Edelläkuvatun menetelmän toimiessa jokainen nuori pääsi välittömästi hoitoon. Koska hoito oli järkevää, nuoren tarpeen mukaista ja tehokasta osastohoidossa oli aina tyhjiä paikkoja ja nuori pääsi aina heti osastohoitoon, jos hän sitä tarvitsi. Myös työnjako toimi. Auroran nuorisolääketieteen poliklinikka ja osasto hoitivat syömishäiriöistä kärsivät potilaat kun taas nuorisopsykiatrialle jäivät psykoosista eli mielen hajoamisesta ja muista psykiatrisista ongelmista kärsivät nuoret.

Hoitojärjestelmässä tapahtui suuri käänne v. 2000 kun Helsinki ulkoisti koko nuorisopsykiatrian HUS:iin. Tuolloin koko nuorisopsykiatrian oleellinen periaate kääntyi päälaelleen. Sen seurauksena nuori ei suoraan päässyt nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Sen sijaan tulivat lähetteet, jonot, lisääntynyt byrokratia ja hierarkiat. Helsingin Sanomissa hiljattain julkaistu luettelo, jossa kuvattiin useiden sairaanhoitopiirien nuorisopsykiatrisia hoitojonoja oli surullista luettavaa.Jokainen lehdessä mainittu piiri näyti toimivan saman lähete-jono byrokratian pohjalta. On huomattavaa, että Helsingin kaupungin hyvin toimiva järjestelmä kehitettiin laman aikana. Opimme sen, että hyvän nuorisopsykiatrisen hoitojärjestelmän kehittäminen ei perustu rahan lisäämiseen vaan organisaation uudistamiseen.

Nuorisopsykiatriseen toimintaan olisi palautettava nuorisonäkökulma. Vain välitön hoitoonpääsy takaa sen, että nuoren ongelmista johtuvat oireet eivät kroonistu ja nuori itse pystyy muistamaan ja kuvaamaan sen mistä hänen mielestään hänen paha olonsa johtuu.