Juhani Pietarinen,Hyvinkään ampujan mielenterveys, lääkkeet ja syyntakeisuus

Keskiviikko 23.1.2013 klo 10.58 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvinkään ampumistapauksen oikeuskäsittelyn referointi Helsingin Sanomissa antaa aineksia kritiikkiin. Kritiikki kohdistuu mielenterveyshäiriöistä kärsivien nuorten hoidon laatuun - hoitamattomuuteen.Kritiikki kohdistuu julkisuuden mm Helsingin Sanomien tapaan käsitellä tapahtumia. Oikeusjärjestelmä ei myöskään kykene yksin arvioimaan syyntakeisuutta jos psykiatrinen järjestelmä ei pysty antamaan eväitä.

HeSa:n toimittaja ei mainitse ampujan saaman lääkkeen nimeä, mutta kuvauksesta päätellen kyseessä on niin sanottu serotoniinin takaisinoton estäjä,masennuslääke, jolla on haittavaikutuksena aggressiivisuuden lisääntymistä, itsemurha-ajatuksia ja yllykkeitä.

Toimin 25 vuotta Helsingin kaupungin nuorisopsykiatriasta vastaavana lääkärinä. SSRI-lääkkeiden tultua markkinoille havaitsin nopeasti, että ne eivät sovi nuorille. Suosittelin alaisilleni niiden käytöstä pidättymistä. Kirjoitin lääkärilehteen kriittisen artikkelin, jossa suosittelin tiettyä perinteistä masennuslääkettä sekä erästä ns uutta psykoosi (mielenhajoamiseen tarkoitettua)lääkettä. Melko pian lääkärilehdessä ilmestyi vastakirjoitus, joka päinvastoin suositteli lääkkeen käyttöä. 

Nuoret ovat lääkkeinensä tuuliajolla.Psykiatrisen hoidon riittämättömyyttä ei haasteta oikeuteen. Jos nuorella on sekä mielenterveydellisiä että lääkkeen aiheuttamia hallitsemattomia tunnetiloja, kuinka vastuu jaetaan. Jos mieli hajoaa, logiikka pettää sillä hetkellä, vaikka myöhemmin nuori ymmärtäisi syyn ja seurauksen lain. Syyntakeisuutta tulisi arvioida siten minkälainen se oli tekohetkellä.

Asian käsittely julkisuudessa on karmaisevinta. Helsingin Sanomat valitsee monista mielipidekirjoituksista huikeimman, emeritus professori Juhani Pietarisen tekstin: "Joukkosurma antaa tekijälle rajattoman vallantunteen".Siinä on leimaa nuorelle ja hänen perheelleen elämän loppuun saakka.".. kun tappamisen hurmos on ohi, mies hiljenee hänen mukaansa (Dostojevski)äkkiä, kesyyntyy ja muuttuu ikäänkuin rätiksi, anelee anteeksi, itkee ja valittaa. Mielipidekirjoitus jatkaa:"Tämä sopii varmaan moniin muihinkin tapauksiin kuin Hyvinkään ampujaan"."Mikä tuottaa tuollaisia luonteita?Millainen on ollut surmaajan kasvuympäristö?"lopettaa emeritusprofessori.

Kasvuympäristö on ollut todennäköisesti rakastava, kaikkensa tekevä. Kokemuksesta ja tieteestä tiedetään, että perintötekijät vaikuttavat tiettyjen ihmisten vaikeuteen hillitä itselleenkin vierasta aggressiota.Suunnittelin erään New Yorkilaisen professorin kanssa tutkimusta  aiheesta koska molemmat olimme tulleet tulokseen, että klotsapiini niminen lääke auttaa sekä ennaltaehkäisyssä että hoidossa. Nykyisin joustava klotsapiinin käyttö on Suomessa tehty erittäin monimutkaiseksi

Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen valinta on yllättävä ja surullinen.Mielenterveyspotilaisiin kohdistuva syrjintä ja toisen luokan kansalaisuus jatkuu.

Helsingin Sanomien sotaretoriikka ja terrorismin rahoitus

Sunnuntai 20.1.2013 klo 10.51 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ulkomailla asuva suomalainen Helsingin Sanomien nettilehden lukija kysyi :"sotaanko siellä valmistaudutaan?" Puolustusliitto Ruotsin kanssa, eurooppalainen puolustus (yhdessä NATO-maiden kanssa) hyökkäysvaunukuva keskellä sunnuntailiitettä "kunnian" symbolina,aseostot, sotilasasiantuntijoiden lähettäminen Maliin ikäänkuin solidaarisuuden osoituksena EU:n jäsenenä tukemaan USA:n ja Ranskan sotapolitiikkaa. Kaiken huippuna 20.1. pääkirjoitus terrorismista ja sen rahoituksesta.Lehden vikahan ei ole se, jos joku poliitikoista on sotakiihkoilija, mutta lehden vastuulla on mikä on pääkirjoitusten ja tekstien kriitiikkiä osoittava analyysi.

HeSa kertoo pääkirjoituksessaan fundamentalistiterroristien rahoittavan aseostoja lunnasrahoilla!Uskooko pääkirjoitustoimittaja näin?

Tosiasiassa Yhdysvallat on rahoittanut ja kouluttanut terroristeja usean vuoden ajan Afganistanissa 1980-luvulla, vuoden ajan Bosniassa 1990-luvulla sekä antanut sen jälkeen NATO:n miehityksen antaman suojan terroristien koulutusleireille ja pysyvälle sijoittumiselle Bosniaan. Libyassa asetoimitukset ja NATO:n ilmatuki oli niin ylenpalttista, että aseita on vuosiksi eteenpäin. Joidenkin analyytikkojen mukaan Libya on luovutettu terroristeille. Suuri osa terroristeista on siirtynyt sekä Maliin että Syyriaan, jälkimmäiseen Saudi-Arabian ja Qatarin palkkasotureina.

Kaava on aina sama. Fundamentalisti muslimit saavat "kansainväliseltä yhteisöltä"aseet tehdäkseen likaisen, kaiken vastenmielisimpiä kidutuksen ja silpomisen muotoja käsittävän työn. Sen jälkeen Yhdysvallat ja NATO hyökkäävät "pelastamaan siviilejä", jakamaan maat ja rikkaudet kukin maataan edustaville yksityisille yrityksille.

Mikä on lehden analyysi Malista. Ei sanaakaan vuosi sitten keväällä Yhdysvalloissa koulutuksensa saaneen sotilaan vallankaappauksesta.Mihin sillä tähdättiin? Pohjois-Maliin virranneet terroristit on aseistettu "lännen" rahoilla.Nämä likaisen työn tekijät korvataan nyt Ranskan sotilaallisella puuttumisella, mitä seuraa kaiken kattava "kansainvälisen yhteisön" sotilaallinen tuki.

Syyriassa asiat ovat kesken. Terroristien aseellinen tukeminen on meneillään."Kansainvälinen yhteisö" ei halua lopettaa sotaa, sillä tavoitteisiin ei olla päästy. Liittoutumaton,Yhdysvaltojen ja Israelin arroganttiin yksinvaltaan kielteisesti suhtautuva hallitus on saatava tuhottua ja maa mielellään jaettua etnisiin "kansainvälisen yhteisön" hallinnassa oleviin pilkkeisiin kuten Jugoslaviassa. Siirtomaavalta halutaan palauttaa.

Helsingin Sanomat edustaa suomalaista uutisvälitystä. Valitettavasti lehden itsesensuuri estää kirjoittamasta asioista niinkuin ne ovat. Tällä hetkellä kansainvälisiä lakeja noudattava maa on se, jota vastaan lehden sotaretoriikka on kohdistettu. Myös itäisessä naapurissamme luetaan lehtiä.

Umayya Abu-Hanna ja suomalainen syrjintä

Tiistai 15.1.2013 klo 11.00 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin Umayya Abu-Hannan Helsingin Sanomissa ilmestyneen kirjoituksen Sisiliassa yhdessä tyttären tyttäreni (21v) kanssa.Kerroin kuinka ystäväni Umayya oli lähes aina tavatessamme murheen murtama, otsa syvillä uurteilla hymystäkin huolimatta.Hän kantoi syvää huolta palestiinalaisten kohtalosta.Hän tiesi,että minulla on pitkään ollut palestiinalaisia kummilapsia. Kerran kaupunginvaltuuston kahvitauolla hän huokasi kun "minulla ei ole täällä edes isoäitiä". Sanoin lohdutukseksi voivani ryhtyä hänen isoäidikseen.

Tyttären tyttäreni sanoi heti voivansa mennä Amsterdamiin hoitamaan Umayyan lasta "sillä Umayyahan on melkein sisareni".

Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa jää varsin vähälle huomiolle se, millaista taakkaa Suomeen muuttaneet kantavat hartioillaan. Ei ole kyse vain sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan vaan heidän psyykkistä taakkaansa lisää suomalaisten tietämättömyys kansainvälisestä politiikasta, kyvyttömyys eläytyä maahanmuuttajien lähtömaiden tilanteisiin. 

Palestiinalainen maahanmuuttaja ei voi kokea suomalaisten empatiaa palestiinalaisia kohtaan yleensä. Suomalaiset kääntävät päänsä pois.Onko yhtään suomalaista yhteiskunnallista vaikuttajaa, joka julistaisi ihmisoikeuksien ja YK:n päätösten noudattamisen koskevan palestiinalaisia.Israelin hirmuvallan suosijoita löytyy paljon.

Suomalaiset on opetettu lainkuuliaisiksi mutta ei omia tunteita ja itsenäistä ajattelua toteuttaviksi kansalaisiksi.Siten se, miltä erilaisesta kansalaisesta tuntuu ei ole merkittävää vaan se, onko kyseistä asiaa koskeva laki tai säädös olemassa.

Kuulin presidentti Niinistön toivottaneen uudenvuoden puheessaan Jumalan siunausta.Maamme ateistit ja uskonnottomat eivät liene voineet kokea toivotusta itseään koskevaksi. Päinvastoin osa saattoi kokea sen tölväisyksi. Uskonnottomien piilosyrjintää ei auta se, että opettaja kuiskaa koulun uskonnollisessa juhlassa uskonnottomalle, että "ei sinun tarvitse laulaa". Uskovilla on enemmistönsä pohjalta valta, josta valta-asemastaan käsin he antavat tai ovat antamatta oikeuksia vähemmistöille huomaamatta omaa syrjivää asennettaan. Kaikkien juhlat ja kaikkien ilo ei ole tavoitteena vaan eräänlaiset armopalat vähemmistöille.

Noam Chomsky puhui viimeviikkoisessa Aljazeeran haastattelussa propagandasta, erityisesti vaalipropagandasta ja demokratian täydellisestä puutteesta. Propaganda esittää eriarvoisuutta lisäävät puolueet demokratian edistäjina ja taloudellisen vallankäytön laillisena ja toivottavana. Samoin uskontojen valta julistetaan luonnolliseksi aina siitä riippuen mikä uskonto saa, usein aseellisesti, vallan haltuunsa. Uusliberalismin taloususkonnossa arroganssi on yltänyt sellaisiin mittoihin, että valtioiden ja demokratian säilyminen tulee kyseenalaiseksi.

Tunne-elämän ja itsenäisen ajattelun elvyttämisellä on kiire.