Sairaus josta rangaistaan

Lauantai 25.2.2012 klo 16.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomessa on 300 000 alkoholistia. Suurin osa käy työssä kärsien alkoholismin oireista. Alkoholistit ajavat luonnollisesti autoa. Alkoholistille alkoholi on koko maailmankaikkeuden tärkein asia. Alkoholin saatavuus, käytön ajoitus ja riippuvuuden aiheuttaman puutostilan poistaminen ovat koko ajan mielessä. Puolison, lasten ja työtovereiden hyvinvoinnille tai työpaikalle ja työn tuottavuudelle, huonolla työtehollaan, aiheuttamiaan vahinkoja alkoholisti ei pysty ottamaan huomioon.

Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon hallinto on erehtynyt sijoittamaan perinnöllisen alkoholismisairauden sosiaalitoimen vastuualueeseen, alleviivaten tällä sitä, että kyseessä olisi sosiaalinen ongelma eikä sairaus.

Suomalaiset terveyden- ja sosiaalihuollon toimijat, lähinnä lääkärit, eivät osaa diagnosoida, eli tehdä taudinmääritystä henkilöstä joka sairastaa alkoholismia. Ei osata erottaa alkoholismia suurkulutuksesta. Alkoholisti ei pysty "vähentämään" alkoholinkäyttöään koska perinnöllinen sairaus vie säätelykyvyn. Ainoa alkoholismin hoitoon sopiva menetelmä on täysraittius.

Suomalaisessa kulttuurissa vallitsee täydellinen sokeus ja piittaamattomuus alkoholismisairauden hoidon kehittämistä kohtaan. Todellisuusterapia eli Minnesota-hoito on ainoa pätevä menetelmä raittiuden saavuttamiseen. Tällaista 28 vrk hoitokotihoitoa tarjotaan 24 vuodepaikan turvin Lapualla ja ilmeisesti hiljattain Naantaliin perustetussa vastaavassa hoitopaikassa. Hoitojaksoa seuraa vuoden ajan, kerran viikossa tapahtuva ryhmäterapia, lähellä asiakkaan kotipaikkakuntaa.

Vertailun vuoksi voi todeta, että Ruotsissa Minnesota-hoitopaikkoja on 3000, Islannissa ja Yhdysvalloissa kaikki hoito on Minnesota-hoitoa.

Mutta Suomessa! Valtiovalta keskittyy mieluummin alkoholismin luonnollisena seurauksena ilmenevän rattijuoppouden päivittelyyn ja rankaisujen keksimiseen. Alkoholismi on ainoa sairaus, jonka oireista rangaistaan. Jos alkoholisteille olisi tarjolla hoitoa, rattijuoppoja ei olisi. Samoin satojen tuhansien alkoholistien läheisten raskas elämä muuttuisi normaaliksi. Hoidon järjestämisen sijasta valtiovalta sijoittaa rahaa täysin tehottomiin hoitoihin, joiden hoitojärjestelmien omatkin kuntoutumisluvut lähentelevät nollaa.

Viimeaikaisessa rattijuoppous-keskustelussa väännetään kättä olisiko valtiolla varaa laskea promilleraja lähelle nollaa. Muutosta vastustetaan sillä, että se ei vähentäisi vakavien rattijuopumusten määrää. Ei tulla ajatelleeksi sitä, että rattijuoppousrajan laskeminen lähelle nollaa lähettäisi ennaltaehkäisyyn sopivan viestin siitä, että alkoholin käyttö on absoluuttinen este autolla tai muulla moottorivälineellä ajamiseen. Poliisihan voisi edelleen toimia niinkuin nytkin. Alle puolen promillen puhallukselle voisi olla oma seuraamuksensa.