Lääkärinä minusta on tuntunut aina mielettömältä, että aseilla ei ainoastaan tapeta vaan aiheutetaan myös pitkäaikaisia sukupolvesta toiseen siirtyviä sairauksia - tietoisesti.Köyhdytetyllä uraanilla varustetut ammukset ovat tällaisia.

Uraaniaseiden käyttö tuli laajemmin julkisuuteen Yhdysvaltojen ja NATO:n suorittamien Irakin ja Jugoslavian pommitusten yhteydessä. Israelin väitetään käyttäneen uraaniaseita fosforipommien ohella Gazassa. 

Asuin 1 998 - 99 Belgiassa. Olin lukenut radiologi Esko Länsimiehen kirjoituksia uraaniaseista. Otin yhteyttä belgialaisen De Morgen-lehden toimitukseen. Lehti oli tuolloin nykyistä aktiivisempi ja työskenteli resurssiensa puittessa tutkivan journalismin periaatteita noudattaen. Lehdestä oli saatavissa melko tyydyttävästi primaarimateriaalia. Toisin sanoen kansainvälisiä sopimuksia kokonaisuudessaan, kriisialueiden presidenttien puheita kokonaisuudessaan, jolloin lehden lukija saattoi itse muovata kantansa tarvitsematta tukeutua toimittajan mielipiteisiin.

Tapasin De Morgen toimittajan, jonka mukaan belgialaisissa tiedotusvälineissä ei tuohon mennessä olisi käsitelty uraaniaseita. Kerroin Esko Länsimiehen puheenvuoroista ja toimittaja ilmeisesti otti yhteyttä tähän koska laajan artikkelin yhteydessä mainittiin Länsimiehen kannanottoja.

Rauhan puolesta-lehden mukaan Belgia on ensimmäinen maa, joka on kieltänyt uraaniaseet. Kuitenkin hämmästelen sitä, että tässäkään asiassa Suomi ei ole ollut erityisen aktiivinen. Suomi suhtautuu ainoastaan myönteisesti asian tutkimiseen. Jos Belgia on vakuuttunut uraaniaseiden vaarallisuudesta niin, että se on kieltänyt ne, miksi ei Suomi? Kymmenen vuoden pohdinta ja tutkimukset ovat riittäneet Belgialle - miksi ei muille?