Sanoma-WSOY näyttää käyttävän osaa Viron historiasta valkoisen eliittimme historiatulkinnan vahvistamiseen. Talvisota oli "Erkon sota". Sen syttymistä edisti se, että ulkoministeri Erkko esti rauhanneuvottelijoita suostumasta järkevinä pidettyihin myönnytyksiin. Nato-maiden, Liettuan, Latvian ja Viron lähetystöt järjestivät Sanoma-talossa 23.3. seminaarin edistääkseen Virolaisen enemmistön historiatulkintaa Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan "Kaiken takana oli pelko" avulla.
Jokainen kansakunta tarvitsee kypsyäkseen tiedon historiastaan. Tiedon on käsiteltävä tragediat ja surut, oikeat ja väärät ratkaisut. Niistä on otettava vastuu. Suomalaisille Suomen historian tunteminen on ensisijaista eivätkä eestiläiset omassa keskeneräisessä prosessissaan voi sitä meille opettaa.
Suomen historian keskeinen ongelma liittyy vaikenemiseen. Köyhiä ja kansalaisoikeudettomia punaisia murhattiin ja murhat laillistettiin. Valkoisen eliittivallan katkeamaton jatkuminen tuli näin hyväksytyksi. Molemmilla sisällissodan osapuolilla surematon suru vaikuttaa alitajunnassa tänäänkin.
Suur-Suomi hankkeet ja vallitseva kansallinen ylemmyydentunto johti Itä-Karjalan miehitykseen, keskitysleireihin ja julmuuksiin. Itä-Karjalaiset eivät ole kirjoittaneet kirjoja kohtalostaan. WSOY ei ole kustantanut kirjoja näiltä leireiltä. Suomalaisten ei ole tarvinnut katsoa peiliin kuin varovaisesti.
Muita Saksan liittolaismaita lievemmät sotasyyllisyystuomiot riittivät kuittaamaan rotuopit, mutta eivät muuttaneet asenteita. Niitä ei pidetty väärinä mutta ne pidettiin salassa ulkoisen paineen johdosta. Poliitikot, akateemiset kansalaiset, lääkärit, opettajat ja rehtorit jatkoivat asemissaan kuten ennenkin.
Sodanjälkeiseen taloudelliseen nousuun liittyvä ahneuden kasvu johti myös sen oivaltamiseen, että Neuvostoliiton kaupasta oli monelle hyötyä. Suhteet länteen olivat hyväksyttäviä, itään paheksuttavia. Julkista tai salaista yhteistyötä länsimaiden kanssa ei pidetty tuomittavana. Käytännön syistä ja kylmän sodan ilmapiirin karikot taitavasti välttäen suomalaiset säilyttivät valkoisen eliitin ideologian.
Neuvostoliiton hajottua eliitin propaganda voimistui. Autoritaarista sosialismia edustavan Neuvostoliiton hajoamista kutsuttiin "kommunismin" hajoamiseksi. Totalitaarista sosialismia alettiin käyttää kommunismin synonyymina jotta kommunistisen ideologian päinvastaisuus natsismiin voitaisiin häivyttää.
Suojeluskunnat, lottajärjestöt ja muu venäläisvastainen toiminta palautti kunniaan 20- ja 30-lukujen asenteet. Sen seurauksena rasismi tuli hiljaisesti sallituksi.
Historiantutkimuksen paljastaessa natsiasenteiden ja -yhteistyön merkitystä Suomen ulko- ja sisäpolitiikassa suomalaisilla on ollut orastavasti mahdollista työstää 1900-luvun traumojaan. Viron itsenäistymisen jälkeinen historiankirjoitus, joka unohtaa natsien tuhoamisleirit, tukee suomalaisen eliitin todellisuutta. Eliitti on täydellisen kyvytön eläytymään alistettujen tunteisiin ja ihmisoikeuksiin.
Suomalaisen historian tiedostuksen prosessin jäädyttäminen Viron historiatulkinnan avulla ei auta suomalaisia kypsymään. Päinvastoin. Kyvyttömyys käsitellä tunteita johtaa siihen, että suomalaiset eliitin jälkeläiset, osa poliitikoista, kykenee käsittelemään Gazassa tapahtuneita hirmutekoja arkipäivän tavanomaisuuksina, uskomaan murhaajien selityksiä ja jatkamaan asekauppoja Israelin kanssa.
Tavalliset venäläiset eivät tarvinne suomalaisen tai eestiläisen kirjailijan yksipuolisia opetuksia. Katsomalla venäläisen elokuvan Rangaistuspataljoona, joka oli suosittu sarja Venäjän TV:ssä ja nähtiin myös Suomessa, saa tarkan analyysin Neuvostoliittolaisesta yhteiskunnasta, puolueesta ja ihmisistä. Myös venäläiset halunnevat tehdä tiedostusprosessinsa ihan itse.
Menneisyys heijastuu nykypäivään. Miksi Eestissä niin suuri osa venäjänkielisistä on ilman kansalaisoikeuksia? Miksi osa vastaanotti natsi-Saksan kukkien kera mutta toinen puoli kannatti Neuvostoliittoa? Ehkä historia on Sofi Oksasen ja Imbi Pajun tulkintaa moniäänisempi ja tuo yksipuolinen asenne on juuri se, joka venäläisistä nuorista ei tunnu oikeudenmukaiselta.