Kekkosen eräänlaiseksi testamentiksi muodostui hänen oivalluksensa Suomen turvallisuudesta. Hän näki sen olevan riippuvainen siitä, että kaikilla mailla on hyvät suhteet keskenään riippumatta yhteiskuntajärjestelmästä.

40-50 vuotta sitten sosialismi oli yhteiskuntajärjestelmä, johon länsi suhtautui vihamielisesti. Sosialismin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja päivähoito eivät kuuluneet läntisiin ihmisoikeuksiin. Poliittinen demokratia ilman taloudellista demokratiaa oli lännessä ainoa hyväksytty malli. Osa suomalaisista poliitikoista näki mahdolliseksi tehdä yhteistyötä ja ystävystyä sosialististen maiden edustajien kanssa. Autoritaarisesta sosialismista uskottiin voitavan siirtyä demokraattiseen sosialismiin mihin hankkeeseen Gorbatsov ryhtyikin Neuvostoliiton johdossa ollessaan.

Tämän päivän haasteeksi muodostuvat  suhteet autoritaariseen Islamiin. Iran ei ole hyökännyt kenenkään kimppuun 200 vuoteen. Kuitenkin lukuisia hyökkäyssotia käyneet, aseviennin johdossa olevat ja palestiinalaisten sortoa ylläpitävät  USA ja Israel ovat nimenneet sen roistovaltioksi. Boxbergin ja Heikan ihanne on tuolla lännessä, jota he ilmeisesti pitävät demokratiana. Silloin apartheid olisi demokratiaa eikä diktatuuria.