Euroopan unioni estää sotia, lisää ystävyyttä, demokratiaa, toisista huolehtimista. Niinkö? Vai laajentaako se markkinoita keinotella, kilpailla hyväksyen kylmän sodan asenteiden ja militarismin voimistamisen?

Saksa tuntee syyllisyyttä juutalaisten tappamisesta keskitysleireissä. Sen seurauksena se antaa palestiinalaisten kärsiä kuten juutalaisten ennen. Saksalla on kunniavelka ja taloudellinen velka toisen maailmansodan aikaisen Kreikan miehityksen sadoistatuhansista teloitetuista, nälkään kuolleista ja siviiliuhreista.Puhumattakaan sadoista maan tasalle räjäytetyistä kylistä ja kaupungeista. Siksikö saksalaiset yritykset lahjovat, Sternin mukaan, kreikkalaisia poliitikkoja takaamaan itselleen etuja yrittäjinä Kreikassa.

Euroopan talouskriisissä on kyse valinnasta. Valitaanko keinottelijoiden vai terveen markkinatalouden kannattajien etu. Iso-Britannia liukui poliittisen veljensä Yhdysvaltojen vanaveteen allergiassaan pankkien keinottelutoiminnan säätelyä kohtaan.

Ekonomisti Jeffrey Sachs kritisoi globaalin talousjärjestelmän kriisiä haastattelussaan Talk to Aljazeera-ohjelmassa."Tämä ei ole vapaata markkinataloutta, tämä on peliä. Pankit ovat sanoneet:"jättäkää säätely sikseen, me osaamme hoitaa asiat. Älkää antako hallitusten sekaantua asioihimme".Vapauden saatuaan pankit ryhtyivät huimaan uhkapeliin ja laittomuuksiin, joka johti taloudeen romahdukseen. Sen jälkeen ne huusivat:"Pelastakaa meidät, pelastakaa meidät!Olemme liian suuria kaatumaan". Veronmaksajien pelastettua pankit ne huusivat jälleen:"Ei sääntelyä, ei sääntelyä" ja palasivat lähes entiseen toimintamalliinsa.

Maksumiehiksi jääneet kansalaiset seuraavat hämmentyneinä pankkien bonuksia ja palkkioita."Me ansaitsemme ne, mikä teitä vaivaa?"

Muun muassa vaikeuksiin joutuneessa Dexia-pankissa asiantuntijoille ehdotettiin maksettavaksi 153.000 euroa kullekin, kolmen kuukauden ajalta.

Suomen on valittava: Ajammeko pelureiden Eurooppaa, jonka tominta on salaista kulisseissa kähmintää demokratian savuverhon takana vai ajammeko tervettä markkinataloutta demokraattisessa kontrollissa, joka käsittää myös pankkien ja veronmaksun kontrollin ilman veroparatiiseja, Lontoon City mukaan luettuna.