Yhteiskunta on muuttunut staattisesta muuttumattomuudesta ja koulu autoritaarisesta kuriin ja järjestykseen perustuvasta turvallisuudesta. Yhteiskunnassa vallitsee hillittömään itsekkyyteen ja rahan keräämiseen ja ahneuteen perustuva anarkia. Koulut lähestyvät anarkiaa koska lasten hyvinvointi ei tuota taloudellisia voittoja, toivottua eläytyvää vuorovaikutusta ei koeta mahdolliseksi kehittää ja lapset ja nuoret jäävät oman onnensa nojaan.Opettajille ei varata aikaa oppilaiden kohtaamiseen, ruoka on mitä sattuu ja koulurakennukset ovat kolkkoja ja voivat olla homeessa.

Espanjassa vahva uskonnollinen kehys ja monen sukupolven perheen perinne on murtunut. Silti nuoret joutuvat usein asumaan kotona aina 30 vuotiaaksi saakka siksi, että pohjoismaalaistyyppisiä opiskelijoiden tukirakenteita ei ole kehitetty. Siten ristiriidat kärjistyvät itsenäistymisen fyysisten puitteiden puuttuessa.Lasten turvana ei ole enää isovanhempia. Espanjalaiset lehdet kritisoivatkin isovanhempien käyttöä lastenhoitajina korostaen mm kohonnutta sydäntautiriskiä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa päiväkotien kehittäminen eläytyvään vuorovaikutukseen perustuviksi jatkonaan samalla periaatteella toimiva koulu ovat ainoa pysyvä nuorten ongelmia ennalatehkäisevä metodi. Voiko työelämä kehittyä samaan suuntaan? Ilman eläytyviä tuntevia aikuisia tuhoisa anarkia jatkuu ja pahenee.Ehkä talouskriisin seurauksena nähdään, että ihmisyhteisö ei voi kukoistaa ilman yhteisvastuuta ja yhteisöllisyyttä, mikä tarkoittaa tyhjän puheen sijasta todellisia tasa-arvoa ja demokratiaa ilmentäviä tekoja.