Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Miksi Venäjän on syytä kritisoida Angela MerkeliäKeskiviikko 17.2.2021 klo 13.35 - Pirkko Turpeinen-Saari Miksi Venäjä on turhautunut EU:hun ja myös syksyllä EU:n puheenjohtajamaana olleen Saksan liittokansleriin Angela Merkeliin? Saksa ei ole itsenäinen maa eikä Euroopan unioni tietenkään missään mielessä itsenäinen toimija. Saksa on toisesta maailmasodasta lähtien ollut Yhdysvaltojen armeijan miehittämä. Presidentti Trumpin ilmoituksen mukaan maassa on edelleen 68 000 yhdysvaltalaista sotilasta. Saksan ulko- ja puolustuspolitiikka ei voi olla Yhdysvalloista riippumatonta. 1950-luvusta lähtien Yhdysvallat on tukenut natseja ja fasisteja Ukrainassa ja Epanjassa. Tämä siksi, että ennen toista maailmansotaa Hitleriä aseistaneiden teollisuusmiesten valta on siirtynyt USA:n hallitusvallaksi, mitä se vielä 1940-luvulla ei ollut. Katolisen kirkon avulla Saksasta paenneet natsit saivat töitä mm Yhdysvalloista, erityisesti CIA:sta. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA alkoi myös käyttää hankkeissaan natsien kanssa yhteistyötä tehnyttä muslimiveljeskuntaa. Muslimiveljeskunnalla on laajaa toimintaa Saksassa. Saksan katolisen kristillisdemokraattisen puolueen johtaja ja liittokansleri Helmut Kohl oli Angela Merkelin suojelija ja oppi-isä. Angela Merkel pääsi heti Saksojen yhdistymisen jälkeen liittopäiville ja ministeriksi Kohlin hallitukseen. Merkel oli hallituksessa, kun Kohl lähti Yhdysvaltojen kanssa ajamaan Jugoslavian haltuunottoa. Euroopan unionin perustava kokous aloitti sodan Jugoslavian liittovaltiota vastaan julistamalla Kroatian itsenäiseksi, kuten edellisessä blogissani kuvaan. Vaikka Merkel ei ollut Jugoslavian pommitukset aloittaneessa Schröderin hallituksessa, hän ei voinut olla tietämätön Saksan ja Suomen ulkoministeriöiden salaamista oikeuslääkäreiden tutkimustuloksista.Tämän salauksen ansiosta laittomat NATO-pommitukset aloitettiin liittoutumatonta valtiota vastaan. Jo ennen Merkelin valtaantuloa saksalaisen tutkimuslaitoksen johtaja Volker Perthes ja USA:n Libanonin suurlähettiläs Jeffrey Feldman laativat suunnitelman Syyrian hallituksen vaihtamiseksi sekulaarisesta sosialistisesta hallinnosta muslimiveljeskunnan valtaan. Merkel tuli liittokansleriksi 2005 ja Perthes/Feldman -suunnitelma esitettiin v. 2008 Bilderberg ryhmässä, jossa presidentti Obama oli jo paikalla. Syyrian vallankaappauksessa v. 2011 oli mukana useita EU-maita Yhdysvaltojen rinnalla. Yhteenliittymä käytti kouluttamiaan jihadisteja jalkaväkenään. Syyrian hallituksen vastainen propaganda oli tärkeänä aseena. Samoin sodan suunnittelijoiden nostaminen korkeisiin YK:n virkoihin. Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus v. 2014 tapahtui Merkelin hallinnon alaisuudessa ja yhteistyössä koko Yhdysvaltojen ulkopoliittisen arsenaalin kanssa. Yhdysvallat julisti käyttäneensä 5 miljardia dollaria Ukrainan destabiloimiseen. Neuvottelussa laillisesti vaaleilla valitun presidentti Janukovitsin ja mielenosoittajien välillä Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerit toimivat takuumiehinä. Sovittiin mielenosoitusten lopettamisesta ja seuraavien vaalien aikastamisesta saman vuoden marraskuulle. Mielenosoitusten johtajat, joista kukin oli eri EU-maiden ja USA:n rahoittamia (Klitscko saksalaisen Kondrad Adenauerin säätiön, muistaakseni) ilmoittivat seuraavana päivänä, että mielenosoittajajoukot eivät suostu sopimuksen noudattamiseen. Natsien johtamat pogromit alkoivat ympäri maata. Rada, kansanedustajisto tyhjennettiin "ei toivottavista" edustajista. Vallankaappaushallitus aloitti "terrorisminvastaisen sodan" Itä-Ukrainaa, oman maansa kansalaisia kohtaan, jotka eivät hyväksyneet kaapparihallitusta ja natsien väkivaltaa. Mitä tekivät Saksa, Ranska ja Puola? Hallitus muodostettiin pääasiassa ulkomaiden kansalaisista: yhdysvaltalainen valtiovarainministeri, georgialainen ja liettualainen ministeri – perustuslainvastaiset hallituksen jäsenet saivat toimia. Eräänlaisena presidentti Obaman suurvisiirinä toimi varapresidentti Biden. Hän ilmoitti v. 2014 puhuneensa enemmän Yhdysvaltojen tukeman vallankaappausjohtajan Jatsenjukin kuin vaimonsa kanssa. Laittomuuden ja väkivallan vallitessa maassa Venäjä pelasti Krimin asukkaat turvaan autonomian turvin. Autonominen Krim julistautui itsenäiseksi vaalien jälkeen ja anoi sittten liittymistä takaisin Venäjään, johon se on kuulunut aikaisemmin. Angela Merkel on ollut vallassa kaikkien 2005 - 2021 konfliktien aikana. Hän osallistui Minskin sopimuksen neuvotteluihin, jossa sovittiin askelmerkit Itä-Ukrainan tilanteen ratkaisemiseksi. Hän ei kuitenkaan ole käyttänyt arvovaltaansa Ukrainaan päin, jotta askelmerkkejä aloitettaisiin toimeenpanemaan. Ranskan presidentti Hollande, joka oli laatimassa Minskin sopimusta ei ole enää vallassa eikä presidentti Macron ole osoittanut kykyä sopimuksen toimeenpanon tukemiseen. Päinvastoin rasistiset asenteet ovat Ukrainassa koventuneet. Saksan miehittäjämaa Yhdysvallat on presidentti Obaman suulla ilmoittanut, että se tekee kaikkensa Venäjän vahingoittamiseksi taloudellisesti sekä lopettaa puhumisen presidentti Putinin kanssa. Yhdysvaltojen kongressi on julistanut että maan presidentti voi ryhtyä sotaan Venäjää vastaan tarvitsematta kääntyä kongressin puoleen. Liittokansleri Merkel on seurannut aivan läheltä Jugoslavian hajottamisesta ja sosialististen maiden ryöstöstä lähtien niin Syyrian kuin Ukrainan kriisit – ja viimeisimpänä "myrkytyskriisit". Toisin sanoen hän tietää mitä on tapahtunut. Siitä huolimatta hän ei ota vastuuta Saksan osuudesta kriisien kytemiseen ja siihen, että vastuuta sovituista ratkaisuista ei oteta. Viimeisimmässä Navalny-kriisissä Charite-sairaalan lääkäreiden laboratoriotulokset eivät vastaa poliittisia Saksan armeijan laboratorion väitteitä novitsokista. Väitteet vaikuttavat poliittisilta samalla tavoin kuin suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustulosten salaaminen oli poliittista ja mahdollisti pommitusten aloittamisen. Liittokansleri Merkel kävi henkilökohtaisesti sairaalassa tapaamassa Navalnya, mutta kieltäytyi antamasta sairaalan tutkimustuloksia Venäjälle. Samalla hän vaati Venäjää tutkimaan rikosta, jota Venäjä ei ollut löytänyt omissa tutkimuksissaan eikä voinut tutkia, kun ei tiennyt mitä pitäisi tutkia. Merkelin mukaan kieltäytyminen johtui siitä, että Navalny ei halunnut antaa tietoja. Liittokansleri Merkelin käyttäytyminen ei ole uskottavan valtiojohtajan käyttäytymistä. Hän ikäänkuin toimi presidentti Putinin ala-arvoista tyyliä harrastavan kriitikon liittolaisena - ellei aivan neuvonantajana. Lisäksi potilas käytti runsaan toipumisaikansa yhdysvaltalaisen ja berliiniläisen tuotantoryhmän kanssa laatiakseen propaganda/valevideon "Putinin palatsi" Swartzwaldilaisessa lomahotellissa ja sen lähellä olevassa studiossa. Miksi Merkel käyttäytyy näin? Venäjä on itsenäinen maa. Se ei ole kenenkään miehittämä ja se voi katsoa todellisuutta silmiin. Se on voittanut natsi-Saksan armeijan hyökkäyksen uhraamalla 25 miljoonaa asukastaan. Nyt natsismi, fasismi ja jihadismi ovat nousussa. Venäjän johdolla maailma toimii edelleen natsismia, fasismia vastaan, joita elementtejä USA liittolaisineen käyttää pyrkiessään ryöstämän yhä uusia alueita luonnonvaroineen. YK:n natsismin ja fasismin vastaisen päätöslauselman äänestys osoitti mihin Venäjä, EU ja USA asemoituvat. Yhdysvallat ja Ukraina asettuivat päätöslauselmaa vastaan, siis joko kannattavat tai suhtautuvat välinpitämättömästi natsismiin ja fasismiin. EU-maat yhtenä joukkona pidättäytyivät äänestämästä, eli kukin maa saa vaalia tai olla vaalimatta natsiperintöään haluamallaan tavalla. Venäjä ja maailman maiden enemmistö äänestivät fasismin- ja natsisminvastaisen taistelun eli demokratian puolesta. Angela Merkel ja EU-puheenjohtajamaa Saksan johdolla koko EU siis pidättäytyi natsismin vastaisen päätöslauselman tukemisesta. Tähän olemme natsi-Saksan aikakaudesta päätyneet. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Angela Merkel, EU-Venäjä-suhteet, Ukraina, Navalnyn "myrkytys" |
Suomi Saksan ja USA:n vasallinaSunnuntai 5.7.2015 klo 14.02 - Pirkko Turpeinen-Saari Paavo Haavikko totesi kerran, että Suomen itsenäisyydestä on jäljellä vain lippu. Suomen ulkopolitiikan viime vuosien muutos on painajaismainen. Historia näyttää toistavan itseään. Sivistyneen toinen toistaan kunnioittavan yhteistyön sijaan voimapolitiikka ja militarismi ovat vallanneet alaa. Viime vuosisadan alkupuolella 1918 Suomi antautui Saksan vasalliksi tuoreesta itsenäisyydestä nauttimisen sijaan. Porvarien maahan kutsuma Saksa miehitti Suomen ja painosti porvarillisen tynkäeduskunnan (jossa sosialidemokraattien toiminta oli estetty vangitsemisten ja teloitusten uhalla) valitsemaan saksalaisen kuninkaan. Eduskunnan päättäessä kuninkaan valinnasta Saksa vahvisti sotilaallista läsnäoloaan ja toi pari sotalaivaansa Etelä-satamaan. Eduskunta valitsi kuninkaan. Ennen talvisotaa kesäkuun 18 päivänä 1939 Englannin kotijoukkojen päällikkö Walter Kirke saapui silloisen ulko- ja vt puolustusministeri Eljas Erkon kutsumana Suomeen viiden päivän vierailulle. Vierailun aikana Kirke suoritti "tarkastusmatkan" Viipurin alueelle. Hän seurasi tykistöammuntoja ja sotaharjoituksia ja neuvotteli Mannerheimin kanssa Neuvostoliiton ehdotuksista, jotka tarkoittivat yhteistyötä Saksan hyökkässuunnitelmia vastaan.Mannerheim lausui käsityksenään, että jos Neuvostoliiton ehdotukset hyväksyttäisiin, niin se tulisi vaatimaan sanavaltaa Suomen puolustussuunnitelmien laatimisessa, mitä "Suomi ei tietenkään voisi sietää". Ministeri Erkon tarjoamilla juhlapäivällisillä pitämässään puheessa kenraali Kirke viittasi Neuvostoliiton ehdotuksiin ja antoi tunnustuksensa Suomen vallanpitäjien asenteelle. Neuvostoliiton ja Suomen yhteisen turvallisuuden sijaan Suomi valitsi arrogantisti sodan Saksan rinnalla. ETYK oli Neuvostoliiton ja Suomen yhdessä ajama hanke. Maiden keskinäinen yhteistyöhön perustuva turvallisuusperiaate haluttiin laajentaa koko maailmaa käsittäväksi. ETYK-kokouksen jälkeisenä 40 vuotena Suomi on liittynyt Euroopan unioniin ja sen pääomapiirien vallan takaavaan yhteisvaluutta euroon. Fiskaalisen vallan kadottua Suomi joutuu luopumaan hyvinvointivaltiosta siirtyäkseen yhdysvaltalaiseen pienen pääoman omistajien joukon valtapiiriin. Yhteisvastuun moraali katoaa korvautuakseen röyhkeyden valheiden ja keinottelun moraalilla, jonka takuumiehenä on aseellinen valta. Suomi osoitti uskollisuutensa tälle uudelle valtapiirilleen jättämällä kutsumatta Venäjän ETYK:in 40v juhlakokoukseen. Kuten Saksan laivasto v. 1918 osoitti valtansa tuomalla sotalaivojaan Etelä-satamaan ratkaisevan eduskuntaäänestyksen aikana, myös Yhdysvallat osoitti mahtiaan tuomalla sotalaivansa Helsingin Etelä-satamaan ETYK:in juhlakokouksen ajaksi. Yhdysvaltojen laivaston soittokunta antoi myös konsertin Helsingin edustan Suomenlinnan kirkossa. Suomenlinna symboloi erilaisine vivahteineen niin Ruotsin kuin Venäjän vallan aikaa Suomessa. Missäpä muualla kuin siellä USA:n laivasto näyttää mahtiaan Yhdysvaltojen kansallispäivänä. USA:n sotavoimat osoittavat myös, että sillä on mahti, Suomea välikappaleenaan käyttäen, estää Venäjän pääsy kokoukseen, jonka historia on yhteistyön historia mutta nykyisyys Yhdysvaltojen sotilasmahdin todellisuus. Suomen ulkopolitiikka on kokoomuspuolueen käsissä. Kokoomuksesta valittu presidentti Niinistö päätti Suomen liittämisestä Yhdysvaltojen sotilaallisen vallan organisaation NATO:n isäntämaasopimukseen eduskunnan ja maan hallituksen selän takana. Italian ulkoministeri vastusti v. 1999 alunperin Yhdysvaltojen vaatimia Jugoslavian siviilikohteiden NATO-pommituksia. Kun hänelle luvattiin pääsy suurvaltojen johtajien käymiin päivittäisiin keskinäisiin neuvotteluihin, hän suostui. Tämä narsistinen tyydytys vahvojen joukkoon kuulumisesta voi sopeuttaa kammottaviinkin ratkaisuihin. Presidentti Ryti tunnusti fasistisen Kroatian valtion, joka oli julistanut serbien ja juutalaisten holokaustin. Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg totesi Yle:n haastattelussa, että Suomi ei ole käsitellyt riittävästi äärioikeistonsa historiaa. Vain tämä historian tuntemattomuus ja käsittelemättömyys voi olla syynä nykyiseen ulkopolitiikan tilaan. Samalla tavalla Suomen ja Venäjän välisen historian tuntemattomuus voi olla syynä nykyiselle median käsitykselle Venäjästä. Kyky tuntea ja eläytyä katoaa nykyisessä rahaa ja USA:n sotilaallista maailmanvaltaa ihannoivassa kulttuurissame. Presidentti Kekkonen ja hänen toimintaansa tutkineet historioitsijat näkevät että Venäjää ei voi ymmärtää ellei ihmisellä ole kykyä tuntea. Presidentti Kekkosen luovuus ja eläytyvyys loivat edellytykset johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ystävyyden ilmapiirissä. Tutustuin presidentti Kekkoseen henkilökohtaisesti ja syvemmin tutkiessani hänen lapsuuttaan, kirjeitään ja puheitaan kirjaani "Suuri yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet" varten. Kuinka nopeasti nykyiset poliittiset johtajamme ovatkaan pystyneet tuhoamaan Suomen kansan ja Urho Kekkosen rakentaman ystävällisen suhteen Venäjään. Kekkonen varoi kokoomus puoluetta ulkopoliittisista syistä. Nyt hänen pelkonsa ovat käyneet toteen karmealla tavalla. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen itsenäisyys, kokoomuksen ulkopolitiikka, presidentti Niinistö, Kekkonen, Venäjä-suhteet |