Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomen rauhanpolitiikka EUhun liittymisen jälkeen

Maanantai 25.10.2021 klo 12:05 - Pirkko Turpeinen-Saari

SUOMEN RAUHANPOLITIIKKA EUhun LIITTYMISEN JÄLKEEN

puhe YK:n päivänä Lapin rauhanpuolustajien rauhanmarssin jälkeen järjestämässä tilaisuudessa


Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen rauhanpolitiikka päättyi 27.1.1982 Suomen tasavallanpresidentti Urho Kekkosen jäädessä sairauslomalle ja saman vuoden syksyllä luopuessa virastaan sairauden vuoksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen, YYA sopimuksen ystävyydestä ja yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa ja sopinut asevarustelun rajoituksista ja sitoutunut olemaan tuomasta ydinaseita Suomen maaperälle.

Kolmekymmentäluvun kokemukset tiiviistä yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa sekä Mannerheimin johtaman sotilaskomitean valta Suomen politiikassa oli johtanut siihen, että presidentti Kekkonen suhtautui armeijaan etäisesti ja kirkkoon vielä etäisemmin.

Suomen pääomapiirien vallankäyttö Suomen sisällissodassa ja liittoutuminen Saksan kanssa työväen lyömiseksi ja Suomen liittämiseksi Saksan keisarikuntaan oli vähitellen johtanut pysyvään asennemuutokseen myös Kekkosen mielessä.

Presidentti Kekkonen piti oikeistolaista kokoomuspuoluetta vaarana Suomen rauhanpolitiikalle.

Presidentiksi Kekkosen jälkeen tullut Mauno Koivisto nimitti vuoden 1987 vaalien jälkeen Suomeen hallituksen kokoomuksen Harri Holkerin johdolla. Muina puolueina olivat sdp, rkp ja maaseudun puolue. Tämän hallituksen aikana valmisteltiin Suomen liittymistä tiiviimmin läntiseen Eurooppaan.

Suomen pääomapiirit oletettavasti kokivat myönteisenä sen, että European Round Table of Industrialists, Euroopan teollisuuspiirien yhteenliittymä, valmisteli tulevan Euroopan Unionin peruskirjan artiklat.

Eduskunnan puhemiesneuvosto harkitsi vuonna 1987 varoituksen antamista minulle salaisuuksien kertomisesta eduskunnan täysistunnossa. Olin nimittäin kertonut ruotsalaisen Round Table of Industrialists järjestön puheenjohtajan, Volvon pääjohtaja Per Gyllenhammarin, istuvan myös Yhdysvaltojen toiseksi suurimman aseteollisuusyrityksen hallituksessa. Päättelin aseteollisuuden etujen tulevan liian ratkaiseviksi tulevan EU:n toiminnassa.


Tämä arvioni on osoittautunut oikeaksi.

Aseteollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja muun sotilaallisen toiminnan on osoitettu olevan maapallon pahin saastuttaja. Ovatko Suomen tai muiden EU-maiden poliitikot nostaneet tämän hälyttävän seikan ilmastonmuutoksen torjunnan pääkohteeksi? Eivät. Sotateollisuuden ympärillä on tässä suhteessa täysi hiljaisuus.

Euroopan ollessa 1990-luvulla myllerrysten kourissa Suomen valtiolliset toimijat katsoivat kansainvälispoliittisen tilanteen mahdollistavan Suomelle livahtamisen Länsi-Euroopan syliin. Presidentti Koivisto myöntyi irrottautumiseen Pariisin rauhansopimuksesta. RKP:n puolustusministeri Elisabeth Rehn nosti asekätkijät ja Lotta Svärd-järjestön uuteen kukoistukseen. Äärimmäisestä taloudellisesta hätätilasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät. 1930-luvun ilmapiiri oli palannut.

YYA-sopimus sovittiin purettavaksi ja korvattavaksi ystävyyteen perustuvalla Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella.

MITÄ SUOMEN POLIITIKKOJEN MIELESSÄ LIIKKUU?

Olen työskennellyt 25 vuotta, elämäni tärkeimmät vuodet psykoottisten, mieleltään hajonneiden ihmisten parissa. Kanssakäyminen on mahdollista vain äärimmäisen aitouden ja tunneherkkyyden varassa. Psykoottinen ihminen tunnistaa aitouden ja tulee kanssakäymiseen vain tuota aitouden siltaa pitkin.

Sama pätee lapsiin. Vain aito vuorovaikutus ja lapsen kuuntelu tekee mahdolliseksi sen, että hän kasvaa inhimilliseksi ihmiseksi.

Miten meille suomalaisille käy toistuvasti niin, että johtajamme valitsevat meille inhimillisyyden sijaan väkivaltaan, aseisiin ja vallankäyttöön perustuvat puitteet.

Sisällissotaan jouduttiin kesällä 1917 itsenäisyyden taanneen valtalain vastustajien salaisten neuvottelujen ja niitä seuranneen eduskunnan hajottamisen kautta. Keisarillisen Saksan yhteyteen pyrkineet voimat saivat yliotteen, perustivat porvarillisen armeijan tammikuussa 1918 ja yhteistyössä Saksan armeijan kanssa murskasivat demokratiaa ja nykypäivänä itsestään selviä oikeuksia vaatineet työläisjoukot.

Siten voidaan sanoa, että asiat päätettiin kulisseissa.

Presidentti Ståhlberg esti kenraali Mannerheimia saamasta itselleen suojeluskunnista yksityistä armeijaa eikä Mannerheim onnistunut heimosotien avulla tuhoamaan neuvostovaltiota. Hän ei tohtinut ryhtyä lapualaisten päälliköksi vaan toimi Suomen saksalaissuuntauksen virrassa yhteistyössä Göringin kanssa perehtyen Hitlerin menetelmiin. Suomen demokratia purettiin jopa Saksaan verrattuna etuajassa. Saksan armeijan kenraalit juhlivat Mannerheimin rinnalla ”Vapaussodan voittoa” vuotuisissa kekkereissä joissa ”Alte kameraden”-laulu raikui.

Toisinajattelijoiden vangitsemiset ja teloitukset olivat 1930 luvulla todellisuutta. Talvisotaan lähdettiin, rinta rottingilla olihan Hitler luvannut, että hän sallii ruotsalaisten auttaa suomalaisia sodassa Neuvostoliittoa vastaan, vaikka itse ei vielä Molotov-Ribbentropin sopimuksen johdosta pysty auttamaan. Italialaisten fasistien apu Suomen armeijalle talvisodan aikana oli myöskin saanut Italian ulkoministeri Cianon mukaan Hitlerin siunauksen. Pohjoismaiden johtajat taputtivat lokakuussa 1939 yhteisessä päämiesten neuvottelussa Suomen hallitusta selkään: kyllä sota tulee hyvin menemään.

Suomen Saksa-suuntautuneelle eliitille toisen maailmansodan jälkeinen aselepo ja Pariisin rauhansopimus oli järkytys. Fasististen järjestöjen lakkautus ja demokraattiset oikeudet kaikille olivat ennenkuulumattomat sodan alusaikaan verrattuna.

Presidentti Urho Kekkosen aika oli jatkuvaa ponnistelua rauhan ja hyvien suhteiden ylläpitämiseksi erityisesti Neuvostoliittoon.

YK:n jäsenyys, 1970 -80-lukujen työväenjärjestöt ja -sanomalehdet, YK:n päivän rauhanmarssit ja puhetilaisuudet ylläpitivät perheissä ja kouluissa demokratian ja rauhan kunnioitusta.

Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushin George Sorosin ja nk talousgurujen yhdessä Neuvostoliiton uusien oligarkkien ja Jeltsinin kanssa suorittama presidentti Gorbatsovin vallasta syökseminen ja kansallisvarallisuuden ryöstö romahduttivat Neuvostoliiton.

Neuvostoliiton merkitys kansainvälisen rauhan ja kehittyvien maiden tukijana väistyi. Samaan aikaan mureni Saksan demokraattinen tasavalta, joka johti Saksojen yhdistymiseen.

Näiden sosialististen maiden tuhoutuminen johtui pitkälti läntisen valtamedian vaikutuksen voimistumisesta, läntisen taloudellisen vallan suuresta merkityksestä sekä siitä että sosialistisissa maissa ihmisten olisi tullut henkisesti kyetä ylittämään kulutusyhteiskunnan synnyttämät tarpeet ja korvata ne solidaarisuuden tuomalla tyydytyksellä. Missään Euroopan sosialistisessa maassa johtajat ja politrukit eivät näyttäneet esimerkkiä vaatimattomuudesta hyveenä.

Saksojen yhdistyminen aiheutti liittokansleri Kohlille tarpeen lähteä ryöstöretkelle Jugoslaviaan yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat halusivat sotilaallisen sillanpääaseman Balkanille.

Euroopan yhteisö ja Euroopan unioni olivat muotoutumassa. Liittokansleri Kohl, Angela Merkel hänen ministerinään ylipuhuivat vastustelevat EU-jäsenkandidaatit Jugoslavian hajottamisen puolelle Maastrichtin kokouksessa v.1992. Hajottamisen lähtölaukaus oli Kroatian itsenäisyyden tunnustaminen hetkellä, jolloin Kroatia oli säätänyt serbivastaisen rasistisen perustuslain, piti sotilaallisesti hallussaan vain 1/3 Jugoslavian liittotasavallan Kroatian alueesta. Tämä kansainvälisten lakien ja Jugoslavian perustuslain vastaisuus ei mietityttänyt.

Kohl ajoi USA:n presidentiksi tulleen Bill Clintonin, Osama bin Ladenin ja Yhdysvaltojen kroaatti- ja natsidiasporan rahoittamana Jugoslavian hajottamisen myrskyn lailla. Yhdysvallat ja CIA olivat aloittaneet fasistien ja muslimiveljeskunnan tukemisen jo 1950- luvun alkupuolella, diasporan antaessa sivustatukea.

Aseita hankittiin DDR:n ylijäämäasevarastoista sekä Osama bin Ladenin lentorahdilla Lähi-idästä. On liikuttavaa suomalaisten näkökulmasta, kun Suomen EU-jäsenyyden pääneuvottelija Pertti Salolainen kehui saaneensa Kohlin ja ulkoministeri Klaus Kinkelin avulla Suomelle aseita samasta DDR:n varastosta.

Klaus Kinkel totesi heti ulkoministeriksi tultuaan että ”serbit on saatava polvilleen.” Olivathan he jo olleet polvillaan toisen maailmansodan aikana, jolloin Saksan liittolaisilla, natsi -kroaateilla, muslimit apulaisinaan oli keskitysleirit serbeille. Muun muassa Jugoslavian presidentti Milosevicin vaimon äiti oli kuollut keksitysleirillä.

Yhdysvaltalainen senaattori Joe Biden totesi serbien oleva ”kretiinejä”, vajaa -älyisiä. Siis natsi -ajan tapaan epäihmisiä.

Mitä suomalaiset tiesivät Balkanin kansoista. Mitä suomalaiset käsittivät tapahtuvan ympärillään Euroopassa, johon he suin päin syöksyivät. Oliko niin, että vanha intuitio siitä, että natsien kanssa on hyvä olla liitossa, oli ottanut vallan. Mitä muuta serbien kohtelu oli kuin natsismia.

Suomen poliitikot vaikenivat tosiasioista Jugoslavian hajottamisen alkuaikoina 1992-95. Asioista, joista Yhdysvallat halusi vaiettavan, vaiettiin. Presidentti Clintonin tilaamat lavastukset tiedotettiin tosina.
Suomalaiset eivät tienneet yhdysvaltalaiskenraaleiden johtavan muslimiarmeijan taisteluita Sarajevossa.
Suomalaiset eivät tienneet Sarajevon toriräjäytysten lavastusta serbien tekemäksi. Niiden seurauksena muslimiarmeija tilasi muutaman tunnin sisällä NATO-pommitukset serbien niskaan koska todellisten syyllisten paljastamiseen kului päiviä ja viikkoja. Suomalaiset eivät tienneet Yhdysvaltalaiskenraalien harjoittavan kroaattiarmeijaa suorittamaan serbien kansanmurhaa Kroatian Krajinassa.

Liittolaisuus Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa oli tuolloin kuten nytkin totuutta tärkeämpää.

Presidentti Clinton oli tilannut vuonna 1993 Bosnian muslimipuolueelta 5000 ruumista Srebrenicasta. Jokainen voi Youtubesta nähdä videon, jossa muslimipuolueen edustajat kokouksessaan ihmettelevät, mistä ruumiit saataisiin ja kuka niitä haluaa. Clintonin mukaan, jos sellainen määrä ilmoitettaisiin, NATO voisi ryhtyä pommittamaan serbejä.

Muslimien hyökkäyksissä Srebrenicaa ympäröivin serbikyliin vuosina 1992-93 kuoli yli 2000 siviiliä askareissaan. Bosnian serbikenraali Mladic ilmoitti, että näin ei voi jatkua. Srebrenicaa ei ollut lupauksista huolimatta demilitarisoitu vaan sieltä käsin muslimiarmeija ja jihadistit (Osama bin Ladenin presidentti Izetbegovicin pyynnöstä toimittamat taistelijat) tekivät brutaaleja hyökkäyksiä rauhallisiin kyliin. He videoivat itse niitä ja näyttivät länsilehtimiehille ylpeinä. Yhtäkään näistä videoista ei esitetty ICTY-tuomioistuimessa, jonka NATO-maat pystyttivät serbejä tuomitsemaan.

Kenraali Mladic otti Srebrenican haltuunsa heinäkuussa 1995 käytännössä ilman vastarintaa. Rauhallisten neuvottelujen jälkeen sovittiin järjestettäväksi bussikuljetus niille, jotka haluavat laskea aseensa ja lähteä kaupungista. Jokaiseen bussiin oli Mladicin määräyksellä tultava YK-sotilas turvaksi.

Aseita laskemaan haluttomat tuhannet Srebrenican muslimiarmeijan ja siviilien joukot lähtivät kulkemaan metsien ja miinakenttien läpi 60km päässä olevaan Tuzlan kaupunkiin, jossa oli Yhdysvaltojen sotilastukikohta. Matkan varrella käytiin lukuisia taisteluita. Osa serbitaistelijoista olivat niitä, joiden kotikyliin oli aikaisemmin hyökätty, osa muslimitaistelijoista oli niitä, jotka olivat hyökänneet ja polttaneet serbikyliä.

Sarajevossa muslimijoukkoja johti yhdysvaltalainen kenraali John Galvin.

Parin viikon päästä Tuzlassa olevat yhdysvaltalaiset tiedottajat väittivät Srebrenicassa tulleen teloitetuksi 8000 muslimimiestä ja poikaa vaikka siitä ei ollut mitään todisteita. Väite oli 60km päässä tapahtumapaikalta tehty tarkoitushakuinen päätelmä. Punainen risti oli ilmoittanut tuhansien ihmisten olevan kadoksissa omaisiltaan. Tätä punaisen ristin ilmoitusta ja Srebrenican joukkomurha -lavastusta käytettiin harhautuksena. YK:n sotilastarkkailijoiden mukaan näytti siltä, että Srebrenicaa koskevalla sensaatiomaisella uutisella haluttiin peittää samaan aikaan , elokuun taitteessa Kroatian puolella, 350 km päässä Tuzlasta tapahtuva serbien kansanmurha.

Ennen toista maailmansotaa Kroatian alueella asui 2, 5 – 3 miljoonaa serbiä. Heidän määränsä oli laskenut n. 750 000:een vuoteen 1990 mennessä.

Yhdistetyt kroaatti- ja albaanijoukot olivat 10 kk harjoittelun jälkeen lähdössä ajamaan kaikki satoja vuosia Kroatiassa asuneiden serbisukujen edustajat ulos Kroatiasta. Kroatian presidentti Tudjman vaati puheessaan 31.7.1995, että serbien on kadottava Kroatiasta. ”Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta.”

Karkotustaistelun nimi oli Operaatio myrsky. 250 000 serbiä ajettiin maasta tuhansien kuollessa matkalla pommeihin ja tykkituleen. Tämän operaation oli harjoittanut yhdysvaltalaiset kenraalit. Yhdysvalloissa tätä taistelua kutsutaan ”hienoimmaksi taisteluksi sitten toisen maailmansodan.”

Srebrenican lavastusta sekä Sarajevon Markale-torin räjähdys -provokaatiota käytettiin perusteluna serbeihin kohdistetuille NATO-pommituksilla.

Suomalaiset Elisabeth Rehn ja Helena Ranta esiintyivät useissa Yle:n dokumenteissa ja uutisissa valittaen muslimien kohtaloa. Kertaakaan ei heidän suustaan kuullut sitä mitä Bosniassa todella tapahtui. Kertaakaan he eivät maininneet olleensa kalifaatin rakentamisessa auttaneen Osama bin Ladenin puolella. He ovat ainoastaan vahvistaneet Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita; lavastuksia, harhaanjohtavia tietoja, tunnepitoisia dokumenttielokuvia ja historiaan jääviä Wikipedia -tietoja.

Nykyisin Srebrenican joukkomurhan kieltäminen on julistettu laittomaksi Bosniassa. Siten tieteellisyys on myös tullut kielletyksi. Sama koskee myöhemmän Kosovon Racakin taistelun tosiasioiden kertomista. Kosovossa asuva serbikansanedustaja Ivan Todosijevic tuomittiin hiljan 2 vuoden vankeuteen totuuden kertomisesta Racakin kylän taistelusta.

Daytonin rauhansopimuksessa Bosniaan määrättiin eräänlainen siirtomaaherra hoitamaan presidentin virkaa ja alue jaettiin muslimien ja kroaattien osaan sekä serbeille kuuluvaan Republika Srpskaan. Daytonin sopimuksesta livetään EU:n NATO-maiden ja Yhdysvaltojen toimesta vähä vähältä. YK:n päätösvaltaa yritetään siirtää EU:n NATO-maille. Serbitasavallan oikeuksia pyritään vähä vähältä kaventamaan.


Suomen liityttyä EU:hun alkoi Kosovon irrottaminen Serbiasta. Suomen hallituksella ja presidentti Ahtisaarella on merkittävä rooli tässä prosessissa.

Suomen liittyessä EU:hun Bosnian sota oli lopuillaan. CIA jatkoi Kosovon albaanien sotilaskoulutusta Albanian puolella Serbian rajan tuntumassa. Saksa ja Osama bin Laden rahoittivat vielä vuoteen 1998 terroristeiksi kutsuttujen Kosovon albaanien koulutuksen mm Turkissa.

Vuosien 1998-99 taitteessa sissien nimitys muuttui Yhdysvaltojen ulkoministeriön puheenparressa vapaustaistelijoiksi.

Kymmenen vuoden aikana 1990-luvun alusta lähtien Serbian maakunnan Kosovon albaanien enemmistö ei ollut halunnut osallistua monipuoluevaaleihin. He halusivat suoralla toiminnalla, ajoittain väkivalloin muodostaa oman valtion, toteuttaa oman vain albaaneille tarkoitetun koulujärjestelmän, terveydenhuollon jne. Albaanit kieltäytyivät myös toimimasta valtion viroissa tai valtion yrityksissä. Suoritustasoltaan nämä ”omat” laitokset eivät olleet tasoltaan Jugoslavian valtion tai kansainvälisen toiminnan tasolla.

Kehityksen seurauksena albaaniväestö luonnollisesti köyhtyi. Myös albaanien suorittamat väkivallanteot poliiseja, serbisiviilejä ja serbien kanssa yhteistyötä tekeviä albaaneja kohtaan lisääntyivät. Jugoslavian hajottamista tavoittelevat USA ja EU sekä valtamedia kuitenkin ihastelivat ja rohkaisivat tätä suoraa toimintaa.

Jugoslavian hallitus ja niin kutsuttu kansainvälinen yhteisö kuitenkin pyrki rauhoittamaan tilannetta ETYJ:n tarkkailijoiden avulla vuosina 1998-99. Nämä tarkkailijat seurasivat ja arvostelivat kuitenkin vain sitä noudattaako Jugoslavian armeija sopimuksia, sissien saadessa toimia kuten halusivat.

Yhdysvaltojen ETYJ:n tarkkailijat olivat enimmäkseen myös CIA:n palveluksessa. He antoivat satellitti-puhelimensa sissien käyttöön ja useilla sissipäälliköillä oli NATO n päällikön Wesley Clarkin suora puhelinnumero käytössään serbien niskaan suunnattavien pommitusten ohjailua varten. Albaanisissit toimivat omaa etua ajaessaan NATOn suorina yhteistyökumppaneina.

Jugoslavian hajottaminen oli käytännössä Euroopan ja Yhdysvaltojn kansalaisille suunnattu näytelmä, jossa USA:n NATO:n ja erityisesti Saksan tavoitteet esiteltiin hyvinä ja humaaneina ja holokaustin uhreille serbeille oli varattuna Hitlerin rooli.

Yhdysvaltojen tosiasiallinen tavoite oli koko Balkanin sotilaallinen miehitys. Bosnian NATO-miehitys oli jo toteutettu ja Yhdysvallat oli pienintä yksityiskohtaa myöten päättämässä kaikesta mitä maassa tapahtui.

Rambuillet’in neuvottelut keväällä 1999 oli kutsuttu koolle, jotta Jugoslavian hallitus ja kapinalliset albaanit voisivat sopia rauhanomaisesta kehityksestä. Tavoite oli kuitenkin näennäinen. USA liittoutui neuvottelussa, jota se yksinvaltiaasti myös hallinnoi, Kosovon väkivaltaista Drenican mafia -järjestöä johtaneen Hashim Thacin kanssa jättäen neuvotteluja ja rauhaa kannattavan Ibrahim Rugovan syrjään. Yhdysvallat ei halunnut rauhanomaista kehitystä. Se halusi NATO-miehityksen.

Rambuillet’in neuvottelut päättyivät salaisena pidetyn b-asiakirjan tuomiseen neuvottelupöytään. Tämä b-liite edellytti koko Jugoslavian NATO-miehitystä. Mikä valtio tällaiseen voisi suostua?

Asuin vuonna 1999 Brysselissä ja päivälehtenäni oli De Morgen, flaaminkielinen, maan toiseksi suurin sanomalehti. Lehti harrasti tutkivaa journalismia. Lehdessä oli painettuna Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevicin puhe parlamentissa kokonaisuudessaan. Sen lisäksi lehti, suurena poikkeuksena länsilehtien joukossa julkaisi myös Rambuilletin neuvottelujen b-liitteen.

Minulle kävi aivan selväksi, että mikään valtio ei voisi hyväksyä tuota neuvottelusopimuksen b-liitettä. De Morgen artikkeli oli käänteentekevä epäilykseni heräämisessä koko Jugoslavian hajottamisen todellisuutta ja siitä tiedottamista kohtaan.

Ymmärsin, että Yhdysvallat haluaa pommittaa Jugoslavian polvilleen kuten Saksan ulkoministeri Kinkel oli jo virkaan astuessaan ilmoittanut.

SUOMEN EPÄINHIMILLINEN TOIMINTA


Ennen Rambuillet’ia yhdysvaltalainen ETYJ:n Kosovo-joukkojen päällikkö William Walker oli lavastanut joukkoteurastuksen Racakin kylään. Tämän lavastuksen seurauksena kaikkien NATO- maiden hallitukset olivat joukolla sitä mieltä, että vain pommitukset voivat ratkaista tilanteen.

Tosiasiassa Racak oli siviileistä tyhjennetty albaanikylä Kosovossa, joka oli muodostunut juoksuhaudoilla varustetuksi sissien tukikohdaksi, josta käsin suoritettiin hyökkäyksiä ja tapettiin serbipoliiseja.

Jugoslavian hallitus ilmoitti tyhjentävänsä poliisivoimin kylän ja ottavansa aseet haltuunsa. Hallitus oli kutsunut tiedotusvälineet paikalle ja AP:n televisioryhmä kuvasi päivän taistelut. ETYJ tarkkailijat seurasivat tapahtumia kylää ympäröivillä kukkuloilla.

Taistelujen jälkeen Jugoslavian oikeusviranomaiset, mm tutkintatuomari, eivät kyenneet selvittämään kuinka moni poliisi tai sissi oli kuollut koska rinteiltä alettiin heti ampua tutkintatuomarin alkaessa kavuta rinteelle.

Lehtimiehet haastattelivat ihmisiä kylän torilla ja totesivat iltapäivällä tilanteen rauhoittuneen.

Seuraavana päivänä tutkintatuomarin seurueineen palatessa tutkimaan tilannetta, ETYJ:n amerikkalainen puheenjohtaja William Walker oli jo paikalla suuren lehtimiesjoukon saattelemana. Hän oli vienyt toimittajat kuopalle, joka oli täynnä ruumiita. Siinä hän päivitteli, että ei ole koskaan nähnyt tällaista teurastusta: ”päitä katkottu”, uhrit pakotettu polvistumaan kuopan reunalle, ammuttu niskalaukauksella, jotkut yrittäneet ryömiä kuopasta. Hän viestitti eri NATO-maiden hallituksille ennen kuulumattomasta joukkomurhasta.

Koska oli viikonloppu eikä paikalla olleiden toimittajien raportit olleet vielä julkisuudessa, tämä Walkerin välittämä selostus tuli NATO-maiden hallitusten toimenpiteiden pohjaksi.

Vasta parin päivän kuluttua ranskalaiset lehtimiehet ja TV yksikkö raportoivat mitä todella oli tapahtunut. Sillä ei ollut merkitystä. Oikea tieto hukkui valhevyöryn alle.

Jugoslavian hallitus kutsui suomalaisen oikeuslääkäriryhmän tutkimaan ruumiit ja selvittämään tieteellisesti, miten henkilöt ovat kuolleet.

Oikeuslääkärit totesivat, että ketään ei ollut teloitettu, ketään ei ollut ammuttu läheltä, puhumattakaan että päitä olisi katkottu. Kaikki olivat taistelussa kaatuneita.

Suomen ja Saksan hallitukset halusivat salata oikeuslääkäreiden tutkimustulokset. He halusivat antaa Clintonin toteuttaa pommitukset.

Suomen ulkoministeriö oli valinnut Helena Rannan, hammaslääkärin, oikeuslääkäreiden ryhmän puheenjohtajaksi. Olisi kuvitellut, että hän olisi kertonut tiedotustilaisuuksissa mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Mutta ei. Hän puhui sen, minkä Saksan ulkoministeriön edustaja edellytti hänen puhuvan.

Ranta kuvaili, että tapahtuma on ”rikos ihmisyyttä vastaan” kun siinä kuoli niin monta yhtä aikaa. Hän ei kertaakaan paljastanut sitä, mitä oikeuslääkärit olivat löytäneet. Hän kekseliäästi pohdiskeli julkisesti harmitellen, ettei ollut tutkinut ruumiiden kynnenaluksia, olisiko niissä merkkejä ryömimisestä ulos kuopasta, ikään kuin tuon tutkiminen kuuluisi hammaslääkärin toimenkuvaan.

Presidentti Clinton viittasi Helena Rannan tiedotustilaisuuden jälkeen siihen, kuinka ihmisiä, jopa lapsia oli raahattu kodeistaan, päät leikattu irti ja ammuttu kuoppaan niskalaukauksella. New York Times ja Washington Post vihjaisivat, että tutkimustuloksia ei ehkä koskaan julkaista ”niiden arkaluonteisuuden vuoksi”.

Oikeuslääkäreiden tutkimusryhmän keskeisin asiantuntija, kansainvälisesti tunnettu professori Antti Penttilä, joka oli mukana suorittamassa tutkimuksia, oli pöyristynyt ulkoministeriön käytöksestä ja tietojen salaamisesta ja siten todellisuuden muuttamisesta.

Hän ei pystynyt estämään pommituksia, mutta hän sai työtovereidensa kanssa tutkimustulokset julkaistuiksi kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä, kaksi vuotta myöhemmin.

Presidentti Martti Ahtisaari, pääministeri Paavo Lipponen, varapääministeri Sauli Niinistö ja ulkoministeri Tarja Halonen loivat toisen konkreettisen paalun Suomen irrottautumisessa rauhan politiikasta.

Irtisanoutuminen Pariisin rauhansopimuksesta, YYA-sopimuksen purkaminen, fasististen järjestöjen kunnianpalautus ja hävittäjähankinnat olivat ensimmäinen konkreettinen paalu.

Liittoutumattoman, hyvinvointivaltio Jugoslavian hajottamisessa Suomella oli merkittävä rooli.

Liittokansleri Kohl oli kutsunut Suomen valtiovarainministeri Sauli Niinistön EDU:n puheenjohtajaksi 1998. Niinistön omien sanojen mukaan järjestön keskeisin tehtävä on kommunismin kitkeminen Euroopasta.

Presidentti Martti Ahtisaari oli kutsuttu rauhanneuvottelijaksi pommitusten päättämiseksi kesäkuussa 1999. Hän uhkasi Jugoslavian presidenttiä mattopommituksilla, joissa kuolisi 0,5 miljoonaa ihmistä, ellei Jugoslavia suostuisi rauhaan.

Rauhanneuvottelujen tulos vahvistettiin YK:n päätöslauselmalla 1244, jonka mukaan vain Kosovon alueelle, ei koko Jugoslaviaan tulee NATO-miehitys ja Kosovo säilyy Serbian maakuntana.

Pommitusten jälkeen Kosovoon syntyi täydellinen anarkia. Yhdysvallat alkoi rakentaa jättimäistä Bondsteel-sotilastukikohtaa alueelle, joka siis on Serbian maakunta. NATO- joukkojen läsnäolosta huolimatta albaaniväestö aloitti serbisiviileihin kohdistetut pogromit. Ortodoksikirkkoja ja luostareita poltettiin albaanien juhliessa ympärillä.

Kosovon tilapäisenä päämiehenä toimi YK:n pääsihteerin erityisedustaja. Tämän toimesta alkoi serbiomaisuuden konfiskointi kuten toisen maailmansodan fasistisessa Kroatiassa.

Martti Ahtisaari johti työryhmää, jonka tehtävänä oli Kosovon tulevan aseman selvittäminen. Ryhmän jäsenten käsityksen mukaan Ahtisaarella oli mielessään ainoastaan Kosovon itsenäisyys.

Kysehän oli Yhdysvaltojen tavoitteen toteuttamisesta. Laiton jättimäinen sotilastukikohta vieraan valtion alueella tarvitsi laillisen maapohjan. Ahtisaari halusi antaa apuaan. 7 vuoden neuvottelujen jälkeen Ahtisaari meni hakemaan YK:lta tukea itsenäistymiselle. Turvallisuusneuvoston jäsenten enemmistö niin pysyvät kuin vaihtuvat jäsenet eivät hyväksyneet Ahtisaaren ehdotusta.

Sen jälkeen Ahtisaari sai Kosovon harjoitteluparlamentin jäsenet äänestämään itsenäisyyden puolesta. International Court of Justice katsoi henkilöiden äänestäneen yksityishenkilöinä koska YK:n alaisen harjoitteluparlamentin äänestäminen olisi ollut laiton.

Presidentti Ahtisaaren myötä Suomen ulkopolitiikka ja kansainvälinen toiminta on muuttunut yhä absurdimmaksi. Kosovon albaanien suoran toiminnan tukeminen Yhdysvaltojen eduksi ei ole rauhanpolitiikkaa. Tästä politiikasta kuitenkin Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Vuonna 2021 Kosovon nykyisessä väliaikaisessa parlamentissa toiminut serbi -kansanedustaja Ivan Todosijevic sai kahden vuoden vankeustuomion totuuden kertomisesta Racakista. Hän oli Jugoslavian pommitusten alkamisen 20-vuotis muistotilaisuudessa sanonut Racakin joukkosurman olleen lavastus.

Suomen hallitus tietää, että William Walkerin näytelmä oli todellakin lavastus. Nyt Suomen hallituksella olisi tilaisuus paljastaa, miten Racakin taistelun uhrit kuolivat ja pelastaa kansanedustaja Todosijevic vankilalta.

Yhdysvaltojen ETYJ:n joukkojen johtajalle Walkerille on pystytetty vuonna 2017 patsas Racakin kylään. Paljastustilaisuudessa hän kertoi, kuinka hän oli alusta lähtien sitä mieltä, että Kosovo kuuluisi Albaniaan.

Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan on pystytetty presidentti Bill Clintonin patsas.

Kosovon itsenäistämisprosessin ohella Suomi lähti Afganistanin sotaan 2002. Minkälainen valmistelu eduskunnassa tehtiin ennen sotaan lähtöä ei ole tiedossani. Presidentti Halonen, joka oli ulkoministeri Jugoslavian pommitusten aikaan, on suhtautunut Afganistanin sotatoimiin julkisuudessa hyväksyvästi.

Sota on siis muodostunut Suomen kansainvälisessä politiikassa uudeksi työvälineeksi.

Ihmisten tappaminen ei herätä kauhua eikä aiheuta tunnontuskia.

Sotateollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja sotien merkitys ilmastonmuutoksessa on tuhoisin kaikista yksittäisistä asioista. Suomen poliitikot katsovat tämän asian yhteydessä muualle.

Yhä enemmän on alkanut näyttää siltä, että armeija ja tasavallan presidentti johtavat ulkopolitiikkaa. Ahtisaari ja Niinistö ovat merkittävimmät suunnan muuttajat toki Halosen rinnalla.

De Morgen sanomalehden kaltaista faktojen kertojaa ei enää ole. Suomen kansan oletetaan uppoutuvan TV-viihteen pariin ja lopettavan ajattelun.

Tämän seurauksena presidentti Niinistön kaudella Suomi on ottanut hurjan harppauksen kohti tiedottomuutta. NATOn isäntämaasopimuksen solmiminen ilman eduskuntakäsittelyä kertoo karun tilanteen jo lähteneen käsistä.

Kataisen /Stubbin hallituksen valmistelema ja Sipilän hallituksen toteuttama toimittajien ja virkamiesten propagandakoulutus Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa on muuttanut faktapohjaisen tiedonvälityksen lopullisesti propagandaksi.

Presidentin ja puolustusministerin toki armeijan ja NATO-maiden kanssa tiiviissä yhteistyössä sopimat 60 erillistä sotilaallista yhteistyösopimusta ovat sitoneet Suomen kansan sormista varpaisiin saakka täydelliseen avuttomuuden tilaan. Venäjä-vastaisuutta on rakennettu tukehtumiseen saakka.

Alexander Stubb väitti v. 2008 Venäjän hyökänneen Georgiaan totuuden vastaisesti. Suomen hallitus vaikenee USA:n ja eräiden EU-maiden kouluttamista tarkka-ampujista ja väkivaltaisen vallankaappauksen tapahtumista Ukrainassa kevättalvella 2014 kiinnittäen vain huomiota siihen, että Venäjä otti vastaan Krimin autonomisen alueen anomuksen päästä Venäjän yhteyteen, turvaan väkivaltaisilta natsi-joukoilta, jotka olivat osoittaneet tapansa vallankaappausviikkojen aikana laillista hallitusta tukeneita Krimin asukkaita kohtaan.

LUOPUMINEN KANSAINVÄLISISTÄ LAEISTA JA YK:n peruskirjasta


Ulkoministeri Pekka Haavisto ilmoitti Venäjän vierailunsa aikana hiljattain, että Suomi kuuluu sopimusvaraiseen demokraattisten maiden yhteisöön. Tämä yhteisö on Yhdysvaltojen ja EU:n uusi doktriini Venäjää vastaan.

Sitä edelsi vuoden 2000 Bratislavan kokous, jossa Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, mikäli ne estävät sen tavoitteiden toteuttamista. Tavoitteena on mm NATO:n vaikutusvallan laajentaminen Baltiasta Ukrainan Odessaan ja Venäjän pääsyn estäminen Itämerelle.

Viime YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2021 YK:n peruskirjan ystävämaat pitivät kokouksen huomattuaan, että monet näistä ”sopimusvaraisen” yhteistyön kannattajista eivät piittaa peruskirjan tai kansainvälisten lakien määräyksistä.

Suomi ei ollut peruskirjan ystävien kokouksessa eikä Suomi viime vuosikymmenten aikana ole kuten edellä mainitsemistani seikoista voi päätellä, erityisemmin piitannut siitä mitä YK:n peruskirja tai kansainväliset lait sanovat.

YK:n peruskirjan ystävien kokoukseen osallistuivat Algeria, Angola, Valko-Venäjä, Bolivia, Kambodza, Kiina, Kuuba, Korean demokraattinen tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, Eritrea, Iran, Laos, Nicaragua, Palestiina, Venäjä, St Vincent ja Grenada, Syyria ja Venezuela, useimmat maita, joita ”sopimusvaraisen demokraattisten valtioiden yhteisö” katsoo pitkin nenänvarttaan ja joiden sisäisiin asioihin ne katsovat oikeudekseen puuttua.

Vaikuttaa siltä, että Suomi ajelehtii ilman rauhaa ja demokratiaa tavoittelevaa peräsintä. Kekkosen ajan kokeneille kansalaisille tämä tuntuu katastrofilta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Urho Kekkonen, Martti Ahtisaari, Helena Ranta, Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Elisabeth Rehn, Paavo Lipponen, julmuuksien lavastukset, totuuden puhumisesta rankaiseminen, USAn kenraalit, NATO, Bill Clinton, Helmut Kohl, Klaus Kinkel, Osama bin Laden

Natsismi ja toisen maailmansodan revanssi leviää Euroopassa

Tiistai 6.7.2021 klo 12:17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Natsien revanssi alkoi heti Neuvostoliiton jouduttua USAn johtaman ylikansallisen pääoman hallintayrityksen kohteeksi 1990-luvulla. 

Puolan ja Venäjän ohella hyökkäys kohdistettiin Neuvostoliiton rinnalla Hitlerin murskaamisessa toimineisiin serbeihin, jotka olivat Jugoslavian liittotasavallan suurin kansanryhmä.

Katolisen kirkon rikokset ihmisyyttä vastaan ja osallisuus alkuperäiskansojen etnisessä vainossa ja kansanmurhassa Kanadassa ovat herättäneet viime päivinä huomiota. Kirkon rooli fasismin tukijana, katolisten pappien osuus serbien kansanmurhassa ja keskitysleirien johtajina sekä kirkon apu natsien auttamisessa sodan jälkeen pakoon Atlantin taakse on haudattu julkisuudelta.

Yhdysvaltojen ja Saksan aikaansaama Jugoslavian liittovaltion väkivaltainen hajottaminen liittyy aseteollisuuden keskeiseen osuuteen pääoman pyrkimyksissä. Euroopan unionihan perustettiin tyydyttämään teollisuuspääoman tarpeita.

Saksan liittokansleri Helmut Kohl ei ehtinyt nuoren ikänsä vuoksi Hitlerin sotatoimiin. Hänen eikä koko Saksan sodan jälkeen paikoilleen jääneen virkakoneiston tarvinnut muuttaa katolisen kirkon määrittämää asennoitumistaan maailmaan.

Länsi-Saksan tavoite oli Itä-Saksan "kommunismin" murskaaminen. Rahauudistus oli keskeinen ase tässä. Kohlin aivan kuten Yhdysvaltojenkin tavoitteena oli kommunismin kitkeminen paitsi omissa maissaan myös kaikkialla maailmassa. Kaikki sosiaalinen oikeudenmukaisuus, Kauko-Idän ja Etelä-Amerikan maiden kansallinen itsenäisyys koettiin uhkana.

Angela Merkel oli mukana siinä Kohlin hallituksessa joka ampui lähtölaukauksen Jugoslavian sotilaalliseen hajottamiseen Euroopan unionin perustamiskokouksen yhteydessä.

Hajottaminen ei ollut väkivaltainen pelkästään massiivisen propagandan ansiosta vaan myös siksi, että Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuva kroaatti-albaani-natsi-diaspora rahoitti sen.

Serbit, holokaustin jo kokenut kansanryhmä, asetettiin propagandassa pääviholliseksi ja "Hitleriksi", kun todelliset Hitlerit olivat Yhdysvallat, Kroatia, Bosnian muslimit ja Saksa NATO-liittolaisineen.

Saksan tavoitteena oli saada Jugoslavian infrastrukstuuri ja talous hallintaansa koska Saksojen yhdistyminen oli käynyt äärimmäisen kalliiksi.

Yhdysvallat tavoitteli Balkanin sotilaallista hallintaa. Ylikansallisen pääoman etuja "puolustetaan" asein. Yhteistyössä Suomen hallituksen ja presidentin kanssa Saksa onnistui paitsi omassa tavoitteessaan, myös auttamaan Yhdysvaltoja saamaan Balkanille, Serbian maakuntaan Kosovoon Bondsteelin jättimäinen sotilastukikohta kesäkuussa vuonna 1999. NATO-miehitys Bosniassa ja Kosovossa tarjosi hyvän alun Balkanin sotilaalliselle hallinnalle.

Suomen presidentti Martti Ahtisaari auttoi Saksan ulkoministeriötä lavastamaan syyn Yhdysvaltojen aloittamille Jugoslavian pommituksille. Muuan tuleva Suomen presidentti toimi EDUn puheenjohtajana Kohlin pyynnöstä. EDU:n keskeinen tehtävä oli kommunismin kitkeminen Euroopasta. Toiselle tulevalle presidentille tarjottiin kadulla mahdollisuutta allekirjoittaa Jugoslavian pommituksia vastustava addressi. Hän tokaisi:"Kyllä niitä täytyy pommittaa!".

Euroopan unioniin liittymisen jäkeen Suomen ohella myös muut natsi-Saksan henkiset liittolaiset ovat tukeneet aseteolisuutta, militarismia ja sanelupolitiikkaa yhteistyön sijaan. YKn asemesta nämä maat käyttävät NATO:a viitekehyksenään.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Hitlerin natsi-armeijoiden edessä valtavan uhrin maksanut Venäjä ja muut sen rinnalla taistelleet voimat on pyritty ohittamaan sodan voiton kunnianosoituksissa. Auschwitsin vapauttajat jätettiin kutsumatta muistotilaisuuksiin.

Juutalaiset ovat hyödyntäneet holokaustin kauheudet siten, että Israelin valtio katsoo oikeudekseen miehittää muiden maita ja kohdella väkivaltaisesti alueen palestiinalaisväestöä YKn päätöksistä ja kansainvälisistä laeista piittaamatta.

Keskitysleirikohtalon juutalaisten kanssa jakaneet serbit, kommunistit, partisaanit ja mustalaiset eivät ole saaneet ansaitsemaansa kunnioitusta. Vuosikymmeniä kestävällä valtamedioiden aivopesulla todellisuus on kääntymässä väärin päin.

Räikein osoitus Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen oikeustajun puutteesta on Kosovo.

Heti Jugoslavian pommitusten päätyttyä Yhdysvallat alkoi rakentaa Serbian maakuntaan Kosovoon laitonta, jättimäistä sotilastukikohtaa Bondsteelia NATO-sotilaiden valvonnassa.

YK oli päätöslauselmalla 1244 kesäkuussa 1999 päättänyt Kosovon olevan jatkossakin Serbian maakunta, joten NATO-miehitys on väliaikainen. Kymmenen vuotta kestänyt natsi-diasporan rahoittama propaganda oli vaikuttanut myös NATO-sotilaisiin siten, että he eivät piitanneet serbeihin kohdistuvasta vainosta eikä yöllisitä orgioista joissa tapettiin serbiperheitä, tehtiin heidän elinkeinonharjoittamisensa mahdottomaksi ja poltettiin heidän ortodoksiset luostarinsa ja kirkkonsa aivan kuten toisen maailmansodan aikana.

YK ei suostunut muuttamaan päätöstään 1244 vaikka presidentti Ahtisaaren johdolla oli pyritty pääsemään siihen, että Bondsteelin maaperä tulisi itsenäiseksi maaksi. Hieman yli 100  yksityishenkilön päätöksellä Kosovo julistettiin vuonna 2008 itsenäiseksi. Yhdysvallat tietenkin kiirehti tunnustamaan tämän laittoman itsenäisyysjulistuksen, Suomi perässään.

Heinäkuun 4.päivänä 2021 yhdysvaltalainen senaattori Joni Ernst, veteraani itsekin, kävi kansallispäivän johdosta tervehtimässä yhdysvaltalaissotilaita Bondsteelin tukikohdassa. Tukikohdassa on 7 000 sotilasta. Senaattori toivoi näiden vaalivan alueen vaurautta ja rauhallisuutta ja varoitti "voimakkaasta Venäjän vaikutuksesta, joka pyrkii alueelle".

Heinäkuun 1.päivänä 2021 NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg piti Pristinassa, Kosovon pääkaupungissa tiedotustilaisuuden. Hän kehui Kosovoon sijoitettuja 24 maan NATO-joukkoja ja totesi 3 700 sotilaan vahvuisten joukkojen olevan Kosovossa pysyvästi.

Serbian puolella infrastruktuuri on siirretty ylkansalliseen, usein saksalaisjohtoiseen omistukseen. TV:n pääkanavan omistaa CIA:n entinen johtaja.

Venäjällä on samanlainen rooli Serbian kuin Suomenkin historiassa. Venäjä on luonut edellytykset Serbian itsenäisyydelle 1878 aivan kuten Suomen itsenäisyydelle 1917.

Ortodoksinen Venäjä ja ortodoksinen Serbia ovat olleet aina lähellä toisiaan. Erona Atlantin takaa tulleelle Yhdysvaltojen miehitykselle Venäjän vaikutus on perustunut yhteistyöhön, ystävyyteen ja kaupallisiin etuihin. Ystävyys jatkuu edelleen.

Euroopassa laajeneva natsismi ei ole Kirsi Pihan kuvaamia natsi-kulkueita vaan rakenteellista natsismia ja demokratian ja oikeuden puutetta. Suomessa natsismin aave alkoi kummitella heti Neuvostoliiton hajottua. Fasistisina sodan jälkeen kielletyt järjestöt nostivat päätään. Militarismi oli taas muotia ja Suomen hallitukset ja ulkopoliittinen johto näkivät tilaisuuden tulleen liittoutumiseen Yhdysvaltojen ja sen miehittämän Saksan kanssa.

Nyt Saksa ei ole keisarillinen Saksa eikä Hitlerin Saksa vaan uutta natsismia edustava, sotapropagandaan ja aseelliseen ylivaltaan voimansa perustava USA/NATO-Saksa.

Euroopan unionin laillisuusjärjestely EULEX on huolehtinut Kosovon oikeudellisista asioista. Katsokaa ylläolevaa tekstiä! Mihin te uskotte? Onko laittomsti pystytetty mafia-valtio todella oikeusvaltio? Entä ne EU-valtiot, jotka ovat tämän falskin hirviön luoneet?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: papit keskitysleirien johtajina, USA, Saksa, Helmut Kohl, Angela Merkel, toisen maailmansodan häviäjät, natsien kosto, aseteollisuus, talouseliitti, EU, Kosovo malliesimerkkinä, oikeustajun murskaaminen

Euroopan unioni, natsismin uudelleensyntyminen

Sunnuntai 18.10.2020 klo 11:52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katolinen Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl ehti teininä natsiarmeijaan, mutta ei joutunut sotaan.

Kohl tunnetaan Saksojen yhdistäjänä. Tahallaan taloudelliseen kaaokseen ajetun Itä-Saksan tulo yhteiseen Saksaan aiheutti kuitenkin kaaoksen yhdistettyyn Saksaan. Poliittinen ja taloudellinen kaaos sekä Yhdysvaltojen sotilaallinen miehitys loivat ratkaisumalleja, jotka eivät kestä demokratian puntarissa.

Kohlin kaltaiset natsiaatteen vaikutuksen alaiset "tavalliset" kansalaiset eivät joutuneet sodan jälkeen vastuuseen. Vain keskeiset johtajat tulivat tuomituiksi Nürnbergin sotarikosoikeudessa.

Katolinen kirkko auttoi pahimpia sotarikollisia pakenemaan, usein Espanjan kautta Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Etelä-Amerikkaan. Siellä saksalaiset, kroaatit ja natsi-albaanit muodostivat aktiivisen diasporan.

Yhdysvaltojen teollisuuspiirit olivat tukeneet Hitlerin aseistamista ja sodan jälkeen demokratialta vaikuttanut käänne muuttui jyrkäksi antikommunismiksi ja fasistien tukemiseksi.

Jo 1940-luvun lopulla Yhdysvallat solmi salaisesti yhteydet fasistiseen Espanjaan vaikka YK ei ollut hyväksynyt Espanjaa jäsenekseen. Vuonna 1954 USA:n ulkoministeri vieraili Espanjassa ja USA:n avulla fasistinen Espanja pääsi YK:n jäseneksi ja presidentti Eisenhower vieraili Espanjassa taaten Francon legimiteetin rakentumisen. Myös paavi oli muodostanut katolisen kirkon liiton Espanjan kanssa.

Vastapalvelukseksi Espanja antoi luvan useiden USA:n sotilastukikohtien, myös ydinaseen sijoittamiseen Espanjaan.

Saksojen yhdistymisen aikoihin Yhdysvallat oli aktivinen Puolan ja Neuvostoliitto/Venäjän heikentämisessä, "demokratisoimisessa" ja sen avulla taloudellisessa haltuunotossa. Sopivien henkilöiden korruption avulla ja useiden, nykyisin sanottaisiin värivallankumous järjestöjen avulla maat yksityistettiin petollisesti. Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bush auttoi siirtämään suuren osan Venäjän kansallisvarallisuutta veljensä hallinnoimaan pankkiin Sveitsiin.

Venäjän kultavarannot ryöstettiin totaalisesti.

Yksityiskohtainen prosessin kuvaus on luettavissa esimerkiksi F.William Engdahlin teoksessa vuodelta 2018 :Manifest destiny; Democracy as Cognitive Dissonance.

Helmut Kohl alkoi suunnitella vastaavaa lähialueellaan sosialistisessa Jugoslaviassa. Sen hajottaminen ja infrastruktuurin haltuunotto tarjoaisi talouden korjaantumisen.

Round Table of Industrialists oli päättänyt Euroopan unionin rakenteesta palvelemaan Euroopan teollisuuspiirien tarpeita.

Perustavassa kokouksessa Maastrichtissa 1991 Kohl ehdotti Kroatian tunnustamista itsenäiseksi vaikka tiesi, että tuo rasistisen perustuslain juuri säätänyt osavaltio ei itsenäistyisi ilman sodan sytyttämistä. Kroatia tarjoaisi vakuutuslaitokset, pankit, rantahotellit ja turismielinkeinon tuotot Saksalle.Houkutus oli suuri.

Jo muutamaa vuotta aikaisemmin Kohl oli aloittanut suunnitelmansa valmistelun yhdessä Kroatian ja Slovenian johtajien kanssa.

Hintana tuolle Jugoslavian infrastruktuurin haltuunotolle ja kansallisvarallisuuden siirtämiselle saksalaisille ja muille ylikansallisille toimijoille olisi holokaustin uhrien serbien uudelleen alkava vaino.

Tuota vainoa tuli rakentaa vielä Göbbelsinkin propagandaa totaalisemmalla propagandalla, joka onnistui yhteistyössä Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten kanssa. Yhdysvallat oli samalla asialla serbien omaisuuden konfiskoimisessa.

Katoliset presidentti Bill Clinton, Kohl ja Saksan ulkoministeriksi tullut Klaus Kinkel vaativat ortodoksisten slaavien, serbien, "saamista polvilleen".Nuo saksalaisten ja fasististen kroaattien keskitysleireistä selvinneet serbit oli demonisoitava. Kenraalit, joiden vanhemmat olivat kuolleet saksalaisten tai fasisti-kroaattien käsissä oli leimattava Hitlereiksi.

Saksan ylipuhumina alunperin Kroatian itsenäistämistä vastustaneet kaikki muut tulevan EU:n jäsenet taipuivat yhden yön painostuksen jälkeen Saksan tahtoon.

USA ja Saksa yhdessä natsidiasporan kanssa rahoittivat ja aseistivat nyt rasistisen perustuslain säätänyttä Kroatiaa ja aikanaan natsien kanssa liittoutuneita kalifaattia rakentavia Bosnian muslimeja taistelemaan serbejä vastaan tarkoituksena hajottaa Jugoslavia. Aseita saatiin Itä-Saksan ylijääneistä asevarastoista.Jihadisteja tuotettiin Lähi-Idästä.

Nämä jihadistit saivat jäädä Bosniaan ja osa muutti Saksaan autettuaan ensin Kosovon miehittämisessä.

Nyt yli 20 vuotta myöhemmin Serbian on vaadittu luopuvan maakunnastaan Kosovosta, koska USA rakensi sinne laittomasti sotilastukikohdan. Serbien omaisuus on konfiskoitu YK:n hallinnon toimesta Kosovossa. Serbien vaino albaanien toimesta jatkuu toisesta maailmansodasta lähtien Kosovon alueella. Kansanmurha jatkuu vaikka Euroopan unionin EULEX on valvonut laillisuutta vuodesta 2008 lähtien.

Saksalaiset ja entinen CIA:n johtaja omistavat nyt keskeiset Serbian sanomalehdet ja TV-kanavat, joiden avulla serbit ohjataan ajattelemaan itsestään syypäinä omaan heikkoon tilanteeseensa. Vaaleissa voittavat ne, jotka esitellään näissä tiedotusvälineissä.

Suomalaisetkin ovat päässeet saaliinjakoon. Eräs sijoittaja sanoi omistavansa Belgradin lentokentän.

Malagurskin dokumenttielokuva, Weight of Chains III kuvaa erinomaisesti ylikansallisen pääoman vallan vaikutusta tavallisen kansan ja kansallisvarallisuuden kohtaloon.

Katolisen USA:n ja Saksan johtama ortodoksisten slaavien vastainen propaganda jatkaa voittokulkuaan. Jugoslavian jälkeen sekulaarisia ja kansalaisilleen turvallisia maita on "värivallankumous"-opeilla destabiloitu palvelemaan ylikansallista pääomaa suurliikemies George Soros ja Bill ja Hillary Clintonin pariskunta etunenässä.

Natsismia ja fasismia vastustavia tahoja edustaa ensisijassa Venäjä liittolaisineen. Venäjä ei hyväksy itsenäisten maiden, YK:n jäsenmaiden sisäisiin asioihin puuttumista.

Ylikansallista pääomaa palvelevat Sorokset, Clintonit, Bildit eivät piittaa kansainvälisistä laeista tai valtioiden suvereniteetista. Ryöstön tuottama taloudellinen etu on ohittanut humanismin ja demokratian.

Euroopan unionin jäseneksi haluavan on sitouduttava yhteiseen puolustukseen. Sotilasliitto NATO, joka suoritti Jugoslavian tuhoamisen laittomilla uraanipommituksillaan, on EU:n ideologinen valtias. Vain sitoutumalla tähän ideologiaan on luotettava ja turvassa.

Ukrainalaiset eivät olleet ennen väkivaltaista USA:n ja EU:n johtamaa vallankaappausta NATO-jäsenyyden kannalla.Vuodesta 2014 lähtien NATO on vyörynyt myös Ukrainaan.

NATO-ideologian mukaisesti EU-maiden valtamedia ei ole kertonut Ukrainan vallankaappauksen taustatekijöitä eikä niitä yksityiskohtaisia tieteellisisä tutkimuksia, joita on saatavilla, ole julkaistu.

Euroopan unioni on nyt tuon arabikevään, neilikkavallankumouksen, setrivallankumouksen, tulppaanivallankumouksen jne. kaltaisen vaikuttamisen kohteena.

Venäjällä, Jugoslaviassa, Ukrainassa, Georgiassa jne Jeltsin ja muut keskeiset toimijat korruptoitiin, jotta kansalle epäedulliset yksityistämiset voitiin suorittaa. Euroopan parlamentti ja EU:n jäsenmaat ovat nyt kohteina. Eräät tutkijat katsovat, että Euroopan parlamentin enemmistö on George Sorosin taskussa.

Jotta "demokratia"-propaganda saisi voimaa, on natsismia ja fasismia vastaan taistelleet voimat demonisoitava, jotta ylikansalliseen pääoman valtaan liittyvä automaattinen fasismi ei paljastuisi. Venäjä on ollut "myrkytysskandaalien" kohteena, joissa  tutkitut tosiasiat ja oikeuskäytännöt ovat puuttuneet. 

Saksan ulkopoliittisia toimia on leimannut NATO-propagandaan samaistuminen YK:n ja kansainvälisen oikeuden edellyttämien käytäntöjen sijaan.

Suomessa propagandaa toteuttaa koko media lähes kattavasti.

Saksaa myötäilevä serbivastainen tiedottaminen on ollut Suomessa itsestäänselvyys 1990-luvulta, eli EU-jäsenyydestä lähtien.

Vuonna 2014 Yle aloitti Venäjä-vastaisen trollijahdin. Ylen Riku Rantala kehotti ulkoministerin läsnäollessa katsojia paljastamaan ja ilmoittamaan Venäjän trollit.

Suomen oikeuslaitos on liittynyt mukaan. Se on tuominnut Venäjän trolleiksi syytettyjä henkilöitä siitä, että nämä olisivat "vainonneet" trollijahtaajia, eli henkilöitä, jotka ovat nimenneet tiettyjä Suomen kansalaisia "Venäjän trolleiksi"niin kotimaan tiedotusvälineissä kuin ulkomaisissa seminaareissa.

Viimeisin on Juha Molari- nimisen entisen kirkkoherran, nyt varattoman ajattelijan, saama 100 000 euron tuomio, josta merkittävä osa on näiden "trollijahtaajien" vaatimia kipurahoja "vainon" aiheuttamasta kärsimyksestä.

"Trollijahtaajien" kipurahat ovat merkittävä lisäansio näille henkilöille, joiden työnantaja, joillakin Yle, takaa kaikki kulut verorahoistamme.

!930- luvulla oikeuslaitos ja tiedotusvälineet estivät IKL:n lakkauttamisen, josta oli eduskunnan päätös. Venäjän ja Suomen välistä ystävyyttä tukevia jopa kansanedustajia vangittin, eräitä teloitettiin.

Suomen median ja kustannustalojen kiihtyvällä tahdilla kapeutunut näkökulma maailman ja kotimaan asioihin on aiheuttanut sen, että seuraan niitä vain uteliaisuudesta sitä kohtaan, kuinka alas tiedonvälitys voi vajota.

Surumielisen haikeuden vallassa luin Pertti Salolaisen syntymäpäivähaastattelua Helsingin Sanomista:

Haastattelija kysyy: Kuuluuko Suomi vihdoin oikeaan jengiin, kun ollaan EU:ssa vai pitäisikö hakea Natoon?

"Tämä perusasema kelpaa. Suomihan on enemmän Natomaa kuin monet Natomaat. Tosipaikassa on oltava valmius ottaa ja antaa apua, ja omien asevoimiemme on ylläpidettävä riittävää pelotevaikutusta."

Onko tässä inhimillisyyden ja demokratian suhteen enää mitään toivoa. NATO-ideologian väkivalta ja ryöstömentaliteetti on kaiken kattava.

Toivomme, että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ei toteuta epätoivoista "huudahdustaan" siitä, että "täytyy kai sitten Venäjänkin ryhtyä vaikuttamaan muiden suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin" kun normali diplomaattinen vuoropuhelu on lakannut toimimasta.

Kärsivällisyys tähän saakka on ollut ihailtavaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Juha Molari, Pertti Salolainen, natsismi Euroopan sydämessä, katolinen kirkko, USA, Saksa, Helmut Kohl, natsismin ja fasismin uhrien uusi vaino

Suomen liittyminen EU:hun Pertti Salolaisen silmin

Lauantai 23.5.2020 klo 21:30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen kirjoittanut viime blogeissani Suomen roolista isojen poikien apupoikana ja mitä siitä seuraa. Mauno Saaren blogissa (www.maunosaari.fi ) on kuvaus Suomen salamyhkäisestä hivuttamisesta NATO:on.

Yle tarjosi ”Itse asiassa kuultuna”- ohjelmassa Pertti Salolaisen paljon puhuvan, sympaattisen haastattelun. Salolainen havainnollisti omasta ja kokoomus-puolueen näkökulmasta Suomen valtiollista asemaa, tiedonvälityksen ”neukkulaa”ja kokoomuksen syrjässä oloa ”yleisistä syistä”. Kylmän sodan ajan Britannia tuntui hänen muistoissaan vapauden valtakunnalta ja Salolainen uran kruunasi illallinen ja yökylä kuningattaren luona.

Salolainen toimi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa 1991 – 1995. Hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista 1990- luvun alussa, toimi ETA-valtuuskunnan puheenjohtajana 1990 – 93 sekä Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana ja neuvottelevana ministerinä 1993 –1995. Salolainen oli kokoomuksen puheenjohtaja 1991 – 1994.

Salolainen kuvasi Saksan liittokansleri Kohlia ihailua äänessään mainiten muun muassa tämän jymäkän koon. Kohl oli tuonut esiin tuntevansa erityistä sympatiaa Suomea kohtaan ja haluavansa edistää Suomen jäsenyyttä. Tämän vahvisti ulkoministeri Klaus Kinkelin asenne ja toiminta.

Haastattelu ei tuonut esiin kansainvälistä poliittista viitekehystä aikana jona Salolainen toimi ja Suomea liitettiin EU:hun.

Presidentti Urho Kekkosen sairastuminen ja kuolema, Neuvostoliiton mureneminen ja Yhdysvaltojen rooli tuossa hajottamisessa sekä kokoomuksen paluu hallituspuolueeksi muuttivat Suomen toimintaympäristöä.

Ahon hallituksen puolustusministeriksi nousi RKP:stä vahva NATO:n kannattaja Elisabeth Rehn, joka uudessa ympäristössä palautti asekätkijöiden kunnian. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd-järjestö ja muut Pariisin rauhansopimuksessa fasistisina kielletyt järjestöt nousivat esiin kuin sienet sateella. Lamasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät ilman laajaa keskustelua.

Suomen kuuluminen länteen haluttiin alleviivata Euroopan unioniin liittymisellä. Saksan kylkeen liukuminen tuntui entuudestaan tutulta ja turvalliselta.

Saksojen yhdistyminen oli käynyt liittovaltion taloudelle kalliiksi. Saksa halusi laajentaa elinpiiriään ja ottaa haltuunsa Balkanin infrastruktuurin. Se onnistuisi vain hajottamalla sosialistinen Jugoslavian liittovaltio osiin.
Vanha natsiajan liittolainen Kroatia oli tarjolla Slovenian ohella yhteistyökumppaniksi hankkeessa. EU:n rakennetta luotaessa Maastrichtin kokouksessa Saksa oli ainoa, joka kannatti Kroatian ja Slovenian itsenäisyyden tunnustamista. Yön neuvotteluissa yhteistä EU:ta muodostavien valtioiden edustajien mielet olivat Saksan painostuksesta muuttuneet.

Suomi ei huomannut, että keskellä Eurooppaa käytiin sotaa, jossa keskeisissä rooleissa olivat fasistisen Kroatian ja natsi-Saksan perilliset vastassaan holokaustin kokeneet serbit, joille Jugoslavian monikulttuurinen ja monikansallinen liittovaltio oli tarjonnut tasa-arvoisen elämän turvan ja jotka vastustivat liittovaltion hajottamista.

***

Pertti Salolainen kertoi, kuinka tärkeältä oli tuntunut saada Saksalta Itä-Saksan varastoihin jäljelle jääneitä aseita. Samoilla aseilla Saksa oli varustanut Kroatian asejoukkoja, jotka taistelivat Jugoslavian liittovaltion armeijaa vastaan 1991 – 95.
Katolinen Saksa rahoitti ja varusti katolisen Kroatian sotaa. Kroatia oli heti itsenäisyysjulistuksensa jälkeen palauttanut fasistisen Kroatian natsijohtajien maineen, nimittänyt uudelleen katuja heidän kunniakseen ja kaivanut ruumiita haudoistaan ja haudannut ne keskitysleirien uhrien kanssa samoille hautapaikoille.
Ulkoministeriksi tultuaan Klaus Kinkel totesi toimittajille: ”Serbit on saatava polvilleen!”

Kuinka paljon Saksan myötämielessä Suomea kohtaan oli vastavuoroisuuden odotusta? Tukisiko Suomi vuorostaan Saksan suojatin Kroatian EU- jäsenyyttä kun sen aika koittaisi? Tukihan se!

Saksa vaati talouspakotteiden asettamista Jugoslavian liittovaltiolle/serbeille jo vuodesta 1991 lähtien. Kun Iso-Britannia esitti pakotteita Kroatialle, Saksa esti ne. Kroatian suorittaessa 250 000 serbin etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan Kroatian Krajinassa elokuun 1995 alussa yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamana ja Saksan ja USA:n rahoittamana, EU vaikeni. Operaation kroatialainen johtaja kenraali Gotovina vapautettiin Jugoslavian tribunaalissa.

Perehtyminen siihen mielivaltaan, jota Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja USA:n taholta serbejä kohtaan harjoitettiin, saa kokemaan, että Suomi on palannut siihen ilmapiiriin, joka vallitsi Suomen ja Saksan liittolaisuuden aikana 1917 – 1944.

Mitä Suomi mietti kiiruhtaessaan natsi- ja jihadistijoukkoja itsenäisen valtion infrastruktuurin haltuunottosodissa hyväksikäyttävien Saksan ja sen liittolaisten syliin. Suomi osoitti ansaitsevansa tuon EU-jäsenyyden julistamalla haltuunottoa tukevaa propagandaa tiedotusvälineissään. Suomi auttoi kouriintuntuvasti Saksaa sen kouluttaessa ja rahoittaessa Kosovon albaaniterroristeja Kosovossa. Suomen toiminnan vuoksi Jugoslavia pommitettiin ja Suomen ansiosta Kosovo siirrettiin pois Serbian hallinnasta YK:n päätöslauselman vastaisesti.

Salolaisen haastattelussa EU-jäsenyysneuvotteluista jäi kouriintuntuviksi tärkeiksi asioiksi maatalous ja aseet. Missä sumussa me päätämme liittolaisuuksistamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pertti Salolainen, Suomi ja EU, ulkopolitiikka, Saksa, Helmut Kohl