Aseisiin turvautuvilla Suomen porvareilla on ollut moukan tuuriakin

Maanantai 31.3.2025 klo 12.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen pääomapiireihin tukeutuvilla porvaripuolueilla on ollut runsaasti onnellisia sattumuksia ja - olosuhteita.

Kun Suomen demokraattisesti valittu sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta sääti itsenäisyysjulistuksen, Valtalain, porvaripuolueet kiiruhtivat mitätöimään sen. Äänestyksessä häviölle jääneet menivät Pietariin vaatimaan väliaikaiselta hallitukselta eduskunnan hajottamista, jotta Valtalaki peruuntuisi.

Hajottaminen ei olisi onnistunut muutamaa kuukautta myöhemmin, jolloin Venäjän vallankumous muutti maan hallintorakenteen. Venäjän Suomelle antama itsenäisyys myöhästyi koska eduskunnan hajottamisen jälkeinen eduskunta oli porvarienemmistöinen ja valmiina kumoamaan kaikki demokratiapyrkimykset aseellisesti.

Vain kuukausi itsenäistymisen jälkeen porvarienemmistöinen eduskunta perusti porvarillisen armeijan pitämään maassa järjestystä ja vain kuukautta myöhemmin aloittamaan Mannerheimin valheiden avulla sisällissodan.

Huolimatta saamastaan tiedosta Neuvostohallituksen sähkeestä, jossa ilmoitettiin venäläisten olevan ehdottomasti kaikkea Suomen sisäisiin asioihin puuttumista vastaan, Mannerheim valehteli Pohjanmaan talonpojille, että Suomen vastaperustettu armeija on ryhtymässä taisteluun venäläisiä vastaan.

                                                      ***

Seuraavan onnenkantamoisen porvarit saivat toisen maailmansodan jälkeen taisteltuaan Hitlerin Saksan liittolaisena Neuvostoliittoa vastaan. Siitä huolimatta, että demokratiaa kannattaneet kansalaiset oli teljetty sisällissodan jälkeen keskitysleireihin ja myöhemmin 1930-luvulla demokratiaa kannattaneet ja Neuvostoliiton ja Suomen välistä ystävyyttä tukeneet kansalaiset oli jätetty ilman kansalaisoikeuksia, Neuvostoliitto suhtautui Suomen porvareihin myötämielisesti.

Monissa muissa maissa natsismin puolella taistelleet sotilasjohtajat ja valtiopäämiehet saivat kuolemantuomioita ja muita ankaria rangaistuksia, Suomen johtajiin Mannerheim mukaan luettuna suhtauduttiin lempeästi.  Mannerheim oli Itä-Karjan miehitetyn alueen  ja sen 20 venäjänkielisille karjalaisille pystytetyn keskitysleirin hallinnollinen johtaja ja vastasi Suomen armeijan suorittamasta Leningradin piirityksestä yhdessä saksalaisten kanssa. Tästä huolimatta häntä ei syytetty sotarikostuomioistuimessa. Vain hänen omatuntonsa rankaisi häntä painajaisilla, kuten Juhani Suomi teoksissaan kuvaa.

Ukrainassa odotetaan mitä nykyisen sodan jälkeen vallassa olevat natsijoukot tulevat sodan jälkeen saamaan aikaan. Suomen porvarilliset voimat, Saksan natsien liittolaiset,  kätkivät toisen maailmansodan jälkeen aseita ympäri Suomen latoja ja muita kätköpaikkoja. Heitä kuulusteltiin puolinaisesti, mutta mitään muihin Pohjoismaihin verrattavaa natsi-liittolaisten tuomitsemista ja pitkäaikaisia vankeusrangaistuksia ei tuomittu. Tanskassa vilä 1990-luvulla natsi-kollaboraattoreita tutkittiin ja tuomittiin.

Suomalaisten sotarikollisten lempeä kohtelu johtui Stalinista ja hänen myötämielestään suomalaisia kohtaan.

                                                        ***

Viimeisin onnenkantamoinen on porvaripuolueiden tavoittelema Suomen liittyminen Nato:on ja DCA-sopimukseen. Nuo Yhdysvaltojen ja Nato:n rakenteisiin liittymiset olivat mahdollisia vain Obaman ja Bidenin hallituskausina vallinneen Venäjä-vihan aikana.

Presidentti Obama oli katkera Venäjän avusta Syyrian sekulaarisen Bashar al Assadin hallintojärjestelmän pysymiseen pystyssä USA/Nato/Jihadisti paineen alla.

Vuonna 2015 presidentti Obama julisti Venäjän USA:n viholliseksi. Kongressi päätti, että Obaman ei tarvitsisi enään kääntyä kongressin puoleen aloittaessaan sodan Venäjää vastaan.

Suomessa USAID, CIA - Nato:n hybridikeskus-vaikutteinen valtamedia oli innoissaan presidentti Sauli Niinistön tultua valtaan. Nyt porvarillisen presidentin avulla saataisiin vanha "ryssäviha" leimahtamaan taas liekkeihin. Niinistö ei pettänyt luottamusta. Jo ensimmäisistä Kesärantakeskusteluista lähtien saatiin kokea, että pilkallisuus venäläisiä kohtaan on taas sallittua presidentti Tarja Halosen Allegro-junahankkeen ja ystävällisten suhteiden jälkeen.

Sauli Niinistön kaksi presidenttikautta sinetöi Suomen sitoutumisen Yhdysvaltojen Deep-state- ja demokraattipuolue valtaryhmittymään. Aseet ja aseteollisuus alkoivat taas meilläkin  puhua. Suomen yhä historiasta puhtaammaksi pestyt ja diplomatiasta piittaamattomat poliitikot ovat valloillaan.

Onnenkantamoinen muodostui siitä, että Suomen Nato/DCA hakemukset tehtiin ennen Yhdysvaltojen presidentin vaihtuimista Bidenista Trumpiin. Suomi siis livahti USA:n sotateollisuuden puolelle omasta näkökulmastaan onnistuneesti - mutta oliko hanke todella onnistunut?

                                                         ***

Suomen sotilaspoliittinen neutraalius olisi nyt arvokkaampi kuin koskaan. Mutta ei. Suomi on hankkiutunut kaikin tavoin Venäjän viholliseksi luullen, että Yhdysvallatkin on sitä. Yhdysvaltojen pyrkimys parantaa suhteitaan Venäjään saa Suomen NATO/hybridikeskus/ DCA-median  ja poliitikot hysterian valtaan.

Koko Suomen USA:n  aseteollisuuden varaan rakennettu "lännettyminen"on osoittautunut virheeksi. Euroopan unionin diplomatian täydellinen kariutuminen ja koko maanosan vajoaminen natsi-Ukrainaa tukemaan pyrkivän sotapsykoosin valtaan on johtamassa taloudelliseen katastrofiin. Eurooppalainen aseteollisuus ei korvaa hyvinvointivaltion romahdusta EU-alueella eikä Britanniassa.

Onnenkantamoiset eivät ole luonnonvara. Mielivalta tai subjektiiviset näkökohdat eivät ole pysyviä takeita porvarillisen/deep state hallintorakenteen pysyvyydelle. Toivottavasti suomalaiset jaksavat lopulta uskoa omiin havaintoihin ja tunteisiin siitä, että ystävyys on parempi kuin viha ja yhteistyö ja kauppa luovat pysyviä yhteisiä etuja. Neutraalius on parempi kuin sotatoimet. Suomen hyvinvointivaltio on rakennettu liittoutumattomuuden aikana.

Suomen pääomapiirit eivät ole koskaan halunneet itsenäistä Suomea

Keskiviikko 13.12.2023 klo 12.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen pääomia omistava eliitti liittolaisineen ei ole koskaan halunnut Suomen itsenäisyyttä.

Sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta äänesti ensimmäisen itsenäisyysjulistuksen - Valtalain- voimaan kesällä 1917. Äänestyksessä häviölle jäänyt oikeisto lähetti edustajansa Pietariin manipuloimaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan eduskunnan ja siten mitätöimään Valtalain.

Uusiin vaaleihin valmistumisessa työläiset uskoivat edellisen eduskunnan olevan se oikea eduskunta, joten huonon valmistautumisen seurauksena työväestö menetti enemmistönsä eduskunnassa.

Pääomapiirit olivat yhteisissä salaisissa neuvotteluissa Saksan keisarikunnan edustajien kanssa päätyneet tavoittelemaan Suomen irtautumista Venäjästä Saksassa koulutusta hankkivien jääkäreiden avulla voidakseen sen jälkeen liittyä osaksi Saksan keisarikuntaa.

Vastoin odotuksia Venäjä antoikin Suomelle itsenäisyyden pelkästä pyynnöstä- ei sotilasvoimalla- vuoden 1917 lopulla.

Suomen armeijan perustaminen oli ensimmäisiä itsenäisen Suomen päätöksiä.

Vuoden 1918 tammikuun alussa työväestön edustajat ehdottivat "kansanarmeijan perustamista". Kansan armeijan liikekannallepanosta ja muista tärkeistä päätöksistä sovittaisiin neuvottelukunnassa, jossa olisi yhtä paljon porvarillisten ja työväenpuolueiden edustajia. Eduskunnan porvarillinen enemmistö ei suostunut tähän, vaan perusti porvarillisen armeijan kansanarmeijan sijaan. Armeijan ylipäälliköksi valittiin pitkään Venäjällä työskennellyt tsaarin upseeri C.G.Mannerheim.

Porvarillinen armeija ryhtyi poistamaan venäläisiä sotilaita asevoimin maasta, siitä huolimatta että Venäjä oli ilmoittanut vetävänsä maassa olevat sotilaansa heti jäätilanteen parannuttua. Sen lisäksi Breast-Litovskin sopimuksessa sovittiin kansainvälisistä asioista yksityiskohtaisesti.

                                                       ***

Mannerheim aloitti venäläisten poistamisen maasta asein. Samoin hän toteutti pääomapiirien kanssa yhdessä Saksan armeijan kutsumisen Suomeen heti Saksassa koulutettujen jääkäreiden palattua Suomeen. Tarkoituksena oli tehdä tyhjäksi työväestön pyrkimykset demokratiaan ja tasaveroisiin ihmisoikeuksiin.

Saksan armeija miehitti Suomen ja Saksan kenraali Rüdiger von der Goltz toimi eräänlaisena maan päämiehenä. Hänen uransa Suomessa päättyi Saksan vallankumoukseen ja keisarivallan päättymiseen syksyllä 1918. Siihen mennessä Suomen porvarillinen eduskunta oli jo päättänyt, että Suomen hallitsijaksi tulisi saksalainen kuningas. Tämä päätös kumoutui Saksan tilanteen johdosta.

Suomi vaappui itsenäisenä monien ristiriitojen keskellä. Tsaarin upseeri Mannerheim halusi kostaa bolsevikeille lähettämällä suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja Karjalaan valmistelemaan vallanvaihtoa Pietarissa. Hän pyrki suojeluskuntien puitteissa muodostamaan itselleen yksityisen armeijan. Presidentti Ståhlberg, Suomen perustuslain isä, esti kaikki Mannerheimin hankkeet tullen siten Mannerheimin pahimmaksi viholliseksi.

Ståhlbergin ja Mannerheimin henkilökuvien vertailu kuvaa hyvin sitä mikä ero on demokratiaan ja ihmisoikeuksiin perustuvalla hallinnolla ja pääomapiirejä myötäilevällä hallinnolla.

                                                    ***

Koko 1930-luku oli Suomessa ja koko maailmassa fasimin ja demokratian vastakkainasettelua. Yhdysvaltojen pääomapiirit aseistivat Hitlerin armeijaa. Suomen armeija ja ulkopolitiikka oli tiiviisti kytkeytyneenä Saksaan.

Mielikuvaa Saksasta Suomen itsenäisyyden antajana ruokittiin. Aseveljeyttä porvarillisen armeijamme ja Saksan armeijan välillä juhlittiin vuosittaisissa vierailuissa ja vastavierailuissa. Mannerheim läheisineen tiesi Saksan keskitysleireistä ja oli valmis perustamaan omia keskitysleirejä venäläisille siviileille kesällä 1941.

Suomen pääkatu Heikinkatu muutettiin Mannerheimintieksi samaan aikaan kun Itä-Karjalan keskitysleireillä kuoli 500 siviiliä kuukaudessa nälkään ja pahoinpitelyihin. Myös vauvoja kuoli koska nälkäisille äideille ei kehittynyt maitoa.

Suomen pääomapiirien rinnalla sivistyneistö oli vahvasti mukana natsihenkistä Suomea ylläpitämässä.

                                                     ***

Sotien jälkeen varsinkin presidentti Paasikiven ja presidentti Kekkosen aikana tilanne muuttui. Heti sodan jälkeen Suomessa pidettiin ensimmäisen demokraattiset vaalit, jossa kaikki kansalaiset, myös vankiloista vapautetut edistykselliset ihmiset saivat äänestää rauhansopimuksen vaatimusten mukaisesti.

Suomi on siis toiminut demokraattisesti vasta kansainvälisen rauhansopimuksen edellyttäessä sitä.

                                                    ***

Saksan natsit eivät joutuneet vastuuseen teoistaan. He jatkoivat tehtävissään opettajina, poliiseina, tuomareina ja virkamiehinä. Pieni osa todellisista sotarikollisista joutui tuomituksi. Monet pahimpiin sotarikoksiin syyllistyneet henkilöt pakenivat järjestettyjä reittejä pitkin usein Espanjan läpi Britanniaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaan. Näissä maissa onkin vahva natsi-diaspora, joka on jatkanut ideologista työtään ja tilaisuuden tullen on ollut valmis siirtymään takaisin Eurooppaan.

Yhdysvaltojen ryhdyttyä ottamaan haltuunsa Jugoslavian sosialistista liittovaltiota 1990-luvulla Kanadan ja USA:n natsit palasivat Balkanille. He olivat muodostaneet 17 keskitysleiriä serbeille toisen maailmansodan aikana Balkanin ollessa fasistisen Kroatian, natsi-Saksan ja fasistisen Italian miehittämä. Nyt tilaisuuden tullen he saapuivat tukemaan ideologisia veljiään islamilaista kalifaattia rakentavaa Bosniaa ja fasismin paluuta innostuneena odottavaa Kroatiaa. Kroatian, EU:n tuella toteutetun laittoman itsenäistymisjulistuksen jälkeen Kroatian puolustusministeriksi tulikin Kanadan diasporasta saapunut natsi.

                                                     ***

Suomen pääomapiirit tukivat Suomen liittymistä EU:hun. Olihan EU:n ilmapiiri kehittymässä Suomelle tuttuun suuntaan palvelemaan Yhdysvaltojen aseteollisuutta.

Yhdysvallat oli tukenut Hitleriä 1930-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat, Kanadan tavoin alkoi tukea erityisesti Ukrainan natseja heti 1950-luvun alusta lähtien. Ukrainan pogromt työnnettiin taka-alalle ja natsi-liittolaisten kuten Stepan Banderan ihailua voimistettiin.

EU:ta ei perustettu rauhan ja demokratian tyyssijaksi kuten Vientionen vankilasaarella Italiassa vankeina pidetyt kommunistit mm Altiero Spinelli olivat vielä 1980-luvulla suunnitelleet ja saaneet Euroopan parlamentin päätöksellä ehdotuksensa läpi.

Sen sijaan EU perustettiin Euroopan Round Table of Industrialists'in suuntaviivojen mukaan pilkulleen. Round Table of Industrialistsin puheenjohtaja Per Gyllenhammar oli myös yhdysvaltalaisen Lockhead Martinin hallituksen jäsen.

Se mistä presidentti Eisenhower oli päätöspuheenvuorossaan varoittanut, nimittäin vallan antamisesta aseteollisuudelle, toteutui EU:ta perustettaessa.

                                                    ***

EU:n jäsenyyden jälkeen Suomi on toiminut omien ja kansainvälisten pääomapiirien ehdoilla, kuten itsenäisyyden alkuvuosinakin. EU-jäsen Suomen puolustusministeri Elisabeth Rehn toimi Hornet-havittäjien mannekiinina. Yhä suurempi osa Suomen tiedonvälityksestä kytkeytyy sotilaspolitiikkaan ja yhteisiin sotaharjoituksiin NATO-maiden kanssa.

Suomen ulkopoliittinen kapeutuminen on syöksykierteessä. Suomi osallistui Yhdysvaltojen laittomaan sotaan Afganistanissa ja nyt Ukrainassa, jossa Yhdysvallat käy aloittamaansa Venäjän-vastaista sotaa ukrainalaisilla sotilailla ja yhä lisääntyvästi suomalaisilla ammuksilla.

Itsenäisyydestä luopuminen on tapahtunut vaivihkaa. Päätöksistä ei ole käyty kansalaiskeskustelua. Suomen hallitus on julistanut kaikki suhteet itsenäisyyden meille antaneeseen naapurimaahamme Venäjään katkaistuiksi käymättä minkäänlaista keskustelua Venäjän kanssa asiasta. Siinä ohessa on rikottu valtiosopimuksia, rauhansopimksia, kaupallisia yhteistyösopimuksia ja hyviä tapoja.

Olemme luovuttaneet itsenäisyytemme ja alistuneet Yhdysvaltojen siirtomaaksi, maan, joka on maapallon enemmistön mielestä roistovaltio, joka avustaa  kansanmurhaa Palestiinassa lähettämällä yhä suurempia määriä pommeja. Maa, jolla ei ole yhtään ystävää. Maa, joka valehtelee, antaa yksipuolisia talouspakotteita, ei noudata kansainvälisiä lakeja vaan keksii itse "sopimusvaraisia toimia", joita muiden pitäisi noudattaa.Maa joka varastaa muiden luonnonvaroja käyttäen sotilaallista voimaa.

Presidentti Urho Kekkonen oli rauhan presidentti, viisas ja itsenäisyyttä arvostava henkilö. Hän ei arvostanut armeijaa eikä kirkkoa mutta arvosti rauhaa ja yhteistyötä. Hän oli sitä mieltä, että maailmaan ei saada rauhaa ennen kuin palestiinalaisten oikeudet toteutuvat.

Suomessa armeija ja kirkko tukevat itsenäisyyden tuhonneita pääomapiirejä. Helsingin tuomiokirkko ei antanut sähköä palestiinalaisia tukevan mielenosoituksen kovaäänisiin. 

Suomi on Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin komission rinnalla lipunut kohti uutta natsismia. Kuten Viktor Orban tänään totesi: Euroopan komissio ei edusta Euroopan kansoja. Komissio, NATO ja Yhdysvallat pelaavat yhdessä Euroopan kansojen pään yläpuolella palvellen Yhdysvaltojen aseteollisuutta kuten Yhdysvaltojen kongressin edustajat, jotka lähes kaikki ovat aseteollisuuden rahoittamia.

                                        

KAKSI SUOMEN DEMOKRATIAN HETKEÄ

Perjantai 17.3.2023 klo 15.25 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on elänyt runsaan sadan vuoden itsenäisyyden aikana kaksi demokratialta muistuttavaa hetkeä.

Valmius ylläpitää työnantajan perinteistä, lähes rajatonta valtaa vaikka asein toteutettiin ensimmäistä kertaa 13. heinäkuuta 1917 Huittisissa. Siellä työläiset pyrkivät saavuttamaan kahdeksantuntisen työpäivän lakon avulla, kun se ei lakeja säätämällä ollut onnistunut. Meijerityöläiset järjestivät mielenosoitusmarssin, jolloin heitä kohti alettiin ampua halkopinojen takaa. Kuusi lakkolaista haavoittui. Tätä tapahtumaa pidetään yhteiskuntaluokkien vastakkainasetteluun perustuvan sisällissodan ensimmäisenä enteenä.

Eduskunnassa oli työväen enemmistö. Kullervo Manner oli valittu eduskunnan puhemieheksi. Puhemiesvakuutuksessaan hän ei vannonut uskollisuutta Venäjän hallitukselle vaan lausui tahtovansa puolustaa eduskunnan ja Suomen kansan oikeuksia perustuslakien mukaan.

Eduskunta hyväksyi perustuslain tasoisen lain, jolla aikaisemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suurruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle, kuitenkin ilman ulkopolitiikan hoitoa ja sotilasasioita, jotka olisivat jääneet edelleen Venäjän vastuulle.

Valtalaki hyväksyttiin 18.7.1917. Sen mukaisesti Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait. ---Eduskunta lopullisesti päättää myös kaikkien muiden Suomen asiain ratkaisusta, jotka keisari ja suurruhtinas tätä ennen - - on ratkaissut. –Eduskunta määrää Suomen toimeenpanevan vallan.

Valtalakia tukivat sosialidemokraattien lisäksi Maalaisliitto, osa muiden porvarillisten puolueiden kansanedustajista, joten laki sai määräenemmistön.

Kansanedustajat ja lehteriyleisö olivat innoissaan tästä ”itsenäisyysjulistuksesta”. Äänestyksen jälkeen kansanedustaja Lucina Hagman pyysi puheenvuoron: ”Minä rohkenen pyytää, että puhemies pyytäisi eduskuntaa yhtymään eläköön huutoon vapaalle Suomelle. Eläköön.” Eduskunnan jäsenet ja lehteriyleisö yhtyivät eläköönhuutoon voimakkaasti.

Lakia ei suunniteltu lähetettävän vahvistettavaksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle vaan että siitä annettaisiin ainoastaan tiedotus.

Suomalaisen puolueen edustaja, Ernst Nevanlinna ryhtyi vaikuttamaan ulkoparlamentaarisesti asiaan. Hän sai Suomen ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin Pietarissa taivuttelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan Suomen eduskunnan, jotta Valtalaki kumoutuisi. Tämä häviölle jääneiden kansanedustajien hanke toteutui ja Venäjä lisäsi venäläisten sotajoukkojensa määrää Suomessa.

Suomen demokratian hetki murskautui.

 

                                                         ***

Sisällissodan seurauksena jatkui voittaneen porvariston hegemonia. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaatineet ja näiden asioiden puolesta taistellut työväestö suljettiin keskitysleireille ja vankiloihin. Demokratiaa ei ollut nimeksikään. Sen sijaan koko 1920-30 luvun maassa vallitsi vainon ilmapiiri.

Sensuuri alkoi jopa aikaisemmin kuin Saksassa.

Porvaristo pyrki jatkamaan työväestön alistamista Saksan avulla kuten sisällissodassa.

Hävityn sodan vv 1939 – 45 jälkeen ja Pariisin rauhansopimuksen seurauksena, Suomessa  järjestettiin paitsi sotarikosoikeudenkäynnit myös sen historian ensimmäiset demokraattiset vaalit. Vaaleissa äänioikeutettuja olivat lähes kaikki suomalaiset, myös keskitysleireistä vapautetut Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran jäsenet, joita ei ollut ehditty teloittaa.

Nämä vuoden 1945 vaalit olivat toinen demokratian hetki Suomen historiassa.

Vuoden 1945 vaalien tulosta juhlittiin spontaaneilla tanssiaisilla Helsingin rautatientorilla. Vaaleissa suurimman äänimäärän saivat sisällissodan hävinnyttä osapuolta edustaneet kommunistit ja edistykselliset sosialidemokraatit, jotka liittyivät kansandemokraattien ryhmään eduskunnassa.

 

                                                          ***

Vuoden 1945 Rautatientorin tanssien jälkeen demokratia on kitkutellut vastatuulessa mutta viisaiden presidenttien suojeluksessa 1970-luvulle saakka. Presidentti Urho Kekkonen kykeni sitomaan porvarilliset teollisuuspiirit näkemään Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön taloudelliset edut.

Saksan natsi -liittolaisuuden kannattajat eivät kadonneet, mutta alistuivat. Presidentti Kekkonen pystyi huomautuksillaan ”neulanpistopolitiikasta” kaitsemaan suurpääoman mediaa viimeisillä voimillaankin. Hän varoitti päästämästä Valtalain ulkoparlamentaarisia voimia eli Kokoomusta hallitukseen.

Presidentti Mauno Koivistolla ei ollut Kekkosen kaltaista luovuutta. Vasta presidentin viran jälkeen hän havahtui näkemään mihin Suomen liittyminen EU:hun ja NATO-yhteistyöhön johtaisi. Hän kirjoitti kiihkeän esipuheen Jarkko Laineen teokseen ”Toisenlainen totuus Kosovosta”. Teos on jyrkkä NATO-kritiikki. ”Mikä NATO” Koivisto usein tokaisi.

 

                                                     ***

Suomi on vajonnut syvälle. Demokratia on totaalisesti kadonnut valtiollisen sensuurin ja ulkoparlamentaaristen NATO-voimien pimentoihin. Suomi on liitetty läheiseen yhteistyöhön maailman epädemokraattisimman, taloudellista ja sotilaallista terrorismia harrastavan Yhdysvaltojen kanssa.

Äärimmäinen esimerkki on mahdollinen osallistuminen NordStream kaasuputken räjäytykseen. Arvostetun tutkivan journalistin Seymour Hearshin mukaan kesällä 2022 Suomenlahdella pidettyjen Baltops NATO-harjoitusten yhteydessä Venäjän ja Saksan yhteishankkeen Nordstreamin kaasuputkeen kiinnitettiin räjähteet, jotka NATO-maa Norja syyskuussa 2022 laukaisi aiheuttaen räjähdyksen.

Suomi osallistui Baltops-harjoitukseen yhdessä useiden NATO-maiden kanssa. Mikäli suomalaiset sotilaat eivät itse henkilökohtaisesti laskeneet räjähteitä putkeen, he auttoivat niitä, jotka laskivat ne. Suomalaiset muonittivat ja antoivat monenlaista tukea yhdysvaltalaisille aluksille.

Etsimättä mieleen tulee Suomen liittolaisuus natsi-Saksan kanssa. Suomi miinoitti kesäkuussa 1941 yhteistyössä eestiläisten ja natsi-Saksan armeijan kanssa koko Suomenlahden. Miinojen räjähdyksissä kuoli 16 000 eestiläistä ja venäläistä Saksan armeijaa Tallinnasta Leningradiin pakenevaa siviiliä ja sotilasta.

 

                                                     ***

Tällä hetkellä näyttää siltä kuin Suomi olisi vajonnut kauas demokratian hetkistään. Suomen eduskunta ei ole itsenäisen kansan eduskunta. Sensuuria ylläpitävän median, virkamieskunnan ja fasismiin viehtyneiden johtajiensa toimesta maamme on sidottu yhteistyöhön enemmän natsi-Saksaa kuin demokratiaa muistuttavaan järjestelmään. 

Jäämme odottamaan onko maamme tulevaisuus viisaiden maamme ulkopuolisten kehityskulkujen kannateltavissa vai ajaudummeko nykyisen valtiojohtomme johdolla katastrofiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vallankaappaus Ukrainassa ja Suomessa

Keskiviikko 25.1.2017 klo 11.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ukrainan presidentti Poroshenko on vierailullaan Suomessa kertonut ihailevansa Mannerheimia ja verrannut Suomen Talvisotaa Ukrainan nykytilanteeseen. Eikä ihme! Neo-fasistinen ajattelu on noussut Ukrainan viralliseksi ajatteluksi ja maan johto haluaa kietoa niin monta maata kuin mahdollista ideologiansa piiriin.

Suomen media myötäilee tätä kehitystä. Tosin presidentti Trumpin valtaannousu on synnyttänyt lievää epäröintiä, voiko samalla "valheiden" linjalla jatkaa kuten ennenkin. Helsingin Sanomien Pekka Hakala kertoo lehdessään ensimmäistä kertaa jotakin Itä-Ukrainan arjesta. Syy- seuraussuhteista toki vaieten. Eihän lehti voi myöntää tietävänsä jotakin Yhdysvaltojen ja EU:n provosoimasta ja edesauttamasta väkivaltaisesta vallankaappauksesta, Itä-Ukrainan väestön kielellisten ja poliittisten oikeuksien poistamisesta, eläkkeiden ja sosiaalitukien maksamisen lopettamisesta jne.

Mediamme ei tunnusta tietävänsä sitä, että sodan julisti Kiovan laiton vallankaappaushalltus, kutsuen sotaansa terrorisminvastaiseksi sodaksi. Demokratiaa vaativien kansalaisten muilutukset, elävältäpolttamiset ja oikeudettomaksi jättämiset jätetään raportoimatta. Sitten kuin "avaruudesta" ilmestyvätkin Venäjän ruplat, eläkkeet, ruoka-apu. Mitä Helsingin Sanomat odottaa? Sitäkö, että itä-ukrainalaiset kuolisivat paitsi Kiovan tykkituleen, myös nälkään, janoon ja kylmyyteen. Valheet ja humanismin puute jylläävät.

Tässä tilanteessa presidentti Poroshenkon puheet vajoavat otollisiin suomalaisiin mieliin. Maagiset sanat Talvisota ja Mannerheim! Tiedotusvälineet ovat vuosisadan ajan valheillaan ja peittelyllään vaienneet Mannerheimin sotarikoksista, keskitysleireistä ja työväenluokan vainosta koko sisällissodan jälkeisen ajan niin kauan kun tämä eli. Vielä valikoitua totuutta esittävissä muistelmissaan Mannerheim sai vahvistettua tuota työväenluokkaa halventavaa asennettaan.

Suomessa, kuten nyt 2014 Ukrainassa, suoritettiin äärioikeiston vallankaappaus kesällä 1917. Vasemmistoenemmistöinen eduskunta, jonka puhemiehenä toimi Kullervo Manner, julisti Suomen itsenäiseksi Valtalain avulla 18.7.1917. Vähemmistöön jääneet äärioikeistolaiset kansanedustajat halusivat estää työväenvaltaan perustuvan itsenäisyyden sekä työväestön oikeuksien demokraattisen toteutumisen. He kääntyivät Venäjän porvarillisen väliaikaisen hallituksen puoleen, joka antoi eduskunnan hajotusmanifestin. Näille porvarillisille edustajille porvarillinen Venäjän alamaisuus oli enemmän heidän taloudellisten etujensa mukainen kuin itsenäisyys, jossa sosialidemokraateilla oli enemmistö.

Työväestö piti vallassa ollutta eduskuntaa laillisena. Porvaristo sen sijaan valmistautui uusiin väliaikaisen Venäjän halltuksen määräämiin vaaleihin muodostamalla vaaliliiton. Vasemmisto hävisi vaalit. Vaalit voittanut porvaristo muodosti puhtaasti porvarillisen senaatin eli hallituksen. Vasemmistoenemmistöisen eduskunnan aikana senaatissa oli herrasmiesmäisesti puolet sosialidemokraatteja ja puolet porvareita sosialidemokraattisen puheenjohtajan äänen ratkaistaessa ellei päätös ollut sopuisa.

Tämän puhtaasti porvarillisen senaatin toiminta yltyi mielivallaksi. Heti joulukuun 1917 itsenäisyysjulistuksen tunnustamisen jälkeen, 11.1.1918 porvarienemmistöinen eduskunta päätti suojeluskuntien muodostamisesta Suomen viralliseksi armeijaksi. Työväestön alistamiseen ei enää riittänyt juonittelulla synnytetty porvarienemmistöinen eduskunta sekä puhtaasti prvarillinen hallitus vaan lopullinen alistaminen suoritettiin porvarillisen armeijan avulla.

Maassa oli samaan aikaan työväenkaarteja ja suojeluskuntia. Yhdellä päätöksellä suojeluskunnat laillistettiin viralliseksi armeijaksi. Eduskunnan vasemmistolaiset edustajat olisivat halunneet armeijalle valvontaelimen, jossa olisi ollut yhtä paljon vasemmiston ja porvariston edustajia, jotta jollakin tasolla myös työväestön turvallisuus olisi taattu. Lain perusteellinen käsittely valiokunnissa ja kaikki oikeudenmukaisuutta lisäävät seikat estettiin porvarillisen enemmistön toimesta. Eduskuntakeskustelun päätteeksi edustaja Airola lausui " Minä ehdotan, että eduskunnan istunto lopetetaan niin, että porvaristo veisaisi `Syttynyt on sota julma`.

Porvarillisen luokka-armeijan luominen, nälkä, torpparien ja mäkitupalaisten oikeudeton asema, työväestön puuttuva vaikutusvalta kunnallisissa asioissa sekä se, että Mannerheim jätti noudattamatta senaatin sähkettä olla määräämättä liikekannallepanoa, olivat ratkaisevia subjektiivisia seikkoja sodan alkamiseen. ( yksityiskohdat teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja)

Sisällissodan jälkeen työläisiä tuomitsemaan perustettiin tuomioistuimia, joissa pidättäjät, syyttäjät, todistajat, tuomarit ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoisten rikoksia ei tutkittu vaan heidät armahdettiin vuoden 1918 lopulla. Tämä kaikki jätti yhteiskuntaan mielivallan ja "laillisen" syrjinnän ilmapiirin työläisiä kohtaan. Vasemmistolaisten eduskuntaryhmien vangitsemiset, työväenjärjestöjen kieltämiset, tuhansien vangitsemiset paitsi välittömästi sisällissodan jälkeen myös 1930- ja 1940-luvulla koettiin valtaväestön taholla luonnollisina ilmiöinä. Sotapropaganda ja kirkko muovasivat ihmisten mieliä kuten valtamedia tänään.

Kirjassani kuvaan myös kuinka Suomen valmistautuminen Talvisotaan oli huolellista ja tapahtui yhteistyössä Saksan ja Ruotsin, mutta myös fasistisen Italian ja muidenkin länsimaiden kanssa, joiden tavoitteena oli Neuvostoliiton murskaaminen. Keskeiset lähteet ovat Ison-Britannian ja Saksan valtionarkistoista sekä Italian ulkoministerin päiväkirjat.

Ei ole ihme, että presidentti Poroshenko ihailee Talvisotaa ja Mannerheimia. Mannerheimhan halusi kitkeä juutalais-bolshevismin juurineen. Hänen koko elämänsä suuntana oli saattaa Venäjälle takaisin porvarivalta vaikka sitten Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä. Ukrainan neo-fasistit haluavat taistella demokratiaa vaativia venäjänkielisiä itä-ukrainalaisia ja venäläisiä vastaan yhdessä Yhdysvaltojen ja Saksan/EU:n kanssa ylläpitääkseen oligarkkien ja korruptoituneiden pääomapiirien valtaa.

Suomen pääomapiirien valta on aina pohjautunut liittolaisuuteen Saksan kanssa. 1918 Suomi antautui Saksan vasallivaltioksi porvarillisen tynkäeduskunnan (josta sosialidemokraattien osallistuminen oli estetty) toimesta 1918. Talvisota oli toisen maailmansodan esinäytös Saksan näkökulmasta. Toisen maailmansodan ja jatkosota-valloitussodan tavoitteena oli pelastaa läntinen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä ja rakentaa Suur-Suomi yhdessä natsi-Saksan kanssa.

Hävityn sodan jälkeen Suomen porvarillisten pääomapiirien oli nöyrryttävä demokratiaan ja hyviin suhteisiin "arkkivihollisensa" Neuvostoliiton kanssa, joka ei 25 miljoonaa kansalaistaan menetettyäänkään vielä kaatunut. Tuohon Neuvostoliiton kaatumiseen tarvittiin paljon taloudellista saartoa, teknologiasaartoa, kaupan rajoitteita ym. Suomi hyödynsi bilateraalia kauppaa ja kukoisti.

Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui siitä huolimatta, että yli 70% kansalaisista äänesti sosialismin säilyttämisen puolesta. Hajoaminen ei tapahtunut demokraattisesti vaan läntisen kapitalismin vallalla. Ilmainen koulutus, terveydenhuolto, täystyöllisyys ja kohtuuhintainen asunto ja solidaarisuus hävisivät itsekkyydelle ja läntiselle varakkuuteen perustuvalle vapaudelle.

Suomen pääomapiirit kiiruhtivat hyödyntämään syntynyttä kansainvälistä tilannetta jälleen kiipeämällä tutun Saksan syliin. Round Table of Industrialists suuryrittäjät olivat suunnitelleet EU:n kapitalismin hyvinvoinnin takaajaksi. EU:lla oli Yhdysvaltojen suurpääomapiirien tuki. Sinne Suomen Saksa-suuntauksen perilliset myös halusivat. Työväenluokan alistamiseen eivät enää omat kotimaiset voimat riittäisi, tarvittiin EU:n jäsenyyden tukea vahvistetuna USA-kuorrutuksella.

Siitä huolimatta, että Saksa oli heti yhdistymisensä jälkeen sotapolulla Suomessa eivät mitkään hälytyskellot kilkattaneet. Jugoslavian hajotukseen Yhdysvaltojen rinnalla osallistunut Saksa tuntui Suomen poliittisesta eliitistä niin tutulta tukiessaan neo-fasisteja Kroatiassa. Saksa pommitti jälleen Belgradia kuten natsi-Saksa aikaisemmin. Suomikin halusi EU jäseneksi päästyään tukea Kroatian EU-jäsenyyttä olihan Suomi tunnustanut fasistisen Kroatiankin 1940-luvulla.

EU-jäsenyys oli Suomen pääomapiireille jälleen mahdollisuus porvarillisen komentonsa säilyttämiseen vaikka siinä itsenäisyys menikin. Oikeistolle porvarillisen Venäjän alamaisuus oli suotuisampi kuin Valta-lain tarjoama itsenäisyys, Saksan alamaisuus 1918 oli mieluisampi kuin itsenäisyys, natsi-Saksan avulla saavutettava Suur-Suomi ja Saksan valtakunnan osana oleminen oli oman vallan kannalta tärkeämpää kuin itsenäisyys ja nyt "kamalan" Kekkosvallan ja rauhanomaisen rinnakkainelon aika Neuostoliitto-Venäjän kanssa itsenäisenä kansainvälistäkin rauhaa tavoittelevana demokratiana saatiin vihdoin päättymään liittymällä EU:un.Nyt aikaisemmin piilossa ollut "ryssä-viha" on taas hovikelpoista. Talouspakotteet ovat eräänlainen esiliina.

Suomen poliittinen eliitti on silitellyt Ukrainan vallankaappaus-oligarkkeja 3 vuotta myötäkarvaan. Presidentti Poroshenkon yritys käyttää Mannerheimia, jonka sotarikoksia ja keskitysleirejä ei Suomessa ole käsitelty, oman sotapropagandansa välineenä käynee mahdottomaksi suomalaisten nuorten halutessa tietää enemmän Suomen historiasta. Talvisotamyyttikin avautuu kiinnostuneille nuorille vaikka perinteistä historiakäsitystä ylläpitävät säätiöt korruptoimiensa historioitsijoiden avulla yrittävät jatkaa tavoitteidensa mukaisten "historiateosten" painamista.

Suomalaiset nuoret irroittautuvat valtamedian otteesta eivätkä Helsingin Sanomien Pekka Hakalan jutut mene enään läpi Poroshenkon ja USA:n entisen varapresidentin Bidenin haluamalla tavalla. Jopa Suomen presidentti Niinistö puhui varovaisesti mahdollisuudesta pakotteiden purkamiseen. Minskin sopimuksen täytäntöönpano on yksinomaan presidentti Poroshenkon vastuulla.