Yhdysvaltojen ja Syyrian fundamentalisti-terroristien yhteistyö ei ole Syyriassa onnistunut aivan yhtä hyvin kuin Jugoslaviassa. YK:n turvaneuvosto ei ole suinpäin syöksynyt vaatimaan ulkopuolista sotilaallista interventiota äskeisen ns kaasuiskun vuoksi vaikka entinen siirtomaaherra Ranska sitä vaatisi.Turvallisuusneuvostossa Venäjä ja Kiina onneksi edellyttävät jonkinlaista objektiivisuutta propagandan sijaan. Tutkimukset tulee suorittaa.

Jugoslaviassa kaikki oli toisin. Yhdysvallat, Saksa ja Turkki osallistuivat fundamentalisti-terroristien salaiseen aseistamiseen. Presidentti Clinton piti CIA:nkin ulkopuolella hoitaessaan salaisia hankkeitaan yhdessä Kroatian ja Bosnian lähettiläidensä kanssa. Ne saivat Alija Izetbegovichin, muslimi-fundamentalistien johtajan tekemään väkivaltaisia kammottavia provokaatioita kuten leipäjono - ja tori-iskut, joissa kuoli kymmeniä Sarajevon asukkaita luvaten NATO:n pommituksia iskujen seurauksena.Mainostoimiston tehokkaasti ohjaama kv tiedonvälitys väitti jokaisen provokaation jälkeen serbien olleen vastuussa vaikka YK:n objektiivisuuteen pyrkivät tutkijat asettivat väitteet kyseenalaiseksi.

Olen nähnyt videon, jolla Alija Izetbegovich puhuu suurelle joukolle puolueensa edustajia kertoen presidentti Clintonin luvanneen pommittaa Bosnian serbejä, jos Srebrenicassa "saadaan" 5000 uhria. Läsnäolijoiden joukossa on Srebrenican puoluetoveri-kaupunginjohtaja, joka kauhistelee piittaamattomuutta Srebrenican asukkaista.

Bosnian sodan ja Jugoslavian pommitusten aikana propaganda oli niin tehokasta, että Yhdysvaltojen ja NATO:n yhteistyö Jugoslavian hajoittamiseksi onnistui ja syylliseksi saatiin leimattua serbit.Yhdysvallat liittolaisineen harjoittivat KLA:n Kosovon terroristiarmeijan jäseniä Albanian puolella sekä ajettuaan YK:n tarkkailijat häiritsemästä toimintaa, kouluttivat terroristeja antamaan koordinaatteja NATO:n koneille pommituksen kohteista.

Kanadalainen kenraali Lewis Mc Kenzie, joka oli YK-joukkojen komentajana Sarajevossa, sanoi, että "pommitimme väärää osapuolta". Tästä huolimatta Racksakin lavastetun joukkomurhan todistajaksi löytyi suomalainen asiantuntija, joka ei käynyt paikalla eikä nähnyt ruumiita, mutta silti todisti yhdysvaltalaisen diplomaatin rinnalla kansainväliselle lehdistölle, että kyseessä oli "sotarikos". Presidentti Clinton mainitsikin tämän suomalaisen asiantuntijan nimen perustellessaan Jugoslavian laittomia pommituksia.

Syyrian kohdalla tilanne on kuin toistettu painajainen. Kaasuprovokaatioita on toisensa jälkeen. Kun Carla Ponte, YK:n asiantuntijan roolissa pitää kyseenalaisena sitä, että Syyrian hallitus olisi käyttänyt kemiallisia aseita, kansainvälinen sensaationhakuinen tiedonvälitys ei piittaa todisteista vaan jatkaa propagandaansa. Kun Carla Ponte, Jugoslaviatribunaalin entinen syyttäjä sanoo kirjassaan, että Kosovon johdossa on sotarikollinen, hänen valtiojohtonsa kieltää häntä markkinoimasta kirjaansa.

Yhdysvaltojen ja Israelin tavoite on destabiloida Syyria ja Lähi-Itä omien tarkoitusperiensä vuoksi samalla tavlla kuin Jugoslavian hajoittaminen oli tarkkaan suunniteltu ja toteutettu Yhdysvaltojen taloudellisten ja militarististen tavoitteiden tyydyttämiseksi.

Syyria on ainoa maa, joka on johdonmukaisesti ollut kriittinen Israelin väärää vallankäyttöä kohtaan ja vaatinut oikeudenmukaista kohtelua palesiinalaisille, näyttäen itse hyvää esimerkkiä. Fundamentalisti-terroristit valtasivat rauhallisen palestiinalaisten asuttaman lähiön Damaskoksen liepeillä. Sen palestiinalaiset asukkaat ovat joutuneet taistelemaan saadakseen sen takaisin haltuunsa. Terroristit ovat käyttäneet poltetun maan taktiikkaa. He ovat polttaneet palestiinalaisten kultaakin kalliimmat kodit joutuessaan vetäytymään.

Olisi mielenkiintoista nähdä, milloin suomalainen media alkaa vihdoin kirjoittaa siitä, minkälainen maa Syyria on. Milloin näemme ensimmäisen haastattelun, jossa Syyrian hallituksen edustaja tai sitä lähellä oleva taho tai tavallinen syyrialainen kertoisi mihin Syyria on kehityksessään ollut pyrkimässä. Olemme nyt kuulleet kaksi ja puoli vuotta ns kapinallisten ja terroristien ja heitä tukevien maiden näkemyksiä. Olisiko todellisen tiedon saamisen vuoro?

Luulisi olevan toimittajille älyllisesti tyydyttävää kertoa mahdollisimman objektiivista tietoa tapahtumista. Valitettavasti prof. Martti Koskenniemi on oikeassa sanoessaan, että sodat ovat aina politiikkaa. Kansainväliset lait ja oikeudenmukaisuus saavat väistyä.