Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Mikä itsenäisyys?

Torstai 6.12.2018 klo 16:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pääomaliikkeiden vapauttamisen, Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on siirtynyt Orwellin aikaan. Siinä totuus on valhetta ja valhe totuutta.

Suppean suurpääomanomistajien joukon asettamat ehdot muovaavat Suomen valtiojohdon päätöksiä. Yhdysvallat toimii erityisesti aseteollisuuden mutta myös öljyteollisuuden tarpeiden turvaajana.

Suomen hallituksen itsenäinen asema suhteessa talouden päätöksiin ja bilateraali kauppa Neuvostoliiton kanssa loivat mahdollisuuden - suomettumisväitteistä huolimatta- presidentti Kekkoselle taata Suomelle erityinen välittäjän asema kansainvälisessä politiikassa. Presidentti välitti kansalaisille esikuvan, joka puhui rohkeasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. 

YYA-sopimuksen purkaminen, irrottautuminen Pariisin rauhansopimuksesta ja EU:hun liittyminen avasivat polun, joka johti nykyiseen orwellmaiseen tilanteeseen.

Yhdysvallat oli heti toisen maailmansodan päätyttyä suuntautunut kommunistien johtamien maiden ja kommunististen liikkeiden tuhoamiseen keinoja kaihtamatta. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ammattiyhdistystoimintaa edistämään pyrkivät puolueet olivat tuhoamislistan kärjessä. Yhdysvaltojen laittomat sodat Kauko-Idässä ja Lähi-Idässä aiheuttivat kymmenien miljoonien ihmishenkien menetykset.

Entiset siirtomaavallat, nykyiset EU-maat Hollanti, Iso-Britannia ja Ranska jatkoivat siirtomaasotiaan Indonesiassa, Argentiinassa, Algeriassa ja muualla.

Suomi seurasi näitä USA:n sotia amerikkalaisesta näkökulmasta. Samaan aikaan 1960-luvulla Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti laukaisivat avaruuteen vakoilusatelliitin, Echelonin, jonka avulla maat saivat tietoa niin kaupallisista neuvotteluista kuin muiden maiden turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä.

1980 -90- luvuilla Yhdysvallat siirtyi hajotustoimissaan Eurooppaan. Propaganda, korruptio ja taloudellinen tuholaistoiminta välineinään se hajotti Puolan ja Neuvostoliiton/Venäjän  saadakseen edistettyä ylikansallisten pääomaomistajien etua viis välittämättä siitä mitä kohdemaiden asukkaille tapahtuu.

EC muuttui Euroopan Unioniksi ja 1992 sen alkuperäiset jäsenmaat liittyivät Yhdysvaltojen rinnalle Balkanin sotilaalliseen haltuunottoon. Saksa, Ranska, Iso-Britannia etunenässä tukivat ja kouluttivat uus- natseja ja jihadisteja saadakseen haltuunsa Balkanin infrastruktuurin ja miehittääkseen alueen sotilaallisesti.

Serbit olivat USA:n ja sen liittolaisten toimia vastaan ja ryhtyivät aseelliseen vastarintaan. Balkanin sodat päättyivät Bosnia-Hertsegovinan ja Kosovon NATO-miehitykseen ja valtavan laittomasti rakennetun USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen Serbian maaperälle Kosovoon. Juuri niin kuin Yhdysvallat oli halunnut.

1990-luvulla EU:ssa kiinnitettiin huomiota Echelon-satellitista hyötyvien maiden erityisasemaan. EU:ssa perustettiin komitea selvittämään mihin toimenpiteisiin EU voisi ryhtyä sen estämiseksi, että satelliitin jäsenmaat saavat kaupallisia ja sotilaallisia tietoja myös EU-maista. Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja komiteassa oli jäsenenä Reino Paasilinna. Komitea ei päätynyt muuhun tulokseen kuin että asialle ei voi mitään ja EU:n on itse rakennettava oma vakoilusatelliittinsa.

Suomen liityttyä EU:hun se sai roolin Balkanin sodan keskeisen ongelman ratkaisussa. Suomalaiset oikeuslääkärit kutsuttiin selvittämään mihin Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrit olivat kuolleet. Oliko kyseessä taistelu, kuten serbipoliisit ja Jugoslavian hallitus kuvasivat, vai teloitus, joksi albaanitaistelijat tapahtumaa kuvasivat. 

Ranskalainen TV-kanava oli kuvannut päivän tapahtumat ja ETYJ:n tarkkailijat olivat nähneet asemapaikoiltaan mitä päivän aikana tapahtui.

Suomalaiset kansainvälisesti tunnetut oikeuslääkärit eivät todenneet merkkejä läheltä ampumisista eli "teloituksista". Siitä huolimatta tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren tuella Suomen oikeuslääkäriryhmän puheenjohtaja Helena Ranta, Saksan ulkoministeriön ohjeistamana antoi tapahtumasta epämääräisen kuvan, jonka perusteella presidentti Bill Clinton päätti aloittaa jo kauan haluamansa Jugoslavian laittomat pommitukset. Oikeuslääkäreiden tieteelliset tulokset mitätöityivät.

Tämä tapahtuma on kouriin tuntuva esimerkki siitä, miten Suomen presidentti ja hallitus vähitellen luopuivat totuus- ja oikeudenmukaisuusajattelusta. Sen sijaan tuli Yhdysvaltojen ja EU:n entisten siirtomaavaltojen palveleminen.

Tällainen muutos ei voisi onnistua, ellei siihen liittyisi USA:n ja sen liittolaisten propaganda, jota Suomen media toistaa. Sen levittämän yksipuolisen informaation johdosta nyky-suomalaiset eivät tiedä serbien olevan holokaustin uhreja kuten juutalaiset olivat toisen maailmansodan aikana. He eivät tiedä, että liittoutumaton Jugoslavia ei edustanut minkäänlaista uhkaa Yhdysvalloille tai Euroopalle. Serbit noudattivat omaa perustuslakiaan ja kansainvälisiä lakeja.

Suomen itsenäisyyden rapautuminen jatkui 2000-luvulle tultaessa kiihtyvää vauhtia. Vuosituhannen alussa kaikkien merkittävien päivälehtien päätoimittajat ilmoittivat kannattavansa Suomen liittämistä sotilasliitto NATO:on. Vallan vahtikoirat ottivat tuon vapaata journalismia nakertavan kannan.

Presidentti George H.W.Bushin ja CIA:n johtama Venäjän kansallisvarallisuuden ryöstö ja kuljettaminen Euroopan pankkeihin ja veroparatiiseihin oli maamme johdon tiedossa, mutta media vaikeni. Päinvastoin alkoholisoitunut ja korruptoitunut presidentti Jeltsin kuvattiin demokraattisin värein, olihan hän palvellut suurpääoman omistajien etua, kuten Ahtisaari aiemmin.

Totta kai presidentti Ahtisaari tiesi Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian Yhdysvalloille antaman tuen Balkanin maiden infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja kansallisvarallisuuden ryöstämiseksi. Balkanin maat vajosivat kehitysmaiden luokkaan oltuaan varallisuudella mitattuna sijalla 24 maailmantilastoissa.

Venäjän presidentiksi valittu Vladimir Putin ei jatkanutkaan Jeltsinin viitoittamalla tiellä vaan totesi haluavansa edistää kansalaistensa parasta ja panevansa oligarkit, USA:n ja EU:n lempilapset, kuriin. Sen lisäksi presidentti Putin erityisesti Münchenin puheessaan toi esiin sen, että hän ei kannata Yhdysvaltojen (ja suurpääoman) johtamaa yksinapaista maailmanjärjestystä, vaan haluaa tasaveroisuuteen perustuvan moninapaisen maailmanjärjestyksen.

!980-luvun lopulla Neuvostoliiton presidentti Gorbatsoville oli luvattu, että mikäli hän tukee Saksojen yhdistymistä ja koko Saksan säilymistä NATO:n jäsenenä, NATO ei tule siirtymään tuumaakaan itään päin, kun Varsovan liitto purkautuu. Tämä lupaus rikottiin nopeasti ja nyt sotilasliitto NATO saartaa Venäjää.

 Presidentti Putinista tuli USA:n ja EU:n NATO-maiden vihollinen numero yksi.

Yhdysvalloille rasistinen ajattelu oli tuttua. Afro-amerikkalaiset saivat kansalaisoikeudet vasta 1960-luvulla, mikä ei ole merkinnyt rasismin loppumista. Venäläiset, kommunistit ja homot ovat olleet irrationaalisen vainon kohteina. Putinin valtaan tultua kaikki rasistinen energia on kohdistettu häneen.

Saksalainen asiantuntija, professori Schiffer, totesi Haagin rauhankongressissa vuonna 2015, että Hill&Knowlton markkinointifirma on palkattu edistämään Putin-vastaista propagandaa.Tuon markkinointifirman varatoimitusjohtaja on Ukrainan ja Yhdysvaltojen kaupallisen komitean jäsen, joka hyötyy Yhdysvaltojen EU:n tuella suorittaman Ukrainan  vallankaappausta seuranneesta Ukrainan infrastruktuurin haltuunotosta. Tunnetusti Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin poika Hunter tuli Ukrainan suurimman yksityisen energiafirman hallitukseen.

Yhdysvaltojen hallituksen, CIA:n ja EU:n tukema Ukrainan vallankaappaus ja laillisesti valitun presidentin ajo maanpakoon johti Ukrainan kriisiin, jonka arviossa Suomi on kokonaan menettänyt itsenäisen ajattelukykynsä. Ukrainan vallankaappaushallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" laillista presidenttiä kannattaneita ja väkivaltaista kaappausta vastustaneita itä-ukrainalaisia vastaan. Natsistisen väkivallan laajentumista Krimille pelänneet asukkaat halusivat kiireesti turvaan. He julistvat autonomisen alueensa itsenäiseksi ja äänestivät halustaan liittyä Venäjään, johon Krim on ennenkin kuulunut. Presidentti Putin tuki turvaa etsiviä krimiläisiä ja edellytti Venäjälle aina kuuluneen Sevastopolin laivastotukikohdan aseman säilymistä. Venäjä suostui krimiläisten toiveeseen liittyä Venäjään.

Suomen edustaja EU:n komissiossa, Olli Rehn, vastasi siitä, että lähentymissopimus Ukrainan kanssa oli huonosti neuvoteltu, eikä ollut ottanut huomioon Ukrainan taloudellisesti surkeaa asemaa, eikä sitä, että Ukrainan kansa vastusti NATO:on liittymistä. Sotilaalliset artiklat olivat  presidentti Janukovitsin hylkäämässä ehdotuksessa ensimmäisinä.

Suomen NATO-jäsenyyttä kannattava Kokoomus-puolue, valtamedia ja presidentti Ahtisaari ovat voimakkaasti kannattaneet Suomen liittämistä NATO:on. Suomen hallitusta johti Ukrainan kriisin aikana kokoomuksen Alexander Stubb. NATO-myönteinen media, pääministeri Stubb sekä ulkoministeri Tuomioja kukin tahollaan antoivat varsin yksipuolisen kuvan Ukrainan tapahtumista. USA:n, CIA:n, EU:n ja vallankaappausta valmistelleiden ukrainalaisten puoluejohtajien ja neo-natsien roolia tuskin mainittiin. Sen sijaan demokratiaa ja venäjänkielisten ukrainalaisten tasaveroisia ihmisoikeuksia vaativien ihmisten oikeuksia vähäteltiin tai ei mainittu ollenkaan.

Ukrainan kriisin yksipuolista tulkintaa on käytetty ponnahduslautana Suomen itsenäisyyden rapauttamiseksi. Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus tapahtui helmikuussa 2014. Jo syyskuussa Suomen tasavallan presidentti Niinistö, ilman että sopimusta olisi käsitelty eduskunnassa tai että se olisi käännetty suomeksi, päätti Suomen liittymisestä NATO:n isäntämaasopimuksen. 

Ruotsi edellytti asian käsittelyä eduskunnassa ja että valtion alueelle ei saa tuoda ydinaseita. Suomen sopimuksessa näin ei lue.

Vuodesta 2015 lähtien Suomessa on ollut edellistäkin oikeistolaisempi hallitus. Vedoten valheelliseen ja yksipuoliseen tulkintaan Ukrainan kysymyksestä, Suomen hallitus on entisestään lisännyt sotilaallista varustautumista ja sotaharjoituksia yhdessä NATO-maiden kanssa.Suomen hallitus vetoaa Venäjän arvaamattomuuteen kun tosiasioihin perustuvassa kommunikaatiossa ensimmäiseksi luulisi tulevan USA:n johtama väkivaltainen vallankaappaus seurauksineen, johon Venäjä sitten reagoi. 

Yhdysvaltojen oltua Ukrainan vallankaappauksessa moottorina, sen reaktio syllisyyden projisoimiseksi Venäjään on ollut voimakas. Paitsi aseapua Ukrainalle USA on käytännössä johtanut Ukrainaa valitsemansa pääministerin kautta. Hallituksessa on ollut edustettuna monia kansallisuuksia, Yhdysvaltojen kansalainen valtiovarainministerinä. Vuoden 2015 alussa Yhdysvaltojen kongressi päätti, että presidentin (Obama) ei tarvitse enää kääntyä kongressin puoleen aloittaessaan sodan Venäjää vastaan.

Suomen armeijaa NATO:n kanssa yhteistyössä käytävässä sodassa johtaa yhdysvaltalainen. Yhdysvaltojen sotadoktriinin mukaan vihollinen on Venäjä. Kaikissa sotaharjoituksissa vihollinen on Venäjä.

Suomen kansa on jätetty päätöksenteon ulkopuolelle. Kansa ei halua liittyä NATO:on. Suomen tulisi olla puolueeton, itsenäinen ja vastata omasta puolustuksestaan. Itsenäisen kansan tulisi voida kokea, että sen tunnot vastaavat sitä mitä päättäjät tekevät.

Suomen media ja Suomessa sijaitseva NATO:n hybridikeskus, joka edistää NATO-propagandaa sekä Suomen hallitus yhdessä presidentin kanssa ovat vastuussa itsenäisyyden rapautumisesta.

Itsenäisyys edellyttää mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun, joka perustuu totuudelliseen informaatioon. Yhdessä toimivat, yhteistä päämäärää ajavat, tuntevat, eläytymään kykenevät ihmiset muodostavat itsenäisen valtion ytimen.Väkivaltaan, taloudelliseen kiristykseen ja vääriin tietoihin sopeutumista edellyttävän suurvalta USA:n kanssa liittoutuminen on tuhoamassa itsenäisyytemme.

Tilanteen pelastamiseksi tarvitsemme ratkaisevasti uudenlaisen eduskunnan ja moraalisen ryhdistäytyminen. Metoo, vege-ruoka ja ilmastoteot eivät riitä, sillä sota tekisi kaiken tuon turhaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: menetetty itsenäisyys, EU-riippuvuus, NATO-riippuvuus, USA-riippuvuus