Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Yhdysvaltojen väkivalta Syyriassa ja maailmanlaajuisesti

Perjantai 17.2.2023 klo 12.22 - Pirkko Turpeinen-Saari

YHDYSVALTOJEN VÄKIVALTA SYYRIASSA JA MAAILMANLAAJUISESTI

Toimittaja kysyi Yhdysvaltojen valkoisen talon tiedotustilaisuudessa poistaako Yhdysvallat talouspakotteet Syyrialta, jotta maa voisi korjata maanjäristyksen aiheuttamat katastrofaaliset seuraukset. Tiedottaja katsoi poistamisen olevan ”counterproductive” tarkoitusta vastaamatonta.

Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat tehneet kaikkensa estääkseen Syyrian jälleenrakennuksen. Yhdysvaltojen pitkään suunnittelema ”värivallankumous”/sisällissota ei onnistunut. Jokainen EU-maa myös Suomi voisi vetollaan estää EU-talousopakotteet.

Valkoisen talon tiedottaja sanoi Syyrian kansan kärsimyksen – nyt maanjäristyksen seurauksena- olevan Syyrian hallituksen oma syy.

 

                                                  ***

Yhdysvaltojen värivallankumoukset tapahtuvat Syyrian kaavan mukaan kaikkialla muuallakin.

Yhdysvaltojen Libanonin suurlähettiläs Jeffrey Feltman ja saksalainen tutkimuslaitoksen johtaja Volker Perthes suunnittelivat yhdessä Syyrian vallankaappauksen suuntaviivat 2000-luvun alusta lähtien tähän päivään saakka.

He esittelivät suunnitelmansa Bilderberg- ryhmässä, presidentti Obaman läsnä ollessa v. 2008. Tavoitteena oli uskonnolliseen tasa-arvoon, sekulaarisuuteen perustuvan maan muuttaminen sunni-johtoiseksi valtioksi, jossa uskonnollinen oikeus korvaisi nykyisen oikeusjärjestelmän. Perustuslaki tulisi muutettavaksi, maan johto karkotettavaksi, eduskunta hajotettavaksi.

Vallankaappauksen seurauksena Syyrian öljyvarat tulisivat luonnollisesti Yhdysvaltojen hallinnoimiksi kuten Irakissa. USA:n sotilastukikohdat olisivat luonnollinen seuraus muutoksesta.

 

                                                         ***

Tunisia, Egypti, Libya, nyt Syyria olisivat vain helmiä Yhdysvaltojen väkivallan helminauhaan.

Syyrian vallankaappaus tehtiin huolellisen suunnitelman mukaan ja siihen kytkettiin myös YK. Se sisälsi Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn murhan. En tiedä suunnittelivatko yllämainitut vallankaappauksen valmistelijat myös sen. Joka tapauksessa murhan suunnittelusta ja murhasta alettiin sopivasti syyttää Libanonin ja Syyrian presidenttejä. 

Tämän hypoteesin pohjalta vaadittiin YK-johtoisen tutkimuskomission perustamista erityisesti presidentti al Assadin syyllisyyden tutkimiseen. Näin saatiin koko kansainvälinen yhteisö hereille ja kohdistamaan katseensa presidentti Assadiin.

Mitään näyttöä oletettujen murhan tilaajien syyllisyydestä ei saatu, mutta aikaa voitiin pelata. Länsimedia sai viisi vuotta aikaa presidentti Assadin demonisoimiseen.

Vuosien kuluttua, kun Syyrian sota oli jo meneillään Rafik Haririn murhatutkimuksissa tehtiin merkillinen havainto. Hänen autonsa räjäytyksessä oli käytetty osia, joiden metallia on saatavissa vain Saksasta.

 

                                                         ***

Syyrian värivallankumousta valmisteltiin klassiseen tapaan. Yhdysvallat koulutti nuorisoa näkemään maansa todellisuuden Yhdysvaltojen näkökulmasta. Rahaa annettiin ja koulutustilaisuuksia järjestettiin kuten Jugoslavian, Tunisian, Egyptin, Libyan, Ukrainan ja Georgian  nuorille maiden saamiseksi suosiollisiksi muutoksiin, jotka palvelisivat Yhdysvaltojen maailmanvaltaa.

Samanlaista Yhdysvaltojen vaikuttamista on nähty myös Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa mielten muokkaamista on tapahtunut erityisesti politiikan yläkerroksissa. Koomisin ilmiö oli ”demokraatit ulkomailla” järjestön hanke mielenosoitusten järjestämiseksi Helsingissä presidenttien Putinin ja Trumpin tapaamista vastaan.

Sitäkin aikaisemmin Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sai useina vuosina 2010 luvulla valmennusta oikeaan ajatteluun Bilderberg-ryhmän kokouksissa. Tuolloin hän oli myös kahden kokoomuslaisen ulkoministerin, Kanervan ja Stubbin valtiosihteerinä. Seuraavalla vuosikymmenellä muistan hämmästelleeni hänen asennettaan Venäjään, mikä ilmeni seminaarissa, johon osallistuin Savonlinnassa. Hän päivitteli luennossaan ”mitä meidän pitäisi Venäjälle tehdä”. Siis käsitellä Venäjää objektina, tekemisen kohteena eikä vuorovaikutuksessa olevana subjektina.

Teija Tiilikainen oli Ulkopoliittisen instituutin johtaja vuoteen 2019. 

Ulkopoliittisella instituutilla on ”Tieteellinen neuvosto”, joka luonnollisesti ohjaa suomalaisten poliitikkojen ulkopoliittista ajattelua. Neuvostossa on yksi suomalainenkin asiantuntija. Valtaosa neuvonantajista on NATO-maista, voittopuolin Yhdysvalloista.

Muutama vuosi takaperin tarkastellessani ”tieteellistä neuvostoa” havaitsin siellä tutun henkilön: Volker Perthesin, saksalaisen tutkijan, joka yhdessä Yhdysvaltojen Libanonin suurlähettilään Jeffrey Feltmanin kanssa suunnitteli Syyrian vallankaappauksen.

Muodollisesti Suomen kansanedustajat valitsevat tieteellisen neuvoston jäsenet, mutta kuka varkautelaiselle kirvesmiehelle esittelee, kuka on pätevä UPI:n tieteelliseen neuvostoon? Luonnollisesti UPI:n kokoomuslainen johtaja Teija Tiilikainen. Vuodesta 2019 lähtien Mika Aaltola.

 

                                                        ***

Yhdysvallat kuljetti Libyan pommitusten jälkeen yhteistyötä tekevät terroristit Syyrian puolelle. Useat NATO-maat auttoivat bunkkereiden rakentamisessa terroristeja varten. Ranska oli ensimmäinen NATO-maa, jonka sotilaita oli Syyriassa jo v. 2011. He vetäytyivät maasta vähin äänin vuoden sisällä Libanonin puolelle.

Nordstream terrori-iskun suunnitteluryhmään kuulunut Jake Sullivan lähetti v. 2013 sähköpostin Hillary Clintonille: "Syyrian Al-Qaida on meidän puolellamme".

Lähi-Idän entisten siirtomaaisäntien Ranskan ja Italian kyynisyys on uskomatonta. Ne tekevät yhteistyötä Yhdysvaltojen maailmanherruuden puolella, joka muistuttaa siirtomaavaltaa. Kaikki tehdään taloudellisen hyödyn saamiseksi ja kohdemaan luonnonvarojen ryöstämiseksi.

 

                                                          ***

Kriittisellä hetkellä v. 2015 Syyria kutsui Venäjän apuun. Terroristit olivat NATO-maiden tuella tuhonneet suuren osan maata. Korvaamattomat historialliset aarteet oli tuhottu ja mm Palmyran kaunis kaupunki oli suurelta osin tuhottu ja historiallisen museon johtaja tapettu kiduttaen.

Syyrian ja Venäjän armeijat saivat Yhdysvallat ja NATO-maat toteamaan vallankaappauksen lopulta mahdottomaksi. Aleppon kaupungin vapautus oli suuri riemun hetki kaikille syyrialaisille ja demokratian kannattajille. Suomessakin havaittiin mielipiteiden manipulaation voima kun kirkkojen kellot soittivat hätäkelloja vastustamaan terroristien karkottamista Alepposta.

(Yhtä sekaisin ovat kirkot ja Suomen rauhanliike nytkin Venäjän yrittäessä lopettaa natsien kanssa liittoutuneen Kiovan hallituksen 9v ajan suorittamaa itä-ukrainalaistn kansanmurhaa.)

Venäjän johdolla alettiin rauhanneuvotteluprosessi Sotsissa v. 2017. Yhdysvallat oli sitä ennen tehnyt suoran ohjusiskun Syyriaan perustellen sitä kaasuiskulla, joka myöhemmin todettiin vääräksi tiedoksi. Neuvotteluja jatkettiin Astanassa.

Syyrian hallitusta neuvotteluissa tukivat Venäjä ja Iran. Kapinallisia vuorostaan tuki Turkki. Itse sodan pääarkkitehdilla Yhdysvalloilla oli neuvotteluissa tarkkailija.

 

                                                             ***

Libanonilaisen lehtitiedon mukaan neljä keskeistä NATO-maata, Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Saksa päättivät vaieta kaikista Syyrian rauhanneuvotteluista – kaikesta positiivisesta kehityksestä, mitä tapahtui Syyrian suhteen, jotta hyvin liekkiin puhallettu Assad-viha saataisiin loimuamaan.

Vuodesta 2012 – 2018 YK:n apulaispääsihteerinä toiminut vallankaappauksen suunnittelija Jeffrey Feltman pystyi vaikuttamaan YK:n sisällä Syyrian hallituksen vastaiseen toimintaan.

Rangaistakseen Syyrian hallitusta ja presidenttiä erityisesti hävitystä sodasta, Syyrialle asetettiin kostoksi paitsi Yhdysvaltojen, myös ja EU:n, Kanadan, Australian, Sveitsin ja Arabiliiton talouspakotteet sekä estettiin kaiken humanitaarisen avun toimittaminen Syyriaan hallituksen kautta kuten normaalisti tehdään. Niukka humanitaarinen apu, myös YK:n toimittamana,oli toimitettava terroristien käsiin jääneen Idlibin maakunnan ja Turkin rajan kautta.

 

                                                       ***

Syyriaan kohdistetaan öljyntuonti saartoa. Sen lisäksi Yhdysvallat varastaa miehittämillään alueilla Syyrian öljyä, aiheuttaen kansalaisille kestämätöntä kurjuutta. Sanktiot on kohdistettu myös avustusjärjestöihin ja mittavaan osaan Syyrian omaa lääketieteellistä toimintaa.

Maanjäristyksen jälkeen syyrialaisten kärsimys on sanoinkuvaamatonta varsinkin, kun se on USA n ja EU:n tarkoituksellisesti aiheuttamaa. Avustusjärjestöt pelkäävät edelleen joutuvansa itse sanktioiden kohteeksi.

Syyria joutuu kärsimään siitä, että se ei sallinut Yhdysvaltojen NATO-liittolaisineen miehittää Syyriaa ja varastaa ja ylikansallistaa sen öljyä kuten Irakissa.

Länsimaat tunnustavat Syyrian opposition ”lailliseksi hallitsijaksi” kuten yrittivät menetellä Venezuelassa. EU katsoo Syyrian hallituksen sortavan oppositiota, jota länsi tukee. Vuonna 2012 EU maista Ranska, Britannia, Italia ja Alankomaat sulkivat lähetystönsä Damaskoksessa.

Kostoksi sekulaarisen Syyrian selviämisestä Venäjän avulla sodasta päinvastoin kuin Irak, ”länsi” on päättänyt kurjistaa maan pakotteilla, estää jälleenrakennuksen ja historiallisen kauniin maan kukoistuksen. Monet EU maat estivät Syyrian hallituksen järjestämien presidentinvaalien toteuttamisen omissa suurlähetystöissään. Muun muassa Saksa, jossa on paljon Syyriasta lähtöisin olevia pakolaisia esti vaalien järjestämisen Saksassa. Ruotsissa, vaalit pystyttiin järjestämään.

Presidentti Bashar al Assad sai vahvan mandaatin virkaan. 

 

                                                          ***

 

Maanjäristyksen aikana syyrialaiset joutuvat paljain käsin kaivamaan uhreja sortuneiden talojen kivilohkareiden alta. Maassa ei ole kaivinkoneita eikä niihin bensiiniä, sairaaloissa ei ole sähköä, sidetarpeita eikä lääkkeitä.

Syyrian kohtalo muistuttaa Jugoslaviaa, jossa 10 vuotta kestäneet totaaliset talouspakotteet ajoivat alueen 24. sijalta kansantuotteella mitattuna kehitysmaaluokkaan.Tilanteessa, jossa NATO laittomine pommituksineen esiteltiin sankarina ja kansainvälisiä lakeja puolustavat jugoslaavit konnina. Pommittajat perustivat kansainvälisen tuomioistuimen, jossa tuomareina oli pommittajamaiden kansalaisia ja syytteessä olivat laillisuutta puolustaneet sotilaat.

                                                        ***

Venäjä on todennut toimivansa ulkopolitiikassaan siirtomaavallan kaltaista toimintatapaa vastaan. Tällä hetkellä Venäjä on lännen pakotteista huolimatta valmis tukemaan Syyrian kansaa kaikin mahdollisin tavoin. Toivottavasti myös muut BRICS-maat uskaltavat lähteä mukaan

PS Tämä artikkeli on julkaistu myös nettilehti- Naapuriseuran Sanomissa. Koska kaikki blogejani seuraavat eivät vielä ole tutustuneet Naapuriseuraan eikä Naapuriseuran Sanomiin, julkaisen sen myös blogina, jotta se jää blogi-arkistooni.

         

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhdysvallat terroristina, Syyria, värivallankumoukset, Jeffrey Feltman, Volker Perthes, UPI, NATO, suomalaisten manipulointi,

FASISMIN JOHTOVALTIO EI OLE ITALIA VAAN YHDYSVALLAT JA SAKSA

Keskiviikko 28.9.2022 klo 15.39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvallat on toisen maailmansodan jälkeen liittoutunut natsi-Saksan vannoutuneiden Hitlerin ihailijoiden kanssa. Se tuki fasistista Espanjaa ja Portugalia samalla kun se taisteli kommunisteja ja muita vasemmistolaisia vastaan koko maailmassa.

Yhdysvallat on osoittautunut Euroopan tuhoajaksi miehittämällä sotilaallisesti Saksan ja tuhoamalla yhdessä sen kanssa hyvinvointivaltio Jugoslavian yhteistoiminnassa Kroatian natsi-diasporan ja Osama bin Ladenin jihadistien kanssa.

Euroopan unionin perustavassa kokouksessa Maastrichtissa v. 1992 USA:n vasalli, Saksan liittokansleri Helmut Kohl sai liittymään pyrkivät Euroopan maat tunnustamaan Jugoslavian osavaltion Kroatian itsenäisyyden. Hän tiesi julistuksen johtavan sotaan perustuslakiaan puolustavaa Jugoslavian liittovaltiota vastaan.

Yhdysvallat oli suunnitellut Jugoslavian haltuunottoa ja miehitystä jo presidentti Ronald Reaganin aikana vuodesta 1984 lähtien.

Jugoslavian talouden tuhosi terroristinen, kaikkien Jugoslavian USA:lta saamien lainojen irtisanominen yhteistyössä IMF:n ja Maailmanpankin kanssa yhden yön aikana.

Kymmenen vuotta kestänyt läntisen propagandan siivittämä sota hyödytti Saksaa Yhdysvaltojen ohella.

Jugoslavian jäännösvaltiot liitettiin NATO on ja ne tulivat taloudellisesti riippuvaisiksi miehittäjistään. Syntyneiden itsenäisten valtioiden ilmapiirit alkoivat muistuttaa toisen maailmansodan aikaista fasistisen Kroatian ilmapiiriä.

Yhdysvallat sai määräävän aseman Serbialta ryöstämässään, laittomasti itsenäistetyssä Kosovossa mutta myös Albaniassa. Yhdysvaltojen rakentama sotilastukikohta Bondsteel ja ylikansallisen pääoman haltuun siirretty kosovolainen serbiomaisuus yhdessä NATO-joukkojen läsnäolon kanssa ovat takeena Yhdysvaltojen valtapolitiikan lujittumiselle. Yhteistyökumppani Saksan hegemonia vallitsee Kroatiassa, Sloveniassa ja Bosniassa.

***

Saksa on osoittautunut kyvyttömäksi itsenäistymään kansainvälisen fasismin johtovaltiosta Yhdysvalloista ja tämän palveluksessa olevasta Ukrainasta.

Maailma on sallinut Yhdysvalloille oikeuden sortaa haluamiaan valtioita käyttäen aseellista voimaa tai talouspakotteita. YK on palvellut Yhdysvaltojen tarpeita maan toimiessa järjestön merkittävänä rahoittajana.

Saksa on ollut mukana useimmissa Yhdysvaltojen sodissa. Yhdysvaltojen miehitysarmeija käsittää Saksassa presidentti Trumpin mukaan enää 68 000 sotilasta sen vahvuuden ollessa Jugoslavian hajottamisen alkaessa vielä 300 000. Sotilaallinen voima ei enää ratkaise Saksan toimintoja vaan Yhdysvaltojen hegemonian läpitunkevuus.

***

Venäjän rooli on vahvistunut sen ryhtyessä rakentamaan Yhdysvaltojen yksinapaisen maailman sijaan moninapaista valtioiden yhteistyöhön perustuvaa maailmaa. Venäjän yhteisvastuuta korostava asenne on saanut taakseen, väkiluvulla mitattuna, maailman valtioiden enemmistön, BRICS ja SCO esimerkkeinä.

Saksakin on havainnut yhteistyön Venäjän kanssa hyödyttävän sitä taloudellisesti enemmän kuin Yhdysvaltojen johdolla tehdyt ryöstöretket. Venäjältä saadut edulliset öljy ja maakaasu siivittivät Saksan talouden ennätyksiin.

Yhdysvallat ei ole katsonut suopeasti sen aikaisemmin natseihin ja jihadisteihin tukeutuneen liittolaisensa kehitystä.

Euroopan unionin piti muodostua European Round Table of Industrialists-järjestön johdolla aseteollisuutta palvelevaksi NATO-organisaatioksi. Yhdysvaltojen johtaman NATO:n piti muuttaa maailma USA:n kaltaiseksi kaikkea hyvinvointivaltioon vivahtavaa välttäväksi järjestelmäksi.

Öljyn varastamisen milloin Irakista, Libyasta tai Syyriasta tuli muuttua arkipäiväksi myös Baltian maille, Ruotsille ja Suomelle. Valtion kustantaman koulunkäynnin, terveydenhuollon ja rauhan tuli korvautua asehankinnoilla ja massiivisilla sotaharjoituksilla päämääränä globaalia ryöstämistä vastustavan Venäjän mitätöinti ja mikäli mahdollista tuhoaminen.

***

Venäjän tuhoamisen tavoitteen toteuttamiseksi Yhdysvallat otti määräysvallan toisesta maailmansodasta lähtien natsi-aatetta vaalineessa Ukrainassa. Nämä kaksi maata ovat vannoutuneita natsismin tukijoita – vuoden 2021 YK:n äänestyksessä ainoita.

USA ja sen NATO-liittolaiset ovat tukeneet suorittamastaan Ukrainan vallankaappauksesta lähtien Ukrainan natsihallintoa ja aseistaneet sitä sodassa Itä-Ukrainan venäjänkielistä Donbassin aluetta vastaan. Länsimedian raportointi sotavuosista on ollut ala-arvoista. Natsi-pataljoonien rikokset on ohitettu vaikenemalla eivätkä valtion rakenteiden purku ja demokratian riisuminen ole herättäneet hämmennystä.

Saksa, joka vielä 1990-luvulla osallistui USA:n natsidiasporan ja jihadistien rinnalla Jugoslavian hajottamiseen, on Ukrainan sodan yhteydessä ajautunut vedenjakajalle. Luopuako kokonaan moraalista ja demokratiasta ja palvella Yhdysvaltoja, joka ottaa vastaan kongressissaan Ukrainan Azovin natsipataljoonan edustajia kunnioitettuina vieraina, vai tulisiko suorittaa uudelleenarviointi.

Saksan vahva talous on ollut riippuvainen Venäjältä saadusta kaasusta ja öljystä. Saksan kanssa tehtyjen sopimusten perusteella Venäjä rakensi kaksi kaasuputkea, jotka toivat suoraan kaasua Venäjältä Saksaan. Viimeisin Nordstream 2 maksoi Venäjälle 10 miljardia euroa.

Yhdysvalloilla on runsaasti kansallista lainsäädäntöä, joka asettaa muille maille ehdot kaupankäynnille. Venäjältä saatava kaasu ja öljy loivat Saksalle liian hyvät kaupalliset edellytykset suhteessa Yhdysvaltoihin. Sen perusteella Yhdysvallat alkoi kiristää Saksaa ja uhkasi estää Saksaa käyttämästä kaasuputkia.

Pari päivää sitten Yhdysvallat toteutti presidentti Joe Bidenin ja apulaisulkoministeri Victoria Nulandin uhkaukset ja räjäytti molemmat putket Tanskan Bornholmin saaren lähettyvillä. Pinnalle pulppuava kaasu muodostaa ympäristölle ja merenkululle mittavan uhkan. Saksa ei edes niin halutessaan saa käyttönsä edullista venäläistä kaasua. Se ajaa Saksan talouden täydelliseen katastrofiin, joka vie koko Euroopan mukanaan.

Pari viikkoa sitten ukrainalainen provokaattori yritti räjäyttää Turkin kautta kulkevan kaasuputken. Siten kaikki merkittävät edullisen kaasun lähteet Euroopasta olisi saatu fasistien toimesta tukittua. Serbian kautta kulkeva Turkish-stream on myös Unkarille merkittävä kaasulähde.

Saksa ei ole enää Euroopan Unionin vaikutusvaltaisin maa. Yhdysvallat, NATO ja EU- kansanedustajia rahoittava Gorge Soros ovat saaneet ylivallan. Euroopan parlamentin päätökset ovat Yhdysvaltojen tavoitteiden mukaisia koskivat ne sitten Venäjää, Venezuelaa tai muita kansainvälisiä asioita, joissa Yhdysvalloilla ja BRICS-mailla on eroavat näkökulmat.

Tyypillinen erimielisyyden kohde on Ukrainasta irrottautuvat Donetsk, Lugansk, Zaporodze ja Herson. Nämä alueet ovat joutuneet kokemaan Kiovan natsihallinnon jatkuvia pommituksia ja terroria. Niiden asukkaat ovat äänestäneet kansainvälisten tarkkailijoiden läsnä ollessa itsensä itsenäisiksi ja halukkaiksi liittymään Venäjään.

Yhdysvaltojen vallan alla olevat EU-maat pitävät kansanäänestyksiä laittomina eivätkä ne tunnusta liittymistä Venäjään. Sen sijaan ne tunnustivat Kosovon itsenäistymisen Serbiasta v. 2008 vaikka itsenäistymisjulistuksen teki 109 yksityishenkilöä vastoin YK:n päätöstä 1244, jonka mukaan Kosovo on Serbian maakunta.

***

Tällainen EU uhkailee komission puheenjohtajan suulla Italiaa, jos se äänestää valtiollisissa vaaleissa ”väärin”. Emme toistaiseksi tiedä kuinka fasistiseksi Italian uusi hallitus muotoutuu. Mutta varmuudella tiedämme, että maailman fasistisin liittouma on Yhdysvallat/ Ukraina. Niiden terroriteot käsittävät yksityishenkilöiden kidutukset ja tapot keskellä kirkasta päivää Kiovan kadulla turvallisuuspalvelun toimesta, ydinreaktorin pommitukset ydinsaasteen aikaansaamiseksi koko Eurooppaan sekä Venäjän rakentamien kaasuputkien räjäytykset Itämerellä Euroopan upottamiseksi taloudelliseen kaaokseen.

Euroopan Unionin maat eivät vielä syksyllä 2021 YK:n äänestyksessä ilmoittautuneet fasismin kannattajiksi, mutta vuoden 2022 kevään aikana osoitettu pidättelemätön tuki Kiovan natsihallinnolle ja Yhdysvaltojen saama tuki sen tekemille terroriteoille osoittanevat kaikille, että fasismi on vallalla koko Euroopan unionissa niin mediassa kuin valtioiden tasolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fasismi Euroopassa, Biden, Nuland, Yhdysvallat, Ukraina, Italia, Saksa, terroriteot, kaasuputkiräjäytykset, ydinvoimalan pommitukset, Italian vaalit

Kuka johtaa Suomen ulkopolitiikkaa?

Tiistai 21.12.2021 klo 12.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen presidentti Sauli Niinistö on ahkeroinut puhelimessa. Presidentit Putin, Biden ja Zelensky sekä EU komission puheenjohtaja ovat saaneet puhelun.

Tiedotteista ja valtamediasta päätellen presidentti Niinistö on vahvistanut aikaisempia kantojaan Ukrainan sodasta ja siihen liittyvästä "Venäjän uhasta". Presidentti Zelenskylle hän on suonut kannustavia sanoja Suomen tuesta Ukrainan alueelliselle koskemattomuudelle.

Vuodesta 2014 lähtien en ole havainnut presidentti Niinistön tai Suomen muun ulkopoliittisen johdon puhumattakaan valtamediasta puhuvan totta siitä mitä Ukrainassa tapahtui Yhdysvaltojen, EUn ja Ukrainan natsimielisten voimien toimesta.

On tärkeätä analysoida sitä miten Suomi ja presidentti Niinistö erityisesti ovat vaikuttaneet Suomen kansainvälisiin suhteisiin.

Presidentti Niinistö on ilmoittanut toimineensa Saksan liittokansleri Kohlin tukemana Euroopan demokraattisen unionin puheenjohtajana 1990-luvulla, jolloin tuon järjestön päätavoite- Niinistön sanoja lainaten - oli kommunismin kitkeminen Euroopasta.

Todennäköisesti tuo kitkeminen tarkoittaa kaikkea sitä samaa kuin laajemminkin globaalisti: kaikkien sellaisten poliittisten voimien, jotka vastustavat ylikansallisen pääoman määräysvaltaa, tuhoamista. Vietnam, Indonesia,Kiina olkoon esimerkkeinä.

Jugoslavian tuhoaminen oli tuolloin 1990-luvulla meneillään.

Niinistö toimi Lipposen hallituksen varapääministerinä aikana, jolloin Väli-Amerikan likaisten temppujen mestari William Walker toimi ETYJ-joukkojen johtajana Kosovossa. Walker lavasti poliisien ja albaani-terroristien välisen taistelun siviilien joukkomurhaksi. 

Suomalaiset oikeuslääkärit tutkivat uhrien kuolisyyt eivätkä löytäneet viitteitä teloituksista.Suomen hallitus yhteistyössä Saksan ulkoministeriön kanssa salasi tutkimusten tulokset, luoden edellytykset Jugoslavian massiivisille pommituksille. Presidentti Clinton viittasi juuri suomalaisten "löydöksiin" katkaistuista päistä ja kodeistaan raahatuista siviileistä, jotka oli "teurastettu polvilleen pakotettuna kuoppaan".

Jugoslaviaa seurasi Suomen liittyminen USAn rinnalla Afganistanin sotaan. Miksi?

Seuraava ulkopoliittinen haaste Suomelle tuli v.2008 Georgian hyökätessä Etelä-Ossetian Tshinvaliin.Suomen ulkoministeri Stubb julisti Venäjän aloittaneen sodan. Tuossa vaiheessa vielä EUn puolesta Ranskan Sarkozy kävi Moskovassa neuvottelemassa tosiasioiden pohjalta. Tuolloin vielä EU:sta löytyi Suomea viisaampaa ajattelua. Georgian Shaakasvili oli tosiasiassa hyökkääjä kuvitellen USAn tukevan hanketta.

Stubb olisi halunnut mukaan Libyan kammottaviin pommituksiin v.2011. Samoin Suomi tuki ylikansallista pääomaa palvelemaan kehitettyä "värivallankumousta" Lähi-Idän maissa. Saksan ja USA:n hanke Syyrian sekulaarisen valtion muuttamiseksi sunni-johtoiseksi shariaa-noudattavksi maaksi sai myös Suomen hallituksen tuen. Olihan presidentti Obama, jo kerran rauhanpalkinnolla palkittu presidentti hankkeen johdossa.

Suomelle avautui uusi mahdollisuus tukea Yhdysvaltojen ylikansallisen pääoman etuja ajavaa politiikkaa Olli Rehnin toimiessa EU:n talous- ja laajentumiskomissaarina. Täysin epäonnistuneiden ja todellisuutta huomioonottamattomien Ukrainan lähentymisneuvottelujen seurauksena Kiovassa aloitettiin väkivaltaiset mielenosoitukset presidentti Janukovichin halutessa lykätä ratkaisua.

Lähentymisneuvotteluiden sopimuksen ensimmäinen pykälä koskee yhteistä puolustusta, joka EUn kohdalla merkitsee NATO-liittolaisuutta. Ennen väkivaltaista USAn ja EUn yhteistyössä natsijoukkioiden kanssa  aikaansaamaa väkivaltaista vallankaappausta vain n. 20 % ukrainalaisista kannatti NATO-jäsenyyttä.

Presidentti Niinistö tai muu Suomen ulkopoliittinen johto ei ole kertaakaan tunnustanut tietävänsä mitä Ukrainassa todella tapahtui. He toistavat yhdessä valtamedian kanssa samoja kantoja, joita kaappauksen johdossa olleet presidentti Obama ja hänen varapresidenttinsä Biden haluavat Suomen sanovan.

Nykyajalle on erikoista, että minun täytyy kääntyä entisen Yhdysvaltojen Venäjän (Neuvostoliiton) suurlähettilään Jack F.Matlockin puoleen saadakseni "länsimaisen" mahdollisimman hyvin todellisuuteen perustuvan analyysin Ukrainasta.

Matlockin 14.12.2021 Krasno Analysis artikkeli Ukraine: Tragedy of a Nation Divided, on hieno  väestötieteellinen ja poliittinen analyysi Ukrainan kehityksestä, lännen tukemasta väkivaltaisesta vallankaappauksesta ja Venäjän suhteesta Ukrainaan.

Viimeisellä sivulla Matlock toteaa, että "mitä Ukrainaan tulee, se ei voi koskaan olla yhtenäinen, vauras maa, ellei sillä ole kohtuullisen läheiset ja sivistyneet suhteet Venäjään". Tämän olotilan Suomi ja EU pyrkivät kaikin keinoin Ukrainalta kieltämään korostamalla lännen haluamaa vastakkainasettelua Venäjän ja Ukrainan välillä.

Presidentti Niinistö on siis käynyt puhelinkierroksen. Jollakin tasolla hänen täytyy tietää, että Ukrainassa on käynnissä Kiovan hallituksen aloittama "terrorismin vastainen sota", jonka aloituslaukaukset antoi vallankaappaushallitus. 

Hänen täytyy myös tietää, että vaikka hän ei kansanryhmien etnisestä tai poliittisesta taustasta tietäisi mitään, että ukrainalaisten enemmistö puhuu venäjää, minkä kielen puhuminen julkisesti on nyt kielletty. Venäjänkieliset TV-kanavat on myös kielletty samoin nettisivustot. Kommunistinen puolue, jolla oli merkittävä osuus parlamentissa kiellettiin heti kaappauksen jälkeen keväällä 2014 ja puolueen puheenjohtajan kotiin heitettiin palopommi.

Odessan ammattiyhdistysten talo poltettiin natsimielenosoittajien toimesta 2.5.2014 ja ihmiset, kymmenittäin paloivat sisällä.

Yhdysvallat ja Ukraina vastustavat YK:n natsismin ihannoimisen kieltoa ainoina maapallon maina.

Suomen ulkopolitiikalle syntyy ainakin mainetahra siitä, että tasavallan presidentin puoliso esiintyy Pariisin rauhansopimuksessa fasistisena kielletyn Lotta-järjestön 100v juhlan pääpuhujana ja myöhemmin väitetysti myös esiintyy lotta-puvussa.

Fasismin ihannointi-väitteeltä voi puolustautua esittämällä kuinka moni lotta teki uhrautuvaa työtä sodan aikana. Lotta-Svärd-järjestön asiakirjoja lukiessa ymmärtää sen fasistisen luonteen. Ukrainassa natsismi on jälleen arkipäivää ja Yhdysvallat liittoutuu liikkeen kanssa vahvistaakseen globaalin aseteollisuuden valtaa sekä mielivaltaan perustuvaa suurvaltapolitiikkaa.

Presidentti Niinistö markkinoi ETYK-kokouksen henkeä. Hän ei huomaa kuinka hän toimii kaikkea muuta kuin Helsingin hengen mukaisesti. Hän ei huomaa, että Venäjä toimii täsmälleen Helsingin hengen mukaisesti vaatimalla kaikkien valtioiden turvallisuuden huomioimista kansainvälisessä politiikassa.

Tämä kaikkien valtioiden turvallisuuden huomioiminen edellyttää tosiasioiden asettamista neuvottelupöytään. Tosiasia on se, että Yhdysvallat ja NATO ovat rikkoneet 1990-luvulla sovitut turvallisuussopimukset koskien NATOn laajenemista.

Se, että presidentti Niinistö, uhmakkaasti, kuin pieni lapsi, väittää olevan Suomen oma asia, liittykö Suomi NATOon tai pitääkö Suomi laajoja Venäjän-vastaisia sotaharjoituksia Suomen maaperällä.

Saman kannan hän esittää puhelussaan Ukrainan presidentille Ukrainan NATOon liittymisen suhteen. Sen sijaan presidenttimme voisi kysyä Zelenskyltä, miksi hän ei ole pannut täytäntöön Minskin rauhansopimusta, jonka Saksa, Ranska ja Ukraina ovat allekirjoittaneet. Tähänhän Zelenkyä tulisi kannustaa, jos haluaa Helsingin hengen mukaista ratkaisua.

Niinistö kritisoi Venäjän joukkojen läsnäoloa Venäjän omalla maaperällä. NATO on lisännyt massiivisesti joukkoja ja aseita Ukrainan maaperällä. Venäjä puolustaa omaa maaperäänsä ja valtiotaan, omalla maaperällään. USAn sotilasnuvonantajat ja NATO-sotilaat eivät ole omalla maaperällään Ukrainassa.

NATO ei ole puolustusliitto vaan sotaliitto. NATO eiole milloinkaan puolustanut jäsenmaitaan vaan aina hyökännyt maihin, joihin hyökkäyksiin NATOn jäsenmailla ei olisi ollut mitään laillista oikeutta. NATOn toiminnan ainoa motiivi on palvella Yhdysvaltojen sotateollisuutta. Yhdysvaltojen sotateollisuuden, sotilastukikohtien, sotaharjoitusten ja muun sotilastoiminnan on todettu olevan kaikkein saastuttavinta toimintaa, määrällisestikin, koko maapallolla.

On sääli, että presidentti Niinistön toimintamalli, Suomen laiton NATOn isäntämaasopimukseen liittäminen mukaanluettuna, on toiminut mallina myös nuorelle pääministerillemme. Pääministeriltä olemme kuulleet vain ulkoaopittuja kliseitä, jotka ovat yhteensopivia USAn ,EUn ja NATOn sotapolitiikan kanssa.

Olemme surullisessa tilanteessa. Maapallon tuhoutuminen vallitsevan sotapolitiikan seurauksena näyttää nyt väistämättömältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sauli Niinistö, Sanna Marin, Suomen ulkopolitiikka, Yhdysvallat, NATO, valtamedia, Ukrainan. sisällissota, Jack F.Matlock Jr.

Afganistan vain osa Yhdysvaltojen globaalia väkivaltaa

Maanantai 23.8.2021 klo 16.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lensin vuonna 1986 huhtikuussa Kabulista kohti Moskovaa ja Helsinkiä. Koneen suojaksi ammuttiin lämpöohjuksia Yhdysvaltojen tukemien mujahideen taistelijoiden ohjusten harhauttamiseksi. Olin palaamassa AAPSO:n (Afro-Asian People’s Solidarity Oragnisation) kokouksesta Afganistanista.

Runsaan viidenkymmenen hengen ryhmän keskustelujen teemana oli demokraattinen tiedonvälitys. Millä tavoin tiedonvälitystä voitaisiin kehittää siten, että kansat ja kansanryhmät voisivat saada äänensä ja tietonsa käsittelyyn ilman että kansainvälisten tietotoimistojen edustajat käväisevät paikan päällä ja kirjoittavat jo valmiiksi pureskellut, ehkä tarkoitushakuiset käsityksensä mediaan?

Koneen takaosassa istui kalpea nicaragualainen eversti, joka valitti uupumustaan. Sen syyksi hän sanoi Yhdysvaltojen tukemien contrien ylläpitämän sodan ja epävakauden maassaan. 

Tutustuin kokouksessa myös mosambikilaiseen lehden päätoimittajaan, joka kertoi Yhdysvaltojen tukemasta Etelä-Afrikasta maahan tunkeutuvista kapinallistaistelijoista. Joitakin vuosia myöhemmin tapasin hänet vieraillessani Mosambikissa itsenäisyystaistelua johtaneen Frelimo-puolueen juhlakokouksessa.

Libanonilainen toimittaja vuorostaan oli kertonut Beirutin katutaisteluista, joissa hän oli öiseen aikaan yrittänyt neuvotella katoilla piileskelevien taistelijaryhmien kanssa. Israel oli jo vetäytynyt, mutta sisällissota jatkui vuoteen 1990. Vasta Syyrian sotajoukon saapuminen kristittyjen tueksi ja sen jälkeen jatkuva miehitys toi rauhan tuohon monin tavoin Syyriasta riippuvaiseen maahan.

Olin vieraillut pienen parlamenttivaltuuskunnan kanssa Syyriassa v. 1983. Tuo liittoutumaton Israelin kanssa edelleen sodassa oleva sekulaarinen arabimaa herätti kiinnostustani. Keskustelimme ulkoministerin kanssa eivätkä hänen käsityksensä maailmantilanteesta juurikaan poikenneet omistamme.

Afganistanin kommunistijohtoinen hallitus oli kansainvälisten lakien ja Neuvostoliiton ja Afganistanin välisen sopimuksen mukaisesti kutsunut v. 1979 Neuvostoliiton armeijan tuekseen taistelussa Yhdysvaltojen tukemia mujahideen- taistelijoita vastaan.

Demokratiaa ja lasten- ja naisten oikeuksia kiihkeästi kannattaneet kommunistit olivat tulleet loukanneeksi kansan uskonnollisia tunteita sekulaarisella asenteellaan ja jopa valtion lipun värimuutoksilla. Kuulin neuvostoliittolaisten kritisoineen kiihkeätä muutoshalua epädiplomaattisena.

Vierailumme aikana kävimme tutustumassa haluamiimme asioihin. Pääkaupunki Kabul oli rauhallinen. Näin kaduilla vain harvoin koko vartalon peittäviä burka -kaapuja. Mujahideenit tekivät kuitenkin jatkuvasti hyökkäyksiä myös pääkaupungin kohteisiin. Vierailumme alla kansainvälisiä vieraita majoittavaan hotelliin oli suoritettu isku.

Kävin pienen ryhmän kanssa maaseutukylässä, jonka kyläpäällikkö oli nainen. Keväisessä säässä pihalle oli pingotettu katos, jonka alla lapset ja vanhukset opettelivat lukemaan. Lähtiessämme kylästä kajahti yhteislaukaus, ja kyläpäällikkö kertoi hymyillen myös naisten puolustavan kyläänsä hyökkääjiltä.

Tein pitkän autoretken kohti Pakistanin rajaa. Autonraatoja näkyi tien pientareilla. Saavuimme suureen keskiasteen oppilaitokseen. Aikaisempina vuosina varattomat nuoret olivat saaneet ammatillista opetusta Neuvostoliitossa, missä opetus ja asuminen oli ilmaista. Varakkaiden perheiden lapset sen sijaan lähetettiin Yhdysvaltoihin.

 

Afganistanissa oli vallinnut feodaalinen järjestelmä, jossa 4000 perhettä omisti viljelylle välttämättömät kastelujärjestelmät. On helppo ymmärtää mitä yliopistoon päässeet, yhteisvastuuta tuntevat kommunistiopiskelijat ovat ajatelleet katsoessaan koulunkäynnin sijaan risukimppuja kantavia lapsia. Muutoksen halun kiihkeys on ymmärrettävää.

Muodostimme suomalaisen parlamentaarisen delegaation. Olin ainoa kansanedustaja, muut jäsenet olivat toimittajia ja asiantuntijoita. Vesiasioissa maassa toiminut neuvonantaja Jaakko Henttonen oli hyvin perillä Afganistanin asioista. Hän oli pitkään Suomi-Afganistan-seuran puheenjohtaja, johon seuraan minäkin kuuluin joitakin vuosia.

Minut oli kutsuttu oppilaitokseen pitämään puhe. Oli järisyttävä kokemus seisoa uteliaiden innokkaiden afgaaninuorten edessä tuon myönteisen muutoksen aikana. Kannustin heitä ja tunsin, että he ymmärsivät elävänsä kansansa vapautumisen aikaa korruptoituneiden sotaherrojen ja mujahideen taistelijoiden uhasta huolimatta.

Puhuin myös Afganistanin radiossa.

Afganistanissa toimi naisjärjestöjä, joista keskeisin oli ottanut päämajakseen Yhdysvaltojen entisen suurlähetystörakennuksen. Naisten innostus oli tarttuvaa.

Kaikki AAPSO:n kokouksen osanottajat lennätettiin Jalalabadiin, tavattoman kauniiseen kaupunkiin, joka myöhemmin lähes tuhoutui 1990-luvun sisällissodan aikana.

Jalalabadissa kuulimme perinteistä afganistanilaista musiikkia ja söimme vartaalla paistettua kansallisruokaa – lammasta. Vierailimme moskeijassa ja kohtasimme sikhien katujuhlat matkalla takaisin hotelliin. Turvattoman tilanteen vuoksi emme voineet lentää suunnitellusti takaisin Kabuliin. Joukollemme tehtiin tilaa hotellista.

Pidin yöllä hotellin koko seinän peittävän ikkunan auki. Aamulla kuulin, että parin sadan metrin päässä oli käyty taistelu, josta en tiennyt mitään.

Osallistuimme valtavaan Jirgha-kokoukseen hallissa, jossa oli jalkapallostadionia muistuttava katsomo. Kokouksessa oli heimovanhimpia ympäri Afganistania. Ilmapiiri tihkui uhkaa ja väkivallan voimaa, jollaista en ole koskaan kokenut.

Kokemukseni ilmapiiristä johti harhaan. Heimopäälliköt antoivat tukensa hallitukselle ja kokouksessa puhuneelle tulevalle presidentti Najibullahille. Kättelin tätä tehtäväänsä valmistautuvaa lääkäriä, kollegaa.

Voimasuhteiden kääntyessä ja Neuvostoliiton armeijan poistuttua hän sinnitteli vallassa YK:n suojeluksessa Kabulissa vielä kolme vuotta, kunnes Taleban otti hänet kiinni ja hirtti lyhtypylvääseen.

Yhdysvallat oli voittanut tämän erän ideologioiden välisessä taistelussa. Kommunismin kitkeminen onnistui ja hyvinvointivaltio ja demokratia hävisivät.

Mielialani paluulennolla Moskovaan oli sekä toiveikas että mietteliäs. Katsoin kanssamatkustajiani ja heidän huolestuneita kasvojaan. Oikeudenmukaisen maailman rakentaminen on raskasta.

Palattuani eduskuntaan Yhdysvallat oli juuri pommittanut Libyaa. Tietolähteet kertoivat yhdysvaltalaiskomentajan todenneen, että Libyan johtajan tappaminen ei ole ensisijainen tarkoituksemme, mutta emme pahoittele, jos niin käy. Muammar Gaddafin ottotytär kuoli.

 

Tätä kirjoittaessani tulevat mieleen NATO-pommitukset Jugoslaviassa, joissa useammin kuin kerran runnottiin pommein presidentti Milosevicin asuinpaikkoja ja hallintorakennuksia, joissa oletettiin hänen olevan. 

Hollantilaisen lentäjän raportti siitä, kuinka hän suunnitellusti tappoi Belgradin TV-rakennuksen työntekijöitä, kuvaa NATO-kenraalien moraalia. Ensin tarkastuslento ja näköhavainto, että väkeä on toimituksessa ja autoja parkkipaikalla. Sen jälkeen paluu ja ohjusisku rakennukseen, minkä seurauksena kuoli 17 työntekijää, jotka olivat antaneet NATO:n mielestä väärää tietoa.

AAPSO:n työ demokraattisen tiedonvälityksen puolesta on edelleen kesken.

Pidin eduskunnan portailla Libyan pommituksia ja Gaddafin murhayritystä kritisoivan puheen. Eduskunnan täysistunnossa arvostelin Euroopan unionin perustuvan aseteollisuuden palvelemiselle, koska Euroopan teollisuusjärjestöjen pyöreää pöytää (Round Table of Industrialists) johtava Ruotsin Volvon pääjohtaja oli myös Yhdysvaltojen toiseksi suurimman asevalmistajan johtokunnassa. Round Table saneli EU:n perustamisartiklat tahtonsa mukaisesti ja niinpä EU aloittikin perustamiskokouksessaan Jugoslavian hajottamissodat.

Eduskunnan puhemiesneuvosto harkitsi varoituksen antamisesta minulle ”salaisuuksien kertomisesta eduskunnan täysistunnossa”. Varoitusta ei kuitenkaan tullut.

 

Kesällä 1986 ICJ, International Court of Justice antoi Yhdysvalloille tuomion Nicaraguan sisäisiin asioihin puuttumisesta.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat sai mujahideenien avulla osavoiton kommunistijohtoisessa Afganistanissa, se valmistui Saksan kanssa hajottamaan myös kommunistijohtoisen hyvinvointivaltion Jugoslavian. Yhdysvalloissa toimiva kroaatti- ja albaani-natsidiaspora sekä jihadismia Bosniassa edistävä saudi-arabialainen Osama bin Laden rahoittivat ja aseistivat serbejä vastaan taistelevia muslimeja ja kroaatteja.

Osama bin Laden oli Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin läheinen yhteistyökumppani myös Kosovon sodassa. Bin Laden toimitti Balkanille 10 000 henkilön jihadistijoukon. Tarkoituksena oli perustaa islamilainen kalifaatti Balkanille.

Lännen mediapropaganda leimasi kuitenkin omalla maallaan taistelevat ja omaa maataan puolustavat serbit natseiksi ja muslimit ja kroaatit uhreiksi.

Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteena oli USA:n sotilaallinen ylivalta Euroopassa. Se toteutui Saksan, Bosnian ja Kosovon sotilaallisen miehityksen ja Euroopan maiden NATO-jäsenyyden avulla.

 

Vuonna 2000 Yhdysvaltojen ulkoministeriö luopui Bratislavan kokouksessaan virallisesti noudattamasta kansainvälisiä lakeja, jos ne estävät sen tavoitteiden toteutumista. Siten ei enää olisi odotettavissa kansainvälisten tuomioistuinten tuomioita.

New Yorkin WTC-tornien tuhoaminen räjäytyksin ja lentokonetörmäyksin sisältää useita salaisuuksia. Sen seurauksena myös yhdysvaltalaiset menettivät suuren osan perustuslain suojastaan, mitä on seurannut kiihtyvä totuudenpuhujien ja toisinajattelijoiden vaino.

Tornien hävityksen syylliseksi osoitettiin vanha kumppani Osama bin Laden, joka toimi tuona aikana Afganistanissa. Hänet leimattiin terroristiksi ja hänen ajojahtinsa päätettiin aloittaa.

Presidentti George W. Bushin johdolla Yhdysvallat päätti aloittaa laittoman sodan Afganistania vastaan, koska Taleban-hallitus oli antanut bin Ladenin oleskella Afganistanissa. Vähitellen sota kääntyi Talebania vastaan käydyksi uskonsodaksi, jossa muslimifundamentalismi ja läntinen liberalismi ottivat mittaa toisistaan.

Afganistanin sotaa käytiin pommituksin, lennokkimurhin ja kylästä kylään taisteluin kasvavan NATO-liittolaisjoukon ja halukkaiden yhteistyökumppaneiden kuten Suomen avustuksella. Liberalismia juhlittiin missikilpailuin ja saippuasarjoin. Huumekauppa kukoisti mutta kansan lukutaito jäi 20 vuoden sodasta huolimatta vaatimattomaksi.

Bagramin lentokentän yhteydessä ollut vankila on tullut kuuluisaksi kidutuksista ja siitä, että tuon salaisen vankilan kautta on kuljetettu vankeja myös Guantanamon, jossa vankeja pidetään epäinhimillisissä oloissa ilman oikeudenkäyntejä.

 

Afganistanin sodassa on kuollut lähteestä riippuen n. 174000 -241 000 ihmistä, joista 47 000 siviilejä, 69 000 afgaanisotilasta ja 51 000 taleban-taistelijaa, ulkomaisia USA:n liittolaisia 3500.

Afganistanin 20 vuoden sodan aikana Yhdysvallat aloitti myös Irakin, Libyan ja Syyrian sodat pyrkimyksenään saada haltuunsa näiden maiden öljyvarat yhdessä entisten siirtomaavaltojen kanssa. Ukrainan väkivaltaisen vallankaappauksen organisointi osuu samaan ajanjaksoon.

Libyassa kansalla oli ilmainen koulutus yliopistoon saakka, samoin terveydenhuolto. Jokainen nuoripari sai asunnon. Muammar Gaddafi ajoi Afrikan etua, mikä ei sopinut Yhdysvalloille ja sen liittolaisille.

Syyria on sekulaarinen hyvinvointivaltio, joka huolehti myös 1,5 miljoonasta Yhdysvaltojen Irakin sodan pakolaisesta ja 0,5 miljoonasta Palestiinan pakolaisesta. Sen hajottamisen suunnittelivat saksalainen Volker Perthes ja yhdysvaltalainen Jeffrey Feldman jo v 2001 eli samaan aikaan, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin. Mielenosoitukset ja tarkka-ampujat olivat suunniteltuja Yhdysvaltojen toimesta samoin kuin Ukrainan vallankaappauksessa vuonna 2014.

 

Syyrian hajotussuunnitelma esiteltiin Bilderberg -ryhmässä vuonna 2008 presidentti Obaman läsnä ollessa. Syyrian öljyn varastaminen aloitettiin heti vallankaappauksen alkamisen jälkeen Ranskan ja Turkin toimesta. Tällä hetkellä keskeinen varas on kurdi -Quislingien tukemana Yhdysvallat. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten asettamat rikolliset talouspakotteet estävät Syyriaa pääsemästä jaloilleen. Syyrian ahdinko heijastuu myös siitä riippuvaiseen Libanoniin, mikä ilahduttaa Israelia.

Presidentti Obama murhautti Osama bin Ladeniksi olettamansa henkilön vuonna 2011. Samoin hän ja ulkoministeri Clinton iloitsivat Libyan johtajan, tällä kertaa onnistuneesta Muammar Gaddafin murhasta, joka kytkeytyi USA:n johtamiin Libyan pommituksiin vuonna 2011. Varsinaisen murhan suorittivat Libyan kapinalliset, mutta valmistelun suoritti NATO. Obaman ulkoministeri Clinton lausui kuuluisat: ”We came, we saw, he died, hah hah” ­– nauraen remakasti.

 

Olemme viime päivinä seuranneet Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten pakoa Afganistanista. Menneet 20 vuotta ovat tuoneet kärsimystä paitsi afganistanilaisille myös monille muille kansoille, jotka ovat joutuneet Yhdysvaltojen suunnittelemien värivallankumousten, ylikansallisen pääoman valtaan myönteisesti suhtautuvien hallituksenvaihdosyritysten uhreiksi.

Vallanvaihdosyrityksistä on hyötynyt vain aseteollisuus, joka näyttää johtavan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten toimia. Mitään inhimillistä hyötyä on vaikea nähdä.

Tietä eteenpäin näyttäisi ohjaavan vain AAPSO:n kokouksen pääteema, joka on demokraattinen tiedonvälitys länsipropagandan ja valheiden sijaan. Paluu kansainvälisten lakien ja YK:n peruskirjan kunnioittamiseen ”sopimusvaraisen demokraattisten maiden yhteistyö”- lauseen hokemisen sijaan. Inhimillisyys, erilaisuuden kunnioittaminen, halu oppia toisilta kulttuureilta ja harjoitella yhteistyötä pakottamisen ja aseellisen toiminnan sijaan olisivat kannatettavia.

Nähtävästi olemme kuitenkin lipumassa kohti entistäkin suurempia valheita tiedonvälityksessä. 23.8.2021 numerossaan Helsingin Sanomien, johtavan päivälehtemme, toimittaja Pekka Mykkänen kirjoittaa artikkelissaan ”USA lopetti maailmanpoliisin roolinsa, hetkeksi”, että ”Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat taas taisteli katkeran voitokkaaseen loppuun asti vapauttaen Aasian Japanin hirmuvallasta ja Euroopan Hitleristä. Yli 400 000 amerikkalaista kaatui.”

Muukin teksti on yhtä lapsellista kuvausta Yhdysvalloista hyvää tekevänä poliisina, kun maa on tosiasiassa varas, joka on pukeutunut poliisiksi.

Suomen koulujen opettajakunta voinee arvioida, voiko Helsingin Sanomia suositella koululaisille. Ainakin näillä Mykkäsen tiedoilla saisi reput ylioppilaskirjoituksissa. NATOn hybridikeskus ehkä kiittää.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Afganistan, Yhdysvallat, globaali väkivalta, kommunismin kitkeminen, Osama bin Laden, USA ja jihadismi, Suomi sotapolulla

KOLME MURHAA

Sunnuntai 7.6.2020 klo 14.35 - Pirkko Turpeinen-Saari

KOLME MURHAA

Miten nämä murhat eroavat toisistaan?

Saksan kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n paikallistason poliitikko Walter Lübke ammuttiin kotitalonsa terassilla kesällä 2019. Syyte äärioikeistolaista tekijää kohtaan on valmistunut, kertoo Helsingin Sanomat tänään 7.6. 2020.

”Murha sai Saksan shokkiin. Se oli hyökkäys demokraattisia instituutioita vastaan ja niitä vastaan, jotka kantavat niissä vastuuta”, Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier sanoi tiistaina murhan vuosipäivänä.”

Mustan George Floydin murha Yhdysvalloissa poliisin kuristusotteessa on saanut aikaan joukoittain mielenosoituksia USA:n rasistista väkivaltaa vastaan ympäri maailmaa.

Miomir Savic oli kasvattanut Kosovossa kylänsä viimeisiä jäljelle jääneitä serbioppilaita muiden paettua terroria pois kotiseuduiltaan. Elokuun 31 päivänä 2003 hän istui Cernican kylän pienen serbikahvilan terassilla keskustellen ystäviensä kanssa seuravana päivänä alkavan syyslukukauden opetussuunnitelmista.

Albaaniterroristit heittivät käsikranaatin kahvilaan ja juoksivat pois. Kranaatti vahingoitti Miomiria vakavasti. Hänen raajoistaan vuosi verivirta. Ihmiset yrittivät auttaa, mutta yhdysvaltalaiset KFOR-sotilaat tulivat paikalle ja kielsivät ketään koskemasta häneen. Miomir joutui makaamaan maassa kaksi tuntia vuotaen kuoliaaksi. Läheisestä terveyskeskuksesta tuli paikalle kirurgi ja kolme hoitajaa. He anelivat, että KFOR- sotilaat antaisivat heidän hoitaa hengenvaarassa olevaa potilasta.

George Floydin kuristamista seuranneet sivulliset eivät saaneet yhdysvaltalaista poliisia lopettamaan väkivaltaa. Sivulliset eivät pystyneet myöskään estämään albaaniterroristien ja yhdysvaltalaissotilaiden yhteistyössä suorittamaa opettajan murhaa.

Mikä on näiden kolmen murhan välinen ero?

Valtamedia raportoi Lübken ja Floydin murhasta. Sadat Miomir Savicin kaltaisten henkilöiden murhat Kosovossa vaietaan. Siinä on ero.

***

Saksa ja Yhdysvallat halusivat yhteistoimin ottaa haltuunsa Balkanin maat. Jotta haltuunotto olisi mahdollinen, sitä vastustavat voimat oli demonisoitava ja tehtävä vaarattomiksi. Kantona kaskessa olivat serbit, jotka natsi-Saksa ja fasistinen Kroatia olivat yrittäneet tuhota toisen maailmansodan holokaustissa lopullisesti.

Balkanin haltuunotto edellytti työn saattamista loppuun.

John Biden kutsui 1990-luvun alkupuolella serbejä kretiineiksi, jälkeenjääneiksi lapsentappajiksi. Saksan ulkoisen tiedustelun BND:n entinen päällikkö, ulkoministeriksi 1992 tullut Klaus Kinkel totesi ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan: ”Serbit on saatava polvilleen”. Samanlaisia termejä kuului Ranskasta, Yhdysvalloista ja Italiasta.

Natsi-Saksan liittolaiset kroaatit saivat toisenlaisen kohtelun: serbien kansanmurhan ja 250 000 serbin tykkitulella suoritetun karkotuksen elokuussa 1995 Kroatian Krajinasta toteuttanut komentaja Agim Ceku nimitettiin ilman ongelmia USA:n tuella Kosovon pääministeriksi. Tällä hetkellä hän on turvallisuusjoukoista vastaava ministeri. Mitään kansanmurhatuomioita ei ole ilmaantunut.

Saksa rahoitti Agim Cekun ja muiden KLA:n terroristiarmeijan komentajien ja heidän alaistensa koulutuksen, aseistuksen ja univormut.

Yhdysvaltojen presidentti Clinton rahoitti osin Kroatian uusfasisteja ja osin Bosnian muslimijihadisteja yhdessä Osama bin Ladenin kanssa. CIA oli koko 1990-luvun rahoittanut ja kouluttanut asejoukkoja Albanian puolella.

Natsi-Saksan liittolaismaan Suomen presidentti Martti Ahtisaari mahdollisti natsi-Saksaa vastustaneen Jugoslavian pommitusten aloittamisen vuonna 1999. Hänen yhdysvaltalainen yhteistyökumppaninsa William Walker kertoi itseään kuvaavan patsaan paljastustilaisuudessa Racakin kylässä Kosovossa, että hän on aina tähdännyt Kosovon ja Albanian yhdistymiseen samaksi valtioksi. (Fasistisen Italian ja natsi-Saksan hallinnon alla Kosovo ja Albania kuuluivat natsi-mielisinä yhteen.)

Pommitusten päättymisen jälkeen kesäkuussa 1999 keskiajalta saakka Serbiaan kuuluvassa nyt miehitetyssä Kosovossa on vallinnut terrori serbejä kohtaan. KLA:n asejoukot ovat saaneet riehua vapaasti Yhdysvaltojen NATO-miehitysjoukkojen suojeluksessa.

Yhdistyneet kansakunnat on vastannut hallinnosta, NATO miehitysjoukoista ja EU laillisuudesta. Siitä huolimatta 150 ortodoksikirkkoa ja luostaria on tuhopoltettu albaanien toimesta. Laillisuudesta ei ole tietoakaan. Väkivaltaisen albaanimafian johtajat ovat nykyisin presidentteinä ja turvallisuudesta vastaavina ministereinä.

Presidentti Ahtisaari kehotti Kosovoa julistautumaan itsenäiseksi, vaikka YK:n turvallisuusneuvoston merkittävä enemmistö vastusti sitä.

Maailmanpolitiikassa Yhdysvallat ja Saksa liittolaisineen johtavat väkivallalla eikä parlamentaarisella demokratialla ole merkitystä. Suomi auttaa tässä väkivallalla johtamisessa muuttumalla yhä epädemokraattisemmaksi.

Suomen ulko- turvallisuus- ja talouspolitiikka eivät ole vuodesta 1995 lähtien olleet eduskunnan todellisessa käsittelyssä. Merkittävät talouspoliittiset ratkaisut kuten euroon liittyminen annetaan eduskunnalle vain tiedoksi. Kymmeniä turvallisuuspoliittisia sopimuksia tehdään eduskunnan ulkopuolella ja ne tuodaan myös vain tiedoksi.

Suomi taistelee vieraalla maalla, vaikka ei ole tullut kutsutuksi (Afganistan, Irak, Syyria).
Suomen eduskunnasta puuttuu asiantuntemus. Ulkopoliittiseen instituuttiin on valittu Yhdysvaltojen ja Saksan lakeijoita. Oikeuskansleri näpertelee.

Missä on kansainvälisen politiikan akateeminen asiantuntijuus?

Milloin Suomen eduskunta tekee johtopäätökset tilastaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulkoparlamentaarinen vallankäyttö, Walter Lübke, George Floyd, Miomir Savin, natsismi, väkivalta, Yhdysvallat, Saksa

Terroristien myrkkykaasuprovokaatio Syyriassa?

Perjantai 23.8.2013 klo 17.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen ja Syyrian fundamentalisti-terroristien yhteistyö ei ole Syyriassa onnistunut aivan yhtä hyvin kuin Jugoslaviassa. YK:n turvaneuvosto ei ole suinpäin syöksynyt vaatimaan ulkopuolista sotilaallista interventiota äskeisen ns kaasuiskun vuoksi vaikka entinen siirtomaaherra Ranska sitä vaatisi.Turvallisuusneuvostossa Venäjä ja Kiina onneksi edellyttävät jonkinlaista objektiivisuutta propagandan sijaan. Tutkimukset tulee suorittaa.

Jugoslaviassa kaikki oli toisin. Yhdysvallat, Saksa ja Turkki osallistuivat fundamentalisti-terroristien salaiseen aseistamiseen. Presidentti Clinton piti CIA:nkin ulkopuolella hoitaessaan salaisia hankkeitaan yhdessä Kroatian ja Bosnian lähettiläidensä kanssa. Ne saivat Alija Izetbegovichin, muslimi-fundamentalistien johtajan tekemään väkivaltaisia kammottavia provokaatioita kuten leipäjono - ja tori-iskut, joissa kuoli kymmeniä Sarajevon asukkaita luvaten NATO:n pommituksia iskujen seurauksena.Mainostoimiston tehokkaasti ohjaama kv tiedonvälitys väitti jokaisen provokaation jälkeen serbien olleen vastuussa vaikka YK:n objektiivisuuteen pyrkivät tutkijat asettivat väitteet kyseenalaiseksi.

Olen nähnyt videon, jolla Alija Izetbegovich puhuu suurelle joukolle puolueensa edustajia kertoen presidentti Clintonin luvanneen pommittaa Bosnian serbejä, jos Srebrenicassa "saadaan" 5000 uhria. Läsnäolijoiden joukossa on Srebrenican puoluetoveri-kaupunginjohtaja, joka kauhistelee piittaamattomuutta Srebrenican asukkaista.

Bosnian sodan ja Jugoslavian pommitusten aikana propaganda oli niin tehokasta, että Yhdysvaltojen ja NATO:n yhteistyö Jugoslavian hajoittamiseksi onnistui ja syylliseksi saatiin leimattua serbit.Yhdysvallat liittolaisineen harjoittivat KLA:n Kosovon terroristiarmeijan jäseniä Albanian puolella sekä ajettuaan YK:n tarkkailijat häiritsemästä toimintaa, kouluttivat terroristeja antamaan koordinaatteja NATO:n koneille pommituksen kohteista.

Kanadalainen kenraali Lewis Mc Kenzie, joka oli YK-joukkojen komentajana Sarajevossa, sanoi, että "pommitimme väärää osapuolta". Tästä huolimatta Racksakin lavastetun joukkomurhan todistajaksi löytyi suomalainen asiantuntija, joka ei käynyt paikalla eikä nähnyt ruumiita, mutta silti todisti yhdysvaltalaisen diplomaatin rinnalla kansainväliselle lehdistölle, että kyseessä oli "sotarikos". Presidentti Clinton mainitsikin tämän suomalaisen asiantuntijan nimen perustellessaan Jugoslavian laittomia pommituksia.

Syyrian kohdalla tilanne on kuin toistettu painajainen. Kaasuprovokaatioita on toisensa jälkeen. Kun Carla Ponte, YK:n asiantuntijan roolissa pitää kyseenalaisena sitä, että Syyrian hallitus olisi käyttänyt kemiallisia aseita, kansainvälinen sensaationhakuinen tiedonvälitys ei piittaa todisteista vaan jatkaa propagandaansa. Kun Carla Ponte, Jugoslaviatribunaalin entinen syyttäjä sanoo kirjassaan, että Kosovon johdossa on sotarikollinen, hänen valtiojohtonsa kieltää häntä markkinoimasta kirjaansa.

Yhdysvaltojen ja Israelin tavoite on destabiloida Syyria ja Lähi-Itä omien tarkoitusperiensä vuoksi samalla tavlla kuin Jugoslavian hajoittaminen oli tarkkaan suunniteltu ja toteutettu Yhdysvaltojen taloudellisten ja militarististen tavoitteiden tyydyttämiseksi.

Syyria on ainoa maa, joka on johdonmukaisesti ollut kriittinen Israelin väärää vallankäyttöä kohtaan ja vaatinut oikeudenmukaista kohtelua palesiinalaisille, näyttäen itse hyvää esimerkkiä. Fundamentalisti-terroristit valtasivat rauhallisen palestiinalaisten asuttaman lähiön Damaskoksen liepeillä. Sen palestiinalaiset asukkaat ovat joutuneet taistelemaan saadakseen sen takaisin haltuunsa. Terroristit ovat käyttäneet poltetun maan taktiikkaa. He ovat polttaneet palestiinalaisten kultaakin kalliimmat kodit joutuessaan vetäytymään.

Olisi mielenkiintoista nähdä, milloin suomalainen media alkaa vihdoin kirjoittaa siitä, minkälainen maa Syyria on. Milloin näemme ensimmäisen haastattelun, jossa Syyrian hallituksen edustaja tai sitä lähellä oleva taho tai tavallinen syyrialainen kertoisi mihin Syyria on kehityksessään ollut pyrkimässä. Olemme nyt kuulleet kaksi ja puoli vuotta ns kapinallisten ja terroristien ja heitä tukevien maiden näkemyksiä. Olisiko todellisen tiedon saamisen vuoro?

Luulisi olevan toimittajille älyllisesti tyydyttävää kertoa mahdollisimman objektiivista tietoa tapahtumista. Valitettavasti prof. Martti Koskenniemi on oikeassa sanoessaan, että sodat ovat aina politiikkaa. Kansainväliset lait ja oikeudenmukaisuus saavat väistyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaasuisku, Syyria, Bosnia, Yhdysvallat, fundamentalisti-terroristit

Hurskastelua homoudella ja ihmisoikeuksilla

Perjantai 20.1.2012 klo 9.59 - Pirkko.Turpeinen-Saari

Presidenttitenteissä on paneuduttu homouteen ja ihmisoikeuksiin. On kysytty tulisiko Suomen seurata kehitysyhteistyön kriteerien asettamisessa Yhdysvaltoja ja Britanniaa, jotka haluavat poistaa homojen syrjinnän pidättämällä raha-avun esimerkiksi Tansanialta.

Olisiko ulkovaltojen tullut puuttua Suomen homojen syrjintään aktiivisemmin. Psykiatrina olen nähnyt ja kokenut suomalaisten homojen syrjinnän aiheuttaman tuskan. Siitä ei ole kauan kun suomalaiset homot katsoivat , jos kynnelle kykenivät, haluavansa mieluummin muuttaa ulkomaille kuin pysyä vihamielisessä Suomessa. 

Yhdysvallat on vasta vuosi sitten muuttanut virallista suhtautumistaan homoihin omassa armeijassaan,asenteisiin tuo muutos ei ole vaikuttanut. Nyt maa on kuitenkin tuomarina valmis asettamaan ehtoja muiden maiden omille asennekehitys prosesseille. Tämä on niin sanottua pikademokratian opetusta.

The New York Review of Booksin mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö vankiloissa on Yhdysvaltojen suurin ihmisoikeusongelma.Laaja artikkeli kuvasi massiivista ongelmaa ja sitä kuinka vastuuhenkilöt eivät joutuneet oikeuteen vaan saivat ylennyksiä virkaurallaan. Lehti tarkoittaa varmaan sisäistä ihmisoikeusongelmaa. Miljoonan Irakilaisen tappaminen laittomassa sodassa ja 10v kestäneessä taloussaarron ja lentokiellon jaksossa, lienee vielä suurempi ihmisoikeusongelma.

Suomen poliitikot, suuri osa presidenttiehdokkaista mukaan luettuna, esiintyvät ihmisoikeuksien mestareina milloin minkäkin maan suhteen. Edellytetään esimerkiksi, että huomautetaan Venäjälle ja Kiinalle heidän ihmisoikeusloukkauksistaan. Huomautammeko Yhdysvalloille sen massiivisista ihmisoikeusloukkauksista. Näin eilen Aljazeeralta Guantanamon vankileirillä olleen kanadalaisen kuulustelun ja kidutuksen, joka oli videoitu. Katsominen oli todella vaikeata. Sen edellytyksenä, että tulkkina toiminut vanki pääsisi elinaikanaan vankilasta, oli se, että hän "tunnustaisi" tehneensä rikoksen, jota ei ollut tehnyt. Totuuden sitkeä toistaminen olisi aiheuttanut pysymisen 40 vuoden ajan vankilan seinien sisällä + täydellisen henkisen hajoamisen kidutuksen seurauksena. Näillä valheellisilla tunnustamisilla Yhdysvallat haluaa todistaa kuinka perusteltua on pitää vankilaa. Näin vaarallisia rikollisia siellä on!

Jos Suomen poliitikot jaksaisivat perehtyä Kiinan tuhansia vuosia kehittyneeseen kulttuuriin ja siihen, miten kiinalaiset ajattelevat hyvän elämän syntyvän ja toteutuvan mahdollisimman monelle, vuorovaikutus olisi ehkä hedelmällisempää. Kuinka Suomi 100 vuotisen kulttuurinsa ansiosta onkaan nousut niin päteväksi neuvomaan tiettyjä maita, joiden se haluaisi omaksuvan niin sanotun läntisen instant demokratian, joka sallii palestiinalaisten kärsivän Israelin apartheid hallintoa ilman, että Suomi nostaa opettavaa sormeansa Israelia kohtaan.

Iranin suhteen presidenttiehdokkaillekaan ei valkene, että Iranin toimet voivat olla puolustuksellisia. Sen sijaan ehdokkaat pitävät Yhdysvaltojen kannanottoja ohjenuoranaan, vaikka naapurimaa Venäjä osoittaa paljon rakentavampaa ja Iranin kansalaisten hyvinvointia huomioivampaa kantaa.

Instant demokratia ja instant ihmisoikeudet näyttävät olevan niin poliitikkojen kuin median huomion keskipisteenä. Minkäänlaista kulttuuria tai viisautta arviointeihin ei kaivata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: homous, kehitysapu, Yhdysvallat, Kiina