EU ja uusi siirtomavalta

Maanantai 23.7.2012 klo 10.09 - Pirkko Turpeinen-Saari

Euroopan unionin suuret valtiot ovat entisiä siirtomaavaltoja, jotka ovat uusintaneet valtansa globaalin talouden kautta. EU:n veronmaksajat toimivat uudenlaisina orjina "markkinoiden" keskuksen Lontoon Cityn määrätessä tahdin.

Psykiatrina hoidin ja tutkin epäsosiaalisesti käyttäytyviä nuoria ja epäsosiaalisesti käyttäytyviä toimihenkilöitä. Unkarilainen tutkija teki samoin ja havaitsi lastensuojelun ylempien toimihenkilöiden persoonallisuudessa saman epäsosiaalisen mallin kuin nuorissakin, mutta toimihenkilöiden epäsosiaalisia tekoja ja vallankäyttöä ei ollut kriminalisoitu.

Sama pätee pankkien ja sijoittajien toimiin. Suuri osa alalla työskentelevistä katsoo sopivaksi ylittää eettiset rajat. Tähän saakka pahin patologia on pysynyt salassa. Mitä enemmän asiaa tutkitaan, sitä likaisemmalta peli näyttää. Britannian hallitus on taloudellisesti riippuvainen cityn toiminnasta- on hallitus minkävärinen tahansa. Suomen viimeinen porvarillinen hallitus pyrki laillistamaan lisää epäsosiaalista hyväksikäyttöä.Toisin sanoen epäsosiaalista käyttäytymistä pidetään välttämättömyytenä!

Jaques Attali kuvaa Francois Mitterrandin suunnitelleen Euroopan integraatiota asteittain. Ensin yhteinen euro, joka pakottaa kehityksen kohti liittovaltiota. Attalin idealistisena tähtäyksenä on maailman hallitus. Ottaen huomioon Atlantin toisella puolella vallitsevan epäsosiaalisuuden asteen, en voi kuvitella Yhdysvaltojen suostuvan minkäänlaiseen omien patologisten tapojensa tarkasteluun. Wall Streetin pankkien Lontoon Cityn haarakonttorit harrastivat epäsosiaalisimpia otteita.

On valitettavaa, että valtiovarainministeri, joka on sosialidemokraatti, joutuu EU:n tasolla alistumaan "Orjaveronmaksajien" etujen toissijaisuuteen yksityisiin sijoittajiin nähden. Ei myöskään ole hyväksyttävää, että kriisimaita pakotetaan yksityistämään elintärkeitä aloja, jotka hankaluuksiin joutuessaan jälleen pelastetaan verovaroin. EU:n valtaeliitin porvarilliseen epäsosiaaliseen politiikkaan osallistuminen tulee maksamaan sosialidemokraateille ja vasemmistolle. Juuri kun kansallisesti hieman on lisätty oikeudenmukaisuutta, EU:n tasolla toimitaan jättiläismäisesti päinvastoin.

Standard&Poors-älkää ampuko viestin tuojaa

Sunnuntai 15.1.2012 klo 9.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Ignacio Ramonet kutsuu pankkien ja veronmaksajien ristiriitaa perustellusti sisällissodaksi. Olli Rehn yrittää johtaa mielikuvan siihen, että kyseessä olisi Yhdysvaltalaisten pankkien ja Euroopan välinen konflikti. Ramonet katsoo eurooppalaisten pankkien olevan keskiössä.

Kreikka ei ole päässyt sopimukseen rahoittajapankkiensa kanssa siitä, kuinka paljon ne suostuvat ottamaan takkiinsa Kreikkaa pelastettaessa. Aikaisemman 50% sijaan nyt liikutaan 70%:ssa.

Ranskan ja Saksan johtavat poliitikot ja Suomen media hyssyttelevät ikäänkuin luokituksen laskulla ei olisi merkitystä.

Jo marraskuussa ihmettelin Belgialaisen Dexia-pankkikriisin yhteydessä, kuinka Belgia ikinä voi selvitä veronmaksajien vastuitten kanssa. Ei ihme, että Belgian hallitus yritti saada vastahankaista Ranskaa korottamaan vastuutaan, sillä vastuiden lankeaminen johtaisi Belgian vararikkoon.

Pankkien asenne vuorostaan on se, että kun ne ensin on pääomitettu ja tuettu veronmaksajien rahoilla, tulisi toinen kierros ansaita veronmaksajien piikkiin, lainojen korkojen avulla.Pankit ovat keksineet ikiliikkujan.

Suomen vastuu euroalueen katastrofista ylittää Suomen hartioiden kantokyvyn. Taloudellisen tuottavuuden lasku, kunta"uudistusta" seuraava lähidemokratian rapautuminen ja sitä seuraava henkinen lama ja apatia eivät synnytä uutta tuottavuutta. Keskittämistä seuraa väärän vallankäytön kasvu, lisää byrokratiaa ja tehottomuutta. Keskittäminen on mekaaninen ratkaisuyritys ongelmaan, jonka aito selvittäminen edellyttäisi kansalaisten mukaanottoa uudenlaisiin kestävän kehityksen huomioiviin ratkaisuihin.

Suomen AAA-luokitus ei ole vankalla pohjalla, jos sitä arvioidaan riittävän monilla kriteereillä. Pään pölkylle panon, kiireesti tammikuun loppuun mennessä, side silmillä, ei pitäisi olla Suomen vaihtoehto. Suomella ei ole varaa menettää itsenäistä harkintavaltaansa vaikka kuinka haluaisi olla isoille Euroopan mahtimaille mieliksi.