Haastattelupyyntö Espanjasta

Torstai 23.10.2008 klo 19.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Espanjassa ja Etelä-Amerikassa leviävä koulutuksen ja kasvatusalan julkaisu lähestyi eilen haastattelupyynnöllä. Olen julkaissut Espanjassa kirjan Adolescencia, creatividad y psycosis Herder editorialin kustantamana, minkä seurauksena pyyntö tuli.

Espanjaisille 10- 14 vuotiaiden itsemurhien esiintyminen tilastoissa kolmanneksi yleisimpänä kuolinsyynä on ollut yllätys. Lehti oli kiinnostunut kuulemaan mielipiteeni asiassa ja kuinka ongelmaa voisi ennaltaehkäistä.

Jo toinen kysymys liittyi Jokelan ja Kauhajoen tapauksiin. Espanjalaiset eivät tunnu voivan ymmärtää kuinka länsimaiseen sivilisaatioon kuuluvassa maassa, jossa panostetaan koulutukseen voi tapahtua tällaista "teurastusta" niinkuin toimittaja tapahtumiamme kutsui.

Suomessahan itsemurhat ovat vanha tuttu ongelma suomalaisten ollessa maapallon kärkeä mitä tilastoihin tulee.Tutkin tätä aihetta tutkijanurani ensimmäiset kymmenen vuotta. Vertailin mm Ison Britannian hienosto yliopistoja ja tavallisia "red brick"  yliopistoja. Osoittautui, että kaukana kotoa olevissa oppilaitoksissa Oxfordissa ja Cambridgessä tehtiin selvästi enemmän itsemurhia kuin niissä yliopistoissa, joissa nuoret saattoivat käydä kotoaan käsin.

Yhdysvaltojen eri valtioiden välillä oli myös eroja, joista saattoi vetää yhteyksiä ammattirakenteeseen ja tietynlaiseen staattisuuteen tai pysyvyyteen. Mm maatalousvaltaisessa Vermontissa tehtiin huomattavasti vähemmän itsemurhia kuin teollisessa naapurivaltiossa Massachusetissa.

Sosiaalisten totuttujen rakenteiden muutokset edellyttäisivät globaalisti syvällistä paneutumista uusiin korvaaviin ja luultavasti "terveempiin" rakenteisiin. Eläytyvä vuorovaikutus kasvatuksessa kotona, koulussa ja työelämässä antaisi yksilölle hyvän itsetunnon sekä muutokseen sopeutumiseksi että asioiden muuttamiseksi.

Lue lisää »

Media ja suhteellisuudentaju

Lauantai 2.8.2008 klo 14.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Psykiatrina joudun kiinnittämän huomiota seikkoihin, joilla vaikutetaan tuhoisasti ihmisen kykyyn tunnistaa asioita omilla tunteillaan. Suomalainen media antaa harvoin analyyttistä prosesseja kuvaavaa tietoa.

Milos Forman kertoi haastattelussaan kuinka huumori usein pelastaa epätoivolta. Hän tarkoitti synnyinmaansa totalitaarisen sosialismin muunnelmassa elämistään. Itse koen nykytodellisuuden Suomessa samanlaisena vankilana, joskin kalterit ovat näkymättömiä ja jonka yksipuolinen informaatio tarjoaa näennäisen vapaaehtoisuuden.

Media iloitsee Karadizicin saamista Haagin Jugoslavia-tuomioistuimeen. Se ei kuitenkaan sure sitä, että NATO:n laittomat Jugoslavian pommitukset ovat käsittelemättä tai, että Kosovon pääministerinä istuu Carla del Ponten mukaan tuomiotta jäänyt sotarikollinen.

Samaan aikaan kun toimittaja Heikki Aittokoski referoi George  W.Bushin toteamusta " Tästä tulee monumentaalinen taistelu hyvän puolesta pahaa vastaan" hän löytää tämän kesän moraalin mustasta väristä vain Myanmarin, Zimbabven ja serbit. Kuitenkin juuri kommentin ilmestymistä edellisenä iltana on nähty TV dokumentti miljoonien irakilaisten exoduksesta naapurimaihin. Palestiinalaiset ovat melko lailla medialta rauhassa saaneet kärsiä keskitysleirissään vuosikymmeniä.Israel ei aparthed politiikastaan huolimatta ole kokenut minkäänlaista taloussaartoa tai kansainvälisiä pakotteita.Israelin rikokset ihmisyyttä vastaan eivät aiheuta esteitä esim.Ruotsin ostaa aseita Israelista.Olen ajatellut suomalaisen eliitin kyvyttömyyden tuntea kuvotusta palestiinalaisten kärsimyksestä johtuvan siitä, että suuri osa suomalaisia ei ole käsitellyt historiamme mustia sivuja. Itsetuntemuksen puute tekee mahdolliseksi olla tunnistamatta toisten kärsimystä.

Voin kuvitella suomalaisten sotapäälliköiden referoineen Adolf Hitlerin tai hänen alaistensa lauseita Heikki Aittokosken tavoin perustaessaan suomalaisia keskitysleirejä Itä-Karjalaan.Ihaillun isähahmon rikokset eivät tunnu missään niin kauan kuin tilalle ei ole tullut oman surun käsittelemisen kautta tulevaa myötäelämistä.Toisen maailmansodan aikana sisällissodan julmuudet olivat käsittelemättä niinkuin ne ovat vielä tänä päivänäkin.

Valtion budjetin käsittely ei poikkea yllämainitusta. Kyvyttömyys eläytyä hädänalaisten asemaan johtaa rikkaiden suosimiseen.Vasta kyky empatiaan tuo oikeudenmukaista lainsäädäntöä ja tuomioistuinkäytäntöä.