tappaneet, kerätkää ryöstösaalis."

"Näin Alija Ibricin ottavan sisältä kanisterin brandya, vähän lihaa ja istahtavan kuistille sanoem:'Jos olisit nyt elossa Desimir, joisimme sinun maljasi, koska brandysi on niin hyvää.' Näin Alijan murtautuvan juustolaan. Kuulin myös, että Bjelovacista kotoisin oleva Rzesid Sinanovic oli tappanut pienestä Jovanovicin kylästä kotoisin olevan. Milos Jovanovicin."

"Tunnistin muslimien joukossa Jusufin nuorimman pojan ja miniän, sitten vielä Mehon ja hänen kaksi tytärtään, Meho on kotoisin Bajricista, sitten vielä Rukin tyttären, joka on Jusufin miniä. Joukossa oli vielä Mirsa, Edon veli Osmacista. Juuri Osmacista kotoisin olevat Edo ja Mirso tappoivat Desimirin ja hänen sisarensa, koska juuri he hyppäsivät ensimmäisinä pensasaidan yli."

"Noin kello yhdeksän aikaan illalla serbien armeijan kuljetusauto tuli Loznican sillalle, jolloin kuulin muslimien sanovan:'Häivytään täältä. He ovat tulleet Bratunacista ja voivat piirittää meidät ja tappaa'. Piilouduin erääseen vajaan samalla kun kuusi muslimia tuli kantaen serbitaloista keräämäänsä saalista. He pakenivat tietäen, että serbiarmeija oli ehkä kuullut, että he olivat tappaneet niin monia siviilejä, ryöstäneet heidän talonsa ja polttaneet heidän kylänsä maan tasalle."

"Sitten menin mäkeä alas kohti Bjelovacia. Kiivetessäni piikkilanka-aidan yli astuin pimeässä ruumiin päälle. Kuulin seuraavana päivänä, että Grozda ja hänen poikansa Zlatan olivat kuolleet siellä. Zlatan oli käsityöläinen. Olin paikalla, kun Loznicasta kotoisin olevat Boza Todorovic ja Novac Vuksic kannettiin kuljetusajoneuvosta ja kuinka he molemmat kuolivat siinä, kun me odottelimme venettä viemään meitä toiselle puolelle jokea Ljubovijaan Serbiaan saamaan hoitoa. Paikalla oli runsaasti haavoittuneita odottamassa kuljetusta. Myös minä pääsin veneellä Serbiaan."

Tuona päivänä Sikiricissä tapettiin kylän 20 serbiasukasta ja kaikki kylän 201 serbiasukkaan kodit tuhottiin ja karja ryöstettiin. Hyökkääjinä olivat Bosnian muslimiarmeija ja siihen kuuluvia kylän muslimiasukkaita.

Vuoden aikana tuhottiin 81 serbikylää yllämainitulla tavalla. Lähes 3000 siviiliuhrin nimilistat syntymä- ja kuolinaikoineen ovat julkista tietoa.

Sen sijaan serbiarmeijan kulkiessa 50 muslimikylän läpi samoilla alueilla yhtäkään siviiliä ei tapettu. 

Naser Oric niminen muslimikenraali johti usein ryöstäretkiä. Retket videoitiin ja näitä videoita Oric näytti mielellään kehuskellen länsimaisille lehtimiehille. Päiden katkomiset ja tulenloimussa hoilotus olivat hänelle ylpeyden aihe. Häntä ei koskaan tuomittu sotarikoksista.

Muslimiarmeija oli presidentti Bill Clintonin liittolainen. Serbit sen sijaan, jotka eivät kannataneet Jugoslavian laitonta ja perustuslain vastaista hajottamista olivat hänen vihollisiaan niin sotilaallisesti kuin propagandassa.

Bill Clinton aseisti ja rahoitti niin kroaatti- kuin muslimiarmeijaa serbien kansanmurhassa. Osama bin Laden oli yhteistyössä Clintonin kanssa. Bosniaan kuljetettiin 10 000 jihadistin armeija Afganistanista ja Lähi-Idästä. Clintonin tullessa valtaan, hänen ulkoministerinsä Madlene Albright sai aikaan täydellisen informaatiosulun serbisiviilien kärsimyksistä.

Yhdysvaltojen armeijan eläkeellä olevat kenraalit johtivat serbien etnistä puhdistamista ja joukkomurhaa Kroatian Krajinasta. Heidän liittolaistaan kroaattikenraali Gotovinaa ei myöskään tuomittu sotarikoksista.

Sarajevossa, Bosniassa operaatioita johti myös yhdysvaltalainen kenraali John Galvin ja Yhdysvaltojen NATO-koneet toimivat muslimien ilmavoimina.

Hyvä ystävämme , jo edesmennyt sveitsiläinen psykoanalyytikko Arno Gruen sanoi useiden valtiojohtajien olevan psykopaatteja. Mitä muuta voi sanoa suunnitelmallisesta kansanryhmän demonisoinnista ja joukkomurhasta, jossa natseille tyypilliset luonnehdinnat ovat vallalla.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bill Clinton, serbien kansanmurha, etninen puhdistus, Srebrenica, muslimi-terrori,