Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

SUOMI JA TAPPAMISEN MEININKI

Keskiviikko 15.9.2021 klo 17.48 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuinka monta afganistanilaista suomalaiset tappoivat 19 vuoden sotimisensa aikana?

Kuinka monta serbiä tapettiin suomalaisten mahdollistamien Jugoslavian pommitusten aikana?

Kuinka monta syyrialaislasta on kuollut Suomen tukemien jihadistien hyökkäyksissä. Entä kuinka monta syyrialaislasta on kärsinyt nälkää ja puutetta Suomen talouspakotteiden johdosta?

Väinö Linnan mukaan muuan tuntematon sotilas sanoi: ”Pitää olla tappamisen meininki”.

Suomen kansalta ei ole kysytty haluatteko osallistua tämän kurjuuden aiheuttamiseen.

Miksi Suomen eliitille tappaminen on ensisijainen vaihtoehto? Miksi he eivät perehdy eri kansojen historiaan, eri kansojen pyrkimyksiin ja niiden toteuttamismahdollisuuksiin?

Tappamisen ensisijaisuudella on pitkä varjo itsenäisen Suomen historiassa.

11.1.1918 eduskunnassa käsiteltiin armeijan perustamista. Työväestö Kullervo Mannerin johdolla pyrki saamaan eduskunnan päättämään koko kansan armeijasta porvarillisen ”lujan järjestysvallan” armeijan sijaan. Kansanarmeijan valvonta olisi kansanedustaja Airolan ehdotuksen mukaan tullut antaa komitealle, jossa olisi kolme sosialistia ja kolme porvaria. Aseellista voimaa saisi käyttää vain silloin kun komitean enemmistö antaisi sille suostumuksen.

Sosialidemokraatit yrittivät viimeiseen saakka estää suojeluskuntapohjaisen, puhtaasti porvarillisen armeijan muodostamisen.

Edustaja Vuoristo lausui: ”Me merkitsemme tämän johdosta että Suomen porvarillinen hallitus ja eduskuntaryhmät ensimmäisinä tekoina, kuten he sanovat, nuoressa tasavallassamme, ovat luoneet luokkasotajoukon, joka on tähdätty Suomen työväkeä vastaan.”

Porvarilliset piirit olivat jo kutsunut keisarillisen Saksan avukseen. Pääasiassa saksalaisten avulla he nujersivat työväenluokan vastarinnan ja tavoitteen demokraattisesta Suomesta.

Kenraali Mannerheim tavoitteli Pietarin valtaamista ja neuvostovallan kaatamista – tappamalla tietenkin. Heimosoturit tekivät hänen tuellaan sotaretkiä Karjalaan, jotka loppuivat Ståhlbergin tultua valituksi presidentiksi Mannerheimin sijaan.

Saksan keisarivallan kaaduttua kenraali Mannerheim jatkoi tiivistä yhteistyötä saksalaisten kanssa heti palattuaan Svinhufvudin kutsumana sotilaskomitean johtoon. Tilanne Suomessa vastasi jatkettua sisällissotaa. Uskonnolliset, aatteelliset, koulutukselliset ja sosiaaliset suhteet nojautuivat porvarillisten piirien valtaan. Jo 1934 Herman Göring puhui Mannerheimille tulevasta sodasta.

Vuodesta 1938 juutalaisvainot alkoivat toden teolla. Hetkeä myöhemmin fasistisessa Kroatiassa alkoivat serbien vainot. 

Göringin menettelytavat saattoivat toimia Mannerheimille mallina hänen perustaessaan keskitysleirejä venäläisille siviileille konfiskoiden heidän omaisuutensa. Samoin Mannerheim ryhtyi toimiin toisinajattelijoiden ja poliittisten vankien suhteen ennen sotia.

Mannerheimin päiväkäskyistä näemme, että hänen jo valtiohoitajakaudeltaan peräisin oleva halu tuhota Neuvostovaltio perustui venäläisten tappamiseen.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi saavutti rauhansopimusten perustella, ei siis omasta aloitteestaan, kaikille kansalaisille äänioikeuden.

Tappaminen loppui koko J.K.Paasikiven ja Urho Kekkosen presidenttikausiksi.

Urho Kekkonen ei pitänyt armeijasta eikä kirkosta, jotka olivat olleet valta-asemissa Suomessa sisällissodasta lähtien.

Suomen rauhanpolitiikka sai tuona aikana kansainvälistä tunnustusta.

Tappamisen ja sotimisen ihannointi ja osallistuminen sotien edellytysten luomiseen alkoi Suomen valmistautuessa EU-jäsenyyteen.

Bosnian sodassa ja Jugoslavian pommituksissa Suomi toimi Osama bin Ladenin, USAn ja USAn miehittämän Saksan apulaisena niin propagandassa kuin sodan edellytysten luomisessa.

Suomen hallitus oli Jugoslavian pommitusten kannalla. Mitä Suomen hallituksen jäsenet tiesivät Jugoslavian kansanryhmien historiasta, keskitysleireistä, serbien holokaustista tai kroaattien tässä sodassa suorittamasta serbien kansanmurhasta Operaatio Myrskystä.

Srebrenican ja Racakin ruumiskasojen lavastukset toimivat Suomen hallituksen ja median serbivastaisen propagandan aineksina. Suomi omaksui täysin USAn kroaatti- ja muslimidiasporan rahoittaman markkinointitoimisto Ruder-Finnin maailman tulkinnan tapahtumista.

Ukrainan kohdalla Suomi on omaksunut Hill&Knowlton markkinointitoimiston välittämän todellisuuskuvan. Virallinen Suomi kannattaa väkivaltaisen vallankaappauksen seurauksena synnytetyn natseihin tukeutuvan Ukrainan hallituksen toimia ”terrorismin vastaisessa sodassa”.

Suomi paheksuu Venäjää, joka takasi Krimin asukkaille vapauden valita mitä hallitusta se kannattaa sekä kenen johdolla he haluavat elää. Krimin asukkaat eivät kannattaneet USA/EU provosoimaa vallankaappausta vaan siirtyivät demokraattisesti osaksi Venäjää.Suomen kansan enemmistö kannattaa varmuudella kansainvälisten asioiden ratkaisemista neuvottelemalla eikä tappamalla ja sodan kaltaisilla talouspakotteilla.

Urho Kekkonen katsoi kokoomuspuolueen olevan vaaraksi Suomen kansainvälisille suhteille.

Nyt meillä on suurimpina puolueina kokoomus ja perussuomalaiset. Ne molemmat ovat puolueiden militaristisinta laitaa. Ne kannattavat sotilasliitto NATOa, jonka olemassaolon tarkoitus on tappaminen ja kansainvälisten tapahtumien tulkinta siten, että asioihin on puututtava sotilaallisesti.

Presidentti Tarja Halonen puolusti Jugoslavian pommituksia ja piti Suomen osallistumista Afganistanin sotaan hyvänä. Jugoslavian pommitukset ja Afganistanin sotaan lähtö tapahtuivat Paavo Lipposen monipuoluehallituksen aikana. Hallituksen jäsenenä oli myös Sauli Niinistö, joka käytti aikaansa myös omien sanojensa mukaan kommunismin kitkemiseen EDU:n puheenjohtajana, johon tehtävään hänet oli pyytänyt Jugoslavian hajottamisen aloittaja Helmut Kohl.

Viime päivinä olemme lukeneet, minkälaisten lavastusten pohjalta Yhdysvallat on lähtenyt tappamaan niiden maiden asukkaita, joiden maaperän rikkauksia se on havitellut. Suomi on ollut tässä tappamisessa osin suoranaisesti mukana, osin apurina taustalla.

Kansanedustajia ei ole näissä hankkeissa juurikaan vaivattu. Sadan vuoden takainen eduskunta oli monin verroin nykyistä tuntevampi ja inhimillisempi. Ståhlbergin valinta presidentiksi vuonna 1919 Mannerheimin sijaan lykkäsi Suomen tulevaa katastrofia hetkeksi. 

Nykyisin Mediapoolin ja NATOn hybridikeskuksen vaikutuksen alainen valtamedia valitsee kansanedustajat ja presidentit. Tappaminen asioihin perehtymisen ja neuvottelujen sijaan tullee jatkumaan.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomalaiset tappajina, C.G.Mannerheim, Kullervo Manner, Venäjä, Afganistan, Jugoslavia, Syyria, Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö, kokoomus, perussuomalaiset, humanismin korvautuminen militarismilla,

Elvytyspaketin hyväksyminen - tie kohti EUn liittovaltiota

Lauantai 15.5.2021 klo 13.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU:n aikana aikaisemmin tapahtuneet epädemokraattiset ilmiöt antavat olettaa, että kaikki vakuuttelut EU-elvytyspaketin kertaluonteisuudesta voidaan unohtaa.Olin hämmästynyt, että Saksan perustuslakituomioistuimen kanta ei ollut kriittisempi.

EU perustettiin palvelemaan Round Table of Industrialists organisaation tavoitteita. Yhdysvaltojen ja Euroopan aseteollisuuden palveleminen - toki muunkin teollisuuden- oli keskiössä.

Jugoslavian hajottamissodan aloittaminen Saksan aloitteesta ensimmäisessä kokouksessa v.1992 antoi aavistaa pahaa. Sota päättyi laittomiin Jugoslavian pommituksiin, Yhdysvaltojen sotilastukikohdan perustamiseen itsenäisen, sotilaallisesti liittoutumattoman maan, Jugoslavian maaperälle, mikä avasi portit kaikelle muulle sitä seuranneelle laittomuudelle.

Vuonna 2000 ulkoministeriönsä järjestämässä kokouksessa Bratislavassa, Yhdysvallat irrottautui noudattamasta kansainvälisiä lakeja mikäli ne eivät edistä sen tavoitteita. Samoin se ilmoitti tavoitteekseen NATOn levittämisen Baltiasta Odessaan, Mustanmeren rantaan, sekä Venäjän pääsyn Itämerelle estämisen.

Euroopan unionin eteneminen kohti myös taloudellista liittovaltiota, vahvistaisi tuon Yhdysvaltojen ilmaiseman ulkopoliittisen linjan toteutumista.

Euroopan unioni on mukana Yhdysvaltojen johtamissa massiivisissa sotaharjoituksissa, joiden kohteena on Venäjä. Aikaisemmilla päätöksillä on linjattu sotilaallisen Schengenin muodostamista, jonka mukaisesti myös EUhun kuulumattomilla mailla kuten Yhdysvalloilla ja Norjalla on sotajoukkojen  vapaa kulku koko EUssa.

Massiivisen sotakaluston liikuttelu edellyttää kunnollisia maanteitä ja siltoja, joiden rakentaminen luonnollisesti vaatii EUn veronmaksajien rahoja. 

Jotta tämän maailman sisäisesti ja ulkoisesti aggressiivisimman valtion, Yhdysvaltojen ja sen taustalla olevan ylikansallisen pääoman tavoitteet toteutuisivat, EU-maiden asukkaiden tulisi siirtää rahoitusta koulutuksesta ja terveydenhuollosta sotakalustojen tarpeisiin.

EUn elvytyspaketti ja yhteisvastuullisen talouden kasvattaminen ei ole Suomen etu. Sen hyväksyessään Suomi tukee liukumista aste asteelta kohti taloudellista ja sotilaallista liittovaltiota, jonka suuntaviivat Yhdysvallat asetti jo vuonna 2000 ja jotka tavoitteet ovat edenneet kohti toteutumista.

EUn kasvava mielikuvituksellinen Venäjä-vastaisuus ei ole Suomen etu. Suomen siirtyminen pois YK-pohjaisesta ja kansainvälisten lakien viitoittamasta normistosta niin kutsuttuun "sopimusvaraisen demokraattisten maiden kansainvälisen yhteisön"-hölynpölyyn ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukainen.

Kyseisen "sopimusvaraisen yhteisön" toimintakäytännön mukaisesti voidaan lähteä puuttumaan itsenäisten maiden sisäisiin asioihin, varastaa näiden maiden öljyä, tuhota viljavia maita, liittoutua natsien ja jihadistien kanssa omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikesta voidaan "sopia" ja oikeuskäytännöksi riittää "highly likely".

Valtamediamme arvostelee Perussuomalaisia elpymispakettiäänestyksen jarruttamisesta, ikäänkuin jarruttaminen olisi itsetarkoituksellista. Joillekin kansanedustajille näin voi olla, mutta tärkeintä lienee se, että asian esilläolo antaa suomalaisille mahdollisuuden perehtyä, mihin suuntaan Suomea, Suomen ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikkaa ja itsenäistä taloutta ollaan ajamassa.

On suorastaan järkyttävää havaita, kuinka kevyesti Suomen muut puolueet suhtautuvat Suomen ajelehtimiseen kohti Yhdysvaltojen ja EU:n entisten siirtomaavaltojen politiikkaa.

Esimerkkinä tästä täydellisestä kansainvälisten lakien heittämisestä roskakoppaan on palestiinalaisten jättäminen Israelin apartheid-politiikan armoille, Yhdysvaltojen ja EU:n tukemana. Etelä-Afrikan apartheidin loppuminen edellytti yhtenäisiä kansainvälisiä toimia. Terroristina vangitusta Nelson Mandelasta tuli Etelä-Afrikan presidentti. Palestiinalaisten sorron loppumisesta ei näy merkkejä.

Suomalaisten oikeustajua ollaan murtamassa lopullisesti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perussuomalaiset, EU-liittovaltio, Venäjä-vastaisuus, aseteollisuuden intressit, militaristinen Schengen,

Sipilän, Orpon ja Halla-ahon arvot

Tiistai 13.6.2017 klo 11.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on herännyt mielenkiintoiseen arvokeskusteluun. Pääministeri Sipilä ja kokoomuksen valtiovarainministeri Orpo katsovat pitkin nenänvarttaan uutta perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa. He leimaavat Halla-ahon jyrkän ja halventavia ilmaisuja sisältävän maahanmuuttovastaisuuden rasismiksi, minkä seurauksena tämän henkilön johtamaa puoluetta ei voi pitää hallituksessa.

Katsotaanpa minkälaisia Sipilän ja Orpon arvot ovat. Asetetaan maahanmuuttaja-sanan tilalle suomalaiset työttömät ja köyhät tai vaikkapa ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisesti ihmisten oikeudenmukaista kohtelua ajavat henkilöt.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja Sipilä ja Orpo eivät paljastaneet puolueittensa aikeita peruuttaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja militarisoida Suomen ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet.

Nyt kokoomuksen ja Sipilän edustaman keskustan kärkihankkeina ovat sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen ja yksityistäminen kansainvälisten pääomasijoittajien saalistuskentäksi. Kansainvälisten normien mukaan erinomaisia tuloksia tuottava nykyinen terveydenhuollon organisaatio suunnitellaan purettavaksi ja korvattavaksi hypyllä suureen tuntemattomaan, jossa ainoa varma asia on se, että ahneus ja taloudellisen hyödyn tavoittelu terveyshyötyjen sijaan voittaa.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta edellyttävät puolueet ovat katsoneet perusterveydenhuollon vahvistamisen ja nykyisten organisaatioiden johtamisen laadun parantamisen luovan mahdollisuudet edullisen ja oikeudenmukaisesti kansalaisia palvelevan terveydenhuollon kehittämiseen.

Kokoomus on "valinnan vapaus" termillä harhauttanut kansalaiset luulemaan, että termi merkitsisi samaa kuin auton valinta - Audi tai BMW. Kokoomus ei kerro, että yksityisiin lääkärikeskuksiin hankitut kalliit laitteet ja henkilökunta edellyttävät käyttöä. Kalliita turhia - hienolta ja vapaalta vaikuttavia - tutkimuksia silmät hämmästyksestä pyöreänä käyttävä asiakas ei tiedä, että tutkimukset maksavat. Tähän mennessä terveydenhuoltoon varatut rahat eivät riitä kattamaan "valinnanvapautta". Sen sijaan tarvitaan asiakasmaksuja. Terveydenhuolto ei olekaan enää ilmaista, vaan karkaa köyhien ulottuvilta. 

Kokoomuksen ja Sipilän keskustan arvomaailma hyväksyy Euroopan militarisoimisen hyvien naapuruussuhteiden rakentamisen sijaan. Ne hyväksyvät sodat taloudellisten voittojen saamisen välineenä. Sodat edellyttävät rasismia sotien kohteena olevia kansoja tai kansakuntien johtajia kohtaan. Johtajat ja heitä tukevat ryhmät on demonisoitava, jotta saadaan "moraalinen" oikeutus ryöstöretkeen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on hyökkääjien saama taloudellinen hyöty.

Millä tavalla Belgradin laittomat pommitukset vuonna 1999 erosivat "kristalliyöstä"? Kristalliyössä natsit demonisoivat juutalaiset, tuhosivat heidän omaisuutensa ja vaativat juutalaiset maksamaan korvaukset. Natsit pitivät oikeana juutalaisten, serbien ja kommunistien tuhoamista ja heidän omaisuutensa konfiskoimista.

Jugoslavian valtion hajottaminen 1990-luvulla suoritettiin USA:n ja Saksan toimesta suunnitelmallisesti tarkoituksena ottaa Balkan haltuun, tuhon jälkeen ostaa infrastruktuuri halvalla ja siirtää USA:n ja Saksan pääomapiirien omistukseen. Päämäärään pääsemiseksi valtion perustuslakia ja demokratiaan suojelevat serbit oli jälleen demonisoitava. Läntisen valtamedian ja kansainvälisten poliittisten apurien avulla, mutta kansan hirvittävien kärsimysten jälkeen, suunnitelman katsottiin onnistuneen. Nobelin palkintoja jaettiin kaikille  suunnitelmaan osallistuneille tahoille. EU:lle, Ahtisaarelle, Lääkärit ilman rajoja -järjestölle (jonka puheenjotaja paistatteli päivää valokuvissa albaaniterroristien kanssa).

Jotta Nobelin palkintojen oikea osoite ja serbien pahuuden julistamisen oikeutus olisi pysyvä tarvitaan sotapropagandan jatkamista. Balkanilta EU-NATO ja Yhdysvallat siirtyivät töihin Irakiin, Georgiaan, Libyaan, Syyriaan, Ukrainaan ja moniin Afrikan maihin, joista ei viitsitä edes tiedottaa. Jokainen NATO-EU:n sota esitellään valtamediassa oikeutettuna, hyvän voittona pahasta.

Sotapropagandan seuraava vaihe on uhrien itseruoskinta. NATO-EU edellyttää, että pahaksi julistetut demonisoidut ryhmät ja valtiot myöntävät pahuutensa. Vasta tuon myöntämisen jälkeen investointeja tulee ja rahahanat aukeavat. Hyvänä esimerkkinä on Bosnian Srebrenican kansanmurha-myytti, joka on USA:n ja NATO-EU:n propagandan kantava voima.

USA ja NATO-EU ovat omalla kustannuksellaan pystyttäneet ihmisoikeustuomioistuimen Haagiin, jossa niiden itsensä palkkaamat tuomarit jakavat tuomioita. Perustuslakinsa ja kansainvälisten lakien mukaisesti maataan hajottamiselta puolustaneet kenraalit ovat syytettyinä. Kansainvälisten lakien perusteella laittomiin pommituksiin osallistuneet NATO- maiden kenraalit eivät ole syytettyjen penkillä. Arabimaista tuotettuja terroristeja rahoittaneet USA ja Kroatian neo-natseja aseistanut ja tukenut Saksa eivät ole syytettyjen penkillä.

Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu, että mitään kansanmurhaa ei tapahtunut. Ei ole 8000 teloitettua muslimi-miestä ja poikaa. Siitä huolimatta Euroopan parlamentti edellyttää, että kukaan ei saa kieltää tuota myyttiä. Jopa Serbian parlamentin on ollut säädettävä laki, joka kieltää Srebrenican kansanmurhan kieltämisen. Siis julistaa USA:n ja NATO:n sotapropagandan edellyttävän serbien demonisoinnin olevan totta. Muuten Serbiaan ei tule investointeja, se ei voi liittyä EUhun ja sen on irrottauduttava ystävyydestä Venäjän kanssa.

Sipilän keskustapuolue ja kokoomus jakavat NATO-EU:n arvot yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Laittomat NATO-pommitukset milloin missäkin maassa, terroristien tukeminen (Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Ukrainassa) omien taloudellisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi sopivat viralliselle Suomelle, niin hallitukselle kuin medialle.

Kuinka erilaiset Halla-Ahon arvot itse asiassa ovat näiden kansainväliset sodat ja militarismin hyväksyvien puolueiden arvoista? Halla-Aho näyttää vastustavan sotien seurauksena maahan tuotettavia pakolaisia. Saksassa pakolaisten odotetaan luovan mahdollisuuden vielä puolalaisia ja ukrainalaisiakin siirtotyöläisiä edullisemmalle työvoimalle, jota saadaan miljoonan hädänalaisen pakolaisen reservistä.

EU rakennettiin Yhdysvaltojen ja Euroopan pääomapiirien toiveiden mukaiseksi. Eriarvoisuuden kasvu, halpatyövoima ja terrorismi ovat seurausta ja hinta saaduista voitoista. Halla-Ahon sanavalinnat ovat vastenmielisiä, mutta ovatko arvot loppujen lopuksi epäinhimillisemmät kuin Sipilällä, Orpolla ja EU:n päättäjillä ylipäänsä?

Päätelköön jokainen itse!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, perussuomalaiset, Sipilä, Orpo, Halla-aho, arvot, maahanmuuttajat, köyhien ihmisoikeudet, militarismi

Vaalit ja vallankumous

Sunnuntai 24.4.2011 klo 13.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen pohtinut viime viikkoina kuinka historia toistaa itseään aina uusin muodoin.Kuinka demokratia muuttuu valedemokratiaksi ja kuinka vallan kamarit pysyvät sittenkin kansalta salassa.

Olen pohtinut Lähi-idän ruohonjuuritason kansanvallankumouksia Tunisiassa, Egyptissä, Jemenissä, Bahrainissa sekä Libyassa ja verrannut niitä Suomen 1945 vaaleihin sekä nyt viime vaaleihin, joissa Perussuomalaisten kannatus nousi voimakkaasti.

Arabimaissa on ollut vuosikymmeniä voimassa hätätilalakeja, joiden avulla osa puolueista tai liikkeistä on ollut kiellettyjä ja joiden liikkeiden tukijoita on joko mielivaltaisesti vangittu tai ajettu maanpakoon.

Tällainen tilanne vallitsi Suomessakin 30-luvulla ja -40-luvun alussa. 1945,ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa sitten sisällissodan, SKDL-SKP nousi suurimmaksi puolueeksi eduskunnassa kahden SDP:n jäsenen liityttyä ryhmään.Myös tuon voittaneen liikkeen edustajat olivat istuneet vankiloissa ja keskitysleireillä nk kommunistilakien perusteella. Toisin sanoen lähes neljännes kansasta oli ollut demokraattisen vaikuttamisen ulkopuolella.

Perussuomalaisten puolue ei ole ollut kielletty. Sen sijaan valta on yhä taitavammin piiloutunut kulisseihin, josta se on pystynyt vaikuttamaan siten, että kansalaiset eivät sitä tiedosta eivätkä pysty käsittelemään. Perussuomalaisten kannatuksen nousu on ollut vaistonvaraista, oikeutettua, erittelemätöntä protestia, jossa maahanmuuttajat köyhien suomalaisten kilpailijoina ovat syyttä suotta joutuneet vihan maalitauluiksi.

Edellisissä vaaleissa taloudellista valtaa käyttävä Hyvä Veli -verkosto pystyi valitsemaan haluamansa eduskunnan. Hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta avainasemissa ryhtyivat laajentamaan rikkaiden oikeuksia verohelpotuksiin, erilaisiin tukiin ja avustuksiin. Viimeisenä yrityksenään Kiviniemi ja Katainen pyrkivat hallintalain ja osakeyhtiölain muutoksilla tekemään rikkaiden veronkierron lailliseksi. 

Eivät Perussuomalaisten äänestäjät suuttuneet veronkierron laillistamisesta tai Suomen muuttamisesta veroparatiisiksi. Tuollaiset seikat ovat liian abstrakteja. Sen sijaan kansalaiset suuttuivat eliitin ylimielisyydestä, jätevesilain epäjohdonmukaisesta ja kohtuuttomasta toteutuksesta, siitä, että verorahoja syydetään ulkomaille ilman kontrollia tai että maahanmuuttajia hyysätään vaikka yhä useampi suomalainen on köyhä.

Egyptin tyrannia,valtiollinen televisio, kansalaisten kidutukset, vankila ja kielletyt puolueet ovat saman muotoista valtaa kuin suomalainen taloudellisen eliitin valta yhdistettynä suurten puolueiden puoluetuen ja parlamentaarisen television avulla läänittämään valtaan.Kumpikaan ei luo kansalaiselle vaikuttamisen mahdollisuuden tunnetta. Egyptin ja muiden arabimaiden harvainvaltojen ero suomalaiseen on siinä, että arabimaiden tyrannia on fyysistä.Sitä tekee mieli vastustaa mielenosoituksin. Vankilaan joutumisen tai sen uhan tunnistaa ruumiillaan ja jäsenillään. Suomalainen harvainvalta on henkistä. Sitä on vaikea tiedostaa. Henkisen vallankäytön lonkerot ulottuvat kunkin kansalaisen omaan tietoisuuteen. Suomalaisen vallankäytön tapa on opetettu luonnollisena ja oikeana. Normaalina. Kuka nyt normaaliutta vastustaa? Miksi osoittaa mieltä kun epäinhimillisyys on oikein ja perusteltua?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hätätilalait, perussuomalaiset, SKDL-SKP