Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Mannerheim ja Ahtisaari

Keskiviikko 29.4.2020 klo 12.08 - Pirkko Turpeinen-Saari


Helsingin Sanomat julkaisi 29.4.2020 Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuortevan artikkelin "Suomi tutki sotarikoksia heti jatkosodan jälkeen". Teksti antaa ymmärtää Suomen keskitysleireihin liittyvien rikosten tulleen tutkituiksi ja rikolliset tuomituiksi.

Nuorteva kirjoittaa:"Suomen tavoitteet Itä-Karjalassa oli jatkosodan alussa ankkuroitu Saksan elintilapolitiikkaan."

Artikkeli antaa ymmärtää, että asiat alueella olivat ikäänkuin järjestelelykysymyksiä tavoitteena saavuttaa rodullisesti ehjä "puskurivyöhyke".

Teksti on kaunisteleva. Sanaa Mannerheim ei siinä esiinny.

Saksan elintilapolitiikka nivoutui saumattomasti Suomen Suur-Suomi- politiikkaan ja suomalaiseen omaan fasistiseen kehitykseen 1930-luvulla. Eduskuntaryhmien pidätykset, järjestöjen lakkautukset, sanavapauden rajoitukset ja vallankaappausyritykset, joissa Mannerheim pysyi kulisseissa, tapahtuivat jo ennen vastaavia tapahtumia Saksassa.

Mannerheim oli jo sisällissodasta lähtien tukenut heimosotureiden tunkeutumista Neuvosto-Venäjälle. Hän vehkeili venäläisten valkokenraaleiden kanssa pyrkien valtaamaan Pietarin ja kaatamaan neuvosto-hallituksen.

Yhteistyö Saksan armeijan kanssa oli tiivistä. Armeijoiden ja laivastojen vierailut toinen toistensa luona olivat tiiviitä. Sisällissodan voittoa juhlittiin toveruuden hengessä.

Vaikka Mannerheim olisi toivonut pääsevänsä päämääräänsä valkoisten venäläisten kanssa, hän ei hylännyt toiseksi parasta vaihtoehtoa, Hitlerin Saksaa.

Vaikka Stalin pelasti Mannerheimin, tämä ei selvinnyt ilman rangaistusta. Syyllisyydentunnot keskitysleireistä tulivat Mannerheimin uniin ja hän pelkäsi tulevansa tapetuksi.

Ketä Suomen sotarikosten silittely palvelee?

Nyt Suomen ulko- ja puolustuspoliittinen johto on rakentanut suomalaisten selän takana 1930- lukua vastaavan armeijoiden liittolaissuhteen Yhdysvaltojen ja Saksan kanssa – osin NATO:n puitteissa.

Suomalaisten johtajien toimintaa ei nyt kuten ei 1930-luvullakaan motivoi Suomen kansan etu.

Presidentti Ahtisaaren kaudella EU:hun liittynyt Suomi alkoi palvella Yhdysvaltojen ja Saksan laajentumispyrkimyksiä, mikä näyttäytyi ensimmäistä kertaa Jugoslavian hajottamissodissa. Elintilaa raivattiin niin ylikansallisen pääoman infrastruktuurihankkeille kuin USA:n sotilaalliselle vallalle Balkanilla.

Presidentti Ahtisaari palveli suoraan presidentti Clintonin tavoitteita mahdollistaen USA-johtoiset laittomat NATO-pommitukset sekä Kosovon alueen laittoman itsenäistämisen –alueen, joka YK:n päätöksen 1244 mukaan on edelleen Serbian maakunta.

Jugoslavian pommitukset muuttivat NATO:n puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. 

Yhdysvallat julisti ulkoministeriönsä järjestämässä Bratislavan kokouksessa v. 2000, heti pommituksia seuraavana vuonna, että mikäli kansainväliset lait ovat esteenä Yhdysvaltojen ja sen NATO:n kanssa yhteistyössä tekemille toimille, lait syrjäytetään. Kokouksessa päätettiin myös NATO:n alueellisista hegemoniatavoitteista, Serbian eristämisestä Euroopasta, sekä Venäjän pääsyn estämisestä Itämerelle. Saksan pitkäaikainen liittopäivien edustaja Willy Wimmer oli kokouksessa paikalla ja on kirjoittanut kokouksen kulusta.

Suomea hivutettiin Ahtisaaren johdolla ja yllytyksestä aste asteelta yhä syvemmälle NATO:n rakenteisiin. Suomen media toteuttaa yksipuolisesti Yhdysvaltojen ja NATO:n hegemoniaan pyrkivää tiedottamista, joka muistuttaa Göbbelsin propagandaa, mutta läpitunkevammin. Nykymenetelmät syöksevät "oikean tiedon" kattavasti tajuntaamme.

Sotiin osallistumista kuvataan "rauhankumppanuutena". Syyrian hajottamiseen tähtäävää USA:ta palvelevien jihadistien koulutusta ja rahoitusta motivoidaan kauhutarinoilla Syyrian hallinnon toimista. Lojaliteetti Yhdysvalloille saa kruununsa Suomen armeijan korkeimman johdon saadessa koulutuksensa Yhdysvalloissa kuten 1910 -1930 luvuilla Saksassa.

Viime viikolla kuulimme Suomen armeijan harjoittelevan Saaristomerellä miinanraivausta yhdessä NATO:n kanssa. Kuuluuko siihen myös miinoittaminen? Viimeksi Suomi laski miinoja Suomenlahden poikki 1941 kesäkuussa jatkosotaa valmistellen. Niihin miinoihin törmäsi Tallinnasta Hitlerin joukkojen saartorengasta pakenevia eestiläisiä ja venäläisiä kaupungin asukkaita ja sotilaita. Noin 16 000 hukkui.

Tällaistäkö nyt harjoitellaan yhdessä saksalaisten ja ehkä yhdysvaltalaisten NATO-joukkojen kanssa? Olemmeko muuttuneet modernin natsitodellisuuden omaksuneeksi maaksi, joka on kulttuurisesti niin taantunut, että emme huomaa toistavamme historiaamme kieltäessämme sen?

Avainsanat: siuomalainen natsismi, Mannerheim, Ahtisaari, NATO, Venäjä


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini