Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Macronista kuoriutuikin siirtomaaherra

Maanantai 23.4.2018 klo 13:50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhuu demokratiasta mutta käyttäytyy kuin kansainvälisistä laeista piittaamaton siirtomaaherra.

Syyrian sodan neljän kopla; Saksa, USA, Iso-Britannia ja Ranska toimivat Syyrian hajottamisen vetureina kukin vuorollaan. Kaikkien päämäärä on ollut sama: Syyrian hajottaminen ja presidentti Assadin kaataminen.

Kaikki nämä maat ovat suurelta osin julkisuudelta salassa ja valtamedian suosiollisella avustuksella rahoittaneet eri terroristi-/kapinallisryhmiä sekä tukeneet näiden tiedotusta SOHR:n ja Valkokypärät- järjestön avulla. Kapinallisten vallan seurauksena Syyriasta muodostuisi saria-lakia toteuttava muslimivaltio.

Syyria oli ensimmäisestä maailmansodasta lähtien aina vuoteen 1946 Ranskan "siirtomaa". Ranska oli jakanut maan useisiin lähinnä uskontopohjaisiin alueisiin. Mikään näistä alueista ei suhtautunut suopeasti Ranskan sotilaalliseen läsnäoloon, alawiittien valtio pääkaupunkinaan Latakia ehkä kaikkein kielteisimmin.

Syyria on ollut eri kulttuurien ja uskontojen sekoitus. Ortodoksi -kristityt armenialaiset päätyivät Turkin suorittaman holokaustin jäljiltä myös Syyriaan. Esimerkiksi Aleppon kaupungissa on perinteisesti ollut kristittyjen, juutalaisten ja muslimien rikasta kulttuuria. Syyria on virallisesti sekulaarinen. Uskonto ei ilmene esimerkiksi henkilökortissa.

Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tuhottua Irakin, jonka seurauksena syntyi ISIS, suuri määrä pakolaisia saapui Syyriaan. Saksa kehuu Syyriaan verrattuna nelinkertaiseen väestömääräänsä saapuneiden pakolaisten taakasta, kun heitä tuli miljoona. Syyrian 17 miljoonan väestön hoidettavaksi saapui 1,5 miljoonaa Irakin pakolaista, joille Syyria tarjosi turvan, ilmaisen terveydenhoidon ja koulunkäynnin lapsille. Sen lisäksi Syyriassa oli jo ennestään 0,5 miljoonaa Palestiinan pakolaista. Kävin Damaskoksessa 1983 tapaamssa palestiinalaista kummilastani, joka asui erinomaista huolta lapsista pitävässä sisäoppilaitoksessa.

Libanonilainen tutkiva journalisti sai käsiinsä tiedon, jonka mukaan USA, Saksa, Iso-Britannia ja Ranska olivat keskenään päättäneet vaieta Venäjän aktivoimasta Astanan ja Sotsin rauhanprosessista. Valtamedia on käytännössä noudattanut tätä vaikenemista.

Suuri yleisö ei ole tietoinen kymmenistä aseleposopimuksista, aseista luopumisesta, Syyrian hallituksen mahdollistamista armahduksista ja kapinallisten mahdollisuudesta integroitua normaaliin yhteiskuntaan. Syyrian armeijan vapauttaessa kaupunki- ja maaseutualueita Venäjän, Iranin ja Hitzbollahin tuella läntinen media puhuu vapautettujen kaupunkien "menettämisestä". Läntinen valtamedia ei haastattele vapautettujen alueiden väestöä heidän kokemuksistaan ja suuntautumisestaan jälleenrakennukseen.

Yhdysvaltojen presidentti Trumpin ilmoitettua halustaan vetäytyä Syyriasta Ranskan presidentti Macron aktivoitui. Ennen Trumpin valintaa vallinut neljän koplan yhteistyö oli vaarantua. Saksa ja USA olivat hoitaneet keskeiset Syyrian hajottamisen auguurit Feltmanin ja Perthesin YK:n korkeisiin virkoihin vaikuttamaan YK:n kautta. Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon Venäjän demonisoinnissa, jotta Venäjän merkittävä rooli rauhan saamiseksi Syyriaan ei saisi ansaitsemaansa myönteistä huomiota.

Iso-Britannian viimeisin panos Venäjän demonisointiin ja sivustatuen antamiseen Syyria-propagandaan tuli Skripal-myrkytysjupakasta, jossa syyllinen löydettiin ilman tutkimuksia vain minuuteissa, ilmeisesti huolellisen valmistelun seurauksena. Ranska tarjosi heti solidaarisuuttaan Britannialle ikäänkuin poliittinen solidaarisuus korvaisi tutkimus- ja oikeusprosessin.

Macron astui sitten "isojen poikien" peliin lähettämällä Syyrian pohjoisosaan ranskalaisia sotilaita toimimaan yhteistyössä Yhdysvaltojen joukkojen kanssa. Molemmat, Yhdysvallat ja Ranska, osallistuvat kansainvälisten lakien vastaisesti Syyrian sotaan. Sodan aloittaminen on pahin mahdollinen sotarikos, josta pitäisi seurata tuomio kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Seuraava liike oli väitetty, ilmeisen hyvin valmisteltu kaasuiskuprovokaatio Doumassa, Syyrian Ghoutassa. Ison-Britannian rahoittamat valkokypärät toimivat provokaattoreina ja The Guardian sanomalehti palveli neljän koplaa kiitettävästi. Sen sijaan The Independent-lehden pitkäaikainen kolumnisti, Lähi-Idässä asuva ja hienon Lähi-Itää käsittelevän The Great War for Civilization -kirjan tekijä Robert Fisk haastatteli paikan päällä asukkaita ja lääkäreitä todeten väitteet iskusta paikkansa pitämättömiksi.

Huolimatta provokaation todennäköisyydestä Ranska julisti suureellisesti punaisen viivan tulleen ylitetyksi "Syyrian hallituksen iskiessä kaasulla omia kansalaisiaan vastaan". Macron tuki presidentti Trumpia, voi kai sanoa yllytti, hyökkäykseen, joka oli sitten USA:n, Ranskan ja Iso-Britannian yhteisisku ohjuksilla, ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Israel, jolla ei ole rauhansopimusta Syyrian kanssa ja joka miehittää Syyrialle kuuluvaa Golania ja elintärkeitä vesilähteitä, liittyi ohjusiskujen suorittajiin.

Viimeisin Macronin suureellinen, siirtomaaherran esitys on se, että hän vaatii, että USA Trumpin johdolla ei vetäytyisikään Syyriasta vaan jäisi sinne muodostamaan "uutta Syyriaa". Siis Ranska yhdessä USA:n kanssa muodostaisi neljän koplan valmiiksi suunnitteleman Syyrian eikä Syyrian kansa. Feltman ja Perthes kyllä esittelivät jo vuosia sitten Bilderberg- ryhmässä kaavailun "päivä Syyrian antautumisen jälkeen", jossa määriteltiin askelmerkit hallituksen vaihdokselle, perustuslain kumoamiselle,  etc

Ehkä Macron haluaa siirtomaaherran ehdotuksillaan päästä mukaan kaikkeen siihen, mitä Saksa, USA ja Iso-Britannia ovat yhdessä jo pitkään tavoitelleet.

Balkanin haltuunoton alkuaikoina Ranskalla oli vielä joitakin ihmisoikeuksiin liittyviä periaatteita, jotka nopeasti karisivat ahneuden ja joukkoon kuulumisen halun tieltä. Silloin vastaan hangotteleva Italian ulkoministerikin saatiin taivuteltua siviilikohteiden pommituksiin lupaamalla pääsy päivittäisiin keskeisten NATO-maiden johtajien palavereihin.

Tulee oleman mielenkiintoista nähdä, ovatko ranskalaiset tämän uuden siirtomaa-buumin takana. Mielistelemällä presidentti Trump jatkamaan Obaman viitoittamalla tiellä irroittautumisen sijaan voi olla kauaskantoiset seuraukset Syyrian rauhan kannalta.

Tiedonvälitys on nyt nopeampaa ja tehokkaampaa kuin Jugoslavian hajottamisen aikana. Silloin valtamedialla ja Ruder-Finn -markkinointitoimistolla oli ylivalta ihmisten mielen manipuloinnissa. Nykyisin provokaatiot paljastuvat twitterin ja Facebookin välityksellä muutamissa tunneissa vaikka valtamedia ei paljastaisi mitään. Toinen asia on se, että nykyisin aseet puhuvat tiedosta huolimatta. Aseiden käytöstä tulee kunniakysymys, vaikka substanssissa iskun tekijät olisivatkin väärässä. Neljän kopla tuskin myöntää virheitään, ei myöskään valtamedia – Yle ja HeSa mukaan luettuna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: totuus vihollisena, Macron, siirtomaaisäntä, Ranska Syyriassa, "uusi Syyria", kansainvälinen laki,

Onko Ukrainan aseellinen vallankaappaus kansainvälisen lain mukainen silloin kun EU ja USA tekevät sen

Maanantai 10.3.2014 klo 10:38 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU:n kaksinaismoraali ei enää yllätä. Mitä tiivimmin EU ja Yhdysvaltain hallitus tekevät NATO:nkin puitteissa yhteistyötä, sitä kauemmas kansainväliset lait karkaavat.Ns lätinen media myötäilee valtaa, jonka koetaan keskittyvän absoluuttisesti Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltalaisen The Nation- lehden Stephen F. Cohen analysoi erinomaisella ja kattavalla tavalla viime numerossaan otsikolla Distorting Russia, yhdysvaltalaisen median kylmän sodan tyylistä viestintää. Artikkelissa käydään läpi kriittisesti keskeisten tiedotusvälineiden väitteitä. Cohen osoittaa disinformaation kattavuuden. Lehti analysoi ja kritisoi myös, tavallisesti suhteellisen tasapainoisen, New York Review of Booksin Amy Knightin kolumnia lähes kappale kappaleelta.

Myös Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schroeder paheksui tiedotustilaisuudessaan EU:n toimia ja sanoi sen olevan syypää ongelmiin Krimillä.

Suomalaiset usein melko pinnallista analyysia tekevät toimittajat viittaavat lähinnä yhdysvaltalaisiin tiedotusvälineisiin New York Timesiin ja Washington Postiin uskoen niiden edustavan vieläkin kypsää luotettavaa journalismia. Tämä luulo on harhaa.

Ukrainan kohdalla ongelmaksi on muodostunut se, että EU on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, kumpikin omista intresseistään lähtien, tukenut aseellista vallankaappausta. Lisäksi EU:n ja USA:n valtaan nostamilla puolueilla on Ukrainan vähemmistön kannatus. Nämä uudet hallitsijat tulivat valtaan murhaamalla tarkka-ampujien avulla 77 ihmistä. Lisäksi he tuhosivat tai antoivat tuhota suuren määrän valtion omaisuutta maassa, joka jo oli konkurssin partaalla.

Venäjä ei ole hyväksynyt laitonta vallankaappausta.Se on edellyttänyt tarkka-ampujien surmaamien vainajien oikeuslääkeopillista tutkimusta. EU:n valtaan nostama hallitus on kieltäytynyt tästä. Laiton hallitus on ryhtynyt laatimaan rasistista lainsäädäntöä ja kansallissosialistisia aatteita edustavalla puolueella on hallussaan sihteeristö, jonka alaisuuteen kuuluvat armeija, poliisi ja salainen palvelu. Myös yleinen syyttäjä on kyseisen puolueen mandaatti.

Venäjä ei ole halunnut alistaa Krimillä asuvia kansalaisiaan kansallissosialistisia aatteita edustavan armeijan uhkaamaksi.

EU on julistanut Venäjän rikkovan kansainvälisiä lakeja. Nyt olisi hyvä kysyä olisiko Venäjän tarvinnut osallistua Krimin alueen asioihin, jos Kiovassa olisi jatkanut laillisesti vaaleilla valittu hallitus ja laillinen vaaleilla valittu presidentti? Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerit olivat mukana vahvistamassa presidentti Janukovichin ja opposition välistä sopimusta, jossa presidentin vaalit määrättiin pidettäväksi toukokuun lopussa.

Tämä ei tyydyttänyt Yhdysvaltojen ja EU:n tukemaa väkivaltaista mielenosoittajien osaa, vaan se edellytti vallankaappausta, jossa kansallissosialistisille voimille tuli ratkaiseva osuus turvallisuuden valvonnasta.

Mikäli EU väittää kannattavansa kansainvälisiä lakeja, tulisi sen myöntää olleensa väärässä ja rikkoneensa lakeja. Omien virheiden myöntämisen sijaan EU uhkailee Venäjää. Mitä itsepintaisemmin EU jatkaa kieltämisen linjallaan sitä yksipuolisemman kuvan myös eurooppalainen media antaa asioiden kulusta.

EU on johtanut omalla toiminnallaan asioiden kulun mielivaltaiseksi. Venäjä näyttää vastaavan EU:n ja USA:n mielivaltaan omalla tavallaan.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vallankaappaus ja kansainvälinen laki, Schroeder, The Nation, New York Review of Books, EU ja media, EU ja Ukraina, Ashton, Paet,