Suomalaisetko sokeiksi kuluttajiksi ja USA:n alamaisiksi?

Torstai 12.11.2015 klo 13.21 - Pirkko Turpeinen-Saari

 Vuonna 1978 Rakennusliiton silloinen johtaja Aarno Aitamurto jakoi kirjoittamani kirjan Inhimillinen kasvu ja yhteisö kaikille liittokokousedustajille. Monissa yrityksissä muun muassa Hyvinkään Kone Oy:ssä työntekijät järjestivät opintokerhoja, joissa kirja käsiteltiin ja minut kutsuttiin lopuksi keskustelemaan ihmisen henkisen kasvun ja yhteiskunnan rakenteen välisestä suhteesta.

Tuon jälkeen kehitin oman työyhteisöni, Helsingin nuorisopsykiatrian yksikön luovan kasvun periaatteiden pohjalta. Siitä prosessista kirjoitin Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun teokseni vuonna 2004.

1970- luku oli aikaa, jolloin Suomen hallituksella oli kohtuullisesti valtaa raha-asioissa. Demokratia käsitti siten myös taloudellista demokratiaa. Myös kunnallisella tasolla Helsingin nuorisopsykiatrian yksikön työntekijät osallistuivat yksikön budjetin suunnitteluun ja seuraamiseen. Joka kuukausi kaikki työntekijät kokoontuivat yleiskokoukseen suunnittelemaan toimintaa. Työntekijät kokivat olevansa subjekteja, työn suunnittelijoita ja tekijöitä. Kehityksen myötä opittiin, että potilaat ovat kaikkein tärkeimpiä. Potilaan on voitava kokea olevansa oman todellisuutensa subjekti, jonka koostumista henkilökunta voi vain auttaa täydellistymään.

Pääomaliikkeiden vapauduttua Suomessa, laman ja Neuvostoliiton hajoamisen koettuaan Suomi päätti liittyä Euroopan Unioniin ja myöhemmin euroon. Euroopan Unioni perustettiin palvelemaan suuryritysten tavoitteita. Nuo tavoitteet kirjattiin myös EU:n tavoitteiksi. Kansalaisten vapaa liikkuvuus säädettiin palvelemaan yritysten etua. EU:n laajeneminen palveli yhä halvemman työntekijäjoukon saamista yritysten entistä suurempien voittojen mahdollistajiksi.

Neuvostoliiton edustaman yhteisöllisyyden mallin kadottua ei ollut vaikeata saada mieliä kääntymään markkinasosialismia edustavan Jugoslavian tuhoamisen taakse, vaikka sodalla ellei muuten. Yhdistymisensä jälkeen Saksa halusi Balkanilta taloudellista hyötyä itselleen ja liittoutui Yhdysvaltojen kanssa, joka vuorostaan halusi sotilaallisen läsnäolonsa avulla palata voimalla Eurooppaan ja tuhota samalla Venäjän liittolaisen vuosikymmeniksi eteenpäin.

Suomen kohtalon tieksi EU:ssa muodostui Saksan ja siten USA:n vanaveteen asettuminen. USA-vetoisen suurpääoman ehdot valittiin Suomen oikeistopuolueiden, pääomapiirien ja valtamedian toimesta maamme ehdoiksi.

Suurpääoman ja markkinavoimien ehdot kutistavat ihmisen kuluttajaksi, jolla ei saa olla itsenäistä tunne-elämää tai ajattelua.Tämän tilan ylläpitämiseksi tarvitaan yhä voimistuvaa USA-vetoista propagandaa, joka liittää toimeentulon yhteen sen kanssa, että yksilö alistuu pitämään propagandaa totuutena.

Jo vuonna 2006 suurin osa valtalehtien päätoimittajista ilmoitti olevansa Suomen NATO:on liittämisen kannalla. Siitä lähtien valtamediat nyt Yle mukaanluettuna tuottavat aineistoa, joka kääntää Yhdysvaltojen, NATO:n johtajan, hirmuteot Irakissa, Afganistanissa, Somaliassa, Syyriassa, Guantanamossa, salaisissa vankiloissa ja kidutuskeskuksissa ymmärrettäviksi - business as usual.

Samanaikaisesti suomalaisen median on USA:n alamaisuudessaan mustamaalattava Venäjää ja suljettava silmänsä Yhdysvaltojen jatkuvilta kansainvälisten lakien rikkomuksilta.

Suomen median synnyttämä ristiriita toden ja valheen välillä on luonut maahamme ahdistuneisuuden ja vihan ilmapiirin. Koska median propaganda on niin massiivista ja jokapäiväistä, tavallisen kansalaisen on mahdotonta tunnistaa, mistä ahdistus kumpuaa.

Maahamme on valittu eduskunta, joka myötäilee tuota USA-johtoista pääoman valtaa. Monet ministereistä ovat veronkierron ja veroparatiisien hyödyntäjiä tai vähintään kannattajia. Inhimillisyys, kyky eläytyä toisiin ihmisiin ja aito yhteistyö on kadonnut ratkaisevasta osasta johtavia poliitikkoja ja mediaa.

Asuessani viisi vuotta Espanjassa tutustuin Jugoslavian sotien aikaiseen NATO:n tiedottajaan. Perheittemme ystävystyttyä keskustelumme olivat suoria ja rehellisiä. Osoittautui, että olimme samaa mieltä USA:n roolista, NATO:n roolista ja tietyistä yksittäisitä tapahtumista Kosovossa. Kysyin häneltä miksi hän sitten valehteli työssään. Hän sanoi, että hänellä on kaksi poikaa, jotka on koulutettava yliopistossa. Hän joutuu tekemään sitä mitä häneltä odotetaan.

Sama mies kirjoitti kirjan siitä, kuinka hän avusti surkeissa oloissa elävää romani-perhettä talven yli. Hänellä oli siis sydäntä.

Saattaa olla, että monilla veronkiertoa kannattavilla ministereillä, HeSa:n ja Yle:n toimittajilla on myös sydäntä yksittäisissä asioissa. Maailma on kuitenkin muuttunut 1970- luvun jälkeen sellaiseksi, että sydäntä ja eläytymistä ei voi käyttää, koska työnantaja ja hänen yläpuolellaan oleva näkymätön käsi pakottaa valehtelemaan. Ellei valehtele toimittaja menettää työpaikkansa. Ellei valehtele, upseeri ei ole NATO-kelpoinen.

!970- luvulla kävimme lasten kanssa rauhanmarssilla joka syksy. Neuvostoliitto/Venäjä oli ystävä ja ystävyyskaupunkitoiminta oli vilkasta. Eivät ihmiset, kylät ja kaupungit ole muuttuneet mutta Suomi on asemoinut itsensä niiden viholliseksi koska Yhdysvaltojen kongressi on julistanut Venäjän viholliseksi. 

Yhdysvaltalainen Venäjä- tutkimuksen professori Steven Cohen sanoi viime tiistaina John Batchelorin haastattelussa, että Ukraina on tullut Yhdysvaltojen siirtomaaksi. Ukrainan poliittinen valta on Svoboda- oikeistopuolueella ja Oikealla sektorilla eli natsimielisillä puolueilla. Rada- parlamentti ei hyväksynyt työelämän syrjinnän kieltävää lakia, jota EU oli edellyttänyt. Suomen media tai ulkopoliittinen johto ei puhu totta Ukrainasta eikä Syyriasta. USA:n laittomat aseistukset molempiin maihin ja Syyrian laittomat pommitukset ohitetaan.

Suomi on liukumassa Ukrainan tavoin Yhdysvaltojen alusmaaksi. Isäntämaasopimuksen allekirjoittaminen oli sotilaallinen askel. Median amerikkalaistuminen ja poliitikkojen mukautuminen median valtaan on johtanut siiihen, että pääomapiirit voimistavat valta-asemaansa demokratian kustannuksella.

Tasavallan presidentillä oli keskeinen osa isäntämaasopimukseen sitoutumisessa. Hänellä saattoi olla keskeinen rooli myös pääomapiirien valtaa lisäävässä sote-sopimukseen päätyneessä hallituskriisissä.

Meillä on  suurpääoman avulla valittu eduskunnan enemmistö ja presidentti. Vuoden 1917 - 1918 talvi tulee kammottavalla tavalla mieleen. Jääkö tunteville todellisuudentajunsa säilyttäneille kansalaisille muuta mahdollisuutta kuin sanoa toreilla EI.