Suomen media kiiruhtaa Yhdysvaltojen avuksi

Maanantai 1.7.2013 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yleisradion pääuutiset ja Helsingin Sanomat kääntävät kiitettävästi vakoiluskandaalin päälaelleen. Sen sijaan, että HeSa ja Yleisradio tuntisivat sympatiaa ja kiitollisutta kellonsoittajia kohtaan, juuri nuo tiedotusvälineet vähättelevät USA:n ihmisoikeusrikoksia ja kiinnittävät huomion päivittäisiin kritiikkinsä kohteisiin, Venäjään ja Kiinaan.USA:n halutessa sotilastukikohtia entiseen Jugoslaviaan, serbit piti maalata hyökkääjiksi ja kroaatit ja muslimit, joita USA aseisti, uhreiksi.

Yhdysvaltalainen kriittinen lehdistö kutsuu tapahtumia "Obamas war on whistleblowers"= Obaman sota kellonsoittajia vastaan.  Kellonsoittajia (Manning) kidutetaan, yritetään vetää oikeuteen (Assange) peruutetaan passi ja yritetään pidättää(Snowden). Suomi, tai oikeastaan Suomen keskeinen media, ei omasta luulostaan huolimatta ole mikään ihmisoikeuksien puolustaja, vaan valtaa myötäilevä todellisuutta välttävä propagandakone.

Kun Yhdysvallat on halunnut tuhota kansakuntia; Vietnam, Laos, Allenden Chile, Etelä-Amerikan edistykselliset valtiot, Jugoslavia ja nyt Syyria, taktiikka on ollut seuraava: CIA yrittää löytää kyseisestä maasta sopivat kontaktihenkilöt ja järjestöt, joiden avulla voi levittää propagandaa ja heikentää kyseistä valtiota.Sen jälkeen romahdutetaan talous. Sitten voimistetaan äärioikeistolaisia puolueita tai tahoja, joiden avulla korostetaan vastakkainasettelua kun toimeentulosta judutaan taistelemaan nyt köyhyyden runtelemassa maassa. Ellei sisäinen kaaos riitä,Yhdysvallat ottaa liittolaisineen aseet käyttöön. Ensin aseistetaan itselle mieluisia voimia ja koulutetaan sotilaita. Jollei se riitä  mennään itse liittolaisten kanssa sotimaan.

Suomen media on mielellään Yhdysvaltalaisissa hyökkäysvaunuissa kuvaamassa vallan näkökulmasta mitä tapahtuu. Kun asiantuntemus puuttuu eikä omaa mielipidettä ole, tuloksena on silkkaa propagandaa.

Venäjää on syytetty kansalaisjärjestöjen vainosta. Miksi Venäjän pitäisi suostua Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten rahoittamien kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan kasvuun Venäjällä? Venäjän uusi lakihan ei kiellä kansalaisjärjestöjen toimintaa vaan niiden ulkomaisen rahoituksen. USA  tukee Venäjän yhteiskuntaa terrorisoivia fundamentalisti-muslimeja samalla tavoin kuin se on saanut synnytettyä fundamentalistimuslimien tukikohdat keskelle Eurooppaa, Bosniaan ja Kosovoon. Toimittajat eivät ihmettele miksi Kosovossa on valtava presidentti Bill Clintonin patsas! Kun kosovolaisilta kysyy voiko maa tehdä joitakin päätöksiä ilman Yhdysvaltojen suostumusta, vastaus on EI! Valtavan Yhdysvaltojen sotilastukikohdan maapohjaksi tarvitaan USA:n valtaan alistuva nukkevaltio. Miksi Venäjän pitäisi suhtautua myötämielisesti uskonnollisen fanatismin tukemiseen? Miksi Venäjän pitäisi alistua fundamentalistien samaan salaiseen rahoitukseen ja aseistukseen. Miksi Venäjä suhtautuisi myönteisesti voimiin, jotka haluavat estää maan omatahtisen kehityksen?

Yleisradion pääuutiset esitti vakoiluskandaalin asemasta Yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestö Human rights watchin laajan kriittisen jutun siitä, miten Kiina kohtelee tiibettiläisiä. Yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestön analyysit ovat usein yksipuolisia, mutta Yleisradion uutinen ylitti reippaasti propagandan rajat. Uutisessa esitettiin vakoilusatelliittien salamyhkäisiä kuvia, joiden sanottiin esittävän kylien tuhoamisia ja uusien rakentamisia. Prosessia kutsuttiin Tiibetin kulttuurin tuhoamiseksi. Katsojalla ei ollut mitään mahdollisuutta saada objektiivista kuvaa. Katsoja ei tiennyt, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA maksoi Dalai Laman palkkiot. Tiibet oli ennen Kiinan valtaa feodaalinen yhteisö ja kaikkea muuta kuin demokratia. On viehättävää käydä turistina alkeellisissa oloissa, mutta osa tiibettiläisistä haluaa varmasti normaalin koulutuksen ja terveydenhuollon. Ehkä jopa asua mukavassa lämpimässä kodissa ja kulkea yleisillä kulkuneuvoilla kuten junalla.

Yhdysvaltojen armeija on parin vuoden ajan sallinut homouden avoimen myöntämisen. Yleisradio esitti näyttävästi kuinka Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystö oli mukana Pride marssilla. Samaan aikaan Yhdysvalloissa tapetaan abortteja tekeviä lääkäreitä ja Texasin 42 aborttiklinikasta 37 uhataan uuden lain perusteella sulkea. Venäjällä aborttiin suhtaudutaan sallivasti. New York Review of Books pitää USA:n vankiloissa tapahtuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä maan suurimpana ihmisoikeusongelmana.On hienoa, että seksuaalinen tasa-arvo osittain lisääntyy, mutta se, että tällä Yhdysvaltojen ja Suomenkin yhdellä saavutuksella lyödään Venäjää, joka suhtautuu pidättyvämmin homouden ilmaisemiseen, on propagandistinen vaikutus. Suomi, puhumattakaan USA:sta, ei ole mikään seksuaalisen tasa-arvon mallimaa eikä Suomen media olisi ilahtunut, jos esimerkiksi Hollanti olisi alkanut julkisesti opettaa Suomea 1970- tai 80 luvulla.

Helsingn Sanomien pilapiirros "Kyttääjävaltioita" koskevan tekstin 30.6.2013 yhteydessä näytti psykiatrin mielestä selvältä kieltämisdefenssiltä, mikä puolustusmekanismi  on lapsuuden varhaisin ja totaalisin puolustusmekanismi. "Se mitä näen, ei ole totta, Yhdysvallat ei ole paha vaan pahoja ovat Venäjä ja Kiina!" Helsingin Sanomat voisi laskea sen sotien määrän, joissa Venäjä, Kiina tai vaikkapa Iran olisivat viimeisten 60 vuoden aikana olleet sodan aloittajina (joka on pahin sotarikos) ja sen jälkeen verrata sitä Yhdysvaltojen aloittamiin sotiin. Taitaisi kaikki Yhdysvaltojen presidentit päätyä kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Suomen media ei piittaa tosiasoista. Sen ilmaisu ei ole analyyttistä eikä asiantuntevaa. Muutama kokonaisuudesta poikkeava journalisti nousee kuin majakka hetkittäin valaisemaan pimeää.

Hurskastelua homoudella ja ihmisoikeuksilla

Perjantai 20.1.2012 klo 9.59 - Pirkko.Turpeinen-Saari

Presidenttitenteissä on paneuduttu homouteen ja ihmisoikeuksiin. On kysytty tulisiko Suomen seurata kehitysyhteistyön kriteerien asettamisessa Yhdysvaltoja ja Britanniaa, jotka haluavat poistaa homojen syrjinnän pidättämällä raha-avun esimerkiksi Tansanialta.

Olisiko ulkovaltojen tullut puuttua Suomen homojen syrjintään aktiivisemmin. Psykiatrina olen nähnyt ja kokenut suomalaisten homojen syrjinnän aiheuttaman tuskan. Siitä ei ole kauan kun suomalaiset homot katsoivat , jos kynnelle kykenivät, haluavansa mieluummin muuttaa ulkomaille kuin pysyä vihamielisessä Suomessa. 

Yhdysvallat on vasta vuosi sitten muuttanut virallista suhtautumistaan homoihin omassa armeijassaan,asenteisiin tuo muutos ei ole vaikuttanut. Nyt maa on kuitenkin tuomarina valmis asettamaan ehtoja muiden maiden omille asennekehitys prosesseille. Tämä on niin sanottua pikademokratian opetusta.

The New York Review of Booksin mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö vankiloissa on Yhdysvaltojen suurin ihmisoikeusongelma.Laaja artikkeli kuvasi massiivista ongelmaa ja sitä kuinka vastuuhenkilöt eivät joutuneet oikeuteen vaan saivat ylennyksiä virkaurallaan. Lehti tarkoittaa varmaan sisäistä ihmisoikeusongelmaa. Miljoonan Irakilaisen tappaminen laittomassa sodassa ja 10v kestäneessä taloussaarron ja lentokiellon jaksossa, lienee vielä suurempi ihmisoikeusongelma.

Suomen poliitikot, suuri osa presidenttiehdokkaista mukaan luettuna, esiintyvät ihmisoikeuksien mestareina milloin minkäkin maan suhteen. Edellytetään esimerkiksi, että huomautetaan Venäjälle ja Kiinalle heidän ihmisoikeusloukkauksistaan. Huomautammeko Yhdysvalloille sen massiivisista ihmisoikeusloukkauksista. Näin eilen Aljazeeralta Guantanamon vankileirillä olleen kanadalaisen kuulustelun ja kidutuksen, joka oli videoitu. Katsominen oli todella vaikeata. Sen edellytyksenä, että tulkkina toiminut vanki pääsisi elinaikanaan vankilasta, oli se, että hän "tunnustaisi" tehneensä rikoksen, jota ei ollut tehnyt. Totuuden sitkeä toistaminen olisi aiheuttanut pysymisen 40 vuoden ajan vankilan seinien sisällä + täydellisen henkisen hajoamisen kidutuksen seurauksena. Näillä valheellisilla tunnustamisilla Yhdysvallat haluaa todistaa kuinka perusteltua on pitää vankilaa. Näin vaarallisia rikollisia siellä on!

Jos Suomen poliitikot jaksaisivat perehtyä Kiinan tuhansia vuosia kehittyneeseen kulttuuriin ja siihen, miten kiinalaiset ajattelevat hyvän elämän syntyvän ja toteutuvan mahdollisimman monelle, vuorovaikutus olisi ehkä hedelmällisempää. Kuinka Suomi 100 vuotisen kulttuurinsa ansiosta onkaan nousut niin päteväksi neuvomaan tiettyjä maita, joiden se haluaisi omaksuvan niin sanotun läntisen instant demokratian, joka sallii palestiinalaisten kärsivän Israelin apartheid hallintoa ilman, että Suomi nostaa opettavaa sormeansa Israelia kohtaan.

Iranin suhteen presidenttiehdokkaillekaan ei valkene, että Iranin toimet voivat olla puolustuksellisia. Sen sijaan ehdokkaat pitävät Yhdysvaltojen kannanottoja ohjenuoranaan, vaikka naapurimaa Venäjä osoittaa paljon rakentavampaa ja Iranin kansalaisten hyvinvointia huomioivampaa kantaa.

Instant demokratia ja instant ihmisoikeudet näyttävät olevan niin poliitikkojen kuin median huomion keskipisteenä. Minkäänlaista kulttuuria tai viisautta arviointeihin ei kaivata.