Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Euroopan unioni, natsismin uudelleensyntyminen

Sunnuntai 18.10.2020 klo 11:52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katolinen Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl ehti teininä natsiarmeijaan, mutta ei joutunut sotaan.

Kohl tunnetaan Saksojen yhdistäjänä. Tahallaan taloudelliseen kaaokseen ajetun Itä-Saksan tulo yhteiseen Saksaan aiheutti kuitenkin kaaoksen yhdistettyyn Saksaan. Poliittinen ja taloudellinen kaaos sekä Yhdysvaltojen sotilaallinen miehitys loivat ratkaisumalleja, jotka eivät kestä demokratian puntarissa.

Kohlin kaltaiset natsiaatteen vaikutuksen alaiset "tavalliset" kansalaiset eivät joutuneet sodan jälkeen vastuuseen. Vain keskeiset johtajat tulivat tuomituiksi Nürnbergin sotarikosoikeudessa.

Katolinen kirkko auttoi pahimpia sotarikollisia pakenemaan, usein Espanjan kautta Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Etelä-Amerikkaan. Siellä saksalaiset, kroaatit ja natsi-albaanit muodostivat aktiivisen diasporan.

Yhdysvaltojen teollisuuspiirit olivat tukeneet Hitlerin aseistamista ja sodan jälkeen demokratialta vaikuttanut käänne muuttui jyrkäksi antikommunismiksi ja fasistien tukemiseksi.

Jo 1940-luvun lopulla Yhdysvallat solmi salaisesti yhteydet fasistiseen Espanjaan vaikka YK ei ollut hyväksynyt Espanjaa jäsenekseen. Vuonna 1954 USA:n ulkoministeri vieraili Espanjassa ja USA:n avulla fasistinen Espanja pääsi YK:n jäseneksi ja presidentti Eisenhower vieraili Espanjassa taaten Francon legimiteetin rakentumisen. Myös paavi oli muodostanut katolisen kirkon liiton Espanjan kanssa.

Vastapalvelukseksi Espanja antoi luvan useiden USA:n sotilastukikohtien, myös ydinaseen sijoittamiseen Espanjaan.

Saksojen yhdistymisen aikoihin Yhdysvallat oli aktivinen Puolan ja Neuvostoliitto/Venäjän heikentämisessä, "demokratisoimisessa" ja sen avulla taloudellisessa haltuunotossa. Sopivien henkilöiden korruption avulla ja useiden, nykyisin sanottaisiin värivallankumous järjestöjen avulla maat yksityistettiin petollisesti. Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bush auttoi siirtämään suuren osan Venäjän kansallisvarallisuutta veljensä hallinnoimaan pankkiin Sveitsiin.

Venäjän kultavarannot ryöstettiin totaalisesti.

Yksityiskohtainen prosessin kuvaus on luettavissa esimerkiksi F.William Engdahlin teoksessa vuodelta 2018 :Manifest destiny; Democracy as Cognitive Dissonance.

Helmut Kohl alkoi suunnitella vastaavaa lähialueellaan sosialistisessa Jugoslaviassa. Sen hajottaminen ja infrastruktuurin haltuunotto tarjoaisi talouden korjaantumisen.

Round Table of Industrialists oli päättänyt Euroopan unionin rakenteesta palvelemaan Euroopan teollisuuspiirien tarpeita.

Perustavassa kokouksessa Maastrichtissa 1991 Kohl ehdotti Kroatian tunnustamista itsenäiseksi vaikka tiesi, että tuo rasistisen perustuslain juuri säätänyt osavaltio ei itsenäistyisi ilman sodan sytyttämistä. Kroatia tarjoaisi vakuutuslaitokset, pankit, rantahotellit ja turismielinkeinon tuotot Saksalle.Houkutus oli suuri.

Jo muutamaa vuotta aikaisemmin Kohl oli aloittanut suunnitelmansa valmistelun yhdessä Kroatian ja Slovenian johtajien kanssa.

Hintana tuolle Jugoslavian infrastruktuurin haltuunotolle ja kansallisvarallisuuden siirtämiselle saksalaisille ja muille ylikansallisille toimijoille olisi holokaustin uhrien serbien uudelleen alkava vaino.

Tuota vainoa tuli rakentaa vielä Göbbelsinkin propagandaa totaalisemmalla propagandalla, joka onnistui yhteistyössä Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten kanssa. Yhdysvallat oli samalla asialla serbien omaisuuden konfiskoimisessa.

Katoliset presidentti Bill Clinton, Kohl ja Saksan ulkoministeriksi tullut Klaus Kinkel vaativat ortodoksisten slaavien, serbien, "saamista polvilleen".Nuo saksalaisten ja fasististen kroaattien keskitysleireistä selvinneet serbit oli demonisoitava. Kenraalit, joiden vanhemmat olivat kuolleet saksalaisten tai fasisti-kroaattien käsissä oli leimattava Hitlereiksi.

Saksan ylipuhumina alunperin Kroatian itsenäistämistä vastustaneet kaikki muut tulevan EU:n jäsenet taipuivat yhden yön painostuksen jälkeen Saksan tahtoon.

USA ja Saksa yhdessä natsidiasporan kanssa rahoittivat ja aseistivat nyt rasistisen perustuslain säätänyttä Kroatiaa ja aikanaan natsien kanssa liittoutuneita kalifaattia rakentavia Bosnian muslimeja taistelemaan serbejä vastaan tarkoituksena hajottaa Jugoslavia. Aseita saatiin Itä-Saksan ylijääneistä asevarastoista.Jihadisteja tuotettiin Lähi-Idästä.

Nämä jihadistit saivat jäädä Bosniaan ja osa muutti Saksaan autettuaan ensin Kosovon miehittämisessä.

Nyt yli 20 vuotta myöhemmin Serbian on vaadittu luopuvan maakunnastaan Kosovosta, koska USA rakensi sinne laittomasti sotilastukikohdan. Serbien omaisuus on konfiskoitu YK:n hallinnon toimesta Kosovossa. Serbien vaino albaanien toimesta jatkuu toisesta maailmansodasta lähtien Kosovon alueella. Kansanmurha jatkuu vaikka Euroopan unionin EULEX on valvonut laillisuutta vuodesta 2008 lähtien.

Saksalaiset ja entinen CIA:n johtaja omistavat nyt keskeiset Serbian sanomalehdet ja TV-kanavat, joiden avulla serbit ohjataan ajattelemaan itsestään syypäinä omaan heikkoon tilanteeseensa. Vaaleissa voittavat ne, jotka esitellään näissä tiedotusvälineissä.

Suomalaisetkin ovat päässeet saaliinjakoon. Eräs sijoittaja sanoi omistavansa Belgradin lentokentän.

Malagurskin dokumenttielokuva, Weight of Chains III kuvaa erinomaisesti ylikansallisen pääoman vallan vaikutusta tavallisen kansan ja kansallisvarallisuuden kohtaloon.

Katolisen USA:n ja Saksan johtama ortodoksisten slaavien vastainen propaganda jatkaa voittokulkuaan. Jugoslavian jälkeen sekulaarisia ja kansalaisilleen turvallisia maita on "värivallankumous"-opeilla destabiloitu palvelemaan ylikansallista pääomaa suurliikemies George Soros ja Bill ja Hillary Clintonin pariskunta etunenässä.

Natsismia ja fasismia vastustavia tahoja edustaa ensisijassa Venäjä liittolaisineen. Venäjä ei hyväksy itsenäisten maiden, YK:n jäsenmaiden sisäisiin asioihin puuttumista.

Ylikansallista pääomaa palvelevat Sorokset, Clintonit, Bildit eivät piittaa kansainvälisistä laeista tai valtioiden suvereniteetista. Ryöstön tuottama taloudellinen etu on ohittanut humanismin ja demokratian.

Euroopan unionin jäseneksi haluavan on sitouduttava yhteiseen puolustukseen. Sotilasliitto NATO, joka suoritti Jugoslavian tuhoamisen laittomilla uraanipommituksillaan, on EU:n ideologinen valtias. Vain sitoutumalla tähän ideologiaan on luotettava ja turvassa.

Ukrainalaiset eivät olleet ennen väkivaltaista USA:n ja EU:n johtamaa vallankaappausta NATO-jäsenyyden kannalla.Vuodesta 2014 lähtien NATO on vyörynyt myös Ukrainaan.

NATO-ideologian mukaisesti EU-maiden valtamedia ei ole kertonut Ukrainan vallankaappauksen taustatekijöitä eikä niitä yksityiskohtaisia tieteellisisä tutkimuksia, joita on saatavilla, ole julkaistu.

Euroopan unioni on nyt tuon arabikevään, neilikkavallankumouksen, setrivallankumouksen, tulppaanivallankumouksen jne. kaltaisen vaikuttamisen kohteena.

Venäjällä, Jugoslaviassa, Ukrainassa, Georgiassa jne Jeltsin ja muut keskeiset toimijat korruptoitiin, jotta kansalle epäedulliset yksityistämiset voitiin suorittaa. Euroopan parlamentti ja EU:n jäsenmaat ovat nyt kohteina. Eräät tutkijat katsovat, että Euroopan parlamentin enemmistö on George Sorosin taskussa.

Jotta "demokratia"-propaganda saisi voimaa, on natsismia ja fasismia vastaan taistelleet voimat demonisoitava, jotta ylikansalliseen pääoman valtaan liittyvä automaattinen fasismi ei paljastuisi. Venäjä on ollut "myrkytysskandaalien" kohteena, joissa  tutkitut tosiasiat ja oikeuskäytännöt ovat puuttuneet. 

Saksan ulkopoliittisia toimia on leimannut NATO-propagandaan samaistuminen YK:n ja kansainvälisen oikeuden edellyttämien käytäntöjen sijaan.

Suomessa propagandaa toteuttaa koko media lähes kattavasti.

Saksaa myötäilevä serbivastainen tiedottaminen on ollut Suomessa itsestäänselvyys 1990-luvulta, eli EU-jäsenyydestä lähtien.

Vuonna 2014 Yle aloitti Venäjä-vastaisen trollijahdin. Ylen Riku Rantala kehotti ulkoministerin läsnäollessa katsojia paljastamaan ja ilmoittamaan Venäjän trollit.

Suomen oikeuslaitos on liittynyt mukaan. Se on tuominnut Venäjän trolleiksi syytettyjä henkilöitä siitä, että nämä olisivat "vainonneet" trollijahtaajia, eli henkilöitä, jotka ovat nimenneet tiettyjä Suomen kansalaisia "Venäjän trolleiksi"niin kotimaan tiedotusvälineissä kuin ulkomaisissa seminaareissa.

Viimeisin on Juha Molari- nimisen entisen kirkkoherran, nyt varattoman ajattelijan, saama 100 000 euron tuomio, josta merkittävä osa on näiden "trollijahtaajien" vaatimia kipurahoja "vainon" aiheuttamasta kärsimyksestä.

"Trollijahtaajien" kipurahat ovat merkittävä lisäansio näille henkilöille, joiden työnantaja, joillakin Yle, takaa kaikki kulut verorahoistamme.

!930- luvulla oikeuslaitos ja tiedotusvälineet estivät IKL:n lakkauttamisen, josta oli eduskunnan päätös. Venäjän ja Suomen välistä ystävyyttä tukevia jopa kansanedustajia vangittin, eräitä teloitettiin.

Suomen median ja kustannustalojen kiihtyvällä tahdilla kapeutunut näkökulma maailman ja kotimaan asioihin on aiheuttanut sen, että seuraan niitä vain uteliaisuudesta sitä kohtaan, kuinka alas tiedonvälitys voi vajota.

Surumielisen haikeuden vallassa luin Pertti Salolaisen syntymäpäivähaastattelua Helsingin Sanomista:

Haastattelija kysyy: Kuuluuko Suomi vihdoin oikeaan jengiin, kun ollaan EU:ssa vai pitäisikö hakea Natoon?

"Tämä perusasema kelpaa. Suomihan on enemmän Natomaa kuin monet Natomaat. Tosipaikassa on oltava valmius ottaa ja antaa apua, ja omien asevoimiemme on ylläpidettävä riittävää pelotevaikutusta."

Onko tässä inhimillisyyden ja demokratian suhteen enää mitään toivoa. NATO-ideologian väkivalta ja ryöstömentaliteetti on kaiken kattava.

Toivomme, että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ei toteuta epätoivoista "huudahdustaan" siitä, että "täytyy kai sitten Venäjänkin ryhtyä vaikuttamaan muiden suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin" kun normali diplomaattinen vuoropuhelu on lakannut toimimasta.

Kärsivällisyys tähän saakka on ollut ihailtavaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juha Molari, Pertti Salolainen, natsismi Euroopan sydämessä, katolinen kirkko, USA, Saksa, Helmut Kohl, natsismin ja fasismin uhrien uusi vaino

Suomen liittyminen EU:hun Pertti Salolaisen silmin

Lauantai 23.5.2020 klo 21:30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen kirjoittanut viime blogeissani Suomen roolista isojen poikien apupoikana ja mitä siitä seuraa. Mauno Saaren blogissa (www.maunosaari.fi ) on kuvaus Suomen salamyhkäisestä hivuttamisesta NATO:on.

Yle tarjosi ”Itse asiassa kuultuna”- ohjelmassa Pertti Salolaisen paljon puhuvan, sympaattisen haastattelun. Salolainen havainnollisti omasta ja kokoomus-puolueen näkökulmasta Suomen valtiollista asemaa, tiedonvälityksen ”neukkulaa”ja kokoomuksen syrjässä oloa ”yleisistä syistä”. Kylmän sodan ajan Britannia tuntui hänen muistoissaan vapauden valtakunnalta ja Salolainen uran kruunasi illallinen ja yökylä kuningattaren luona.

Salolainen toimi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa 1991 – 1995. Hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista 1990- luvun alussa, toimi ETA-valtuuskunnan puheenjohtajana 1990 – 93 sekä Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana ja neuvottelevana ministerinä 1993 –1995. Salolainen oli kokoomuksen puheenjohtaja 1991 – 1994.

Salolainen kuvasi Saksan liittokansleri Kohlia ihailua äänessään mainiten muun muassa tämän jymäkän koon. Kohl oli tuonut esiin tuntevansa erityistä sympatiaa Suomea kohtaan ja haluavansa edistää Suomen jäsenyyttä. Tämän vahvisti ulkoministeri Klaus Kinkelin asenne ja toiminta.

Haastattelu ei tuonut esiin kansainvälistä poliittista viitekehystä aikana jona Salolainen toimi ja Suomea liitettiin EU:hun.

Presidentti Urho Kekkosen sairastuminen ja kuolema, Neuvostoliiton mureneminen ja Yhdysvaltojen rooli tuossa hajottamisessa sekä kokoomuksen paluu hallituspuolueeksi muuttivat Suomen toimintaympäristöä.

Ahon hallituksen puolustusministeriksi nousi RKP:stä vahva NATO:n kannattaja Elisabeth Rehn, joka uudessa ympäristössä palautti asekätkijöiden kunnian. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd-järjestö ja muut Pariisin rauhansopimuksessa fasistisina kielletyt järjestöt nousivat esiin kuin sienet sateella. Lamasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät ilman laajaa keskustelua.

Suomen kuuluminen länteen haluttiin alleviivata Euroopan unioniin liittymisellä. Saksan kylkeen liukuminen tuntui entuudestaan tutulta ja turvalliselta.

Saksojen yhdistyminen oli käynyt liittovaltion taloudelle kalliiksi. Saksa halusi laajentaa elinpiiriään ja ottaa haltuunsa Balkanin infrastruktuurin. Se onnistuisi vain hajottamalla sosialistinen Jugoslavian liittovaltio osiin.
Vanha natsiajan liittolainen Kroatia oli tarjolla Slovenian ohella yhteistyökumppaniksi hankkeessa. EU:n rakennetta luotaessa Maastrichtin kokouksessa Saksa oli ainoa, joka kannatti Kroatian ja Slovenian itsenäisyyden tunnustamista. Yön neuvotteluissa yhteistä EU:ta muodostavien valtioiden edustajien mielet olivat Saksan painostuksesta muuttuneet.

Suomi ei huomannut, että keskellä Eurooppaa käytiin sotaa, jossa keskeisissä rooleissa olivat fasistisen Kroatian ja natsi-Saksan perilliset vastassaan holokaustin kokeneet serbit, joille Jugoslavian monikulttuurinen ja monikansallinen liittovaltio oli tarjonnut tasa-arvoisen elämän turvan ja jotka vastustivat liittovaltion hajottamista.

***

Pertti Salolainen kertoi, kuinka tärkeältä oli tuntunut saada Saksalta Itä-Saksan varastoihin jäljelle jääneitä aseita. Samoilla aseilla Saksa oli varustanut Kroatian asejoukkoja, jotka taistelivat Jugoslavian liittovaltion armeijaa vastaan 1991 – 95.
Katolinen Saksa rahoitti ja varusti katolisen Kroatian sotaa. Kroatia oli heti itsenäisyysjulistuksensa jälkeen palauttanut fasistisen Kroatian natsijohtajien maineen, nimittänyt uudelleen katuja heidän kunniakseen ja kaivanut ruumiita haudoistaan ja haudannut ne keskitysleirien uhrien kanssa samoille hautapaikoille.
Ulkoministeriksi tultuaan Klaus Kinkel totesi toimittajille: ”Serbit on saatava polvilleen!”

Kuinka paljon Saksan myötämielessä Suomea kohtaan oli vastavuoroisuuden odotusta? Tukisiko Suomi vuorostaan Saksan suojatin Kroatian EU- jäsenyyttä kun sen aika koittaisi? Tukihan se!

Saksa vaati talouspakotteiden asettamista Jugoslavian liittovaltiolle/serbeille jo vuodesta 1991 lähtien. Kun Iso-Britannia esitti pakotteita Kroatialle, Saksa esti ne. Kroatian suorittaessa 250 000 serbin etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan Kroatian Krajinassa elokuun 1995 alussa yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamana ja Saksan ja USA:n rahoittamana, EU vaikeni. Operaation kroatialainen johtaja kenraali Gotovina vapautettiin Jugoslavian tribunaalissa.

Perehtyminen siihen mielivaltaan, jota Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja USA:n taholta serbejä kohtaan harjoitettiin, saa kokemaan, että Suomi on palannut siihen ilmapiiriin, joka vallitsi Suomen ja Saksan liittolaisuuden aikana 1917 – 1944.

Mitä Suomi mietti kiiruhtaessaan natsi- ja jihadistijoukkoja itsenäisen valtion infrastruktuurin haltuunottosodissa hyväksikäyttävien Saksan ja sen liittolaisten syliin. Suomi osoitti ansaitsevansa tuon EU-jäsenyyden julistamalla haltuunottoa tukevaa propagandaa tiedotusvälineissään. Suomi auttoi kouriintuntuvasti Saksaa sen kouluttaessa ja rahoittaessa Kosovon albaaniterroristeja Kosovossa. Suomen toiminnan vuoksi Jugoslavia pommitettiin ja Suomen ansiosta Kosovo siirrettiin pois Serbian hallinnasta YK:n päätöslauselman vastaisesti.

Salolaisen haastattelussa EU-jäsenyysneuvotteluista jäi kouriintuntuviksi tärkeiksi asioiksi maatalous ja aseet. Missä sumussa me päätämme liittolaisuuksistamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pertti Salolainen, Suomi ja EU, ulkopolitiikka, Saksa, Helmut Kohl