Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Elämmekö inkvisition aikaa?Perjantai 14.7.2017 klo 12.02 - Pirkko Turpeinen-Saari Läntisen valtamedian suosikkitunnukseksi on kohonnut totuuden jälkeinen aika ja valemediat. Näillä termeillä pyritään kuvaamaan todellisuus sellaisena, että aikaisempi mediatodellisuus olisi ollut totta ja vasta nyt mm. verkkomedioiden aikana olisi siirrytty totuuden jälkeiseen aikaan. Srebrenica- myytti, tarina 8000 serbien tappamasta muslimi-miehestä ja -pojasta Srebrenican kaupungissa Bosniassa on saanut ikonisen roolin. Tapahtumaa edellytetään USA:n ja NATO-EU:n toimesta kutsuttavan kansanmurhaksi. Srebrenica- myytti kuten vastaavat Markala-torin räjäytykset, leipäjono-pommit, Racakin "joukkomurha", Goutan kaasuiskut ja muut Syyrian "hallituksen kaasuiskut" ovat osa provokaatioiden jatkumoa, jolla taloudellista ja sotilaallista valtaansa laajentamaan pyrkivät USA ja Eurooppa- Saksa etunenässä ovat pyrkineet median avulla levittämään kauhua tavallisiin kansalaisiin. Provokaatioiden laajamittaisella disinformaatiolla on päästy ylläpitämään käsitystä oikeassa olevasta, demokratiaa edistämään pyrkivästä USA:sta ja EU:sta. Eläkkeelle jääneet UNPROFORin eräät totuutta rakastavat kenraalit ovat julkaisseet muistelmansa kuten portugalilainen Martins Branco. Hän toimi UNPROFORIN varajohtajana Zagrebissa 1994 - 1996. Jo varhain hän kyseenalaisti Srebrenica-myytin, mutta viimein eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti muistelmansa. Srebrenica-myytti rakennettiin jo ennen kuin tiedettiin mitä kaupungissa oli tapahtunut Bosnian serbi-armeijan laskeutuessa kukkuloilta kaupunkiin kohtaamatta käytännössä minkäänlaista vastarintaa kalifaattia rakentavan muslimiarmeijan taholta. Yhdysvallat tarvitsi huomion kiinnittämistä pois omien kenraaliensa kouluttamasta kroaattiarmeijasta, joka pari viikkoa myöhemmin ajoi 250.000 serbiä pommitusten ja tykkitulen saattelemana Kroatian alueella olevalta kotiseudultaan. Balkanilla sijaistevan Jugoslavian hajottaminen oli USA:n eri presidenttien pitkäaikainen suunnitelma. Kannoksi kaskessa osoittautuivat serbit. Toisessa maailmansodassa fasistinen, Suomenkin tunnustama Kroatia oli säätänyt lain serbien kansanmurhasta. Nämä keskitysleireissä kohtalonsa kohdanneet serbit eivät halunneet uudestaan alistua joukkotuhon kohteeksi, mitä demokraattisen ja eri etnisiä ryhmiä tasa-arvoisesti kohtelevan Jugoslavian hajottaminen sodalla merkitsi. Bill Clinton, Yhdysvaltojen presidentti, todistetusti aseisti ja rahoitti Kroatiaan 1990-luvulla palanneita neo-natseja ja kalifaattia Balkanille vaativia muslimeja. 2/3 aseista ja tuesta meni kroaateille ja 1/3 muslimi-presidentti Izetbegovicille. Bill Clintonin rooli kulminoitui Belgradin NATO-pommituksiin ja totaalisen ympäristötuhon aiheuttamiseen Serbiaan ja Montenegroon, yhdessä Tony Blairin kanssa. Yhdysvallat koki Saksan saaneen Slovenian ja Kroatian infrastruktuuri haltuunsa. Se halusi itse Bosnian ja vähintäänkin Serbian Kosovon sotilaalliseen hallintaansa. Jälleenrakennus loi mahdollisuuksia monille yhdysvaltalaisille yrityksille, joista osa oli hyvin lähellä Clintonia. Miksi nykytodellisuus muistuttaa inkvisitiota? Jugoslavian väkivaltaisen haltuunoton jälkeen USA:lle, Britannialle ja Saksalle on langennut tehtäväksi muuttaa propagandan avulla todellisuus sellaiseksi, että syyllisiä kaaokseen ovatkin maatan puolustaneet serbikenraalit. Srebrenican tapahtumista on jo riittävästi tietoja ja todisteita, jotka osoittavat, että mitään kansanmurhaa ei tapahtunut. Kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan kuinka monta teloitettua on osoitettu olleen, kuinka monta henkilöä kaatui taisteluissa 60km:n matkalla Srebrenicasta Tuzlaan, ja mikä oli kuolinsyy. Kuinka monta serbi-siviiliä kalifaattia rakentava osin Lähi-Idästä koottu, kauloja katkova muslimi-armeija oli Srebrenicasta käsin (joka siis ei ollut demilitarisoitu) tappanut. Faktoista huolimatta, inkvisition tyyliin, jokaista joka katsoo, että Srebrenica-myytti ei pidä paikkaansa, on rangaistava. USA edellytti Serbian parlamentin säätävän lain, jonka mukaan Srebrenica-kansanmurhamyytin kieltäminen on rangaistavaa. Nyt Iso-Britannia tukee Clintonia ja Saksan ulkopoliittista johtoa vaatimalla YK:n turvaneuvostoa julistamaan Srebrenican kansanmurhan kieltämisen kielletyksi. Marcus Papadopulos tapasi Britannian työväenpuolueen puheenjohtajan Jeremy Corbynin pizzalla. Seuraavana päivänä Britanian tabloidit repivät otsikoita tyyliin "Corbyn on tavannut Srebrenican kansanmurhan kieltäjän, Assadin tukijan pizzalla"! Miksi totuus on vaarallista? Tony Blairin Irakin sotaan liittyviä sotarikoksia tutkitaan Britannian korkeimmassa oikeudessa. Ei ole kuin hyppäys siihen, että myös hänen yhdessä Clintonin kanssa suorittama Jugoslavian tuho tulisi tutkittavaksi. Eläkkeelle pääsevät, moraalinsa säilyttäneet upseerit saattavat tukea jo tietonsa antaneita CIA:n entisiä agentteja kuten Robet Baeria, jotka kirjoissaan ovat kuvanneet mitä Balkanilla todella tapahtui 1990-luvulla. Yhdysvaltojen valtamedian, jota Suomen media kuuliaisesti myötäilee, ongelmaksi on muodostunut se, että totuuden jälkeiseksi ajaksi väitetty aika onkin totuuden paljastumisen aika. Clintonien mafian kaltainen valta mediaan on muuttunut kouristuksenomaiseksi. Bill Clinton henkilökohtaisesti rahoitti juuri niitä jihadisteja, joista eräät lensivät myös WTC-torneihin New Yorkissa. Mohamed Atta oli yksi näistä. Osama bin Laden ja Clinton rahoittivat ja aseistivat samoja joukkoja. Ei ole siksi ihme, että Hillary Clinton oli pyörtyä 9/11 muistotilaisuudessa presidentinvaalikampanjan aikana. Jos samaan aikaan tiedostaa miehensä ja omankin osuutensa tähän tuhoon, on aika voida pahoin. Clinton-säätiön rahoitus on myös mielenkiintoinen. Vuonna 2015 Ukraina oli sen suurin lahjoittaja. Ottaen huomioon, että molemmat Clintonit osallistuivat Jaltalla syyskuussa 2013 suureen EU-vaikuttajien ja Yhdysvaltojen kerman Ukrainan haltuunottoa käsittelevään euforiseen kokoukseen (The Economist), Hillary Clintonin, oletetun tulevan presidentin osuus Ukrainan tapahtumien taustapelissä ei ole vähäinen. Suomen mediaa seuraamalla ei tiedä Suomen ja Saksan ulkoministeriöiden osuutta Racakin tapahtumien peittelyssä, jolloin totuuden peittäminen teki mahdolliseksi pommitusten aloittamisen.Emme myöskään tiedä Suomen osuutta Kosovon "itsenäistämisessä", Ukrainan EU-lähentymissopimuksen epäonnistuneessa läpiviemisessä tai Kreikan kriisin hoitamisessa. Suomen media palvelee Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n valtapoliittisia tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä demokratian tai kansanvallan kanssa. Suomen nykyinen hallitus on kiihtyvään tahtiin purkamassa kansanvaltaista demokratiaa ja perustuslaillisuutta. Se toimii siirtomaaisäntänsä kuuliaisena palvelijana. Totuus on muodostumassa yhtä vaaralliseksi kuin inkvisition aikana. Tuolloin ihmiset epätoivoissaan pelkäsivät inkvisition vallan olevan ikuinen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Clintonilainen valtamedia, valemedia, Srebrenica, Corbyn, Papadopoulos, |