Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Uskonto ei voi olla ulkopolitiikan ohjenuoranaTiistai 10.1.2012 klo 19.59 - Pirkko Turpeinen-Saari Presidentinvaalikeskusteluissa on harvoin keskusteltu presidentin varsinaisesta tehtäväalueesta, ulkopolitiikasta.Joku heitto kuitenkin Venäjästä tai Israelista ja Palestiinasta. Sari Essayahilta ja Timo Soinilta on kysytty Israelin ja Palestiinan konfliktista. Timo Soinille näyttää riittävän toteamus, että hän on Israelin ystävä, tai, että hän on "pienen" puolella tarkoittaen pienellä kuitenkin Israelia. Sari Essayahille riittää toteamus, että Israel on Lähi-Idän ainoa demokratia ja, että sillä on EU:n kanssa sama oikeuskäsitys. Kumpikaan näistä väitteistä ei ole totta. Palestiina on pieni Israelin väkivaltaisen sorron alla oleva kansakunta, jonka väestöä kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajien täytyy suojella juutalaisten harjoittamalta päivittäiseltä fyysiseltä väkivallalta. Israel ei ole demokratia vaan apartheid valtio kuten valkoisten hallitsema Etelä-Afrikka aikanaan. Israelin arabeja koskee eri laisäädäntö kuin juutalaisia. Kymmenet poikkeussäännöt tekevät arabiväestön elämän sietämättömäksi.Osa teistä on vain juutalaisia varten. Jos palestiinalainen ajaa sellaista pitkin, auto otetaan haltuun ja omistaja lähtee kävelemään. Miehitettyjen palestiinalaisalueiden väestö joutuu alistumaan päivittäisiin nöyryytyksiin israelilaisilla sotilas-tarkastuspisteillä, joiden läpi kulkemiseen kuluu tunteja joka päivä. Israelin tuhoaman Gazan asukkailla ei ole lainkaan puhdasta vettä. Täystuhon jälkeen ei ole voitu jälleenrakentaa koska Israelin saarto estää tarvikkeiden saannin. Neljänsadan lapsiuhrin lisäksi tuhannet lapset ovat pysyvästi psyykkisesti traumatisoituneita kuukauden kestäneen kauhun seurauksena. Presidentinvaalien televisiokeskustelut muodostuvat traagisiksi siksi, että toimittajilla ei ole yleissivistystä kyseenalaistaa presidenttiehdokkaiden väitteitä. Suomessa on useita uskonnollisella pohjalla toimivia ryhmiä, joille mitkään tosiasiat Israelista tai Palestiinasta eivät heidän uskoon perustuvan viitekehyksensä vuoksi voi tulla omaksutuiksi. Kansainväliset lait ja ihmisoikeussopimukset eivät merkitse mitään uskon rinnalla. Uskonnollisuus tai uskonnottomuus on jokaisen yksityisasia. Näille "Israelin ystäville" suotakoon heidän vakaumuksensa mukainen käsitys Israelista. Presidentti ei voi toimia ja johtaa ulkopolitiikkaa uskonnollisen vakaumuksen pohjalla, joka syrjäyttää käsityksen demokratiasta, kansainväliset lait ja ihmisoikeudet. Kysymys Herran siunauksen toivottamisesta uuden vuoden puheessa on saman suuntainen asia lievemmässä muodossa. Miksi presidentin pitäisi esittää toivotus, joka sulkee pois toivotuksen piiristä kaikki uskonnottomat. Miksi hyvän uudenvuoden toivotus millä tahansa maallisilla sanoilla ei riittäisi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Uskonto politiikassa, Soini, Essayah, Israelin demokratia, |