Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Helsingin henki haisee

Tiistai 3.8.2021 klo 17:33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ehdottanut ETYKin 50-vuotisjuhlakokouksen järjestämistä. Hän on kirjoittanut aiheesta artikkeleita myös ulkomaisiin julkaisuihin ja ottanut puhelimitse yhteyttä asiastaan Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentteihin.

Mutta onko Suomi rauhaa ja yhteistyötä rakentava maa kuten vuonna 1975? Onko presidentti Niinistö rauhan presidentti?

Vuonna 1975 maatamme johti kansainvälisesti arvostettu rauhaa ja ystävyyttä kansojen välillä rakentamaan pyrkinyt presidentti Urho Kekkonen. Suomi oli tunnustetusti puolueeton maa ja sillä oli ystävyys- ja yhteistyösopimus naapurinsa Neuvostoliiton kanssa. 

Suomessa on historiallisesti ollut vallalla kilpailu demokraattisten voimien ja harvainvaltaa kannattavien välillä.

Kesällä 1917 harvainvaltaa kannattavat tekivät vallankaappauksen syrjäyttääkseen Valtalailla aikaansaadun itsenäisyyden Venäjästä. Harvainvaltaa kannattanut eduskunnan vähemmistö kääntyi Venäjän väliaikaisen hallituksen puoleen saadakseen Valtalakipäätöksen kumotuksi eduskunnan hajottamisen avulla.

Harvainvallan kannattajat liittoutuivat keisarillisen Saksan kanssa liittyäkseen osaksi Saksaa muodollisen itsenäistymisen avulla Venäjästä. Venäjän myönnettyä Suomen porvarilliselle hallitukselle itsenäisyyden tuo hallitus perusti porvarillisen armeijan tuhotakseen demokratiaan pyrkivät työläisvoimat Saksan kanssa solmitun aseellisen yhteistyön avulla.

Valtalain kesällä 1917 säätäneet tahot jäivät Saksan avulla suoritetuissa sotatoimissa häviölle ja joutuivat poliittisissa oikeudenkäynneissä tuomituiksi joko kuolemaan tai keskitysleireille. Demokratiasta ei ollut tietoakaan. Valtalain kannattajien mahdollisuuksia osallistua vaaleihin rajoitettiin voimakkaasti koko 1920-30 lukujen aikana. 

Yhteistyö nousevan natsi-Saksan kanssa vahvistui. Sinettinä olivat jokavuotiset ”vapaus”-sodan voitonjuhlat Alte-kamerad -marsseineen, laivastovierailuineen ja Saksan armeijan komentajan tarkastuskäynteineen kesällä 1939 Karjalassa.

Hävittyjen sotien jälkeen Suomi demokratisoitui. Äänioikeuden saivat lähes kaikki kansanryhmät. Natsi-henkiset ja fasistiset Lotta- ja Suojeluskuntajärjestöt lakkautettiin rauhansopimuksen perusteella.

Presidentit Paasikivi ja Kekkonen takasivat demokratian laajenemisen. Työläisten omat järjestöt, lehdet ja kokoustoiminta takasivat kansalaisten tiedon hankkimisen omista oikeuksistaan. Erityisesti presidentti Kekkonen puuttui kärkkäästi kaikkeen saksalaissuuntauksen aikana tyypilliseen Neuvostoliiton vastaiseen kirjoitteluun.

Saksa on toisesta maailmansodasta lähtien ollut Yhdysvaltojen sotilaallisesti miehittämä maa. Nuo maat koordinoivat sotilas- ja puolustuspolitiikkaansa.

Jo 1950-luvulla Yhdysvallat alkoi jälleen tukea natsi- ja fasistisia voimia Euroopassa. Sen lisäksi Yhdysvalloissa on laaja natsi -diaspora; Euroopasta katolisen kirkon avulla paenneita natseja on vaikutusvaltaisissa asemissa myös CIA:ssa.

Euroopan siirtomaavallat, Iso-Britannia, Ranska, Saksa, Espanja, Portugali, Hollanti ja Italia joutuivat taistelemaan itsenäistymään pyrkiviä alusmaitaan vastaan. Yhdysvallat tuki eurooppalaisia maita pyrkien alusmaiden asukkaiden itsenäistymishalujen tukahduttamiseen ideologisen, kommunismin vastustamisen nimissä.

Itsenäisyyttä, sosiaalisten oikeuksien edistämistä ja demokratiaa kutsuttiin yleisnimellä kommunismi.

Aseteollisuus ja Euroopan aseellinen hallinta edellyttivät toimia myös Euroopassa. Kommunismin kitkentä oli suoritettava myös Vanhalla mantereella. Euroopan demokraattinen unioni -järjestö suoritti tätä tehtävää, puheenjohtajanaan muun muassa Sauli Niinistö.

European Round Table of Industrialists, jonka puheenjohtajana oli Ruotsin Volvon johtaja Per Gyllenhammar, edisti aktiivisesti Euroopan Unionin muodostamista. Gyllenhammar oli myös erään johtavan Yhdysvaltojen aseteollisuusyrityksen hallituksessa.

Euroopan unionin peruskirja laadittiin Pyöreän pöydän johtoryhmän tavoitteiden mukaisesti. Euroopan unioniin liittyvän valtion on jo lähentymisvaiheessa sitouduttava yhteiseen sotilaalliseen sopimukseen, joka on yhtä kuin yhteistyöhön NATO-sotilasliiton kanssa.

Neuvostoliiton tultua hajotetuksi ja ryöstetyksi ulkopuolisten voimien avulla se joutui heikkouden ja epävarmuuden tilaan.

Suomen jo sisällissodassa harvainvaltaa kannattaneet ja natsi-Saksan kanssa liittoutuneet voimat havaitsivat hetkensä koittaneen. Vastenmielinen demokratia voitaisiin taas kaataa. Liittymällä Euroopan unioniin oltaisiin taas Saksan liittolaisia, nyt kuitenkin USA/Saksa konglomeraatin kanssa.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden (ilmainen koulutus, terveydenhuolto, huokea asuminen, täystyöllisyys) sijaan saataisiin yhteiskunta, jossa yksilö vastaa itse itsestään ja ostaa markkinoilta niitä palveluja, joihin on varaa – Yhdysvaltojen mallin mukaan.

Euroopan unionin perustavassa kokouksessa unioni lähti sotaan Jugoslavian enemmistöryhmää, holokaustin uhreja serbejä vastaan, jotka vastustivat liittovaltion hajottamista. EU tuki Yhdysvaltojen albaani/natsi -diasporan rahoittamia ja Saksan ja Osama bin Ladenin aseistamia kroaatteja ja Bosnian muslimeja. Muslimeja johti presidentiksi vaalien tuloksen vastaisesti valittu Alija Izetbegovic. Hän oli v. 1970 kirjoittanut islamistisen julistuksen, jossa hän kuvasi tulevan Bosnian yhteiskunnaksi, missä paras serbi on kuollut serbi. Julistuksesta otettiin uusia painoksia vuonna 1990. Kroaattien johtaja presidentti Tudjman oli holokaustin kieltäjä.

Nämä ideologiset tekijät eivät häirinneet suomalaisten innostusta liittyä joukkoon.

Jugoslavian hajottamissotien Bosnia-osuuden päättyessä Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Suomi oli valmis omaksumaan Yhdysvaltojen ja Saksan ideologiset ja sotilaalliset tavoitteet.

Suomen harvainvaltaa kannattava eliitti ja kansainvälisessä työssä olevat poliittiset toimijat omaksuivat täysin Ruder-Finn markkinointitoimiston esittämän Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita tukevan näkökulman.

Suomen media esitteli demokraattista Jugoslavian perustuslakia ja etnisten ryhmien välistä tasa-arvoa toteuttaneet serbit Hitlereinä ja islamilaista kalifaattia jihadistien avulla Bosniaan rakentaneet muslimit uhreina. Kuinka monta Yle-dokumenttia olemmekaan nähneet Elisabeth Rehnistä vaikertamassa muslimien kohtaloa tai Helena Rannasta puolustamassa Osama bin Ladenin ja Turkin ja Saksan tukemien Kosovon albaanien asiaa. Presidentti Clintonin ja ulkoministeri Albrightin kielto muslimien aiheuttamien serbikylien pogromien kuvaamisesta toimi myös Suomessa.

EU-jäsenyys on tuonut Suomen uuden tilanteen eteen. Samalla tavalla kuin Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa miinoitti koko Suomenlahden auttaen tappamaan 16 000 Tallinnasta natseja pakenevaa kansalaista, EU edellyttää Suomen osallistuvan NATO-EU:n käymiin sotiin.

Ensimmäinen suuri palvelus, josta suomalaisille ei ole kerrottu, oli Jugoslavian massiivisten pommitusten edellytysten luominen. Suomen hallitus salasi 1999 suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustulokset Racakin taistelun uhreista. Tuo salaaminen antoi presidentti Clintonille tekosyyn aloittaa luultavasti eräät maailman epäinhimillisimmistä pommituksista – myös uraaniaseilla.

Yhdysvaltojen rakentaessa laittomasti heti pommitusten jälkeen kesällä 1999 jättimäisen sotilastukikohdan Serbian Kosovon maakuntaan Suomen hallitus ja media vaikenivat. 

Suomen hallitus ja media tukivat poliittisia, Suomen sisällissodan jälkeisiä poliittisia oikeudenkäyntejä muistuttavia Jugoslavia tribunaaleja, ICTY:tä, joissa holokaustin uhrit, etnisten ryhmien tasa-arvoa toteuttaneet serbit tuomittiin ”sotarikoksista” kuten Suomen ”punaiset”. 

Helena Ranta kävi Suomen hallituksen tukemana todistamassa Racakin valheet tosiksi ja presidentti Milosevicin sotarikolliseksi. Holokaustin uhria lähemmäksi ei Milosevicin kohdalla voine päästä. Hänen vaimonsa äiti oli kuollut keskitysleirissä. Milosevic puolusti Jugoslavian etnisten ryhmien tasa-arvoa korostavaa perustuslakia.

Huolimatta Kosovon albaanien jatkuvasta terrorista serbiasukkaita kohtaan ja 150 ortodoksisen kirkon ja osin keskiaikaisen luostarin polttamisesta yöllisissä bakkanaaleissa kuten toisen maailmansodan aikana, Suomen hallitus ja media ovat vaienneet.

Presidentti Ahtisaaren johdolla käydyssä prosessissa Kosovon alueen serbiomaisuus on konfiskoitu eli siirretty parempiin käsiin ja alue julistettu laittomasti itsenäiseksi. YK:n päätöksellä 1244 vuodelta 1999 Kosovo on Serbian maakunta. Suomen valtion edustajat ovat tukeneet laitonta, YK:n päätöksen vastaista itsenäistämistä, jota Yhdysvallat on vaatinut. 

On ennenkuulumatonta, että jättimäinen sotilastukikohta on rakennettu valtion maaperälle, joka sitä ei halua.

Kosovon laitonta itsenäistämistä on seurannut yleinen laittomuus alueella NATO-miehityksestä huolimatta. Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa on 7 000 sotilasta. Yhdessä Saksaan sijoitettujen 68 000 sotilaan sekä Kosovon NATO-joukkojen kanssa Eurooppa alkaa muistuttaa Yhdysvaltojen sotilasleiriä, jossa Suomi on toiminut apulaisena.

Ensimmäinen alueella toiminut tuomari,  ruotsalainen Christer Karphammar on kirjoittanut valaisevan teoksen ”Domare i laglösa länder” Jugoslavian hajottamissotien karmaisevista seurauksista. Karphammarin teksti on kovaa luettavaa. Sitäkin ankarampaa tekstiä on Euroopan neuvoston senaattori Dick Martyn laaja selostus Kosovon albaanien harjoittamasta elinkaupasta.

Suomen roolina on toimia EU:n sodissa sekä osallistujana että avustajana.

Yhdysvaltojen sodat joko yksin tai EU:n kanssa Irakissa, Libyassa ja Syyriassa eivät ole saaneet Suomen poliittista johtoa pidättäytymään osallistumisesta. Laiton Afganistanin sota satojen tuhansien siviilien tappamisineen ei ole estänyt Suomea sotimasta siellä. 

Presidentti Clintonin läheisen yhteistyökumppanin Osama bin Ladenin väitetty oleskelu Afganistanin alueella ei oikeuttanut hyökkäämään Afganistaniin, joka ei muodostanut uhkaa muille. Silti Suomen hallitukset ovat osallistuneet sotaan.

EU:n jäsenyyden aikana Suomi on jälleen harvainvaltaa tukevien Saksan kanssa liittoutuvien voimien käsissä. Demokratiaa ei enää ole. Suomi on luopunut suvereniteetista ja liittoutumattomuudesta. Suomeen on valitun linjan turvaamiseksi luotu ennennäkemätön sensuurijärjestelmä, joka kattaa koko median ja kustannustoiminnan. Valtioneuvoston turvallisuuskomitean huoltovarmuuskeskus rahoittaa Mediapoolia, joka säätelee tiedottamista. 

Mediapooli on ilmoittanut tekevänsä yhteistyötä NATO:n Helsingissä sijaitsevan hybridikeskuksen kanssa. Siten NATO:n etu tulee huolehdituksi Suomen viestinnässä. Yhdysvaltalainen CNN -kanava ihaili, kuinka myös lapsiin kohdistuva tiedotus on näin huolellisesti säädeltyä.

Tilanne muistuttaa 1930- lukua, jolloin harvainvaltaa kannattavilla ja Saksan tukemilla voimilla oli sanavalta Suomessa ja toisinajattelijat olivat vankilassa. Vielä ei eri mieltä olevia ole pantu kaltereiden taakse; vaientamisen sumppu riittää toistaiseksi. Valtavirtamedialle ei ole vastavoimia.

Vuonna 2000 Yhdysvaltojen ulkoministeriö piti Bratislavassa kokouksen, josta Willy Wimmer, Saksan valtiopäivien pitkäaikainen edustaja ja puolustuspoliittinen asiantuntija on raportoinut. Hän kertoi USA:n ulkoministeriön julistaneen kokouksessa luopuvansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, jos ne estävät Yhdysvaltoja toteuttamasta päämääriään. Kokouksessa julistettiin tavoitteiksi NATO:n laajentamineen Baltiasta Odessaan (Suomi luetaan usein Baltiaan) ja Venäjän Itämerelle pääsyn estäminen.

Kuin luonnostaan herää ajatus, että tätä estämistä suorittamaan Suomea miinalaivoineen tarvitaan kuten 1941.

Presidentti Niinistö on paitsi EDU:n puheenjohtajana osallistunut ”kommunismin kitkemiseen Euroopasta” myös esittänyt, että Suomen tulisi liittoutua sotilaallisesti suoraan Yhdysvaltojen kanssa.

Objektiivisesti arvioituna Yhdysvallat on pahin terroristivaltio maailmassa salaisine  kidutusvankiloineen, laittomine pommituksineen, talouspakotteineen ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edustavien Kuuban, Chilen, Libyan ja Syyrian tuhoamisyrityksineen puhumattakaan Vietnamista, Kambodshasta, Indonesiasta tai Jugoslaviasta ja monista muista supervallan terrorin kohteista.

Miksi Suomen pitäisi liittoutua juuri tämän natsi-Saksaa muistuttavan maan kanssa?

Ylikansallista pääoman valtaa ja Suomen harvainvaltaa edustavat voimat ovat jälleen liittoutuneet keskenään. Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n sodat ovat aiheuttaneet kohdemaissaan tuhoa ja asukkaiden tarpeen paeta muualle. Suomikin pyrkii käyttämään näitä pakenevia joukkoja taloudellisesti hyväkseen saaden halpatyövoimaa voittojen lisäämiseksi.

Euroopan unioni yrittää pakottaa ottamaan näitä hädänalaisia halpatyövoimaksi, mutta ei pyri estämään jäsenmaittensa sotia, jotka tätä pakolaisuutta synnyttävät. Ranskan armeija oli Syyriassa jo ensimmäisenä vuonna ahnehtimassa entisen siirtomaansa öljyä. Mitään tarvetta suojella Syyrian valtiota ja sen sekulaarisia asukkaita ei löytynyt. EU-maiden on vaikea käsittää, että syyrialaiset eivät halua sharia-lakiin perustuvaa valtiota.

Yhdysvaltojen tukemat kalifaattia-rakentavat joukot saavat Suomen hallitukselta ja presidentiltä tukea.

Suomen kansa ei ole koskaan halunnut Suomen liittyvän NATO:oon. Siitä huolimatta presidentti Niinistö on liittänyt Suomen NATO:n isäntämaasopimukseen, joka edellyttää Suomen palvelevan Yhdysvaltojen ja sen johtaman NATO:n vihamielisiä tarpeita kautta maailman. Pilakuva demokratiasta on lisäksi se tapa, millä Niinistö UTVA-ryhmineen hoiti isäntämaasopimuksen allekirjoitusprosessin eduskunnan ohi – junailu tehtiin eduskunnan kesäloman aikana.

Suomi on palannut aikaan, joka vallitsi 1800-luvulla, jolloin lukutaito oli harvinaisuus eikä työväenliike ollut vielä syntynyt. Mediapooli huolehtii NATO-propagandasta niin tehokkaasti, että suomalaisilla on vaihtoehtoina joko tyytyminen viihteeseen tai lukutaidottomuuteen verrattava kyvyttömyys käsittää mitä maailmassa todella tapahtuu.

Suomi on epärehellinen maa, jossa asuu rehellinen kansa. 

Hallitseva ylhäisö vie eikä lukutaidottomuuteen ajautunut kansa vastustele. Suomi ei tue ystävyyteen ja rauhaan pohjautuvaa eri valtioiden erilaisuuden hyväksyvää suhtautumista. Suomen kansan selän takana liittoudutaan sotilaallisesti muiden tarpeita tyydyttäviin tavoitteisiin, ei suomalaisten.

Suomi ei ole kelvollinen järjestämään ETYK:n juhlakokousta eikä presidentti Niinistö ole sopiva sellaista ehdottamaan, koska toteutuessaan ajatus halveksisi Suomen ja Urho Kekkosen perintöä. Helsingin henki on alkanut haista.

Lähteet: Pirkko Turpeinen-Saari: Lahtari, Punikki ja Teurastaja, marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (2018)

Pirkko Turpeinen-Saari: Lupa olla julma (2020)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ETYK, Sauli Niinistö, Elisabeth Rehn, Ahtisaari, Helena Ranta, Helsingin henki, paluu harvainvaltaan, kadonnut demokratia, Saksa-sidos, EU, NATO, USA,

Yle:n rikkiammuttu sopimus

Perjantai 22.5.2015 klo 10:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle:n Ulkolinjan Rikkiammuttu sopimus oli erinomainen esimerkki Yle:n linjasta. Puuduttava ohjelma toisti kaikki mahdolliset läntisen propagandan kliseet. Se oli ikäänkuin yhteenveto 40v Euroopan historiasta anglo-amerikkalaisen propagandan silmälasien läpi. Tästä ohjelmasta olisi hyvä tehdä tieteellinen analyysi jossakin tiedonvälityksen tutkimukseen keskittyvässä opinahjossa.

Ohjelma alkaa jo alkulauseessa lukijan intonaation kielteisyyttä vahvistavalla voimalla Neuvostoliiton hyökkäyksestä Afganistaniin. Kulunut aikajänne antaisi jo etäisyyttä tarkastella asioita totuuspohjaisesti.

Afganistan oli 1970-luvulla feodaalinen maa, jossa 4000 perhettä omisti 17 miljoonan asukkaan maan kastelujärjestelmät ylläpitäen  valtaa. Yläluokka pystyi kouluttamaan lapsensa Yhdysvalloissa tavallisen kansan pysyessä köyhänä ja 90 prosenttisesti lukutaidottomana. 

Saur-vallankumous 1978 nosti valtaan voittopuolisesti nuorten opiskelijoiden toimesta kommunistit, jotka alkoivat muuttaa yhteiskunnallisia oloja tasa-arvoisemmiksi. Jo ennen vallankumousta Neuvostoliiton ja Afganistanin välillä oli ystävyys- ja avunantosopimus. Afganistanin viennistä yli 40% suuntautui Neuvostoliittoon.

Afganistanin hallitus kutsui Neuvostoliiton apuun Yhdysvaltojen, Pakistanin, Iranin ja Ison-Britannian alkaessa aseistaa voimakkaan uskonnollisesti suuntautuneita ja osin feodaaliherroja tukevia aseryhmiä nk. sotaherroja. Neuvostoliitto tuki kansainvälisten lakien mukaisesti Afganistanin laillista hallitusta.

Tasa-arvoa edistävä hallitus ei ollut Yhdysvaltojen mieleen sen enempää kuin Syyrian nykyhallitus. Valtion tuhoaminen on se hinta, jonka Yhdysvallat on valmis maksamaan oman väkivaltaisen maailmanjärjestyksen aikaansaamiseksi.

TV-ohjelman jokainen osio kaipaisi omaan analyysinsä, johon tässä ei ole mahdollisuuksia. Toisen maailmansodan holokaustin uhrit serbit päätyivät tässäkin ohjelmassa teloittajiksi ja ansaitsivat mielenosoituskulkueessaan selostajan halveksivan intonaation. Srebrenica- myytti, joka on läntisen propagandan valtti, esitettiin itkevien muslimivaimojen kautta, kuten asiaan kuuluu. Tosiasiassa näiden vaimojen miehet olivat 4 vuoden ajan, hollantilaisten YK-joukkojen mukaan, tehneet osana Srebrenicaan sijoitettua jihadisti-muslimidivisioonaa hyökkäyksiä ympäröiviin serbikyliin tappaen 2000 miestä naista ja lasta - usein juhlapyhinä, jolloin asukkaat eivät osanneet olla varuillaan.

Kylät poltettiin, uhrien päät katkottiin ja iskettiin aidan seipäisiin. Joukon muslimi-johtaja Naser Oric otatti videoita hirmutöistä,"Naser Oricin parhaat palat", joita hän esitteli naureskellen toimittajille. Ilmeisesti Yle ei päässyt näkemään.

Niin kutsuttujen Srebrenican uhrien ruumiinavaukset ovat ainoa tieteellinen todiste siitä miten uhrit ovat kuolleet. Lääkäri ei voi muusta päätellä kuolinsyytä. Tästä huolimatta jo muutama päivä sen jälkeen kun pieni joukko serbiarmeijan jäseniä oli saapunut lähes autioon kaupunkiin, ICTY- kansainvälinen Jugoslavia-tribunaali haastoi Republika Srbskan presidentin ja armeijan ylipäällikön Haagiin syyttäen heitä kansanmurhasta ja sotarikoksista.

You-tubesta voi nähdä videon kenraali Mladicin neuvotteluista Srebrenicassa YK- joukkojen päällikön ja muslimisiviilejä edustavien asukkaiden kanssa. Kenraali totesi selkeästi, että ne jotka haluavat jäädä, voivat jäädä, niille, jotka haluavat lähteä Srebrenicasta järjestetään bussikuljetus. YK maksaa bensiinit. Kansanmurhaa tai etnistä puhdistusta suunnitteleva tuskin on kiinnostunut haavoittuneiden muslimien sairaalahoidosta yhdessä YK:n edustajien kanssa ja kansalaisten pääsystä haluamilleen alueille.

Muslimiarmeija oli yhdessä aseita laskemaan haluttomien siviilien kanssa lähtenyt etenemään Srebrenicasta kohti 60km päässä olevaa , muslimien hallussa olevaa Tuzlan kaupunkia. Matkan varrella he joutuivat kulkemaan sekä omien että serbien miinakenttien läpi. Muslimien ja serbijoukkojen taisteluja oli koko matkan varrella.

Taistelussa kuolleita ei kutsuta teloitetuiksi. Serbien toimesta teloitettuja oli satoja. Yle:n ohjelma sanoi niitä olleen, tavanomaisen "8000 teloitettua muslimimiestä ja -poikaa" sijaan 7000. Erittelen toisessa yhteydessä ruumiinavausten tulokset.

Taistelupaikkoja oli ainakin 19. Kamenica, Konjevi Polje, Lipanj, Sandici, Jadarin alue, Buljin, Buljinin lähellä oleva metsä, Susnjarin alue, Baljkovica, Suceska, Kravica, Kaldrmica, Udrc-Baljkovican tie, Crni Vrh, Snagovo, Jaglic, Siljkovicin kylä, Pervanin kylä, Velja Glava, Lolicin tie, Cerska, alue 8km Kamenicasta, Kovacevic Sadik, Kadric Midhat, Muratovic Kardrija, Oric Meho, Salcinovic Sadik, Vejzovic Gadafi, Muminovic Sejdalija. Kussakin taistelupaikassa uhrimäärät vaihtelivat muutamasta uhrista tuhanteen - molemmin puolin.

Yhdysvaltojen ja Saksan provosoimassa sodassa muslimit ja kroaatit olivat hyökkääjiä ja serbit puolustivat kotiseutujaan. Srebrenica-myyttiä tarvittiin peittämään samaan aikaan tapahtunut kroaattien ja yhdysvaltalaisten kenraalien johtama 250.000 Krajinan serbin etninen puhdistus ja tuhansien tapot. Kroaattien rahoittama mainostoimisto Ruder-Finn hoiti propagandan koko Jugoslavian hajottamissotien ajan. 

Kiinnostuneet voivat tutustua lähemmin Jugoslavian hajottamissotiin ja niiden Saksan ja USA:n etua ajaviin yksityiskohtiin esimerkiksi You-tubista nähtävissä olevasta elokuvasta The Weight of Chains. George Szamuely:n kirja Bombs for Peace; NATO:s humanitarian war on Yugoslavia on myös varteen otettava lähdeteos.

Surullista, että Suomen Yle:llä ei riitä rehellisyyttä välittää edes auttavasti totuutta vaan se jatkaa jo vuosikymmeniä jatkunutta anglo-amerikkalaista sotapropagandaansa. Nyt propaganda jatkuu Syyrian, Ukrainan, Libyan ja Jemenin kohdalla. Tarvitsisimme yhdysvaltalaista "Democracy now" TV-kanavaa muistuttavan kanavan. DN lähettä 1 t ohjelman joka päivä. Yksi tunti riittää, kun se antaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan maailman tapahtumista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Srebrenica, Yle:n ulkolinjan propaganda, ETYK, Afganistan, Jugoslavian sodat,

Euro ei ollutkaan Sampo;vain lisäaikaa eurokriisiin

Perjantai 29.6.2012 klo 10:01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan yhteisön tarjoama hätäapu kriisimaille ei tule riittämään eikä ole perusteltuakaan. Kriisimaiden tilaa ei ole pohjiaan myöten selvitetty. Vahvoina pidetyt maatkaan eivät ole paljastaneet ongelmiaan. On liiaksi tuijotettu pankkien tilaa, kun varsinainen ongelma on valtioiden, autonomisten alueiden , kuntien ja kaupunkien ylivelkaantuminen - monien kohdalla jo konkurssi.

Aivan samoin kuin halpakorkoinen pankkilaina on houkutellut monien maiden kansalaiset harkitsemattomiin kiinteistöostoihin ja spekulaatioon, euro on luonut harhakuvitelman ikuisesta mahdollisuudesta elää yli varojen.

Keinottelijoille on kyllä syntynyt mahdollisuus tehdä nopeita voittoja ja sijoittaa nopeasti rahat veronmaksulta turvaan veroparatiiseihin. He ovat ottaneet eurosta hyödyn, mutta eivät osallistu kansalaisyhteiskunnan ylläpitoon. Kansalaisyhteiskunnan instituutiot, kunnat, autonomiset alueet ja valtiot ovat joutuneet pelaamaan vain vaaleilla valittujen edustajiensa hyväksymillä laillisilla normeilla, kulloinkin saatavissa olevilla verorahoilla ja lainoilla.

Euroopassa on menossa samanlainen jako menestyjiin ja tappion kärsijöihin kuin Suomen 1990 luvun "pankkikriisin" aikoihin. Osa suomalaisista- ne joitka olivat menestyksen uskossa ottaneet tuolloin mahdollista valuuttalainaa- joutuivat kärsimään ja saattoivat markan devalvaation seurauksena tulla kyvyttömiksi selviytymään.

Euro on edustanut tuota edullista, nopean, lyhyen tähtäyksen hyvinvointia sellaisillekin, joilla ei olisi realistisia, työn tuottavuuteen perustuvia edellytyksiä. Lisänä ovat tulleet EU:n monet tuet, joilla ei ole välttämättä edistetty kyseisen maan tuottavuutta vaan ehkä jopa passivoitettu oma-aloitteisuus minimiin. EU-rahojen käytön kontrolli on ollut minimaalista ja johtanut väärinkäytöksiin.

Suomessa Kokoomus ja city-Keskusta pyrkivät edellisessä hallituksessa lainsäädäntöteitse luomaan edellytyksiä veroparatiisien käytölle. Samalla tavoin kuin Kokoomuksen johdolla 1980-luvun optiolainsäädännöllä lisättiin rikkaiden rikastumista ja kansallisella tasolla eriarvoisuutta. Pääministeri Kataisen ongelmaksi muodostuu se, sopivatko hänen kansalliset asenteensa myös kansainvälisiin yhteyksiin. Voiko eurolla ratkaista tuottavuuseroja ja voiko liittovaltio jopa poistaa ne? Voiko sinisilmäisyys ratkaista mafian, korruption, tuottavuuserojen ja maksamattomien verojen ongelmat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: euro- petos, omaisuuden uusjako, kansalaisyhteiskunnan menetykset