Six-pack ja kuolinsyytilastot

Tiistai 14.6.2011 klo 12.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hurttia huumoria osoittava media ei kutsu hallitusneuvotteluja hirttoköysineuvotteluiksi koska hirttoköysi on harvinaisempi kuolinsyynä kuin alkoholi. Sen sijaan suomalaiseen märkään kulttuuriin kuuluva alkoholi ja alkoholin liika- ja väärinkäyttöä ruokkivat six-pack pakkaukset ovat tulleet symboloimaan hallituskokoonpanoa.

Suomalainen holtiton ja piittaamaton alkoholikulttuuri on johtanut aikaisempien hallitusten täydelliseen antautumiseen alkoholikuolleisuuden edessä.Alkoholistien hoito puuttuu maastamme täysin, ainakin, jos verrataan muihin vertailukelopisiin maihin. Minnesota-hoito on kansainvälisesti ainoa hyväksi ja tuloksekkaaksi tunnustettu hoitomenetelmä. Näitä hoitopaikkoja on Suomessa 24 vuodepaikkaa. Ruotsissa 3000 ja Islannissa kaikki hoito on Minnesotahoitoa samoin Yhdysvalloissa. Suomalainen alkoholismin hoitojärjestelmä ei lupaa 1 prosenttia suurempaa paranemista kun Minnesotahoidossa on 80-90% hoitotulos, raittiudella mitattuna.

Median ja valtiovallan suhtautuminen alkoholismiin, joka on suomalaisten työikäisten miesten ja naisten tärkein kuolinsyy, on yhtä järjetöntä kuin hallituskokoonpanon nimittäminen six-packiksi.

Suomalainen alkoholistien sosiaalihuoltojärjestelmä pyörittelee asiakkaita avohoidossa. Lääkärit määräävät tehottomia ja itseasiassa riippuvuutta ruokkivia lääkkeitä kykenemättä erottamaan alkoholismia, perinnöllistä sairautta, alkoholin liika- ja väärinkäytöstä. Käsitteet ovat sekaisin, hoitoa ei ole, kukin työntekijä hankkii leipänsä pyörittämällä tehotonta järjestelmää, johon valtio syytää rahaa, kun ei osaa ottaa vastuuta.

Keskeisimmän kuolinsyyn avulla tehdään hallituksentekonäytelmästä huvittava karnevaali, jossa tragedian varsinaiset kuolemansairaat näyttelijät ovat kulisseissa ja hallitusneuvottelijat ja media etualalla pompööseinä piittaamattomina narreina.

Sotarikokset Jugoslaviassa ja USA

Torstai 2.6.2011 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viimeisten merkittävien serbisotarikollisten kiinniotto on saanut laajaa huomiota mediassa kautta maailman. Vielä on kuitenkin pitkä matka siihen, että todella merkittävien maiden sotarikollisia saadaan tuomioistuimen eteen.

Valitettavasti harva media on jaksanut palauttaa mieliin miten Jugoslaviassa jouduttiin nationalismin ja väkivallan kierteeseen, joka kulminoitui eri kansallisuuksien hirmutekoihin.

Marraskuussa 1990 Yhdysvaltojen kongressi sääti 1991 Foreign Operations Appropriation Law-lain, joka ilman varoitusta lopetti kaiken Yhdysvaltojen avun ja luotot Jugoslavialle.Se edellytti, että jokaisessa Jugoslavian osavaltiossa pidetään omat vaalit kuuden kuukauden kuluessa. Yhdysvaltojen hallituksen tulisi hyväksyä em vaalit avun jatkamisen ehtona. NATO-review kirjoitti Euroopan unionin ja NATO:n ankkuroivan kylmän sodan saavutukset itä-Euroopassa.Euroopan yhteisö liittyi USA:n kantaan ja pidätti kaiken avun ja julisti taloussaarron Jugoslavialle.IMF pidätti Jugoslavian kaupankäyntiin tarvitsemat luotot.

Euroopan yhteisö tarjosi 1992 kuitenkin Jugoslavialle sosialismista suoraan raakaan kapitalismiin siirtymiselle välittäviä vaihtoehtoja kuten Sveitsin mallia. Yhdysvaltain lähettiläs Zimmerman kuitenkin torpedoi aloitteen ja sai muslimeja edustavan Izetbegovicin luopumaan sopimuksesta ja kroaatit seurasivat perässä.1993 Vance-Owen sopimuksen nimeä kantava sopimusehdotus vuorostaan ehdotti Jugoslaviaan 10 provinssia. Eurooppa oli valmis auttamaan Jugoslaviaa, mutta Yhdysvallat esti sopimuksen. 1992 Pentagon oli määrittänyt "Defence planning guide"-ohjelmassa, että on välttämätöntä estää pelkästään eurooppalaisia järjestelyjä, jotka vähentäisivät NATO:n vaikutusvaltaa.

1995 laadittu Daytonin sopimus olisi antanut siirtomaavaltaa muistuttavan vallan USA-johtoiselle NATO:lle Jugoslaviassa.Päädyttiin kuitenkin eräänlaiseen, varsin riittämättömään,tarkkailujärjestelmään. Kosovon Liberation army KLA oli täysin aseistettu ja toimintavalmis 1999 ja alkoi provokaatiot Jugoslavian turvallisuusjoukkoja vastaan.Jännitteet kasvoivat.

"Viimeisenä neuvottelumahdollisuutena" solmittiin 1999 Rambouilletin sopimus,jossa Kosovo olisi saanut laajan autonomian mutta jossa 28.000 vahvuinen NATO:n  miehitysarmeija olisi saanut vallan ja diplomaattisen koskemattomuuden.Kosovon edustajat hyväksyivät sopimuksen, mutta Serbian parlamentti ei hyväksynyt sotilaallista osuutta.

Tätä seurasivat NATO:n laittomat pommitukset. Johan Galtung on todennut, että koko prosessi olisi alun alkaen ollut mahdollista hoitaa siviilien yhteistyöprosesseja kehittämällä. Mutta sitähän ei alun alkaenkaan tavoitteitaan ajavat länsivallat halunneet.

Loppuratkaisuun, sisällissotiin ja sotarikoksiin tultiin pitkän prosessin seurauksena, jonka aloitteena oli USA:n ja useiden eurooppalaisten valtioiden pyrkimys muuttaa Jugoslavia kertaheitolla sosialistisesta kapitalistiseksi ja tarjota Yhdysvalloille taloudellisen ja sotilaallisen vaikuttamisen mahdollisuus Balkanilla. Molemmat toteutuivat. Valtava Bondsteelin Yhdysvaltojen sotilastukikohta sijaitsee Kosovossa.Hinta oli hirvittävä, mutta kyynisille taustavaikuttajille tiedonvälityksen kulisseissa on turvallista.