Oli mielenkiintoista panna merkille YLE:n Pressiklubi-ohjelmassa, kuinka Lumedemokratia kirjan kirjoittaja Katja Boxberg, ivallisesti hymyillen,suomi 70- luvun poliitikkoja yhteistyöstä "diktatuuri" Neuvostoliiton kanssa ja DDR:n tunnustamiskiihkosta. Urho Kekkonenkaan ei jäänyt rauhaan vaan hänet syyllistettiin omasta ehdokkuudestaan.

Suomi on minunkin mielestäni autoritaarinen ja byrokraattinen maa mutta näen kehityskulun ja piirteet varsin toisin kuin ilmeisesti Boxberg ja Heikka näkevät.( Aion pikimmin tutustua heidän tekstiinsä tarkemmin)

Autoritaarisuus ja eliitin vallankäyttö ovat jatkuneet sisällissodasta, talvi- ja jatkosotien läpi tähän päivään saakka melko saman muotoisena. Valkoisten hirmutekojen laillisuus, punaisten surun virallinen kieltäminen ja punaisten vuosikymmeniä jatkunut  nöyryyttäminen, eliitin ryssäviha ja saksalaismielisyys muodostivat suomalaisen yhteiskunnan kehyksen. Hävitty sota ei muuttanut valtarakenteita eikä todellisia vallankäyttäjiä. Saksalaismielisyys sekoittuu nyt Yhdysvaltalaismielisyyteen.

Kekkosen vallankäytön ytimessä oli ystävyyden ja rauhan rakentaminen Neuvostoliiton kanssa.Kekkonen toimi eliittiä ja sen pyrkimyksiä vastaan. Kekkonen sai kokea enemmän vihaa kuin yksikään muu presidenttimme. Ilman lujuutta ja kykyä vastustaa median ja eliitin mieltymyksiä Suomi ei olisi onnistunut toimimaan ETYK-kokouksen isäntänä 1975, jolla kokouksella on ollut kauaskantoisia seurauksia.

Suomalaisten yleinen mielipide oli valtion virallisella propagandalla ohjattu saksalaismyönteisyyden vahvistumiseen ja ryssävihan ja ennakkoluulojen voimistumiseen. Kekkosen yksinäisenä tehtävänä oli yrittää opettaa suomalaiset pois tuosta indoktrinaatiosta. Boxberg ja Heikka eivät voi omilla tunteilla tuntea mitä kahden tai vaikka vain yhden sodan traumat ihmisessä ovat. Kekkonen tunsi ja tiesi.

Kekkosen eräänlaiseksi testamentiksi muodostui hänen oivalluksensa Suomen turvallisuudesta. Hän näki sen olevan riippuvainen siitä, että kaikilla mailla on hyvät suhteet keskenään riippumatta yhteiskuntajärjestelmästä.

40-50 vuotta sitten sosialismi oli yhteiskuntajärjestelmä, johon länsi suhtautui vihamielisesti. Sosialismin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja päivähoito eivät kuuluneet läntisiin ihmisoikeuksiin. Poliittinen demokratia ilman taloudellista demokratiaa oli lännessä ainoa hyväksytty malli. Osa suomalaisista poliitikoista näki mahdolliseksi tehdä yhteistyötä ja ystävystyä sosialististen maiden edustajien kanssa. Autoritaarisesta sosialismista uskottiin voitavan siirtyä demokraattiseen sosialismiin mihin hankkeeseen Gorbatsov ryhtyikin Neuvostoliiton johdossa ollessaan.

Tämän päivän haasteeksi muodostuvat  suhteet autoritaariseen Islamiin. Iran ei ole hyökännyt kenenkään kimppuun 200 vuoteen. Kuitenkin lukuisia hyökkäyssotia käyneet, aseviennin johdossa olevat ja palestiinalaisten sortoa ylläpitävät  USA ja Israel ovat nimenneet sen roistovaltioksi. Boxbergin ja Heikan ihanne on tuolla lännessä, jota he ilmeisesti pitävät demokratiana. Silloin apartheid olisi demokratiaa eikä diktatuuria.