Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Luova yhteistyö on todellinen vaihtoehto kituliaalle kasvulle

Maanantai 21.12.2015 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat julkaisi 20.12.2015 mielenkiintoisen Robert Solowin haastattelun. Hän pohti Suomen taloudellisen kehityksen vaihtoehtoja. Hänen mukaansa " Olemme länsimaissa eläneet viime vuodet aikaa, jolloin tuottavuuskasvu on hidastunut dramaattisesti". "Hehkutuksesta huolimatta kukaan ei ole Solowin mukaan kyennyt vakuuttavasti näyttämään, millä perusteella 2000-luvun jälkeiset innovaatiot löisivät suuren kipinän talouskasvulle."

On helppoa olla Solowin kanssa samaa mieltä. Peliteollisuudesta ei ole kasvun  aihioksi.

Suomalainen kansannainen ja -mies on kekseliäs. Seuratessani kirvesmies Eino Ketolaisen toimintaa talonrakennustyömaalla Punkaharjulla, mikään ongelma ei ollut ylivoimainen. Itsenäinen ajattelu, hyvä omanarvontunne ja vuorovaikutus talon rakennuttajaisännän kanssa tuotti halutun tuloksen ohella kauneutta ja hyvää mieltä kaikille.

Luova yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat kasvun avaimet. Olen kuvannut kirjassani  "Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun" (Edita 2004 )sen, miten perheyhteisön, päiväkodin, koulunilmapiirin ja työyhteisön kehittämisen avulla vapautetaan yksilöt antamaan itsestään parhaansa. Kuinka luovan yhteistyön kehittyessä työyhteisössä, taloudellinen tuottavuus kasvaa eksponentiaalisesti. Yhteisön jäsenet alkavat keksiä yhä uusia ideoita siihen, miten työ voidaan tehdä entistä paremmin.

Sipilän hallitus on valitettavasti ottamassa rajuja askelia luovuuden tukahduttamisen suuntaan. Luovuus ei kehity pakolla. Luovuus ei kehity lapsijoukon eriarvoisuutta lisäämällä. Luovuus ei kasva köyhyyttä lisäämällä eikä rikkaiden suosimisella. Pääomatulojen verotuksen saattaminen edes eurooppalaisen keskiverron tasolle on tabu. Pääomatulojen verotuksen normalisoimisella saataisiin kuitenkin valtion kassaan miljardeja.

Yhteiskuntajärjestelmä, joka perustuu kapean hyvin rikkaiden ryhmän ehdoilla toimimiseen, vieraannuttaa kansalaiset ihmisyydestä. Yhteiskuntajärjestelmä, joka perustuu jatkuvan sodan logiikkaan ja aseteollisuuden etujen huomioonottamiseen, edellyttää tiedonvälitystä, jossa totuus uhrataan propagandalle.

Sipilän lähes äärioikeistolainen hallitus pakottaa suhteelliseen itsenäisyyteen, itsenäiseen ajatteluun ja itsenäiseen hyvinvointivaltion säilyttämiseen pyrkivän kansalaistahdon murentamiseen pakolla. Suomalainen sopimisen kulttuuri sisäpolitiikassa on ulottunut myös hyväntahtoisuuteen ja ystävällisiin suhteisiin ulkopolitiikassa. Tämä halutaan nyt murtaa.

Vihan ja syrjinnän tuominen ulkopolitiikkaan heijastuu yhteiskuntaan pahoinvointina. Vihan seuraukset -  kaupankäynnin hiipumisen ja ystävyyden tukahduttamisen hinta avoimuudelle ja vilpittömyydelle halutaan kieltää.

Ellei valtiovalta- maan hallitus ja eduskunta kykene luomaan edellytyksiä suomalaisten luovuuden ja luovan yhteistyön käyttöönotolle lienee turha kuvitella, että Suomen talous nousisi kasvuun. Teollista vallankumousta ei enää ole tulossa. On vain kaksi vaihtoehtoa: jatkaa kuten tähänkin saakka autoritaarista ihmisistä ja maailman rauhasta piittaamatonta rikkaiden ja sodan logiikkaan perustuvaa politiikkaa tai kääntyä kohti ihmisyyttä, vähentää kansalaisten vieraantumista itsestään ja muista ihmisistä.

Vaihtoehtoja on vain kaksi ja molemmille on looginen viitekehyksensä. Järjestelmä, joka takaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja luovan kasvun on ainoa inhimillinen vaihtoehto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talouskasvu, Robert Solow, Helsingin Sanomat, ratkaisu Suomen kituliaaseen kasvuun, pakkolait

Yhdessä sopiminen vai vastakkainasettelu

Maanantai 21.9.2015 klo 17:36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime viikon mielenilmauksen ympärillä on ollut paljon puhetta Suomelle tyypillisestä sopimisen kulttuurista. Sipilän porvarihallitus on astunut yksipuolisten pakkolakien kannalle, mikä monen mielestä rikkoo hyväksi koetut toimintatavat.

Onko Suomi todella yhteistyön yhteiskunta? Ulkopolitiikassa nykyisen presidentin aikana on siirrytty suoran konfrontaation ja sotapolitiikan aikaan suhteessa naapurimaahamme Venäjään. Ensimmäisessä mieleeni jääneessä kohtaamisessa presidentti Niinistö suhtautui yliopistolla puheen pitäneeseen venäläiseen kenraaliin objektina, alentuen. "Olette pitänyt puheen".. Niinistö opetti paheksuen, julkisesti TV-kameroiden edessä. Samoin vuotuisessa ulkopolittisessa laajaa julkisuutta saavassa Kultaranta-seminaarissa 2015 hän läksytti Venäjän edustajaa Kudrinia " kuulinko oikein"... Siis venäläiset eivät ole tasaveroisia subjekteja omine mielipiteineen ja taustoineen. Seuraavaksi presidentti esti Venäjän parlamentin puhemiehen pääsyn ETYK-juhlaseminaariin, mutta otti vastaan samalla viikolla vastaavaa arvoa edustavan USA:n Boehnerin Yhdysvaltojen laivaston vieraillessa Etelä-satamassa ja USA:n sotilasoittokunnan konsertoidessa Suomenlinnan kirkossa.

Muistan elävästi TV-n vaalihaastattelun, jossa haastattelija tivasi NATO:sta. "Älkää yrittäkö työntää NATO:a kurkustani alas" kiivaili Niinistö muka tuohtuneena jättäen yleisölle sen käsityksen, että hän ei ainakaan toimisi suomalaisten tahtoa vastaan. Kuitenkin jo syksyllä 2014 hän paikalla ollen valvoi kun puolustusvoimien komentaja allekirjoitti NATO:n kanssa isäntämaasopimuksen suomalaisten selän takana. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomenkielelle.

Ulkopolitiikkaan nähden voidaan sanoa, että Suomi on tehnyt täydellisen käännöksen rauhan ja yhteistyön politiikasta kaikkien maiden kanssa. Suomi on siirtynyt tiiviiseen liittoon USA:n ja sen johtaman NATO:n kanssa, joka jo määritelmän mukaisesti suhtautuu vihamielisesti paitsi Venäjään myös kaikkiin sellaisiin maihin, jotka eivät alistu USA:n väkivaltaan perustuvaan toimintatapaan. Presidentti Niinistö edellytti puoluejohtajille pitämässään puhuttelussa että neljän tärkeimmän asian joukossa olivat puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ja hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Molemmat merkitsevät kielteistä painotusta suhteessa Venäjään Suomen oman puolustuspoliittisen painotuksen ohella.

Presidentti Niinistön kaudella vahvistunut doktriini edellyttää Venäjän vastaisen propagandan voimistumista mediassa. Median on syötettävä kansalaisille paikkansa pitämätöntä todellisuutta. Venäjä leimataan uhkaksi koska se ei antanut Yhdysvaltojen ottaa haltuunsa Krimillä sijaitsevaa Venäjän Sevastopolin sotilastukikohtaa. Yhdysvaltojen 800 sotilastukikohtaa takaa sen sotilasmahdin maapallolla. USA:lla on edelleen Saksassa 174 tukialuetta/tukikohtaa, joista eräs toimii USA:n suorittamien lennokkimurhien keskeisenä solmukohtana. Suomi on liittynyt Saksan ja muiden USA:n sotilaallisten alusmaiden rinnalle osallistumaan jatkuvan sodan logiikkaan. Se edellyttää tosiasioiden salaamista ja korvaamista propagandalla. Suomen suurimmat tiedotusvälineet Helsingin Sanomat ja Yle-uutiset toimivat ihailtavan aukottomasti tuon sotadoktriinin palvelijoina.

Entä sitten sisäpolitiikka. Takaavatko ammattijärjestöt sopimisen kulttuurin laajemminkin suomalaisessa yhteiskunnassa porvarillisen hallituksen sanelupolitiikasta huolimatta. Pääministeri Sipilän väitetään uhkailleen, että EU-komissio alistaa Suomen talouden itselleen, ellei Suomessa toimita hallituksen tahdon mukaan. Suomen hallituksen jäsen Olli Rehn on tottunut viemään komission pakkotoimia käytäntöön. Siten komission toimintatavat lienevät oikeaksi koetut myös Sipilän hallituksessa.

Ammattijärjestöt eivät ole näyttäneet kykenevänsä olemaan johdonmukaisia globaalilla tasolla. Työehtosopimusneuvottelut käsittelevät sinänsä yksittäisten työntekijöiden oikeuksien kannalta merkittäviä asioita. Ammattijärjestöillä olisi kuitenkin myös kansainvälistä joukkovoimaa, jos se niin tahtoisi. Ylikansallisen pääoman valtaa ei yksittäinen työntekijä, liitto tai ammattijärjestöjen liitto pysty kumoamaan. Yksittäiset kansalaiset kuuluivat he sitten ammattiliittoihin tai eivät odottaisivat, että ammattijärjestöt olisivat myös laajemmin demokratian kannalla. Tämän kanssa on ristiriidassa se, että ammattijärjestöt eivät käsittääkseni ole tuominneet TTIP-hanketta.

TPP ja TTIP niin kutsutuilla kauppa- ja investointisopimuksilla on tarkoitus paitsi tuhota demokratiaa ja valtioiden oikeutta puolustaa niiden luontoa ja kansalaisten päätöksenteko-oikeutta, myös vahingoittaa tiettyjä sopimusten ulkopuolella olevia valtioita. Vain erilaisten järjestöjen kansainvälisellä yhteistyöllä näiden sopimusten voimaantulo voidaan estää.

Liittoutumalla Yhdysvaltojen ja NATO:n kanssa liittoudutaan haluamaan pahaa kaikille muille maille. Yhdysvaltalaisten vasemmistointellektuellien mielestä presidentti Obama on osoittautunut Kissingeriä ja Brezinskiäkin julmemmaksi ja vallanhaluisemmaksi globaalipoliitikoksi.

Ulkopoliittisten valintojen seurauksena ihmisten mieliin on hahmottunut todellisuus, jota seuraten äänestäjiä voidaan johtaa harhaan. Todellinen demokratia ja yhdessäsopiminen perustuu siihen, että yksilöt tietävät mikä on totta. Jos ihmiset tietäisivät enemmän todellisuudesta he eivät alistuisi nykyiseen vihan ja ylikansallisen pääoman hallitsemaan poliittiseen päätöksentekoon.

Tätä totuutta Britannian työväenpuolueen uusi puheenjohtaja Jeremy Corbyn ja Kreikan entinen valtiovarainministeri Giannis Varoufakis ovat yrittäneet raottaa. Suomalaisilla on pitkä matka pakkovallasta todelliseen yhdessäsopimiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: SAK, Sipilän pakkolait, sisäpolitiikka, ulkopolitiikka, presidentti Niinistö, USA:n sotapolitiikka, yhdessäsopimisen yhteiskunta y