Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
VOITONPÄIVÄTiistai 9.5.2023 klo 10.29 - Pirkko Turpeinen-Saari Fasismia ja natsismia vastustavat valtiot ja kansat viettävät 9.5. jälleen Voitonpäivää. Voitonpäivällä on suuri merkitys myös Suomelle. Sitä vietetään Neuvostoliiton voiton kunniaksi sen valloittaessa toisen maailmansodan päätteeksi Berliinin v. 1945. Neuvostoliitto voitti myös Suomen armeijan. On paradoksaalista, että se oli voitto myös Suomelle. Suomessa järjestettiin ensimmäisen demokraattiset vaalit maaliskuussa 1945. Sisällissodan jälkeen äänioikeutta oli supistettu. Työläistaustaisilla kansalaisilla oli monia rajoituksia. Jo v. 1918 viisikymmentäkuusi sosialidemokraattista kansanedustajaa vangittiin. Seitsemän kansanedustajaa kuoli vankileireillä v. 1918 ja yksi 1919. Suomen valtiollinen toiminta ei muistuttanut demokratiaa. Yhteiskunta kehittyi lähes luonnonvoimaisesti kohti fasismia. Ministeri Heikki Ritavuori murhattiin helmikuussa v. 1922 hänen lopetettuaan ”heimosoturien” retket Neuvostoliiton rajan yli Karjalaan. Suomen työväenpuolueen eduskuntaryhmä, 27 edustajaa, pidätettiin v. 1923 etsivän keskuspoliisin toimesta, samoin puolueen johtajistoa – yhteensä 200 henkilöä. Puolueen arkistot takavarikoitiin, kirjapainot suljettiin. Mitään todisteita valtiopetoksen valmistelusta ei kuitenkaan löytynyt. Marsalkka Mannerheim oli presidentti Ståhlbergin ja demokratian vastaisen prosessin taustahenkilö.
*** Pohjanmaalla kehittyi jääkärien ja heimosotureiden toimesta liike, jonka tavoitteena oli murskata työväestön aatemaailmaan perustuva toiminta. Tuhotakseen kommunistit ja heiksi epäilemänsä tahot pohjalaiset organisoivat Helsinkiin niin sanotun talonpoikaismarssin, joka oli tarkoitettu valtiovallalle uhkaukseksi seurauksista, joita voisi koitua, ellei hallitus saisi aikaan kommunistisen toiminnan lakkauttavia lakeja. Jääkärieversti Paavo Talvela hoiti marssin tekniset järjestelyt. Marssijat, joita oli 12 000, saapuivat Helsinkiin eri puolilta maata 7. heinäkuuta 1930. Presidentti Relander, pääministeri Svinhufvud ja Mannerheim ottivat heidät vastaan Senaatintorin portailla seisten. Marssilla pyrittiin matkimaan Mussolinin fasistien marssia Roomaan vuonna 1922. Joillekin se saattoi palauttaa mieleen sisällissodan jälkeen pidetyn Mannerheimin valkoisen voitonparaatin tunnelmaa. Kommunistisen toiminnan kieltävä laki, joka vaati eduskunnan määräenemmistön, saatiin voimaan tiukassa äänestyksessä vasta vaalien jälkeen seuraavassa eduskunnassa. 1930-luvun vaaleissa poistettiin vaalilistoilta kylmästi kaikkien sellaisten nimet, joiden epäiltiin olevan lähellä kommunisteja. Seuraavat presidentinvaalit käytiin Lapuanliikkeen ehdoin. Se ei missään tapauksessa halunnut K.J. Ståhlbergia presidentiksi. Svinhufvud oli jo pääministerinä ollessaan määrännyt kaikki kommunistiset kansanedustajat pidätettäviksi. Häneen Lapuanliike luotti. Svinhufvud tulikin valituksi. Ensi töikseen hän kutsui Mannerheimin uudistetun puolustusneuvoston puheenjohtajaksi, mikä oli Lapuan liikkeen vaatimus. Tehtäviin liitettiin sotavoimien ylipäällikkyys mahdollisen sodan syttyessä. K.J. Såhlberg oli voittanut Mannerheimin kirkkaasti ensimmäisissä Suomen presidentinvaaleissa heinäkuussa 1919. Mannerheim olisi halunnut tukea heimosotien käymistä Itä-Karjalassa ja saada suojeluskunnista itselleen oman yksityisen armeijan. Ståhlberg ei ollut sallinut yhtäkään Mannerheimin hankkeista. Nyt fasistisen kehityksen aallonharjalla kaikki oli Mannerheimille mahdollista.
*** Lapuanliikkeen tavoitteena oli ollut muuttaa Suomi diktatuuriksi. Mäntsälän kapina tavoitteen saavuttamiseksi ei onnistunut. Liikkeen perintöä kantamaan syntyi Isänmaallinen kansanliike -puolue eli IKL. Se oli kommunisti- ja demokratiavastainen ja sen tavoitteena oli unelma yksikielisestä Suur-Suomesta. IKL:n kannattajat olivat varakkaita maanviljelijöitä, opiskelijoita, monet akateemisen koulutuksen saaneita kuten Helsingin yliopiston rehtori Rolf Nevanlinna ja rikosoikeuden professori Bruno Salmiala. Joukossa oli useita pappeja. Kuten monet Suomen kansainväliseen politiikkaan, sotiin, vankileireihin, asekätkentään ja teloituksiin liittyvät asiakirjat, myös IKL:n jäsenluettelot tuhottiin, jotta ne eivät joutuisi sodan jälkeen liittoutuneiden käsiin. Sisäministeri Urho Kekkosen yritykset vuodesta 1938 lähtien lakkauttaa fasistisena pitämänsä järjestö tyssäsivät oikeuslaitokseen ja lehdistön heijastelemaan kansalaismielipiteeseen. Eduskunta päätti lakkauttamisesta, lehdistö nosti metelin ja raastuvanoikeus kumosi päätöksen äänestyksellä. Myöhemmin korkein oikeus vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen. IKL:n lakkauttamisprosessin epäonnistuminen heijasteli sisällissodan jälkeen oikeuslaitokseen, akateemiseen sivistyneistöön, papistoon, lehdistöön ja yleiseen oikeustajuun pesiytynyttä fasistista asennetta. Venäjä-viha, venäläisiin kohdistunut ylemmyydentunne ja Suur-Suomi-aate kietoutuivat marsalkka Mannerheimin ihannointiin ja jakoivat hänen elitistisen, yksinvaltaisen todellisuutensa. Fasismin nousu Italiassa ja natsismi Saksassa antoivat Suomelle muista Pohjoismaista poikkeavan mallin. Saksan ihailulle oli historialliset perinteet. Saksan armeijan avulla Suomen porvaristo oli voittanut sisällissodassamme Suomen työväenluokan. Jääkäriupseerit järjestivät säännöllisiä tapaamisia saksalaisten upseerien kanssa. Vierailuja Saksaan seurasi vastavierailuja Suomeen. Myös Mannerheim ihaili saksalaisen yhteiskunnan kehitystä Hitlerin johdolla. Kommunistien ja juutalaisten vaino oli hyväksyttävissä. Tanska ja Norja pelkäsivät saksalaisia, mutta suomalaisten suhtautuminen oli päinvastaista. Mannerheim tutustui Preussin sisäministeriin Herman Göringiin, josta tuli kolmannen valtakunnan ilmailuministeri.
*** Neuvottelujen Neuvostoliiton kanssa kariuduttua talvisodan alla Suomi tukeutui fasistiseen Italiaan ja natsi-Saksaan toteuttaakseen omaa voimapolitiikkaan perustuvaa, fasistiseksi muodostunutta maailmankuvaansa. Kesällä 1939 Suomessa oli vieraillut sekä Saksan armeijan komentaja Halder että Britannian armeijan komentaja Kirke. Molemmat olivat seuranneet sotaharjoituksia Karjalan Kannaksella vain kymmenien kilometrien päässä Leningradista. Pohjolan päämiehet olivat lokakuussa kokouksessaan kannustaneet Suomea katsoen, että sota tulee onnistumaan. Muutamia päiviä talvisodan syttymisen jälkeen Suomen edustaja tapasi jo fasistisen Italian ulkoministeri Cianon neuvotellen lisävarustusten saamisesta. Lentokoneita tarvittaisiin, joitakin olikin jo lähetetty. Hitleriltä oli saatu lupa aselähetyksiin, joskaan ei julkisesti.
*** Mannerheim oli vaatinut kaikkien kommunistien ja poliittisesti epäluotettavien henkilöiden vangitsemista hyvissä ajoin ennen sodan alkua. Jo v. 1923, 1930 ja edelleen vuoteen 1944 saakka etsivä keskuspoliisi pidätti tuhansia ihmisiä, joita tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin, yleensä ”valtiopetoksen valmistelusta”. Pelkästään vuoden 1939 lokakuussa poliisi vangitsi 272 henkilöä. Lyhyen talvisodan jälkeen, Mannerheim kutsui Saksan armeijan Suomeen syyskuussa 1940 eduskunnan, hallituksen ja presidentin selän takana. Poliittiset vastuuhenkilöt kuulivat asiasta vasta, kun sotilaat marssivat Pohjois-Suomeen. Neuvostoliitto esitti kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän aikaan saamista. Toisaalta Ranska ja Englanti tekivät hyökkäämättömyyssopimukset Saksan kanssa tavoitteenaan ilmeisesti auttaa Hitlerin Saksaa valmistelussa hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Mannerheim ja Suomen hallitus suunnittelivat hyökkäystä Neuvostoliittoon yhdessä Hitlerin Saksan kanssa. Suomen pohjoinen armeija taisteli Saksan armeijan alaisuudessa. Suomen armeija suunnitteli yhdessä Saksan natsi -armeijan kanssa Leningradin piirityksen, jossa kuoli yli miljoona ihmistä. Mannerheimillä oli yhteisen hyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1941 valmiina suunnitelma keskitysleirien rakentamiseksi Itä-Karjalassa asuville venäjänkielisille siviileille. Keskitysleireissä oli 23 984 henkilöä, naisia vanhuksia ja lapsia. Rakennuksia ympäröivät piikkilangat ja vartiotornit. Henkiin jääneet vangit vapautuivat 28.6.1944 puna-armeijan saapuessa paikalle.
*** Puna-armeijan voitto oli voitto myös Suomen demokratialle. Rauhansopimusten perusteella fasistiset järjestöt oli lakkautettava, poliittiset vangit vapautettava, aseiden määrään ja käyttöön tuli rajoituksia ja ystävällisiä suhteita naapurimaahan tuli edistää. Myöhemmin solmittiin YYA-sopimus ystävyydestä ja yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa.
*** Presidentti Kekkosen aikakauden päättyessä Suomen poliittinen tilanne on muuttunut yhä kärkevämmin 1930-luvun suuntaan. Ensimmäiset merkit nähtiin Suomen ostaessa yhdysvaltalaiset Hornet-hävittäjät. Tuolloinen puolustusministeri Elisabet Rehn nosti puheessaan Suomen sotien päätteeksi aseita tulevaa sotaa varten kätkeneet upseerit kunniaan. Tällä kunnianosoituksella avattiin väylä natsismin palauttamiselle. Seuraava paluuta viitoittanut hanke oli liittyminen Euroopan Unioniin. EU on Round Table of Industrialists järjestön hanke, jonka tehtävä on palvella Yhdysvaltojen aseteollisuutta. EU aloitti perustamiskokouksessaan Maastrichtissa ensimmäisen sodan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Kokouksessa läsnä olleet maat, Saksan johdolla, tunnustivat kansainvälisten lakien vastaisesti Kroatian ja Slovenian itsenäisyyden Jugoslavian liittovaltiosta tietäen tämän päätöksen johtavan sotaan. Tämä tunnustaminen yhdessä USA:n, Osama bin Ladenin ja Yhdysvaltojen natsi -diasporan provosoiman aseellisen toiminnan kanssa johti silmittömiin etnisiin konflikteihin Balkanilla. Suomi myötäili varsinkin EU:hun liityttyään Saksan ja Yhdysvaltojen ja NATOn valtapyrkimyksiä tässä sodassa.
*** 2000-luvulle tultaessa Suomi on tarjonnut palveluksiaan Yhdysvalloille mm. Kosovon ryöstössä ja serbiomaisuuden haltuunotossa. Suomen armeijan johto, poliittinen johto ja valtiollisesti sensuroitu valtamedia ovat kannattaneet Suomen liittymistä sotilasliitto NATO: on siitä huolimatta, että Venäjä on katsonut NATO:n /Yhdysvaltojen ydinaseiden tulon omille rajoilleen aiheuttavan eksistentiaalisen uhan maalleen. 1930-luvun lopulla Neuvostoliitto ehdotti kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän rakentamista. Myös viime vuosina Venäjä on esittänyt aiemmin tehdyn sopimuksen NATO:n laajentumisen rajoittamisesta ja kaikkien maailman maiden turvallisuuden huomioon ottamista. Sen sijaan että Suomi kannattaisi Venäjän ehdotusta kaikkien maiden turvallisuuden huomioimisesta, Suomi on kuten 1930-luvulla voimapolitiikan kannalla yhteistyössä muiden sitä kannattavien maiden kanssa. Nämä voimapolitiikkamaat ovat alkaneet kutsua itseään sopimusvaraiseen demokratiaan kuuluviksi maiksi, jotka perustavat oikeutuksensa NATO:n sotilasliiton varaan.
*** Asekätkijöiden kunnianpalautuksen lisäksi myös muut fasistiset hankkeet ovat saaneet 2000-luvun kannattajansa. Tasavallan presidentin puoliso esiintyi fasistisena kielletyn Lotta-Svärd-järjestön 100-vuotisjuhlassa pääpuhujana Suurkirkossa puettuna valkeaan pitkään asuun täynnä symboliikkaa. Yhdysvallat, Kanada ja monet muut natsi -rikollisia kotimaihinsa ottaneet maat ovat tukeneet natsismia toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Fasistinen Franco ei olisi selvinnyt ilman Yhdysvaltojen tunnustusta ja tukea. Ukraina on Yhdysvaltojen v. 2014 organisoiman vallankaappauksen seurauksena muuttunut natsien ohjailemaksi valtioksi, jossa ei ole poliittista vapautta, ei oppositiopuolueita, ei uskonnon- eikä lehdistönvapautta. Ukraina on käynyt sisällissotaa omia demokratiaa kannattavia kansalaisiaan vastaan jo 9 vuotta käyttäen näiden henkilöiden äidinkieltä- venäjää ja sen käyttämistä sekä venäläistä kulttuuria perusteena hengenmenolle. Suomen tasavallan presidentti Niinistö on vaimonsa ohella antanut kannatuksensa Ukrainan natsismille. Hän ja hänen vaikutuksestaan Suomen hallitus on lähettänyt aseita Ukrainan sisällissotaan. Aseet on lähetetty natsi-hallitukselle, jotta se voisi voittaa demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista edistämään tulleen Venäjän armeijan. Kiovan hallituksen uhrit, Donbassin siviilit ovat olleet aseellisen hyökkäyksen ja terroritekojen kohteena vuodesta 2014 lähtien. Sota Ukrainassa on Yhdysvaltojen sotaa Venäjää vastaan, johon Yhdysvalloista riippuvaiset EU-maat osallistuvat aselähetyksillä ja palkkasotureilla. Suomen tasavallan presidentti on kehunut Suomen aseiden olevan hyvässä rasvassa. Siis aseellinen kuntomme on niin hyvä, että sillä voitetaan Venäjän armeija. Ilmeisesti näillä sanoilla Niinistö olettaa yhteistyössä EU-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa Suomen päihittävän Venäjän. Suomen pääministeri Sanna Marin on myös astunut riviin vaatimaan natsi-Ukrainan voittoa demokraattisten ukrainalaisten ja venäläisten yhteisrintamasta.
*** Liittymällä jääräpäisesti NATO: on sen Venäjälle aiheuttamasta turvallisuusuhasta huolimatta Suomi muistuttaa kovasti 1930-luvun natsi-ajan liittoutumista natsismin ja fasismin kannattajien kanssa. Sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen ”sopimusvaraiseen liittoutumaan” kuuluvat maat olivat kieltäytyneet turvallisuusyhteistyöstä, Venäjä on ilmoittanut, että sen on pakko ryhtyä sotilasteknisiin toimenpiteisiin auttaakseen Donbassissa asuvia sisällissodan uhreja saamaan turvallisen elämän. Venäjä on ilmoittanut tavoitteekseen Ukrainan demilitarisoimisen ja de-natsifioimisen. Se taistelee samalla tavalla ihmisyyden puolesta koko maapallolla kuin toisessa maailmansodassakin.
ONNEA VOITONPÄIVÄNÄ!
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 1930-luvun fasistinen Suomi, voitonpäivä, taistelu natsismia ja fasismia vastaan, Suomen vaiettu historia, natsi-Ukraina, EU ja USA natsismin tukijoina |