Kävin pitkästä aikaa oikeassa elokuvateatterissa katsomassa kehuttua Waltz with Bashir elokuvaa. En ole koskaan ollut elokuvaesityksessä, jonka jälkeen yleisö olisi jäänyt istumaan niin tyrmistyneenä, hiljaa ja tunteiden vallassa paikoilleen. Minulla kyyneleet valuivat järkytyksestä ja surusta.

Sanon siksi "oikeassa elokuvateatterissa" että kotona CD:tä katsellessa ei pääse kokemaan sitä, minkälaisesssa maailmassa mainoksia ja tulevien elokuvien trailereita näkevä yleisö elää.

Elokuvaa edeltävä mainosjakso oli toisella tavalla tyrmistyttävä kuin elokuva itse.Olin järkyttynyt tulevien elokuvien ja mainosten silmille syöksyvän väkivallan, laittomuuden ihannoinin, vääristyneiden arvojen ja huumaavan metelin coctailista. Joukkoon oli eksynyt yksi ilmeisesti japanilainen lastenelokuva, joka ei muodostanut poikkeusta.

En ihmettele päivystäviä kirurgeja, jotka muutama päivä sitten TV:n uutislähetyksessä kertoivat poliklinikoille tulevista väkivallan uhreista todeten, että mallia on otettu väkivaltaelokuvista.

Kuinka lapset ja nuoret voivat säilyä tervejärkisinä tällaisessa tulituksessa.

Sairaita pääomaliikkeitä ja veroparatiiseja ryhdytään kutsumaan niiden oikeilla nimillä ja määritellään, lakeja muuttamalla, rikollisiksi ja yhteiskunnan vastaisiksi toiminnoiksi. Taloudellisen hyödyn hankkiminen sairaan elokuva- tai videoväkivallan avulla tulisi samoin ottaa käsittelyyn. Lasten ja nuorten mielen tuhoaminen on kammottava rikos siinä missä talousrikoksetkin.

Rahapelit ovat kolmas sairas alue, jota tulisi kutsua sen oikealla nimellä. Rahapeliriippuvuuden tietoinen aiheuttaminen taloudellisen hyödyn toivossa ei ole inhimillistä. Se, että Suomessa valtio saa hyödyn ei lievennä vastuuta siitä, että tiedetään tietyn prosentin pelaajista tulevan syvästi riippuvaisiksi ja tuhoavan itsensä. 

Globaalin kuplatalouden ja veroparatiisien säätelyyn tarvitaan maapallon kaikkien valtioiden sitoutumista. Tietoisuus ongelmasta lisääntyy nopeasti maailmantalouden romahduksen seurauksena. Siksi muutoksia voidaan saada aikaan.

Aseteollisuuden valta-asema, taloudellinen hyötyminen asekaupoista edellyttää väkivallan käytön seurausten vähättelyä ja torjumista. Itse asiassa väkivaltaan turvautumista ja militarismia on pidetty arvossa. Tästä asenteesta Waltz with Bashir tarjoaa riipaisevan näytön.

Onko niin, että raaka väkivalta"viihde" loppuu ja humanismi viihteessä alkaa vasta valtavan uuden aseellisen katastrofin seurauksena. Vietnam, Afganistan, Somalia, Irak, Libanon, Gaza, Sri Lanka, eivätkö nämä riitä? Mikä pysäyttää U.S.A:n, Britannian, Israelin ja Venäjän aseteollisuuden ja -kaupan. Minkälaista sodan ja miehityksen alla olevien ihmisten kärsimyksen täytyy olla, että se voi loppua?

Peliriippuvuuden rajoittamisessa on myös suomalaisia keinoja. Pystyvätkö poliitikot tiedostamaan vastuunsa vai täytyykö valtion kirstuun saada rahaa ihmisten mielenterveyden ja elämän tuhoutumisen kustannuksella.