Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Sotarikollinen sankarina - Suomen kansan historian raskas taakka

Perjantai 2.6.2017 klo 18:24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen tutkinut luovaa vuorovaikutusta koko elämäni ja kirjoittanut aiheesta kirjoja. Inhimillinen kasvu ja yhteisö sekä Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun ovat tärkeimmät.

Jotta ihminen voi tuntea, minkälaisessa yhteiskunnassa hän elää hänen tulee tuntea itsensä. Kyky eläytyä toisten tilanteeseen paljastaa olosuhteet, joiden seurauksena omat ja tuon kanssaihmisen mahdollisuudet elää ja selvitä paljastuvat. Mahdollisuus vaikuttaa omiin olosuhteisiin ja oikeudenmukaisuuden tunnistaminen asuinyhteisössä, valtiossa ja maailmassa vaikuttavat yksilön yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen todellisuudentajuun.

Valitettavan usein, jo varhaislapsuudesta lähtien lapselle opetetaan mitä hänen tulee ajatella, sen sijaan, että hän voisi eläytymällä itse arvoida miltä asiat tuntuvat. Lapsi opii tottelemaan, jotta aikuiset osoittaisivat hyväksyvänsä lapsen, joka on täysin heistä riippuvainen.

Suomen sisällissota vuonna 1918, jossa nälän ja epäoikeudenmukaisen kohtelun alainen työväki joutui taistelemaan oikeuksistaan, jakoi kansan. Sodassa suojeluskunnista muodostettu porvarillisen hallituksen armeija yhdessä Saksan armeijan kanssa kukisti kapinaan nousseet työläiset.

Maan hallitus valitsi valkoisen armeijan johtoon Carl Gustaf Emil Mannerheimin, jolta puuttui lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien eläytymiskyky ja oikeudentunto.

Hän oli tunettu ilkeydestä, valehtelusta, väkivaltaisuudesta veljeään ja koulutovereitaan kohtaan. Hänet erotettiin valmistavasta koulusta tappeluiden ja ikkunoiden rikkomisen takia. Hänet erotettiin kadettikoulusta valehtelun, koevilpin, röyhkeyden ja tovereiden pahoipitelyn takia. Hän mielisteli ihmisiä, joilta hän halusi jotakin, kuten rahaa sukulaisilta.

Opiskelu Pietarissa tyssäsi siihen, että hän ei läpäissyt sotilasakatemian pääsykokeissa. Komean ulkomuodon ja suhteiden avulla hän eteni kuitenkin urallaan. Hän meni naimisiin varakkaan pietarilaisen naisen kanssa, mutta tuhlasi tämän omaisuuden muutamassa vuodessa ja pari erosi. Hänet oli määrätty maksamaan vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen elatusapua. Hän kuitenkin luonteelleen tyypillisesti mitään ilmoittamatta puolitti sen eikä vastannut vaimonsa kysymyksiin ennenkuin vaimo joutui kääntymään yhteisen ystävän puoleen, jotta tämän kautta saisi vastauksen. Vaimo joutui kulkemaan Pariisissa koko talven pelkkä kumisadetakki päällään kun ei ollut pystynyt lunastamaan ulsteriaan räätäliltä.

Sisällissodan päiväkäskyssä hän muun muassa vannoo valloittavansa Venäjän Karjalan. Hän antaa myös "ammutaan paikalla"- käskyn, jonka tulkittiin sallivan mielivaltaiset teloitukset. Hänen itserakkautensa ylitti kaiken. Viipurissa valkoiset olivat koonneet kodeistaan parisataa venäjää puhuvaa siviiliä, kuljettaneet heidät kulkueena kaupungin läpi ja teloittaneet. Mannerheim suhtautui tähän raakaan joukkomurhaan piittaamattomasti ja vakavaan luonnehäiriöön viittaavalla asenteella.

Sisällissodan jälkeen Saksan miehitys kesti vain vuoden 1918 loppuun. Saksan keisarikunnan romahdettua Suomi joutui suuntautumaan vähemmän saksalaiseen hallintoon. Valtionhoitaja Svinhufvud ei voinut jatkaa tehtävässä liian saksalaissuuntautuneena. Vankiloissa oli kymmeniätuhansia työläisvankeja. Mannerheimilla ei ollut saksalaisystävyyden painolastia, joten hänen katsotiin sopivan valtiohoitajaksi.Valintaa ennen oli kuitenkin laadittava armahduslaki, jossa valkoisten mm. Mannerheimin rikokset mitätöitiin. 

Valtionhoitaja Mannerheim toimi jälleen laeista ja oikeudesta piittaamatta. Hän salli heimosotureiden hyökätä Venäjän Karjalaan tavoitteenaan Pietarin valloitus ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Kesällä 1919 K.J.Ståhlberg tuli valituksi ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi. Mannerheimin hävisi vaalin. Ståhlberg ei hyväksynyt heimosotaretkiä. Hänestä tuli oikeudentuntonsa ja määrätietoisuutensa vuoksi Mannerheimin tärkein vihollinen. Ståhlberg esti Mannerheimia muodostamasta suojeluskunnista omaa yksityistä armeijaansa.

Vaikka Manerheimilla ei ollut viralista asemaa, hän pelasi täysillä verkostojensa avulla kulisseissa. Hän oli oikeusministeri Åkesonin hyvä ystävä. Åkesonin käskystä etsivä keskuspoliisi pidätti 3.elokuuta 1923 Suomen Työväenpuolueen johtajat ja koko eduskuntaryhmän kaikkiaan yli 200 ihmistä. Mitään todisteita valtiopetoksellisesta toiminnasta ei löytynyt.

Myöhemmin 1930 Lapuanliikeen liepeillä toimivat Kai Donner, Rudolf Walden, Petter Forström muut vanhat aktivistit pyrkivät nostamaan Mannerheimin diktaattoriksi. Mannerheim antoi 30. syyskuuta julkilausuman: "Minä toivon, että jokainen, joka muistaa vuoden 1918, on antava tukensa näille epäitsekkäille isänmaallisille pyrinnöille, jotka Lapuan liikkeen vaikutuksesta ovat päässeet julkiseen elämäämme vaikuttamaan."

Svinhufvud oli kutsunut, heti presidentiksi tultuaan,  Mannerheimin uudistetun puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Tiivis yhteistyö saksalaisten kanssa jatkui koko 1930-luvun. Herman Göring, Gestapon perustaja, oli aloittanut toisinajattelijoiden vangitsemiset ja heidän toimittamisensa keskitysleireihin. Göring kertoi Mannerheimille 1934 Saksan tulevista suunnitelmista. Hänelle kerrottin myös tulevasta sodasta. Mannerheimille ilmeisesti annettiin lupaus siitä, että Saksa antaisi aseapua Suomelle, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.

Talvisodan alla Mannerheim oli myös määrännyt kaikkien poliittisesti epäluotetavien henkilöiden vangisemisesta. 1930 luvulta vuoteen 1944 Suomessa vangittiin poliittisista syistä 4500 ihmistä. Pelkästään lokakuussa 1939 Valtiollinen poliisi vangitsi 272 ihmistä.

Talvisodassa Mannerheimin strategiana oli Leningradin ja Karjalan valtaus - ei Suomen puolustus. Hän pyrki varmistamaan Ruotsin ja Saksan tuen sotahankkeelle nk. "Pohjoismaisen yhteistyön" nimen alla. 

Mannerheim liittoutui Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan elokuussa 1940 presidentti Kallion selän takana. Seraavana päivänä hän sopi asiasta pääministeri Rytin kanssa. Ulkopolitiikasta vastaava presidentti sai tiedon asiasta vasta kymmenen päivää myöhemmin. Tiedon saatuaan presidentti Kallio sai järkytyksestä halvauskohtauksen. Hallituksen enemmistö sai tietää asiasta vasta 24.9.1940 Eduskunnalle ulkoministeri Witting kertoi asian vasta , kun saksalaiset olivat olleet maassa jo viikon.

Hitler oli tiedustellut suomalaisilta rajatoivomuksista. Yksi tiedustelun kohteista oli Mannerheim. Jos Neuvostoliitto tuhoutuisi täydellisesti rajan tulisi kulkea Äänisjärven itäpuolta Jäämereen.

Jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941 Mannerheim viittasi jälleen "Vapaussotaan 1918" ja kutsui suomalaisia "pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan" Suomen ja Itä-Karjalan vapauttamiseksi. Siten myös jatkosota oli talvisodan ohella valloitussota.

Mannerheim toimi valloitetun Neuvostoiiton Itä-Karjalan yksinomaisena johtajana. Hän johti niin sotilas- kuin siviilihallintoa koko miehityksen ajan 1941 - kesään 1944.

Mannerheim antoi heinäkuun 8. päivänä, jo ennen kuin Suomen armeija lähti liikkeelle, käskyn, jossa määrättiin Itä-Karjalasta vallattavien alueiden väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Tarkoituksena oli Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan. Kansallinen karjalan kieltä puhuva väestö sai vihreän oleskeluluvan ja epäkansalliseen, venäjänkieliseen väestöön kuuluvat saivat punaisen oleskeluluvan. Kansallista väestöä oli 37 601 ja epäkasallista 49 295.

Miehitetty Itä-Karjala oli sotilashallinnon alainen, ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Ylipäällikön antamalla julistuksella 8.7.1941 kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Keskitysleireissä oli yhteensä 23 984 vangittua. Rakennuksia ympäröivät piikkilanka ja vartiotornit. Keskitysleireille sijoitetut olivat pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942, jolloin se oli 400-500 henkilöä kuukaudessa. Kaikkiaan kuolleisuus Itä-Karjalan leireillä oli vuoden 1942 aikana 3516.

Puolustusvoimien hygieenikon T.W.Wartiovaaran mukaan juomaveden laatu todettiin bakteriologisissa tutkimuksissa ala-arvoiseksi. Samoin käymälät. Tarjottu ruoka oli ala-arvoista eikä siitä voinut saada riittävää määrää ravintoa. Tarttuvat taudit, nälkä ja rangaistuksina annetut pahoinpitelyt johtivat kuolemiin.

Paitsi Itä-Karjalan leirejä Mannerheimin ylipäällikkyydessä myös suomalaiset toisinajattelijat joutuivat vastaavanlaisille keskitysleireille tai asepalvelusta suorittamattomina etulinjaan tai miinanraivaajiksi. 

Venäläisten sotavankien kohtelu oli omaa luokkaansa. Maailman tilastoissa on harvoja maita, joiden sotavankileireillä olisi menehtyneitä enemmän kuin Mannerheimin alaisilla leireillä. Lisäksi sotavangit luokiteltiin eri ryhmiin joista osa luovutettiin saksalaisille tietoisina siitä, että he joutuisivat välittömästi teloitetuiksi.

Mannerheimista sanotaan, että hän ei ollut natsi. Nimityksellä ei ole merkitystä sillä häntä ajoi voimakas ylemmyydentunne ja tunneköyhyys. Hän oli rasisti. Hänen vihollisiaan olivat juutalaisbolsevikit, joiden kitkeminen juurineen oli hänen tavoitteensa.

Mannerheimin johdolla suomalaisiin iskostettiin Suur-Suomi aatetta ja venäläisvihaa, jotka antoivat sotapropagandan mukaan oikeutuksen äärimmäiseen epäinhimillisyyteen ja sotarikoksiin. Mannerheim ei joutunut Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen eikä suomalaiseen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Hän lähti Stalinin luvalla pois maasta lomalle Portugaliin samaan aikaan kun hänen alaisensa olivat syytettyinä sodasta vastuullisina tai asekätkennästä.

Mannerheim ei tuntenut rahtuakaan empatiaa lähimpiään, syytetyksi ja tuomituiksi joutuneita  upseereita kohtaan. Lojaliteettia hän tunsi muun muassa saksalaista kenraali Erfurthia kohtaan, mikä ilmeni vierailukäynnilla tämän luona sodan runtelemassa Saksassa.

Hänet oli valittu presidentiksi siksi, että hänen johdollaan suomalaiset voisivat alistua rauhaan kesällä 1944. Hän oli johtanut Suomen valloitussotaan, nyt hän oli ainoa henkilö, joka auktoriteetillaan voisi johtaa suomalaiset ulos siitä loukosta johon hän oli kansan johtanut.

Suomessa on ollut vaikutusvaltaisia poliittisia piirejä, jotka ovat käyttäneet Mannerheimista muodostettua sankarikuvaa omien tavoitteidensa apuna. Mannerheim ei astunut ulos aatelissäädyn luomasta kuplasta koskaan. Hän ei ymmärtänyt demokratiaa eikä ollut kiinnostunut ihmisoikeuksista. Hänelle sisällissodan punaiset olivat roistoja ja huligaaneja, joiden elämä ja kärsimykset olivat hänelle yhdentekeviä. Vielä viimeisinä elinpäivinäänkin hän oli sitä mieltä, että punaisten saamat rangaistukset olivat liian lieviä.

Tämä Mannerheimin asenne on antanut tukea valkoisen Suomen historiankirjoitukselle ja valkoiselle sankaritarustolle. Se on tukenut oikeiston hegemoniaa ja estänyt punaisen osapuolen kohtelun ja oikeudettomuuden tuoman kärsimyksen käsittelyn maassamme.

Olen pyrkinyt kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja tuomaan yllä kuvaamiani seikkoja esiin perusteellisesti ja lähdeviitteillä varustettuna jotta kansalaisina voisitte kanssani miettiä, miten on mahdollista, että selkeästi sotarikoksiin syyllistynyt Mannerheim on nostettu suomalaiseksi sankarihahmoksi. Miksi lapsille opetetaan ulkoa, ilman, että he tietävät minkälainen henkilö Mannerheim oli, ihailemaan häntä?

Tässä on se vaara, että suomalaiset, jotka eivät havaitse Mannerheimin julmuutta, eivät havaitse myöskään Euroopan maissa nousevia julmia liikehdintöjä, joissa on sama rasistinen pohjavire kuin mikä Mannerheimilla oli. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheimin keskitysleirit, Mannerheim, sotarikokset, rikosten peittely, empatian puute, sotapropaganda

Tony Blair, Jugoslavian ja Irakin pommitukset ja läntiset arvot

Perjantai 8.7.2016 klo 18:04 - Pirkko Turpeinen-Saari

Britannia on kunnioitettavasti tutkinut ja tuonut esiin Irakin sodan rikollisen luonteen. Tuolloisen pääministeri Blairin roolia pidetään erityisen tuomittavana. Suomen media ei aikaisemmin ollut pitänyt sotaa mitenkään tuomittavana. Sen sijaan moni toimittaja raportoi sodasta ylpeänä yhdysvaltalaisen panssarivaunun istuimelta käsin.

Ennen sodan alkamista nousin silloisesta kodistani Barcelonaan vievään junaan, joka oli täynnä Irakin sodan vastaiseen mielenosoitukseen menijöitä. Juna oli täynnä. Istuimme sylikkäin ja vierekkäin kuin sillit suolassa. Väliasemille jäi väkeä koska tilaa olisi ollut vain vaunujen katoilla. Yli miljoona mielenosoittajaa täytti kapungin kadut. Vielä paluumatkalla väkeä matkusti päinvastaiseen suuntaan päästäkseen osoittamaan mieltään vaikka ilta jo hämärtyi.

Jokainen tiesi Irakin mahdollisia joukkotuhoaseita tutkivan komitean ruotsalaisen puheenjohtajan Blixin todenneen, että aseita ei ole eikä niiden olemassaolo ole todennäköistäkään. Hän oli ehdottomasti sotaa vastaan. Espanjalaiset olivat pöyristyneitä sodan mahdollisuudesta Silti Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Tanska lähtivät pommittamaan jo 10v talouspakotteista kärsinyttä maata. Puoli miljoonaa lasta oli jo kuollut hoidettavissa oleviin tauteihin. Kansa kärsi.

Sota oli rikollinen. Tony Blair oli osallistunut jo v. 1999 rikolliseen Jugoslavian pommittamiseen yhdessä USA:n presidentti Bill Clintonin ja useiden NATO-maiden kanssa. NATO-maa Saksa oli lähtemällä pommittamaan rikkonut myös omaa perustuslakiaan. Presidentti Clintonin ja Saksan tavoitteena oli sotilaallinen ja taloudellinen laajentuminen Balkanille. Sotien seurauksena Saksa sai Kroatian ja Slovenian infrastruktuurin hallintaansa, Yhdysvallat vuorostaan miehitti Bosnian ja Kosovon saaden siten rakennettua Serbian maaperälle valtavan sotilastukikohdan, Bondsteelin.

Clinton oli tukenut kalifaattia rakentavia, Bosniassa taistelevia Afganistanista ja Saudi-Arabiasta tulleita jihadisteja sekä Kosovoon tunkeutuneita albaaniterroristeja. Nämä edesauttoivat Yhdysvaltojen tavoitteiden toteuttamista samalla tavalla kuin Yhdysvaltojen tukema taleban Afganistanissa tai Al-Nusra, ISIS ja FSA Syyriassa.Youtube-video Sarajevo Ricochet valottaa erinomaisesti minkälaiset Clintonin ja jihadistien suhteet olivat Jugoslavian sotien aikana ja millaisia kaulankatkojia nämä yhteistyökumppanit olivat.

Paradoksaalisesti Blairin rikokset paljastetaan samaan aikaan kun Bill Clinton pyrkii vaimonsa rinnalla uudelleen valtaan Valkoiseen taloon.

Suomen median mukaan nämä kaksi herraa - Bill Clinton ja Tony Blair - edustavat "läntisiä arvoja", joita meidän tulisi seurata heidän johtamansa NATO:n yhteistyökumppaneina. Saksalainen Aachenin kaupungin Kaarle Suuren rauhanpalkinto on varmemmaksi vakuudeksi myönnetty Blgradin pommitusten tiimellyksessä vuonna1999 Tony Blairille ja seuraavana vuonna 2000 Bill Clintonille.

Presidentti Obama vuorostaan palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla jo ennenkuin tiedettiin hänen lukuisista lennokkisotaretkistään, sotilasvallankaappausten tukemisesta (Burkina-Faso), sotilastukikohtien määrän lisäämisestä sekä vihan ja väkivallan lietsomisesta paitsi Euroopan alueella myös Aasiassa.

Liittokansleri Angela Merkel vuorostaan esiintyy sovittelijan roolissa vaikka haluaakin ylläpitää ja tukea Yhdysvaltojen ja länsimedian lännen rikoksia peittelevää näytelmää. Die Linke-puolueen Sahra Wagenknecht piti liittopäivillä eilen erinomaisen liittokanslerin toimia kritisoivan puheen, erityisesti tämän suhtautumisesta Venäjään.

Liittokansleri Kohlin entinen neuvonantaja ja korkea virkamies Willy Wimmer kertoi keväällä, Youtubessakin nähtävänä olevassa esitelmässään, Bratislavassa v. 2000 pidetystä Yhdysvaltojen edustajien ja useiden Keski- ja Itä-Euroopan päämiesten välisestä kokouksesta. Siellä Yhdysvaltojen edustaja avoimesti selosti pyrkimyksestä Euroopan uuteen kahtiajakoon linjalla Riika-Odessa. Kuulin Wimmerin kertovan nauhalla, että USA:n edustajat olisivat sanoneet länteen jäävän osan olevan "meidän" eli USA:n. Wimmerin mukaan Ukrainan kriisi on näiden pyrkimysten loppuvaihe.

Entisen NATO-komentaja Breedlovin sähköpostikirjeenvaihdon paljastuminen osoittaa presidentti Obaman ja Yhdysvaltojen eri virkamiesten ja joukkojen osuuden Ukrainan väkivaltaisessa vallankaappauksessa ellei joku jo tähän mennessä olisi selvillä kaappauksen tapahtumista. Tosin Yle:n toimittaja Jyrki Saarikoski asiantuntijana esiintyessään väittää alentuvasti presidentti Putinin Kultarannassa esittämien tietojen olevan "vain" Venäjän väitteitä. Suomen mediaa ja ulkopoliittista johtoa on mahdotonta järjellä ymmärtää.

Mielestäni täytyy olla selvää, että presidentti Niinistö tietää ja media tietää saman kuin presidentti Putinkin Yhdysvaltojen väkivaltaan pohjautuvasta politiikasta, joka on paitsi sotilaallista väkivaltaa myös taloudellista- ja mediavaltaa. Presidentti Niinistö tietää EU:n ja NATO:n roolin niin Jugoslavian hajottamisessa, Irakin sodassa kuin Syyrian ja Ukrainan kriiseissä. Liittoutuminen sotarikollisten kanssa ja hyvää tarkoittavan Venäjän leimaaminen uhkaksi on absurdia. Kuinka suomalaiset aikuiset voivat opettaa lapset pois koulukiusaamisesta kun aikuiset itse käyttäytyvät kuin rikolliset, jotka eivät puhu totta ja jotka syyttävät syyttömiä ja palkitsevat syyllisiä.

Suomalainen rauhan-Nobelkin liittyy Jugoslavian laittomiin pommituksiin ja varsin kyseenalaisiin ansioihin siihen liittyen.

Läntiset arvot tarkoittavat rikosten sallimista silloin kuin niitä itse tekee eikä mistään löydy voimaa niitä ennalta ehkäisemään. Rauha ja ystävyys eivät näytä kuuluvan asevarusteluun turvautuvaan Eurooppaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Blair, Bush, Clinton, Jugoslavian ja Irakin pommitukset, sotarikokset, läntiset arvot

Arrogantit Saksa ja USA nyt Syyrian kimpussa

Perjantai 29.1.2016 klo 17:09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Uutisissa todettiin YK:n apulaispääsihteeri Jeffrey Feltmanin todenneen, että Syyrian neuvotteluissa osapuolet eivät ole samassa huoneessa.Mieleeni muistuivat Rambuilletin neuvottelut, joissa Jugoslavian hallituksen ja Kosovon albaaniterroristien oli määrä neuvotella, mutta kertaakaan neuvottelijat eivät olleet samassa huoneessa. USA ja Saksa halusivat päästä pommittamaan Jugoslaviaa tavoitteisiinsa pääsemiseksi.

USA painosti albaaneja suostumaan neuvottelun ehtoihin, mistä palkinnoksi Kosovo saisi itsenäisyyden kolmen vuoden kuluessa. Ratkaisumallina oli se, että serbit eivät suostuisi, jolloin pommitukset voisivat alkaa. Viimeisen päivän aamuna pöydille tuotiin Rambuilletin 2. osa, johon kukaan ei ollut ehtinyt tutustua ja joka pidettiin julkisuudelta piilossa. Siinä serbien olisi pitänyt suostua koko Jugoslavian NATO- miehitykseen, sallia NATO:lle kaikki oikeudet, mutta ei mitään vastuuta. Toisin sanoen NATOa ei saisi vastuuseen mistään rikoksista. Selvää oli, että  mikään itsenäinen valtio ei hyväksyisi tuollaista ehdotusta.

Sen jälkeen - ja viitaten suomalaisen Helena Rannan paikkansa pitämättömiin väitteisiin, että Racakissa olisi tapahtunut joukkomurha ja "rikos ihmisyyttä vastaan" - NATO alkoi pommittaa eurooppalaista maata ja sen pääkaupunkia Belgradia, jota fasistit olivat pommittaneet jo II maailmansodan aikana. USA:n ja NATO-Saksan toimet pidäkkeettömässä ahneudessaan, rasismissaan ja siksi että he voivat toimia ilman, että he joutuvat vastuuseen rikoksistaan, muistuttavat fasismia.

Luin eilen Voltairenet.org sivustolta Lähi-idän asiantuntija Thierry Meyssanin laajan artikkelin siitä kuinka Yhdysvallat ja Saksa suunnittelivat Syyrian tuhoamista ja hallituksen vaihdosta jo vuodesta 2001 lähtien. Meyssan kuvaa tarkasti kuinka Libanonin pääministeri Rafic Haririn murha lavastettiin Yhdysvaltojen Beirutin suurlähettilään ja saksalaisen ajatushautomon johtajan Volker Perthesin toimesta Syyrian ja Libanonin presidenttien syyksi.

Vuonna 2008 Yhdysvaltojen silloinen ulkoministeri Condoleezza Rice esitelmöi Bilderberg ryhmän kokouksessa kuinka on syytä kaataa Syyrian hallitus. Hänen rinnallaan olivat Volker Perthes ja Bassama Kodmani, josta myöhemmin tuli Syrian National Councilin perustaja.

Maaliskuussa 2011 Volker Perthes julkaisi yleisökirjoituksen New York Timesissa haukkuen presidentti Assadin puheen Syyrian parlamentissa, jossa puheessa presidentti kritisoi Syyrian hallitusta vastaan toimivaa salaliittoa. Perthesin mukaan "vallankumous" oli meneillään ja Assadin on syytä lähteä. 

Saksa tuki muslimiveljeskuntaa Tunisiassa ja Egyptissä ja koordinoi CIA:n pyynnöstä muslimiveljeskunnan kansainvälistä koordinointia Aix-la Chapellessa. Volker Perthesin vaikutuksesta Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle julisti, että muslimiveljeskunta ei ole islamistinen vaan "islam- vaikutteinen".

Tammikuussa 2012 Jeffrey Feltman, tuolloin USA:n ulkoministeriön Lähi-idän johtaja, pyysi Volker Perthesia johtamaan "päivä tapahtumien jälkeen"- ohjelmaa, jossa suunniteltaisiin Syyrian seuraavaa hallitusta.

"Day after" tai "päivä tapahtumien jälkeen" sai kokoon 45 Syyrian opposition jäsentä. Sitä rahoitti puolustusministeriön alainen US institute of Peace. Se sai aikaan ensimmäisen luonnoksen, jossa edellytettiin Syyrian ehdotonta antautumista (vrt Jugoslavian NATO-miehitys). Tästä tuli Yhdistyneiden kansakuntien pakkomielle sen jälkeen kun Jeffrey Feltman oli valittu YK:n poliittisten asioiden johtajaksi kesäkuussa 2012. 

Perthes- Feltman suunnitelma on Meyssanin mukaan seuraava:

-Syyrian kansan itsenäisyys mitätöidään

-Perustuslaki kumotaan

-Presidentti vapautetaan tehtävistään (mutta varapresidentti hoitaa juoksevat asiat)

-Parlamentti hajotetaan

-Ainakin 120 johtajaa todetaan syyllisiksi ja estetään astumasta mihinkään poliittiseen tehtävään, sen jälkeen syytetään ja tulevat tuomituiksi kansainvälisessä tribunaalissa

-Sotilastiedustelun, poliittisen ja yleisen turvallisuuden järjestelmä puretaan

-"Poliittiset" vangit vapautetaan ja terrorismin vastaiset toimet lopetetaan

-Hezbollah ja Guardians of the Revolution pakotetaan vetäytymään; sitten ja vasta sitten "kansainvälinen yhteisö" ryhtyy taistelemaan terrorismia vastaan.(ylläolevat ovat Jeffrey Feldmanin julkaisemattomia asiakirjoja)

Kylmät väreet tuntuvat väkisinkin selkäpiissä kun ajattelee sitä, että henkilöt, jotka ovat vuodesta 2001 lähtien suunnitelleet Syyrian tuhoamista valtiona, ovat nyt YK:n virkamiehenä ja Saksan ulkoaisainhallinnon ja Bilderberg ryhmän  asiantuntijoina johtamassa Syyrian "rauhanneuvotteluja" kaikkien näiden sotavuosien jälkeen, jotka ovat olleet täynnä provokaatioita, joilla on pyritty mustamaalaamaan Syyrian hallitusta ja nostamaan uskontopohjaista fanatismia edustavia kirjavia ryhmiä.

Jugoslavian hajottamissotien aikana Saksa ja USA ja näiden maiden tavoitteita tukeva media ylläpiti käsitystä, että kalifaattia rakentava Bosnian presidentti Izatbegovic oli maltillinen muslimi ja serbit fasisteihin rinnastettavia rikollisia. Tuolloin USA:n ja Saksan tavoitteena oli tuhota Jugoslavia ja ottaa Balkan sotilaallisesti ja taloudellisesti haltuun. Moni muu valtio on tässä välillä tuhottu, mutta syyrialaisten kulttuurin tuhoaminen ja sekulaarisen valtion muuttaminen uskonnolliseen fundamentalismiin ja vastakkainasetteluun pohjautuvaksi alueeksi, kuolleiden ja pakolaisten virraksi on kammottavaa.

Yhdysvallat on pystynyt muuttamaan YK:n vihaan ja kiristykseen pohjautuvaksi järjestöksi. Rakentamallaan sotilastukikohtien verkostolla Yhdysvallat on luonut lojaliteettien verkoston, joka pohjautuu viholliskuvien rakentamiseen ja vihan ilmapiirin ylläpitämiseen. 

Suomen media käyttää lähteinään Yhdysvaltojen hallituksen lakeijoita Washington Postia ja New York Timesia. Yle käyttää Yhdysvaltojen ex suurlähettilästä ohjelmamannekiinina. Yhdysvaltojen sotilaat esitetään vaarattomina hiihtomäessä kupsahtelevina pullukoina. Viihteellä ja puolitotuuksilla peitetään todellisuus, eli se, mistä viha ja uudenlainen epävarmuus kumpuaa. USA:n miehittämä Saksa ei ole itsenäinen vaan se toimii tai sen on pakko toimia kuten rikollispomo vaatii.

Demokraattien presidenttiehdokas Bernie Sanders sanoi RT:n haastattelussa pari vuotta sitten, että Obama teki suuren virheen heti presidenttikautensa alkaessa. Hänen olisi tullut saattaa edellinen hallitus vastuuseen sotarikoksista. Vain siten Yhdysvallat olisi voitu pelastaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syyrian hajottaminen, USA:n sotarikokset, Saksa, USA, Syyrian neuvottelut, Rambuilletin neuvottelut, rankaisemattomuuden periaate

USA ja median sotaporno

Lauantai 18.4.2015 klo 10:52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yle ja Sanoma Oy muodostavat yhdysvaltalaisen sotapolitiikan tiedotusosaston Suomessa. Totuus ja moraali ovat kadonneet näiden tiedotusvälineiden pyrkiessä lokakampanjallaan Venäjää vastaan synnyttämään Suomeen pelon ilmapiirin.

Yle näytti kokoomuksen puheenjohtaja Stubbin ja puolustusministeri Haglundin vieraiden äärioikeistolaiset mielipiteet monipuolisesti TV-uutisissa. Norjan puolustusministerin fanaatinen ilme kuvasi hänen persoonallisuuttaan loistavasti. Ruotsin kokoomuspuolueen puheenjohtaja sai huomattavasti tilaa Yle:n uutislähetyksissä.

Kun Saksan ulkoministeri Steinmeier kävi ulkoministeri Erkki Tuomiojan vieraana "Rauha Euroopassa" seminaarissa Yle ei löytänyt tilaa tämän merkittävän poliitikon mielipiteille vaan tyytyi esittelemään presidentti Niinistön virka-asunnon tiloja Steinmeierin ja avustajien tepastellessa huoneesta toiseen. Sotapropaganda olisi saanut vaurioita, jos maailman todelliset uhat: ilmastomuutos ja Yhdysvaltojen provosoimat sodat Lähi-Idässä olisivat palanneet katsojien mieliin.

Viimeisenä päivänä ennen vaaleja sotapornon sankaritoimittajat palaavat muistelemaan Kamputsean kauhuja. Amerikkalaisten lähtiessä maa joutui Pol Potin armoille (jota USA aluksi tuki). Kuvauksessa jätetään tarkoituksellisesti kertomatta, että Yhdysvallat oli ennen poistumistaan pommittanut laittomasti Kamputseaa kahdeksan vuoden ajan. Kahdeksan minuutin välein pommikoneet nousivat lennoilleen lannistaakseen maan. Kamputseaan kylvettiin noiden vuosien aikana enemmän pommeja kuin koko toisen maailmansodan aikana yhteensä koko maailmassa. (kertoo Yalen yliopiston tutkimus)Pol Potin kosto yhdysvaltalaisia tukeneille oli äärimmäisen julma. Ihmishenkien menetykset eivät vertautuneet pommitusten uhreihin. Pommitetut ovat aina vain numeroita kun niitä on niin paljon.

Yhdysvaltojen uusi tunkeutuminen Eurooppaan alkoi Jugoslavian hajottamisesta 1990-luvulla. Eurooppahan oli jo tuolloin täynnä Yhdysvaltojen sotilastukikohtia, mutta se ei maailmanvaltaa hamuilevalle suurvallalle riittänyt. Yhdysvallat ja Saksa toimivat suunnitelmallisesti ja systemaattisesti aiheuttaen Balkanin kammottavat sodat. Neuvotteluja kävi "kansainvälinen yhteisö" joksi kutsutaan Yhdysvaltojen kulloistenkin liittolaisten kokoonpanoja.Sosiaaliporno-propaganda on saanut Balkanin sodista pohjattoman lähteen.

Ukrainan kriisi lähti Yhdysvaltojen ja Saksan tukemien poliitikkojen johtamasta vallankaappauksesta, jossa laillinen hallitus kumottiin ja eduskunta tehtiin toimintakyvyttömäksi äärioikeiston temmellyskentäksi.Klitscko oli Saksan mies, Jatsenjuk Yhdysvaltojen. Tämän klikin valvonnan alla irtipäästetyt äärinationalistit uhkasivat fyysisesti itä-ukrainalaisia. Maidanin tappajat tiedetään, mutta niitä ei virallisesti tutkita. Nyt tappajaiset ovat kiihtyneet. Jo kahdeksan nykyhallinnon näkyvää vastustajaa, kirjailijaa tai poliitikkoa on tapettu viime kuukausien aikana. Malesialaiskoneen alasampumisen tutkimukset eivät täytä objektiivisen tutkimuksen kriteereitä. Tulokset jäävät salaisiksi, jos epäilyksenalainen osapuoli, Ukrainan nykyhallitus ei halua tuloksia julkisiksi. Provokaatiota on käytetty Venäjän mustamaalaamiseen täysimittaisesti hyväksi kuten kymmeniä muita provokaatioita aikaisemmin.

Yhdysvaltojen likaiset temput eri puolilla maailmaa, kymmenien johtajien salamurhat, hallitusten väkivaltaiset vaihdokset, miljoonien viattomien ihmisten tappamiset ja epäinhimilliset talouspakotteet kuvaavat suomalaisen median ihannemaailmaa. Aseita, rasismia, kuolemanrangaistuksia ja arjen väkivaltaa. Valtaa.

Suomalaisten käsittelemätön ja surun avulla läpityöskentelemätön historia johtaa sen toistamiseen. Samat tahot, jotka nyt painostavat ja pelottelevat suomalaisia kohti NATO:a ja liittoa Yhdysvaltojen ja oikeistolaisen Saksan kanssa  innostivat suomalaisia 1930- luvun akateemisessa Karjala-seurassa hyökkäämään päin "ryssää". Liittolaisuus natsi-Saksan kanssa ja fasistisen Kroatian tunnustaminen olivat johdonmukainen seuraus sisällissodasta lähtien jatkuneesta sotapropagandasta. Siinä oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa Saksan armeijan avulla vastustaneet valkoiset julistettiin sankareiksi, lähes pyhiksi.Tätä pyhyyttä vahvistettin kirkoissa, kouluissa ja tuomioistuinlaitoksesssa.

Suomen parlamentaarisesti valvotun Yle:n uutispäällikkö on vastuussa sotapropagandan ja oikeistolaisen poliittisen ilmapiirin vahvistamisesta humaaniuden, rauhan ja totuuden asemasta. Sosiaalipornoa levittävä Sanoma Oy on johdonmukaisesti yhdysvaltalaisen sotapropagandan levittäjä, jonka valta näissä vaaleissa on kohtuuttoman suuri. Lisääntyvä kielitaito luo kansalaisille mahdollisuuden tutustua todelliseen tietoon. Nämä vaalit mennään amerikkalaisen sotapropagandan mukaisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yle, USA:n sotarikokset, USA:n median Suomen haaraosasto, NATO- USA:n lonkero Euroopassa,

Sarkozy ja Niinistö

Sunnuntai 8.2.2015 klo 10:20 - Pirkko Turpeinen-Saari

Presidentti Niinistö on "kovien finanssipoliittisten pakotteiden kannalla, jos kapinallisten aluevaltaukset jatkuvat" kertoo Helsingin Sanomat."Näyttää siltä, ettei Putinilla ole selvää strategiaa, mutta päätavoitteena on pitää tilanne epävakaana". Mihin presidentti perustaa käsityksensä presidentti Putinista. Niinistö suhtautuu presidentti Putiniin objektina, ei subjektina.

Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy suhtautuu täysin toisin. Hän toteaa olevan ymärrettävää, että Krimin asukkaat halusivat jälleen yhdistymistä Venäjän kanssa, Ukrainassa tapahtuneen laittoman vallankaappauksen jälkeen. Hän tarkastelee rehellisesti kokonaisuutta, tapahtumien logiikkaa.

Georgian presidentti Sakashvilin aloitettua Georgian sodan, silloisen EU puheenjohtajamaan Suomen Alexander Stubb oli osa USA:n propagoimaa "Venäjä hyökkäsi"-jargonia, vaikka tosiasiassa Georgia aloitti sodan ampumalla tykeillä venäläisiä rauhanturvaajia.Stubb toimi arvovaltaisessa roolissaan omien ennakkoluulojensa pohjalta. Tätä propagandaa edistämään oli palkattu belgialainen mainostoimisto. Nicolas Sarkozy pelasti tilanteen Moskovassa käymillään neuvotteluilla ja kypsällä valtiomiesasenteella.

Presidentti Niinistö ei kiinnitä huomiota tapahtumien logiikkaan. Hän ei ainakaan tuo esille kantaansa presidentti Poroshenkon sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Presidentti Poroshenko on vastuussa siitä, että hän kohdistaa itä-ukrainalaisiin kollektiivisia rangaistuksia. Valtio on lopettanut kaikilta itä-ukrainalaisilta pankkiyhteydet. Eläkkeiden maksu on lopetettu. Siviilejä on pommitettu rypälepommeilla.

Liittokansleri Angela Merkel edustaa Yhdysvaltojen nimeämää tärkeintä Euroopan liittolaistaan, Saksaa. Saksan asenne on ymmärrettävissä siten, että Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vallassa samat voimat, jotka aseistivat Hitleriä 1930-luvulla. Yhdysvaltojen asevoimiin perustuva maailmanvalta, kybersotineen, salaisine kidutusvankiloineen, salaisine tuomioistuineen, salaisine laittomine sotineen ja lennokkimurhineen on realiteetti. Saksan nykyjohto on realistinen. Saksa on ollut mukana Ukrainan väkivaltaisessa sitomisesssa "länteen" Yhdysvaltojen rinnalla. Merkel ei puhu itä-ukrainalaisten ihmisoikeuksista. Merkel ei tunne empatiaa venäläisten turvallisuustarpeita kohtaan. Saksalaiset sanovat juhlapuheissaan Auschwizin olevan jokaisen saksalaisen tunnolla, mutta eivät 25 miljoonan venäläisen tai miljoonan serbialaisen joiden uhrausten ansiosta maailma on ollut näihin päiviin saakka vapaa fasismista.

Saksa oli 1990-luvulla Jugoslavian hajottamisen pääarkkitehti yhdessä USA:n kanssa. Siten median ykkösvalhe siitä, että Venäjä olisi nyt ensimmäisenä toisen maailman sodan jälkeen siirtämässä kansainvälisiä rajoja ei pidä paikkaansa. Balkanilla rajoja siirrettiin mielivaltaisesti, vahvemman oikeudella Saksan ja USA:n toimesta.1993 -94 välillä Euroopan yhteisön ja YK:n pyrkiessä saamaan Kroatiassa ja Bosniassa aikaan rauhanomaisia ratkaisuja Saksa jatkoi asetoimituksia Kroatian nationalisteille ja Bosniaan kalifaattia rakentaville muslimeille.

Kansainvälisessä politiikassa on kaksi kerrosta. Julkisessa kerroksessa on vallalla näytelmä, jota kansalaiset saavat median avulla seurata. Syvällä realistisessa kerroksessa ovat taloudellisesti hyvinvoivat toisen maailmansodan aikaisten fasististen rikostensa peittelyn mestarit, jotka jakavat toinen toisilleen aseita. Heille inhimillisyys ja empatia on vierasta. Sen sijaan keskinäiset lojaliteetit ovat vahvoja. Latvia esti omien toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien näyttelyn avajaiset UNESCO:n päämajassa koska se katsoi sen voivan vahingoittaa mainettaan EU:n puheenjohtajamaana. Latvia onkin muiden Baltian maiden ja USA:n kanssa innolla tukemassa asetoimituksia Ukrainan nationalisteille.

USA:n harrastama fasistien ja jihadistien tukeminen omien valtapyrkimysten niin vaatiessa ei ole jäänyt seurauksitta. Kaksoistornien tuhoajissa oli Bosniassa taistelleita jihadisteja. Yhdysvalloissa ollaan nyt huolissaan Yhdysvaltojen bosnialaisista, jotka ovat rahoittaneet ja tukeneet Syyriassa taistelevia Al-Qaidan ja Al-Nusran jäseniä.

Presidentti Putinin julkisista puheista päätellen hän kannattaa yhteistyötä ja demokraattisia oikeuksia kaikille niin itä- kuin länsi-ukrainalaisille. Presidentti Poroshenkolla olisi valta neuvotella ja sopia tästä ilman aseita.

Balkanin jäljet pelottavat koska siellä Kroatian nationalistit säätivät perustuslain, joilla serbit muutettiin kakkosluokan kansalaisiksi, maa julistettiin kroaattien maaksi. Ukraina yritti samaa. Parlamentti halusi julistaa itä-ukrainalaiset toisen luokan kanslaisiksi. Oikeudenmukaisuus edellyttäisi pakotteita Ukrainalle, ei Venäjälle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Poroshenkon sotarikokset, Sarkozy, Niinistö, Merkel, Obama, Krim ja Ukraina

Srebrenica-näytelmä - rikos Bosnian serbejä kohtaan

Maanantai 29.4.2013 klo 10:34 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU juhlii lähestyvää Kroatian jäsenyyttä. Millaisilla voimilla Kroatia etenee   ,mutta Serbialle ja serbeille yleensä sysätään rikollisen taakkaa. "Pääset EU:un kun tunnustat  Srebrenican kansanmurhan" Serbian parlamentilta vaadittiin. Serbian serbejä vaaditaan vetämään matto Republika Srpskan serbien alta. Srebrenicahan on Republika Srpskan asia.

Kaikki serbit asuinpaikasta riippumatta, olivat Jugoslavian ja Jugoslavian hyvinvointivaltion säilyttämisen puolella. Samat oikeudet kroaateille,serbeille,muslimeille, ilmainen terveydenhuolto,koulutus, kuukauden palkallinen loma ja edulliset asumiskustannukset.Heidän mielestään kansalliset ja kansainväliset lait olivat muutosten pohjana rakentavampia kuin väkivalta. Slovenia, Kroatia ja Bosnia Herzegovinan johto hylkäsivät neuvottelutien.

Kroatia suoritti, heinä-elokuun vaihteen viikonloppuna 1995, 250.000 serbin etnisen puhdistuksen pakenevia siviiljä pommittaen, NATO:n tuella,(NATO pommitti serbien tutkajärjestelmää).Sitä ennen serbeiltä oli perustuslain muutoksella poistettu tasa-arvoinen kansalaisuus Kroatiassa.

YK:n sotilaallinen tarkkailu UNMO piti 10. elokuuta 1995 Zagrebissa tiedotustilaisuuden kritisoidakseen Kroatian toimia. Sali oli täynnä serbejä kohtaan myötämieltä osoittavia tiedotusvälineiden edustajia. Juuri kun tiedotustilaisuus oli alkamassa USA:n lähetystön virkailija tuli ilmoittamaan, että lähetystössä alkaa juuri tiedotustilaisuus sen johdosta, että USA:n tiedustelu on nähnyt satelliittikuvissa rikottua maata Srebrenican ympärillä merkkinä teloitettujen joukkohaudoista.Sali tyhjeni ennenkuin tilaisuus oli päässyt alkuun.Srebrenica- myytti osoitti voimansa.

Kroatiaa aseistaneet Yhdysvallat ja Saksa tekivät kaikkensa ummistaaksensa silmät Kroatian sotarikoksilta ja syyllistääkseen satoja vuosia asuttamiaan seutuja puolustaneet serbit.Kun kroaatit tai Bosnian muslimit rikkoivat sodan aikana useita sopimuksia - siitä rangaistiin serbejä.Kroaatteja taputettiin selkään.

Sodan alkaessa muslimit olivat tyhjentäneet Srebrenican serbeistä. Sodan lopulla 80% Srebrenican asukkaista olivat muualta muuttaneita. Demilitarisointipäätöksistä huolimatta Srebrenicassa oli hyvin aseistettu muslimidivisioona, joka suoritti hyökkäyksiä ympäröiviin serbikyliin.150 serbikylää tai yhteisöä tuhottiin ja 2100 kylien asukasta tapettiin polttamalla taloihinsa tai katkaisemalla kaula ja usein seivästämällä päät aidan seipäisiin. Kylien nimet,kuolleiden nimet ja syntymäajat ovat saatavissa.

Serbit ilmoittivat viimeisen kylän polton jälkeen, kesällä 1995, YK-joukoille, että näin ei voi jatkua vaan he ottavat Srebrenican haltuunsa. Muslimidivisioona oli vetäytynyt kaupungista ja jäljellä oli vanhuksia, naisia ja lapsia. Serbiarmeija järjesti bussikuljetuksen naisille, lapsille ja vanhuksille kunkin haluamalle muslimien hallussa olevalle alueelle. Kenraali Mladic vaati jokaiseen bussiin YK:n Dutch Batin edustajan.(ei pommittanut heitä kuten kroaatit) Taistellen Tuzlaan vetäytyvä muslimidivisioona kärsi suuria tappioita heidän pyrkiessään keskellä päivää serbien linjojen sekä omien ja serbien miinakenttien läpi. Kuinka moni joutui teloituksen kohteeksi ja kuinka moni kuoli taistelussa on selvitettävissä jos halua siihen riittää. ICTY:tä asia ei kiinnosta. Asia on kuitenkin historiantutkimuksenkin tarpeisiin selvitettävä. Vaikka tieteellinen selvitys ei auta poliittisen oikeudenkäynnin kohteena olevia syytettyjä, se tulee auttamaan oikeudentuntoisia ihmisiä hahmottamaan todellisuuden.

Kroatia ja Bosnian muslimi johto käyttivät mainostoimisto Ruder-Finnia sotapropagandan välineenä mustamaalatakseen serbejä. Saksan ja Yhdysvaltojen intressit olivat Kroatian Tudjimanin ja Bosnian Iztbegovichin kanssa yhteiset. Intressit olivat taloudelliset, sotilaalliset ja uskonnolliset. Sotapropagandan keskeinen teema oli ilmasta tempaistu väite "8000 Srebrenicassa teloitettua muslimimiestä ja poikaa". Bosnia Herzegovinan johto ei ole suostunut yhteistyöhön sen selvittämisessä kuinka moni selvisi Tuzlaan. Monista eri lähteistä päättelemällä matkalle jääneitä on 2000-3000. Tapahtumien tieteellinen käsittey on lähes mahdotonta koska poliittiset intressit ovat niin voimakkaat. Yhdysvaltojen kongressi on julistanut Srebrenican tapahtumat kansanmurhaksi. Serbian parlamentti on pakotettu tunnustamaan Srebrenican tapahtumat kansanmurhaksi ehtona EU:n lähentymisneuvotteluille. Tulee mieleen koulukiusattu, joka otetaan porukan jäseneksi kun hän suostuu tunnustamaan opettajalle, että hänessä oli syy. Samalla hän suostuu oman identiteettinsä murentamiseen.

Etninen puhdistus ja kansanmurha Bosniassa? Bosnian kansat ovat samaa etnistä juurta. Ovatko serbit suorittaneet itsensä kansanmurhan? Jugoslaviassa kaikilla ryhmillä oli samat kansalaisoikeudet.Tätä serbit ovat aina kannattaneet. Vasta Kroatia muutti perustuslakinsa julistamaan Kroatian vain kroaattien maaksi.

Luettuani tuhansia sivuja dokumentteja ja kirjoja Jugoslavian hajottamissodista olen aina vain enemmän kummissani. Tällaiseenko EY/EU järjestelmään, joka on niin alisteinen USA:n, Saksan ja NATO:n sotapolitiikalle ja vallankäytölle me kuulumme. Kansallisvaltioiden merkityksen häivyttäminen merkitsee itsenäisen ajattelun, kriittisyyden ja oikeudenmukaisuuden häivyttämistä. Näiden tekijöiden kadotessa katoaa myös ihmisyys.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Srebrenica, Kroatia, etninen puhdistus, sotarikokset, USA, Republika Srpska

USA:n sotarikokset ja Suomi

Perjantai 27.7.2012 klo 9:10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Vuonna 1998 kohtasin töihin kävellessäni rakastetun lastentautien professorin Niilo Hallmannin. Pysähdyimme juttelemaan ja keskustelun lomassa kysyin häneltä mitä mieltä hän on lastenlääkärinä Yhdysvaltojen armeijan käyttämästä köyhdytetystä uraanista, joka aiheuttaa lasten epämuodostumia."Eihän Yhdysvallat semmoista käytä!" oli hänen vakaa reaktionsa.

Ympäri maailmaa liikkuvan professorin olisi luullut seuraavan aikaansa, mutta miksi mieli ei ota vastaan julmia tietoja?

Tätä olen pohtinut viimeksi eilen katsoessani TV 1:n ulkolinjan esittämää dokumenttia Irakin Fallujahin epämuodostuneista vastasyntyneistä ja köyhdytetyn uraanin tappamista ja vammauttamista Yhdysvaltojen sotilaista.

Toinen Yhdysvaltojen sotarikoksia ja paljon puhuttua "valtioterrorismia" kuvaava tieto tuli pari päivää sitten Indonesiasta. CIA:n ohjelmoiman Indonesian v. 1965 sotilasvallankaappauksen jälkeisen, CIA:n listat kädessä, armeijan joukkojen suorittaman, puolen miljoonan kommunistin, kommunistiksi epäillyn ja erityisesti Indonesian kiinalaisen joukomurhan tutkimuskomissio on antanut raporttinsa presidentti Yudhoyonolle. Presidentti kehoittaa yleisen syyttäjän toimistoa ryhtymään toimenpiteisiin tämän raportin johdosta samalla kun hän itse neuvottelee parlamentin ja korkeimman oikeuden kanssa toimenpiteistä korvausten ja muun hyvityksen suorittamisesta.

Yhdysvaltojen pakkotoimet ovat johdonmukaisia, Filippiinien miehitys, Hiroshima, 3miljoonan Korealaisen tappaminen,sitten Indonesia, Vietnam( ja Agent Orange) miljoonine uhreineen. Jos valtaa ei saada taloudellisilla pakotteilla, otetaan todella rankat aseet käyttöön.

Jugoslaviaa ei pystytty hajottamaan taloudellisilla pakotteilla, sen sijaan maa ajettiin nationalistisiin vastakkainasetteluihin ja NATO:n uraaniammukset otettiin käyttöön.NATO ei vuosiin ilmoittanut missä se oli käyttänyt uraaniammuksia, joten siviilit eivät pystyneet suojautumaan saastuneelta vedeltä ja ilmassa leijuvalta uraanipölyltä. Irakin mattopommitukset ovat levittäneet saasteita ja tuhoa läpi maan. Fallujah on muodostunut kauhun laboratorioksi, jossa epämuodostuneita lapsia syntyy 3 viikossa.

Israel USA:n ohjauksessa käytti myös Gazassa sekä uraani- että fosforipommeja. Koko väestö on siviilejä eivätkä he ole voineet saada, Israelin saarron johdosta, apua alueen puhdistamiseen vaan joutuvat alistumaan likaisen veden juomiseen katalin seurauksin.USA:n suojeluksessa Israelia ei syytetty sotarikoksista. Olisihan USA, oikeudenkäynnin kestäessä, todennäköisesti kietoutunut mukaan syytettyjen penkille.

UNEP puhuu hurskaasti puhdistustoimista siviilien suojelemiseksi. Miten ydinmateriaalin puhdistustoimet voisivat onnistua kun siviiliväestö on joutunut vuosikausia olemaan saastuneessa ympäristössä. Ei poloniumilla murhattu Arafatkaan voinut saada mitään hoitoa, koska hoitoa ei ole.

Ainoa keino on uraaniammusten kieltäminen ja Yhdysvaltojen haastaminen sotarikoksista oikeuteen. Mikä Suomen poliitikkoja vaivaa? Missä sumussa ihmisoikeusaktivistimme toimivat? 

Nyt on vuorossa USA:n yksinvaltaa voimakkaimmin Lähi-idässä vastustanut Syyria. Talouspakotteiden lisäksi Al Qaidakin hyväksytään rinnalle, jotta vastustaja saadaan murskattua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA:n sotarikokset, köyhdytetty uraani, valtioterrorismi, USA, Indonesia, Fallujah

Sotarikokset Jugoslaviassa ja USA

Torstai 2.6.2011 klo 16:41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viimeisten merkittävien serbisotarikollisten kiinniotto on saanut laajaa huomiota mediassa kautta maailman. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että todella merkittävien maiden sotarikollisia saadaan tuomioistuimen eteen.

Valitettavasti harva media on jaksanut palauttaa mieliin miten Jugoslaviassa jouduttiin nationalismin ja väkivallan kierteeseen, joka kulminoitui eri kansallisuuksien hirmutekoihin.

Marraskuussa 1990 Yhdysvaltojen kongressi sääti 1991 Foreign Operations Appropriation Law-lain, joka ilman varoitusta lopetti kaiken Yhdysvaltojen avun ja luotot Jugoslavialle.Se edellytti, että jokaisessa Jugoslavian osavaltiossa pidetään omat vaalit kuuden kuukauden kuluessa. Yhdysvaltojen hallituksen tulisi hyväksyä em vaalit avun jatkamisen ehtona. NATO-review kirjoitti Euroopan unionin ja NATO:n ankkuroivan kylmän sodan saavutukset itä-Euroopassa.Euroopan yhteisö liittyi USA:n kantaan ja pidätti kaiken avun ja julisti taloussaarron Jugoslavialle.IMF pidätti Jugoslavian kaupankäyntiin tarvitsemat luotot.

Euroopan yhteisö tarjosi 1992 kuitenkin Jugoslavialle sosialismista suoraan raakaan kapitalismiin siirtymiselle välittäviä vaihtoehtoja kuten Sveitsin mallia. Yhdysvaltain lähettiläs Zimmerman kuitenkin torpedoi aloitteen ja sai muslimeja edustavan Izetbegovicin luopumaan sopimuksesta ja kroaatit seurasivat perässä.1993 Vance-Owen sopimuksen nimeä kantava sopimusehdotus vuorostaan ehdotti Jugoslaviaan 10 provinssia. Eurooppa oli valmis auttamaan Jugoslaviaa, mutta Yhdysvallat esti sopimuksen. 1992 Pentagon oli määrittänyt "Defence planning guide"-ohjelmassa, että on välttämätöntä estää pelkästään eurooppalaisia järjestelyjä, jotka vähentäisivät NATO:n vaikutusvaltaa.

1995 laadittu Daytonin sopimus olisi antanut siirtomaavaltaa muistuttavan vallan USA-johtoiselle NATO:lle Jugoslaviassa.Päädyttiin kuitenkin eräänlaiseen, varsin riittämättömään,tarkkailujärjestelmään. Kosovon Liberation army KLA oli täysin aseistettu ja toimintavalmis 1999 ja alkoi provokaatiot Jugoslavian turvallisuusjoukkoja vastaan.Jännitteet kasvoivat.

"Viimeisenä neuvottelumahdollisuutena" solmittiin 1999 Rambouilletin sopimus,jossa Kosovo olisi saanut laajan autonomian mutta jossa 28.000 vahvuinen NATO:n  miehitysarmeija olisi saanut vallan ja diplomaattisen koskemattomuuden.Kosovon edustajat hyväksyivät sopimuksen, mutta Serbian parlamentti ei hyväksynyt sotilaallista osuutta.

Tätä seurasivat NATO:n laittomat pommitukset. Johan Galtung on todennut, että koko prosessi olisi alun alkaen ollut mahdollista hoitaa siviilien yhteistyöprosesseja kehittämällä. Mutta sitähän ei alun alkaenkaan tavoitteitaan ajavat länsivallat halunneet.

Loppuratkaisuun, sisällissotiin ja sotarikoksiin tultiin pitkän prosessin seurauksena, jonka aloitteena oli USA:n ja useiden eurooppalaisten valtioiden pyrkimys muuttaa Jugoslavia kertaheitolla sosialistisesta kapitalistiseksi ja tarjota Yhdysvalloille taloudellisen ja sotilaallisen vaikuttamisen mahdollisuus Balkanilla. Molemmat toteutuivat. Valtava Bondsteelin Yhdysvaltojen sotilastukikohta sijaitsee Kosovossa.Hinta oli hirvittävä, mutta kyynisille taustavaikuttajille tiedonvälityksen kulisseissa on turvallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: väkivaltaan ajautuminen, nationalismi, sotarikokset

Miten opetan lapsenlapsille moraalia?

Perjantai 28.1.2011 klo 19:06 - Pirkko Turpeinen-Saari

Aljazeera-uutiskanava julkaisi hiljattain kaikki kahdenkymmenen vuoden aikana Palestiinan ja Israelin suhteita koskevien salaisten neuvottelujen nauhat. Jokainen voi lukea ne transparency.aljazeera.net nettisivulta.

Nauhojen sisältö on kammottava kyynisyydessään, moraalittomuudessaan ja valtapelissään. Nauhat paljastavat kuinka johtavien Palestiinalaisten murhia suunnitellaan ja toteutetaan. Kuinka julkisuudessa sovittelijana ja rauhanrakentajana esiintyvä Yhdysvallat toimii Israelin asianajajana palestiinalaisia vastaan. Kuinka Yhdysvallat onnistui painostamaan Palestiinan edustajan PA:n Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomissiossa olemaan vaatimatta Gazan sodan viemistä kansainväliseen rikostuomioistuimeen ICC:hen tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

Nauhat paljastavat kuinka palestiinalaisten demokraattisiksi todetuissa vaaleissa valitsema eduskunta ja hallitus ei ole vallassa. Sen sijaan "länsimaiden hyväksymä" osapuoli osallistuu neuvotteluihin, joissa koko Palestiinan kansan tulevaisuus petetään.

Laillisuuden ja moraalin romahdettua toistuvasti kansainvälisissä suhteissa jään kysymään, mitä sanon vilpittömin silmin katsoville lapsenlapsilleni heidän maastaan ja maailmasta. Yhä enenevästi Suomi nähdään joukoissa, joissa kaupalliset suhteet ja poliittinen valta puhumattakaan aseellisesta ylivoimasta, ratkaisee asiat, joihin tulisi soveltaa kansainvälistä voimassaolevaa lakia.

Neljänsadan lapsen ja tuhannen muun siviilin tappaminen fosfori- ja uraanipommeilla Israelin tuhotessa Gazaa on sotarikos.Jugoslavian hajottamissotien hirmuteoista osa on viety rikostuomioistuimeen, mutta merkittävää osaa ei poliittisista syistä ole viety. Nämä kaksoisstandardit ja poliittinen tarkoituksenmukaisuus opetetaan ulkoa länsimaiden kansalaisille oikeina. Minä en voi näin tehdä.En aio opettaa lapsenlapsiani hyväksymään poliittisin perustein jaettuja tuomioita tai tuomiotta jättämistä.

Aljazeera on tehnyt äärimmäisen rohkean teon paljastaessaan totuuden. Vain tietämällä mitä todella on tapahtunut, kokonaisuudessaan, voi itse päätellä mitä ajattelee ja tuntee asioista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aljazeera, Israel, Palestiina-paperit, sotarikokset