Helsingin Sanomat oli ilmeisesti tarkoittanut järjestämänsä NATO-kyselyn tukemaan Niinistön presidentinvaalikampanjaa. Tulosta ei voinut jättää julkaisematta vaikka suomalaisten NATO-vastustus on entisestään lisääntynyt, päinvastoin kuin Helsingin Sanomat olisi toivonut. Helsingin Sanomien kuten muidenkin johtavien sanomalehtien päätoimittajat ovat jo kauan sitten ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi.

Niinpä Helsingin Sanomat paheksuu, riveillä ja rivien väleissä, pääkirjoituksessaan suomalaisten heikkoa asiantuntemusta ja siten "väärää" mielipidettä. Varmemmaksi vakuudeksi lehti julkaisee samassa numerossa "NATO:sta sanottua" -otsikolla kuusi pääasiassa NATO:a puoltavaa kirjoitusta.

Varmemmaksi vakuudeksi, toimittaja Unto Hämäläinen kaikkitietävän oloisesti julistaa kuinka vaalit on jo ratkaistu ja kyse on vain joidenkin ehdokkaiden panoksesta omien puolueittensa kannatuksen nostamiseksi.

Hän rinnastaa Niinistön ja Koiviston ja tekee kiemurtelusta ja epäselvistä vastauksista hyveen. Hän uskottelee, että ne, jotka eivät kannata Niinistöä, ovat tehneet NATO:sta mörön, jota käytetään poliittisena lyömäaseena.

Hämäläinen väittää, että Suomea ei liitettäisi NATO:oon vaikka Niinistö olisi presidenttinä. Miksi sitten Alexander Stubb, kokoomuslainen viime hallitusneuvotteluiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän vetäjä, on pitänyt NATO:oon liittymistä selviönä? Kokoomuslainen presidentti ja kokoomuslainen pääministeri muodostavat todennäköisimmän NATO:oon pyrkivän värisuoran.

Helsingin Sanomien NATO-propaganda on niin kouristuksenomaista, että Unto Hämäläinen alentuu logiikan lait alittaviin päätelmiin saadakseen ajettua lehden tavoitetta. Toimittaja ei ole elänyt sodan aikaa eikä tunnusta Suomen geopoliittista asemaa. Kylmän sodan ja "suomettumisen" asenteet vaivaavat hänen ikäluokkaansa. Niin nuorisoikäluokka kuin sotia ennen syntyneet ovat Hämäläisen kanssa eri mieltä NATO:sta. Hämäläinen tietää paremmin kuin kirjoittaa.