Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kiusaajien onnellinen maa

Lauantai 30.3.2019 klo 16:30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pekka Haavisto kertoo tänään 30.3.2019 Helsingin Sanomissa pitäneensä kiusaamista esillä vaalikampanjan aikana. Hän kertoo kuulleensa "aivan käsittämättömiä kertomuksia kiusaamisesta ja syrjimisestä kouluissa sekä työpaikoilla".

"Monen ihmisen elämässä kiusaaminen näyttää olevan tekijä, joka vie heitä alaspäin ja puskee sivuun. Olen huolissani siitä, että Suomessa asenneilmapiiri ei ole kohdallaan."

Olen nuorisopsykiatrina tehnyt yhteistyötä koulujen kanssa kiusaamisen lopettamiseksi. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyönä toteutettiin yhdellä Helsingin yläasteella kokeilu, jossa nuoret kokoontuivat saman opettajan kanssa kerran viikossa niin sanottuun tunnetuntiin. 

Tuon tunnin aikana jokainen vuorotellen sai kertoa tunteistaan. Siitä, mikä sillä hetkellä askarrutti, huolestutti tai ilahdutti perheessä, koulussa tai maailmassa. Jokainen yläasteen oppilas sai tuntea, että kaikille on tärkeätä miltä juuri hänestä tuntuu.

Opettajat, jotka olivat aluksi vastustaneet projektia sen tuoman lisätyön johdosta, sulivat, ja alkoivat tunnistaa kuinka tietorikkaita ja rakastettavia nuoret olivatkaan. Nuoret kokivat olevansa tunteineen arvostettuja ja sen seurauksena välitunnit rauhoittuivat ja koulun ilmapiiri muuttui rakentavaksi.

Miksi sitten kiusaamisen kulttuuri on vallalla vaikka kaikkien huomioon ottaminen ja yhteistyö  toisi hyvän ilmapiirin.

Olemme kansana siirtyneet virallisesti rauhan ja puolueettomuuden ajasta läntiseen arvoyhteisöön, jota johtavat Yhdysvallat ja sen NATO-liittolaiset. Tuo liittolaisuus ilmenee jäsenyytenä Euroopan Unionissa, sen valuutassa eurossa ja yhteistyössä NATO:n sotilasliiton kanssa enemmistön EU-maista kuuluessa NATO:on.

25% maailman kansoista elää Yhdysvaltojenja sen liittolaisten asettamien mielivaltaisten talouspakotteiden alaisuudessa. Pakotteet kurjistavat kansojen elämää ja aiheuttavat katkeruutta toimeliaisuuden ja optimismin sijaan.

Suomi osallistuu kyselemättä tähän Yhdysvaltojen taloudelliseen ja sotilaalliseen valtaan, jota ylläpidetään 80 maassa olevilla USA:n sotilastukikohdilla. Tätä on kiusaaminen kansainvälisellä tasolla.

Jotta tuo osallistuminen/kiusaaminen tuntuisi miellyttävältä, meitä täytyy aivopestä kokemaan niin.

Suomen tiedonvälitys onkin siirtynyt orwellilaiseen aikaan, jossa rauha on sotaa ja vääryys on oikeutta.

Olen aikaisemmissa blogeissani kuvannut Suomen tiedonvälityksen ja kustannustoiminnan valtiollista NATO-sensuuria. Tieteellinen totuus varsinkaan kansainvälisistä asioista ei näy Suomen mediassa. Pekka Haavisto, joka ei toiminut rauhanvälittäjänä Balkanilla, vaan tutki siellä mahdollisia köyhdytetyillä uraanipommeilla suoritettujen tuhojen radioaktiivisuuden jäämiä, ei huomannut serbien sortoa eikä pitänyt Lääkärin sosiaalinen vastuu lehdelle antamassaan haastattelussa teollisuuslaitosten vaurioita merkittävinä: "Olivathan ne jo huonokuntoisia muutenkin."

Tällainen asenne kuvaa sopeutumista, välttämättömänä pahana, tuohon NATO:n ja Suomen virallisen ulkopoliittisen johdon todellisuuteen. Suomi auttoi jo tuolloin Jugoslavian pommitusten aloittamista, ja vielä varmemmaksi vakuudeksi Suomen edustaja todisti voittajien sotatribunaalissa ICTY:ssä kuten NATO halusi.

Tutustuin Espanjassa eläkkeelle jääneeseen, hollantilaiseen NATO:n tiedottajaan. Ystävystyttyämme totesimme ajattelevamme Jugoslavian hajottamisesta aika samalla tavalla. Kysyin häneltä, miksi hän tiedottajana ollessaan valehteli? "Minulla on kaksi poikaa, jotka on koulutettava kalliissa yksityisessä yliopistossa. Siksi."

Suomessa on jäljellä yksi valtiomies, nimittäin Paavo Väyrynen. Hän ei ole luopunut totuudesta eikä hän alistu NATO-propagandan eikä kiusaamisen edessä.Eikä valehtele.

Ylikansallista pääomaa palvelevien oikeistopuolueiden keskustan, kokoomuksen ja sinisten aloitteesta Suomeen perustettu valtiollinen sensuurikoneisto, Mediapooli on estänyt Paavo Väyrysen eduskuntapuolueen osallistumisen vaalitentteihin. Verorahoilla kustannettu Yle on siis rahoittanut kaikkien muiden eduskuntapuolueiden Yle-kampanjan, mutta sensuroinut Väyrysen Seitsemän tähden liikkeen. Mediapooliin kuuluva MTV on tehnyt samoin, kuin myös Yle:n paikallistoimitukset sekä monet sanomalehdet. Täydellinen uutispimennys.

Mediapoolilla on erityinen sisältötyöryhmä, jonka tehtävänä on luonnollisesti nostaa erityisiä, lähinnä Venäjä-kriittisiä aihepiirejä toistuvasti eri välineissä, milloin suurina juttuina, milloin rivien välissä voidakseen osoittaa suomalaisille, että Venäjää vastaan pitää varautua ja NATO:a pyytää suojelemaan. Kukaan todellisuudentajuinen suomalainen ei tätä usko.

Yksikään eduskuntapuolue, ei myöskään kiusaamiseen perehtynyt Haavisto, ole nostanut kysymyksen asetteluun tätä Seitsemän tähden liikkeen ja sen puheenjohtajan Väyrysen kiusaamista eikä Mediapoolin roolia sensorina.

Seitsemän tähden liike on ainoa puolue, joka haluaa NATO:n ulos Suomesta. Se haluaa Suomen itsenäiseksi ja irti kaikista EU:n liittovaltiohankkeista. Juuri siksi se halutaan eristää, jotta suomalaiset eivät voisi kokea, että meillä on puolue, joka ajattelee niinkuin kansa, joka ei halua Suomen liittyvän NATOon.

Oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja demokratia estävät kiusaamisen kulttuurin syntymisen. Suomen eduskunta ja valtamedia ovat osoittaneet, mitä tapahtuu, kun ne korvautuvat epäoikeudenmukaisuudella ja vallankäytöllä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiusaamiskulttuuri, vallankäyttö, sensuuri, rehellisyys

Valepuvussa presidentiksi

Perjantai 3.2.2012 klo 11:47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen katsonut Sauli Niinistön vaalikampanjaa kuin näytelmää. Roolivaatteet vaihtuvat tiuhaan. Osa suomalaisista luulee, että satu on totta.

Esiintyminen Walkers-kahvilassa tai Hurstin asunnottomille ja syrjäytyneille tarkoitettujen ihmisten sopan jakajana mietityttää. Eikö Niinistön rinnassa tunnu miltään jakaa keittoa köyhille kun samaan aikaan tietää, että on itse ollut aiheuttamassa näiden ihmisten köyhyyden ja syrjäytymisen. Todellinen auttaminen tai syrjäyttäminen tapahtuvat maan hallituksessa ja eduskunnassa.

Niinistön iskulause: hyvän tekeminen on hyvä, kumisee onttouttaan.

Niinistö sanoi vaaliohjelmassa jakavansa kokoomuksen arvot.

Aidompaa hyvän tekemistä olisi se, jos Niinistö julkisesti sanoisi puolueelleen, että sen tulisi palauttaa edellisessä hallituksessa city-kepulaisten kanssa tekemänsä varakkaiden veronalenukset. Onhan summa lähes 7 miljardia. Jos varakkaiden veronalennus, jota moni ei ole lainkaan huomannut, niin vähän se varakkuudessa tuntui, otettaisiin takaisin, mitään leikkauksia hyvinvointipalveluissa ei tarvitsisi tehdä.

Toinen Niinistön kriittinen lausunto voisi kohdistua kokoomuksen ajamiin veroparatiisien parempaa hyödyntämistä ja veronkiertoa edistäviin lakeihin. Tällaista ei ole kuultu. Päinvastoin. Kun viimeisessä TV1:n vaaliohjelmassa Haavisto kritisoi veroparatiiseja ja vaati veronkierron estämistä, Niinistö pysyi vaiti, ilme umpimielisenä.

Kokoomuksen arvopohjan mukaista aitoa toimintaa olisi se, että Niinistö tarjoaisi sampanjat Suomalaisella klubilla liituraitatukijoilleen eikä menisi tekemään hyväntekeväisyyttä, joka alistaa ja nöyryyttää sen kohteeksi pakotettuja kansalaisia. 

Niinistön valepuvun räätälöinyt mainostoimisto teki hänestä edellisellä kerralla työväen presidenttiä. Nyt hänestä on tehty köyhien presidentti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niinistö, kokoomus, epärehellisyys, näytelmä

Urho Kekkosen persoonallisuus

Lauantai 21.1.2012 klo 9:45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Oli mielenkiintoista lukea Erkki Tuomiojan kirjavinkki, joka koski Ruotsin entisen pääministerin ja sosialidemokraattien puheenjohtajan Tage Erlanderin päiväkirjoja vuosilta 1961-62.

Tage Erlander pohtii muun muassa ns noottikriisiä, jossa Neuvostoliitto esitti konsultaatioita Suomen kanssa. Konsultaatiot koettiin Suomessa uhkaavina ja moni Urho Kekkosen poliittinen vastustaja katsoi Kekkosen itse tilanneen nootin vahvistaakseen asemaansa tulevassa presidentin vaalissa.

Tage Erlander tulee toiseen tulokseen. Tuomiojan referaatin mukaan, hän pohtii asiaa ja perustelee kielteistä kantaansa sillä, että hän tuntee Kekkosen persoonan ja isänmaallisuuden, eikä siksi pidä moista tilaamista todennäköisenä.

Kirjoittaessani kirjaa Suuri Yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin Kekkosen persoonaan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kautta. Hänen kouluaineensa, kirjeensä ja hän itse henkilönä, näyttäytyi psykiatrin silmin empaattisena, aitona, rehellisenä ja jatkuvasti kypsyvänä ja viisastuvana. Hänen mielipiteensä eivät voineet olla aina suosittuja maassa, joka oli ns valkoisen valheen vallassa.

 Erlanderin mielipide tukee käsitystäni Kekkosesta. Toivottavasti seuraava presidenttimme on henkisesti Urho Kekkosen työn jatkaja. Kekkosen - Halosen linja on Suomen linja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti, isänmaallisuus, rehellisyys, empatia, Kekkonen

Epäsosiaalisuus kasvaa rakettimaisesti

Torstai 26.11.2009 klo 11:21 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jacob Söderman kuvasi havainnollisesti valtionhallinnon politisoitumisen (oikeistolaistumisen?) seurauksia 26. 11. 2009 Demarissa. Hallinnon laillisuus- ja oikeudenmukaisuusvalvonnasta ollaan liukumassa lakien, erityisesti perustuslain kiertämisen taitoihin.

Yhteiskuntajärjestelmällemme tyypillinen yksilön tarve osoittaa pätevyyttään vallalla ja rikkauksilla on johtanut oman käden oikeuteen ja pyrkimykseen lainsäädännöllä vahvistaa tätä vähemmistöjen oikeutta. Veroparatiisit "laillisine" veronkiertomahdollisuuksineen ovat vain eräs melko hiljattain julkisuudessa käsittelyyn tullut piirre.

Jo kuusikymmentäluvulla alkanut ja alati kasvava satelliittivakoilu ja yksilöiden ja yhteisöjen valvonta on ohjannut hyvän ja pahan polarisoitumiseen siten, että hyväksi julistetaan ne vakoilijat ja vallankäyttäjät, joilla on eniten taloudellista mahtia sekä valtaa, joka on ääri-ilmiönään sotilaallista väkivaltaa.

Tällainen kehitys ei olisi mahdollinen ellei ihmisen mieltä olisi kyetty sitomaan kyseisenlaisen kehityksen hyväksymisen suuntaan. Rikkaimmat ja itseasiassa väkivaltaisimmat on voitava hyväksyä johtamaan asioitamme. Kuinka moni olisikaan halunnut Irakin laittomaan sotaan Britannian johtaneen ja korkean virkamiehen Kellyn itsemurhaan johtaneen salaisen prosessin vastuuhenkilön Tony Blairin Euroopan presidentiksi.

Jo kolmekymmentä vuotta sitten mediaväkivalta lisääntyi. Suomen eduskunta sai ministeriön virkamiesten toiveiden vastaisesti hieman jämäköitettyä ehdotettua video- ja elokuvaväkivaltaa säätelevää lakia. Siitä huolimatta väkivallan hyväksyminen lasten ja nuorten, puhumattakaan aikuisten arjesta on tasaisesti lisääntynyt.

Aina on löytynyt asiantuntijoita osoittamaan, että väkivallan lisääntyminen arjessa ei lisää väkivaltaista käyttäytymistä. Nyt totuttelemme jo parivuotiaitten lasten levottomuuteen, keskittymättömyyteen, teinityttöjen tappeluihin, poikien keskinäiseen väkivaltaan, joka vielä videoidaan.

Väkivallan hyväksyminen osaksi arkea on edellytys sille, että muukin eriarvoisuutta lisäävä vallankäyttö on mahdollista. Rikkaimmat ja väkivaltaisimmat tahot ovat ne sitten kansakuntia tai yksilöitä on naamioitava hyväntekijöiksi tai muuten hyväksyttäviksi. Se tapahtuu leimaamalla osattomien, pienten yksilöiden väkivalta ankarasti tuomittavaksi, jolloin heistä tulee julkisuudessa mahtavien rikosten sijaiskärsijöitä. Jos vielä vankilalaitos saadan yksityistettyä ja tuottavuuskriteereillä toimivaksi saadaan synnytettyä pikkurikollisten tuottavuus automaatti, joka peittää tarpeen paljastaa todella suuria rikollisia.

Tämä yhteiskunta täytyy naamioida kuitenkin VAPAAKSI. Kaikki haluavat olla vapaassa yhteiskunnassa, vapaan tiedonvälityksen ympäröimänä. "Vapaa" tiedonvälitys takaa, että kokija ei pysty erottamaan valhetta totuudesta. Vapaa palvelu on sidottu kontrolliin, jota "yhteiskunta" on se sitten virasto, viranomainen tai suojelupoliisi tarkkailee.

Kun arvostelemme kiinalaisia "vapaan" tiedonvälityksen rajoituksista ja ylistämme Obaman Yhdysvaltojen vapaata tiedonvälitystä emme huomaa, että yhdysvaltalaiseen tai suomalaiseen vapauteen liittyy kontrolliin alistuminen.On oltava valmis vastaamaan jokaisesta sähköpostista CIA:lle FBI:lle, Supolle, Ruotsin valvontaviranomaisille. Tai mielenterveytensä säilyttääkseen  on näyteltävä, että ei tiedä tai ei välitä siitä, että kaikki yksityinen tiedonvälitys on kontrolloitua.

Tämä kontrolli perustellaan turvallisuudella. Kenen turvallisuudella? Niiden turvallisuudella, joiden intressissä on suojella omia taloudellisia etuoikeuksiaan ja vallankäyttöään. Hintana on lasten, tavallisten varattomien ja keskiluokkaisten ryhmien arkinen turvallisuus, luonnon suojelu, oikeudenmukaisuus, aito rakkauden- ja vastuuntunne.

Kysymys on siitä, onko tajuntamme sopeutunut pitämään epäsosiaalisuutta oikeudenmukaisuutena ja äänestämmekö kansalaisina tahoja, jotka kärjistävät väkivaltaan sopeutumista. Toinen tie on vaivalloinen ponnisteluja edellyttävä täyskäännös, jossa asioita kutsutaan niiden oikeilla nimillä. Vaihtoehtojen välillä ei ole kompromissia. Epäsosiaalisuutta ei voi hyväksyä osittain eikä rehellisyyttä kannattaa osittain.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jacob Söderman, rehellisyys, vapaus

Lasse Lehtisen pelisilmä pettää

Perjantai 27.2.2009 klo 18:47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Europarlamentaarikko Lasse Lehtinen löytyy sieltä missä pelataan. 25. 2. Demarissa hän selvittää demarien laskevan kannatuksen johtuvan oman aseman väärästä määrittämisestä. Ystävät ja viholliset on valittu väärin.Vain Espanjassa ja Britanniassa on toimittu oikein " uusilla ohjelmilla on haettu kannattajia oikeiston parista."

En ole varmaankaan ainoa, jonka mielestä SDP:n kannatuksen lasku johtuu siitä, että kansalainen ei ole kyennyt erottamaan demareiden politiikkaa kokoomuksen politiikasta. Puheet ja käytäntö ovat olleet rajussa ristiriidassa.Useimmista rakenteellisista uudistuksissa päätettäessä, (joita ei voi siis kutsua uudistuksiksi),joissa eriarvoisuus on lisääntynyt ja vähävaraisten elämisen edellytykset ovat heikentyneet ovat demarit olleet päättämässä.

Mitä taas Britanniaan ja Espanjaan tulee en voi myöskään olla Lehtisen kanssa samaa mieltä. Missä hän näkee Britannian työväenpuolueen suosion? Irakin sodassa??

Espanja sen sijaan eroaa niin Britannian kuin Suomen SDP:stä monessakin mielessä. Voisiko kuvitella, että PSOE haikailisi PP:n kanssa hallitukseen kuten Guzenina-Richardson juuri haikailee kokoomuksen seuraan tulevaan hallitukseen. PSOE voittaa vaalit selkeän aatteellisilla jopa yleisen mielipiteen vastaisilla tunnuksilla. Se ilmaisee kansainvälistä solidaarisuutta ei vain poikkeusoloissa vaan systemaattisesti. Espanjan demarihallituksen ministerit vaikuttavat pukeutumisessaan ja olemuksessaan arkisen vaatimattomilta mutta hehkuvat lämpöä ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.Naisministereitä ei voisi kuvitella kiemurtelemassa vähissä vaatteissa naistenlehtien kansissa vedotakseen liikkuviin äänestäjiin.

Vakavasti otettavat poliitikot ja tuulenhaistelijat ovat eri kategorioissa. Pysyvä kannatuksen nousu voi perustua vain politiikkaan, joka aidosti lisää oikeudenmukaisuutta ja jonka takana koko puolue on.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: poliittinen peli, rehellisyys,