Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
EU:n moraali ja holokaustin serbiuhritMaanantai 3.1.2022 klo 17.43 - Pirkko Turpeinen-Saari Serbian parlamentissa tapahtui moraalinen Pearl Harbour. Serbikansanedustajat luopuivat kunniastaan kiristyksen uhreina. Tehkääpä ajatuskoe. Voisiko tapahtua, että armenialaiset äänestäisivät Ottomaanivallan aikaisen kansanmurhan tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan? Tai Israelin Knesset kieltäytyisi tunnustamasta juutalaisten holokaustin olemassaoloa ja äänestäisivät natsien tuhoamien juutalaisten kunniaksi rakennettavaa muistomerkkiä vastaan? Sellaista ei yksinkertaisesti voisi tapahtua. Yksikään itseään kunnioittava kansanedustaja ei voisi pettää kansaansa lakaisemalla uhrit näkymättömiin, tai jos joku niin tekisi, kansa kaduilla lynkkai moiset kansanedustajat. Mutta näin tapahtui joulukuussa Serbian parlamentissa kahdesti, ilman että se heilautti kansakunnan omaatuntoa tai valtamediaa. Eräs harvoista Serbian parlamentin riippumattomista kansanedustajista on rouva Smilja Tishma. Hän on lähes 90 vuoden ikäinen ja on selvinnyt hengissä fasistisen ustasa Kroatian toisen maailmansodan aikana ylläpitämästä Jasenovacin keskitysleiristä, jossa Nurnbergin sotarikostuomioistuimen mukaan tapettiin 700 000 serbiä, juutalaiset oli siirretty sieltä Saksaan. Teurastusmenetelmät olivat niin hyytäviä, että jopa saksalaiset kauhistelivat kroaattien toimia. Erinomainen teloitusväline oli nk.serbileikkuri, nahkahihnalla ranteeseen kiedottu käyrä veitsi, jolla uhrin kaula saatiin kätevästi katkaistua. Smilja Tishma teki joulukuussa parlamenttialoitteen muistoalueen, historiallisen keskuksen, rakentamiseksi Belgradiin toisen maailmansodan aikaisen Kroatian suorittaman serbien kansanmurhan muistoksi. Sodan jälkeen Jugoslavian johtajaksi tullut Tito, joka oli syntyperältään kroaatti, oli antanut jyrätä Jasenovacin maan tasalle välttääkseen kansanryhmien eripuraa. Thisma teki erillisen lakialoitteen, jossa tuomitaan serbikansalaisten tuhoaminen natsi-nukkevaltiossa, joka oli nimitetty "Kroatian itsenäiseksi tasavallaksi", joka oli olemassa 1941 -45. Olisi luullut, että päätös oli tehty rutiininomaisesti saatteenaan syvä kunnianosoitus terrorin uhreille. Mutta ei. Serbia on nykyisin pakotettu lännen keskusten alamaisuuteen ja palvelijaksi kuten kenraali Mladic haastattelussaan, jota referoin edellisessä blogissani pelkäsi.Maa ei saa herättää huomiota. Joulukuun 14.päivänä Serbian parlamentti kokoontui päättämään rouva Tishman aloitteesta muistokeskuksen rakentamiseksi toisen maailmansodan kansanmurhan serbiuhreille. Yksikamarisessa eduskunnassa on 250 edustajaa, joista 4/5 kuuluu hallituspuolueisiin tai niiden kanssa liittoutuneisiin puolueisiin. Vain 13 kansanedustajaa äänesti historiallisen keskuksen rakentamisen puolesta, loppujen joko pidättäytyessä tai ollessa poissa paikalta äänestyksen aikana. Muutamaa päivää myöhemmin, joulukuun 22 päivänä, jolloin asialistalle tuli natsi-ustasivaltion suorittaman serbien kansanmurhan tuomitseminen, vain 20 edustajaa äänesti sen puolesta loppujen pidättäytyessä äänestämästä tai ollessa poissa paikalta. Lopputuloksena molemmat esitykset luonnollisesti raukesivat. Toisin sanoen Serbia ei tunnusta omien kansalaisiaan kansanmurhan kohteena eikä halua pysyvää muistomerkkiä tuon kärsimyksen kunnioittamiseksi. Kuinka tämä on mahdollista? Ilmeisesti kyseessä on Kroatian ja Serbian hallituksen välinen sopimus. On sovittu, että Serbia ei kritisoi Kroatiaa sen toisenmaailmansodan aikaisista hirmuteoista, jolloin Kroatia ei nosta esiin Srebrenicaa, aivan kuin näillä olisi keskenään jotakin tekemistä. Fasistisella Kroatialla oli samanlainen lainsäädäntö kuin natsi-Saksalla. Kroatiassa serbien tappaminen, omaisuuden konfiskoiminen jne oli lakiin kirjoitettu oikeus. Srebrenican NATO-tuomioistuimen ICTY:n "kansanmurhaksi" nimeämän taistelun uhriluku oli Yhdysvaltojen presidentti Clintonin tilaama. "Demilitarisoidusta" Srebrenican kaupungista lähti divisioona muslimi- ja jihadistitaistelijoita sekä aseita laskemaan haluamattomia siviilejä pakenemaan kohti Tuzlan kaupunkia joutuen taisteluun serbijoukkojen kanssa.YK:n virkailijan Tuzlassa suorittamien haastettelujen mukaan kukaan Srebrenicasta tulleista pakenijoista ei ollut nähnyt teloituksia. Serbian valtiolla tai armeijalla ei ole mitään tekemistä Srebrenican tapahtumien kanssa. Sen sijaan samaan aikaan, 60km päässä Kroatian puolella Yhdysvaltojen natsi-diasporan rahoittamat ja yhdysvaltalaisten kenraalien harjoittamat joukot suorittivat serbien kansanmurhan Operaatio Myrskyssä Kroatian Krajinassa. 250 000 Kroatian Krajinassa asunutta serbiä ajettiin rajan yli Bosnian puolelle pommien ja tykkitulen saattelemana. Kroatian presidentti Franjo Tudjman piti puheen Operaatio Myrskyn kunniaksi. Hän huusi "serbit lähtivät niin kiireesti, että eivät ehtineet ottaa edes seteleitään tai likaisia alusvaatteitaan mukaansa". Brionissa sotilas- ja poliittiselle johdolle pitämässään puheessa 31.7.1995 Tudjman vaati, että serbien on kadottava Kroatiasta."Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta." Serbian parlamentin päätökseen tulee lisää valoa siitä, että Yhdysvallat ja EU-Saksa olivat natsi-diasporan rahoittamien kroaattien ja muslimien liittolaisia sodassa.Jugoslavian liittovaltio, jonka enemmistö sodan loppupuolella koostui lähinnä serbeistä, oli vuodesta 1991 lähtien 10 vuoden ajan uskomattomien talouspakotteiden kohteena siitä huolimatta että serbit olivat ainoa kansanryhmä, jotka noudattivat kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia rajoista ja sodan laeista. Vaikka Kroatia hyökkäsi Bosnian puolelle EU-Saksa esti talouspakotteiden asettamisen jo natsiajoista yhteistyötä harrastaneille kroaattiliittolaisilleen.. Sen sijaan jatkuvat sähkökatkokset, veden ja ruon puute, öljyjalostamoiden pommitukset ajoivat Serbian asukkaat pulaan. Keskiluokka muutti ulkomaille ja talous romahti kansantuotteella mitattuna sijalta 24 maailmantilastossa kehitysmaaluokkaan. Jatkuva taloudellinen pula, luonnon saastuminen ja ennenkaikkea massiivisena jatkunut serbivastainen länsipropaganda, jota rahoitettiin Yhdysvalloista, aiheutti serbiväestölle henkisen trauman. Yhdysvaltojen mielivaltainen Kosovon miehitys ja laittoman sotilastukikohdan rakentaminen Serbian maakuntaan aiheutti toivottommuden tunteen oletettavasti valtaosalle Serbian väestöstä. Toinen merkittävä syy Serbian parlamentin käyttäytymiseen johtunee siitä, että Kroatia on uhannut blokeerata Serbian EU-jäsenyyden, mikäli Serbia ei toimi Kroatian haluamalla tavalla. EU:n jäsenyydestä päätetään yksimielisyysperiaatteella. Asioita seuraavan on häkellyttävää havaita kuinka herkästi Euroopan unioni turvautuu mielivaltaan. EU ei hyväksy joitakin Serbialle edullisia kauppasuhteita esimerkiksi EUn ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tavaroiden kulku EU-maiden kautta ei olekaan äkkiä ollenkaan yksinkertaista.EU pystyy harjoittamallaan mielivallalla näyttelemään ikäänkuin Serbian maakunnassa Kosovossa kaikki olisi kunnossa, vaikka väkivalta serbejä kohtaan on päivittäistä. Serbian taloudelliset karut kokemukset, suuret sisäiset pakolaismäärät, median siirtyminen ylikansalliseen omistukseen ovat kaikki tekijöitä jotka ovat vaikuttaneet parlamentin käyttäytymiseen. Ylläkuvatun kaltainen nöyrtyminen on seurausta vaihtoehdottomuudesta, johon uljas ja oikeudenmukaisuuteen toimintansa pohjannut kansa on pakotettu. Poliittinen NATO-tuomioistuin on tuominnut osan kaikkein rehellisimmistä serbi-kenraaleista vankeuteen samaan aikaan kun rikoksista tuomioita istunut Ranskan muukalaislegioonassa taistellut ja oikeistoa Etelä-Amerikassa kommunistijahtiin kouluttanut rikollinen kroaatti Ante Gotovina tai serbien kauloja katkonut Bosnian muslimi-kenraali Nazer Oric kulkevat sankareina vapaana. EU-Saksan Helmut Kohlia ja Suomen Sauli Niinistöä yhdisti myös kommunismin kitkeminen. Suomen sisällissodan punaisten kokemukset muistuttavat serbien kokemuksia. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: serbien nöyryyttäminen, natsi-kroaatit, Jasenovacin keskitysleiri, USA:n miehitysvalta Euroopassa, serbien alistaminen, kiristys EU:n politiikkana, poliittiset tuomioistuimet |