Suomalaisten keskitysleirien todellisuus on noussut esiin Venäjän valtion ryhtyessä tutkimaan asiaa kansanmurha-kysymyksenasettelun pohjalta. Oliko kyseessä kansanmurha? Vai asettuuko tapahtumaketju etnisen puhdistuksen otsakkeen alle?

Suomi lähti  Mannerheimin johdolla hyökkäyssotaan Saksan rinnalla tavoitteenaan Suur-Suomi. Mannerheim viitoitti päiväkäskyssään heinäkuussa 1941: "lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden luodaksemme Saksan mahtavien asevoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistamme vastaan."

Jo ennen liikekannallepanoa Mannerheim antoi heinäkuun 8. päivänä käskyn ,jossa määrättiin Itä-Krjalasta vallattavien alueiden väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin.

Väestö oli jaettava kahteen ryhmään, kansallisiin ja ei-kansallisiin. Tarkoituksena oli Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan. Kansallinen, karjalankieltä puhuva väestö sai vihreän oleskeluluvan ja epäkansalliseen, venäjänkieliseen väestöön kuuluvat saivat punaisen.

Venäläinen väestö sai ottaa kotoa mukaansa vain vaatteet, välttämättömät taloustarvikkeet ja elintarvikkeet. Kotieläimet, vilja ja muut muonavarastot oli luovutettava karjalaisille, kansallisen väestön kolhooseille.

Epäkansallisen, venäjää puhuvan väestön asunnoista takavarikoitiin kahdessa kuukaudessa pelkästään Äänislinnassa "sotasaaliina" noin 150 kuorma-autollista tavaraa, pääasiassa huonekaluja. 

Vallatun Itä-Karjalan väkiluku 1.4.1942 oli väestötilaston mukaan 86 896 henkilöä. Kansallista väestöä näistä oli 37 601 ja epäkansallista 49 295 henkilöä.

Miehitetty Itä-Karjala oli sotilashallinnon alainen, ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Sotavuosien tiivis yhteistyö ylipäällikön kanssa johti siihen, että sotilashallintokomentajat Väinö Aleksanteri Kotilainen ja Olli Paloheimo olivat Mannerheimin luotettuja myös hänen tultuaan presidentiksi.

Ylipäällikön antamalla julistuksella 8.7.1941 kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiinkäsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Puolustusvoimien hygieenikon T.W.Wartiovaaran mukaan juomaveden laatu keskitysleireillä todettiin ala-arvoiseksi. Samoin käymälät. Saippuaa ei ollut. Tarjottu ruoka oli usein ala-arvoista eikä siitä voinut saada riittävää määrää ravintoa. Tarttuvat taudit, nälkä ja rangaistuksina annetut pahoinpitelyt johtivat kuolemiin.

Kurinpitosääntö mahdollisti myös raipparangaistukset, enimmillään 25 lyöntiä, työntekoa vuorotta sekä eriasteisia eristämisiä. Piikkilangan ulkopuolelle juokseminen esimekiksi leivänhakuun saattoi johtaa pysäyttämiseen ampumalla.

Työhön kykenevät vietiin pakkotyöhön. Nälkäisille ja riutuneille vangeille, naisille ja vanhuksille , pakkotyö talvisessa metsässä saattoi koitua ylivoimaiseksi, ja moni menetti henkensä sen seurauksena.

Kun tieto Venäjän valtion ryhtymisestä tutkimaan 1941 -1944 tapahtumia Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa tavoitti Suomen median ja poliitikot, seurasi kummastelua. Miksi vielä tutkitaan, kun kaikki on jo tiedossa?

Keskitysleirit suunnitellut ja toteuttanut marsalkka Mannerheim on sankari! Näin meille media, koululaitos ja poliittinen eliittimme opettaa.

Jos henkilö jaottelee ihmiset rodun pohjalta, hän on rasisti. Jos hän sijoittaa "alempiarvoiset" ihmiset keskitysleiriin ja antaa heidän kuolla sinne, hän on diktaattori.

Miksi suomalaiset voivat pitää Hitleriä ja Mussolinia diktaattoreina heidän vainottuaan juutalaisia, serbejä, romaneja ja kommunisteja ja teljetessään heitä keskitysleireihin, mutta Mannerheimia ei?

Miten juutalaisten keltainen tähti merkkinä juutalaisuudesta eroaa venäjää puhuvan punaisesta henkilökortista? Oliko kuolema suomalaisella keskitysleirillä jotenkin pehmeämpi kuin kuolema Auschwizissa?

Rasismi venäläisiä kohtaan on Suomen EU:hun liittymisestä lähtien tullut entistä hyväksyttävämmäksi. Suomi on asettunut Saksan johtaman EU:n jäsenenä uuden maailmanlaajuisen väkivaltaan pohjautuvan laajentumispolitiikan osaksi.

Saksa on ollut Yhdysvaltojen miehittämä toisesta maailmansodasta lähtien. Saksojen yhdistymisen jälkeen mikään ei ole pidätellyt USA/Saksa- yhteenliittymän toimia valtansa laajentamiseksi ylikansallisen pääoman ja aseteollisuuden palvelijana.

Yhdysvaltojen viholliset ovat pääsääntöisesti valtioita, joilla on jotakin ryöstettävää tai jotka ovat maapallonlaajuisen sotilaallisen vallan strategiassa tärkeitä.

Liittyessään EU:hun Suomi on sitoutunut yhteiseen puolustuspolitiikkaan ja yhteisiin arvoihin. Kansainvälisten lakien kunnioittaminen ei ole tällainen arvo. Yhdysvallat ilmoitti Bratislavassa pidetyssä kokouksessa, että jos kansainväliset lait ovat Yhdysvaltojen strategian esteenä, ne siirretään syrjään.

Suomi on hivuttautunut uudelleen jäseneksi Hitlerin Saksan tyyppiseen liittoumaan, jossa globaalin vallan tavoittelu on keskeistä. Liittoutumattomat, sekulaariset sosiaalista hyvinvointia kansalaisilleen tarjoavat valtiot (Jugoslavia, Libya, Syyria) hajotetaan, jotta osasia voidaan hallita ja infrastruktuuri ryöstää. Menetelminä käytetään johtajien demonisointia hallussa olevan valtamedian ja markkinointitoimistojen avulla,  talouspakotteita, yhteistyötä terroristijärjestöjen palkkasotureiden kanssa. 

Suomen kansa on massiivisen indoktrinaation, patsaiden ja elämäkertojen avulla opetettu ihailemaan keskitysleirejä rakentanutta ylipäällikköä,opetettu olemaan huomaamatta nuorten suomalaisten sotilaiden turhia kuolemia tuon järjettömän Suur-Suomi-hankkeen puolesta.

Kansa on opetettu olemaan huomaamatta liukumista uuden hegemonian joukkoihin, jossa joukon jäsenyyden hyötynä on luvassa ryöstösaalista – ei Venäjän maaperää Vienan merelle saakka kuten Hitler Suomelle lupasi, mutta saalista kuitenkin. Ainakin jäsenyys pikkurikollisena NATO-gangstereiden joukossa.