Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomen liittyminen EU:hun Pertti Salolaisen silmin

Lauantai 23.5.2020 klo 21.30 - Pirkko Turpeinen-Saari


Olen kirjoittanut viime blogeissani Suomen roolista isojen poikien apupoikana ja mitä siitä seuraa. Mauno Saaren blogissa (www.maunosaari.fi ) on kuvaus Suomen salamyhkäisestä hivuttamisesta NATO:on.

Yle tarjosi ”Itse asiassa kuultuna”- ohjelmassa Pertti Salolaisen paljon puhuvan, sympaattisen haastattelun. Salolainen havainnollisti omasta ja kokoomus-puolueen näkökulmasta Suomen valtiollista asemaa, tiedonvälityksen ”neukkulaa”ja kokoomuksen syrjässä oloa ”yleisistä syistä”. Kylmän sodan ajan Britannia tuntui hänen muistoissaan vapauden valtakunnalta ja Salolainen uran kruunasi illallinen ja yökylä kuningattaren luona.

Salolainen toimi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa 1991 – 1995. Hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista 1990- luvun alussa, toimi ETA-valtuuskunnan puheenjohtajana 1990 – 93 sekä Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana ja neuvottelevana ministerinä 1993 –1995. Salolainen oli kokoomuksen puheenjohtaja 1991 – 1994.

Salolainen kuvasi Saksan liittokansleri Kohlia ihailua äänessään mainiten muun muassa tämän jymäkän koon. Kohl oli tuonut esiin tuntevansa erityistä sympatiaa Suomea kohtaan ja haluavansa edistää Suomen jäsenyyttä. Tämän vahvisti ulkoministeri Klaus Kinkelin asenne ja toiminta.

Haastattelu ei tuonut esiin kansainvälistä poliittista viitekehystä aikana jona Salolainen toimi ja Suomea liitettiin EU:hun.

Presidentti Urho Kekkosen sairastuminen ja kuolema, Neuvostoliiton mureneminen ja Yhdysvaltojen rooli tuossa hajottamisessa sekä kokoomuksen paluu hallituspuolueeksi muuttivat Suomen toimintaympäristöä.

Ahon hallituksen puolustusministeriksi nousi RKP:stä vahva NATO:n kannattaja Elisabeth Rehn, joka uudessa ympäristössä palautti asekätkijöiden kunnian. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd-järjestö ja muut Pariisin rauhansopimuksessa fasistisina kielletyt järjestöt nousivat esiin kuin sienet sateella. Lamasta huolimatta hallitus tilasi Yhdysvalloista Hornet-hävittäjät ilman laajaa keskustelua.

Suomen kuuluminen länteen haluttiin alleviivata Euroopan unioniin liittymisellä. Saksan kylkeen liukuminen tuntui entuudestaan tutulta ja turvalliselta.

Saksojen yhdistyminen oli käynyt liittovaltion taloudelle kalliiksi. Saksa halusi laajentaa elinpiiriään ja ottaa haltuunsa Balkanin infrastruktuurin. Se onnistuisi vain hajottamalla sosialistinen Jugoslavian liittovaltio osiin.
Vanha natsiajan liittolainen Kroatia oli tarjolla Slovenian ohella yhteistyökumppaniksi hankkeessa. EU:n rakennetta luotaessa Maastrichtin kokouksessa Saksa oli ainoa, joka kannatti Kroatian ja Slovenian itsenäisyyden tunnustamista. Yön neuvotteluissa yhteistä EU:ta muodostavien valtioiden edustajien mielet olivat Saksan painostuksesta muuttuneet.

Suomi ei huomannut, että keskellä Eurooppaa käytiin sotaa, jossa keskeisissä rooleissa olivat fasistisen Kroatian ja natsi-Saksan perilliset vastassaan holokaustin kokeneet serbit, joille Jugoslavian monikulttuurinen ja monikansallinen liittovaltio oli tarjonnut tasa-arvoisen elämän turvan ja jotka vastustivat liittovaltion hajottamista.

***

Pertti Salolainen kertoi, kuinka tärkeältä oli tuntunut saada Saksalta Itä-Saksan varastoihin jäljelle jääneitä aseita. Samoilla aseilla Saksa oli varustanut Kroatian asejoukkoja, jotka taistelivat Jugoslavian liittovaltion armeijaa vastaan 1991 – 95.
Katolinen Saksa rahoitti ja varusti katolisen Kroatian sotaa. Kroatia oli heti itsenäisyysjulistuksensa jälkeen palauttanut fasistisen Kroatian natsijohtajien maineen, nimittänyt uudelleen katuja heidän kunniakseen ja kaivanut ruumiita haudoistaan ja haudannut ne keskitysleirien uhrien kanssa samoille hautapaikoille.
Ulkoministeriksi tultuaan Klaus Kinkel totesi toimittajille: ”Serbit on saatava polvilleen!”

Kuinka paljon Saksan myötämielessä Suomea kohtaan oli vastavuoroisuuden odotusta? Tukisiko Suomi vuorostaan Saksan suojatin Kroatian EU- jäsenyyttä kun sen aika koittaisi? Tukihan se!

Saksa vaati talouspakotteiden asettamista Jugoslavian liittovaltiolle/serbeille jo vuodesta 1991 lähtien. Kun Iso-Britannia esitti pakotteita Kroatialle, Saksa esti ne. Kroatian suorittaessa 250 000 serbin etnisen puhdistuksen ja kansanmurhan Kroatian Krajinassa elokuun 1995 alussa yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamana ja Saksan ja USA:n rahoittamana, EU vaikeni. Operaation kroatialainen johtaja kenraali Gotovina vapautettiin Jugoslavian tribunaalissa.

Perehtyminen siihen mielivaltaan, jota Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja USA:n taholta serbejä kohtaan harjoitettiin, saa kokemaan, että Suomi on palannut siihen ilmapiiriin, joka vallitsi Suomen ja Saksan liittolaisuuden aikana 1917 – 1944.

Mitä Suomi mietti kiiruhtaessaan natsi- ja jihadistijoukkoja itsenäisen valtion infrastruktuurin haltuunottosodissa hyväksikäyttävien Saksan ja sen liittolaisten syliin. Suomi osoitti ansaitsevansa tuon EU-jäsenyyden julistamalla haltuunottoa tukevaa propagandaa tiedotusvälineissään. Suomi auttoi kouriintuntuvasti Saksaa sen kouluttaessa ja rahoittaessa Kosovon albaaniterroristeja Kosovossa. Suomen toiminnan vuoksi Jugoslavia pommitettiin ja Suomen ansiosta Kosovo siirrettiin pois Serbian hallinnasta YK:n päätöslauselman vastaisesti.

Salolaisen haastattelussa EU-jäsenyysneuvotteluista jäi kouriintuntuviksi tärkeiksi asioiksi maatalous ja aseet. Missä sumussa me päätämme liittolaisuuksistamme?

Avainsanat: Pertti Salolainen, Suomi ja EU, ulkopolitiikka, Saksa, Helmut Kohl


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini