Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Luopuminen kyvystä empatiaan - Ukraina

Maanantai 8.8.2022 klo 18.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kirjoitin 1970-luvulla kirjan Inhimillinen kasvu ja yhteisö. Kuvasin siinä yksilön ja yhteisön keskinäisriippuvuutta. Toinen teokseni Ahdingossa luova lapsi ja nuori vuorostaan kuvaa luovan kasvun mahdollisuuksia niin perheissä, kouluissa kuin työyhteisössä ja laajemmin yhteiskunnassa.

 Avaintekijä on kyky empatiaan. Voiko lapsi säilyttää kyvyn itse tuntea mikä on oikein ja aitoa? Saako hän kokea, että naapurin täti tai isä tuntuu paremmalta kuin äiti? Vai joutuuko lapsi oppimaan tottelemisen kautta, mikä on hänelle parasta.

 Äitiriippuvuus syntyy eroahdistuksen avulla. Saako lapsi tuntea turvallisuutta muidenkin kuin vain omien vanhempien läsnäolosta. Vai onko lapsi kasvatettava tottelemaan – sillä muuten ”äiti jättää”. 

Syyllisyydentunteiden avulla kasvatus sementoidaan. ”Jos et tee niin kuin äiti käskee, olet tuhma”.

Kun riippuvuus vanhempien, kasvattajien, opettajien ja median maailmankuvasta on valmis, nuoren ihmisen hyväksytyksi tulemisen tunne on sementoitu myötäilemään kasvattajien asenteita.

 

                                                                            ***

Pidän tapanani luoda katsekontaktin liikennevälineisiin tuotuihin, usein vaunuissa istuviin lapsiin. Äidit seisovat usein vieressä katse luotuna matkapuhelimeen. Henkisesti yksin jätetyistä lapsista huomaa nopeasti kuka on vielä tunteellisesti elossa, kuka taas on jo luopunut vuorovaikutuksesta ja uteliaisuudesta.

Vanhemmat eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon he kannustavat lapsensa vuorovaikutusta vieraiden kanssa omistamisenhalun sijaan.

 

                                                                        ***

 

Jo edesmennyt sveitsiläinen ystävämme Arno Gruen kuvasi toistuvasti kirjoissaan sitä tuhoa, mitä sokea totteleminen aiheuttaa. Hänen teoksensa ”Haluan maailman ilman sotaa” on hänen teoksistaan ainoa, joka on käännetty suomeksi.

Puhuin hänen kanssaan puhelimessa viikoittain ja yhdessä kauhistelimme mm Yhdysvaltojen Afganistanin sotaa. 

En tiedä mitä hän nyt sanoisi Yhdysvaltojen ja EU:n kiihtyvästä fasistisen maailmankuvan omaksumisesta sekä natseihin tukeutuvan Ukrainan valtion sotavoiman toimintatavoista: 8 vuoden pommituksista omaa kansaa vastaan, provokaatioista, joista syytetään Venäjää, ydinvoimalan toistuvista pommittamisista voidakseen syyttää Venäjää ydinkatastrofin aiheuttamisesta. Vastaavina toimina tulee mieleen Hiroshima ja natsien keskitysleirit. Ydinkatastrofi aiheuttaisi valtavien alueiden, käytännössä koko Mustanmeren alueen saastumisen pitkäksi aikaa puhumattakaan ihmisuhreista.

Arno Gruen oli itse joutunut perheineen pakenemaan natsi-Saksasta Yhdysvaltoihin muuttaakseen sieltä myöhemmin Sveitsiin. Hän harkitsi viime vuosinaan Yhdysvaltojen kansalaisuudesta luopumista maan hirmutekojen johdosta. Viimeinen niitti olisi, jos hän tietäisi, että Yhdysvallat julkisesti YK:n äänestyksessä v. 2021 jäi Ukrainan kanssa ainoaksi suoraan natsismia tukevaksi maaksi. Toki hänenkin tiedossaan oli se, että Yhdysvallat on uudelleen sijoittanut pahimpiakin keskitysleirien ylläpitäjiä omaan maahansa.

 

                                                                          ***

Euroopan unioni päätti sensuurin pystyttämisestä heti Ukrainan sisällissodan eskaloiduttua. Ukrainan hallitus pyrki ETYJ:in tarkkailijoiden mukaan helmikuussa 2022 saamaan Donbassin autonomiseksi julistautuneen alueen uudelleen hallintaansa keskittämällä sotajoukkonsa demarkaatiolinjalle.

Pelastuakseen kansanmurhalta Donbass päätti itsenäistyä ja kutsua Venäjän avuksi turvaamaan aluettaan, jota Kiovan hallitus oli pommittanut jo 8 vuoden ajan.

 

                                                                         ***

Suomen hallitus on pystyttänyt maahamme sensuurin jo 8 vuotta aikaisemmin. EU otti meistä esimerkkiä. Hallituksen turvallisuuskomitean (johon jäseninä kuuluvat jokaisen ministeriön kansliapäälliköt, tasavallan presidentin kansliapäällikkö mukaan luettuna) alainen huoltovarmuuskeskus ylläpitää Mediapooli-nimellä kulkevaa sensuurijärjestelmää, joka käsittää lehdistön, TV-kanavat, kustannustoiminnan. Tämän yhdenmukaistetun tiedotustoiminnan ja kulttuuritoiminnan avulla Suomen kansaa on ohjailtu nykyisin vallitsevaan fasimia muistuttavaan Venäjä-kielteisyyteen.

EU:n sensuurin tärkein tavoite oli estää kaiken objektiivisen tiedon välitys Ukrainan sisällissodasta. Venäjänkielisten ukrainalaisten asemaa kuvaavat tiedot tuli poistaa. Yhdysvaltojen ja eräiden EU-maiden avustuksella suoritettu Ukrainan vallankaappaus ja EU:n laajenemisprosessin todellinen kuvaus tuli vaientaa. Natsien integroiminen Ukrainan armeijaan, presidentti Bidenin perheen läheiset suhteet Ukrainan öljyteollisuuden ja maanviljelyn yksityistämiseen ja Ukrainan kullan ryöstö ja Ukrainan varallisuuden käyttö USA:n demokraattien Clintonin säätiön varallisuuden kartuttamiseen tuli salata.

RT, Russia Today ajankohtais- TV-kanava oli eräs suosituimpia tiedonlähteitä älyllisyyttä ja huumoria arvostaville maailmankansalaisille niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Saksassa kanava oli 3.suosituin. Euroopan komissio päätti ensitöikseen kieltää sen lähetykset kattavasti. Youtuben oli lopetettava sen ja sillä kanavalla tuotettujen keskusteluohjelmien ja haastattelujen välittäminen.

Fasismin nousulle sensuuri ja propaganda ovat avainasemassa kansojen manipuloimiseksi ”oikealle polulle”. Katsoin Ylen esittämän Donbass-dokumentaarisen teoksen, joka oli tuotettu Ukrainan hallituksen toimesta. Siinä sisällissotaa käyvät osapuolet oli taitavasti sekoitettu toisiinsa. Ohjelmassa kuvattiin demokratiaa vaatineet ja sen puolesta taistelleet Donbassin asukkaat ikään kuin he toimisivat kuten natsit. Ukrainan hallituksen toimet vuorostaan esitettiin hyväksyttävinä. Natseilla on tapana pakottaa uhrinsa ryömimään maassa, natsien hakatessa ryömijää kepeillä (juuri näin toimivat Odessan ammattiyhdistysten talon polttamiseen ja joukkomurhaan syyllistyneet natsit) mutta dokumentissa annettiin kuva, että donbassilaiset toimisivat näin.

Dokumentin katsottuani ymmärsin syvästi, kuinka huolellisesti ja kattavasti USA:n tukema markkinointitoimistojen ja Ukrainan hallituksen natsi -propaganda toimii päänäyttelijänä Ukrainan presidentti.

 

                                                                             ***

Olen kirjoittanut kaksi kirjaa Jugoslavian hajottamissodista. Lahtari, Punikki ja Teurastaja marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä sekä Lupa olla julma. Jo hajottamissotien aikana tuo fasistien ja jihadistien käyttö USA:n ja EU-Saksan palveluksessa kävi selväksi. Jo silloin natsi- ja albaanidiasporan rahoittama Ruder-Finn markkinointitoimisto valitsi uhrit ja syylliset. Toimittajien tarvitsi vain hankkia paikan päältä hieman verta ja raiskattuja.

Amerikkalaisrouvat saapuivat hyväntekeväisyysjärjestöjen rahoittamana ”tutkimaan” raiskattuja muslimiuhreja. Kun joku serbinainen yritti kertoa tulleensa raiskatuksi, rouvat tiuskaisivat ”emme me tutki serbinaisten raiskauksia.”

EU-Saksan paluu yhteistyöhön natsien kanssa alkoi avoimesti tuolloinvuonna 1991. Saksan vihreät ja sosialidemokraatit olivat innokkaita serbien pommittajia vuonna 1999 kristillisdemokraattien Helmut Kohlin avattua tien Bosnian sodan aikana. 

Saksa sai haltuunsa hajotetun Jugoslavian lomakohteet, hotellit, pankit, vakuutuslaitokset pommitetut teollisuuslaitokset, joiden omistajista ei ollut minkäänlaista vastusta. Yhdysvallat, joka toimi hajotuksen priimusmoottorina ryösti Kosovon maakunnan ja rakensi sinne jättimäisen sotilastukikohdan Bondsteelin, laittomasti, luonnollisesti. YK:n päätöksellä 1244 Kosovo on kuitenkin edelleen Serbian maakunta.

Jugoslavian hajottamisesta alkoi poliittisten tuomioistuinten perustaminen, syyttömien lavastaminen syyllisiksi ja syyllisten syyttämättäjättäminen. ICTY:ssä yhdysvaltalaiset tuomarit ja syyttäjät jakoivat tuomioita uhreilleen. NATO-kenraalit, jotka olivat murhanneet viattomia ihmisiä televisiotoimituksiin, sairaaloihin, busseihin ja juniin saivat kunniamerkkejä hyvin suoritetusta työstä.

Makaaberein todistus kuultiin mitalilla palkitulta brittikenraalilta. Tuomari kysyi, miksi tämä oli pommittanut Kalinovikin (Bosnia) hautausmaata vaikka Kalinovikin kaupunki oli kaukana rintamasta. ” Halusimme osoittaa kenraali Mladicille, että hän ei pysty suojelemaan edes vanhempiensa hautoja. Levitimme tiedon sanomalehdille.”

Kenraali Madicin isällä ei ole hautaa. Tämä kuoli toisen maailmansodan aikana saksalaisten lentopommin sirpaleesta ja jäi maastoon. Kalinovik on Mladicin syntymäpaikka.

 

                                                                       ***

Fasismi on Ukrainassa syvällä. Aikaisemmissa blogeissani olen kuvannut maan muuttumista viimeisten vuosikymmenten aikana. En olisi koskaan uskonut, että Suomi seuraa Ukrainan jalanjäljissä palvellakseen Yhdysvaltojen sotilaallista valloituspolitiikkaa.

Suomen muuttaminen fasistiseksi maaksi on tapahtunut perusteellisella huolellisuudella nykyisen valtiojohdon toimesta. En usko sen palaavan todellisuudentajuiseen käsitykseen Venäjästä ja kansojen välisen ystävyyden ja yhteistyön ehdoista minun elinaikanani. BRICS-maat ja fasismia vastustavat maat tulevat suurella todennäköisyydellä vahvistamaan yhteistyötään. Pystyvätkö ne estämään Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaalliseen toimintaan perustuvan ryöstöpolitiikan ilman suursotaa on tällä hetkellä epäselvää.

Venäjä tekee parhaansa fasismin pysäyttämiseksi, demokraattisten voimien niin venäjää kuin ukrainaa puhuvien kansalaisten tukemiseksi Ukrainassa. Fasistien, erityisesti Zelenskyn, epätoivo saattaa johtaa epätoivoisiin tekoihin, joista ohjusiskut ydinvoimalaan ovat äärimmäisiä tekoja. Ratkaisun avaimet ovat Saksan ja Ranskan kansoilla. Pystyvätkö ne liikehdinnällään pysäyttämään johtajiensa tuen fasismille ajoissa ja kääntymään Venäjän tavoitteiden puolelle.

Näimme tänään 8.8.2022 yhä fanaattisemmalta näyttävän pääministeri Sanna Marinin TV:n kello 17 uutislähetyksessä. Hän sanoi kannattavansa venäläisten turistien matkojen rajoittamista. Samassa uutislähetyksessä kerrottiin suomalaisten asiantuntijoiden menevän Britanniaan kouluttamaan ukrainalaisia vapaaehtoistaistelijoita sotataidoissa. 

Ukrainalainen, joka menee vapaaehtoisesti kouluttautumaan palvellakseen natsijoukkojen ja USA:n vaikutuksen alla toimivan maansa johtoa rikolliseen sotaan omia kansalaisiaan vastaan on menettänyt kyvyn empatiaan omia veljiään kohtaan. Hän saa kannustusta EU:n ja USA:n valtakeskuksilta, jotka hyötyvät siitä, että aseita kulutetaan ja Donbassin taistelijoiden ohella venäläisiä vahingoitetaan.

Venäjä on sodan sivujuonne. Natsismi on pääjuonne. Löytyykö Saksan kansasta ja Ranskan kansasta vielä järjissään olevien kansalaisten joukkovoimaa taistelemaan omien maidensa natseja ja USA:n valtaa myötäileviä johtajia vastaan. Suomen kansa on menetetty totaalisen mediapoolin aivopesun seurauksena. Suomen kansalla ei ole keinoja eikä tietoisuutta maan johdon vaihtamiseen. Suomalaiset alistuvat oman johtonsa laatimien Venäjä-vastaisten talouspakotteiden katastrofaalisiin seurauksiin.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natsismi, Ukraina, Venäjä, Suomen valtiojohto, kyvyttömyys empatiaan, venäläisten matkustuskielto, natsi-provokaatiot, pakotteiden vastainen kansannousu,

Sotarikollinen sankarina - Suomen kansan historian raskas taakka

Perjantai 2.6.2017 klo 18.24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen tutkinut luovaa vuorovaikutusta koko elämäni ja kirjoittanut aiheesta kirjoja. Inhimillinen kasvu ja yhteisö sekä Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun ovat tärkeimmät.

Jotta ihminen voi tuntea, minkälaisessa yhteiskunnassa hän elää hänen tulee tuntea itsensä. Kyky eläytyä toisten tilanteeseen paljastaa olosuhteet, joiden seurauksena omat ja tuon kanssaihmisen mahdollisuudet elää ja selvitä paljastuvat. Mahdollisuus vaikuttaa omiin olosuhteisiin ja oikeudenmukaisuuden tunnistaminen asuinyhteisössä, valtiossa ja maailmassa vaikuttavat yksilön yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen todellisuudentajuun.

Valitettavan usein, jo varhaislapsuudesta lähtien lapselle opetetaan mitä hänen tulee ajatella, sen sijaan, että hän voisi eläytymällä itse arvoida miltä asiat tuntuvat. Lapsi opii tottelemaan, jotta aikuiset osoittaisivat hyväksyvänsä lapsen, joka on täysin heistä riippuvainen.

Suomen sisällissota vuonna 1918, jossa nälän ja epäoikeudenmukaisen kohtelun alainen työväki joutui taistelemaan oikeuksistaan, jakoi kansan. Sodassa suojeluskunnista muodostettu porvarillisen hallituksen armeija yhdessä Saksan armeijan kanssa kukisti kapinaan nousseet työläiset.

Maan hallitus valitsi valkoisen armeijan johtoon Carl Gustaf Emil Mannerheimin, jolta puuttui lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien eläytymiskyky ja oikeudentunto.

Hän oli tunettu ilkeydestä, valehtelusta, väkivaltaisuudesta veljeään ja koulutovereitaan kohtaan. Hänet erotettiin valmistavasta koulusta tappeluiden ja ikkunoiden rikkomisen takia. Hänet erotettiin kadettikoulusta valehtelun, koevilpin, röyhkeyden ja tovereiden pahoipitelyn takia. Hän mielisteli ihmisiä, joilta hän halusi jotakin, kuten rahaa sukulaisilta.

Opiskelu Pietarissa tyssäsi siihen, että hän ei läpäissyt sotilasakatemian pääsykokeissa. Komean ulkomuodon ja suhteiden avulla hän eteni kuitenkin urallaan. Hän meni naimisiin varakkaan pietarilaisen naisen kanssa, mutta tuhlasi tämän omaisuuden muutamassa vuodessa ja pari erosi. Hänet oli määrätty maksamaan vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen elatusapua. Hän kuitenkin luonteelleen tyypillisesti mitään ilmoittamatta puolitti sen eikä vastannut vaimonsa kysymyksiin ennenkuin vaimo joutui kääntymään yhteisen ystävän puoleen, jotta tämän kautta saisi vastauksen. Vaimo joutui kulkemaan Pariisissa koko talven pelkkä kumisadetakki päällään kun ei ollut pystynyt lunastamaan ulsteriaan räätäliltä.

Sisällissodan päiväkäskyssä hän muun muassa vannoo valloittavansa Venäjän Karjalan. Hän antaa myös "ammutaan paikalla"- käskyn, jonka tulkittiin sallivan mielivaltaiset teloitukset. Hänen itserakkautensa ylitti kaiken. Viipurissa valkoiset olivat koonneet kodeistaan parisataa venäjää puhuvaa siviiliä, kuljettaneet heidät kulkueena kaupungin läpi ja teloittaneet. Mannerheim suhtautui tähän raakaan joukkomurhaan piittaamattomasti ja vakavaan luonnehäiriöön viittaavalla asenteella.

Sisällissodan jälkeen Saksan miehitys kesti vain vuoden 1918 loppuun. Saksan keisarikunnan romahdettua Suomi joutui suuntautumaan vähemmän saksalaiseen hallintoon. Valtionhoitaja Svinhufvud ei voinut jatkaa tehtävässä liian saksalaissuuntautuneena. Vankiloissa oli kymmeniätuhansia työläisvankeja. Mannerheimilla ei ollut saksalaisystävyyden painolastia, joten hänen katsotiin sopivan valtiohoitajaksi.Valintaa ennen oli kuitenkin laadittava armahduslaki, jossa valkoisten mm. Mannerheimin rikokset mitätöitiin. 

Valtionhoitaja Mannerheim toimi jälleen laeista ja oikeudesta piittaamatta. Hän salli heimosotureiden hyökätä Venäjän Karjalaan tavoitteenaan Pietarin valloitus ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Kesällä 1919 K.J.Ståhlberg tuli valituksi ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi. Mannerheimin hävisi vaalin. Ståhlberg ei hyväksynyt heimosotaretkiä. Hänestä tuli oikeudentuntonsa ja määrätietoisuutensa vuoksi Mannerheimin tärkein vihollinen. Ståhlberg esti Mannerheimia muodostamasta suojeluskunnista omaa yksityistä armeijaansa.

Vaikka Manerheimilla ei ollut viralista asemaa, hän pelasi täysillä verkostojensa avulla kulisseissa. Hän oli oikeusministeri Åkesonin hyvä ystävä. Åkesonin käskystä etsivä keskuspoliisi pidätti 3.elokuuta 1923 Suomen Työväenpuolueen johtajat ja koko eduskuntaryhmän kaikkiaan yli 200 ihmistä. Mitään todisteita valtiopetoksellisesta toiminnasta ei löytynyt.

Myöhemmin 1930 Lapuanliikeen liepeillä toimivat Kai Donner, Rudolf Walden, Petter Forström muut vanhat aktivistit pyrkivät nostamaan Mannerheimin diktaattoriksi. Mannerheim antoi 30. syyskuuta julkilausuman: "Minä toivon, että jokainen, joka muistaa vuoden 1918, on antava tukensa näille epäitsekkäille isänmaallisille pyrinnöille, jotka Lapuan liikkeen vaikutuksesta ovat päässeet julkiseen elämäämme vaikuttamaan."

Svinhufvud oli kutsunut, heti presidentiksi tultuaan,  Mannerheimin uudistetun puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Tiivis yhteistyö saksalaisten kanssa jatkui koko 1930-luvun. Herman Göring, Gestapon perustaja, oli aloittanut toisinajattelijoiden vangitsemiset ja heidän toimittamisensa keskitysleireihin. Göring kertoi Mannerheimille 1934 Saksan tulevista suunnitelmista. Hänelle kerrottin myös tulevasta sodasta. Mannerheimille ilmeisesti annettiin lupaus siitä, että Saksa antaisi aseapua Suomelle, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.

Talvisodan alla Mannerheim oli myös määrännyt kaikkien poliittisesti epäluotetavien henkilöiden vangisemisesta. 1930 luvulta vuoteen 1944 Suomessa vangittiin poliittisista syistä 4500 ihmistä. Pelkästään lokakuussa 1939 Valtiollinen poliisi vangitsi 272 ihmistä.

Talvisodassa Mannerheimin strategiana oli Leningradin ja Karjalan valtaus - ei Suomen puolustus. Hän pyrki varmistamaan Ruotsin ja Saksan tuen sotahankkeelle nk. "Pohjoismaisen yhteistyön" nimen alla. 

Mannerheim liittoutui Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan elokuussa 1940 presidentti Kallion selän takana. Seraavana päivänä hän sopi asiasta pääministeri Rytin kanssa. Ulkopolitiikasta vastaava presidentti sai tiedon asiasta vasta kymmenen päivää myöhemmin. Tiedon saatuaan presidentti Kallio sai järkytyksestä halvauskohtauksen. Hallituksen enemmistö sai tietää asiasta vasta 24.9.1940 Eduskunnalle ulkoministeri Witting kertoi asian vasta , kun saksalaiset olivat olleet maassa jo viikon.

Hitler oli tiedustellut suomalaisilta rajatoivomuksista. Yksi tiedustelun kohteista oli Mannerheim. Jos Neuvostoliitto tuhoutuisi täydellisesti rajan tulisi kulkea Äänisjärven itäpuolta Jäämereen.

Jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941 Mannerheim viittasi jälleen "Vapaussotaan 1918" ja kutsui suomalaisia "pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan" Suomen ja Itä-Karjalan vapauttamiseksi. Siten myös jatkosota oli talvisodan ohella valloitussota.

Mannerheim toimi valloitetun Neuvostoiiton Itä-Karjalan yksinomaisena johtajana. Hän johti niin sotilas- kuin siviilihallintoa koko miehityksen ajan 1941 - kesään 1944.

Mannerheim antoi heinäkuun 8. päivänä, jo ennen kuin Suomen armeija lähti liikkeelle, käskyn, jossa määrättiin Itä-Karjalasta vallattavien alueiden väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Tarkoituksena oli Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan. Kansallinen karjalan kieltä puhuva väestö sai vihreän oleskeluluvan ja epäkansalliseen, venäjänkieliseen väestöön kuuluvat saivat punaisen oleskeluluvan. Kansallista väestöä oli 37 601 ja epäkasallista 49 295.

Miehitetty Itä-Karjala oli sotilashallinnon alainen, ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Ylipäällikön antamalla julistuksella 8.7.1941 kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Keskitysleireissä oli yhteensä 23 984 vangittua. Rakennuksia ympäröivät piikkilanka ja vartiotornit. Keskitysleireille sijoitetut olivat pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942, jolloin se oli 400-500 henkilöä kuukaudessa. Kaikkiaan kuolleisuus Itä-Karjalan leireillä oli vuoden 1942 aikana 3516.

Puolustusvoimien hygieenikon T.W.Wartiovaaran mukaan juomaveden laatu todettiin bakteriologisissa tutkimuksissa ala-arvoiseksi. Samoin käymälät. Tarjottu ruoka oli ala-arvoista eikä siitä voinut saada riittävää määrää ravintoa. Tarttuvat taudit, nälkä ja rangaistuksina annetut pahoinpitelyt johtivat kuolemiin.

Paitsi Itä-Karjalan leirejä Mannerheimin ylipäällikkyydessä myös suomalaiset toisinajattelijat joutuivat vastaavanlaisille keskitysleireille tai asepalvelusta suorittamattomina etulinjaan tai miinanraivaajiksi. 

Venäläisten sotavankien kohtelu oli omaa luokkaansa. Maailman tilastoissa on harvoja maita, joiden sotavankileireillä olisi menehtyneitä enemmän kuin Mannerheimin alaisilla leireillä. Lisäksi sotavangit luokiteltiin eri ryhmiin joista osa luovutettiin saksalaisille tietoisina siitä, että he joutuisivat välittömästi teloitetuiksi.

Mannerheimista sanotaan, että hän ei ollut natsi. Nimityksellä ei ole merkitystä sillä häntä ajoi voimakas ylemmyydentunne ja tunneköyhyys. Hän oli rasisti. Hänen vihollisiaan olivat juutalaisbolsevikit, joiden kitkeminen juurineen oli hänen tavoitteensa.

Mannerheimin johdolla suomalaisiin iskostettiin Suur-Suomi aatetta ja venäläisvihaa, jotka antoivat sotapropagandan mukaan oikeutuksen äärimmäiseen epäinhimillisyyteen ja sotarikoksiin. Mannerheim ei joutunut Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen eikä suomalaiseen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Hän lähti Stalinin luvalla pois maasta lomalle Portugaliin samaan aikaan kun hänen alaisensa olivat syytettyinä sodasta vastuullisina tai asekätkennästä.

Mannerheim ei tuntenut rahtuakaan empatiaa lähimpiään, syytetyksi ja tuomituiksi joutuneita  upseereita kohtaan. Lojaliteettia hän tunsi muun muassa saksalaista kenraali Erfurthia kohtaan, mikä ilmeni vierailukäynnilla tämän luona sodan runtelemassa Saksassa.

Hänet oli valittu presidentiksi siksi, että hänen johdollaan suomalaiset voisivat alistua rauhaan kesällä 1944. Hän oli johtanut Suomen valloitussotaan, nyt hän oli ainoa henkilö, joka auktoriteetillaan voisi johtaa suomalaiset ulos siitä loukosta johon hän oli kansan johtanut.

Suomessa on ollut vaikutusvaltaisia poliittisia piirejä, jotka ovat käyttäneet Mannerheimista muodostettua sankarikuvaa omien tavoitteidensa apuna. Mannerheim ei astunut ulos aatelissäädyn luomasta kuplasta koskaan. Hän ei ymmärtänyt demokratiaa eikä ollut kiinnostunut ihmisoikeuksista. Hänelle sisällissodan punaiset olivat roistoja ja huligaaneja, joiden elämä ja kärsimykset olivat hänelle yhdentekeviä. Vielä viimeisinä elinpäivinäänkin hän oli sitä mieltä, että punaisten saamat rangaistukset olivat liian lieviä.

Tämä Mannerheimin asenne on antanut tukea valkoisen Suomen historiankirjoitukselle ja valkoiselle sankaritarustolle. Se on tukenut oikeiston hegemoniaa ja estänyt punaisen osapuolen kohtelun ja oikeudettomuuden tuoman kärsimyksen käsittelyn maassamme.

Olen pyrkinyt kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja tuomaan yllä kuvaamiani seikkoja esiin perusteellisesti ja lähdeviitteillä varustettuna jotta kansalaisina voisitte kanssani miettiä, miten on mahdollista, että selkeästi sotarikoksiin syyllistynyt Mannerheim on nostettu suomalaiseksi sankarihahmoksi. Miksi lapsille opetetaan ulkoa, ilman, että he tietävät minkälainen henkilö Mannerheim oli, ihailemaan häntä?

Tässä on se vaara, että suomalaiset, jotka eivät havaitse Mannerheimin julmuutta, eivät havaitse myöskään Euroopan maissa nousevia julmia liikehdintöjä, joissa on sama rasistinen pohjavire kuin mikä Mannerheimilla oli. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheimin keskitysleirit, Mannerheim, sotarikokset, rikosten peittely, empatian puute, sotapropaganda

Jälki-istunto - koulubyrokratian jäänne

Lauantai 1.9.2012 klo 17.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu koulukurista ja auktoriteetista viriää aina koulujen lukukauden alkaessa. Pohditaan voiko jälki-istunnon korvata esimerkiksi pakottamalla oppilas siivoamaan tai tekemään jotakin muuta pulpetissa istumisen sijaan. Kyse on joka tapauksessa tarpeesta rangaista, keskustellaan ainoastaan siitä, minkälainen rangaistus voisi olla.

Lapsi elää perheensä, koulun ja yhteiskunnan vaikutuspiirissä. Nuorisopsykiatrisen hoidon tapaamisissa havaitsimme kuinka vähän ympäröivät ihmiset tiesivät oirehtivan nuoren tunteista ja ajatuksista. Lapsi ei ollut kokenut empatiaa. Monasti yksi työntekijä tapasi nuoren isän, toinen äidin tai muun tärkeän aikuisen. Tapaamistani isistä jäi vaikutelma, että kukaan ei ollut kuullut heitä. Moni vaikea lapsuuden kokemus oli jäänyt kehityksen jarruksi estäen empatian täyden käytön suhteessa kanssaihmisiin.

Nuori oirehtii koulussa empatian ja ymmärryksen puutetta. Kurinpidolliset seuraamukset vain etäännyttävät nuorta häntä auttamaan pyrkivistä aikuisista.Umpimielinen tunne siitä, että kukaan ei ymmärrä voimistuu.

Opettajan ja oppilaiden muodostama yhteisö on paikka, jossa ongelmia tulisi tunnistaa ja selvittää. Ongelmissa on useita osatekijöitä, joista mitään ei saisi jättää ratkaisuyritysten ulkopuolelle. Osatekijät voivat liittyä kaverisuhteisiin, opettajan tai opettajien asenteisiin, vanhempien suhteeseen keskenään tai suhteeseen kouluun. Yhteiskunnalla laajemmin voi olla merkittävä vaikutus siihen kuinka nuori kokee toivoa tai toivottomuutta elämänsä järjestämisen suhteen.

Jos nuori on se osa, jossa verkoston ei toivottu oire näkyy, miksi tätä tuntevaa verkoston pistettä tulisi rangaista. Sen sijaan tulisi selvittää koko vyyhti. Lapsi, opettaja ja vanhemmat tai kotona asuvat muut läheiset ovat kaikki asianosaisia. Heidän tulisi keskenään pyrkiä tiedostamaan mihin heidän ylläpitämäänsä toimintatapaan lapsi tai nuori reagoi. 

Oppimisen edellytyksenä on harmoninen luokkayhteisö. Se voi syntyä vain oppilaitaan kohtaan empatiaa tuntevan opettajan johdolla. Harmonia syntyy keskustelevasta asenteesta ja jokaisen oppilaan tunteiden arvostamisesta. Opettajan täytyy ehtiä tutustua jokaisen oppilaan vahvuuksiin, voidakseen liittoutua niiden kanssa kannustaessaan lapsia yhteistyöhön. Ellei ehdi kunnolla tutustua omiin oppilaisiinsa voi unohtaa myös parhaat oppimistavoitteet.

Ranskalainen sarja "Opettaja ohjaimissa" on paras empatiaa ja ymmärrystä kehittävä TV 1:n ohjelmasarja. Se auttaa opettajia, vanhempia ja koululaisia ymmärtämään mistä kaikesta "kurinalaisessa" koulutyöskentelyssä on kysymys. Kysymys on rakkaudesta, eläytymisestä, välittämisestä, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta nähdä, että vanhemmat ja toiset opettajat ovat myös ihmisiä heikkouksineen ja vikoineen, joita opettaja empaattisella asenteellaan pystyy osoittamaan ja lievittämään.

Opettaja voi oivaltaa uutta myös saadessaan työnohjausta kokeneelta empaattiselta kollegalta. Lapset lähtevät mielellään mukaan rakentavaan yhteistyöhön vaikka piittaamattomuuden ilmapiirissä olisivat toimineet toisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jälki-istunto, empatia, rangaistus, ymmärrys, autoritaarisuus

Urho Kekkosen persoonallisuus

Lauantai 21.1.2012 klo 9.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli mielenkiintoista lukea Erkki Tuomiojan kirjavinkki, joka koski Ruotsin entisen pääministerin ja sosialidemokraattien puheenjohtajan Tage Erlanderin päiväkirjoja vuosilta 1961-62.

Tage Erlander pohtii muun muassa ns noottikriisiä, jossa Neuvostoliitto esitti konsultaatioita Suomen kanssa. Konsultaatiot koettiin Suomessa uhkaavina ja moni Urho Kekkosen poliittinen vastustaja katsoi Kekkosen itse tilanneen nootin vahvistaakseen asemaansa tulevassa presidentin vaalissa.

Tage Erlander tulee toiseen tulokseen. Tuomiojan referaatin mukaan, hän pohtii asiaa ja perustelee kielteistä kantaansa sillä, että hän tuntee Kekkosen persoonan ja isänmaallisuuden, eikä siksi pidä moista tilaamista todennäköisenä.

Kirjoittaessani kirjaa Suuri Yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin Kekkosen persoonaan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kautta. Hänen kouluaineensa, kirjeensä ja hän itse henkilönä, näyttäytyi psykiatrin silmin empaattisena, aitona, rehellisenä ja jatkuvasti kypsyvänä ja viisastuvana. Hänen mielipiteensä eivät voineet olla aina suosittuja maassa, joka oli ns valkoisen valheen vallassa.

 Erlanderin mielipide tukee käsitystäni Kekkosesta. Toivottavasti seuraava presidenttimme on henkisesti Urho Kekkosen työn jatkaja. Kekkosen - Halosen linja on Suomen linja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti, isänmaallisuus, rehellisyys, empatia, Kekkonen

Poliittinen eliitti hyväksyy rasismin tietyin ehdoin.

Torstai 29.7.2010 klo 13.40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua venäläisten kokemasta huonosta tai ymmärtämättömästä kohtelusta suomalaisen lastensuojelun kanssa asioidessaan. Venäläinen lapsiasiamies on ehdottanut suomalais-venäläistä yhteistyötyöryhmää pohtimaan erilaisia näkemyksiä ja hakemaan ongelmiin ratkaisuja.

Suomalainen media,myös poliitikkoja haastatellen on julistanut kuinka venäläiset eivät tule tänne määräilemään ja että Suomessa toimitaan Suomen lakien perusteella. Piste.Tulee mieleen Paavo Haavikon toteamus:Suomalaiset eivät voi oppia virheistään kun he eivät tee virheitä. En ole nähnyt yhdenkään poliitikon tai virkamiehen ajattelevan julkisesti, että ongelmissa on aina kaksi osapuolta ja että rakentavaan lopputulokseen voidaan päästä vain hyvän itsetunnon perusteella antamalla arvon toisenlaisillekin näkemyksille. Jos neuvo Venäjän lakien huomioon ottamisesta taustojen erilaisuuden ymmärtämiseksi käy suomalaisten itsetunnolle miksi ei kukaan ehdota jotakin muuta rakentavaa yhteistyömallia naapurimaiden välille, jonka avulla opittaisiin paremmin ymmärtämään erilaisten käsitysten syitä.Kuinka monia yhteistyöryhmiä on tarvittu Suomen ja Ruotsin välille suomalaisten siirtolaislasten aseman parantamiseksi Ruotsissa.

Toimin seitsemänkymmentäluvulla Helsingin lastesuojelulautakunnan puheenjohtajana. Pidin ennen kokousta puheenjohtajan tunnin, jolloin asiakkaat tai työntekijät saattoivat tulla keskustelemaan luottamuksellisesti kokemuksistaan. Samoihin aikoihin oli tehty tutkimus lastensuojelutyöntekijöiden peroonallisuudesta ja työskentelytavoista. Pelkistäen työntekijät oli voitu jakaa kyyhkysiin ja haukkoihin, joista jälkimmäiset olivat byrokraattisia järjestelmiin, ohjeisiin ja normeihin pitäytyviä asiakkaisiin kylmäkiskoisemmin kuin kyyhkyset suhtautuvia henkilöitä.

Melko usein eteeni tulee avunpyyntöjä tavallisilta suomalaisperheiltä, jotka ovat joutuneet lastensuojeluviranomaisten byrokraattisen määräilevän kohtelun kohteeksi. Eräänkin äidin kolme lasta voitiin kaapata sairaaseen sukulaisperheeseen pelkkien narsistisen isän puheiden perusteella ilman, että lastensuojeluviranomaiset tapasivat kertaakaan normaalia työssäkäyvää äitiä. Jos suomalaiset itsekin saattavat joutua viranomaisten kaltoinkohtelun kohteeksi kuinka sitten ei venäläisäidit?

Se, että yksikään julkisuuden henkilö, viranomainen tai poliitikko ei nouse puolustamaan venäläisten Suomessa asuvien oikeuksia on rasismia, joka antaa mallin muillekin suomalaisille. On riipaisevaa havaita ja kokea kuinka osa venäläisistä alentaa puhettaan, jotta ei havaittaisi heidän kansallisuuttaan.Rasistinen suhtautuminen venäläisiin on ollut jatkuvaa mutta viimeaikojen asenteet ovat paljastaneet kuinka kattavaa se on myös poliittisessa eliitissä.

Toisin sanoen entinen ryssäviha on valjastettu vaalivankkureiden eteen. Kilpailu perustuslaillisten kanssa on kovaa. Ennakkoluuloja vahvistavan venäläisiin asukkaisiimme kohdistuvan rasistisen asenteen katsotaan sen mukaisesti tuovan ääniä ja empaattisen viisaan asenteen hukkaavan niitä?

Suomalaislasten kokemuksiin Ruotsissa voi erinomaisesti eläytyä Antti Jalavan kirjan "Asfalttikukka" avulla.Haluammeko samaa venäläislapsille Suomessa? Suomen yhteiskunnan murros ajoi satojatuhansia suomalaisia Ruotsiin. Venäjän yhteiskunnan murros on ajanut venäläisiä Suomeen. Pystymmekö muuhun kuin rasistiseen sydämettömyyteen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomalainen byrokratia, empatian puute

Narsisti omaisena sairaalassa

Perjantai 4.12.2009 klo 11.13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Markku Salo on kirjoittanut ansiokkaan teoksen Varo narsistia! narsisteista ja heidän uhreistaan tuomioistuinlaitoksen piirissä. Narsistin aiheuttama fyysinen tai henkinen pahoinpitely, empatian puute, jonka seurauksena narsistisesti häiriöinen ei voi sallia mitään hyvää uhrilleen on erinomaisesti kuvattu. Psykoanalyytikko Gustav Sculman on ollut tekijälle aihepiirin konsulttina. 

Ihmissuhteiden ajautuminen uhrin kärsimyksiin jopa kuolemaan ovat arkipäivää myös terveydenhuollon alueella. Valitettavasti sairaaloissa byrokratia, ajanpuute ja järjestelmän oma narsismi ei tunnista henkisen ja fyysisen väkivallan uhreja potilaina ja narsistia uhrin omaisena.

Psykiatriassa ja vanhustenhuollossa narsistin uhrien nähdään ajautuneen psykoosiin ja henkiseen avuttomuuteen narsistin vallankäytön seurauksena. Avuton vanhus tai psykoosin ajettu uhri ei kykene puolustautumaan. Mikäli terveydenhuolto ja sairaalalaitos järjestelmänä ei kykene tunnistamaan narsistisesti häiriintynyttä omaista ja estämään tämän tuhoisaa vaikutusta uhriinsa, kuka sitten pystyy?

Nuorisopsykiatrian ylilääkärinä ongelma oli tuttu. Joku omaisista pyrki kertomaan millainen nuori on ja edellytti myös, että nuori on juuri hänen haluamansa kaltainen. Avioerotilanteissa uhriksi joutunut puoliso ja usein alaikäinen lapsi kärsivät narsistisen vanhemman manipulaatiosta ja vallankäyttöyrityksistä myös sairaalassa. Lastensuojeluviranomaiset saattoivat asettua ehkä taloudellisesti hyvin toimeentulevan narsistin vanhemmuuden tukijoiksi.

Ainoa selkeä menetelmä oli ottaa kaikki osapuolet lastensuojelun edustaja mukaan luettuna yhtäaikaa pöydän ympärille. Sanat pyysin asettamaan siten, että alaikäinen nuori ymmärtää ja voi osallistua keskusteluun. Vain puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä, tekemällä sitovia päätöksiä, jotka voitiin panna täytäntöön ja tiedostamalla sen mikä oli syvällisesti tutkittu ja oivallettu potilaan etu päästiin niin rakentavaan tulokseen kuin mahdollista.

Muussa tapauksessa narsistisesti häiriintynyt omainen pyrkii käyttämään uhkauksia esimerkiksi siten, että hän kantelee, jos hänen tahtoonsa ei suostuta. Hän vaatii, että potilashenkilön luona saa käydä vain hänen valitsemansa henkilöt vaikka se olisi potilashenkilön henkisen terveyden vastaista.

Erään sairaalan hoitajat olivat pelon vallassa kun narsistinen omainen raivosi sen johdosta, että potilaan kauan odottama ystävä oli tullut nuorta tervehtimään. He uskoivat toimineensa väärin.

Suurin osa suomalaista väkivaltaa tapahtuu perheiden sisällä. Kuinka narsisti muuttuisi hyväksi omaiseksi kun uhri joutuu sairaalaan?

 Aikuistuva nuori, aikuinen ja vanhus rakentavat itserakennettuja ystävyyssuhteita henkilöihin, jotka tuntuvat ystävystymisen arvoisilta. Omaisilla on tietyt juridiset oikeudet heidän mielenlaadustaan riippumatta. Laki potilaan oikeuksista 6. pykälä edellyttää viisaasti, että potilasta on hoidettava hänen subjektiivisen etunsa huomioiden yhteistyössä omaisten ja muiden läheisten kanssa. Siten laki ei tue yhden omaisen, puhumattakaan narsistisesti häiriytyneen omaisen oikeutta mielivaltaisiin asenteisiin tai tekoihin, jotka vahingoittavat potilasta jopa ajavat mielen hajoamiseen.

Mistä rajat narsistille? Narsistin viha on rajatonta. Uhrin kuolemakaan ei tuo helpotusta vaan narsisti jatkaa ja kohdistaa vallankäyttönsä uhria auttaneisiin henkilöihin, jotka ovat puuttuneet narsistin kokemaan omistusoikeuteen uhrista. Uhrin perintö, muisto ja muut uhriin liittyvät tekijät siirtyvät omistuksen ja vallankäytön kohteiksi. Narsisti pyrkii manipuloimaan oikeuslaitosta, mediaa ja asiaa lähemmin tuntemattomia ihmisiä. Kuten Markku Salo toteaa, narsisti usein onnistuu manipuloinnissaan mikäli asiaan ei liity narsistin empatiakyvyttömyyden tunnistavia asiantuntijoita.

Markku Salon kirja on erinomainen avaus. Seuraavaksi tarvitaan kirja narstisesta asiakkaasta tai omaisesta terveydenhuollossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Markku Salo, uhrius, empatian puute

Paavo Haavikon onnen tunteet

Sunnuntai 22.11.2009 klo 11.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ystävyyteni Paavo Haavikon kanssa kesti neljä vuotta. Olen tottunut tunnistamaan lämmön, läheisyyden, empatian ja aitouden.

Kokonaisvaltaisimman onnen tunteen Haavikko koki ja myös sanoi kokeneensa paluusta Otavaan - Kotiin. Se tunnevyöry, joka liittyi Mauno Saaren Haavikko niminen mies kirjassakin kuvattuun Savoyn sovintolounaaseen, jossa vanhat yhteistyökumppanit palaavat toistensa yhteyteen aidossa prosessissa, jossa menneet vaikeudet muistetaan mutta sovitetaan ytimiin käyvässä prosessissa. Koko kirjallinen eliitti koki tuon kotiinpaluun Otavan takkatuli-illassa Haavikon saapuessa sinne vaimoineen. Haavikko halusi oman ja ensimmäisen vaimonsa tuotannon tulevan vastaisuudessa Otavan kustantamana.

Tänään 22.11.2009 luen Helsingin Sanomista Haavikon pojan Heikki Haavikon siirtäneen paitsi Paavo Haavikon, myös äitinsä Marja-Liisa Vartion kustannusoikeudet WSOY:lle. Miten tämä toimenpide kunnioittaa Paavo Haavikon tunteita ja tahtoa?

Monivuotisen ystävän Raija-Leena Johanssonin läsnäolo Haavikon Bulevardin asunnossa tai Haavikon ensimmäisellä Mehiläisen sairaalan hoitokerralla oli esimerkki yksityisemmästä onnen tunteesta. Näiden kahden välillä vallitsi silminnähden havaittava harmonia, levollisuuden ja arkisen saumattoman yhteistyön tunne, jota tekisi mieli kutsua myös onnen tunteeksi. Haavikko oli tässä erilainen kuin missään muussa näkemässäni vuorovaikutussuhteessa. Hänellä ei ollut tarvetta esittää tai olla mitään erityistä, vain oma paljas itsensä. Kanssaihminen tuli onnelliseksi näkemästään Haavikon puolesta. Tilaisuudesta otettu valokuvakin välittää tunnelman.

Viimeisen puolen vuoden aikana jokainen onnen tunteen mahdollisuus Paavo Haavikon elinaikana katkaistiin Heikki Haavikon toimesta. Hän kielsi Otavan Leena Majander-Reenpään, Raija-Leena Johanssonin ja Mauno Saaren vierailut sairaalassa. Ymmärsin vasta myöhemmin, että Paavo Haavikon pyrkimys järjestää elämänsä viimeisenä vuotenaan itsenäiselle pohjalle minun ja mm kotisairaanhoidon avulla, riippumattomaksi pojan avusta, tavoitteli tuon henkisen yhteyden vaalimisen takaamista tärkeisiin ihmisiin. Juuri siksi hän halusi, että ystävillä olisi esteetön pääsy hänen luokseen Bulevardille omalla avaimella ja että ruoka tulisi vaivattomasti, valmiina, lämpimänä ja olisi monipuolista. Hän inhosi ja arasteli mikron käyttöä ja pakasteruokia. Hän pelkäsi, että Heikki ei jakanut lääkkeitä oikein.

Paavo Haavikon ja pojan Heikki Haavikon keskinäiset ristiriidat jatkuvat kuoleman jälkeenkin. Nyt siis Marja-Liisa Vartion kirjallisen jäämistön siirtämisenä Otavalta WSOY:lle. Vaikka isän tunteita ei enää voi loukata, loukkaavat tällaiset toimet jokaisen Paavo Haavikon tahtoa ja tunteita arvostaneen ihmisen oikeustajua.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: empatia, läsnäolo, mielenrauha

Epäsosiaalisuus valtaa maailman

Maanantai 31.8.2009 klo 10.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Epäsosiaalisuus on aikaisemmin rajattu käsittämään kaikki sellainen toiminta,joka on laitonta, lähinnä rikollisuuden synonyyminä.Psykologiselta tai psykiatriselta kannalta epäsosiaalisuudella kuvataan ihmistä,jolle on luonteenomaista kyvyttömyys ottaa toiminnassaan huomioon toisten ihmisten tunteita ja oikeuksia. Rakkaudettomuus johtaa tällaiseen ihmisluonteen muovautumiseen.

Viimeiset vuosikymmenet ovat nopesti muuttaneet yhteiskunnan ilmapiirin läpeensä epäsosiaaliseksi. Se ilmenee kaikenlaisena piittaamattomuutena toisista ihmisistä, ympäristöstä tai luonnosta. Väkivallan eri muodot läpäisevät arjen on sitten kysymys mediasta, koulusta,työyhteisöistä tai pihapiireistä.

Koulutettujen,varakkaiden henkilöiden epäsosiaalisuus ilmenee sotina,veronkiertona, rahanpesuna, veroparatiisitoimintana, korruptiona ja muina demokraattisen toiminnan puutteina. Osattomien epäsosiaalisuus vuorostaan saa ilmentymänsä koulukiusaamisena,ilkivaltana,humalassa riehumisena,paikkojen tuhoamisena,ryöstöinä ja pahoinpitelyinä.

Mainosrahoista riippuvainen media tukee rahakkaita puolueita. Lähes 20 vuotta jatkunut epäsosiaalisesta politiikasta johtuva eriarvoisuuden kasvu ei ole saanut kansalaisten tajuttavaa selitystä tiedotusvälineissä. Rahakkaiden ja koulutettujen epäsosiaalinen toiminta laillistetaan eduskunnassa. Osattomien epäsosiaalisuus vuorostaan saatetaan rangaistavaksi eduskunnassa.

Mitkään poliisivoimat eivät tule riittämään pitämään osattomien epäsosiaalisuutta kurissa mikäli osattomuutta vuodesta toiseen lisätään.

Ainoa ratkaisu luovuuden ja rakkauden kasvamisen suuntaan olisi kansainvälinen koulutettujen ja varakkaiden epäsosiaalisuuden tekeminen mahdottomaksi. Taloudellinen eriarvoisuus tulisi muuttaa lisääntyväksi oikeudenmukaisuudeksi. Päiväkotien ja koulujen voimavarat tulisi lisätä sellaisiksi, että opettajien olisi mahdollista luoda päiväkoteihin ja kouluihin empatian ja välittämisen ilmapiiri.Poliisien tehtävän tulisi jäädä tuloksia taustalla varmistavaksi voimaksi eikä nykyisenkaltaiseksi voimattomaksi vallitsevan epäsosiaalisuuden sattumanvaraiseksi kontrolloijaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: röyhkeys, piittaamattomuus, empatian puute

Harri Holkerin onnettomuus ja media

Lauantai 29.8.2009 klo 18.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Entisen valtuustotoveri Harri Holkerin kärsimys liikuttaa ja tuntuu kohtuuttomalta. Toisaalta onnettomuuden toinen osapuoli,Iltalehden 29.8.2009 mainitsema "kondomivaras" liikuttaa myös sekä herättää lukijan mielenkiinnon.

Jukisuudessa tapahtumaa on kutsuttu aluksi pahoinpitelyksi, nyt myöhemmin onnettomuudeksi. Iltalehden kuvauksen mukaan onneton kondomivaras ryntää kaupasta ulos törmäten ovella Holkeriin, joka kaatuu ja murtaa lonkkansa.

Lehti ei ole haastatellut tapahtuman toista osapuolta, kondomivarasta. Miten hän on törmäykseen suhtautunut? Miksi hänellä oli kiire kondomivarkaisiin ja kaupasta ulos?

Lukijan ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää mielikuvitustaan: Onneton mies, jolla on aikaisempia rikoksia, joutuu rahan puutteessa varastamaan kondomeja. Hän ei halua saattaa rahan puutteesta huolimatta kumppaniaan raskaaksi vaan varastaa tuotteen ja kiiruhtaa mielenliikutuksen vallassa treffeille.

Harri Holkeri sattuu onnettomuudekseen ovella törmäyskurssille. Jos Harri Holkeri olisi hiihtoladulla törmännyt puuhun ja kaatuessaan murtanut lonkkaluunsa samoin seurauksin kuin nyt kaupan portailta kaatuessaan, Iltalehden juttu ei olisi saanut yhtä sensaatiomaisia sävyjä kuin nyt.

Tämänkin päiväinen uutinen olisi ollut lukijan kannalta antoisampi, ellei jälleen olisi syyllistytty nykymedialle niin tavalliseen vähävaraisen ihmisen leimaamiseen" rikolliseksi", jonka jälkeen hän ei ansaitse empatiaa eikä tasa-arvoista kohtelua hyvin toimeentulevaan kansalaiseen verrattuna. Hyvin toimeentuleva kansalainen voi median tuella vaatia korvausta varattomalta henkilöltä ja sen lisäksi saada lukijoiden sympatian puolelleen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: todellisuuden vääristyminen, empatia