Lapsenlapset kriisien aikana

Tiistai 1.2.2011 klo 12.16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eräs lapsenlapsistani huokaisi kuinka hän toivoisi, että luokassa voitaisiin puhua tunteista. Toisena asiana hän toivoi, että luokassa voitaisiin puhua yhteiskunnasta. Tunnen hänen viehättävän opettajansa ja kannustin, että eikö lapsi voisi suoraan ehdottaa opettajalle näitä teemoja käsiteltäväksi.

Varsinkin nyt Egyptin kansan suuren muutoksen yhteydessä lasten tulisi saada tietoa miksi siellä osoitetaan mieltä ja minkälaiset olosuhteet Egyptissä ovat olleet viimeisten vuosikymmenten aikana.Osa lapsenlapsistani palasi juuri pari viikkoa ennen mielenosoitusten alkamista lomamatkalta Egyptistä. 

En ole kuullut kouluissa puhuttavan Afganistanin feodaalisesta järjestelmästä ennen vajaa neljäkymmentä vuotta sitten tapahtunutta vallankumousta.

Yhteiskunnallisten suhteiden kehitys orjanomistusjärjestelmästä feodalismiin , kapitalismiin ja teorian mukaan ihmisen kehittyessä sosialismiin ja jopa valtion kuoleutumiseen kun ihmisen ihmisyys on kypsynyt eläytyviin toinen toisensa HUOMIOIVIIN SUHTEISIIN ei kuulu pohdittaviin asioihin.

Olen pohtinut nyky-yhteiskunnan globaalia tuhoisaa vaikutusta ihmisen mieleen. Onko ihmisen mieli ja persoonallisuuden rakenne kyetty sementoimaan totaaliseen itsekkyyteen ja kyvyttömyyteen eläytyä omiin ja toisten ihmisten tunteisiin. Onko ihmisen ja yhteiskuntajärjestelmien kehitys pysähtynyt tuhoisaan vaiheeseen, jossa ihminen kykenee tuhoamaan maapallon HAARP-manipulaatiolla, globaalilla taloudellisella spekuloinnilla ja piittaamattomuudella. 

Mitä keskusteltavaa lapsenlapsille jää? Mihin he voivat aikuistuttuaan vaikuttaa, jos todellista tietoa on vähän ja vain osa jää tunne-elämältään eläviksi.?